Tuomarointia ja taidekujailua - Tracon 2023

 Tracon 2022 meni täysin kävijän roolissa joten luonnollisesti 2023 piti vähän tasoittaa, eli hommaa riitti jokaiselle kolmelle päivälle tällä kertaa! Olin perjantain ja lauantain taidekujalla ja sunnuntaina taas tuomarin roolissa aloittelijoiden photoshoot-sarjassa. 

Laitoin tuommoisen oman killuttimen koristeeksi

Tracon-valmistelut ja työnkuva alkoivat omalta osaltani jo paljon aiemmin, sillä taidekujaa varten piti tietenkin myös tehdä itse tuotteet. Aloitin viime vuonna rusettien ja muiden hiusasusteiden myynnin kujilla ja olin nyt toista kertaa pöydän takana. Oli todella vaikea sanoa, miten paljon tuotteita tulisi valmistaa Traconin kokoiseen tapahtumaan, kun kokemusta oli vain pienemmästä yksipäiväisestä tapahtumasta. Sen lisäksi myös aika tuli vastaan, sillä jokainen tuote piti valmistaa yksitellen, joka luonnollisesti vie paljon enemmän aikaa kuin esim. valmiin printin tilaaminen paperisena tai charmina. 

Taidekuja/cosplaykuorma

Rusetit nätisti pakattuna

Elikkäs perjantaina pölähdin Tampere-talolle noin kahden maissa kasaamaan pöytää, mutta sisäänpääsy ei ollutkaan niin helppoa kuin olin olettanut. Saamassani taidekujaohjeistuksessa pääsy kujalle hoituisi Puistosisäänkäynnin kautta ja ajattelin ensiksi hoitaa pääsyni kujalaisena ja lauantaina hakea sitten badgen, kun perjantaina sille ei ollut vielä tarvetta (ja oli kiire päästä kasaamaan pöytää :D)

Suunnitelmani ei kuitenkaan onnistut, sillä ilmeisesti järjestelmä ei tunnistanut sitä, että olin sekä taidekujalainen että cosplaytuomari, jonka takia lipunvaihdossa oli hankalaa saada minulle tarvittava lippu (=sisäänpääsy) kujaa varten. Piti siis ensiksi lunastaa badge ulkoteltasta, jotta pääsin sisään taloon. Tätä ennen minut oli ohjattu myös pariin otteeseen väärälle pöydälle, joka söi myös aikaa. Sain kuitenkin onneksi jättää melko painavat kassini sisälle siksi aikaa, kun ryntäsin ulos teltalle hakemaan badgea. Tarvittavat taidekujarannekkeet sai kujavastaavalta saapuessani taidekujalle, mielestäni ne olisi tosin voinut jakaa jo siinä sisäänkäynnillä ensimmäisessä kerroksessa (varsinkin kun muu henkilökunta ei oikein osannut ohjata kuulemani mukaan muitakaan kujalaisia). 

Menin siinä mielessä vähän reunalla, etten ollut sen kummemmin etukäteen mitannut tai mallaillut pöytäni set uppia, vaan sovelsin päässäni olleita ideoita vasta paikan päällä :D Otin paljon mallia viime Cosvisionin kujapöydästäni ja sain onneksi pöytäni kasaan ihan hyvissä ajoin, ehdin jopa syödä ennen kävijöiden saapumista. 

Perjantain pöytä

Olin perjantaina klo 16-21 paikalla eli koko kujan aukioloajan, kauppa kävi (vähän liiankin hyvin) ja jännäsin sitä, miten tuotteeni riittävät seuravaalle päivälle. Ilmanlaatu heikkeni iltaa kohden merkittävästi ja viimeisen tunnin aikana tuntui, kuin olisin jumissa hikisessä pukkarissa jossa ei ole ilmastointia. 
Olin napannut muutaman keskeneräisen rusetin mukaan siltä varalta, että voisin näpertää niitä pöydän takana hiljaisina hetkinä ja laittaa ne myyntiin, jos tavaraa alkaa menemään. Perjantain myynnit yllättivät sen verran, että valvoin pitkälle yöhön pakertaessani noita keskeneräisiä rusetteja valmiiksi siltä varalta, että olisi vähän täytettä lauantain pöydälle :D En myöskään ollut laittanut ihan kaikkea esille, vaan tarkoituksella jätin osan vain lauantaille. Päätin myös asetella lauantaina pöytäni uusiksi, että se näyttäisi vähän täydemmältä. 

Lauantain pöytä

Arvelinkin, että en tulisi lauantaina olemaan koko 10-19 aukioloaikaa ihan vaan siksi, että myytävää ei välttämättä ole. Tämä ennuste toteutui puoliltapäivin ja olin pakannut pöytäni kasaan jo klo 16 maissa. 
Myin määrällisesti ehdottomasti enemmän kuin mitä olin edes uskaltanut haaveilla ja lopullinen potti oli kyllä melkoinen yllätys. Kiitos ihan jokaiselle, joka tuli pöydälle ostoksille ja juttelemaan! Jotenkin vaikea edelleen käsittää, että niin moni haluaa ostaa jotain minun tekemääni. Olen aiemmin ajatellut usein, että en kehtaa tehdä vaikka cossin osia tms tilaustöinä, koska en ole riittävän taitava, joten rusettieni arvostus on kyllä kohottanut omaa käsityöläisen identiteettiä! 

Käyntikortteja, woahh

Kokonaisuudessaan Traconissa kujailu oli mielekästä, mutta tapahtuma taitaa olla toistaiseksi vielä liian iso tuotteilleni (ainakin tällä tahdilla mitä tuotan niitä tällä hetkellä), ainakin jos olen useamman kuin yhden päivän. Lisäksi huomasin, että perjantaina kauppa kävi paljon vilkkaammin kuin lauantaina, joten jatkossa pelkkä perjantaina myyminen voi olla hyvinkin järkevä ratkaisu. Harmi kun tykkään tehdä coneissa niin montaa juttua, niin en yhtään osaa sanoa, milloin seuraava kujailukerta olisi ja missä conissa :D 

Sitten tuomarointihommiin!

Olin tosiaan myös ensimmäistä kertaa niin tuomarina Traconissa kuin tuomaroimassa Photoshoot-kategoriaa. Alun perin hain esityskisaan tuomariksi, mutta päädyin mutkan kautta photoshoot-kategoriaan. Olin tuomaristossa enemmän siltä pohjalta, että visuaalista silmää sommittelulle löytyy ja kokemusta taas on enemmän mallina olemisesta sekä photoshoot-tapahtumien järjestämisestä.

Esittelyni Traconin sivuilla

En voi sanoa ettenkö olisi tuntenut huijarisyndroomaa tähän tehtävään päätyessäni, sillä vaikka olenkin valokuvannut satunnaisesti niin cosplay- kuin tuotekuvia ja ottanut asukuvia muista, niin en koe kuitenkaan olevani varsinaisesti valokuvaaja. Huoli oli kuitenkin turhaa, sillä olin havainnut samoja pointteja kollegoideni Karon ja Blessyn kanssa, joka auttoi minua itseäni varmistumaan siitä, että olen ihan yhtä pätevä tähän hommaan kuin muutkin!

