Kosminen Cosmocon

Conivuosi starttaakin vauhdikkaasti, sillä Seinäjoella järjestettiin Cosmocon 8.-9.2. ja olin mukana tuomaroimassa cosplaykilpailua! Tapahtuma järjestettiin nyt toista kertaa ja ilmeisesti tämä oli ensimmäinen "kunnon" cosplaykisa, sillä edellisenä vuonna oli vain yleisöäänestys. Edellinen tapahtuma järjestetiin ilmeisesti jossain tallintyyppisessä paikassa, tällä kertaa tapahtumapaikka toimi Seinäjoen ammattikorkeakoulu. SeAMK osallistui myös tapahtuman järjestämiseen työvoiman sekä ohjelmatarjonnan puolesta, esimerkiksi digitaalisen taiteen ja muodin työpajojen merkeissä.

Suomen cosplayvastaavat pitävät tiiviisti yhteyttä keskenään ja Shumiconin että Desuconin kokemuksella halusin jeesiä uutta cosplayvastaavaa täysin uuden conin kisojen järkkäämisessä, jota kautta sain kunnian olla mukana tuomaristossa!

Tässä välissä pakko kertoa melko tyhmästä jutusta mikä tapahtui coniviikolla: olin alun perin sopinut Seinäjoen reissuni to-su välille ja sain muutama viikko ennen conia kuulla, että lähden töiden puolesta tavarantoimittajan tehdasvierailulle ja menemme sinne Seinäjoen kautta.
Yritin saada aikatauluni säädettyä niin, että olisin jäänyt reissun jälkeen jo keskiviikkona Seinäjoelle, mutta keskiviikon aikataulun kanssa oli jotain hämminkiä niin lopulta päädyin menemään keskiviikoksi Seinäjoelle ja illalla takaisin pk-seudulle ja torstaina illalla takaisin Seinäjoelle. Koko viikko tuntui tosi rikkonaiselta tuon säätämisen takia ja tuntui, että olin ollut joku kaksi viikkoa Seinäjoella.

Takaisin coniin! Majoituin reissun aikana Tillin luona, joka oli myös cosplaykilpailussa mukana cosplayvänkärinä. Otin mukaan Benion, vaikka vähän mietinkin että onko tämä nyt ihan nähty puku kun pidän tätä about kaikkialla. Toisaalta parempihan se vaan on, että asulle tulee mahdollisimman monta käyttökertaa. Enpä tajunnut kuitenkaan miettiä asun koekilemista päälle Traconin ja Cosmon välillä, mikä kostautui niin, että coniaamuna en tahtonut muistaa, missä järjestyksessä mikäkin aluskerros tulee. Onneksi kirjoittelin Beniosta tänne blogin puolelle, josta kävin kurkkimassa pukemisjärjestyksen :D 

Minä ja rusettibadgeni!

Olin paikalla hyvin aikaisin, sillä pääsimme Tillin kanssa samalla kyydillä ja hänen piti olla jo aiemmin paikalla. Coni itsessään koostui pääkäytävästä, jonka varrella olivat luentosalit, taidekuja- ja yhistyspöydät sekä perällä myyntipöydät. 

Taidekujapöytiä

Myyntipöydät

Tuomarointihuoneena oli luokkahuone, joka oli varmaan tilavin tuomarointihuone jossa olen ollut. Hieman nauratti myös paikan päällä ollut tuolikaaos, kun huoneen pöydät oli viety taidekujalaisia ja myyntipöytiä varten. Oli jotenkin uhkaavan näköistä, kun vastassa on n.30kpl kirkkaanoransseja tuoleja :D en harmillisesti tajunnut ottaa tästä asetelmasta kuvaa ollenkaan.

Itse tuomarointi sujui täysin aikataulun mukaan ja oli todella leppoisa, kisaajien kanssa ehti jutella hyvin ja ehdimme jo välissä pohtia kisaajien pukuja ennen tuomaroinnin loppumista. Suurin osa kilpailijoista oli ensimmäistä tai toista kertaa kilpailemassa ja ainakin monella vaikutti olevan ihan hyvä fiilis tuomarointitilanteesta ja omasta asustaan. Se on aina hankala tilanne kaikille, jos kilpailija alkaa lyttää omaa pukuaan heti tuomarointihuoneeseen saavuttuaan, koska se voi vaikuttaa alitajuntaisesti myös omaan mielipiteeseen (vaikka tätä yritän toki välttää). Yritän itse cossimammaillessani kehottaa kisaajaa keskittymään tuomaroinnissa puvun onnistuneisiin osiin, tuomaristo todennäköisesti huomaa kyllä "virheet" ilman, että niitä tarvitsee alleviivata isosti. 

Nuoremmista kilpailijoista huomasin samaa ilmiötä kuin viime vuonna Tampere Kupliin ja Nekoconin kisoja tuomaroidessa eli sitä, että monet termit tiedetään englanniksi eikä suomenkielinen vastine ole tuttu. Tämä on sikäli hyvin ymmärrettävää, koska suurin osa tutoriaaleista netissä on englanniksi ja nykyään on kaikenlaisia ammatticossaajia kymmenen tusinassa, joilta löytyy tutoriaaleja tietyille hahmoille suoraan. Lausuminen oli myös täysin englanniksi, esim. evafoam lausuttiin iivaföym eikä evafoum, kuten yleensä kuulee. Tämä ei sinänsä ole huono asia enkä koe, että tämä merkitsisi automaattisesti suomen kielen rapistumista kuten uutisissa usein kauhistellaan.

Perussanasto vaatetuksen suhteen oli kuitenkin suurin hallussa, mitä nyt joku keeppi sanana ei ollut tuttu jollekin mutta väittäisin, että ei välttämättä monelle pidempään harrastaneellekaan. Kerroimme aina tarvittaessa oikeat termit/suomenkieliset vastineet kun kisaaja ei ollut ihan varma ja moni kiittelikin, että nyt hän ainakin tietää kyseisen sanan. 
Onkin mielenkiintoista, kun pääsee olemaan osana tällaista murrosvaihetta ja omalta osalta vaikuttamaan siihen, miten oma tietotaito siirtyy uudemmille harrastajille! 

