Syksyinen Meriharju

Kesäisen Meriharju-tapahtuman saadessa epämieluisan käänteen, sai tapahtuma tämän vuoden osalta kuitenkin onnellisen lopun: korvaava vuoro järjestyi nyt lokakuulle! Pääsin myös vihdoin testaamaan Meriharjussa yöpymistä.

Totta puhuen olin jopa vähän kauhuissani kun mietin, miten tapahtuma tulisi sujumaan: toisin kuin kesällä, ilma olisi pahimmillaan synkkä ja sateinen ja kuvaajat joutuvat talon halogeenilamppujen armoille. Ja näin pääsikin käymään, onneksemme niin meillä kuin kuvaajilla oli mukana erilaisia valoja, joita pystyi ohjailemaan reflojen avulla oikeisiin kohtiin.

Keli lauantaiaamuna ei näyttänyt lupaavalta

Toisaalta positiivisena puolena syksyisessä vuodenajassa oli ilmasto, sillä kesällä talo on älyttömän kuuma ja melko tukala, kun ikkunoita ei saa avata ja ylimmissä kerroksissa lämpö oikein kasaantuu eikä suuri määrä ihmisiä auta asiaa. Tällä kertaa tätä ongelmaa ei ollut, sillä muuten viileä talo lämpeni juuri sopivan lämpöiseksi kun talossa olijat ravasivat rappusia edes takaisin ja paikalla ylipäätään oli paljon ihmisiä samoissa tiloissa. 

Saavuin tosiaan paikalle jo perjantai-iltana, mikä osoittautui hyväksi päätökseksi. Ehdimme Niyarifan kanssa tosi hyvin laittaa tavaroita paikoilleen sekä siirrellä huonekaluja huoneista ns. kuvauskuntoon, aiemmin tämä on saatu tehtyä vasta silloin kun ensimmäiset kävijät ovat jo kolkutelleet ovilla. Hankalinta tosin oli tavaran määrä: kaksi cossia, kolmen päivän ruoat, petivaatteet, vaihtovaatteet, kuvausrekvisiittaa kävijöille, meikit ja muut tarpeelliset tavarat oli raskasta pakata ja roudata. Meriharju on paikkana ihana, mutta sen sijainti ei tosiaan ole mikään ihanteellisin vaikka pääkaupunkiseudulla sijaitseekin. Lähin pikkuinen ruokakauppakin on melkein 2 km päässä ja välissä on pitkä pätkä metsää tallusteltavana.

Järjestäjien tukikohta: tavaraa riittää

Kaikki tämä pakkaaminen oli kuitenkin sen arvoista, kun lauantaina saattoi herätä suhteellisen myöhään, rauhassa aloittaa meikkaaminen ja aamupalankin ehti hyvin syödä samalla. Aiemmilla kerroilla olin herännyt ennen klo 6 ja matkustanut melkein kaksi tuntia julkisilla paikan päälle laukkujen kanssa. 

Lauantaille päätin heittää "Miss Kitty Mouse"-cossin muutaman vuoden takaa, osittain siksi että se jotenkin etäisesti sopii ympäristöön ja sen takia, että mulla on tuosta cossista olemassa tasan yksi (1) kuva ja sekin on conissa käytävältä napattu. Ajattelin että jos jossain välissä kerkeäisi niin tuosta cossista olisi kiva saada edes jotain fiilistelykuvia ennen kun hankkiudun siitä eroon, huonossa kunnossa kun on. 

Sherlock ja hiirisherlock-leffan hahmo, eli melkein paricossi NNancyn kanssa

Kuvaaja: Hootti

Kuvaaja: Nyymix

Todistusaineistoa että assaroin!!1
Kuvaaja: Nyymix

Päätimme illalla Niyarifan kanssa myös shootata pimeässä Meriharjussa tehostevalojen loistossa. En ole tosiaan mikään kuvaaja, viimeksi kuvannut vuosia sitten jotakin toista. Oli kuitenkin hauska pelleillä valojen kanssa!

Valojen testailua

Valmiita kuvia: 

Sunnuntaille taas Bakarina tuntui sopivalta, sillä kävijöitä oli peruutusten takia vähemmän eli photoshoot-aikaa järjestäjille olisi myös mahdollisesti tarjolla. Halusin jo heti kesällä cossin valmistuttua pitää photoshootin, jossa Bakarina hengailee jonkinlaisen teetarjoilun lähistöllä ja mahdollisesti nappaa yhden jos toisenkin herkun pöydältä. Oli hirveän kivaa, että tämä idea saatiin toteutettua! Kuvatessa niin minulla kuin kuvaajalla oli tosi hauskaa ja kuvatkin olivat oikein onnistuneita. Assarina toimi Taigafore.

Omg toinen selfie, tällä kertaa 0sakon kanssa

Shootin paras kuva 
Kuvaaja: Hootti

Kirjoittaminen ei maistu
Kuvaaja: Hootti

Haaveilua kirjeen äärellä
Kuvaaja: Hootti

Aijaa, se kirjoitteleekin ihan tyhmiä juttuja
Kuvaaja: Hootti

Herkkusuu itse teossa
Kuvaaja: minapamina

Kuvaustilanne
Kuvaaja: minapamina

Viikonloppu kuluikin pääosin järjestäjän ominaisuudessa eli esitellessä taloa uusille kävijöille sekä vastaamalla kävijöiden kysymyksiin. Kerkesin tosin myös kameran eteen pariin otteeseen! En ollut suunnitellut sen kummempia photoshootteja koska kävijät olivat toki etusijalla, mutta sainkin kummankin päivän cossista muutamat kuvat! Erityisesti sunnuntaina oli hauskaa hassutella Katarinan roolissa herkkupöydän äärellä. Assaroin myös pariin otteeseen ja toimin jopa kuvaajana, joka oli uutta.

Näitä tapahtumia on ollut tähän mennessä aina tosi mukava järjestää ja on ollut kiva huomata, miten tapahtuma on kehittynyt aina vähän joka kerralla, kun osaa ottaa entistä paremmin huomioon aiemmilla kerroilla esiin tulleet seikat. Sydäntä myös lämmittää kävijöiden kanssa käydyt keskustelut sekä palaute, jota on saanut tapahtuman aikana ja sen jälkeen. 

Ensi kertaan!

Traconissa taas!

Kolmen vuoden odottelun jälkeen pääsi vihdoin Traconiin, jee!

