Kävijästä kisaajaksi - Cosvision 2023

Elikkäs con-vuosi huipentui niin minulla kuin varmasti monella muullakin Cosvisioniin. Omalla kohdallani kyseessä on vuoden ainoa tapahtuma, jossa en ole töissä tai kisaamassa, eli niin sanotusti "vaan" kävijänä (spoiler: ei ollutkaan).

Spoilerit heti alkuun

Pohdin pitkään mitä laittaisin päälle, sillä olen muutamaa vakio-cossiani käyttänyt viime aikoina melkein kyllästymiseen asti. Traconiin valmistunut Prinsessa oli potentiaalinen, mutta ei houkutellut kulkea hassu peruukki päässä bussilla tapahtumaan. Päädyin lopulta Katarinaan, jota ajattelin samalla myös korjailla Nekoconin jäljiltä. Olen käyttänyt Katarinaa oikeastaan vaan kesätapahtumissa vaikka asu on kaikkea muuta kuin kesään soveltuva (päästä varpaisiin peitettynä ja monta kerrosta kangasta), joten sen sekä sijainnin helppouden vuoksi päätin laittaa hänet pitkästä aikaa. Oli melkoinen operaatio päästä siististi perille, kun piti varoa isoa valkoista kellohelmaa kaiken loskan keskellä :D 

En ollut menossa kenenkään kaverin kanssa enkä oikein tiennyt, keitä sinne oli omista tutuistani edes tulossa. Heti sisäänkäynnillä törmäsin pariin tuttuun, mutta muuten tapahtuman kävijät vaikuttivat kaikki olevan vähintään 10 vuotta itseäni nuorempia. Kävijöitä ei muutenkaan ollut ihan kauheasti, jota osasinkin odottaa melko korkean lipun hinnan vuoksi (vähän päälle 20 €). Lipun hinta ei sellaisenaan ole paha, mutta Cosvisionissa ei ollut minulle juurikaan tekemistä, lukuunottamatta cosplaykilpailua, jota varten tulin pääasiassa paikalle. Tähän toki vaikutti myös tilan rajallisuus, Espoon kulttuurikeskus on vähän hassun muotoinen (kapea mutta korkea). Cosplay-aiheista puheohjelmaa olisin kaivannut enemmän.
Cosplaykisa oli kuitenkin itselleni se ykkösjuttu ja olin tavallaan valmis maksamaan lipun hinnan sellaisenaan, vaikka tapahtumassa olisi ollut vain ja ainoastaan kilpailu katsottavana. Cosvision pyrki kuitenkin olemaan myös con, joten sen vuoksi kävijänä olisin toivonut olevan vielä enemmän ohjelmaa. 

Kun mainitsin että Cosvisionissa tulisin olemaan kävijänä, ennen kuin huomasinkaan olin päätynyt yhtäkkiä backstagelle osana Cosvision Star Cosplay-kilpailua eli Cosvisionin oma hall-cosplay, jossa voittaja saa suoran pääsyn seuraavan vuoden Cosplayn SM-kisoihin. SM-kisoihin pitää normaalisti hakea ja hakemus pisteytetään hakijan kilpailijakokemuksen perusteella. Mainittakoon, että 
Cosvision Star Cosplay-kilpailu erosi muista hall-kilpailuista myös siten, että sai kilpailla myös sellaisilla cosseilla, joilla oli sijoittunut (kunhan ei ollut voittanut 1.sijaa). Tästä syystä kilpailin Katarinalla uudestaan, vaikka sijoituinkin Nekoconissa samalla cossilla toiseksi. Tiesin myös kilpailusta etukäteen, mutta en tiennyt yhtään, minkä tasoisia pukuja ollaan etsimässä ja riittäisivätkö omat taitoni osallistumiseen. Olikin erityisen mukavaa päästä mukaan!

Kilpailin numerolla 7!

Backstagella olikin kaikki kaverit ja tutut, joka ei sisänsä yllättänyt. Olikin siis oikein mukava yllätys päätyä mukaan kisaan, sillä tällä tavoin pääsin näkemään kavereita eikä tarvinnut yksin vaeltaa conissa odottamassa kisan alkua. En ollut aiemmin käynyt Espoon kulttuurikeskuksen backstagella, joten sokkeloinen bäkkäri vaati jonkin verran tutustumista, että siellä osasi kulkea. tuhmamyy scoutattiin myös mukaan kilpailuun ja vietinkin pääosan päivästä hänen kanssaan! 

Pian scouttauksen jälkeen koittikin jo oma tuomarointiaikani. Tuomarointi meni mielestäni hyvin, tuomaristo osasi esittää juuri oikeat kysymykset, jota kautta muistin kertoa kaikista pienistäkin yksityiskohdista puvussa. Nekoconissa unohdin esim. melkein kokonaan kertoa kiinnitysmekanismeista, joka olikin tuolloin yksi perustelu sijoitukselle :D kannattaa muistaa kertoa kaikki! Koin myös ensimmäistä kertaa sen, että tuomaristossa on oikeasti läheisiäkin kavereita eikä vain tyyppejä, jotka tiesin somesta ennestään tai muuten vaan hyvänpäiväntuttuja. Tämä ei mielestäni kuitenkaan näkynyt tuomaroinnin laadussa, vaan tilaisuus käytiin saman protokollan mukaan kuin muutkin tuomaroinnit.

Tuomaroinnin jälkeen riensin yläkertaan kuvauksiin. Asuni oli melko samaa värimaailmaa kuin ympäristö (isot ikkunat kohti lumista talvimaisemaa), joka hieman hankaloitti kuvien ottoa. Kuvauksista tuli kuitenkin ihan onnistuneita kuvia!

Hyödynsimme tehostevaloja!
Kuva @ Jasu

Tämän jälkeen oli jonkin verran luppoaikaa ja kiertelin tapahtumassa, tällä kertaa onneksi seuran kanssa niin aika kului varsin nopeasti. Päädyin kuitenkin pian takaisin backstagelle, sillä en malttanut odottaa kisan alkua. Tässä kohtaa näin kaikki muut kisaajat (sekä oman kategoriani että SM-kisaajat) ja huhhuh, mitä pukuloistoa oli jälleen luvassa! Sain myös tietää, että pukukisaajat ovatkin ensimmäisenä lavalla, eli pääsimme näkemään väliaikaohjelman lisäksi kaikki kisaesitykset, jee!

Cosvision Star Cosplay-kilpailijat
Kuva @ Jasu

Jännästi kaikilla SM-kisaajilla oli jotenkin melankolisia tai synkkiä esityksiä, romanttiset ja hyvänmielen esitykset loistivat poissaolollaan. Jäin pohtimaan, onko kyseessä joku trendi vai pelkkä sattuma. Onko synkkä esitys jotenkin (alitajuntaisesti) ajateltu olevan vakavammin otettava arvokisoja ajatellen, kuin komediaesitys? Toisaalta komediaesitys on siinä mielessä helpompi rakentaa, niin kisaaja on toki voinut ajatella haastavan itseään tekemällä vakavamman esityksen, jossa lähtökohtaisesti on vaikeampi saada lavalla oikea tunnelma luotua ja yleisö mukaan. Pisti vain silmään niin jäin miettimään :D 

Odotin myös mielenkiinnolla Encanto-minimusikaalia, jonka tarjosi Oulun Cosplay ry. Livelaulamista tai ylipäätään mikkien kanssa esiintymistä on sen verran harvoin tarjolla conilavoilla (Desuconin avajaisia ja päättäjäisiä lukuunottamatta), että nautin kyllä ihan joka hetkestä! 