Päivä menikin aika hujauksessa, kun vietimme sen vain tuomarointihuoneessa, voittajia pohdimme aivan viimeiseen asti. 
Kisojen alkaessa pääsimme katsomaan myös "pääsalia"/auditoriota ensimmäistä kertaa. En taaskaan tajunnut ottaa kuvaa, mutta auditorion eteen oli rakennettu pieni lava coniaamuna ja se oli mieletäni hyvä ratkaisu tuon tyyppiseen tilaan, koska lavalta näkyi todella hyvin huoneen perälle asti. Ainut miinus lavassa oli se, että se oli aivan todella korkea (minua noin rintakehään asti) ja pari kilpailijaa näyttivät vähän horjuvan portaissa. Onneksi kenellekään ei käynyt mitään!

Jännästi lavalla ollessa ja siellä puhuessa sitä tulee unohdettua mm. kaikki, olin muka mielessäni pohtinut mitä voisin itsestäni lyhyesti kertoa ja tuntui että suusta tuli vain "öö ää Minervainen, vaatetusalan amk-tutkinto, ööö cosplayta 13 vuotta, ööö jee seuraava". Noh, ehkä yleisö sai jonkinlaisen kuvan taustastani :D 

Cosmoconin Instasta napattu kuva tuomaristosta

Kilpailun voittajat, 1.-3. vasemmalta oikealle katsottuna

Onnittelut kaikille sijoittuneille ja kiitos osallistumisesta jokaiselle kisaajalle! Oli kunnia päästä katsomaan kaikkien asuja läheltä ja oikeasti pureutumaan kaikkiin yksityiskohtiin. Tässä sai taas huomata, että ensivilaukselta simppeli puku tai asun osa saattaa kätkeä sisäänsä vaikka millaisia tekniikoita. 

Päivä olikin pulkassa tässä kohtaa, jäin joksikin aikaa taukohuoneeseen juttelemaan tuomarikollegoideni kanssa Kotipizzan äärellä. Oli nerokasta, miten Cosmoconin työvoimaruokailu hyödynsi samana viikonloppuna ollutta Kotipizzan kaksi yhden hinnalla- tarjousta! 

Kisat menivät noin muuten mielestäni hyvin siihen nähden, että sekä tapahtumatila että cosplayvastaava olivat täysin uusia ja ensi kertaa mukana tällaisessa. Olisin kaivannut jotain erillistä backstage-tyyppistä tilaa cosplayn tyypeille, tällä kertaa kaikki käyttivät samaa tapahtuman taukotilaa työvoiman kanssa. En tiedä mikä fiilis kisaajilla oli, mutta uskoisin, että he olisivat varmaan myös toivoneet jotain omaa tilaa minne jättää tavarat, korjata cossia ja vaihtaa vaatteita.
Ymmärrän toki, että tilat ovat aina rajalliset ja tässä tapauksessa auditorion välittömässä läheisyydessä ei ollut oikein sellaista backstage-tyylistä tilaa, sillä rakennus on ensisijaisesti koulutuskäyttöön tarkoitettu. Jokin luokkahuone esimerkiksi tuomarointihuoneen lähellä olisi ollut myös toimiva, siitä en tiedä että oliko tuo yksi tuomarointi-luokkahuone ainut luokkatila, jonka con sai käyttöönsä vai miten. Coniluennot järjestettiin alakerran luentotiloissa.

Meillä oli tosi hauskaa myös tuomareiden kesken ja tuntui, että meillä klikkasi tosi hyvin siitä huolimatta, että ei olla oltu juurikaan tekemisissä keskenämme! Dragonerin kanssa olen jonkin verran jutustanut cosplyvastaavuuteen liittyvistä asioista viimeisen vuoden aikana, joten oli hauskaa tehdä töitä yhdessä näin tuomarointikontekstissakin!
En edes tiedä, kuinka monta vitsiä heittelimme Fukan kanssa cossiblogaamisesta, jota ylläpidämme tahoillamme muiden blogien kuihtuessa vuosien varrella :D oli ihana saada vaihdettua fiiliksiä ja ajatuksia tästäkin cosplayn osa-alueesta, jota harva enää harrastaa. Pakko myöntää, että vähän jännitin tuomarointia tästä syystä, sillä olen aikoinaan cosplayta vasta aloittaessani lukenut jo Fukan cossiblogia ja katsonut hänen cossejaan ja esityksiään ihan valtavasti ylöspäin. Teini-minä ei varmaan koskaan edes ajatellut, että tuomaroisimme joskus yhdessä! 

Arvovaltainen tuomaristo varsin hilpeissä tunnelmissa :D Taustalla oranssi tuolikaaos

Heitin saman cossin päälle myös sunnuntaina ja pukeminen oli jännästi heti paljon sujuvampaa, kun oli saanut harjoitella edellisenä päivänä. Harmitti vähän, että sekä cossi että peruukki tuntui asettuvan nätimmin kuin edellisenä päivänä, jolloin piti olla enemmän esillä. Sikäli ihan pikkujuttu kuitenkin enkä jäänyt harmittelemaan liiaksi :D 

Sain jälleen todistaa sitä, että catering-yritykset ohittavat con-tapahtumien ostovoiman täysin. Kuulemma rakennuksen ravintoloitsija oli päättänyt, että n. 300-400 hlö tapahtuman kävijöiden ruokitseminen olisi turhaa ja näin ollen tapahtumapaikalla itsessään ei ollut juuri mitään ruokailumahdollisuuksia. Ilmeisesti jotain korvaavaa toimijaa oli koitettu hakea, mutta sitä ei saatu onnistumaan. Lähimmät ruokapaikat tapahtumapaikalta oli Ideaparkissa, jonne meneminen vaati kuitenkin auton ja jäi saavuttamattomaksi useille. Samaan ongelmaan olen törmännyt Shumiconia järjestäessä ja Desuissakin on paljon vääntöä sikäläisen ravintoloitsijan kanssa, vaikka Lastun lihapullat onneksi päätyvät aina jotain kautta linjastolle conin ajaksi. 

