tiistai 29. syyskuuta 2015

Kortinväärennyspaja ja Illuminati

Ajattelin tässä höpistä tällä hetkellä uusimmasta cossistani, Yu-Gi-Ohin Risa Kageyamasta. Risa on yhden jakson pahishahmo, eikä häntä ole edes alkuperäisessä mangassa joten hahmona hän on vähän turha eikä tee muuta kuin törttöilee sen yhden jakson verran. Animen puolella hän esiintyy siis "season 0:n" jaksossa 15, joten hahmo on todella tuntematon, koska kaikki eivät ole jaksaneet katsoa Duel Monsterin lisäksi tätä ysärivastaavaansa.

Risa on kiltti tyttö joka tykkää Yugista

Oliko tää nyt se puberteetti

Risa ei ole todellakaan mikään minun Ehdoton Lempihahmo Jota On Pakko Cossata, vaan päätin tekaista hänen asunsa Traconiin, kun aika oli loppumassa mutta halusin jonkun uuden cossin sinne. Risan design oli sopivan yksinkertainen ja pakkohan mun oli saada eka merimieskoulupuku cossivarastoa täydentämään.

Cossi lähti ensiksi liikkeelle peruukista. Olin jo melkein kuukausi ennen Traconia päättänyt, että tämän teen sinne enkä ala säätämään mitään vaikeampaa. Tilasin varmuuden vuoksi puolipitkän peruukin, jotta saisin sen leikattua polkkamalliseksi oman pääni mukaan eikä olisi sattunut ikäviä yllätyksiä valmiin polkkaperuukin kanssa, jonka otsis huitelee jossain hiusrajan tienoilla ja itse polkka olisi jäänyt johonkin korviin asti.

Onko sitä pakko leikata ;___;

Mietin pitkään, minkävärisestä kankaasta tekisin hänen koulupukunsa. Jaksossa koulupuku oli musta, mutta kaikki varjostukset oli jotain tummanlilan ja viininpunaisen sekoitusta, joten siinä olikin pähkinää purtavaksi. Mielestäni kuitenkin kokonaan tummanlila tai viininpunainen koulupuku olisi näyttänyt lähinnä oudolta tälle hahmolle ja päädyin mustaan, käyhän hän kouluakin nimeltä Kurobara Academy (rakastan tätä luovuutta koulun nimen kanssa).

Itse asun sainkin jossai kahdessa viikossa valmiiksi, kun piti tasapainotella kouluhommien ja tämän cossin kanssa. Päätin samaan syssyyn tehdä propiksi Yugin Millenium Puzzlen, jonka Risa ryövää omassa jaksossaan ja kiristää Yugia ottelemaan kanssaan jotta hän saisi palapelinsä takaisin.


Pieni pyramidi sotkuisella keittiön pöydällä

Tein heti alussa mittausvirheen jonka huomasin vasta sellaseissa vaiheessa, jossa olisin joutunut tekemään kokonaan uuden jos olsiin halunnut oikeat mittasuhteet. Aikaa oli tässä vaiheessa kuitenkin sen verran vähän, että päätin tyytyä tähän ensimmäiseen version ja tehdä myöhemmin uuden.
Käytin pyramidia valmistaessa aika "perinteistä", "tavallista" tekniikkaa eli puupahvista muoto, maalarinteipit päälle, huoneilmassa kuivuvasta massasta kerros ja hiomista niin kauan, että se on mielestäni tarpeeksi tasainen ja pohjamaali + oikea maali ja koristeiden liimaus. Meinasin aluksi pistää maalarinteippien päälle liisteriä, mutta en uskonut. että se olisi ehtinyt kuivua tarpeeksi pian.


Millennium Puzzle, tuttavallisemmin Illuminati

Se on lättänä
Se on todella rosoinen ja epätasainen, koristeiden liimausjäljet näkyvät kilometrien päähän mutta se on mielestäni ihan jees siihen nähden, että se on toinen kunnollinen proppini ikinä. Sitä oli kuitenkin ihan hauska työstää, vaikka tiukka aikataulu sai hermostumaan monta kertaa kun kaikki osat eivät olleetkaan kuivuneet tai jotain.

En Traconiin ehtinyt tai jaksanut tehdä Risalle kuuluvia kortteja, joten jätin ne photoshoottia varten tehtäviksi. Aloin muutenkin pohtimaan, oliko oikein tehdä feikkikortteja cossia varten vaikka niitä virallisia pystyisikin tilaamaan netistä. Tosin siinä ysärikaudessa oli käytössä aivan erinäköiset kortit kuin alkuperäisessä mangassa/oikesti pelissä, joten näitä epävirallisia ei saa oikein mistään (en edes tiedä, onko niitä tehty virallisesti) joten päädyin tekemään ne itse. Halusin korteista paksumpia kuin yksi paperiliuska, joten etsin kotoa postikortteja ja leikkelin niistä halutun mallisia pohjia, joihin liimasin normipaperille piirretyt muodot.