Tracon oli lopulta omalta osaltani hyvin erilainen kuin vielä keväällä olin ajatellut, koska hain silloin Hanjon kanssa esityskisaan emmekä tulleet valituiksi lomakkeella, jonka perusteella Traconin esityskisaajat valittiin. 

Tämä toki tuntui pahalta, koska arvonnan tms sattumanvaraisen järjestelmän suhteen olisi voinut olla vaan "noh, kävi huono mäihä" mutta tässä tapauksessa muiden esitykset olivat lomakkeen perusteella parempia valinnan tehneen henkilön mielestä. Kuulin tosin, että esityskisaajia oli hakenut tuplasti sen verran kuin mitä paikkoja oli ollut tarjota. 

Aiomme kuitenkin yrittää vielä uudestaan esityskisaan tällä esityksellä, sillä meillä on siihen kova luotto ja varsinkin tämän pitkän odottelun jälkeen esitys on muotoutunut lukuisia kertoja uusiksi ja hakenut parasta versiota itsestään vuodesta 2019 lähtien. Lisäksi tässä on ollut runsaasti aikaa treenata ja hioa yksityiskohtia!

Tästä syystä Traconissa ei tällä kertaa ollut itselleni mitään vastuita, kuten tähän mennessä koko pandemian ajan jokaisessa olemassani conissa on ollut. Virkistävää, kun ei tarvinnut kytätä aikatauluja tai stressata, että meneekö kaikki kuten pitikin ja ehti hengailla kavereiden kanssa!

Saavuin Tampereelle jo perjantaina, mutta myöhäisen saapumisajankohdan vuoksi en jaksanut käydä itse conissa silloin kuin vaihtamassa rannekkeen valmiiksi. Otin vain lauantaiksi cossin mukaan, koska en millään keksinyt että minkä puvun voisi sunnuntaiksi pistää päälle. Päädyin siis katumuotijuttuihin ja sekin oli kivaa vaihtelua, kätevästi käytin samaa peruukkia kumpanakin päivänä. 

Aurora sai uudet kengät

Lauantaina suuntasin ensimmäisenä taidekujalle ostamaan lisää ihania hiusasusteita ja sainkin sellaisen napattua! Päivän aikana lähinnä pyörin ympäriinsä ja kauhistelin päivällä eri ruokapaikkojen jonoja läheisissä kauppakeskuksissa, jonne kaikki muutkin conista olivat tulleet syömään. 

Muutama kävijä ohimennen kehui ja otti kuvia Aurorasta joka oli tosi kivaa, ajattelin että puku on sen verran basic ettei kukaan varmaan jaksa ottaa kuvia. Joku myös sanoi, että mulla oli conin söpöin cossi, iih!

Ysmäviä

Illasta ohjelmana oli tuttuun tapaan cosplaykisat ja olinkin nähnyt kisaajien postauksia puvuistaan pitkin kesää, joten odotin kattausta innolla! Harmi, kun WCS ja Hardcore-kilpailu kärsivät kisaajakadosta, mutta syitä perumiselle on toki monia ja varsinkin näin pandemia+flunssakausi-aikaan monet joutuvat herkemmin sinne sängynpohjalle. 

Oli jees päästä myös katsomaan lavaa pitkästä aikaa uusin silmin oma esitys mielessä, vaikka olenkin siellä pariin otteeseen jo ollut. Yllätyn aina, miten iso lava oikeasti on. 

Puvut ja esitykset häikäisivät jälleen ja sai yllättyä kaikista näppäristä kikoista ja jujuista, mitä kisaajat olivat keksineet! Erityiset suosikit NCC-karsinnoista olivat hauska ja yllättävä Grinch-esitys sekä FNAF-esityksen kuumottava alku, jossa hahmo on ensiksi selin yleisöön ja musiikin tahtiin kääntää päänsä ylösalaisin punaiset silmät kiiluen.

Kisojen jälkeen oli aika suunnata kohti hotellia, olin aivan rättiväsynyt koko päivän korkkarien ja korsetin pitämisen seurauksena. 

Sunnuntaina pääsin heti käyttämään lauantain taidekujasaalista! Sunnuntaina oli vielä vähän enemmän haahuilua ja kahvilassa käynti, jonka suklaakakun onnistuin sotkemaan paitaani. Onneksi ei ollut cossi päällä :D 

Kellään ei ole cossia päällä, huhhuh

Sunnuntain asu

Tsumami zaiku-hiuskoru kampauksessa! (tuo pinkki roikkuva)

Kirppikselle en uskaltatunut edes mennä koko viikonlopun aikana, vaan tyydyin kauhistelemaan koko 2. kerroksen kiertävää jonoa, joka ei tuntunut lyhenevän missään kohtaa. Tämä oli tosin ymmärrettävää ja jopa odotettavaa parin vuoden kirppiksettömän vuoden jälkeen. Veisin itsekin tavaraa myyntiin, jos vaan jaksaisi roudata näihin isompiin tapahtumiin toisesta kaupungista sitä kamaa. 

Tein Desupöydällä hienon koira-origamin! Jonkun toisen tekemä hattu päässä

Hengailun päätteeksi suuntasin Tampereelta kotiinpäin, kun haukotuksia alkoi tulemaan enemmän kuin puhetta. Oli kuitenkin ihan tosi kiva viikonloppu kaikin puolin, näillä eväillä jaksaa painaa taas Frostia ja muita tulevia tapahtumia!

Mielestäni Traconin järjestelyt (ainakin omalta osaltani, näin kävijänä joka ei pahemmin ohjelmissa käynyt) olivat ihan ok, vaikka somessa olikin paljon porua uudesta proppisäännöstä. Se että mitä proppeja ja minne oli melko epäselvää ja saikin kuulla pitkin viikonloppua että miten kenenkin 30 cm sauva oli otettu pois ovella ja toisen iso sateenvarjo sai kuitemkin tulla sisään.

Kisoja koskien tuli ainakin itselleni yllätyksenä kun puoli tuntia ennen kisaa kuulutetaan että joo hei viekääs kimpsut ja kampsut narikkaan.
Kokeilin silti onneani lauantain kisojen suhteen laukun kanssa, jota pidän lähes aina sylissä muutenkin jos jonnekin menen sen kanssa. Järjestyksenvalvoja sanoi silloin ovella että pääsen sisään, kunhan pidän laukkua tosiaan sylissä enkä lattialla, koka lattialla laukun pitäminen on paloturvallisuuskysymys. Pidin tätä sääntöä ihan loogisena, joskin ihmettelin että miksei tätä paloturvallisuusaspektia tuotu esiin mm. kuulutuksissa, koska aluksi jäi vähän epäselväksi että miksei niitä laukkuja olisi saanut saliin viedä.