Tyhjät linjastot conin aikana :(

Conissa ei tosiaan ollut itselleni ihan kauheasti tekemistä ja päädyinkin jubailemaan Fukan kanssa Matsuconin pisteellä, jossa oli hänen tuttujaan. Oli kiva päästä juttelemaan enemmän Sonokon kanssa, jota olen jo useita vuosia seurannut vain somessa eikä olla kasvokkain juuri oltu tekemisissä! Koska olen vähän tällainen maakuntamatkailija, olen katsellut Matsuconia vähän sillä silmällä jo parin vuoden ajan, että josko tekisi joskus visiittiä sinnekin päin Suomea. Pitäisi keksiä vaan jotain ns. järkevää tekemistä conin ajaksi, sillä pelkkä hengailu ei tunnu järkevältä noin pitkän matkan takia.
Taidekujalla pöydän toisella puolella ollut tuttuni kysyikin, että "mitä sä täällä oikein teet kun etkö oo sieltä pk-seudulta" :D 

Etäisyys on myös ollut haasteena siksi, että pitäisi ottaa pidempi viikonloppu vapaata töistä ja useimmiten tuollaiset vapaatoiveet pe-ma välillä kesän osalta menee Desun ja muiden alkukesän häppeninkien takia. Mutta en ole vielä täysin poissulkenut tapahtumaa mielestäni, ehkä meidän tiemme kohtaavat vielä!

Ainoa coniohjelmani viikonloppuna oli cossikisan lisäksi Dragonerin teatteripuvustusta koskeva luento, jota hän avasi oman teatteripuvustajan ammattinsa kautta. Seuraan teatterijuttuja ahkerasti ja monet yleisesti vaatetusalan ammattinimikkeitä koskevat termit olivat tuttuja, mutta opin paljon uutta kaikenlaisista käytännöistä liittyen teatterivaatteen valmistukseen ja jatkokäyttöön Suomessa. Luennolla oli myös mukavasti kuvamateriaalia Dragonerista työssään, joka auttoi ainakin minua hahmottamaan työnkuvaa vielä paremmin. 

Sellainen oli Cosmocon omalta osaltani! Kokemuksena sain aika lailla sitä mitä odotin, on mukava käydä välillä muissakin pienemmissä tapahtumissa niiden vuosittaisten isompien lisäksi. Pienemmissä tapahtumissa tulee usein myös juteltua sellaisten tuttujen kanssa, keiden kanssa ei muuten tule höpistyä. Kiireettömyyden tuntu on myös hyvää vaihtelua esim. Desuihin verrattuna, joissa välillä tuntuu, että kolmipäivänen tapahtuma ei riitä kun pitää suorittaa kavereiden bongailua ja muita aktiviteetteja. 

Ensi kertaan!

The Wicked cosplayvastaava of the West ja lentävät cossiapinat - Desucon Frostbite 2025

Vuoden 2025 ensimmäinen postaus, jee! Olen yleensä päättänyt blogivuoden jonkinlaiseen kokoomapostaukseen ja tätä postausta aloittaessani huomasin, että recap-postaus viime vuodelta seisoi edelleen luonnoksena tyhjänä....noh, eipä se maailmaa kaada jos joka vuosi sellaista ei ole :D Ja katselin huvikseen, että parina aiempanakin vuotena on jäänyt sellainen tekemättä. 

Toinen mainitseminen arvoinen asia juuri tämän vuoden osalta on se, että blogini täyttää syyskuussa 10 vuotta! Kääk, vasta pari vuottahan aloin tätä kirjoittelemaan. Olen iloinen, että olen jaksanut päivitellä tätä näinkin kauan, vaikka manasin jo ensimmäisessä postauksessa aikoinaan, että aloitan blogaamisen silloin kun blogit on jo kuolemassa. :D 

Mutta sitten asiaan eli Desucon Frostbiteen 2025! Työskentelin tuttuun tapaan cosplayn ylikuuttina eli cosplayvastaavan oikeana kätenä ja onkin aina yhtä ihanaa nähdä pelkät Excel-sarakkeet oikeassa elämässä!
Saimme myös graafikolta aivan ihanat backstagen ikiomat badget. Olen aiemmin itse vääntänyt jossain Canvassa meille jotkut hassut merkit pari viikkoa ennen tapahtumaa, niin oli kiva saada vihdoin jotkut kunnolliset! Näiden tarkoitus on siis viestiä sekä kisaajille että tuomareille (ja miksei muillekin backstagella olijoille), että näiltä tyypeiltä voi kysyä cosplaykisoihin liittyviä kysymyksiä ja vaikka apua cossin pukemiseen. Varsinkin Desuissa Desuconin oma badge tai nauha ei välttämättä kerro mitään, sillä kisaajia saattaa olla muissa työtehtävissä conin aikana tai ohjelmanpitäjä yms. 

Cosplaykuuttibadget

Tällä kertaa en ottanut yhtään cossia mukaan siksi, että eräs isompi cosplayprojekti tälle keväälle on vienyt kaiken aikani. Testasin kuitenkin muiden asujen alla tähän projektiin tekemääni aluskorsettia, sillä en ole aiemmin tehnyt ns. kunnon korsettia kokopituisena (kaikki aiemmat ovat loppuneet vyötäröön eikä niissä ole ollut plansettikiinnitystä edessä). 
Ajattelin, että korsetin kanssa sopisi mainiosti tämä viime vuonna käytettynä löytämäni mekko ja vitsailinkin, että cossaan yleisesti jonkun historiallisen draamashoujon päähenkilöä :D 

Perjantaina kävin katsomassa tuttuun tapaan avajaiset ja vaikka tykkäänkin jo vakiintuneista DesuRangereista, jotka ovat pelastaneet Desut ja Frostit jo useita kertoja, oli mukava nähdä välillä vaihtelua avajaisohjelmassa. Idea animepäähenkilöiden lukuisista taidoista ja harrastuksista oli hauska ja toimi mielestäni hyvin ilman varsinaista juonta. Kunniavieras Tsubasa Yonaga oli myös vallan hurmaava kuullessaan Suomi-tehtävistään Frostiviikonlopun aikana. Harmi, etten cosplaykisojen takia päässyt kuuntelemaan hänen puheohjelmaansa, mutta hän onneksi pyöri paljon backstagella noin muuten ihmettelemässä menoa :D

Tuli nähtyä paljon kavereita illan aikana ja multa tuntui lähtevän myös ääni ja vähän säikähdin, että ei kai tässä olla kipeiksi tulossa juuri conin kynnyksellä. Onneksi kyseessä taisi olla vain puheripulin aiheuttama kurkun väsymys sekä yleinen kova äänentaso Metsähallissa, jossa joutui vähän jo huutamaan asiansa kavereille.