Tuomarointi tapahtui tosiaan pari viikkoa ennen tapahtumaa ja meillä menikin kolmisen tuntia käydessämme läpi kaikki kuvat, joista piti valita finaaliin pääsevät ja niistä vielä voittajakuvat per kategoria. Meillä oli yllättävän paljon samoja mielipiteitä ja naureskelimme usein, että jaamme selkeästi kolmistaan yhden aivosolun :D 

Pohdin pitkään sitä, että cossaisinko Traconissa ollenkaan sunnuntaina ja jos cossaan, niin mitä. En ole vielä tälle vuodelle ehtinyt tehdä uusia pukuja ja olen muutamaa vanhempaa asua käyttänyt melko ahkerasti, joka on toki hyvä asia, mutta kaipaisin jo vaihtelua. Pyörittelin pitkään päässäni Tehotyttöjen Prinsessan cossaamista, mutta vuonna 2019 tekemäni mekko ei oikein enää sovi päälle ja istuvuuskin on mitä on, koska en tuolloin hahmottanut vartalotyyppini tarpeita kaavoituksessa.
Oli todella vaikeaa sanoa, ehtisinkö tehdä täysin uutta mekkoa kun samalla piti valmistaa kujalle rusetteja. Ongelmana oli myös se, että cossiin aiemmin tilaamaani kangasta ei ollut enää saatavilla ja Suomen kangaskaupoista ei vastaavaa oikein tahtonut löytyä (kullankeltainen paksu satiini, joka ei kiillä liikaa). 

Noin viikko ennen Traconia löysin laatikoistani isohkon palan alkuperäisessä mekossa käytettyä kangasta ja päätin, että nyt hitto soikoon väännän sen mekon tässä samalla vaikka väkisin :D Purin alkuperäisen mekon paloiksi ja kaavoitin siihen uuden yläosan sen kangasmäärän mukaan, mitä oli käytettävissä. Uudesta mekosta tuli mielestäni todella kiva ja istui selkeästi paremmin kuin edeltäjänsä. 

Päällä alkuperäinen pala, alla uudestaan kaavoitettu/leikattu pala

Pelkäsin myös, missä kunnossa neljä vuotta sitten valmistamani kruunu ja peruukki olivat, koska tässä välissä on ollut myös 1 kpl muuttoa, eli osat ovat todellakin pyörineet ja myllänneet ties missä laatikoissa tänä aikana. Yllätyksekseni sekä peruukki että kruunu olivat säilyneet täysin vahingoittumattomina, vaikka kruunu olikin tehty softiksesta ja worblasta ja maalattu jollain akryylimaalilla. 

Kruunu ja peruukki kunnossa! Yritin tehdä vihaiset meikit :D 

Sain myös siskoltani lainaan Tehotytöt pehmoleluversioina, eli periaatteessa mulla oli myös yhden hengen ryhmäcossi kasassa!

Itse conissa sunnuntaina speedrunasin taidekujan, myyntipöydät yms. conitekemiset kun pari aiempaa päivää olin vain istunut pöydän takana. Oli kiva, kun muutamat innokkaat kävijät halusivat myös napata kuvan cossistani päivän aikana! Muutamat kertoivat myös lapsuusmuistojaan Tehotyttöjen parissa :D 
Pian olikin aika mennä backstagelle valmiustilaan ennen kisojen alkua. 

Missasin lauantain kisat kujailun takia, joten oli mukava katsoa sunnuntain kilpailut rauhassa ja vielä ihan edestä tuomaristorivistä.  Traconin kisat olivat jälleen laadukkaat ja erityisesti esityskisan taso oli ihan huikea! Tämä varmaan selittyy myös sillä, että tänä vuonna esityskisaan oli ihan portfoliohaku.
On myös ihanaa, kun kilpailijat hyödyntävät esityksissä cosplayn ulkopuolisia harrastuksiaan, esim. The Greatest Showman-esityksen esiintyjä näytti selkeästi harrastavan ilma-akrobatiaa (jos ei harrasta, niin herranjumala :D) ja Mamma Mia-esityksessä taas oli ilahduttavaa tanssimista!  
En oikeastaan jännännyt omaa vuoroani lavalla sen kummemmin kisan aikana, enemmän sydän hakkasi Hanjon puolesta joka kilpaili ensimmäistä kertaansa pukukisassa (KH Kairi-cossilla)! 

Hieman mietin etukäteen, että kuinka pahasti r-vikani särähtäisi mikrofoniin puhuessa, mutta kaverit kehuivat että ääneni oli selkeä ja miellyttävän kuuloinen. En myöskään sekoillut sanoissa tai tiputtanut juontolappua yms, jee! Yllätyin siitä, miten huonosti kuulin omaa ääntäni mikkiin puhuessa kun kaiuttimet olivat luonnollisesti vain yleisöön päin. Kivasti myös voittajat saatiin lavalle, niin meidän tuomareiden ei tarvinnut keskenään seistä siellä.

Mun maailman pahin resting bitch face 
Kuva @ Jasu

En kestä noita vihaisia kulmia :D 
Kuva @ Nyymix

Ja voi että Hanjo, kun menit voittamaan aloittelijasarjan ensimmäisen sijan! Ihanaa myötäelää toisten onnistumisia, varsinkin kun kyseessä oli tosiaan Hanjon toinen kilpailu ikinä (ensimmäinen oli kanssani Desun esityskisassa) ja voittoputki sen kuin jatkuu! 

Kilpailun jälkeen oli mukavat fiilikset ja ehdin vaihtaa muutaman sanan kavereiden kanssa ennen majapaikkaan lähtöä.

Kokonaisuudessaan Tracon oli varsin mukava enkä kokenut kahta eri hommaa liian raskaaksi, erityisesti kun photoshoot-hommat oli käytännössä hoidettu jo etukäteen. Jatkossa tuskin kujailen kahta päivää putkeen ihan vaan siksi, että en jaksa istua pöydän takana puolta tapahtumaa. Toki tuollaisessa tietyssä spotissa on se etu, että kaverit löysivät minut todella helposti (ei ole itsestäänselvyys Tampere-talolla) vaikka ei siinä ehtinyt ihan kauhean paljoa jutella, kun asiakkaat piti totta kai myös huomioida. Tuomarointi oli todella mukavaa ja paikan päällä oli kiva päästä hengailemaan bäkkärille ilman sen kummempia paineita. 

Tracon ei suinkaan ollut viimeinen tapahtumani tältä vuodelta, vaan varsinainen grande finale koittaa ensi kuussa Shumiconissa, jossa pääsen vihdoin esittelemään järjestämäni cosplaykisat!

Tuomarointia Assyilla

Olen ollut 2019 lähtien töissä Assemblyillä cosplaykisojen parissa, mutta tällä kertaa kisaajien avustamisen sijaan olinkin kuulemassa heidän puvuistaan tuomarointipöydän toisella puolella.

Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kertani tuomaroidessa, mutta sanotaanko että se ensimmäinen kertani 6 vuotta sitten lahtelaisessa pikkuconissa ei ollut ihan se tyypillisin tuomarointikokemus. Lyhyesti sanottuna tulin tuomaroimaan, mutta päivän päätteeksi olin ollut cosplayvastaava, tuomari sekä cosplaymamma. 
Nyt Assemblyilla sain onneksi tuomarointiin täydellisen rauhan ja hommaan pystyi keskittymään täysillä.
Ajattelin että jokin cossi voisi olla kiva laittaa päälle kun kerta ollaan cosplaykisoja tuomaroimassa ja pohdin ensiksi Katarinaa, mutta totesin, että se voisi viedä liikaa huomiota pois kisaajista (ja vannehameessa istuminen monta tuntia putkeen ei kuulostanut houkuttavalta). Aurora taas on yksi luottopuvuistani ja siistin työnjäljen lisäksi myös tosi mukava puku pitää, joten se sai tulla mukaan.