Niin paljon tunteita!
Kuva @ Nyymix

Photoshoot-kilpailussa oli myös aivan älyttömän hienoja otoksia, oli todella vaikea sanoa, kuka nappaisi ensimmäisen sijan. Ylipäätään kilpailu kokonaisuudessaan oli muikea kattaus oikeastaan kaikkea, mitä cosplaylla harrastuksena on tarjota: pukukilpailu, esityskilpailu, minimusikaali, photoshoot-kuvia ja CMV-näytös! Erinomainen starttipakkaus esimerkiksi uudelle harrastajalle, joka ei välttämättä tiedä, mitä kaikkea hienoa harrastus tarjoaa jopa Suomen kokoisessa maassa. 

Olikin palkintojenjaon aika ja kääk, sain kunnian olla toisella sijalla! ;__; Tuossa hetkessä vähän nauratti, että samalla puvulla sijoitun jo toistamiseen kakkoseksi, että mitä pitää oikein tehdä että voitan joskus eikun :D Kilpailussa oli todella kovatasoisia pukuja enkä ollut ainoa, joka oli sijoittunut jo aiemmin samalla puvulla jossain toisessa kilpailussa. Siksi oli erityinen kunnia vastaanottaa tässä seurassa edes jokin sijoitus! 

Onnittelut tammukka kolmossijasta ja hennameri ansaitusta ensimmäisestä sijasta! En tuntenut heitä entuudestaan, mutta oli mukavaa höpistä backstagella hetken aikaa!

Cosvision Star Cosplay-voittajat
Kuva @ Jasu

Nappasimme voittajakolmikon yhteispokaalikuvan!

Tässä kohtaa luikahdin takaisin backstagelle, jonne harmillisen huonosti kuului että näkyi muiden kilpailuiden tuloksia. Backstagen televisio oli jotenkin todella haalea ja kontrastinen, joten meni hetki, että joku tunnisti lavan keskelle juoksevan hahmon hakemaan palkintoaan. Onnittelut kaikille voittajille!

Kokonaisuutena tapahtuma tarjosi sitä mitä lähdinkin sieltä hakemaan (eli cosplaykilpailuiden katsominen) ja sainkin paljon enemmän! Kilpailu oli laadukkaasti järjestetty, rytmitys oli hyvä ja kattaus monipuolinen. Backstagella oli rento ja kannustava tunnelma niin ennen kilpailuja kuin niiden aikana/jälkeen ja tiesin koko ajan hyvin, mitä tapahtuu seuraavaksi. 

Sellainen con tällä kertaa, myönnettäköön että tämän tapahtuman jälkeen aivoni ovat raksuttaneet mahdollisen NCC-karsintaesityksen ideoinnin parissa kovaa tahtia. On niin monta rautaa tulessa kaiken kanssa myös ensi vuonna, joten saa nähdä, mahtuisiko sinne yksi arvokisan kokoinen aukko. 

Näin vielä vuoden loppuun blogin puolella alan täyttämään Pääkaupunkiseudun cosplay ry tekemää joulukalenteria parin koostepostauksen voimin. Ensi kertaan! 

Katarina WIP

Heti alkuun haluan sanoa, että tämä postaus on aloitettu noin puolitoista vuotta sitten, joten eiköhän ole ole korkea aika saada tämäkin pakettiin :D Eli höpöttelen hieman viime vuonna tekemästäni Katarina-cossista tarkemmin. Toisaalta hyvä että tämä postaus viivästyi, sillä parantelin joitakin osua merkittävästi kesän Nekoconin kisoja varten, joten pystyn tässä samassa postauksessa vertailemaan ensimmäistä ja paranneltua versiota.

Katarina on herttuaperheen tytär pseudo-historiallisessa fantasiamaailmassa. Oli siis aika vapaat kädet sen suhteen, millä tekniikoilla ja mitä kerroksia puvussa voisi olla, kun ei ollut mitään tarkkaa historiallista aikakautta, mitä lähteä tutkimaan. Lähdin vahvasti siluetti edellä miettimään cossin rakenteita ja olikin melkoinen haaste saada pitkäkoipisen animetöttösen asun kaikki yksityiskohdat sopimaan oman kehoni mittasuhteisiin :D 

En alun perin lähtenyt tekemään cossia kisamielessä, joten otin vapauksia myös sen suhteen, mitä referenssikuvia käytin. Eniten otin mallia mangasta, värityksessä yhdistelin mangan värillisiä kuvia sekä animesovitusta. Asu on muuten sama, mutta yksityiskohtia on mangassa olevassa versiossa enemmän ja väritys on animesovitukseen verrattuna tummempi ja murrettu.

Mangassa oleva versio

Animesovitus

Koska haluan tehdä elämästäni hankalaa, päätin tehdä erilaiset hihat kuin värillisissä reffikuvissa. Tämä on hämmentävä case; asu on muuten sama, mutta mangassa parin luvun ajan hihat ovat täysin erilaiset ilman mitään erityisempää syytä. En vieläkään tiedä miksi näin on, mutta tykästyin näihin toisiin hihoihin kuin mitkä asussa normaalisti on. Syynä oli myös se, että asuun kuuluu alun perin hanskat joiden päällä on jotkin rannekorut, joka taas kuulostaa painajaiselta käytännössä esim. conin aikana, jos haluaa selata kännykkää tai tehdä yhtään mitään :D Pitäisi aina ottaa ensiksi ranneke pois ja sitten hanska ja laittaa ne takaisin. Toisessa hihamallissa ei tätä ongelmaa ole, kun hihat voi tehdä esim. irtohihoina.

Mangan spessuhihat

Lähdin ihan ensiksi miettimään ja tekemään aluskerroksia, ennen kuin edes mietin itse cossin osia tai niiden materiaaleja. Alle tuli luonnollisesti vannehame, jotta helmasta tulisi tarpeeksi muhkea. Sattumalta löysin kuvahausta Katarinasta tehdyn figuurin, jossa helma hulmuaa sen verran, että alta paljastuu taivaansininen alushame.

Figuuri reffinä

Innostuin aluskerrosten pohtimisesta todella paljon, sillä löysin samaan aikaan Bella Maen Youtube-kanavan, jossa hän teki Tuhkimon live action-version sinistä tanssiaismekkoa. Ihastuin kovasti siinä olleisiin alushameisiin ja päätin myös pitää hauskaa omien alushameideni kanssa! Päätin muun muuassa, että pyrin käyttämään mahdollisimman vähän vetoketjuja kiinnityksiin. Aiemmin mainitussa Bella Maen videoissa on käytetty runsaasti isohkoja hakasia kiinnityskohtiin ja nappasin sieltä inspiraatiota tähänkin vaiheeseen, eli hameet olivat kiinnitetty hakaskiinnityksillä.
 Otin löyhästi referenssiä tuosta löytämästäni figuurista, lähinnä väreihin ja muuten menin omia polkujani. Tein runsaan helman sinisestä voilé-kankaasta, jonka päässä on sinisestä organzasta tehty kerros. Tästä tuli omalla tavallan todella juhlavan näkönen, mutta sopii tällaiselle arvokkaammalle hahmolle :D 

Valmis alushame

Kun aluskerros oli valmis, lähdin rakentamaan mielessäni asun muita kerroksia. Kyseessä on tyypillinen animepuku, eli päältä päin asu näyttää tavallaan loogiselta, mutta kun lähtee tarkemmin miettimään että miten mikäkin kiinnittyy ja mihin, niin alkaakin syntyä useampia kysymysmerkkejä. Kaikkein helpoin oli luonnollisesti valkoinen helma, sillä siinä ei ollut mitään kummallisuuksia. 