Lauantaina koitti The Päivä cosplaybäkkärillä ja ääneni oli palautunut eilisen jäljiltä normaaliksi. Asu oli tälläkin kertaa vaaleanpunainen ja oikeastaan sama, kuin mikä mulla oli myös viime Traconissa, mutta tällä kertaa heitin haorin päälle kaveriksi ja peruukin nutturalle. Sain paljon kehuja molemmista asuistani sekä kavereita että tutuilta, eniten yllättivät kommentit siitä, että "pukeudut aina niin hyvin" ottaen huomioon, että en ollut välttämättä kauheasti tekemisissä näiden henkilöiden kanssa conien ulkopuolella. Oli tosi kiva, että tyylini on jäänyt mieleen ;__; 

Ja tästä päästään postauksen otsikkoon; olimme cosplayvastaava Rindalinin kanssa tietämättämme pukeutuneet pinkkivihreän Wickedin Glindaksi ja Elphabaksi hiusvärejä myöten, josta väännettiin vitsiä koko backstagen voimin pitkin päivää. Tästä syystä erityisesti lavakuutit saivat uudet (itse nimetyt) nimikkeet lentävinä lava-apinoina :D 

Emme ottaneet yhteiskuvaa asuistamme, mutta tässä näymme takaa! Kuvassa esittelemme kisaajille lavaa ja kisan kulkua stage managerin kanssa. 
Kuva @ Jesmo

Päivä sujui jopa pelottavan jouhevasti ja mitään ihmeempiä kommelluksia ei tällä kertaa tuntunut tapahtuvan, cosplaykuutit organisoivat loistavasti muutamat myöhästymiset tuomaroinneista itsekseen ja lavaharkkojen myöhästymiset saatiin hyvin kirittyä tasaisin väliajoin. Yhdet isot siivet piti saada päivän ajaksi jonnekin talteen, päätimme laittaa ne yksien portaiden alle vahakankaan päälle jotta ne pysyvät turvassa likaantumatta. 

Yleisesti ottaen roolistani Desuconin cosplayn ylikuuttina: hoidan yleensä Desuissa aikataulutuksen suunnittelun backstagen osalta, eli tuomarointiajat, lavaharkka-ajat (pääsalivastaavan kanssa) ja cosplaykuuttien töiden aikataulutuksen ja ruokatauot yms. Olimme pohtineet cosplayvastaavan kanssa uusia tapoja rytmittää tuomarointeja (tuomareille muutama lyhyt tauko juttelua varten tuomarointien väliin) sekä esiintymisjärjestystä lavasteiden pohjalta ja tämä vaikutti toimivalta, ainakin käytännön ja palautteiden osalta.
Tämä on todella hyvä rooli siinä mielessä, että saan jatkuvasti treeniä Shumiconin cosplayvastaavuutta varten vaikka tässä onkin ollut vähän taukoa. En kiellä ettenkö hyödyntäisi monia käytäntöjä ja materiaaleja conista toiseen :D Toisaalta olemme viime vuosina aktivoituneet kaikkien Suomen conien cosplayvastaavien kanssa ja erilaisia käytäntöjä ja materiaaleja jaetaan varsin auliisti, sillä tiedon jakaminen ei ole kenenkään järjestämistä cosplaykisoista pois. 

Se siitä lauantaista! Päivä oli jälleen varsin pitkä (klo 9-20:30), mutta tykkään siitä, että saan kerralla kaikki työt hoidettua ja loppuconin voi vaan hengailla kävijänä. Jo perinteeksi muodostuneet Burger King-mättösetit hotellihuoneessa möllöttäen oli myös tällä kertaa ohjelmistossa. Hauskasti kaveri kyseli illalla Discordissa ryhmächatissa neulaa lainaksi, sattumoisin majailin samassa hotellissa parin huoneen päässä ja minulla oli neula mukana!

Iltapuhteena myös sunnuntain asun kampauksen stailaaminen feat. tämän Desun megahieno työvoiman kuutti-susipaita! 

Sunnuntaille päätin laittaa jotain muuta kuin ns. arkivaatettani, eli parin vuoden takaiselta Japanin reissulta ostetun meidomekon! En ole aiemmin oikein pitänyt tätä ja vähän jännitti, millaisen vastaanoton tämä saa. Vaikka meidomekkoisia henkilöitä näkee coneissa kymmenen tusinassa, jäi jotenkin mietityttämään että pahastuuko joku tästä, kun en ole oikea meido...:D En tiedä mistä tämä ajatus kumpuaa, meidomekkojen tyylikin vaihtelee meidokahviloissa joten ei ole mitään vaaraa, että minut sekoitettaisiin heihin. 

Yllätyin, miten suuren määrän sain kehuja! Varsinkin kun conissa olikin sattumoisin sunnuntaina runsaasti muitakin mustavalkoisia meidopukuisia tyyppejä liikenteessä ja olin nyt itse yksi siitä tusinasta. Pupunkorvien lisäksi mulla oli takana myös iso pupunhäntä, mutta siitä ei valitettavasti ole kuvia. 

Sunnuntaina jatkoin ahkeraa hengaamista ja pyörähdin taidekujalla, ostohousut jäivät tällä hetkellä kotiin eikä mitään tarttunut mukaan. Desun taidekujalla oleminen kuumottaa ihan sikana kun kyseessä on vain parvi, portaiden kulkeminen oli omalta osaltani niin vaivalloista että JV kehotti käyttämään hissiä, jos pelottaa :D 
En nykyään myöskään oikein käy ohjelmissa, osittain siksi että vietän lauantain aina jossain muualla kuin conin tarjonnassa nauttien ja haluan keskittyä perjantaisin ja sunnuntaisin kavereiden näkemiseen, osittain sen takia että suurin osa ohjelmasta tulee Youtubeen, josta minun on helpompi katsoa ohjelma omaan tahtiin ja aikatauluun sopien. 