Assyilla kiva oma juttu kisassa on se, että kaikki kisaajat kisaavat yhtä aikaa sekä puku- että esityskategorioissa, mutta halutessaan kisaaja voi itse panostaa siihen, kumpi kiinnostaa enemmän (tai molemmat!). Eli jos haluaa kisata vain puvulla, voi panostaa pukuun 100% ja esitykseen sitten vähemmän ja sama toisinpäin. Samanlainen malli on ymmärtääkseni myös isommissa amerikkalaisissa cossikisoissa.
Myös minuutin mittainen esitys mahdollistaa osallistumisen esityskisaan matalalla kynnyksellä, jos ei ole ideoita tai rahkeita usean minuutin kestävään esitykseen mutta tahtoisi kuitenkin esiintyä. 

Arvovaltainen tuomaristo elikkäs minä, Anakichi ja iaia

Aina puhutaan siitä, miten kisaajia jännittää tuomarointi ja backstagella henkilökunta kannustaa ja preppaa kisaajia tätä varten, mutta kukaan ei ole puhunut siitä, miten jännittävää tuomaronti on myös itse tuomareille! Oltiin kaikki kolme ihan pärinöissään ennen ensimmäisen kisaajan saapumista tuomarointiin. Omalla kohdalla päässä pyöri se, että vaikutanhan kisaajan mielestä rennolta, rauhalliselta ja turvalliselta tyypiltä sen lisäksi, että saan kyseltyä tarpeeksi puvuntekoprosessista ja vielä kirjoitettua esiin tulleita pointteja ylös, kaikki tämä 10 minuutin sisään. 

Varsinkin tuo rennon fiiliksen luominen oli omalla kohdallani tärkeää, sillä olen ollut monenlaisissa tuomarointi- sekä palautetilanteissa kisaajana. Valitettavasti kaikki niistä eivät ole olleet kovinkaan hauskoja tai jäänyt erityisen hyvää fiilistä johtuen tuomareiden käytöksestä; tuomari esim. vain tuijottaa naama peruslukemilla, raapustaa täysin hiljaa muistiinpanoja eikä kysy mitään, tuomari kyseenalaistaa tuomarointitilanteessa tekniikkaa jota cossissa on käytetty ja cossin on todettu olevan "kaikin puolin sinnepäin tehty". Nämä kaikki ovat osuneet omalle kohdalleni kisatessa eikä itku ole ollut kaukana.

Lisäksi mielessä kävi se, että olenko tarpeeksi pätevä olemaan tuomarina kun en ole esim. arvokisoissa ollut karsinnoissakaan asti. Assyilla jaossa on kuitenkin ihan rahapalkintoja niin tuntuu hurjalta, että oma päätökseni vaikuttaa suoraan siihen, kuka saa monen sadan euron potin itselleen.
Toisaalta mua kysyttiin tähän hommaan ja sijoituksiakin on tullut monesti niin esityskisoista, kuin nyt kesällä myös pukukisasta ja vielä kokeneiden sarjasta, että kyllä selkeästi jotain olen tehnyt oikein :D Ja pukujen kohdalla olen nyt syksyllä lähes valmistunut vaatetusalan ammattikorkeakoulututkinnon käynyt tyyppi, eli osaamista on ihan paperilla asti.

Mielestäni tuomaroinnit sujuivat oikein hyvin, kisaajien pukuja sai todellakin ihastella ja tuijottaa suu auki kaiken sen taidon äärellä! Kisaajien kanssa tuli myös heitettyä huulta ja naurettua, joten ihan metsään emme kaiketi menneet kivan ilmapiirin luomisessa. 
Assyilla oli tuttuun tapaan melko väljä aikataulu, joten saimme rustattua jo ennen kisan alkamista pukuvoittajien valintojen lisäksi perustelut ja kaikille kisaajille pukupalautteet valmiiksi. 

Super kuumottavaa muuten nähdä itsensä noin isolta ruudulta :D
Kuva @ Nyymix

Esityspuolen arviointi taas oli sitäkin tiukempi, sillä meillä oli noin 10 minuuttia aikaa päättää voittajat kisan aikana. Tiesimme tästä onneksi jo hyvissä ajoin ja jaoimmekin ennen kisaa erilaisia näkökulmia joita kukin tuomari katsoi erityisesti esityksissä. Esim. minä keskityin näyttelijäntyöhön, Anakichi taas taustavideoihin/kuviin ja iaia kokonaiskuvaan sekä raapustimme esitysten aikana jo valmiiksi muistiinpanoja/perusteita mielipiteillemme. Tuon 10 minuutin aikana olikin helppo keskustella esitykset nopeasti läpi, kun jokaisella oli valmiiksi jo materiaalia voittajien perusteluita varten. 

Olipas myös jännää puhua lavalla mikkiin, edellisen kerran olen tehnyt näin vuoden 2017 Traconin esityskisassa, jossa kisaajia haastateltiin esityksen jälkeen lavalla. Vähän menin sanoissa sekaisin ja jäädyin muistiinpanojeni äärellä, mutta toivottavasti ulosantini oli ihan sujuvaa noin muuten yleisönkin mielestä. Palkintojenjaosta tuli myös hauskoja lavakuvia, esim. kun yksilöesityksen voittaja polvistui eteeni kättelyn yhteydessä. Säikähdin ensiksi että aletaanko tässä nyt ihan kosimaan, mutta ei sentään :D 

Melkein kosinta
Kuva @ Nyymix

Oli oikein riemukasta palkita ihmisiä!
Kuva @ Nyymix

Kisojen jälkeen päivä olikin jo pulkassa, 90% ajasta istuin tuomarihuoneessa mutta oli oikein mukavaa vaihtelua tämmöinen meno normiconittamiseen verrattuna! Tuomarointi oli vähän jännittävää mutta tosi hauskaa, erityisesti kun kollegat olivat niin mukavia että päivä vaan sujahti ohitse.  
Ja mielelläni tuomaroisin myös uudestaan muissakin tapahtumissa, nyt Traconissa pääsen kokeilemaan myös photoshoot-tuomarointia. 

Ensi kertaan!

Valoa pimeässä - Meriharju 2023

 Photoshoot-tapahtuma Meriharjussa koitti jälleen, nyt neljättä kertaa! Aika rientää, vastahan me enimmäistä kertaa kävimme hakemassa avaimet Meriharjuun ja otimme ensimmäisiä sometuskuvia tiloista ;__;

Kävijäpalautteista inspiroituneena teimme tälle kerralle omat badget kuvastamaan eri työntekijöitä, eli meille järjestäjille, assareille ja kuvaajille oli omat, värikoodatut nimilaput kaulassa viikonlopun ajan. Väkersin nuo Illustratorissa ja sain mielivaltaisesti päättää myös värit, varmaan on tosi iso yllätys monelle että meillä järjestäjillä oli vaaleanpunaiset lätkät :D 

Siinä ne onnn

Lokakuun Meriharjussa kokeilin ensimmäistä kertaa yöpyä talossa ja tein niin myös tällä kertaa. Majoittuminen kesäaikaan oli vähän miellyttävämpi kokemus, sillä aiempi lokakuinen pimeys yhdistettynä pilkkopimeään satavuotiseen taloon keskellä metsää oli melko spooky kokemus. 