Tummansininen "pyllyviitta" ja "etulärpäke", kuten niitä kutsuin tämän prosessin aikana, taas vaativat jo enemmän miettimistä. Pohdin, olisiko tummansiniset osat kiinteästi toisissaan kiinni helmakerroksen tapaan, mutta valkoisen takin alta pilkistävä tummansininen osa taas viittasi siihen, että vähintään etulärpäke on kiinni jossain yläosassa. 

Vaihtoehto 1

Vaihtoehto 2

Päädyin vaihtoehtoon 2 eli siihen, että etulärpäke on kiinni jonkinlaisessa miehustassa ja isompi sininen takalärpäke, eli pyllyviitta, taas on erikseen miehustaan kiinnitettävä. Miehustassa on takana avoin vetoketju, viitta kiinnitetään miehustaan hakasilla. Vuoritin kaikki osat paitsi valkoisen hameen, jotta asusta tulee ryhdikäs.

Vaaleansinisten kuvioiden sommittelua random ylijäämäkankaalla

Metsästin myös kissojen ja koirien kanssa sopivaa kultaista nauhaa kanttinauhaksi, mutta vastaan osui joko täysin keltaista puuvillanauhaa tai sellasta halvasti kiiltävää kullanväristä nauhaa. Päätin lopulta ostaa valkoista kanttinauhaa ja maalata se kangasväreillä oikean väriseksi. Tuli vähän mieleen kun aikoinaan Lysanderia tehdessä maalailin metritolkulla valkoista nauhaa hopeanväriseksi :D Lysanderista oppineena tiesin, että nauhasta tulee vähän jämäkkä maalaamisen jälkeen ja pinnalle tulee hieman glitterinen pinta. Tämä ei oikeastaan haitannut, sillä nauhan jämäkkyys lisäsi osaltaan myös ryhdikkyyttä ja kanttinauhalla vedetyt osat pysyivät entistä paremmin aloillaan, glitteri sopi myös hahmolle hyvin. Tikkasin nauhan ihan vaan koneella päältä enkä lähtenyt kikkailemaan käsinommellen mitään piilotikkejä, koin että koneella ommeltu look sopi ihan hyvin tähän asuun. 

Palat ja kanttinauha on paikallaan, vuori puuttuu

Lähikuva kanttauksista

Koska asua on korjattu jälkikäteen, parista kohdasta on kaksi eri versiota. Valkoisessa takissa aluksi lähdin vetämään reffistä omia tulkintojani eli tein siniset irtohihat, joiden päällä valkoisen takin puhvihihat lepäävät rennosti, vaikka reffissä hiha näyttää menevän irtohihan alle. Tähän päädyin oikeastaan ajanpuutteen mutta myös asun pukemisen helpottamisen vuoksi, kun ei tarvinnut miettiä että miten iso puhvihiha kiinnittyy tiukkaan irtohihaan. Tästä toisaalta koitui sellainen ongelma (varsinkin photoshootatessa), että kättä nostaessa kyynärpääni tuli harmillisesti esiin. Tämä ei kuitenkaan haitannut niin paljoa, että olisin jaksanut korjata asiaa muuten vaan. 

Irtohihat kiinnittyvät neppareilla

Olen irtohihan kulman kanttaukseen erityisen tyytyväinen!

Kun päätin osallistua Nekoconin pukukisaan, totesin, että nyt tämä ongelma on pakko korjata koska hiha ei nykyisessä muodossa vastaa reffiä täysin. Päädyin sellaiseen ratkaisuun, että ompelin liukkaasta voimistelukankaasta puhvihihoihin pidemmät hihat, jotka ovat sen verran ihonmyötäiset, että kapeat irtohihat mahtuvat niiden päälle. Kangas valikoitui sen vuoksi, että liukas pinta yhdistettynä vuoritettuun irtohihaan oli toimiva kombo ja irtohiha on nopea pukea päälle. Kangas on myös sen verran ohut, että se ei paista irtohihan alta. Valkoinen takki kiinnittyy edestä piilohakasilla.

Takin hakasia

Glow up toteutui myös samaisen takin kultaisissa "salmiakeissa", kuten niitä itse kutsun :D Eli reffikuvassa nuo edessä olevat mötikät. Tein aikamoisella kiireellä Desuun varten nuo ja ovat myös sen näköiset. Tein ne kokonaan softiksesta ja hioin reunat dremelillä sileiksi, mutta kiireessä jouduin hutiloimaan sekä koon, ulkonäön, hiomisen ja maalausjäljen kanssa. Softis oli muuten ihan kiva materiaali, mutta aivan liian heppoinen ja säilytyksen vuoksi oli myös muovautunut kummalliseen muotoon, jonka takia maali oli myös alkanut lohkeilemaan. 

Päätin tehdä uudet versiot myös softiksesta, mutta tällä kertaa laitoin nurjalle puolelle worblaa. En pitänyt aiemman version muodosta, joka noudatti kyllä reffiä, mutta ei vaan toiminut sellaisenaan. Otin siis vapauden tehdä vähän kiinnostavamman muodon salmiakin sisälle. Sanotaanko, että kiire yllätti myös Nekoconin aikaan ja näissäkään hionta eikä maalausjälki ole se täydellisin...:D Mutta muuten on mielestäni ihan pätevät! Ja kummassakin versiossa salmiakit kiinnitetään takkiin neppareilla. 

Vasemmalla uusi, oikealla vanha versio

Salmiakkipaloissa ompelin nepparit kiinni kankaaseen, leikkasin ne irti siitä ja liimasin nurjalle puolelle. En uskaltanu luottaa pelkkään liimaan, siksi tällainen ratkaisu. Nepparin saa myös näin helpommin irti, jos joskus haluan hyödyntää niitä uusiksi toisessa asussa. 

Salmiakit nurjalta puolelta

Takin asettumisessa oli myös pieni istuvuusongelma, jonka korjasin Nekoconin kisaa varten siirtämällä hakasia ja neppareita eri kohtiin (ja mukauttamalla uudet salmiakit siihen kokoon).

Isojen osien lisäksi puvusta löytyy myös paljon kaikkea enemmän tai vähemmän pientä härpäkettä ja asustetta. Takin päälle tulee kauluri ja röyhelökaulus (eli jabot, onko tälla suomenkielistä sanaa sos :D), jotka olivat melko simppelit eikä vaatineet kauheasti päänvaivaa. Kaulurin kohdalla iski sellainen ongelma, että käyttämäni kangas ei ihan riittänytkään siihen ja minun tuurillani Eurokangas oli päättänyt lopettaa kyseisen kangaslaadun toimittamisen haluamassani sävyssä......jouduin siis pitkin hampain tyytymään toiseen kankaaseen, joka oli sävyltään hieman syvemmän sininen, mutta kangas oli muuten hyvin samankaltainen kuin alun perin käyttämäni kangas. Sävyeron huomaa jos tietää asiasta, mutta kaukaa katsottuna ei onneksi kuvista pistä silmään. 