Kävin katsomassa kuitenkin päättäjäiset ja pääsin kuulemaan kunniavieraamme viikonlopusta laskiaispullien ja Runebergin torttujen parissa kuvien kera. Conin jälkeen vuorossa oli tapahtuman purku, jossa taas sai ihmetellä, että mitä ihmiset ovat tehneet kävijöiden cosplaypukuhuoneissa viikonlopun aikana sekä kaatajaiset, jossa jaksoimme olla tällä kertaa vain ruokailun ajan yömyöhään riekkumisen sijaan. 

Siinäpä se Frosti olikin omalta osaltani! Oli taas tosi kivaa ja conittamista onkin luvassa hyvin pian, nimittäin Cosmoconissa 8.-9.2. :D 

Ensi kertaan!

It's time to WIP

Ehdinpäs saada tämän ulos vielä tämän vuoden puolella! Eli tässä postauksessa käyn läpi kesädesuun tekemäni cossit Kaiban veljeksistä minulle ja Wexarille. Näistä cosseista oli puhuttu jo pitkään ja tänä vuonna osui aikataulullisesti sopiva hetki toteuttaa tämä projekti.

Kyseessä ovat hahmot joiden molempien sukunimi on Kaiba, mutta vakiintuneempi kutsumanimi Setolle on pelkkä Kaiba ja Mokubaa taas puhutellaan Mokubana, joten käytän samaa termistöä myös tässä postauksessa. 

Kaiba

Mokuba 

Kaiban kanssa pohdin sitä, mitä reffiä lähtisin seuraamaan ja päädyin ottamaan inspistä vähän sieltä sun täältä, pääasiassa animesta, taidekirjasta sekä figuureista.

Tuskailin asiasta Instassa

Suuri kysymykseni näiden cossien teossa oli se, miten realistisella kulmalla haluisin lähteä toteuttamaan pukuja. Yugiohin maailmassa Kaiba-veljesten designit ovat ns. kevyemmästä päästä, mutta kyllä niissäkin osataan uhmata painovoimaa esim. takin muodossa ja mittasuhteet ovat varsin erilaiset kuin oikeilla ihmisillä. Takissa on myös paljon erilaisia ulokkeita, joista ei ottanut juurikaan selvään, että mitä ne tosielämässä voisivat olla. Päätin lähteä kultaiselle keskitielle, eli pidän tyylitellyt elementit mukana, mutta en vedä niitä niin överiksi kuin mitä designissa. 

Aloitetaan ensiksi postauksen tähdestä, eli Seto Kaiban asusta (tai oikeastaan takista).

Materiaaliksi takkiin valitsin jykevän twill-kankaan, joka pitäisi pystyssä halutut muodot ja koska takki on valkoinen, paksusta päällismateriaalista ei paista läpi takkiin kuuluva viinipunainen vuori. 

Halusin olkapäistä yhtä dramaattiset kuin reffikuvassa, mutta skaalasin kokoa suhteessa kantajan omaan kokoon. Etsin sopivaa muotoa mallailemalla softispaloista leikattuja paloja ja lopulliseen olkaan laitoin myös sisälle softiksen tukemaan muotoa paksun olkatoppauksen lisäksi. Takissa taas on vahvaa tukikangasta sisäpuolella olkapäiden kohdalla. Vaati muutaman proton, että sain olkapäästä halutun mallisen :D 

Softiksesta tehty olan muoto

Paccsu olkatoppaus

Valmis olka

Vyötäröltä törröttää Asioita(tm), pähkäilin että tekisinkö ne kolmiuloitteisina (joissakin reffikuvassa on tulkittavissa näin) vai lättäninä. Kokeilin erilliselle palalle kumpaakin versiota ja lättänä näytti omaan silmään järkevämmältä. Paloissa on tukikangasta sisällä, jotta pitävät muotonsa. 

Niin paljon tötteröitä

Yksi protoista, tässä kokeilin 3D-muotoa

Takin reuna kantattuna

Tötsä on tuettu niin, että pysyy törröttämässä 

Valmiit tötteröt

Takin pituus oli hankala päättää, sillä reffikuvissa takki useimmiten liehuu ties mihin suuntaan ja kokopituutta oli hankala muodostaa, kun oikeassa elämässä takki tulee painovoiman vuoksi ns. roikkumaan. Wexar on myös todella pitkä, joten pitkällä takilla ei tarvitse kikkailla haluttujen mittasuhteiden aikaansaamiseksi. Päädyin tekemään takista puoleen pohkeeseen asti yltävän osittain myös siksi, että kankaan pituus tuli myös vastaan (koska miksipä sitä tekisi kaavoja ja menekkilaskelmia ennen kankaiden ostoa....). 

Takissa ei ole (luonnollisesti) saumoja reffikuvassa, päätin itse tehdä takin kuudesta palasta ja helma on kellotettu dramatiikan vuoksi. Helmassa on myös krinoliinia (horsehair braid), jossa animemainen kellotus pitää muotonsa myös seistessä. 

Helma on vajaa 4m leveä!

Takin hopeiset koristeet on puisia nappeja, jotka päällystin pohjamaalilla ja sprayasin hopeisiksi ja liimasin kiinni takkiin. 

Siellä ne hohtaa

Takki jäi mielestäni ehkä inasen liian lyhyeksi, mutta kokonaisuutena olen takkiin tyytyväinen. 

Asu takin alla onkin sitten aika simppeli, käytännössä mustat housut ja musta poolopaita + muutama remmi. En ole housujen tekemisen ystävä ja hyödynsimme Wexarin käyttämättä jääneitä mustia farkkuja, jotka mielestäni sopivat tähän asuun sellaisenaan hyvin slim-leikkauksen ansiosta. Monet muut Kaiba-cossaajat ovat käyttäneet esim. tekonahkaisia housuja, koska reffikuvissa hahmojen vaatteet kiiltävät todella paljon. Ajattelin mattapintaisen farkkujen sopivan paremmin twill-kankaasta tehdyn takin kanssa. Poolopaita ostettiin myös valmiina, samaten kengät. Reffikuvissa kengät ovat omituisesti fuusioituneet housuihin, mutta tämä olisi näyttänyt aika koomiselta, joten päädyimme hankkimaan puvunkengät näköiset nahkakengät. 