Perjantai-iltana katselimme uunituoreet tallenteet ECG-finaaliesityksistä ja olipas kyllä melkoista tykitystä! Ja todella paljon hyytäviä esityksiä, en muista että aiemmin olisi ollut näin montaa kauhuesitystä samassa kisassa. Ja vielä tosi hyvin tehtyjä! Suosikkiesitykseni oli Saksan Bioshock 2-esitys (jonka taustavideo ilmestyy varmaan painajaisiini.....), ihan uskomattoman tiivis tunnelma saatu aikaiseksi noin isolla lavalla. 

Sveitsin esityksessä oli myös huikea asunvaihto! En yhtään osannut etukäteen arvata että asu vaihtuu, kun siluetti muuttui aivan totaalisesti. Mietin, että olikohan tuo pitkä tukka jotenkin todella hennosti pinneillä ns. feikkinutturalla hatun alla ja asunvaihdon yhteydessä purkaantuu, vai oliko nutturakampaus erillinen peruukkinsa. Pitkä tukka näytti myös kisaajan omilta hiuksilta, jos näin todella on, niin en voi kuin hattua nostaa (:D) tuollaisen tukan ylläpitämisen suhteen!

Kisakatsomo!

Harmillisesti monen esityksessä tuntui olevan jotain ongelmaa lavasteiden kanssa. Säälitti kisaajien puolesta, kun tunnelma saattoi osassa jopa lässähtää kun esityksen huippukohdassa dramaattisesti valahtava juliste jääkin puolitankoon....tällaisia on tosin aina vaikea ennakoida. Vaikka miten treenaisi lavasteen kanssa viikkotolkulla, niin on aina se pieni mahdollisuus, että lavaste ei juuri lavalla ollessa sitten pelaakaan halutunlaisesti. Kisaajat vetivät aina kuitenkin kunnialla esityksen loppuun asti kömmähdyksistä huolimatta!

Saa kyllä nähdä, laantuuko Sakizo-cossien määrä arvokisoissa, tälläkin kertaa niitä oli mukana muutama. Eipä siinä, designit ovat niin yksityiskohtaisia että ymmärrän hyvin kyseisten asujen päätymisen kisalavoille. Esitysten kannalta Sakizot ovat vaan mielestäni hankalia, kun hahmolla ei ole lainkaan mitään taustatarinaa vaan esityksen runko on raavittava kasaan vaan hahmon konseptista, joka voi olla vaikka pelkästään yksittäinen leivos. 

Aamuinen Meriharju

Yritin kovasti saada tällä kertaa täysin uutta cossia valmiiksi Meriharjuun, mutta siinä onnistumatta. Lopulta päätin laittaa yhden luottocosseistani, sataprosenttisen mukavaksi todetun Tähkäpään, lauantaina päälle. Kyseessä on erittäin moderni ja oikeastaan täysin ympäristöön epäsopiva asu, mutta kerrankos sitä :D

Päivä oli sen verran rauhallinen, että käväisin myös pikaisesti kameran edessä iisanin kuvattavana. Olin tuonut tuollaiset pikkuvalot rekvisiitaksi mukaan Meriharjuun ja sain spontaanisti idean siitä, että katselisin kädessä olevaa valonlähdettä pimeässä tilassa vähän saman tyylisesti kuin elokuvassa lyhtyjenkatsomiskohdassa.

Valojen kanssa temppuilu oli hauskaa, paremmalla ajalla voisi perehtyä tarkemminkin niiden kanssa toimimiseen!

En kaivannut Tähkäpäästä sen ihmeempiä kuvia, kun shoottasimme niyarifan kanssa muutama vuosi takaperin tätä ihan kunnolla.

Sunnuntaina haahuilin ilman cossia "victorian sick child"-lookissani, monet luulivat että kyseessä olisi ihan jopa cossi! Lisäksi yksi assareistamme säikähti avatessani oven hänelle, koska luuli että hän olisi tullut niin aikaisin paikalle että raahustin muka yöpuvussa vastaanottamaan häntä :D 

Spontaanit kuvausideat olivat selkeästi juttu tänä viikonloppuna, sillä menimme niyarifan kanssa aamulla ennen kävijöiden tuloa hämärään portaikkoon ottamaan parit kynttelikkö-fiilistelykuvat. Tässä saattoi inspiraationa olla perjantaina nähty Crimson Peak-esitys ECG:stä........

Nuo kyseiset portaat ovat tasaisesti saaneet suosiota tapahtumien aikana, erityisesti jos haluaa lähes pimeää taustaa, sillä portaikkoon osoittaa valonlähteenä vain yksi ikkuna ja tila on jo valmiiksi hämärä.

Sellaista tapahtui Meriharjussa tällä kertaa! Ajattelin ensi kerralle varata ihan kunnolla aikaa shoottailuun kun olisi toivottavasti silloin jo uusia cosseja kuvattavana. Meriharjussa kuvaaminen on helppoa kun tilat ovat sen verran tutut, että paikan päällä ei tarvitse käyttää kauheasti aikaa eri spottien testailuun kuvausmielessä vaan osaa jo heti sanoa, mikä kohta sopii hahmolle.

Ensi kertaan!

Tyttö sinä olet tähti -esityksen kulisseissa (2/2)

Huhhuh, kylläpäs tämän postauksen tekeminen tuntui ikuisuudelta! Teksti on ollut jo pitkään valmiina, mutta havainnollistavien kuvien kaivaminen kännykästä ja lavakuvista sekä tarvittaessa myös uusien kuvien ottaminen on vienyt yllättävän paljon aikaa.

Elikkäs jutellaan vähän Desussa nähdyn esityksen lavasteista! Ensimmäisessä osassa käsittelin esityksen taustoja sekä ideaa ja sen kehittymistä, tässä osassa taas lavasteiden suunnittelua sekä rakentamista. Tässäkin postauksessa kerron hirveästi kaikkea prosessista, joka kunkin lavasteen kohdalla on ollut, sillä monet lavasteet ovat alkuperäisessä esityksessä olleet erilaisia kuin mitä nyt. 

Suosittelen katsomaan esityksen ennen tämän postauksen lukemista, sillä tulen referoimaan siihen suoraan sillä oletuksella, että tiedät, mistä puhun.

Taustakangas ja juliste

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, radion käyttö esityksessä oli jo alusta alkaen mukana mutta radio oli pahvista väsätty fyysinen proppi. Kun Desun 2019 esityskisa peruttiin, jätimme esityksen hetkeksi sivuun, sillä treenasin samaan aikaan toista esitystä Traconiin 2019. Traconin jälkeen palasimme esityksemme pariin ja droppasimme pahviradion sekä -pöydän, koska ne olivat ottaneet hieman damagea säilytyksessä ja vaikuttivat muutenkin liian huterilta ja hankalilta. 

En muista missä kohtaa saimme idean radion sekä pöydän maalaamisesta/tekemisestä ns. taustakankaalle, mutta sellaiseen lopuilta päädyimme kun muistin, että omistan kaikkien cossaajien lempparin eli IKEAn vaaterekin :D Siihen olisi helppo ripustaa valmis kangas ja kasata conipaikalla. 
Taustakangasideasta poiki myös ajatus julisteesta, joka mainostaisi Yaekon unelmaa esiintymisestä ilman nalkuttavaa isää. 

