Coniskene vuonna 2023 ja muita mietteitä

Huom! Postaus sisältää paljon tajunnanvirtaa sekä sanan "coniskene"-viljelyä. 

Olemukseni viime aikojen somekeskustelun pyörteissä

Olen viime aikoina pohtinut melko paljon sitä, miten eriytyneitä coniskenen nuorimmat ja vanhemmat harrastajat ovat toisistaan, erityisesti cossaajien keskuudessa. En puhu nyt siitä, että yläasteikäisten pitäisi kiinnostua +30-vuotiaiden animeharrastajien asuntolainoista tai vakitöissä käyvien cossaajien täytyisi kaveerata coneissa tästedes vain lukiolaisten kanssa, vaan siitä, että coneissa jo pidemmän aikaan vakiintuneet kasvot ja skenen uuden harrastajat (olivat he sitten alaikäisiä tai myös niitä töissäkäyviä aikuisia) eivät tunnu kohtaavan oikein missään tällä hetkellä. Erityisten nuorempien cossaajien harrastus on vahvasti keskittynyt Tiktokiin, jossa taas suomalaisia täysi-ikäisiä cosplayharrastajia on aktiivisesti tietääkseni ihan kourallinen. 

Somealustat harrastuksen kannalta ovat olleet jo ennen koronaa hyvin pirstaleiset ja harrastajat ovat eriytyneet kaveriporukoiden omiin Discord-yhteisöihin tai Tiktok-kupliin, joihin niihin kuulumattomat eivät pääse oikein muuten, kuin tutustumalla jo valmiiksi sisällä oleviin tyyppeihin. Ja mites tutustut, kun et edes tiedä, missä kaikki muut harrastajat ovat? 

Olen itse verrattain uutena aloittanut conittamisen, kun vertaa esimerkiksi Desuconin tai Traconin kaltaisiin järjestäjätahoihin, jossa porukkaa on tehnyt tapahtumia ennen kuin olen itse edes käynyt ensimmäisessä conissani. Olen sitä sukupolvea, joka on ostanut lapsuutensa mangapokkarit lähi-Prismasta ja Facebookin kautta ollut ensimmäisissä cossimiiteissäni.
Aloin varhain seuraamaan cosplay- ja coniskeneä yleisellä tasolla ja olin melko hyvin perillä siitä, mikä vihastutti ja ihastutti skenessä aikoinaan. Hengasin kuitenkin cosplayharrastukseni alkuaikoina pääosin omanikäisteni kanssa. Miten siis tiesin lukioikäisenä, miksi kutsuvieraskisat Cosvisionissa 2014 epäonnistuivat monien kisaajien mielestä, millä tavoin länkkäricosseihin aikoinaan suhtauduttiin Desuconeissa ja miksi putkessa ei saa pysähtyä?

Luin aivan sikana skenen silloisten aktiivien cosplayblogeja ja niiden coniraportteja.
Ja minkä ikäiset näitä blogeja kirjoittivat? Siitä en tarkalleen ottaen edes tiedä, mutta kaikki olivat ainakin vanhempia (=aikuisia) kuin minä silloin lukijana. En tuntenut henkilökohtaisesti ketään niistä, keiden blogeja luin aktiivisesti. Eikä se haitannut, sillä blogien kautta sain täysin erilaisen ikkunan conittamiseen kuin kavereiden kanssa pihalla hengaaminen ja sitä kautta innostuin itsekin mm. kisaamaan ja lopulta työskentelemään cosplaybackstagella, joissa teen töitä pääosin nykyään kävijänä olemisen sijaan. Ja olen tällä hetkellä juuri sitä ns. uutta verta, joka todennäköisesti tulee työskentelemään conien parissa silloinkin, kun itseäni vanhemmat harrastajat poistuvat skenestä (tätä en tietenkään osaa ennustaa, mutta periaatteessa). 
Olin 17-vuotias, kun olin ensimmäisen kerran conissa töissä. En tiedä, olisinko päätynyt niin nuorena hommiin, jos en olisi jo muutamaa vuotta aiemmin ahminut muiden cosplaymammojen, kisaajien ja tuomarien kertomuksia päivästään conissa kulissien takaa. Muistan ajatelleeni tuolloin, että wouu nyt oon myös yhtä cool kuin kaikki muutkin Oikeat Aikuiset cossaajat :D 

En siis teininä hengannut lähes ollenkaan itseäni vanhempien harrastajien kanssa, mutta olin blogien kautta kytköksissä skeneen ja koin olevani osa sitä, vaikka muut skeneläiset eivät tod. näk. edes tienneet olemassaolostani. Yhteenkuuluvuuden ja osallistumisen tunne oli kuitenkin näin syntynyt, joka kannusti ja rohkaisi aikoinaan aloittamaan kisaamiseen sekä tekemään niitä samoja tapahtumia, joissa olin aiemmin ollut vain kävijänä. Ja unohtamatta sitä, että olen ollut mukana perustamassa täysin uusia tapahtumia: PKSC:n Meriharju-cosplayphotoshoot -tapahtuma sekä nyt syksyllä tuleva Shumicon!

Tähän väliin kiitos siis kaikille, jotka ovat kirjoittaneet cosplayblogeja ainakin välillä 2012-2017 ja sitä aiemmin! Ilman niitä en varmaan olisi tässä pisteessä, kirjoittamassa vuonna 2023 postausta omaan cosplayblogiini siitä, että tapahtumia on ollut kiva järjestää. Erityismaininta Fukkan blogille, jota hän päivittää edelleen ja jota luen ihan yhtä mielellään kuin teini-ikäisenä :D 

Palatakseni aiheeseen, en tosiaan tiedä, millä tavoin tätä railoa kannattaa tai edes voi alkaa kuromaan umpeen, jotta uudet harrastajat (tai ne skenessä jo valmiiksi jonkun aikaa olleet) saataisiin innostumaan tapahtumien järjestämisestä, jotta jo olemassaoleviin coneihin saataisiin työvoimaa sekä vastaavia ja mahdollisesti myös uusia tapahtumia hillitsemään tämänhetkisten isojen tapahtumien suosiota.
Blogit ovat alustana tehneet kuolemaa jo joskus 2015 tienoilla (eli juuri silloin kun aloin itse kirjoittamaan :D) ihan noin muutenkin sekä cosplayrintamalla enkä koe, että uusien cosplay/con- aiheisten blogien perustaminen ja niiden päivittäminen olisi ratkaisu tähän. Varsinkaan, jos sellainen blogi olisi perustettu tasan sitä varten, että nuori voisi löytää sen ja inspiroitua järjestämään coneja.