Kaulurin muodon kyhäsin osittain ihan mallailemalla paria kangaspalaa suunnilleen oikeissa kohdissa ja tekemällä niiden pohjalta protokankaasta jonkinlaisen mallikappaleen, jonka pohjalta taas leikkasin oikeasta kankaasta palat. Oli ihan virkistävää vaihtelua vapaamuotoisesti muotoilla itseni päälle kyseitä osaa, kun kaikki aiemmat oli pikkutarkasti kaavoitettu ja testattu useamman proton kautta. 

Kaulurin päällä on röyhelökaulus, jossa hyödynsin samaa kangasta kuin helman vaaleansinisiin kuvioihin. Kangas on kuitenkin sen verran raskasta, että jouduin korvaamaan kankaan käännetyn puolen ohuella puuvillalla, jotta röyhelöstä ei olisi tullut kauhean tönkkö. Röyhelön muodon muotoilin random jämäpaloista, jonka pohjalta leikkasin oikeasta kankaasta palat. Röyhelö kiinnittyy rintakorun lukolla kauluriin.

Röyhelön päälle kuuluu pieni rintakoru, jonka ensimmäinen versio viime vuonna tehtyyn asuun oli vähän sinnepäin oleva valmis rintakoru, jonka vain kasasin ja maalasin. Nekoconin kilpailua varten tein luonnollisesti täysin reffiä vastaavan korun, jonka muotoilin huoneilmassa kuivuvasta massasta. Massa oli todella pehmeää ja hienojakoista, joka sopi hyvin näin pienen esineen työstöön. Toisaalta ainakin tämä muoto vaati sen, että tein ensiksi random palasen pohjaksi, jonka annoin kuivua ja päälle uuden kerroksen, joka taas vastaisi rintakorun oikeaa muotoa. Kun lähdin tekemään muotoa heti ensimmäisestä palasta, massaa oli todella vaikea saada pehmeänä 3D-muotoon ja se lässähti jatkuvasti. 

Massa, jota käytin. Löytyy Hobby Pointista!

Yhtenä isona plussana massalle on tosin sen, että näin puoli vuotta korun tekemisestä massa on edelleen käyttökelpoista, vaikka se on sain suljettu pakkausteipillä. Ainakin aiemmin, kun olen vastaavanlaisia (eri merkkisiä) massoja käyttänyt, ne ovat tahtoneet kuivua kasaan huolimatta ties mistä ilmatiiviistä rasioista ja teippikerroksista :D mutta tämä merkki on ainakin tähän mennessä vielä elossa!

Rintakorun päällä on jonkinlainen sininen koru/kivi/kristalli, ostin valmiin lasipohjan jonka pohjan maalasin glitterillä ja sinisellä maalilla. Lasi heijastaa maalatun pohjan värin kauniisti ja näyttää siltä, kuin se olisi valmiina ollut tuollainen. 

Valmis rintakoru ja röyhelö

Härpäkkeet eivät suinkaan lopu tähän, vaan siirrytään päässä oleviin koristeihiin! Katarinalla on korvikset, joiden halusin näyttävän mahdollisimman paljon oikeilta koruilta. Tästä syystä käytin erilaisia valmiita korunosia, joita maalasin ja yhdistelin saadakseni halutun malliset korvakorut. 

Korvakorujen osien kiinnittämistä

Valmiit korvikset!

Päässä on rusetti sekä jonkinlainen hiuspinni, piti pohtia jonkin aikaa että miten kampaus oikein toimii kun rusetti on todella sivussa ja törröttää hassusti :D Päädyin siihen, että kyseessä on erittäis sivulla oleva puoliponnari, johon kiinnitän rusetin ihan klipsillä. Rusetin muoton tein niin, että laitoin sisälle rautalankaa ja käänsin rusetin reunoja ylospäin ns. perhosen malliseksi.

Valmis rusetti

Hiusklipsi on ihan softista, klipsin kultaiset reunat ovat myös softista, joiden reunat olen hionut dremelillä pyöreäksi. Kultaiset pallot ovat sellaisia halpis irtotimantteja, jotka maalasin kultaisiksi ja liimasin kiinni. Sininen kivi/kristalli tms. on samalla tavalla tehty kuin rintakorussa oleva. Hiusklipsi kiinnittyy alligaattoriklipsillä.

Valmis klipsi

Kenkien puolesta käytin samoja saappaita mitä aikoinaan Lysanderissa sekä nykyään Nikessä, jonka vuoksi jätin tietoisesti reffikuvassa näkyvät nyöritykset pois, jotta pystyn käyttämään saappaita muissa cosseissa. 

Siinä olikin kaikki osat! Alla vielä kuvia valmiista puvusta.

Puvun vaiheet pukemisen kannalta

Ensimmäinen versio (2022)
Kuva @ niyarifa

Toinen versio (2023)
Kuva @ Aadagraphy

Tuosta 2023 version kuvasta näkee myös aika hyvin kaulurin ja kaiken muun tummansinisen välisen sävyeron. Huomaa, että tämä pose on se, minkä otan Katarinalle luonnostaan :D Mutta joo, semmoinen projekti! Oli hauska vertailla noita paranneltuja osia toisiinsa, hassua miten niidenkin teon välissä oli vain vuosi enkä tehnyt välissä edes muita cosseja, mutta silti jotenkin osasi tehdä asiat jo paremmin. Toisaalta ensimmäisten versioiden taustalla oli lähinnä kiire, eli olisin pystynyt todennäköisesti tuottamaan samanlaista jälkeä jo aiemmin, jos olisin vain malttanut. 

Shumicon-hulinat 2023

 Noniin, nyt vihdoin kerkeän istuutua aloilleni ja perkaamaan kaikkia blogipostausideoita, joita tänne on ollut ajatus tuutata, mutta sattuneista syistä niiden kirjoittaminen on venähtänyt ties miten pitkälle. Olen tosiaan valmistumassa amkista nyt joulukuussa ja final boss, eli opinnäytetyö, on kuumotellut koko tämän vuoden ajan niskassa. Palautuspäivä osuikin aika ikävästi limittäin Shumiconin kanssa, jonka takia blogikin on elellyt hiljaiseloa kaikenlaisista tapahtumista huolimatta. 

Mutta se siitä koulusta, palataan parin viikon takaiseen con-viikonloppuun Itiksessä! (๑•̀ㅂ•́)و✧

Pastellinen vastaavabadge ja kaulanauha! 

Eli vihdoin ja viimein Shumicon päästiin pitämään ihan fyysisenä tapahtumana, tätä on suunniteltu jo vaikka kuinka pitkään ja oli ihan huikeaa nähdä vihdoinkin pitkään ollut idea ihan konkreettisesti. Shumicon oli ensimmäisen kerran striimimuodossa pari vuotta sitten ja sain silloin kevyesti dippailla itseäni cosplayvastaavan saappaisiin, mutta nyt olikin ihan tosi kyseessä. 