Vasemmalla s0:n hassut kortit, oikealla ne mitä yleensä käytetään

Väärennyspaja! Mun työpöydällä!

Kortteja olikin ihan hauska väsätä, vaikka kuviota en meinannut hahmottaa ja turvauduinkin jaksoista otettujen screenshottien varaan ja niistä tuli loppujen lopuksi ihan jees, jos ei katso läheltä. En tehnyt siis sitä puolta ollenkaan, jossa näkyy se itse hirviö ja sen tiedot, sillä animessa kortit on kirjoitettu japaniksi enkä osaa tulkita huonolaatuisia screenshotteja ja sen pohjalta kirjottaa täsmälleen oikean tekstin. Photoshootissa pitelin kortteja siten, että toiselle puolelle ei näkyisi ollenkaan.


Joulusesongin Yu-gi-oh!-hirviökortit

Kyllä ne kaukaa katottuna näyttää aidoilta....
Photoshoot ei mennyt niinkuin suunniteltiin, sillä kamera takkuili ja kummallakin oli hirveän kylmä, joten mieliala oli vähän "otetaan-nyt-nää-kuvat-ja-painutaan-helvettiin-täältä" ja ilmeetki sen mukaisia. Sain kuitenkin kai muutaman ihan jees kuvan, harkitsen kyllä vielä toista photoshoottia jos joskus vielä kiinnostaa saada parempia kuvia tästä.

Suurin osa kuvista laatua tämä
"Miten tän kanssa poseerataan"

Mitä tässä ees tapahtuu

No okei kyl ainaki yks kuva onnistu

Eipä mulla kai muuta, omistan nyt väärennösjoulupostiyugiohkortteja ja vanhan kunnon merimieskoulupuvun. Ja yhden illuminatin. Ja tyhmiä photoshootkuvia.

tiistai 15. syyskuuta 2015

Epävarma alku

Olen jo pitkään pohdiskellut paikkaa, jossa voisin kertoa omasta omasta cosplaytaipaleestani, jakaa tarinoita pukujen valmistumisesta ja höpöttää coneissa tapahtuneista asioista. Olen jotain päivitellyt facebookkiin henkilökohtaiselle tililleni ja viime vuonna päädyin Twitteriin. Kummassakin somessa on puolensa, mutta ne eivät riitä tuliselle kirjoittajansielulleni. Facebookissa en viitsi kirjoitella enää jättimäisiä romaaneja ilman kuvia jokaisen conin jälkeen ja tuntuu tyhmältä lätkiä irrallisia wip-kuvia valmiiden cossien kansioon. Twitterissä taas kirjoitustilaa on aivan liian vähän ja olenkin päätynyt tiivistämään sinne huippuhetket coneista ja sullon sinne ne irralliset wip-kuvat, joita en facebookkin viitsi laittaa.

Tää on tosiaan mun facebookpäivitys tän vuoden Desuconista.
Yli 500 sanaa, pistäkää paremmaks

Joten ratkaisu tähän kaikkeen on oma blogi, jossa voinkin jaaritella kaikkea mitä päähän pulpahtaa. Tähän päätökseen tulin jo vuosi sitten, mutta en kokenut olevani "tarpeeksi hyvä" cossaaja kirjoittelemaan juttuja omasta tavastani harrastaa cosplayta. Vaikka cossiblogien aika on niin sanotusti ohitse, tahdon silti aloittaa omani. 
Desuconin jälkeen sitten tapahtuikin asioita. Olin niin tyytyväinen Desuun vännettyyn Leia Rolando-cossiini ja tunsin, että olin oikeasti tehnyt jotain hienoa ja päässyt konkreettisesti "eteenpäin" cosplayn saralla. Tein cossin, jonka tekemisestä on jotain kerrottavaakin enkä häpeä jokaista yksityiskohtaa sisäsaumoissa. Päätin harkita blogin perustamista ihan oikeasti kesällä, kun aikaakin oli enemmän loman ansiosta. Tulin siihen tulokseen, että paras aika blogin aloittamiseen on Traconin jälkeen, kun ei tarvinnut olla heti seuraavalla viikolla tekemässä josain cossia coniin x.

Joten tässä sitä ollaan. Mulla on blogi ja kasa juttuja, josta voisin kirjoitella. Conraportteihin en voi tukeutua vähään aikaan, koska ei raportoitavia coneja oikein ole tähän vuodenaikaan.