Jälkikäteen kuulin sitten muilta, että osa ei päässyt normikokoisten laukkujen kanssa sisään, ja toisen taas pääsivät jopa proppien kanssa saliin ilman ongelmia. Ymmärtääkseni laukkujuttu oli Tampere-talon oma linjaus, eikä Traconin. Harmi silti, että laukkujen pääsy saliin oli melko mielivaltaista ja riippui täysin siitä, kuka tarkastaja sattui omalle kohdalle.
Ongelmaan ei auttanut se, että oli aika epäselvää, mihin sen laukun sai sitten viedä jos saliin ei saanut mukaan, kun norminarikka huoli vain takkeja (tai takki+ laukku-comboa.....) ja isotavaranarikka taas ei ottanut matkalaukkua pienempää esinettä. Narikoihin oli myös vähintään puolen tunnin jonotus, joten monella ei ollut isoa hinkua lähteä selvittämään jonottamalla, mihin narikkaan sen laukun saisi viedä. 

Noin muuten koin tapahtuman suht sujuvana, ottaen huomioon että Tracon järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen ja järjestäjäporukkaa oli varmasti vaihtunut välissä, sekä Tampere-talon omat, päivittyneet säännöt ja ylipäätään nykyinen maailmantilanne. 

Siinä taisi olla kaikki omat ajatukset, ensi kertaan!

Assemblyt ja photoshootit ne yhteen sopii

Hellurei!

Eräästä elokuisesta viikonlopusta tulikin aika tapahtumantäyteinen, kun lauantaina olin mammailemassa Assemblyilla ja seuraavana päivänä taas kameran edessä cossishoottaamassa. 

Assemblyillä oleminen tuntui erityisen häröltä ottaen huomioon, että Assembly Winter järjestettiin koronan takia vasta tämän vuoden huhtikuussa, ja nyt elokuussa oli taas Assembly. En huhtikuisista Assyista kirjoitellut blogin puolelle, sillä elämässä oli sen verran kiireistä että Assytkin hujahtivat siinä kaikessa hujakassa silmien edessä ja pöllämystyneenä saavuin kotiin jalat kipeänä mammailun jälkeen. 

Tällä kertaa olin vähän paremmin valmistautunut, sillä edellisillä Assyilla tuntui, että ihan perusasiatkin oli unohtunut kerrata. Tosin sitä ennen olin ollut liveconissa mammailemassa joskus 2019....

Assyillä tosiaan kisapäivä alkoi klo 9 pukuhuoneen ja tuomarointitilan kasaamisella. Olin tällä(kin) kertaa ns. ylimamman roolissa, cosplayvastaava Niyarifan oikeana kätenä. Käytännössä pidin vahtia pukuhuoneessa, joka toimi cosplaykisaajien tukikohtana koko kisapäivän ajan ja hoidin juoksevia asioita, samalla kisaajien tarvittaessa jeesaten. 

Meillä piti olla Hanjon ja Miririan kanssa Aggretsuko-ryhmä (ekaa kertaa Frosti 2020 jälkeen!) mutta Retsuko-peruukkini olikin kadonnut johonkin :( selkeästi joku kirous meillä tämän ryhmän kanssa, huhtikuun Assyilla Gorin mekko oli kateissa. Tällä kertaa laitoin siis ihan normireleet päälle, mikä osoittautui hyväksi valinnaksi sillä kävin tanssipelaamassa ja cossi päällä se olisi ollut aika epämiellyttävää.

Peruukin sentään pistin päähän

Assemblyillä paras asia cosplaykisoissa on ehdottomasti kiireettömyys sekä runsas luppoaika, kun tapahtumassa itsessään ei minulle eikä kovin monelle kisaajalle ole niin paljoa tekemistä, kuin conissa. Tästä syystä vaikka tuomaroinnit yms aikataulut hoituvat yhtä nopeasti kuin conissa, on yllättäviin käänteisiin aina aikaa. Toki kisaajan näkökulmasta tämä on todella nihkeä, kun vaativaa pukua ei välttämättä kannata riisua päivän aikana ja pukea uudestaan, mikäli puku on vaikea laittaa päälle muutenkin. Toisaalta esim. rikki menneen osan ehtii rauhallisen päivän aikana korjata ja puuttuvia tarvikkeita tai muuta metsästää ilman paniikkia. 

Pukuhuoneessa ehtii myös tutustua muihin kisaajiin sekä mammoihin, kun juttelulle on reippaasti aikaa. 

Assyilla jännä juttu on myös se, että suurin osa kisaajista on sellaisia, joita itse ainakin näen vaan Assyjen kisoissa ja joukossa on ihan pari, joita näkee conien cossikisoissa. Sinänsä täysin ymmärrettävä ilmiö, kun monet coneissa käyvät tuntuvat vierastavan Assyja kun se on niin erilainen tapahtumana eikä tosiaan tapahtumassa ole välttämättä kauheasti tekemistä, ellei ole kiinnostunut katsomaan esports-turnauksia tai varannut konepaikkaa itselleen. 

Assytunnelmia konesalista

Itse kisapäivä sujuikin aika lailla niin kuin oli aikataulutettu, noin yleisesti ottaen pahinta mitä kävi oli odottelu (esim. cosplaykisoja edeltävä ohjelma venyi ja kisa alkoi vasta tunnin myöhemmin kuin oli ajateltu.....) Ryhmäsarjan kanssa kävi tosin vähän hassusti, kun alun perin oli muutenkin vain kaksi ryhmää ja toinen ilmoitti kisapäivää edeltävänä yönä että ei pääsekään, eli vain yksi ryhmä pääsi lavalle asti. Tämän ryhmä onneksi otti huumorilla, vaikka meitä vähän hikoilutti aamulla että mitenhän tätä käännettä lähdetään purkamaan. :D 

Olin aivan rättiväsynyt kisapäivän jäljiltä, kun paikalle saavuttiin silloin klo 9 ja pääsimme lähtemään joskus klo 21 jälkeen kisojen viivästymisen takia. 

Sunnuntaina mentiin sitten taas, sillä suuntana oli cossishoottailu Haikon kartanossa Porvoossa!

Cossi niskassa!