Asussa on käsivarsissa sekä säärissä muutama vyö (koska miksi ei :D) Tein vyöt softiksesta sekä mattapintaisesta tekonahasta, jonka satuin bongaamaan Eurokankaan palalaarista. Päällystin softis-suikaleet tekonahalla ihan liimaamalla, vaikka aluksi ajattelin ompelevani nahan kiinni ompelukoneella, jotta vyöt imitoisivat tietynlaisia oikeita vöitä, joissa on usein päällitikkaus reunoissa. Tekonahka alkoi kuitenkin kiertämään oudosti ommellessa eikä ompelujälkikään ollut lankaa tai neulaa vaihtamalla kovinkaan nättiä. Vyönsoljet otin myös valmiina ja pujottelin suikaileisiin kiinni. Vyöt pysyvät kiinni neppareilla ja samaten myös paidassa on nepparikiinnitys vöille. 

Käsissä oleva vyö

Kiinnitys neppareilla

Käsissä olevat "panssarit" tein ihan vaan softiksesta, jonka muotoilin kuumailmapuhalimella kuperammaksi ja liimasin aiemmin mainittuja puunappeja kiinni. Alla pohjamaalit ja päälle hopeista spraymaalia. Kiinnitys on D-renkailla ja nauhalla, kiinnityksen olisi voinut tehdä siistimminkin mutta tulipahan kokeiltua tätäkin. 

D-renkaat rivissä

Housuissa on myös vyö kiinni, vyön sävy vaihtelee aika paljonkin eri vihreiden ja turkoosin välillä. Päätin käyttää samaa sinistä tekonahkaa kuin pikkuvöissä, mutta maalasin sen tummanvihreällä nahkamaalilla. Vyön koristeet ovat samoja hopeisia puunappeja kuin takissa ja "solki" taas puupahvia ja softista. Leikkasin ensiksi puupahvista sopivan kokoisen suorakulmion ja piirsin softikselle soljen reunat. Hioin molempien reunat ensiksi erikseen, liimasin toisiinsa ja dremelöin vielä reunat tasaisiksi vielä yhdessä. KC (Kaiba Corporation)-merkki on softista, samaten myös takissa oleva KC-merkki.

Valmis vyö

Vyö kiinnitetään takaa tarranauhalla

Molemmilla veljeksillä on kaulassa kaulakorut, jotka muistuttavat Yugioh-korttia. Tein kaulakorut samalla tavalla kuin vyönsoljen, eli puupahvista ja softiksesta. Nauha oli alun perus nahkanauhaa, mutta nahkanauha osoittautui sen verran jämäkäksi että alkoi kiemurtelemaan hassusti kaulalla päivän mittaa ja nauhat piti myös venyttää suoriksi. Tein uudet nauhat puuvillasta ja ne toimivat paljon paremmin. Tein nämä korut ihan viimeiseksi ja aika kiireellä, jonka valitettavasti näkyy maalausjäljessä :D Katsotaan, jaksanko tehdä nämä joskus uusiksi. 

Peruukki on perus Coscraftin lyhyt peruukki, sävyä piti pohtia jonkin verran sillä Kaiban oma hiusväri ei ihan sopinut Wexarin ihonsävyn kanssa. Päädyimme tilaamaan kylmemmän ja hieman tummemman sävyisen peruukin, joka sopii kuitenkin mielestäni hyvin kokonaisuuteen. Leikkasin peruukista lähinnä vähän pituutta pois ja muotoilin hieman hiuslakalla, pyrin tarkoituksella realistisempaan lookiin enkä yrittänyt tehdä kulmikasta pottaa kuten Kaiballa vähän on :D 

Oma pukuni eli pikkuveli Mokuba oli kyllä maailman simppelein asu jo designin puolesta ja päätin käyttää myös kaapista löytyviä asioita, kuten leveät farkut ja lenkkarit (molempia käytän ihan arjessa). Paitakankaat ovat collegea, sävyt on inasen murretummat kuin reffikuvissa mutta mätsäsivät keskenään hyvin. Oli kyllä kamalaa kaavoittaa raitakuosi paitaan, sai jännätä koko ajan että leikkaanko ja ompelenko oikeat palat toisiinsa :D Tein hihansuihin sekä helmaan feikit tasosaumaompeleet (toisella puolella ei ole saumurointia, tikkasin vain kaksoisneulalla päältä) imitoidakseni oikeita collegevaatteita. 

Feikkitikkaus

Alun perin olisin halunnut tehdä liivin sellaisesta oikein kahisevasta tuulitakkimateriaalista kuten oikeat toppaliivit usein tehdään, mutta edes etäisesti kellertävää sellaista kangasta ei löytynyt edes netistä. Toisaalta pohdin, olisiko tämä tehnyt meidän paricossista ns. epätasaisen, kun toisella on kunnon animetakki ulokkeilla ja mulla taas realistisempi setti päällä. Käytin siis wanhaa kunnon Mallorcaa ja laitoin ohuen vanulevyn sen ja vuorin väliin saadakseni topattua fiilistä. Reffikuvassa ei ole vetoketjua, mutta mielestäni tästä tuli kivemman näköinen tällaisena, jonka saa tarvittaessa myös oikeasti kiinni. 

Paita ja liivi

Lähestyin Mokuban kampausta samasta näkökulmasta kuin Kaiban tukkaa, eli en lähtenyt tulkitsemaan kampausta täysin kuten reffikuvissa vaan realistisemmin. Tilasin Coscraftin luonnollisen mustan pitkän peruukin, jonka leikkelin ns. rikottuun malliin aika summanmutikassa. Sovitusvaiheessa tuli vähän mieleen joku 80-luvun rokkari :D Mielestäni tukasta tuli ihan sopiva ja samaa peruukkia pystyy helposti hyödyntämään jatkossa muihinkin pukuihin. 

Valmiit puvut
Kuva @ niyarifa

Printattua puuvillaa ja laskoksia - Benio WIP

Pitkästä aikaa making of-postaus cossista, jipii! Tein alkuvuodesta Haikara-san ga Tooru-elokuvasarjasta päähenkilö Benion asun ja vaikka asu on melko simppeli, ajattelin kirjoitella muutaman sanan sen teosta.