Uuden ja kokeneemman harrastajan kohtaamisen ja kanssakäymisen tulisi olla orgaanista, jotta yhteenkuuluvuuden tunne coniskeneen voisi syntyä. Tässä tosin erityisesti korona-aikaan pahentunut ongelma ilmenee: yhteistä alustaa suomenkieliselle anime/manga/cosplayharrastamiselle ei oikein ole. 

Muistan, että jo joskus 2017 (ellei jo aiemmin) on ollut ilmoilla ensimmäiset valitukset siitä, että skene on eriytynyt eikä porukkaa kohtaa enää samalla tavalla randomisti kuin jossain Aniki-foorumilla aikoinaan jossa kaikki olivat, vaan pitää tietää että keitä kannattaa seurata Twitterissä, jotta pysyy perillä coniskenen uusimmista tuulahduksista. Nykyään enää Twitterissä seuraaminenkaan ei riitä, kun osa on pelkästään Instagramissa, jotkut sen lisäksi myös Twitterissä, toiset taas pelkästään suljetuissa Discord-ryhmissä ja loput Tiktokissa. Ja näiden lisäksi kaikki muut alustat ja sovellukset, joista en edes tiedä. 

Koen, että tällä hetkellä ongelmana ei ole välttämättä edes täysin se, että uudet harrastajat eivät tiedä, mistä lähteä liikkeelle jos haluaa a.) työskennellä conissa tai b.) aloittaa täysin uuden tapahtuman tekemisen. Puuttelliset tiedot tapahtumien järjestämisestä sekä hiljaisen tiedon siirtyminen tai oikeastaan siirtymättömyys on oma pulmansa, mutta tärkeintä olisi mielestäni saada jonkinlainen, edes ns. passiivinen kontakti uusiin harrastajiin luonnollisesti niin, että harrastaja voi kokea saavansa vielä enemmän irti tapahtumista kuin kävijänä. Fiilis siitä, että "hei, mäkin haluan olla osana sitä, mitä nuo toiset tekee". 

Kaikki eivät tietenkään välttämättä edes halua olla töissä tapahtumissa, vaan nauttia coneista kävijänä.
Aikoinaan tuutor-koulutukseni aikana amkissa oli eräällä puhujalla hyvä näkökulma siitä, että tietynlaiset ihmiset päätyvät usein elämänsä aikana mukaan tietynlaiseen (yleensä yhteisölliseen) toimintaan, monesti useaan sellaiseen yhtä aikaa: oppilaskunnassa toimiminen peruskoulussa, tuutorina oleminen korkeakoulussa ja siitä tietenkin suuntana on taloyhtiön hallituksessa oleminen. Samaan aikaan joitakin ei kiinnosta tällainen toiminta ollenkaan, eivätkä elämänsä aikana päädy edes kertaluontoisesti tällaisiin. 
Tälläkin hetkellä monet työstävät useaa eri tapahtumaa ja muita conittamiseen liittyviä oheisharrastuksia yhtä aikaa, osittain myös siksi että järjestäjiä ei ole tarpeeksi, mutta myös sen takia, että tykkäävät olla mukana tämäntyyppisessä toiminnassa vapaa-ajallaan ja tekevät sen myös ilmaiseksi. 
Miten siis coniskeneen saataisiin mukaan niin yhteisöllisyyden kuin tekijäkadon puolesta niitä, jotka ovat vaikka aktiivisia siellä oppilaskunnassa ja olisivat myös kiinnostuneet (anime)harrastuksensa lisäksi myös conien järjestämisestä?

Tähän minulla ei ole vastauksia, eikä varmaan kellään ole, koska aihe on melko monimutkainen mistä tahansa kulmasta tarkasteltuna. Uudet harrastajat eivät välttämättä tiedä conien järjestämisen taustoja ja osa luulee, että conit toimivat samalla tavalla kuin massiiviset, kaupalliset messutapahtumat. Tai tällaisen kuvan olen saanut viime aikoina, erityisesti nyt räjähdysmäisen nopeasti loppuunmyyneen Desuconin osalta, jonka somekanavien kommenttikentät ovat kuluneen viikon aikana laulaneet aika hurjaa tahtia.

Muutama kommentti

Toivoisin kovasti, että vapaaehtoisesti järjestettyjen tapahtumien sekä niiden järjestäjien haukkuminen Twitterissä ei olisi se suunta, johon uudet sekä vanhemmat harrastajat ovat menossa, vaan tämäntyyppisestä toiminnasta kiinnostuneet saataisiin mukaan ennen kuin tämänhetkiset aktiivit lähtevät pois. Monille, myös mulle, conien järjestämisessä sekä niissä työskentelyssä tärkeitä ja mielekkäintä on juurikin muiden kanssa työskentely ja sitä kautta kaverien ja ystävien saaminen. Into järjestämiseen voi lopahtaa nopeasti, jos kaverit kaikkoavat ympäriltä kun tapahtumien kävijät heittävät negaa minkä kerkeävät. Tämä kävi Yukiconin kanssa, joka pyöri kyllä useamman vuoden, mutta lopulta kiinnostuneita järjestäjiä ei vain ollut tarpeeksi ja con lakkasi olemasta.  

Olisikin siis tärkeää, että saataisiin uusia tyyppejä mukaan tekemään coneja, mutta ei kuitenkaan syyllistämällä ja vähättelemällä kaikkia "vaan tapahtumia kritisoivina kävijöinä". Pitäisi saada yhteys niihin, jotka voisivat kokea saavansa tapahtumista vielä enemmän irti, kuin ovat edes tulleet ajatelleeksi ja kokevat tapahtumien tekemisen mielekkäänä vielä vuosienkin päästä.

Olen myös pohtinut sitä, millä tavoin nuorempi sukupolvi, erityisesti korona-aikaan, on saanut kuulla coneista kun sellaisia ei hetkeen järjestetty. Ainakin Youtubessa ja varmaan myös Tiktokissa on jotkut postanneet heti conin jälkeen tai niiden aikana vlogeja tai hassutteluvideoita tms. ja tätä kautta videoita katsovat ovat halunneet itsekin osallistua, ihan kuten aikoinaan kun itse innostuin jonkun  cosplaybackstagella työskennelleen coniraporttien lukemisen kautta conissa työskentelystä. Olen käsittänyt, että vlogityyppistä sisältöä  tuotetaan kyllä edelleen, mutta minivlogien muodossa Instastoryihin tai Tiktokiin. 