Jo viime vuoden puolella oli Nancyn kanssa puhetta siitä, että molemmat aikoo cossata Hamefurasta ja näitä voisi photoshoottailla yhdessä. Hän saikin oman hahmonsa jo valmiiksi viime vuoden puolella, minä tämän vuoden Desuun vasta ja saimmekin vihdoinkin toteutettua tämän shootin! Kuvaajaksi saimme Hootin, jolla oli hyviä visioita siitä, millaisia kuvia voisimme ottaa Katarinasta ja Sophiasta. 

Kuvauspoppoo!

Minulle tämä oli ensimmäinen kerta Haikon kartanossa ja selkeästi on suosittu kohde hääkuvauksiin, sillä vihkikaaria ja muuta rekvisiittaa oli jätetty meille kuin tarjottimelle esille. Hyvän sään takia paikalla oli muitakin kävijöitä ja kuvaajia, mutta sijainnin suuren koon ansiosta saimme olla aika laille keskenämme, eikä kuvausspotteihin tarvinnut jonottaa tai jälkikäteen poistaa photarilla taustalla pyöriviä ihmisiä. Saatiin oikein hyviä kuvia aikaan!

Kuvaaja: Hootti

Sophia Ascart: NNancy

Katarina Claes: Minervainen

Editoija: NNancy

Animejuoksua!

Valmiina valloittamaan maailma ilkeän pahiksen tavoin eikun

Kuten jokaisessa shootissa, tästäkin jäi käteen myös hassuja otoksia:

sama energia kuin siinä yhdessä Simpsonien Marge-kuvassa :D 

"...ja tässä on mun vaatimaton koti!"

Katarina viihtyy nykyviihteen parissa, Sophia aikoo houkutella klassikoiden äärelle

Siinä olikin kaikki tällä kertaa! Ajatuksena olisi tämän vuoden puolella kirjoitella tarkemmin Katarinasta, puvussa on paljon kaikkea pientä kivaa mitä tahtoisin päästä täällä esittelemään. 

Ensi kertaan!

10 vuotta cosplayta

Uskomatonta, että olen nyt tässä pisteessä! 10 vuotta on pitkä aika, erityisesti näin alle 25-vuotiaana kun saman harrastuksen kanssa on kasvanut läpi peruskoulun korkeakouluun asti ja osittain myös työelämään. En missään vaiheessa tosin myöskään ajatellut, että lopettaisin tämän harrastuksen, sen verran pitkään on tullut kuitenkin kulutettua animeen ja populaarikulttuuriin liittyviä asioita että cosplay on ollut vain luontaista jatkumoa kiinnostuksen kohteille.

Hauskaa että olen jaksanut myös jatkaa blogin ylläpitoa tänne asti ja dokumentoinut viimeiset 5 vuotta matkaani cosplayn äärellä. Vanhimpia postauksia lukiessa iskee pieniä myötiksiä aww-fiiliksen lisäksi, mutta niihin on kuitenkin mukava palata ja fiilistellä aiemmin koettuja hetkiä niin coneissa kuin wip-postausten muodossa. Erityisesti kuvanlaatu vanhimmissa postauksissa vuosilta 2015-2017 ovat mielenkiintoisia, sillä sain ensimmäisen älypuhelimeni vasta 2017 loppuvuonna ja sitä ennen kuvat on otettu vanhempien tabletilla sekä järkkärillä. 

Siitä olen myös kiitollinen, että tosi monesta cossistani on olemassa tosi paljon erilaisia kuvia, kun oon pitkäjänteisesti halunnut about jokaisesta cossista kunnon photoshootin. Monia hetkiä en olisi edes muistanut noita kuvakansioita penkoessani, ellei niistä olisi ihan ehtaa kuvatodistetta olemassa. Blogin aloittamisen jälkeen niitä wip-kuvia on tullut otettua myös olan takaa, joita on mukava ihmetellä myös näin jälkikäteen. 

Omat lempicossini joka vuodelta 2012 alkaen tähän vuoteen!

Kymmenessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon ja reflektoin usein nuorempana tehtyjä valintoja näin vanhemmalla iällä, kun näkökulmia ja taitoa on kerääntynyt vuosien varrella. Tässä postauksessa tulen käsittelemään ja kertomaan näistä valinnoista, eli pitkä muistelupostaus tiedossa!

Kymmennen cosplayvuoden kunniaksi kerron 5 asiaa, jotka tahtoisin sanoa vasta cosplayn aloittaneelle itselleni:

1. Älä sokeasti mene sen mukaan, mitä muut sanovat

ämä on melkoinen klisee, mutta pohjustan vähän: aloin seuraamaan cosplayblogeja vuoden 2013 tietämillä, eli melkeinpä heti harrastuksen alussa (2012 kesädesussa oli cosplaydebyyttini). Nuorena harrastajana sekä ihmisenä oikein imin itseeni Coolien ja Kokeneiden cossaajien mietteitä niin skeneä kohahduttavista puheenaiheista kuin cosplaysta itsestään; mitä materiaaleja kannatti suosia ja mitä välttää, miksi jokaisen itseäänkunnioittavan cossaajan tulisi tehdä asiat tavalla X eikä Y jne. 

Esimerkiksi sellaista puhetta oli joltain suunnilta, että perus puuvillan käyttö cosseissa on noloa ja miksei cossaajat tajua käyttää muita materiaaleja. Koska en teininä oikein tiennyt mitään eri materiaaleista, oli tämän seurauksena puuvillan tilalla puvuissani hetkellisesti mm. trikoota, samettia ja sifonkia. Nämä kaikki ovat oikein hyviä materiaaleja, mutta ei ihan sopivia niihin pukuihin, joihin niitä käytin. Harmittaa jälkikäteen katsoa ihan alkupään pukuja, kun olen hiihtänyt ties missä samettihousuissa ja trikoomekoissa menemään osaamatta edes käsitellä kyseisiä materiaaleja, ja tämä vain siksi että jotkut netissä sanoi että puuvillaa ei muka saisi käyttää. Kai sitä tuli ajateltua, että muut cossaajat tuomitsee ne omat puuvillapuvut jossain conissa, jos en nyt vaihda äkkiä johonkin toiseen materiaaliin :D 

Rita-cossi on tehty lähes kokonaan trikoosta, vaikka jokin muu materiaali olisi ollut 100x parempi

Vaikka koen oppineeni hurjasti näiden blogien avulla eri tekniikoita ja tapoja tehdä cosseja, otin turhan kirjaimellisesti erilaiset vinkit ja muut jotka olivat kohdennettu kenties jo vähän kokeneemmille pukuilijoille tai sanojalle itselleen. Monet blogit olivat muutenkin vain väylä näyttää yhden ihmisen tapaa harrastaa ja tehdä asioita, eikä tarkoituksena ollut välttämättä edes olla mikään ohjenuora kaikille muillekin. 