Ajattelin kirjoitella täysin uuden tapahtuman cosplayvastaavana olemisesta  (ilman aiempaa kokemusta vastaavuudesta) erillisen postauksensa, jossa käsittelen tarkemmin suunnitteluprosessia sekä tapahtumapaikan tuomia rajoitteita yms. Tässä postauksessa kerron lähinnä Shumiconista tapahtumaviikonlopun ajalta. 
Hh

Oma conini alkoi jo perjantaina klo 9, kun saavuin Stoalle matkalaukun ja kassien kanssa mukanani niin backstagen tavarat kuin oikeastaan kaikki conin opastekyltit tulosteina. Tästä lähti päivä käyntiin kasauksen merkeissä sekä muita vastaavia tavatessa, sillä en suurinta osaa ollut koskaan tavannut livenä, (vastaavien yhteisillä kanavilla on tullut jotain keskusteltua ryhmächateissa). 
Olin käynyt Stoalla pariin otteeseen aiemminkin Shumiconin kokousten merkeissä, joten tila ei ollut täysin vieras. Stoa on tapahtumapaikkana kuitenkin itselleni siinä mielessä melko tuntematon, etten ole koskaan käynyt siellä minkään tapahtuman aikaan.

Backstage on Stoalla kahdessa kerroksessa ja tämän lisäksi melko sokkeloinen, joten perjantaina yritin parhaani mukaan tunnistaa, mistä ovesta pääsy mihinkin samalla, kun järjestelin cosplaytiimini kanssa tavaroita paikoilleen. Stoan backstage on siitä myös erilainen verrattuna muiden con-paikkojen backstageihin, että se on suunniteltu erityisesti teatterikäyttöön. Pukuhuoneita backstagella on yhteensä 6, vessoja 4, suihkuja 4 ja näiden lisäksi myös erillinen keittiötila jääkaappeineen ja mikroineen. Pukuhuoneissa oli myös lukitut kaapit tavaroiden säilömistä varten sekä runsaasti peilejä ja valoja. Varsinaista luksusta siis, vaikka miinuspuolena sokkeloisuus sekä pelottavat kierreportaat, joista kuljetaan kahden kerroksen välillä.

Perjantaina myös katsottiin salissa kisaajien ja tuomareiden paikat lavalla ja palkintojenjako valmiiksi. Tätä oli hankala tehdä etukäteen, koska olin edellisen kerran käynyt salissa tyyliin puoli vuotta aiemmin ja backstagen ollessa harmillisen sokkeloinen, ei kuvista ollut juurikaan apua kun niitä yritti jälkikäteen tulkita. Perjantaina ehdittiin kuitenkin ihan hyvin tsekata kaikki valmiiksi ja ehdin myös tutustumaan muuhun tapahtumapaikkaan Shumicon-versiona. Tässä kohtaa viimeistään alkoi toden teolla jännittää kisapäivä, kun pääsi konkreettisesti käymään paikan päällä tapahtuman kynnyksellä!

Lauantaina olikin jännät paikat, kun heti aamusta stage manager ilmoitti, että ei pääsekään hommiin. Tämä käytännössä tarkoitti sitä, että hyppäsin itse hänen saappaihinsa päivän ajaksi. Tämä ei sinänsä ollut ongelma, sillä olin itse tehnyt kilpailun aikana näytettävän powerpointin, miksannut ja ohjeistanut musiikit, rytmittänyt kilpailun kulun ja tehnyt juontajan kanssa myös juontotekstin yhdessä. Tiesin siis todella hyvin, mitä kilpailun aikana tapahtuu joten ei pitänyt ihan kylmiltään vetää showta.

Lauantain asu

Halusin näinkin pieneen tapahtumaan erillisen henkilön ohjaamaan kisan tekniikkaa, sillä cosplaykilpailun tekniikan hoiti Stoan oma tekniikkahenkilöstö eikä conin puolesta oma henkilö. Vaikka olin luonnollisesti lähettänyt tekniikkatiimille etukäteen teknisen ohjeistuksen ja käynyt heidän kanssaan ylipäätään läpi sähköpostitse cosplaykilpailun kulun, halusin silti varmistua, että kaikki menee niin kuin pitikin, kun henkilökunta ei ollut aiemmin edes nähnyt mitään cosplaykilpailuja. 

Vaikka homma itsessään ei vaatinyt juurikaan perehtymistä, harmillisesti se meni vähän päällekäin muiden hommieni kanssa ennen kilpailua. Sain onneksi delegoitua tehtäviä oman tiimini kesken (vaikka alussa olikin toki vähän säheltämistä, kun en osannut ohjeistaa ihan timanttisesti niitä omia hommiani on the go, mikä nyt olikin ihan oletettavaa). Huomattavasti paremmat lähtökohdat siis kuin taannoisessa Wakamonoconissa, jossa jouduin myös lennosta tekemään ihan muuta kuin olin aluksi ajatellut :D 

Näihin hommiin lukeutui mm. Hall-kilpailijoiden ilmoittautumislomakkeiden täyttö kilpailijan kanssa sekä kuvien ja tietojen siirtäminen tuomarointikansioihin ja kilpailun powerpointtiin.
Hall-scouttauksen aikana olivat väliaikashown lavatreenit, jossa stage managerin olisi pitänyt olla. Onneksi kilpailussa esiintynyt tanssiryhmä Andromed@ oli kokenut ja hyvin itseohjautuva, joten minua ei kauheasti tarvittu lavatreenien aikana, vaan he saivat sovittua tekniikan kanssa asiat suoraan ilman välikäsiä.

Andromed@ oli suunnitellut ihanan Halloween-teemaisen shown!
Kuva @ Nyymix

Olin pyytänyt toista Hall-vänkäriä ottamaan lomakkeiden täytön haltuun, mutta ongelmia ilmeni Mac-läppärini kanssa. Vierasta käyttöjärjestelmää on ymmärrettävästi hieman hankala käyttää lennosta, jos on tottunut Windowsin laitteisiin (esim. @-merkki tehdään eri pikanäppäimillä kuin Windowsissa, mikä hankaloitti kilpailijan sähköpostin laittamista lomakkeeseen).  Tästä syystä olimmekin yhdessä vastaanottamassa kilpailijoita, mikä toisaalta osoittautui hyväksi päätökseksi, sillä hall-vänkäri pystyi lähtemään kisaajan kanssa pikaiselle backstage-kierrokselle! 

Ongelmia syntyi läppäreiden kanssa muutenkin, sillä netti ei riittänyt yläkertaan asti emmekä millään osanneet käyttää tuomarointia varten lainaan saatua läppäriä :D Tässä oli jälleen kerran hyvä muistutus siitä, että testaa kaikki laitteet läpi ennen h-hetkeä, ettei tarvitse paniikissa keksiä kummallisia hätäratkaisuja. 

Pakko kyllä todeta kun otti vastaan hall-kisaajia, että olipas huikea taso kävijöiden keskuudessa vaikka kyseessä oli ihan uusi ja pienehkö tapahtuma! Monet kisaajista olivat ensimmäistä kertaa kisaamassa ja osalla oli myös ensimmäinen cossi päällä (yksi kisaajista oli näiden lisäksi myös ensimmäistä kertaa conissa, äää ;___;), mahtavaa että olivat kuitenkin uskaltaneet lähteä mukaan kilpailemaan! Tästä mielestäni Hall-kilpailussa on juurikin kyse, eli matalalla kynnyksellä kilpailuun osallistuminen.