Taustakangas koostui siis kahdesta osasta: taustakankaasta, jossa oli radio ja julisteesta. Kumpikaan meistä ei ole työstänyt aiemmin tämän kokoisia kuvia ja olikin vaikea hahmottaa mittasuhteita, kun sekä korkeus ja leveys mitattiin metrinä. Päätimme tehdä niin, että kumpikin kuva tehtiin Illustratorissa A4-kokoon, joka skaalattiin tulostaessa oikean kokoiseksi. Tulosteiden avulla saisi piirrettyä kankaalle lopullisen kuvan, joka maalattaisiin. 

Hanjo hoiti paperikuvien piirtämiset sekä tulostamiset. Taustakankaassa annoin Hanjolle vapaat kädet siitä, miltä se näyttäisi, kunhan siinä on radio ja pöytä. Hanjo taiteili meille kuvaan kukkamaljakon sekä ikkunan, joka elävoitti kuvaa. 
Taustakankaan kuva tulostettiin A4-papereille, jotka teippasimme yhteen saadaksemme oikeassa skaalassa olevan kuvan. Päätimme leikata paperiset osat irti ja leikata niiden mukaan kankaasta vastaavat palat, jotka palan koon mukaan joko ommeltiin tai liimattiin taustakankaaseen kiinni. Olisimme voineet myös maalata koko kuvion, mutta koska kuvassa on sen verran montaa eri väriä ja osaa, olisi maalaamiseen mennyt paljon aikaa kun olisi pitänyt odottaa eri kerrosten kuivumista.

Hanjo otti retron näkökulman kuvan työstässä, mikä sopi esitykseemme kuin nenä päähän! Taustasta tulee vähän mieleen Myyrä-piirretyn taustat, joissa piirrettyjen väripalettia rajoitti sen aikainen tekniikka. Retrofiilistä toimme myös laittamalla ikkunaan kuviolliset feikkiverhot. 

Taustakangas in action!
Kuva: Jenni Suominen

Käytimme julisteeseen reffinä sarjan OP-videossa ollutta framea ja muutimme mittasuhteet vastaamaan enemmän omia mittojani. 

OP reffi frame

Koska juliste esitti mainosjulistetta Yaekon kuvitteelliselle keikalle, piti kuvan lisäksi siinä olla myös jotain tekstiä. Mieleeni tuli "Yaeko Show Tonight"-teksti, joka on englanniksi tuodakseen kansainvälistä fiilistä (Yaeko kuvittelee esityksessä tässä kohdassa itsensä esiintymässä isolle kansainväliselle yleisölle).
Juliste tulostettiin A4-papereille ja piirsimme niiden pohjalta valkoisen kankaan läpi halutun kuvion.

Tulostetut paperit teipattuna

Alun perin ajattelimme jättää kankaan taustan valkoiseksi, mutta kun saimme tekstin aseteltua sekä hahmon maalattua, juliste näytti todella pelkistetyltä ja halusimme jonkin muun värisen taustan. Ostimme pinkin taustakankaan ja leikkasimme kirjaimet sekä hahmon irti valkoisesta kankaasta ja liimasimme ne kangasliimalla kiinni pinkkiin kankaaseen.

Loppusilauksena Hanjo teki hopeasta silitettävästä materiaalista tähtikuvioita julisteeseen ja laitoimme glitteriä sekä kirjaimiin että Yaekon takkiin. 

Siellä glitteröivät!
Kuva: Niyarifa

Kun molemmat kankaat olivat valmiina, ne ommeltiin yläreunasta toisiinsa. Kankaat kiinnitettiin rekkiin isoilla neppareilla takaa. Julistekangas rullattiin taustakankaan päälle ja sidottiin nauhoilla, jotka on kankaassa kiinni. Rusetin toinen nauha on pinkki, koska julisteen avautuessä nauha jää eteen roikkumaan ja se blendautuu paremmin julisteeseen, kun sen on saman värinen. Taustakankaan "verhokankaasta" tehtiin hämäyksen vuoksi pieni pala rullan päälle, jotta julisteen pinkki väri ei heti paljasta, että sieltä avautumassa jonkin toinen kangas. Rulla näytti hauskasti myös vähän verhotangolta tämän takia :D 

Molemmissa kankaissa toiseen päähän tehtiin kuja, jonka sisälle laitettiin puukeppi pitämään kangas suorana. Julisteen kohdalla keppi myös sujuvoitti julisteen avautumista, kun rusetti vedetään auki. 

Sanomalehti

Esityksessä isä lukee sanomalehteä, jonka toisella puolella onkin teksti "EI TANSSIA". Alun perin ideana oli, että isä lukee sanomalehteä mutta elekielellä kertoo, että radion soittaminen ei ole ok. Sanomalehdessä olisi isolla tarjous, jonka takia isä lähtee torumisen jälkeen pois (ja palaa takaisin käytyään hakemassa tarjoustuotteen).

Tämä idea tuntui vähän monimutkaiselta ja vaikealta viestiä ja saimmekin idean siitä, että lehden toisella puolella voisi lukea jotain, joka kertoo tarkemmin, miksi isä toruu. "Ei tanssia"- teksti tuntui hyvältä ja ytimekkäältä. Lisäksi on hauska käänne yleisölle, kun aluksi tietyllä tavalla ollut proppi muuttuukin käyttötarkoitukseltaan toiseksi. Esitys pysyy näin mielenkiintoisena ja vähentää proppien määrää, kun hahmot eivät näprää ja tuo koko ajan lisää esineitä lavalle. 

Tein sanomalehden sivut Illustratorissa. Sillä ei sinänsä ollut väliä, mitä sanomalehdessä lukee, kunhan sen tunnistaa sanomalehdeksi. Päätin ottaa mukaan alkuperäisen "tarjous lehdessä"-idean mukaan ja tein hienon mainoksen.

Lehti on sattumalta ilmestynyt Desun lauantaipäivänä!

Sain myös idean siitä, että kirjoittaisin lehteen artikkelin sarjan maailmasta. Sarjassa kuuminta hottia on Bee Hive-niminen rock-bändi, jota isä ei voi sietää ja kirjoittelin meille artikkelin tästä bändistä melko kieli poskella :D

Minkä journalistin maailma minussa menettääkään

Valmis lehti

Päädyimme tulostamaan nuo paperit A3-koossa ja ihan liimaamaan ne kiinni pahviin. Pahvin toiselle puolelle mittailimme EI TANSSIA-tekstin sopivan kokoiseksi ja maalasimme kirjaimet.

Valmis kyltti

Saatuamme taustakankaan valmiiksi, keksimme että sanomalehden voisi jotenkin ripustaa kankaaseen, jotta voisimme ottaa elekielen paremmin mukaan pelkän lehden pitelemisen sijaan. Päädyimme kokeilemaan pieniä magneetteja, jotta sanomalehden saisi mahdollisimman vaivattomasti kiinni. En ole ennen työskennellyt magneettien kanssa ja pitkin kokeilla paria erilaista liimaa, että saatiin magneetit lopulta pysymään. Sai olla myös tarkkana noiden pikkumagneettien kanssa, että liimaa ne myös oikein päin - magneetit tunnetusti hylkivät toisiaan jos on väärät navat vastakkain. 

Magneetit

Kyltti pysyi magneeteilla hyvin. Isä ei arvosta musiikkia.
Kuva @ Felifay

Sanomalehti sattuneista syistä otti aika paljon osumaa treenikevään aikana, kun lehteä taitellaan ja suoristellaan esityksen aikana. Pahvi alkoi repeämään taitoskohdasta tämän seurauksena (viikko ennen kisaa!!) ja olimme tulostaneet jo valmiiksi uudet paperit sekä ostaneet lisää pahvia uuden lehden tekoa varten. Päätimme kuitenkin kokeilla korjata vanhan lehden valkoisella jesarilla - ja se toimi!
Lopputulos on myös yllättävän siisti, vaikka läheltä katsottuna jesarin toki näkee selvästi. Lavalla onneksi kukaan ei tule ihan viereen katsomaan. 