2. Opettele perusteet, sitten vasta soveltaminen

Oma ompelutaustani on tosiaan sellainen, että en ennen cosplayharrastusta ollut ommellut juuri mitään koulun käsityötuntien ulkopuolella, enkä tykännyt siitä yhtään. Perheessäni ei myöskään ollut ompelutaitoisia tyyppejä, joten olin aika pitkälti omillani harrastuksen alussa. Ensimmäinen itseommeltu vaatteeni olikin housut, mietin edelleen että mitä hittoa oikein ajattelin kun olisin voinut tehdä vaikka t-paidan tai hameen. Muistan vieläkin kun ihmettelin äidin kanssa housupalojen ompelujärjestystä ja taisin ommella kappaleet jollain tasolla vielä väärin päin. En myöskään seurannut mitään ohjeita :D 

Blogipostauksen saanut Kirari esim. oli näin jälkikäteen ajateltuna liian haastava silloiselle taitotasolle

Samanlainen asenne jatkui myös cossien kanssa, kun ihan liian haastavat puvut päätyivät cossilistalle ja lopputulos olikin vähän sen näköinen että perusteet ei ole ihan kunnossa. Vaikka arvostan sitä että rohkeasti ja ennakkoluulottomasti hyppäsin kohti haasteita, olisi perusteiden opettelulla vältytty turhalta rahanmenolta sekä raivareilta kun cossinteko ei sujukaan odotusten mukaisesti.


3. Tee ensin proto

Vähän liittyen edelliseen pointtiin, olisi hyvä jos olisin tajunnut protojen teon tärkeyden jo aiemmin. Mielestäni näin jopa aikoinaan blogeissa kun tyypit postailivat hassuista kankaista tehtyä protoja, mutta en jotenkin tajunnut että pystyisin tekemään sellaisia itse. Tai sitten en vain jaksanut. Meillä kotona oli vieläpä melkoinen kasa vanhoja lakanoita, joten erillisiä protomateriaaleja ei olisi edes tarvinnut ostaa. Ehkä tämä liittyy myös siihen puuvillakammoon cosplaypuvuissa, tai siihen kun lakanakankaasta tehtyjä cosseja muisteltiin blogipostauksissa kauhulla. 

En ollut aiemmin tehnyt haalaria, joten Kyokon kohdalla luonnollisesti lähdin leikkaamaan kaavoja suoraan oikeasta kankaasta ilman protovaihetta

4. Tutustu omaan vartalotyyppiin

Vasta näin vaatetusalan opintojen aikana olen sisäistänyt oman vartalotyyppini sekä tyypilliset kaavamuutokset siihen liittyen, kun lähdetään muokkaamaan valmiskaavoja. Tosi monet cossit ovat näyttääneet hassuilta kun en ole osannut sijoittaa väärässä paikassa olevaa väljyyttä oikeaan kohtaan ja todennut vain olevani laihdutuksen tarpeessa kun puku kiristääkin jostain kohtaa. Vartalotyypin tiedostaminen ja sen mukaan toimiminen kaavoituksessa olisi auttanut myös silloisen kamppailemisen oman kehonkuvan kanssa. 

Tässä Harukassa olisi pitänyt olla paaaaaljon enemmän tilaa rinnan kohdalla.......

5. Tutki, miten vaatteet oikeasti toimivat

Vaikka animessa hahmoilla saattaa olla mitä ihmeellisimpiä viritelmiä päällään, todella monet vaatteet niissäkin perustuvat kuitenkin oikeisiin vaatteisiin ja saaneet inspiraatiota jostain oikean elämän puvusta, esimerkiksi koulupuvut ja historiallisissa sarjoissa olevat mekot. Nuorempana tuli seurattua suoraan sitä 2D-kuvaa ja sen takia monet puvut näyttivätkin "lättänältä", kun en hahmottanut että vastaava oikean elämän vaate koostuukin useammasta eri kerroksesta, jotka animessa näkyvät vain jonain yhtenä viivana. 

Kanon-cossissa ei ollut mitään vuorikankaita tms, vaikka sellaiset olisivat tuoneet autenttisuutta ja ryhdikkyyttä

Toki sekin on vain yksi tapa tehdä pukuja, jokainen tekee kuitenkin oman päätöksensä sen suhteen haluaako cossinsa olevan enemmän "kuin oikeassa elämässä" vai tekeekö täsmälleen niin kuin reffikuva näyttää. Se onkin parasta cosplayssa, kun jokainen saa harrastaa juuri sillä tavalla mikä itselle sopii! Näin vanhemmalla iällä olen tosin itse hyvin vahvasti mennyt siihen suuntaan, että tahdon pukuni muistuttavan mahdollisimman paljon vastaavaa oikeassa elämässä olevaa vaatetta, koska se tuo pukuun kivaa elävyyttä eikä näytä niin paljoa vain roolivaatteelta.
Tahdon puvussani olla kyseinen hahmo, en vain minä itse hahmon vastaava asu päällä ja samaan pyrin myös silloin nuorempana, jonka takia tietynlainen elävyys vaatekerrosten välillä olisi tuonut entistä enemmän sen fiiliksen, mitä hain jo silloin.

Siinä olivatkin kaikki mielen päällä olleet asiat! Toki näin jälkikäteen voi aina jälkiviisaana todeta, että miten olisi tai ei olisi kannattanut tehdä. Sitä tulee toki myös toimittua aina silloisten olosuhteiden mukaan, kuten tässä tapauksessa kun lähipiirissä ei ollut ompelutaitoisia, vaikutti melkoisesti siihen omaankin kehitykseen harrastuksen alkutaipaleella.
Toivottavasti into cosplayharrastuksen parissa jatkuu seuraavatkin 10 vuotta!

Ensi kertaan!