Niissä videoissa mitä olen itse nähnyt, näkökulma on lähes aina kävijässä ja kävijän tuottamassa sisällössä eikä conien järjestäjät kauheammin taltioi työpäiväänsä muille jakoon.
Näin toki järjestäjän näkökulmasta ymmärrän täysin miksi, välillä on vaan niin hektistä ettei kerkeä kuin kelloa katsoa kännykästä eli ei todellakaan ole aikaa videoiden kuvaamiseen :D Mutta ajatuksen puolesta sellainen voisi tuoda järjestäjää ja conissa työskentelevän työntekijän päivää lähemmäs uusia harrastajia ja kertoo, että tapahtumia tekee ihan samanlaiset nörtit kuin mitä kävijätkin ovat, eikä kyse ole megakorporaatioiden massienkeräystapahtumasta.
Tämä toki vaatii sen, että videon tms. tekijä haluaa aidosti itse kuvata sellaisia videoita itseään tai kavereitaan varten, eikä kuvaa vain siksi, että saadaan tämäntyylistä näkökulmaa esiin muille harrastajille. Kuten aiemmin mainittua, kanssakäymisen tulisi olla orgaanista että se loisi oikeasti jonkinlaisen yhteyden harrastajien välille. 

Sellaisia mietteitä! Pahoittelut, jos odotit näinkin pitkän selotuksen jälkeen saavasi loppua kohden ahaa-elämyksiä sekä ratkaisuehdotuksia. Ajattelin tällä kertaa iskevän twiitin tai twiittiketjun sijaan naputella kaikki asiaa koskettavat, mutta rönsyilevät ajatukset samaan paikkaan. Erityisesti halusin tuoda esiin oman polkuni coneissa töissä olemiseen. 

Jos tästä postauksesta heräsi jotain ajatuksia, niitä voi heitellä kommenttiosioon tai kommentoida Twitterissä. 

Räntää ja loskaa - Desucon Frostbite 2023

Vuoden ensimmäinen postaus!

Vuosi tuntui starttaavan aivan liian nopeasti ja ennen kuin huomasinkaan, Frosti yllättikin jo kulman takaa. En muista, milloin Frosti olisi ollut näin aikaisin vuodesta, Frosti sijoittuu mielessäni usein helmikuulle sillä Yukicon taas oli usein vuoden ensimmäinen con. 

Tein harvinaisen poikkeuksen ja cossasin vain perjantaina, eli täysin päinvastaisesti kuin aiemmissa Desuissa (eli muina päivinä paitsi perjantaina cossit). Olin aivan suossa kouluhommien kanssa enkä kerennyt tekemään mitään niistä puvuista, mitä olin jollain tasolla ajatellut Frostiin. Vanhojen pukujen käyttö ei nyt tällä kertaa inspannut kauheasti Tähkäpään lisäksi, ja sekin valikoitui lähinnä siksi että halusin kokeilla jemmata valot Tähkiksen peruukkiin. Toivottavasti kerkeän tänä vuonna tekemään uusia cosseja!

Viikonlopun "cossi" suunnitelmat

Olin tälläkin kertaa töissä backstagella Anakichin oikeana kätenä, ja tehtävänäni oli informoida cosplaymammoille ennen conia ja sen aikana kisapäivän kulusta, aikatauluista, kisaajista, työnkuvasta ja mahdollisista muutoksista, kuten kisaajien peruutuksista ja aikataulun myöhästymisistä. 

Perjantaille tosiaan laitoin muutamaksi tunniksi päälle kolme vuotta sitten valmistuneen Tähkäpään, jonka peruukkiin olin tällä kertaa jemmannut sisustusvalot. Sain inspistä parin vuoden takaisesta photoshootista, jossa käytimme vastaanvanlaisia valoja. Shootin valot olivat tosin aika isoja ja johdot paksuja, joten ne eivät piiloutuneet kauhean hyvin ilman järjestelmällistä asettelua ja täydellistä liikkumattomuutta. Halusin kokeilla, saisinko tehtyä vastaavan niin, että pystyisin jopa hengailemaan niiden kanssa conissa.

Koska fiksusti en sovittanut peruukkia missään vaiheessa valojen laittamisen aikana vaan vasta silloin kun piti olla jo lähdössä kotoa (ja ajattelin lähteä cossi päällä coniin), valot eivät asettuneet ihan niin mukavasti ja hyvin kuin olisin halunnut. Toisen puolen valot olivat paremmin esillä ja tämän takia rutkasti kirkkaammat kuin toisen puolen hiukset :(
Ne ajoivat kuitenkin asiansa näin muutaman tunnin conissa olon aikana, vaikka saivatkin yli metrin pituisen peruukkini aikamoiseen takkuun.
Sain myös lyhyellä varoitusajalla Hanjon cossaamaan kanssani ja hän pisti myös muutaman vuoden takaisen Lumikkinsa niskaan. 

Lauantai alkoi leppoisissa merkeissä, sillä pääsimme backstagelle hommiin vasta klo 13 eteenpäin. Ehdin siis aamulla jopa conittamaan jonkun aikaa! Kävin heti ensiksi taidekujalla Mustekukan pöydällä, löysin hänen ihanat kukkansa viime vuonna ja olenkin joka kerta käynyt hänen pöydällään, kun olemme sattuneet olemaan samassa tapahtumassa. Niin ihania tuotteita kauniissa väreissä! Ostin jälleen yhden hiuskukan lisää, uutuuskorviksiakin harkitsin mutta totesin niiden olleen vähän liian isot omaan makuuni (vaikka noin muuten olivat todella kauniita!). 

Meillä oli cosplaytiimin kesken jälleen teemapäähineet, tällä kertaa megasöpöt lammaspannat! Ne olivat niin söpöt, että kehittelin lookin niiden ympärille. Vaikka cosseja ei tällä kertaa tarvinnut ommella raivolla vikoina päivinä ennen conia, päätin saada jonkun aikaa kesken olleen hameprojektini Frostiin valmiiksi jotta voin pitää sitä lauantaina. Hame sopi ihan täydellisesti söpön pannan kanssa!

Backstagella oli tuttuun tapaan melkoinen hulina ja aikataulut eivät paikoitellen pitäneet paikkaansa osittain meistä mutta myös meistä riippumattomista syistä. Mielestäni selvisimme kuitenkin hienosti kaikista haasteista! Kiitos tästä kuuluu upealle tiimillemme, jossa oli puoliksi bäkkärin konkareita ja aivan uusia niin Desun backstagella kuin muutenkin mammahommissa. 