Luuta

Voihan luuta! Se oli niin prosessinsa kuin lopputuloksen puolesta jatkuva naurunaiheemme esitystä tehdessä - ajallisesti käytimme sen tekemiseen aivan liikaa aikaa siihen nähden, että se näyttää edellisenä yönä väsätyltä :D 

Siinä se on!

Elikkä luutahan tehtiin melko nollabudjetilla, pyrimme käyttämään kaikkea mitä valmiiksi kotoa löytyi. Luudan piti olla tarpeeksi kevyt, jotta sitä voisi huoletta viskoa. Askartelujuttujen suhteen olen melkoinen hoardaaja, sillä eihän sitä voi ikinä tietää milloin jotain langanpätkää tarvitsee! Tästä syystä olin säästänyt loppuneen kaavapaperirullan hylsyn/rungon, joka sopi täydellisesti tarpeisiimme, sillä se oli sopivan pitkä ja ontto sisältä. 

Harjaosan pohjalla taas on ruskeasta kankaasta tehty pussi, joka on täytetty vanulla. Pohdimme, millä tavoin saisimme harjalle tyypillisen tekstuurin ja sattumalta muistin, että olin ostanut joskus vuosia sitten rullan nahkanauhaa, jolle ei lopulta löytynytkään käyttöä. Leikkasimme nahkanauhasta sopivia pätkiä ja liimasimme niitä kiinni pussiin. Osan naruista sidoimme pussin päälle, jotta harja ei näyttäisi niin tönköltä. Nahkanauha loppui kesken ja lopputulos ei miellyttänyt silmää, joten jatkoimme kaapistani löytyneellä ruskealla villalangalla samaa prosessia. Valmis pussi sidottiin ja liimattiin kiinni kepin päätyyn.  
Luudissa on usein harjasosan keskellä tai päässä metalliosa, joka pitää harjan paikoillaan, Sovelsimme tätä ideaa sekä animaatioista tuttua pelkistettyä versiota omaan luutamme ja teimme softiksesta nuo osat.

Harjaosa

Näimme viimeisen puolen vuoden aikana esityksen merkeissä aina sunnuntaisin ja viime syksynä valehtelematta parinkin kuukauden sunnuntait meni tähän hiton luutaan!
En tiedä miten se on mahdollista, mutta luutaa työstettiin ihan kauhean kauan vaikka pyrimme tekemään muutakin liiman kuivumista odotellessa :D Tämä naurattaa meitä kauheasti koska luuta ei tosiaan näytä siltä. Ajoi kuitenkin asiansa!

Luuta koki saman kohtalon kuin sanomalehti, eli kevään treenien aikana luutaa oli riepoteltu sen verran että viikkoa ennen kisaa se katkesi osittain keskeltä. Uutta luutaa emme alkaneet tekemään vaan kokeilimme korjata vartta leveällä pakkausteipillä. Normaali ruskea pakkausteippi on sellaista ällön kiiltävää ja tiesin, että biohajoava versio on taas yleensä mattaa. Ostimme jälkimmäist testiin ja pyörittelimme koko luudan varren sillä. Sävy on hämmästyttävän sama kuin alkuperäinen, vaikka pinnasta tuli huolettoman pyörittelymme tuloksena aika epätasainen.
Teippi kuitenkin piti luudan kasassa ja pystyin huoletta pyörittelemään sitä esityksen aikana. 

Asut

Hahmoja kaksi, asuja kolme.
Isähahmolla oli melko simppeli asu, päänvaivaa tosin aiheutti hyvin tyylitelty kampaus. Päädyimme sen kohdalla ostamaan Ebaysta jonkun halvan Elvis-peruukin pohjaksi, johon kiinnitettiin Hanjon ikivanhasta mustasta peruukista lisää kuituja. 
Hahmolla on myös japanilainen kappogi-essu, sillä isällä on sarjassa oma ravintola. Tästä syystä hänellä on päässä myös huivi.

Se jäi mysteeriksi, käyttävätkö miehet yleensä tuon tyylistä essua, sillä googlesta löytyi hakusanoilla vain naisia kyseisen mallinen essu päällä. Sarja on tullut 80-luvulla, ehkä silloin miehetkin käyttivät tuollaisia essuja enemmän? 

Omista cosseistani varsinainen pääcossini on ollut valmiina jo vuodesta 2017, esitystä varten ompelin kirjaimiin paljetteja ja laitoin strasseja takkiin sekä hameeseen korostaakseni asun vaihdosta arkiasusta "esiintymisasuun". Peruukki on myös kokonaan uusi ja entistä pöyheämpi!
Asun teosta olen kertonut blogin puolella aiemmin. 

Meidän valmiit asut <3
Kuva: Mira Ojamo

Esityksen alussa oleva arkimekko taas on nyt keväällä tehty uusi vaate, joka vaati pari protokierrosta että sain siitä sopivan. Valitsin sen Yaekon useista arkiasuista siksi, että se vastasi siluettinsa puolesta eniten tuota toista asua, jonka olin tehnyt jo aiemmin. 

Valmis mekko

Teletappilakanasta tehty proto :D 

Tiivitaavi kurkkaa kainalosta

Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, olisin alun perin halunnut mekosta ns. pyöritettävän, eli asun "avautumiskohta" on kiinni jossain/jollakin ja kun lähden pyörimään vastakkaiseen suuntaan, asu "avautuu" ja alta paljastuu toinen asu. 
Tämä ei kuitenkaan tällaisessa pitkähihaisessa mallissa oikein toiminut ja päätin suosiolla tehdä edestä avautuvan version. Ihan ensimmäisessä versiossa mekko oli kiinni tarranauhoilla, mutta niistä kuului mielestäni liian kova ääni ja tarranauhojen tikkauspuoli näkyi ikävästi ulospäin. 
Kokeilin pienten nepparien taktista sijoittelua tarranauhan sijaan. Pelkäsin, että nepparit eivät olisi tarpeeksi jämäköitä pitämään mekkoa kiinni, mutta yllättävän hyvin pysyivät! Eikä tarvinnut edes laittaa paljoa enempää kuin mitä tarranauhaa oli ollut vastaavissa kohdissa. Nepparit avautuivat myös sujuvammin ilman ylimääräisiä ääniä.

Koska mekko avautuu keskeltä, halusin siihen pienen twistin jotta hämäys onnistuu (eli astuessani lavalle, kaikki eivät ensimmäisenä pohdi, että ahaa tuolla vaihtuu vaatteet). Mekossa on yläosassa ja vyötäröllä vastakkaisilla puolilla nepparit, jolloin käteni menevät ristiin eikä esimerkiksi molemmille olkapäille tai vyötärön molemmille puolille, jotka mielestäni ovat melko yleisesti käytettyjä tapoja avata vaihtuva vaate. 

Havainnollistava luonnos avautumiskohdista

Päätin kuitenkin vaihtaa alkuperäisen luonnoksen avautumissuunnan päinvastaiseksi, koska silloin käsien liike menee paremmin koreografian kanssa yksiin.