#kiitollinensiunattuonnellinen - Desucon 2022

Kuukausien odotus saatiin päätökseen juhannusta edeltävän viikonloppuna, kun Sibeliustalo täyttyi pitkän tauon jälkeen jälleen animeharrastajista sekä cossaajista.
Valehtelisin jos väittäisin, etten pelännyt että Desucon perutaan joko pandemian tai käynnissä olevan sodan takia. Kaikeksi onneksi con saatiin kuitenkin pystyyn ja vaikka näin seuraavalla viikolla moni, minä mukaanlukien, onkin saanut sieltä conilootin lisäksi mukaan flunssaoireita ja jopa tartunnan, se oli sen arvoista näin pitkän tauon jälkeen.
Itse ainakin otin tietoisen riskin coniin lähtiessä, sillä olisihan se suoranainen ihme jos 3000 hengen tapahtumasta kaikki selviäisivät ilman mitään oireita. 

Oma Desuconini alkoi jo viime vuoden puolella, kun tuli puheeksi että mua voitaisiin haastatella Desuconin cosplayvastaavan pestiä varten. Ei harmittanut yhtään, kun itseni sijaan Anakichi valikoitui siihen hommaan, sillä tiesin että hänen käsissään hommat hoituu! Ja tämän seurauksena syntyikin oma roolini eli Ylikuuttimamma, käytännössä siis cosplayvastaavan oikea käsi, joka olisi kisapäivänä backstagella tavoitettavissa, kun cosplayvastaavan tiedettiin olevan kiireinen muualla aika pitkälti koko päivän ajan. Ylikuuttimamman hommiin kuului myös cosplaymammojen (tai Desun tapauksessa cosplaykuuttien) ohjeistus ennen conia ja sen aikana sekä ryhmäyttäminen.

Yukiconin aikoina mammaillessa parasta mielestäni oli se, että tiesin etukäteen oman tiimini sekä omat tehtäväni kisapäivän aikana tarkkaan ja tahdoin ehdottomasti tuoda tätä fiilistä myös Desun puolelle. Pidimme kuuttien kesken yhteyttä Discordissa ennen conia ja järjestin etänä infotilaisuuden, jossa pääsimme tutustumaan toisiimme sekä puhumaan yhdessä kisapäivän aikatauluista, joista olin tehnyt aikamoisen kasan taulukoita Exceliin.
Viikonlopun aikana puhuinkin "aikatauluraamatusta", kun se tärkein taulukko olikin paisunut aika isoksi mitä lähemmäs conia päästiin. :D 

Itse conista sitten!

Tuttuun tapaan väkersin cossia vielä viimeiseen iltaan asti ja joidenkin osien teon jouduin jättämään toiseen kertaan kun aikaa menikin oletettua kauemmin. Vaikka otinkin perjantain vapaaksi töistä, en jaksanut pistää cossia päälle vaan menin ihan arki-lookissa. Koska lauantaina olin koko päivän töissä, käytin perjantain pääosin tuttujen moikkailuun ja hengailuun. Avajaisissa tosin oli pakko käydä ja olipa taas ihanaa nähdä teatterihommia lavalla livenä!

Hotellihuoneessa oli kunnon valaistukset peilissä!

Lauantaina pistin päälle tutun ja turvallisen Auroran, koska se on mukava päällä, siististi tehty, hengittävä ja näyttää kivalta! Täydellinen mammiluasu siis. Laskin että tää oli viides kerta kun pistän sen päälle alle vuoden sisään, siis ihan käsittämätöntä kun ollut vielä pandemiavuosi takana! Selkeästi hyvän cossin olen tehnyt kun tekee mieli laittaa se aina vaan uudestaan päälle. 
Backstagen cosplaykuutit erotti vaaleanpunaisista pupunkorvista, jotka Anakichi taikoi koko tiimille, omani mätsäsivät myös hyvin cossin kanssa!

Aurora-pupu

Jännitti tosi paljon, miten kisapäivä tulee sujumaan, kun on täysin uusi kisaformaatti sekä se, että allekirjoittanut olisi backstagella "se, joka tietää" mitä tulee kisaajien tai kuuttien kysymyksiin. Onneksi osasin vastailla ihan hyvin loppujen lopuksi perusjuttuihin sekä kiperätkin kysymykset saatiin vietyä eteenpäin asiasta jotain tietävän korviin. Tärkeintä ei kuitenkaan ole välttämättä edes tietää kaikkea vaan lähinnä tietää, keneltä kysyä jos ei itse tiedä. 

Kisapäivänä oli omat haasteensa kuten varmasti jokaisessa cosplaykilpailussa ylipäätään, mutta olosuhteisiin sekä käytettävissä olleisiin resursseihin nähden koin, että suoriuduimme hommasta oikein hyvin! Ensi kerralla osaa sitten varautua jo etukäteen, kuten aikatauluihin olisi suotavaa yrittää sujauttaa vielä enemmän pelivaraa ja taukoja kuin mitä nyt oli (vaikka koitin kovasti sellaisia laittaa kesädesuunkin.....). 

Yksi asia, mihin erityisesti tahtoisin kuitenkin puuttua tarkemmin ensi kerralla, on kisaajien käytös cosplaymammoja kohtaan backstagella.  
Valitettavasti kisaajien stressi, joka voi olla aiheutunut kisapäivän koitoksista sekä kisan järjestelyistä, usein purkaantuu kisaajan lähellä oleviin mammoihin ja näin sen ei pitäisi olla. Kisapäivä on ymmärrettävästi erityisen stressaava, jos on pukutuomarointi + lavaharkka-combo saman päivän aikana ja muuttuvia tekijöitä tulee kisasta riippumatta väistämättä, mutta se ei oikeuta valittamaan työvoimalle, erityisesti jos asia on sellainen mitä ei pysty kisapäivänä enää ratkaisemaan.

Mammat ovat vapaaehtoisesti töissä ja paikalla juuri kisaajan tarpeita varten, joten on mielestäni harmillista, että pahimmillaan kisaajan, muiden kisaajien sekä cossimamman päivä menee mönkään jos kisaaja purkaa päivän kisaa koskevat negatiiviset tunteensa työntekijöihin. Mammalla ei välttämättä ole osaa eikä arpaa cosplaykisoja koskeviin päätöksiin, vaan toimii parhaansa mukaan annettujen ohjeiden varassa.

Negatiivisen palautteen voi jättää kisan jälkeen suoraan cosplayvastaavalle tai palautelomakkeeseen, jolloin palaute menee suoraan oikeaan osoitteeseen ilman välikäsiä ja ylimääräistä pahaa mieltä.

Tämä ei ole vain nyt Desussa ollut juttu, vaan olen törmännyt vastaanvanlaiseen käytökseen pari kertaa aiemmissa tapahtumissa mammaillessa. Aiempi teksti on vain omia havaintojani ja kokemuksiani, eikä edusta Desuconin näkemystä vaikka siellä olenkin töissä.