Hall-kilpailijat
Kuva @Nyymix

Nyt kun pukukilpailuista on puhe, niin yksi huolenaihe noin viikko ennen tapahtumaa oli se, että Shumin uusi kisaformaatti Freestyle oli vaakalaudalla. Ilmoittautuneita oli muutenkin melko vähän ja luonnollisesti peruutuksia tuli myös, mutta kaikeksi onneksi saimme paikalle minimimäärän kilpailijoita, jotta kilpailussa olisi jotain mieltä vielä. Kisaformaatti oli täysin uusi ja oli ihanaa, miten innoissaan kilpailijat olivat tästä kategoriasta! Pari ilmoittautunutta oli kehittänyt designin täysin tämän kilpailun takia ;__; 

Freestyle-kilpailijat
Kuva @ Nyymix

Päivä kulki tehokkaasti aikataulun mukaisesti kaikesta pienestä sähellyksestä huolimatta ja yleisfiilis oli sekä tuomareiden, kilpailijoiden ja työvoiman suhteen iloinen ja rento, mitä tavoittelinkin. Todella moni backstagen porukasta oli ensimmäistä kertaa tekemässä omaa hommaansa, eli kisaamassa, tuomaroimassa ja cosplayvänkärinä ja siihen nähden meillä meni mielestäni erittäin hyvin! 

Itse kilpailut sujuivat myös todella hyvin, tekniikka ei pätkinyt ja kilpailijat osasivat kulkea lavalla niin kuin olin esittelyssä näyttänyt. Tuomarit myös löysivät paikkansa lavalla palkintojenjaossa, vaikka jatkossa voisin asettaa tuomariston vielä vähän lähemmäksi lavaa. Seurasin siis kisoja headsetti päässä salin reunalta ohjeistaen samalla tekniikkaa siitä milloin slaidi vaihtuu ja että ylipäätään tekniikka toimi niinkuin olin suunnitellut.

Hall-tuomarit lavalla
Kuva @ Nyymix

Hauska sattuma, että mulla oli Yukiconissa 2019 täsmälleen sama cossi päällä ja olin silloin lavalleheittäjänä myös tärkeenä headsetti päässä :D 

Meillä oli kyllä ensimmäiseksi kerraksi aivan timanttinen tiimi, luotin täysin siihen että kaikki sujuu kuten oli ajateltu vaikka tulikin yllättäviä muutoksia! <3 

Mahtava backstagen porukka! Kiitos Yujin, Hanjo, miriria, torucos, Tamameru ja Chiora! <3 

Sunnuntaina omat hommani Shumiconin eteen eivät suinkaan olleet ohitse, vaan pidin myös puheohjelmaa ensikertaa 6 vuoteen! Aiheena oli Cosplayharrastus Suomessa. Myönnettäköön että idea tästä puheohjelmasta syntyi siitä, kun vähän stressasin että onko selkeästi cosplay-harrastuksen ympärille painottuneessa tapahtumassamme tarpeeksi cosplayohjelmaa :D Tein toki ohjelman ihan ajatuksen kanssa enkä vain filleriksi ohjelmakarttaan, sillä halusin tarjota kävijöille laadukasta puheohjelmaa ja ylipäätään kattavan katsauksen harrastuksesta sellaiselle, joka ei välttämättä tiennyt aiheesta sen kummemmin.

Ohjelmakuvaus

Aihe on itselleni varsin tuttu ja 11 vuotta cosplayta harrastaneena ohjelman rakenne ja sisältö syntyivät kuin itsestään. Kävin ohjelmassa läpi, millä kaikilla tavoin Suomessa voi harrastaa cosplayta näin vuonna 2023 muutenkin kuin pukua pitämällä tapahtumissa; cossien photoshoottaaminen, kilpaileminen (pukukilpailut, esityskilpailut, arvokilpailut), näytelmät, CMV:t yms. Kun lähdin pohtimaan ihan paperilla, mitä kaikkea sitä onkaan itse tullut tehtyä tai nähtyä cosplayn parissa, niin en voi muuta sanoa kuin että meillä on kyllä ihan huikea skene olemassa tämän harrastuksen ympärillä suhteessa harrastajien pieneen määrään (kun vertaa isompien maiden skeneihin)! 

Cosplay on vakavaa puuhaa
Kuva @ Jasu

Saliin tuli ihan mukavasti porukkaa kuuntelemaan vaikka luentosali oli melko syrjässä, paikalla oli ihanasti (oletettavasti) perheellisiä ja nuoria eli juuri ohjelman kohderyhmää! Sattumalta eräs sosiaalisen median vaikuttaja oli lapsineen myös paikalla ja hän kysyi ennen ohjelman alkua, että saisiko kuvata pienen pätkän luentoa hänen kaupalliseen yhteistyöhönsä Helsingin kaupungille Shumiconista Instagramiin. Hän mainitsi instajulkaisussaan, että oppi luennolta paljon uutta harrastuksesta ja osaa olla paremmin tukena lapsena uuden harrastuksen parissa, äää! Muutama nuorempi kuuntelija esitti myös kysymyksiä mm. siitä, mistä peruukkeja saa ostettua tai saako cosplaykisoissa osallistua kaverin kanssa :D

Luentoa ei valitettavasti voitu taltioida luentotilan tekniikan vuoksi (kirjastossa ei ollut laitteistoa taltiointia varten), mutta luennon diat ovat katsottavissa täältä. Kaikkiin luennossa oleviin photoshoot-kuviin on kysytty lupa kuvaajalta sekä mallilta, samoin myös esitysten lavakuviin. 

Olen mielestäni rento esiintyjä (varsinkin jos aihe on tuttu) mutta edellisestä coniluennosta on tosiaan 6 vuotta aikaa, joten vähän mietitytti, että mitenhän tämä oikein nyt taas menikään. Yllätyin itsekin, miten luonnollisesti aloin höpöttelemään aiheesta sen enempää katsomatta dioihin (vaikka olin kirjoittanut aika paljon asioita ranskalaisin viivoin niihin). Diat sain täysin valmiiksi vasta samana aamuna cosplaykisakiireiden vuoksi enkä ollut treenannut ohjelman pitoa etukäteen. Tästä huolimatta pysyin aika lailla täydellisesti ohjelma-ajan tunnin mittaisissa puitteissa, eli olin arvioinut diojen määrän juuri sopivaksi, jee! 

Ohjelmani oli aamupäivästä, joten loppupäivän ennen kasauksen alkamista pääsin vihdoin katsomaan myös muuta tapahtumaa. Tai oikeastaan puolet päivästä vietin Green roomissa tekemässä kilpailijoiden ja tuomareiden palautelomakkeita, joita en ollut ehtinyt tehdä aiemmin......:D Pyörähdin tosiaan taidekujilla ja muuallakin tapahtumassa, kävijät olivat aika lailla sellaista kuin oletin Shumiin tulevan, mikä tarkoittaa että tavoitimme oman kohderyhmämme! 

Hauskasti Shumin vastaavien sekä työvoiman keskuudessa villitsi varsinainen kalakuume, kun eräs taidekujailija myi Sacabambaspis-kalasta inspiroituneita avaimenperiä gatcha-koneen kautta pöydällään. Vaivihkaa näitä kaloja alkoi ilmestymään jokaisen Shumi-badgen ympärille ja koska kyseessä oli sattumaa, minkä kalan tarkalleen saa, niin luonnollisesti vaihtokauppaa alettiin käymään saadakseen oman suosikkikalansa. Himoitsen itse vielä liekkipipo-kalaa, mutta silmää iskevä yksilö on myös söpö! 