Meidän porukka! <3

Päivän hektisyydestä kertoo se, että kävin vessassa ensimmäistä kertaa heräämisen jälkeen vasta kisan aikana, eli klo 18 jälkeen. Päivä ei loppujen lopuksi ollut edes niin kiireinen ettenkö olisi jotain ehtinyt syödä kunnolla tai käydä siellä vessassa, ei jotenkin vaan käynyt mielessä siinä kaiken keskellä että niin, minäkin olen ihminen jolla on mm. tarpeita kuten vessassa käynti ja syöminen.

Sunnuntai oli varattu vain koomaamiselle, en tosiaan laittanut mitään cossiakaan päälle.

Cool-Minervainen

 Hengailin, kävin syömässä, kävin hakemassa kirppisvoitot. Sain kaikki kirppikselle tuomani tavarat myytyä, jee!  Harmikseni molemmat tuomani henkarit olivat kadonneet teille tietymättömille, vaikka ystävällinen kirppiksen henkilökunta koitti niitä etsiä pöytiensä takaa ja minäkin pengoin esillä olleet henkarit läpi. Eipä ne kalliita olleet, mutta olin tuonut ne sillä ajatuksella, että saisin ne myös takaisin (ja olin teipannut niihin myyjänumeronikin että löytäisin ne myöhemmin). 

Kaiken kaikkiaan Frosti jännitti, stressasi, innosti ja ahdisti jonkun verran etukäteen, mutta näin jälkikäteen mietittynä suurin osa ahdistuksesta tuli todennäköisesti kaikesta muusta kiireestä, jota oli työn alla noin kuukauden ajan ennen Frostia ja se kaikki kulminoitui tähän ensimmäiseen ns. deadlineen, joka tammikuussa oli. 
Oli kuitenkin mukavaa palata samoihin hommiin kun kesällä, kun osa työstä oli jo valmiina eikä kaikkea tarvinnut tehdä alusta alkaen itse (mm. kesällä tekemäni tiimiläisten aikataulutetris-pohja oli oikein kätevä). Toki tällä kertaa CCCC:n sijasta olikin ECG, jossa on ihan eri säännöt ja kisakategoriat ja meillä oli huomattavasti tiukempi aikataulu taklattavana. 

Frosti-loot

Olen miettinyt kisalavoille palaamista tämän vuoden aikana, kun on muutama vuosi tullut tehtyä enemmän hommia kulissien takana erinäisissä tapahtumissa. Katsotaan, mitä tuleman pitää!

Ensi kertaan (ෆ˙ᵕ˙ෆ)♡

Vuosi 2022 paketissa!

 Hellurei! (´ 7 `)/ ✩°

Ikuisuudelta tuntuneen vuoden päätteeksi ajattelin käydä vähän läpi, mitä kaikkea olen ehtinyt tehdä tänä vuonna conittoman ajan jälkeen. Vaikka tuntuu, etten ole tehnyt oikein mitään (kuin opiskellut päätä pahkaa...), niin onhan tässä tullut puuhattua vaikka mitä, mistä en ole edes tänne blogin puolelle kertonut!

Starttasin tosiaan cosplayhommat ja tapahtumat käyntiin "Winter" Assyilla (jotka olivat sattuneesta syystä siirtyneet huhtikuulle, jonka takia tuntuu hassulta puhua niistä wintereinä :D). Jotenkin koko ajan unohdan, että olin edes tässä tapahtumassa paikalla ylipäätään, saati sitten töissä. Ulkoilutin parin vuoden takaista Retsukoa ja Miririan kanssa sihteeröimme menemään cosplaybackstagella. 

Kuvaaja@Yujin

Tämän jälkeen pyörähdin toukokuussa Kibeconissa, jossa olin PKSC:n yhdistyspöydällä koko viikonlopun istuskelemassa. Viikonloppu oli varsin Disneyntäytteinen cossien puolesta, kun Tähkäpää ja Aurora löysivät tiensä päälleni. En ole ennen ollut yhdistyspöydän toisella puolen, joten tämä oli varsin jännittävä kokemus. Aiomme yhdistyksen puolesta pöytäillä jatkossakin, kunhan meille sopivia tapahtumia löytyy. 

Tämän ihmeellisempiä kuvia Tähkäpäästä ei ole tältä vuodelta :D

Kesäkuussa olikin piiiitkästä aikaa kauan odotettu Desucon, jossa olin ensimmäistä kertaa töissä! Jännitin varsinkin kisapäivää melkoisesti, sillä vastuullani oli cosplaykuuttien koulutus ja tukena oleminen backstagella kisojen ajan. Olen samaa hommaa tehnyt pitkään jo Assyilla, mutta ensimmäistä kertaa olin mammailemassa arvokisoja ja aikataulujen pohtiminen aiheutti melkoista päänvaivaa. 
Sain myös Desuun tehtyä vuoden ainoan uuden puvun, jota pidin tänä vuonna yhteensä jopa kolme kertaa!

Kuvaaja@Regzo

Heinäkuussa oli jälleen Meriharjun photoshoot-tapahtuma, joka sai ikävän käänteen tuplabookkauksen vuoksi. Tapahtumassa ulkoilutin parin vuoden takaista Nikeä, joka on edellisen kerran ollut päälläni Traconin lavalla 2019. 

Kuvaaja@Nyymix

Elokuussa olikin jo kesä-Assyt ja shoottasin heti perään myös Katarinaa NNancyn ja Hootin kanssa, oli hirmu kivaa pitkästä aikaa shootata cossia ihan erikseen ja vieläpä toisen, samasta sarjasta olevan hahmon kanssa! Hyvien muistojen lisäksi shoottipäivästä jäi käteen toki myös cossikuvia.

Kuvaaja@Hootti

Syyskuussa olikin jo Tracon, jossa olin ihan vaan kävijänä. Nyt kun näen näin listana kaikki tapahtumat, joissa näppini ovat enemmän tai vähemmän olleet pelissä, oli erittäin hyvä päätös tulla Traconiin ilman mitään sen kummempia suunnitelmia. Alun perin oli tosiaan ajatus olla mukana esityskisassa, mutta emme päässeet esikarsinnasta jatkoon. Ensi vuonna on kuitenkin uusi yritys! Tämä syksy on mennyt lavasteita rakentaessa.

Kuvaaja@Juce

Lokakuussa oli Meriharju 2.0-extratapahtuma kesän tapahtumien johdosta. Oli hauskaa kokeilla Meriharjussa shoottailua syksyiseen vuodenaikaan ja pääsin itsekin kunnolla kameran eteen.