Mutta joo, sujuivat siis hyvin ilman kommelluksia eikä yleisöön varmasti (en ole ainakaan kuullut) näkynyt mahdollisia sählinkejä backstagen puolelta. Oli hassua kun lopulta mä olin se, joka jäi backstagelle kisaajien kanssa ja olo oli kuin kanaemolla, kun muut kuutit olivat asemissaan lavan lähistöllä eikä siinä silmäetäisyydellä. Kaikki suoriutuivat kuitenkin hienosti hommistaan ja kisaajatkin pääsivät ajallaan lavalle. 

Ihanat bäkkärikuutit <3

Sunnuntaina pääsin vihdoin pukemaan päälle (ensimmäistä kertaa ikinä kun edellisenä iltana ompelin vielä neppareita siihen.........) uuden cossini, Katarinan Hamefurasta! 
Olen jo ainakin kaksi kertaa aiemmin tehnyt uutta cossia kesädesuun paniikissa edellisenä yönä ja lopputulos ei ole ollut niin hyvä kuin olisin toivonut, joten kiva että tässä asiassa oli nyt tapahtunut muutosta. Seurasin ihan loppuun asti omia fiiliksiä cossin teon suhteen ja olin täysin valmis jättämään puvun kotiin, jos näytti siltä että joutuisin menettämään hermojen lisäksi yöunet sen parissa. Huonoissa fiiliksissä menevä conipäivä ei ole uuden puvun väärti!

Kevään aikataulullisista haasteista huolimatta sain uuden cossin puettavaan kuntoon Desuconiin ja vaikka korjattavaa ja muokattavaa löytyi heti päälle pukiessa, ne ei eivät häirinneet liiaksi ja pystyin hyvillä mielin marssimaan Sibbelle.

Ja voihan että, millaisen vastaanoton puku sai! Olin muutamalle kaverille ja tutulle hehkuttanut puvun yksityiskohtia mutta muuten olin aika hissun kissun, joten oli tosi kivaa kun paikan päällä haluttiin tutkia näitä yksityiskohtia ihan livenä ja kehuttiin pukua ylipäätään. Moni tuntematon kävijä myös kehui asun siistiä jälkeä sekä hahmonnäkössyyttä, iih! Yksi uusi tuttavuus myös moikatessa totesi että "ai se olit sinä, katoin kauempaa vaan että onpa hyvin tehty puku" ja sydän meinasi pakahtua. 

Olen jonkin verran ottanut paineita ja stressiä siitä, että nyt kun opiskelen vaatetusalaa, ovat cossini automaattisesti täysin virheettömiä ja ammattilaistasoa ja sen riman alapuolelle ei sovi mennä. Katarinan suhteen olen noin muuten kyllä ihan tyytyväinen, joskin muutama kohta on vähän rytyssä tai ei istu ihan yksi yhteen ties mistä johtuen, jonka takia otin etukäteen paineita, että tutut tms katsovat cossia nyrpeästi kun se ei olekaan sitä, mitä odottivat minulta. 
Näiden ajatusten takia oli ihan erityisen ihanaa, kun nimenomaan puvun teknisiä ominaisuuksia (siisti ompelujälki ja hyvä siluetti) kehuttiin! Vaikka toki tiedostan oman taitotasoni mitä tulee kaavoittamiseen ja ompeluun, en todellakaan ota positiivisia kommentteja itsestäänselvyytenä.

Kävimme Reggyn kanssa photoshoottaamassa Katarinaa ja vaikka en coneissa shoottailua ihan kauheasti harrasta (edellinen kerta taisi olla 2015?), oli tällainen suht ex tempore-kuvailu hauskaa ja pääsin samalla tutustumaan rauhassa Katarinassa poseeraamiseen. 

Kuva @Regzo

Kuva @Regzo

Sunnuntaina sain hoidettua sosiaaliset tekemiseni eli kaverien näkemiset ja uusien tuttavuuksien kanssa juttelut, kun lauantai oli mennyt 100% backstagella. Päättäjäiset sentään kävin ohjelman puolesta katsomassa! 
Työvoimana jäin myös purkuun sekä kaatoon ja tästä viisastuneena ensi kerralla mahdollisuuksien mukaan olisin myös maanantain Lahdessa, niin ei tarvitsisi väsyneenä ryömiä juna-asemalle ja siitä vielä kotiin, tässä tapauksessa klo 8 töihin seuraavana aamuna. 

Coniloot, lasken myös mammailupupunkorvat lootiksi :D 

Kaiken kaikkiaan lähes täydellinen paluu conittamiseen tauon jälkeen, melkein kaikki odotukset pitivät paikkansa ja tätä viikonloppua muistelen lämmöllä vielä pitkään. Oli ihanaa olla ensimmäistä kertaa töissä Desussa, tuntui heti että olen "yhtä perhettä" ja otettiin vastaan, vaikka en entuudestaan tuntenutkaan ihan kauheasti desuporukkaa. Kiitos kaikille keidän kanssa olin missään tekemisissä viikonlopun aikana, te mahdollistitte tämän fiiliksen! <3

Ensi kertaan! 

Kibecon = jonocon

Helloou pitkästä aikaa! Vuotta onkin vierähtänyt jo aika pitkälle ennen tämän vuoden ensimmäistä postausta. Syinä on ollut perinteisesti kiire ja toki se, että mitään kauhean ihmeellistä ei cosplayrintamalla ole tapahtunut. Nyt pääsee kuitenkin pitkästä aikaa rustaamaan con-postausta! Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen tapahtuma omalla kohdalla tänä vuonna, vaan huhtikuussa käväisin myös Assembyilla cossimammailemassa. Siellä oli oikein kivaa ja oli ihana päästä näkemään cossikisaajien upeita pukuja taas lähietäisyydeltä!

Kibeconiin päätin pistää noita uudemmasta päästä tehtyjä pukuja, Eli Tähkäpää ja Aurora! Tähkiksen tukka onkin tähän mennessä ollut päässä vain kerran photoshootin aikana, joten jännitti että miten selviän sen kanssa kokonaisesta conpäivästä. Aurora pääsi nyt myös ekaa kertaa liveconiin päälle!