Kalat lisääntyy

Sellainen oli ensimmäinen fyysinen Shumicon! Kokonaisuutena viikonloppu sujui sekä meidän tekijöiden että kävijöiden mielestä varsin mallikkaasti ensimmäiseksi kerraksi. Ensi kertaa ajatellen osaa luonnollisesti ottaa paremmin huomioon erinäisiä seikkoja, joista aiheutui ylimääräistä säätöä. Esimerkiksi backstagen käytön suunnittelu onnistuu toivottavasti sujuvammin ja paljon aikaisemmassa vaiheessa, nyt on kerran sinne päässyt touhuamaan ja tila tullut tutuksi. Tämä voi vaikuttaa myös tuleviin kilpailuformaatteihin, kun uskaltaa mahdollisesti hyödyntää salin toimintoja ja mahdollisuuksia rohkemmin. 

Loppuvuoden tapahtumien osalta käväisen vielä Cosvisionissa kävijänä (gasp), mutta blogipostauksia olisi ainakin ajatus tahkoa monista aiheista vielä ennen vuoden vaihtumista. 

Ensi kertaan!  ⸜(｡˃ ᵕ ˂ )⸝♡

Tuomarointia ja taidekujailua - Tracon 2023

 Tracon 2022 meni täysin kävijän roolissa joten luonnollisesti 2023 piti vähän tasoittaa, eli hommaa riitti jokaiselle kolmelle päivälle tällä kertaa! Olin perjantain ja lauantain taidekujalla ja sunnuntaina taas tuomarin roolissa aloittelijoiden photoshoot-sarjassa. 

Laitoin tuommoisen oman killuttimen koristeeksi

Tracon-valmistelut ja työnkuva alkoivat omalta osaltani jo paljon aiemmin, sillä taidekujaa varten piti tietenkin myös tehdä itse tuotteet. Aloitin viime vuonna rusettien ja muiden hiusasusteiden myynnin kujilla ja olin nyt toista kertaa pöydän takana. Oli todella vaikea sanoa, miten paljon tuotteita tulisi valmistaa Traconin kokoiseen tapahtumaan, kun kokemusta oli vain pienemmästä yksipäiväisestä tapahtumasta. Sen lisäksi myös aika tuli vastaan, sillä jokainen tuote piti valmistaa yksitellen, joka luonnollisesti vie paljon enemmän aikaa kuin esim. valmiin printin tilaaminen paperisena tai charmina. 

Taidekuja/cosplaykuorma

Rusetit nätisti pakattuna

Elikkäs perjantaina pölähdin Tampere-talolle noin kahden maissa kasaamaan pöytää, mutta sisäänpääsy ei ollutkaan niin helppoa kuin olin olettanut. Saamassani taidekujaohjeistuksessa pääsy kujalle hoituisi Puistosisäänkäynnin kautta ja ajattelin ensiksi hoitaa pääsyni kujalaisena ja lauantaina hakea sitten badgen, kun perjantaina sille ei ollut vielä tarvetta (ja oli kiire päästä kasaamaan pöytää :D)

Suunnitelmani ei kuitenkaan onnistut, sillä ilmeisesti järjestelmä ei tunnistanut sitä, että olin sekä taidekujalainen että cosplaytuomari, jonka takia lipunvaihdossa oli hankalaa saada minulle tarvittava lippu (=sisäänpääsy) kujaa varten. Piti siis ensiksi lunastaa badge ulkoteltasta, jotta pääsin sisään taloon. Tätä ennen minut oli ohjattu myös pariin otteeseen väärälle pöydälle, joka söi myös aikaa. Sain kuitenkin onneksi jättää melko painavat kassini sisälle siksi aikaa, kun ryntäsin ulos teltalle hakemaan badgea. Tarvittavat taidekujarannekkeet sai kujavastaavalta saapuessani taidekujalle, mielestäni ne olisi tosin voinut jakaa jo siinä sisäänkäynnillä ensimmäisessä kerroksessa (varsinkin kun muu henkilökunta ei oikein osannut ohjata kuulemani mukaan muitakaan kujalaisia). 

Menin siinä mielessä vähän reunalla, etten ollut sen kummemmin etukäteen mitannut tai mallaillut pöytäni set uppia, vaan sovelsin päässäni olleita ideoita vasta paikan päällä :D Otin paljon mallia viime Cosvisionin kujapöydästäni ja sain onneksi pöytäni kasaan ihan hyvissä ajoin, ehdin jopa syödä ennen kävijöiden saapumista. 

Perjantain pöytä

Olin perjantaina klo 16-21 paikalla eli koko kujan aukioloajan, kauppa kävi (vähän liiankin hyvin) ja jännäsin sitä, miten tuotteeni riittävät seuravaalle päivälle. Ilmanlaatu heikkeni iltaa kohden merkittävästi ja viimeisen tunnin aikana tuntui, kuin olisin jumissa hikisessä pukkarissa jossa ei ole ilmastointia. 
Olin napannut muutaman keskeneräisen rusetin mukaan siltä varalta, että voisin näpertää niitä pöydän takana hiljaisina hetkinä ja laittaa ne myyntiin, jos tavaraa alkaa menemään. Perjantain myynnit yllättivät sen verran, että valvoin pitkälle yöhön pakertaessani noita keskeneräisiä rusetteja valmiiksi siltä varalta, että olisi vähän täytettä lauantain pöydälle :D En myöskään ollut laittanut ihan kaikkea esille, vaan tarkoituksella jätin osan vain lauantaille. Päätin myös asetella lauantaina pöytäni uusiksi, että se näyttäisi vähän täydemmältä. 

Lauantain pöytä

Arvelinkin, että en tulisi lauantaina olemaan koko 10-19 aukioloaikaa ihan vaan siksi, että myytävää ei välttämättä ole. Tämä ennuste toteutui puoliltapäivin ja olin pakannut pöytäni kasaan jo klo 16 maissa. 
Myin määrällisesti ehdottomasti enemmän kuin mitä olin edes uskaltanut haaveilla ja lopullinen potti oli kyllä melkoinen yllätys. Kiitos ihan jokaiselle, joka tuli pöydälle ostoksille ja juttelemaan! Jotenkin vaikea edelleen käsittää, että niin moni haluaa ostaa jotain minun tekemääni. Olen aiemmin ajatellut usein, että en kehtaa tehdä vaikka cossin osia tms tilaustöinä, koska en ole riittävän taitava, joten rusettieni arvostus on kyllä kohottanut omaa käsityöläisen identiteettiä! 

Käyntikortteja, woahh

Kokonaisuudessaan Traconissa kujailu oli mielekästä, mutta tapahtuma taitaa olla toistaiseksi vielä liian iso tuotteilleni (ainakin tällä tahdilla mitä tuotan niitä tällä hetkellä), ainakin jos olen useamman kuin yhden päivän. Lisäksi huomasin, että perjantaina kauppa kävi paljon vilkkaammin kuin lauantaina, joten jatkossa pelkkä perjantaina myyminen voi olla hyvinkin järkevä ratkaisu. Harmi kun tykkään tehdä coneissa niin montaa juttua, niin en yhtään osaa sanoa, milloin seuraava kujailukerta olisi ja missä conissa :D 

Sitten tuomarointihommiin!

Olin tosiaan myös ensimmäistä kertaa niin tuomarina Traconissa kuin tuomaroimassa Photoshoot-kategoriaa. Alun perin hain esityskisaan tuomariksi, mutta päädyin mutkan kautta photoshoot-kategoriaan. Olin tuomaristossa enemmän siltä pohjalta, että visuaalista silmää sommittelulle löytyy ja kokemusta taas on enemmän mallina olemisesta sekä photoshoot-tapahtumien järjestämisestä.