Kuvaaja@Hootti

Marraskuussa löysin itseni Cosvisionista taidekujalta rusettien keskeltä! Tästä en ole tänne blogin puolelle mitään kertonutkaan.
Päätin Traconin jälkeen, osittain hetken mielijohteesta, hakea Cosvisionin taidekujalle myyjäksi. Vuosi sitten myin Twitterin kautta itsetekemiäni rusetteja ja kysyntää oli sen verran ja kankaita runsaasti kaapissa jäljellä, että kokeilin ihan fyysistä myyntiä. Sain myytyä lähes kaiken, mitä pöydälläni oli ja sain vielä tilaustöitä muutaman kappaleen tapahtuman jälkeen.
Vastaanotto oli sen verran, hyvä, että olen ideoinut vaikka mitä ensi vuotta ajatellen! Haasteena vaan se, miten saan tämän uuden harrastuksen mahdutettua kaiken muun kanssa aikatauluihin :D

Babbu's first kujapöytä ´ ᵕˋ)9

Juuh elikkäs, tänä vuonna onkin tullut oltua vaikka missä! Joka kuukausi ollut jotain häppeninkiä, ei ihme että aika on mennyt ihan sujahtaen ohi. Kivaa myös huomata näiden kuvien kautta, että on tullut käytettyä vanhoja pukuja aika ahkerastikin niin viime vuodelta kuin neljän vuoden takaa. 
Vielä muutama vuosi sitten oli tärkeää, että sain tehtyä vähintään 4 cossia per vuosi (koska se oli silloin  merkki ööö, aktiivisuudesta? siitä että olen relevantti cossaaja? :D). Tänä ja viime vuonna olen tehnyt yhden uuden asun, 2020 sain tehtyä pari pukua Frostiin. Tämä kulkee aika lailla käsi kädessä sen kanssa, että 

1. aloitin 2019 vaatetusalan opinnot 
2. olen ollut entistä aktiivisempi conien ja muiden tapahtumien järjestäjäpuolella

joiden takia on ollut vähemmän aikaa tehdä itse cosseja.

Alan opintojen aloittaminen on myös kehittänyt taitojani vaatteiden luomisessa, jonka takia cossien teko vie enemmän aikaa kun tietää, mihin kaikkeen oikeasti pystyy (eikä juosten kustu tekele viimeisenä iltana enää kelpaa) ja haluan toki hyödyntää oppimiani niksejä käytännössä, mielellään useaan kertaan. Ja itse opinnot ovat vieneet aikaani ihan hirveästi, kun koulutöitä on pitänyt vääntää useina iltoina ja lomat ovat menneet töissä. Toisaalta myös laatu korvaa määrän -ajattelu on tullut entistä vahvemmaksi osana omaa cosplayharrastustani: mielummin teen vuodessa sen yhden puvun jota käytän useasti, kuin useamman, jota ehdin ja/tai kehtaan käyttää ihan pari kertaa.
Toki määrä ei suoraan korreloi laadun kanssa, on monia jotka tekevät uskomattoman taidokkaasti useita pukuja vuodessa! Teen kaikkea muutakin tässä niin vapaa-aikaa ei pysty pyhittämään pelkästään cossien teolle :(

Vapaa-ajasta menee tosiaan tällä hetkellä melko paljon aikaa kaikenlaiseen järjestämiseen; Assyilla, Meriharjussa ja Desuissa olen hoitanut mammojen kouluttamisen sekä tapahtuman aikana ollut se, keneltä voi tulla kysymään, kun ei itse tiedä tai muista. Jos nyt oikein laskin niin tänä vuonna olen ollut enemmän tai vähemmän mukana järjestämässä viittä eri tapahtumaa! Tai kuutta, jos Frostin järjestelyt lasketaan tämän vuoden puolelle. Ihan hullu määrä!  Näiden lisäksi on tullut osallistuttua tapahtumiin muilla tavoin kuin kävijänä (taidekuja ja yhdistyspöytä). 

Olisin halunnut ja ajattelinkin tehdä Katarinan puvun teosta postauksen tänä vuonna, mutta kyseinen postaus on edelleen lähes tyhjänä luonnoksissa :D En ole saanut aikaiseksi istua alas ja kirjoittaa ajatuksia ja ideoita puvun suunnittelusta itse toteutukseen, saati jaksanut/muistanut/ehtinyt ottaa kuvia. Jonkun verran löytyy kuvia tekovaiheista (esim. protoista), mutta kunnon kuvat aluskerroksista puuttuvat vielä kokonaan.
Tämä on kuitenkin edelleen työn alla ja siirtyy ensi vuoden projektiksi! Yritän saada sen ulos tammikuussa kun pahin kiire alkaa (toivottavasti) helpottamaan. 

Tästä Katarinan alushameesta voisin puhua vaikka kuinka paljon!

Nyt parin vuoden järjestäjäpuolella olemisen jälkeen kiinnostaisi palata takaisin kisalavoille, nyt kun tapahtumia alkaa taas olemaan. Ensi vuonna ajatuksena on ainakin vihdoin ja viimein saada pitkään työn alla ollut esitys lavalle asti, pukukisoja mietin sen jälkeen. 

Siinä olikin aika pitkälti omat ajatukset kuluneesta vuodesta! Ensi vuosi starttaa Frostilla, jossa olen jälleen backstagen puolella töissä. 

Ensi kertaan!

Syksyinen Meriharju

Kesäisen Meriharju-tapahtuman saadessa epämieluisan käänteen, sai tapahtuma tämän vuoden osalta kuitenkin onnellisen lopun: korvaava vuoro järjestyi nyt lokakuulle! Pääsin myös vihdoin testaamaan Meriharjussa yöpymistä.

Totta puhuen olin jopa vähän kauhuissani kun mietin, miten tapahtuma tulisi sujumaan: toisin kuin kesällä, ilma olisi pahimmillaan synkkä ja sateinen ja kuvaajat joutuvat talon halogeenilamppujen armoille. Ja näin pääsikin käymään, onneksemme niin meillä kuin kuvaajilla oli mukana erilaisia valoja, joita pystyi ohjailemaan reflojen avulla oikeisiin kohtiin.

Keli lauantaiaamuna ei näyttänyt lupaavalta

Toisaalta positiivisena puolena syksyisessä vuodenajassa oli ilmasto, sillä kesällä talo on älyttömän kuuma ja melko tukala, kun ikkunoita ei saa avata ja ylimmissä kerroksissa lämpö oikein kasaantuu eikä suuri määrä ihmisiä auta asiaa. Tällä kertaa tätä ongelmaa ei ollut, sillä muuten viileä talo lämpeni juuri sopivan lämpöiseksi kun talossa olijat ravasivat rappusia edes takaisin ja paikalla ylipäätään oli paljon ihmisiä samoissa tiloissa. 