Reffikuvia

En ole aiemmin tehnyt mitään kimonoja tai hakamaa, joten uutta opeteltavaa oli paljon. Sain onneksi Hootilta lainaan hakamasetin netistä löytyneiden kaavojen ja videoiden tueksi!

Sarja sijoittuu Japaniin 1920-30-luvuille ja päätin ottaa ajanjaksosta inspiraatiota, mutta en halunnut kuitenkaan tehdä täysin ajanmukaista cossia, sillä elokuvassa on luonnollisesti otettu tiettyjä vapauksia esim. värien ja siluetin suhteen, jotka taas eivät ole ajalle tyypillisiä. Pyrin kuitenkin tekemään mahdollisimman samalla tavalla kuin kimono ja hakama oikeasti tehtäisiin, esimerkiksi kimonoon en halunnut lainkaan päällitikkauksia. Ompelin kuitenkin cossin ompelukoneella ihan hermoja säästääkseni, hihansuut ja kauluksen ompelin kimonoon käsin. 

Olen vartalotyypiltäni "kolmio", eli hartiat sekä rinnanympärys ovat leveimmät kohdat vartalossani. Kimonot ovat malliltaan hyvin tasaisia, sama pätee myös kimono+hakama-komboon. Jännitin hieman etukäteen, näyttääkö lopputulos yhtään samalta kun vartalotyyppini on niin erilainen kuin haluttu siluetti. Kimonossa ei ole erillisiä olkasaumoja ja kankaan väljyys, joka normaalisti on kuositeltu pois länsimaalaisessa vaatteessa, on kimonossa esimerkiksi juuri kainaloalueella. Tästä syystä hiha tekee hartioista vähän leveämmän näköiset, kun hihassa on paljon kangasta. Reffikuvassa hakama levenee reilusti helmaa kohden ja käytin tätä hyväkseni siluetin luomisessa.

Aluskerrokset
Päätin jo ihan alkuun, että käytän binderiä kimonon alla saadakseni oikeanlaisen siluetin, sillä olen melko rintava ja vyötärö on kapeahko suhteessa rinnanympärykseen. Aiemmalla Japanin reissulla kävin kimonovuokrauspalvelussa, jossa pukijat laittoivat todella monta erilaista nauhaa, vyötä ja harsoa kimonokerrosten alle, jotta siluettini pysyisi oikeana. Asuun oli tulossa muutenkin jo kerroksia ja haluisn pystyä pukemaan asun omin avuin, joten binderillä sain nopeutettua pukemisprosessia.

Asussa näkyy valkoinen kaulus kimonon alla. Tiesin, että oikeaoppisesti kimonon alla on ohut aluskimono ja kuvassa näkyvä kaulus viittasi juuri tähän. Ajattelin hyödyntää kimonoproton tähän tarkoitukseen niin, että tekisin kauluksen jostain jämäkämmästä kankaasta. Seuraan Instassa useita vapaa-ajallaan kimonoon pukeutuvia japanilaisia ja sattumalta törmäsin videoon, jossa tällainen arkipukeutuja korvasi kokonaisen aluskimonon pelkällä kaulusosalla. Totesin tämän version paljon näppärämmäksi cosplayasuun, sillä lopputulos näyttää samalta mutta puettavuudeltaan huomattavasti nopeampi ja helpompi kuin kokonainen kimono. 

Apua miten kyllästynyt ilme :D Alla mulla on vanha työpaita, jotta hiki ei tarttuisi kimonoon

Tein cossiin alushameen, sillä huomasin ensimmäisen käyttökerran jälkeen, että hakama tarttuu sukkahousuihini ärsyttävästi kiinni kävellessä ja pakkaantuu tällöin polvieni päälle. Hame on kietaisumallia ja käytin siihen ylijääneitä materiaaleja. Laitoin helmaan koristeeksi hakamakankaasta tehdyn vekkiröyhelön sillä ajatuksella, että jos kävelen esim. portaita niin alushameen vekit tulevat esiit ja mätsäävät hakamaan. 

Kauluksen ja hameen päälle tein sidottavan vyön, joka pitää kauluksen paremmin paikallaan ja tasoittaa vyötäröäni tasaisemmaksi.

Kimono

Benion kimonossa on kuosi, josta tiesin ennestään, että kyseessä on todella perinteinen jo olemassaoleva japanilainen kuosi, mutta kuosin nimi oli hukassa. Nopealla googlauksella selvisi, että kuosin nimi on yagasuri. 

Pohdin pitkään, kuinka lähtisin toteuttamaan kuosia ja totesin, että maalaaminen olisi aivan liian hermoja raastava projekti ja päätin kokeilla kankaan printtausta ensimmäistä kertaa. Printin tein Illustratorilla ja monille tuttu Spoonflower päätyi myös minun valinnakseni printtipaikan suhteen. Biffeltä sain paljon apuja kangaslaadun valitsemisessa sekä kuosin skaalauksen kanssa ja selvisin parilla testikierroksella näytepalojen kanssa (kannattaa tarkistaa kunnolla, millä tavoin senttimetrit vertautuvat tuumiksi :D) 

Vasemmalla ensimmäinen versio, oikealla se, mitä tilasin lopulta cossiin

Otin riskin ja tilasin kankaan jo kuukausia ennen kaavojen tekoa ja netistä löytyneiden ohjeiden mukaan tilasin kangasta 3 metriä, josta riitti juuri ja juuri minulle polvimittaisen kimonon tekoon (olen 160cm). Tämä oli toisaalta cossia ajatellen hyvä pituus, sillä kimono peittää ylävartaloni hyvin eikä vahingossakaan vilahda hakaman alta eikä rajoita liikkumistani, toisin kuin pidemmät kimonot. Kimonon vuoritin pehmeällä vuorikankaalla.

Kimono alushameen päällä

Jotenkin ajattelisi kimonokaavojen olevan tosi helppoja, sillä se koostuu lähinnä suorista paloista, mutta käytännössä pitikin vähän aivojumpata kankaan menekin ja kaavojen asettelun kanssa että printti tulee oikein päin jokaisessa palassa. Kangas riitti onneksi juuri ja juuri eikä tarvinnut pihistellä esim. pituudesta tai leveydestä eikä jämäpaloja juurikaan jäänyt. 