Siellä niitä neppareita on

Harmaita hiuksia aiheuttivat hihat ja olinkin jo melkein vaihtamassa kokonaan toiseen (hihattomaan) asuun niiden takia. Halusin, että hihat ovat jollain tasolla kiinteät, ettei niistä heti huomaa että asu on vaihtumassa. Protoja tehdessä testasimme samalla, mitkä saumat olivat kriittisiä olla auki ja mitkä taas voivat olla ommeltuna umpeen. Hihat ovat sen verran isot, että oikean puolen hihasauman ei tarvinnut olla avautuva vaan riitti, että olkasauma pystyi avautumaan. 
Vasemman puolen hihan taas oli oltava auki, sillä yläosa avautuu tältä puolelta. Hihat ovat puhvihihat ja keksin muotoilla palan worblaa hihansuun muotoiseksi ja laitoin worblapalan hihansuuhun. Näin hihansuu meni automaattisesti pyöreään muotoon. Liikun esityksessä aika paljon, joten worbla yksinään ei auttanut pitämään muuten avointa hihaa täysin kiinni liikkeessä. Sijoitin hihasaumaan yhden pienen nepparin, joka pitää hihan juuri sopivati kiinni niin, että hiha avautuu kuitenkin helposti.

Worblaa hihansuussa

Helma taas on muuten ommeltu kiinni yläosaan, mutta edestä auki kietaisutyyliin ja kiinni tasan yhdellä nepparilla. Kevään harjoituksissa neppari avautui kuitenkin vain kaksi kertaa (ja treenasimme kymmeniä kertoja), joten koin tämän melko riskialttiin ratkaisun ihan toimivaksi. 

Mekko "avattuna"

In action
Kuva @ Felifay

Mekko on oikeastaan paita ja hame, mutta esityksen kannalta oli helpompaa ommella suosiolla paita ja hame toisiinsa kiinni. Halusin kuitenkin tuoda fiilistä siitä, että kyseessä olisi kaksi erillistä vaatetta, joten käytin niihin eri materiaaleja.

Yläosa implikoi sarjassa mielestäni jonkinlaista collegea, mutta college oli vähän turhan paksua tätä asua varten, joten käytin ihan trikoota siihen. Trikoon käyttö jännitti, sillä nepparien takia kriittiset kohdat ovat melkoisella koetuksella. Ajattelin kuitenkin vuorittaa koko vaatteen sen takia, että mekko lähtisi sujuvasti päällä ja päällikangas ei tarttuisi alla olevaan trikookankaaseen tai paljetteihin. Vuorittamisen lisäksi laitoin avautuvalle puolelle reunaan kanttinauhaa tukemaan.

Kanttinauhaa

Mielestäni yläosan rakenne onnistui hyvin eikä siitä heti arvaa, että se avautuukin kesken kaiken. Toki jos nostan kättä, neppareilla oleva puoli vähän irvistää mutta sen otin taas huomioon koreografiassa, jossa pyrin minimoinaan tuon puolen käden ylös nousemisen.

Siellä se paita vilkkuu
Kuva @ Nizku

Alaosa taas on ihan perus puuvillaa, laiskistuin tosin helman pallokuvioiden kanssa, joten päätin käyttää jotain random jämätrikoota niiden tekoon ja ompelin pallot ihan raakareunoineen päivineen pitkin helmaa :D Eipä niitä kuitenkaan kukaan tullut läheltä katsomaan. 

Siinä taisikin olla kaikki meidän lavasteet! Aikaisemmissa esityksissäni ei ole ollut näin paljoa lavasteita, joten näiden parissa oli hauska pähkäillä. Tällaisen lavastemäärän roudaaminen niin treeneihin kuin paikan päälle oli kuitenkin työlästä, joten jatkossa pyrin pienempään määrään (riippuen toki siitä, mitä esitys vaatii). 

On sääli, että esityskisoissa tuomaristo ei pääse ollenkaan näkemään lavasteita tai kuulemaan niiden prosessista, kun lavasteissa voi olla niin paljon kaikenlaisia jippoja ja kikkoja, mihin ei välttämättä tajua kiinnittää edes huomiota esitystä katsoessa. Tuomarina pitää kuitenkin keskittyä yhtä aikaa esiintyjän liikkeisiin, ääniraitaan, juoneen ja ylipäätään kokonaiskuvaan. Esityskisoissa voisi olla jotkin portfoliot palautettavana tuomareille, joihin se tutustuisivat ennen esitystä. Tämä toisaalta on hankala toteuttaa, kun monella lavasteet valmistuvat vasta viime tinkaan. Ennen koronaa esityskisat kärsivät myös vähän kisaajakadosta, jonka takia niitä vähäisiä ei varmaan kukaan uskalla ajaa pois minkään portfolioiden takia. 
Tosin viime vuoden Traconin esityskisa meni reippaasti täyteen eikä kaikki halukkaat päässeet mukaan, jonka takia tänä vuonna sinne oli samanlainen portfoliohaku kuin arvokisoissa. Tietääkseni hakuvaiheen portfolioita ei tosin katso muu kuin cosplayvastaava, joka valitsee kisaajat, en tosiaan ole varma kun en ole ollut Traconissa töissä seuraamassa tätä prosessia. 

Seuraavasta esiintymisestä en osaa edes sanoa muuta kuin sen, että ideoita on ja niitä pitäisi päästä ensiksi testaamaan, että voin alkaa miettiä konkreettista aikataulua. Uskon että tulen kuitenkin pysymään toistaiseksi esityskisoissa arvokisojen sijaan (ja niitä onkin koko ajan vähemmän), koska tahdon panostaa mielummin esitykseen kuin asuun ja tehdä esim. suomenkielisiä esityksiä. En kuitenkaan täysin poissulje muitakin kisaformaatteja, riippuu vähän miten pitkälle pääsen ideoideni kanssa! 

Ensi kertaan!

Kisaaminen < 3 Kuopio

Olen viime vuosina valikoinut tarkkaan, mihin tapahtumiin aion mennä, sillä tässä vaiheessa harrastusvuosia jotkin conit eivät tarjoa itselleni oikein enempää kuin kavereiden kanssa hengailua, jota voin ja teenkin vapaa-ajalla conien ulkopuolella. Nekocon oli 2019 oikein mukava tapahtuma, mutta pelkästään hengailuun ihan liian kaukana ja tästä syystä viime vuoden tapahtuma jäikin välistä. 

Sain kuitenkin pitkästä aikaa idean pukukisaamisesta ja Nekocon tuntui sopivalta tapahtumalta tällaiselle toiminnalle. En alun perin tehnyt Katarinaa kisamielessä, mutta saamieni kommenttien perusteella tuntui, että voisin hänet viedä kisalavoille ja katsoa, mihin se riittää. 
Koska tein pukua viime vuonna vähän sellaisella "ei ole niin tarkkaa onko 100 % reffinmukainen"-mentaliteetilla, vaati puku hieman muutoksia ja jotkin osat piti tehdä kokonaan uusiksi, jotta ne vastaisivat referenssikuvaa ja puku olisi täten "kisakuntoinen".