Saavuin tosiaan paikalle jo perjantai-iltana, mikä osoittautui hyväksi päätökseksi. Ehdimme Niyarifan kanssa tosi hyvin laittaa tavaroita paikoilleen sekä siirrellä huonekaluja huoneista ns. kuvauskuntoon, aiemmin tämä on saatu tehtyä vasta silloin kun ensimmäiset kävijät ovat jo kolkutelleet ovilla. Hankalinta tosin oli tavaran määrä: kaksi cossia, kolmen päivän ruoat, petivaatteet, vaihtovaatteet, kuvausrekvisiittaa kävijöille, meikit ja muut tarpeelliset tavarat oli raskasta pakata ja roudata. Meriharju on paikkana ihana, mutta sen sijainti ei tosiaan ole mikään ihanteellisin vaikka pääkaupunkiseudulla sijaitseekin. Lähin pikkuinen ruokakauppakin on melkein 2 km päässä ja välissä on pitkä pätkä metsää tallusteltavana.

Järjestäjien tukikohta: tavaraa riittää

Kaikki tämä pakkaaminen oli kuitenkin sen arvoista, kun lauantaina saattoi herätä suhteellisen myöhään, rauhassa aloittaa meikkaaminen ja aamupalankin ehti hyvin syödä samalla. Aiemmilla kerroilla olin herännyt ennen klo 6 ja matkustanut melkein kaksi tuntia julkisilla paikan päälle laukkujen kanssa. 

Lauantaille päätin heittää "Miss Kitty Mouse"-cossin muutaman vuoden takaa, osittain siksi että se jotenkin etäisesti sopii ympäristöön ja sen takia, että mulla on tuosta cossista olemassa tasan yksi (1) kuva ja sekin on conissa käytävältä napattu. Ajattelin että jos jossain välissä kerkeäisi niin tuosta cossista olisi kiva saada edes jotain fiilistelykuvia ennen kun hankkiudun siitä eroon, huonossa kunnossa kun on. 

Sherlock ja hiirisherlock-leffan hahmo, eli melkein paricossi NNancyn kanssa

Kuvaaja: Hootti

Kuvaaja: Nyymix

Todistusaineistoa että assaroin!!1
Kuvaaja: Nyymix

Päätimme illalla Niyarifan kanssa myös shootata pimeässä Meriharjussa tehostevalojen loistossa. En ole tosiaan mikään kuvaaja, viimeksi kuvannut vuosia sitten jotakin toista. Oli kuitenkin hauska pelleillä valojen kanssa!

Valojen testailua

Valmiita kuvia: 

Sunnuntaille taas Bakarina tuntui sopivalta, sillä kävijöitä oli peruutusten takia vähemmän eli photoshoot-aikaa järjestäjille olisi myös mahdollisesti tarjolla. Halusin jo heti kesällä cossin valmistuttua pitää photoshootin, jossa Bakarina hengailee jonkinlaisen teetarjoilun lähistöllä ja mahdollisesti nappaa yhden jos toisenkin herkun pöydältä. Oli hirveän kivaa, että tämä idea saatiin toteutettua! Kuvatessa niin minulla kuin kuvaajalla oli tosi hauskaa ja kuvatkin olivat oikein onnistuneita. Assarina toimi Taigafore.

Omg toinen selfie, tällä kertaa 0sakon kanssa

Shootin paras kuva 
Kuvaaja: Hootti

Kirjoittaminen ei maistu
Kuvaaja: Hootti

Haaveilua kirjeen äärellä
Kuvaaja: Hootti

Aijaa, se kirjoitteleekin ihan tyhmiä juttuja
Kuvaaja: Hootti

Herkkusuu itse teossa
Kuvaaja: minapamina

Kuvaustilanne
Kuvaaja: minapamina

Viikonloppu kuluikin pääosin järjestäjän ominaisuudessa eli esitellessä taloa uusille kävijöille sekä vastaamalla kävijöiden kysymyksiin. Kerkesin tosin myös kameran eteen pariin otteeseen! En ollut suunnitellut sen kummempia photoshootteja koska kävijät olivat toki etusijalla, mutta sainkin kummankin päivän cossista muutamat kuvat! Erityisesti sunnuntaina oli hauskaa hassutella Katarinan roolissa herkkupöydän äärellä. Assaroin myös pariin otteeseen ja toimin jopa kuvaajana, joka oli uutta.

Näitä tapahtumia on ollut tähän mennessä aina tosi mukava järjestää ja on ollut kiva huomata, miten tapahtuma on kehittynyt aina vähän joka kerralla, kun osaa ottaa entistä paremmin huomioon aiemmilla kerroilla esiin tulleet seikat. Sydäntä myös lämmittää kävijöiden kanssa käydyt keskustelut sekä palaute, jota on saanut tapahtuman aikana ja sen jälkeen. 

Ensi kertaan!

Traconissa taas!

Kolmen vuoden odottelun jälkeen pääsi vihdoin Traconiin, jee!

Tracon oli lopulta omalta osaltani hyvin erilainen kuin vielä keväällä olin ajatellut, koska hain silloin Hanjon kanssa esityskisaan emmekä tulleet valituiksi lomakkeella, jonka perusteella Traconin esityskisaajat valittiin. 

Tämä toki tuntui pahalta, koska arvonnan tms sattumanvaraisen järjestelmän suhteen olisi voinut olla vaan "noh, kävi huono mäihä" mutta tässä tapauksessa muiden esitykset olivat lomakkeen perusteella parempia valinnan tehneen henkilön mielestä. Kuulin tosin, että esityskisaajia oli hakenut tuplasti sen verran kuin mitä paikkoja oli ollut tarjota. 

Aiomme kuitenkin yrittää vielä uudestaan esityskisaan tällä esityksellä, sillä meillä on siihen kova luotto ja varsinkin tämän pitkän odottelun jälkeen esitys on muotoutunut lukuisia kertoja uusiksi ja hakenut parasta versiota itsestään vuodesta 2019 lähtien. Lisäksi tässä on ollut runsaasti aikaa treenata ja hioa yksityiskohtia!

Tästä syystä Traconissa ei tällä kertaa ollut itselleni mitään vastuita, kuten tähän mennessä koko pandemian ajan jokaisessa olemassani conissa on ollut. Virkistävää, kun ei tarvinnut kytätä aikatauluja tai stressata, että meneekö kaikki kuten pitikin ja ehti hengailla kavereiden kanssa!