Esittelyni Traconin sivuilla

En voi sanoa ettenkö olisi tuntenut huijarisyndroomaa tähän tehtävään päätyessäni, sillä vaikka olenkin valokuvannut satunnaisesti niin cosplay- kuin tuotekuvia ja ottanut asukuvia muista, niin en koe kuitenkaan olevani varsinaisesti valokuvaaja. Huoli oli kuitenkin turhaa, sillä olin havainnut samoja pointteja kollegoideni Karon ja Blessyn kanssa, joka auttoi minua itseäni varmistumaan siitä, että olen ihan yhtä pätevä tähän hommaan kuin muutkin!

Tuomarointi tapahtui tosiaan pari viikkoa ennen tapahtumaa ja meillä menikin kolmisen tuntia käydessämme läpi kaikki kuvat, joista piti valita finaaliin pääsevät ja niistä vielä voittajakuvat per kategoria. Meillä oli yllättävän paljon samoja mielipiteitä ja naureskelimme usein, että jaamme selkeästi kolmistaan yhden aivosolun :D 

Pohdin pitkään sitä, että cossaisinko Traconissa ollenkaan sunnuntaina ja jos cossaan, niin mitä. En ole vielä tälle vuodelle ehtinyt tehdä uusia pukuja ja olen muutamaa vanhempaa asua käyttänyt melko ahkerasti, joka on toki hyvä asia, mutta kaipaisin jo vaihtelua. Pyörittelin pitkään päässäni Tehotyttöjen Prinsessan cossaamista, mutta vuonna 2019 tekemäni mekko ei oikein enää sovi päälle ja istuvuuskin on mitä on, koska en tuolloin hahmottanut vartalotyyppini tarpeita kaavoituksessa.
Oli todella vaikeaa sanoa, ehtisinkö tehdä täysin uutta mekkoa kun samalla piti valmistaa kujalle rusetteja. Ongelmana oli myös se, että cossiin aiemmin tilaamaani kangasta ei ollut enää saatavilla ja Suomen kangaskaupoista ei vastaavaa oikein tahtonut löytyä (kullankeltainen paksu satiini, joka ei kiillä liikaa). 

Noin viikko ennen Traconia löysin laatikoistani isohkon palan alkuperäisessä mekossa käytettyä kangasta ja päätin, että nyt hitto soikoon väännän sen mekon tässä samalla vaikka väkisin :D Purin alkuperäisen mekon paloiksi ja kaavoitin siihen uuden yläosan sen kangasmäärän mukaan, mitä oli käytettävissä. Uudesta mekosta tuli mielestäni todella kiva ja istui selkeästi paremmin kuin edeltäjänsä. 

Päällä alkuperäinen pala, alla uudestaan kaavoitettu/leikattu pala

Pelkäsin myös, missä kunnossa neljä vuotta sitten valmistamani kruunu ja peruukki olivat, koska tässä välissä on ollut myös 1 kpl muuttoa, eli osat ovat todellakin pyörineet ja myllänneet ties missä laatikoissa tänä aikana. Yllätyksekseni sekä peruukki että kruunu olivat säilyneet täysin vahingoittumattomina, vaikka kruunu olikin tehty softiksesta ja worblasta ja maalattu jollain akryylimaalilla. 

Kruunu ja peruukki kunnossa! Yritin tehdä vihaiset meikit :D 

Sain myös siskoltani lainaan Tehotytöt pehmoleluversioina, eli periaatteessa mulla oli myös yhden hengen ryhmäcossi kasassa!

Itse conissa sunnuntaina speedrunasin taidekujan, myyntipöydät yms. conitekemiset kun pari aiempaa päivää olin vain istunut pöydän takana. Oli kiva, kun muutamat innokkaat kävijät halusivat myös napata kuvan cossistani päivän aikana! Muutamat kertoivat myös lapsuusmuistojaan Tehotyttöjen parissa :D 
Pian olikin aika mennä backstagelle valmiustilaan ennen kisojen alkua. 

Missasin lauantain kisat kujailun takia, joten oli mukava katsoa sunnuntain kilpailut rauhassa ja vielä ihan edestä tuomaristorivistä.  Traconin kisat olivat jälleen laadukkaat ja erityisesti esityskisan taso oli ihan huikea! Tämä varmaan selittyy myös sillä, että tänä vuonna esityskisaan oli ihan portfoliohaku.
On myös ihanaa, kun kilpailijat hyödyntävät esityksissä cosplayn ulkopuolisia harrastuksiaan, esim. The Greatest Showman-esityksen esiintyjä näytti selkeästi harrastavan ilma-akrobatiaa (jos ei harrasta, niin herranjumala :D) ja Mamma Mia-esityksessä taas oli ilahduttavaa tanssimista!  
En oikeastaan jännännyt omaa vuoroani lavalla sen kummemmin kisan aikana, enemmän sydän hakkasi Hanjon puolesta joka kilpaili ensimmäistä kertaansa pukukisassa (KH Kairi-cossilla)! 

Hieman mietin etukäteen, että kuinka pahasti r-vikani särähtäisi mikrofoniin puhuessa, mutta kaverit kehuivat että ääneni oli selkeä ja miellyttävän kuuloinen. En myöskään sekoillut sanoissa tai tiputtanut juontolappua yms, jee! Yllätyin siitä, miten huonosti kuulin omaa ääntäni mikkiin puhuessa kun kaiuttimet olivat luonnollisesti vain yleisöön päin. Kivasti myös voittajat saatiin lavalle, niin meidän tuomareiden ei tarvinnut keskenään seistä siellä.

Mun maailman pahin resting bitch face 
Kuva @ Jasu

En kestä noita vihaisia kulmia :D 
Kuva @ Nyymix

Ja voi että Hanjo, kun menit voittamaan aloittelijasarjan ensimmäisen sijan! Ihanaa myötäelää toisten onnistumisia, varsinkin kun kyseessä oli tosiaan Hanjon toinen kilpailu ikinä (ensimmäinen oli kanssani Desun esityskisassa) ja voittoputki sen kuin jatkuu! 

Kilpailun jälkeen oli mukavat fiilikset ja ehdin vaihtaa muutaman sanan kavereiden kanssa ennen majapaikkaan lähtöä.

Kokonaisuudessaan Tracon oli varsin mukava enkä kokenut kahta eri hommaa liian raskaaksi, erityisesti kun photoshoot-hommat oli käytännössä hoidettu jo etukäteen. Jatkossa tuskin kujailen kahta päivää putkeen ihan vaan siksi, että en jaksa istua pöydän takana puolta tapahtumaa. Toki tuollaisessa tietyssä spotissa on se etu, että kaverit löysivät minut todella helposti (ei ole itsestäänselvyys Tampere-talolla) vaikka ei siinä ehtinyt ihan kauhean paljoa jutella, kun asiakkaat piti totta kai myös huomioida. Tuomarointi oli todella mukavaa ja paikan päällä oli kiva päästä hengailemaan bäkkärille ilman sen kummempia paineita. 

Tracon ei suinkaan ollut viimeinen tapahtumani tältä vuodelta, vaan varsinainen grande finale koittaa ensi kuussa Shumiconissa, jossa pääsen vihdoin esittelemään järjestämäni cosplaykisat!