En halunnut kimonoon yhtään näkyviä tikkauksia ja pyrin parhaani mukaan ompelemaan sen ompelukoneella, mutta hihapalat yhdistin miehustaan käsin ja ompelin käsin myös hihansuut sekä kauluksen kiinni kimonoon. 

Vyöt

Asun vyön eli obin tein Eurokankaan palalaarista löytyneestä viskoosista. Reffikuvassa obi on yksivärinen, mutta perinteisissä kimonoissa vyö saattaa olla näyttävin osa asua ja kovinkin kirjava, vaikka sitä ei kauheasti näkyisi ulospäin. Lisäksi "laimean magentan" väristä yksiväristä kangasta ei tahtonut oikein löytyä, joten tästä syystä päätin vähän leikitellä kuosin kanssa kun sopivan värinen kuosikangas osui vastaan. Kuvio oli tosin vähän liian voimakas omaan makuuni, joten käytin kankaan nurjaa puolta.
Aluksi sidoin obin oikeaoppisesti päälleni, mutta materiaalivalinta ei ollut paras ja obin rusetti takana löystyi päivän aikana niin, että hakama alkoi valumaan ikävän näköisesti. Kolmannen käyttökerran jälkeen totesin, että muokkaan obista feikkiversion, jotta se varmasti pysyisi koko ajan paikallaan. 

Obin alle tein paksusta huovasta "alusobin", joka auttaa siluetin muodostamisessa ja obin saa kiinnitettyä pukemisen aikana tähän huopa-obiin. Päällystin huovan hakamakankaalla, jotta se ei pistä liikaa silmään mikäli obi liikkuu paikoiltaan. Huopa-obi kiinnitetään paksuilla neppareilla kiinni. 

Alusobi edestä

Alusobi takaa (kangas asettui vähän hassusti, jonka takia se ei mene ihan suoraan)

Huopa-obin päälle kiedon oikean obin pari kertaa ympäri ja kiinnitän takaa parilla isolla nepparilla. Taakse tulee iso erikseen kiinnitettävä rusetti, joka kiinnittyy myös isoilla neppareilla kiinni. Siitä tuli ihan söpö ja on harmi, ettei se näy mihinkään, kun hakama laitetaan sen päälle :D 

Irroitettava rusetti

Neppareita on

Hakama

Sitten hakama! Myönnettäköön, että ajattelin hakaman olevan vähän niinkuin perus laskoshame, jossa on aukot sivuilla. Kun lähdin tutkimaan asiaa tarkemmin ja pyörittelin lainaan saatua hakamaa, totesin, että laskokset onkin aseteltu paljon monimutkaisemmin kuin olin ajattelut ja vaati pari protoa, että sain niistä halutunlaiset. En edelleenkään ole täysi tyytyväinen lopputulokseen, mutta ensimmäiseksi hakamaksi varsin kelpo!

Materiaaliksi valitsin myös aikoinaan Agriaan käyttämäni polyesterin, sillä väri mätsäsi hyvin, kangas oli tarpeeksi jämäkkä että laskokset pysyvät, mutta kuitenkin miellyttävä käyttää ja sitä oli edelleen saatavilla Kangastukussa. Huomasin Agrian kohdalla myös sen, että kangas pehmeni mukavasti käytön aikana vähän pellavan tapaan, kankaassa on myös luonnonkuitumainen tekstuuri ollakseen polyesteria. 

Vaikka minulla oli oikea hakama jota tutkia, piti silti katsella videoista, että mitkä nauhat sidottiin mihinkin ja miten päin. Päätin vähän oikaista sidonnan kanssa ja laitoin edessä oleviin nauhoihin (jotka eivät näy mihinkään) hakaskiinnityksen, jotta solmuista ei tulisi vahingossakaan mitään myttyä eteen. Hakaset myös varmistavat sen, että nauhat pysyvät paikoillaan kun solmut taas saattavat löystyä päivän aikana.

  
Takaa tulevat nauhojen kanssa pohdin erilaisia feikkirusettisysteemejä, mutta mielestäni oli toisaalta kiva touch että edessä oleva rusetti olisi sidottu ja "aidomman" näköinen, vaikka se ei olisikaan 100% reffikuvaa vastaava. Olen myös aika hyvä sitomaan rusetteja nätisti ja tasaisesti, kiitos lukemattomien mekkojeni joissa on vyötärölle sidottava nauha :D 

Valmis hakama päällä

Peruukista minulla ei ole juurikaan sanottavaa, lähinnä hiusten sävy oli varsinaista hiustenvalkomista ":D", kun reffikuvassa sävy on melkein lila, mutta monella cossaajalla oli ruskea peruukki ja sarjan 70-luvulla tulleessa animessa Beniolla on myös ruskeat hiukset. Päädyin harmahtavan lilaan sävyyn, joka tietyssä valossa sopivasti näyttääkin ruskealta. Sopivan sävyinen yksilö löytyi Coscraftin valikoimista eikä peruukille tarvinnut tehdä juuri muuta kuin otsatukan trimmaus ja pituudesta napsiminen. Päässä olevan rusetin tein kaapista löytyneestä jämäkankaasta, jonka hauska tekstuuri toi särmää muuten simppeliin asusteeseen. Sävy on kirkkaamman punainen kuin reffikuvissa, mutta mielestäni sopii oman cossini kankaiden sävyihin hyvin.

Käytiin Nyymixin ja Hootin kanssa shoottaamassa tätä cossia Vantaan Viherpajalla, jossa on (melko ränsistynyt) japanilainen talo ja puutarha. Kuvakulmien kanssa kikkailemalla saatiin kuitenkin luotua illuusio siitä, että ollaan Vantaan sijaan jossain ihan muualla :D

Molemmat kuvaajat sai vapaat kädet editoinnin suhteen ja olikin hauska nähdä, miten eri tyylisiä kuvista tuli vaikka paikka onkin sama. Tykkään molemmista hurjasti!

Kuvat: Hootti

Kuvat: Nyymix