Saavuin Tampereelle jo perjantaina, mutta myöhäisen saapumisajankohdan vuoksi en jaksanut käydä itse conissa silloin kuin vaihtamassa rannekkeen valmiiksi. Otin vain lauantaiksi cossin mukaan, koska en millään keksinyt että minkä puvun voisi sunnuntaiksi pistää päälle. Päädyin siis katumuotijuttuihin ja sekin oli kivaa vaihtelua, kätevästi käytin samaa peruukkia kumpanakin päivänä. 

Aurora sai uudet kengät

Lauantaina suuntasin ensimmäisenä taidekujalle ostamaan lisää ihania hiusasusteita ja sainkin sellaisen napattua! Päivän aikana lähinnä pyörin ympäriinsä ja kauhistelin päivällä eri ruokapaikkojen jonoja läheisissä kauppakeskuksissa, jonne kaikki muutkin conista olivat tulleet syömään. 

Muutama kävijä ohimennen kehui ja otti kuvia Aurorasta joka oli tosi kivaa, ajattelin että puku on sen verran basic ettei kukaan varmaan jaksa ottaa kuvia. Joku myös sanoi, että mulla oli conin söpöin cossi, iih!

Ysmäviä

Illasta ohjelmana oli tuttuun tapaan cosplaykisat ja olinkin nähnyt kisaajien postauksia puvuistaan pitkin kesää, joten odotin kattausta innolla! Harmi, kun WCS ja Hardcore-kilpailu kärsivät kisaajakadosta, mutta syitä perumiselle on toki monia ja varsinkin näin pandemia+flunssakausi-aikaan monet joutuvat herkemmin sinne sängynpohjalle. 

Oli jees päästä myös katsomaan lavaa pitkästä aikaa uusin silmin oma esitys mielessä, vaikka olenkin siellä pariin otteeseen jo ollut. Yllätyn aina, miten iso lava oikeasti on. 

Puvut ja esitykset häikäisivät jälleen ja sai yllättyä kaikista näppäristä kikoista ja jujuista, mitä kisaajat olivat keksineet! Erityiset suosikit NCC-karsinnoista olivat hauska ja yllättävä Grinch-esitys sekä FNAF-esityksen kuumottava alku, jossa hahmo on ensiksi selin yleisöön ja musiikin tahtiin kääntää päänsä ylösalaisin punaiset silmät kiiluen.

Kisojen jälkeen oli aika suunnata kohti hotellia, olin aivan rättiväsynyt koko päivän korkkarien ja korsetin pitämisen seurauksena. 

Sunnuntaina pääsin heti käyttämään lauantain taidekujasaalista! Sunnuntaina oli vielä vähän enemmän haahuilua ja kahvilassa käynti, jonka suklaakakun onnistuin sotkemaan paitaani. Onneksi ei ollut cossi päällä :D 

Kellään ei ole cossia päällä, huhhuh

Sunnuntain asu

Tsumami zaiku-hiuskoru kampauksessa! (tuo pinkki roikkuva)

Kirppikselle en uskaltatunut edes mennä koko viikonlopun aikana, vaan tyydyin kauhistelemaan koko 2. kerroksen kiertävää jonoa, joka ei tuntunut lyhenevän missään kohtaa. Tämä oli tosin ymmärrettävää ja jopa odotettavaa parin vuoden kirppiksettömän vuoden jälkeen. Veisin itsekin tavaraa myyntiin, jos vaan jaksaisi roudata näihin isompiin tapahtumiin toisesta kaupungista sitä kamaa. 

Tein Desupöydällä hienon koira-origamin! Jonkun toisen tekemä hattu päässä

Hengailun päätteeksi suuntasin Tampereelta kotiinpäin, kun haukotuksia alkoi tulemaan enemmän kuin puhetta. Oli kuitenkin ihan tosi kiva viikonloppu kaikin puolin, näillä eväillä jaksaa painaa taas Frostia ja muita tulevia tapahtumia!

Mielestäni Traconin järjestelyt (ainakin omalta osaltani, näin kävijänä joka ei pahemmin ohjelmissa käynyt) olivat ihan ok, vaikka somessa olikin paljon porua uudesta proppisäännöstä. Se että mitä proppeja ja minne oli melko epäselvää ja saikin kuulla pitkin viikonloppua että miten kenenkin 30 cm sauva oli otettu pois ovella ja toisen iso sateenvarjo sai kuitemkin tulla sisään.

Kisoja koskien tuli ainakin itselleni yllätyksenä kun puoli tuntia ennen kisaa kuulutetaan että joo hei viekääs kimpsut ja kampsut narikkaan.
Kokeilin silti onneani lauantain kisojen suhteen laukun kanssa, jota pidän lähes aina sylissä muutenkin jos jonnekin menen sen kanssa. Järjestyksenvalvoja sanoi silloin ovella että pääsen sisään, kunhan pidän laukkua tosiaan sylissä enkä lattialla, koka lattialla laukun pitäminen on paloturvallisuuskysymys. Pidin tätä sääntöä ihan loogisena, joskin ihmettelin että miksei tätä paloturvallisuusaspektia tuotu esiin mm. kuulutuksissa, koska aluksi jäi vähän epäselväksi että miksei niitä laukkuja olisi saanut saliin viedä.

Jälkikäteen kuulin sitten muilta, että osa ei päässyt normikokoisten laukkujen kanssa sisään, ja toisen taas pääsivät jopa proppien kanssa saliin ilman ongelmia. Ymmärtääkseni laukkujuttu oli Tampere-talon oma linjaus, eikä Traconin. Harmi silti, että laukkujen pääsy saliin oli melko mielivaltaista ja riippui täysin siitä, kuka tarkastaja sattui omalle kohdalle.
Ongelmaan ei auttanut se, että oli aika epäselvää, mihin sen laukun sai sitten viedä jos saliin ei saanut mukaan, kun norminarikka huoli vain takkeja (tai takki+ laukku-comboa.....) ja isotavaranarikka taas ei ottanut matkalaukkua pienempää esinettä. Narikoihin oli myös vähintään puolen tunnin jonotus, joten monella ei ollut isoa hinkua lähteä selvittämään jonottamalla, mihin narikkaan sen laukun saisi viedä. 

Noin muuten koin tapahtuman suht sujuvana, ottaen huomioon että Tracon järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen ja järjestäjäporukkaa oli varmasti vaihtunut välissä, sekä Tampere-talon omat, päivittyneet säännöt ja ylipäätään nykyinen maailmantilanne. 

Siinä taisi olla kaikki omat ajatukset, ensi kertaan!

Assemblyt ja photoshootit ne yhteen sopii

Hellurei!

Eräästä elokuisesta viikonlopusta tulikin aika tapahtumantäyteinen, kun lauantaina olin mammailemassa Assemblyilla ja seuraavana päivänä taas kameran edessä cossishoottaamassa. 