Kibeconin cossit, hyvin Disneypainotteista :D 

Fleda oli pitkä lauantaina! Näytänpäs jotenkin tosi nuorelta tässä kuvassa :D 

Pääsin kokeilemaan jälleen jotain uutta con-rintamalla, eli yhdistyspöytäilyä! Kuten monet tietävätkin, olen Pääkaupunkiseutu Cosplay ry:n hallituksessa ja koska tapahtuma on pk-seudulla, pohdimme että siellä voisi yhdistyspöytäillä ja mainostaa toimintaamme uusille kävijöille. Ajattelimme samalla myös vähän kerätä tulevia tapahtumia ja muita juttuja varten kassaamme vähän täytettä. 

Tarjosimme comissioneita sekä kamera/photoshoot-palvelua maksua vastaan ja jälkimmäisen kohdalla saimme yllättyä kovasti, kun meille ilmeni että nuoremmat kävijät eivät ihan tienneet, mitä photoshoot tarkoittaa. Photoshoot-toimintaa conissa verrattiin usein kuvauspalveluun, ja nämähän ovat kaksi aivan eri asiaa! Toki ymmärrettävää, jos ei ole harrastuksen aikana (esim. jos tekee vain cossivideoita TikTokiin) törmännyt koko termiin niin se jää tosi vieraaksi nähdä vain jossain lappusessa, emmekä tajunneet tietenkään pistää mitään esimerkkikuvia photoshooteista. Näin vanhempana harrastajana tämä tuli vaan ihan puskista ja jopa vähän järkytyin, kun itse on harrastanut photoshootteja heti harrastuksen alkupäästä :D 

Ensi kerralla tiedetään kuitenkin paremmin! Tämä oli tietääkseni PKSC ensimmäinen kerta yhdistyspöydillä ja meistäkin vain yksi oli ollut aiemmin sellaisen takana, joten kaikki oli uutta ja yllättävää kuten se, miten moni kävijä tuli kysymään narikan tai jonkin muun coniin liittyvän asian sijaintia. Oli kuitenkin ihan hauskaa, miten monenlaisia kohtaamisia tuli hyvin erityyppisten kävijöiden kanssa: oli söpöjä coni-ensikertalaisia sekä varttuneempia kävijöitä juttelemassa siitä, mitä animea katsoivat 80-luvulla. Kavereiden oli myös helppo löytää mun luokse, kun tiesi että istun koko ajan saman pöydän takana :D 

Nalle Buff pääsi coniin muutaman vuoden tauon jälkeen

Conissa itsessään oli mielestäni hyvin selkeästi nähtävissä cosplayharrastuksen murros kun tulee uusia, nuoria harrastajia joiden harrastus ei ole välttämättä tähän mennessä tapahtunut ollenkaan livenä, vaan somen kautta. Vaikka nuorena en itsekään kulkenut full on cosplay päällä, Kibeconissa oli kuitenkin omaan nuoruuteen verrattuna rutkasti enemmän kaappicosseja, puolikkaita cosseja tai pelkkä hahmon peruukki päässä. Tämä ei toki ole huono asia, mutta kiinnitin heti huomiota kun astuin sisään ensimmäisen kerran.

Trendinä oli myös äärimmilleen krepatut peruukit sekä drag-inspiroitunut (?) meikki, riippumatta siitä mitä hahmoa cossasi. En ihan tiedä, mitä mieltä olla tästä. Toisaalta kivaa, että kukin toteuttaa tätä harrastusta omalla tavallaan, mutta toisaalta itselle mielekkäintä harrastuksessa on näyttää niin pitkälle cossattavalta hahmolta kuin mahdollista ja tehdä melko vähän mitään omia muutoksia designiin, ellei se ole perusteltu hyvin. Mutta nämäkin on toki vain preferenssejä ja omia mieltymyksiäni, jokainen harrastaa kuitenkin (pääosin) itseään varten, eikä mielipiteitäni kannata missään nimessä ottaa minään totuutena :D 

Jännä sivuhuomio myös siitä, miten tosi moni nuori lausui japanilaisia nimiä enkkuaksentilla, esim. Levi Ackerman oli monen suussa Livai Ackerman. Mistähän tämäkin johtuu, sitä en tiedä. Ehkä somessa törmätään enkkudubattuihin pätkiin animesta tai animea katsotaan enemmän enkkudubeilla nuorempien keskuudessa? 

Kibeconissa toistui myös se mihin koitin valmistautua henkisesti etukäteen: paikka oli aivan ääriään myöten tupaten täynnä, ulospääsyä piti jonottaa, vessaan piti jonottaa, taidekujan sisäänpääsyä piti jonottaa ja siellä piti jonottaa päästäkseen haluamalleen pöydälle, portaissa piti jonottaa, kaikkialle piti jonottaa. Todellinen jonocon siis. 

Fiilikseni kun oli kova tarve päästä vessaan ja näin vessan jonon

Tämä oli isona ongelmana jo aikaisemmissa Kibeconeissa, nyt erityisesti kun coneja ei ole ollut ja uusia harrastajia oli innokkaana rynnimässä ekaan coniinsa. Sisäilma oli myös todella heikko ylemmissä kerroksissa tämän takia. Laskin vähän sen varaan, että lämmin toukokuinen sää olisi houkutellut kävijöitä myös ulkosalle. Niin onneksi  houkuttelikin, mutta kapasiteetti ei edes ulkona riittänyt tälle väkimäärälle. Taidekuja jouduttiin rymsteeraamaan uusiksi sunnuntaina eikä edes Hanami samana päivänä auttanut, saati Musicon Mikkelissä. Sellon kirjasto olisi con-paikka oikein hyvä, jos tapahtuma olisi yhtään pienemmällä paikkakunnalla kuin pk-seudulla hyvin saavutettavassa ja keskeisessä kirjastossa.

Kaiken kaikkiaan Kibecon oli ongelmista huolimatta omalla kohdalla kiva tuulahdus hektisen kevään keskelle ja muistutus siitä, miten kivaa coneissa on käydä (vaikka joutuukin jonottamaan) ja olla muiden cossaajien kanssa samassa tilassa. Vaikka olenkin päässyt cossaamaan tätä ennen pandemian aikana muiden kanssa erinäisissä tapahtumissa muutamaan otteeseen, ne eivät ole olleet lähelläkään tällaista määrää harrastajia saman katon alla. Ehkä tässä oli pehmeämpi lasku sitten Desuconiin, jossa onkin taas mammailua tiedossa sekä uutta cosplaypukuakin, jos saan sen ajoissa valmiiksi....!

Ensi kertaan!