Assemblyillä oleminen tuntui erityisen häröltä ottaen huomioon, että Assembly Winter järjestettiin koronan takia vasta tämän vuoden huhtikuussa, ja nyt elokuussa oli taas Assembly. En huhtikuisista Assyista kirjoitellut blogin puolelle, sillä elämässä oli sen verran kiireistä että Assytkin hujahtivat siinä kaikessa hujakassa silmien edessä ja pöllämystyneenä saavuin kotiin jalat kipeänä mammailun jälkeen. 

Tällä kertaa olin vähän paremmin valmistautunut, sillä edellisillä Assyilla tuntui, että ihan perusasiatkin oli unohtunut kerrata. Tosin sitä ennen olin ollut liveconissa mammailemassa joskus 2019....

Assyillä tosiaan kisapäivä alkoi klo 9 pukuhuoneen ja tuomarointitilan kasaamisella. Olin tällä(kin) kertaa ns. ylimamman roolissa, cosplayvastaava Niyarifan oikeana kätenä. Käytännössä pidin vahtia pukuhuoneessa, joka toimi cosplaykisaajien tukikohtana koko kisapäivän ajan ja hoidin juoksevia asioita, samalla kisaajien tarvittaessa jeesaten. 

Meillä piti olla Hanjon ja Miririan kanssa Aggretsuko-ryhmä (ekaa kertaa Frosti 2020 jälkeen!) mutta Retsuko-peruukkini olikin kadonnut johonkin :( selkeästi joku kirous meillä tämän ryhmän kanssa, huhtikuun Assyilla Gorin mekko oli kateissa. Tällä kertaa laitoin siis ihan normireleet päälle, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi sillä kävin tanssipelaamassa ja cossi päällä se olisi ollut aika epämiellyttävää.

Peruukin sentään pistin päähän

Assemblyillä paras asia cosplaykisoissa on ehdottomasti kiireettömyys sekä runsas luppoaika, kun tapahtumassa itsessään ei minulle eikä kovin monelle kisaajalle ole niin paljoa tekemistä, kuin conissa. Tästä syystä vaikka tuomaroinnit yms aikataulut hoituvat yhtä nopeasti kuin conissa, on yllättäviin käänteisiin aina aikaa. Toki kisaajan näkökulmasta tämä on todella nihkeä, kun vaativaa pukua ei välttämättä kannata riisua päivän aikana ja pukea uudestaan, mikäli puku on vaikea laittaa päälle muutenkin. Toisaalta esim. rikki menneen osan ehtii rauhallisen päivän aikana korjata ja puuttuvia tarvikkeita tai muuta metsästää ilman paniikkia. 

Pukuhuoneessa ehtii myös tutustua muihin kisaajiin sekä mammoihin, kun juttelulle on reippaasti aikaa. 

Assyilla jännä juttu on myös se, että suurin osa kisaajista on sellaisia, joita itse ainakin näen vaan Assyjen kisoissa ja joukossa on ihan pari, joita näkee conien cossikisoissa. Sinänsä täysin ymmärrettävä ilmiö, kun monet coneissa käyvät tuntuvat vierastavan Assyja kun se on niin erilainen tapahtumana eikä tosiaan tapahtumassa ole välttämättä kauheasti tekemistä, ellei ole kiinnostunut katsomaan esports-turnauksia tai varannut konepaikkaa itselleen. 

Assytunnelmia konesalista

Itse kisapäivä sujuikin aika lailla niin kuin oli aikataulutettu, noin yleisesti ottaen pahinta mitä kävi oli odottelu (esim. cosplaykisoja edeltävä ohjelma venyi ja kisa alkoi vasta tunnin myöhemmin kuin oli ajateltu.....) Ryhmäsarjan kanssa kävi tosin vähän hassusti, kun alun perin oli muutenkin vain kaksi ryhmää ja toinen ilmoitti kisapäivää edeltävänä yönä että ei pääsekään, eli vain yksi ryhmä pääsi lavalle asti. Tämän ryhmä onneksi otti huumorilla, vaikka meitä vähän hikoilutti aamulla että mitenhän tätä käännettä lähdetään purkamaan. :D 

Olin aivan rättiväsynyt kisapäivän jäljiltä, kun paikalle saavuttiin silloin klo 9 ja pääsimme lähtemään joskus klo 21 jälkeen kisojen viivästymisen takia. 

Sunnuntaina mentiin sitten taas, sillä suuntana oli cossishoottailu Haikon kartanossa Porvoossa!

Cossi niskassa!

Jo viime vuoden puolella oli Nancyn kanssa puhetta siitä, että molemmat aikoo cossata Hamefurasta ja näitä voisi photoshoottailla yhdessä. Hän saikin oman hahmonsa jo valmiiksi viime vuoden puolella, minä tämän vuoden Desuun vasta ja saimmekin vihdoinkin toteutettua tämän shootin! Kuvaajaksi saimme Hootin, jolla oli hyviä visioita siitä, millaisia kuvia voisimme ottaa Katarinasta ja Sophiasta. 

Kuvauspoppoo!

Minulle tämä oli ensimmäinen kerta Haikon kartanossa ja selkeästi on suosittu kohde hääkuvauksiin, sillä vihkikaaria ja muuta rekvisiittaa oli jätetty meille kuin tarjottimelle esille. Hyvän sään takia paikalla oli muitakin kävijöitä ja kuvaajia, mutta sijainnin suuren koon ansiosta saimme olla aika laille keskenämme, eikä kuvausspotteihin tarvinnut jonottaa tai jälkikäteen poistaa photarilla taustalla pyöriviä ihmisiä. Saatiin oikein hyviä kuvia aikaan!

Kuvaaja: Hootti

Sophia Ascart: NNancy

Katarina Claes: Minervainen

Editoija: NNancy

Animejuoksua!

Valmiina valloittamaan maailma ilkeän pahiksen tavoin eikun

Kuten jokaisessa shootissa, tästäkin jäi käteen myös hassuja otoksia:

sama energia kuin siinä yhdessä Simpsonien Marge-kuvassa :D 

"...ja tässä on mun vaatimaton koti!"

Katarina viihtyy nykyviihteen parissa, Sophia aikoo houkutella klassikoiden äärelle

Siinä olikin kaikki tällä kertaa! Ajatuksena olisi tämän vuoden puolella kirjoitella tarkemmin Katarinasta, puvussa on paljon kaikkea pientä kivaa mitä tahtoisin päästä täällä esittelemään. 

Ensi kertaan!