Etukäteen jännitin hieman, saisinko puvun kuljetettua kunnolla Kuopioon asti, kun olin yksin liikenteessä ja vielä junalla. Asuun kuuluu paljon erilaisia kerroksia ja osia sekä isoin murheenkryyni oli vannehame, joka ei lopulta mahtunut matkalaukkuun edes kokonaan sisälle. 
Selvisin kuitenkin kunnialla perille ja conia edeltävänä iltana silitin ja ehostin cossin kuntoon kisapäivää varten. Hauskasti hotelliin sisäänkirjautuessa respa ehti ottaa nimeni ja heti kysyi, että "olitkos johonkin tapahtumaan menossa viikonloppuna ;)" ja toivotti lopuksi "hyviä bileitä" :D 

Tämän näköisenä painelin hotellille, menossa mukana myös laukusta törröttävä vannehame

Pohdin ihan loppuun asti, pukisinko cossin päälle jo hotellilla vai vasta tapahtumapaikalla. Tykkään pukeutua omassa rauhassa ilman hälinää ja cossi oli jo valmiiksi silitetty, mutta joidenkin osien pukemista helpottaisi jonkun toisen apu. Mukavuudenhaluisena vierastin myös ajatusta siitä, että joutuisin kävelemään kaikkien pällisteltävänä hotellilta keskustan läpi coniin.

Päätin kuitenkin pukea koko asun päälle jo valmiiksi, sillä cossi olisi todennäköisesti mennyt uudestaan ryttyyn kuljetuksessa ja olisin joutunut ottamaan matkalaukun mukaan tapahtumapaikalle. Huoneessani ilmastointi oli sen verran lujalla, että ulos astuessa kuumuus suorastaan yllätti ja kaduin hetken sitä, miten huonosti monikerroksinen päästä varpaisiin peittävä pukuni sopikaan heinäkuiseen tapahtumaan. Lämpöön tottui kuitenkin yllättävän nopeasti ja olin onneksi älynnyt napata viuhkan mukaan matkaan. Matkan aikana joku lapsi huusi kadun toiselta puolelta KUNINGATAR ja osoitti mua :D 

Tiesin etukäteen että pari kaveriani oli kisaamassa, mutta paikalle saapuessa huomasin, että melkein puolet backstagen porukasta (kisaajien lisäksi) olivat jollain tavalla tuttuja ja lauantai menikin kokonaisuudessaan lähes täysin backstagella hengaillessa. Kanssani kokeneiden sarjassa kisaamassa olivat mm. Janskuvaan, Sparklerin ja Riria, myös Pincyuu oli messissä väliaikaohjelmassa. 

Kisapäivä sujui sutjakkaasti vailla sen kummempia ongelmia tai säätämistä kuumuudesta huolimatta. Musiikkikeskuksen backstage oli myös tuttu vuoden 2019 Nekoconista, jossa olin töissä silloisessa cosplaytiimissä.
Olen kuitenkin itse kisannut viimeksi 4 vuotta sitten ja ajattelin, että tuomaroinnissa osaisin kertoa asustani selkeästi ja järjestelmällisesti ilman sen kummempia miettimisiä. Asusta kertominen menikin sitten siihen, että aloin kertomaan cossista ylhäältä alaspäin hiuskoristeista aina saappaisiin asti kuten olin ajatellut, mutta puolessavälissä tajusin, että olin kertonut vain ulkoisista ominaisuuksista enkä yhtään kiinnitysmekanismeista tai kerroksista :D
Hätäisesti vilauttelin tuomaristolle strategisesti sijoiteltua hakasia sekä neppareita ennen tuomarointiajan päättymistä. Sain kuitenkin olennaiset asiat mielestäni sanottua ja tuomaroinnista jäi hyvä fiilis. 

Heti tuomaroinnin jälkeen olikin näppärästi kisaajakuvien otto ja kuvauspiste sijaitsi myös backstagella. Oli kiva, kun jokaisesta kisaajasta otettiin oletuksena sekä edestä että takaa kuvia! Meikkini tosin taisivat hävisivät kuvista lähes olemattomiin :D 
Kuvat otti Aleathan, assarina toimi Jansutti. 

Loppuaika menikin sitten bäkkärillä kavereiden kanssa jutellessa, noin puoli tuntia ennen kisan alkua kaikki alkoivat vähän hyppiä seinillä, kun halusi vaan jo lavalle kaiken odottelun jälkeen. Oli hauska, kun myös cosplaykisassa oli otettu conin nostalgiateema huomioon ja alkuvideona pyöri potpurina klassikkoanimeiden tunnareita videoineen. Näin videomateriaalia tästä vasta jälkikäteen ja backstagelle kuuluivat vain äänet, joten luulimme hetken että jonkun kännykkä soi :D 
Taustamusiikkina omalla kohdallani lavalla soi Cha Cha Cha, jee!

Lavakuva! Jalkani katoavat johonkin pimeyteen
Kuva: Mikael Peltomaa

Kokeneiden sarjan kisaajat
Kuva: Jasu

Sitten palkintojenjakoon. Voi kääk ;____;!!! Allekirjoittanut pokasi itselleen kakkossijan, enkä voisi olla iloisempi tästä kunniasta. Kisa oli todella kovatasoinen ja oli vaikea sanoa ennakkoon, ketkä sijoittuu ja missä järjestyksessä. Monessa asussa oli paljon erilaisia pointteja, jotka olisivat omaan silmääni voineet tuoda sijoituksen. Uskoin omiin mahdollisuuksiini kärkikahinoiden suhteen, mutta oli tosiaan vaikea sanoa ennakkoon, mitä tuomarit loppupelissä painottaisivat.

Sijoittuneet ja kunniamaininta
Kuva: Jasu

Esimerkiksi kisan voittaneen Ririan asu oli designin puolesta hyvin simppeli punainen mekko, mutta olin itsekin nähnyt kaikki ne kerrokset sekä ratkaisut puvun sisäpuolella. Kaikessa yksinkertaisuudessaan asu oli toteutettu kauniisti ja siluetti oli saavutettu juuri niinkuin referenssikuvassa oli, enkä tästä syystä ollut oikeastaan yllättynyt, kun voittaja julkistettiin. 
Olen siis erittäin tyytyväinen hopeaan ja sijoittuminen ylipäätään boostasi itsetuntoani cossaajana raketin lailla! En olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että sijoittuisin nimenomaan kokeiden pukukisassa. 

Olin niin innoissani että kuvakin vähän tärähti :D 

Halusin ehdottomasti käydä hakemassa palautetta puvustani, vaikka olin tietoinen sen ongelmakohdista. Palautteessa käytiin hyvää keskustelua esim. siitä, miten paljon cossin osia haluaa muokata vastaamaan reffiä jos aikoo kyseistä osaa käyttää myös toisessa cossissa. Omalla kohdallani tällainen osa oli cossini kengät, joissa osan reffikuvista mukaan kuuluisi olla nauhoitus. Käytän kenkiä myös yhdessä toisessa cossissani ilman nauhoja, joten päätin tästä syystä tietoisesti jättää nauhat laittamatta eikä osassa reffejä nauhoja tosiaan edes ollut. 
Lisäksi tuomarit suorastaan hukuttivat cossini kehuihin, mistä tuli hirveän hyvä mieli <3 Kehuja saivat mm. siistit tikkaukset kanttinauhoissa, kohdilleen osuvat saumat sekä siluetin muotoilu omaan vartalotyyppiin nähden. Yhdellä tuomarilla luki myös "hyvä logistiikka" viitaten rakenteisiin ja siihen, millä tavoin osat ovat asussa kiinnitetty. Kyseinen termi menee ehdottomasti myös omaan käyttöön :D 
Ylipäätään tuomaroinnista jäi tosi hyvä kokemus kaikkiaan, kauhulla muistelen edelleen erään Mimiconin palautetta kisacossista ja lopputulos oli se, että käytin kyseistä cossia vain tuossa kisassa (vaikka muuten käytän vähintään kolme kertaa jokaista pukuani). 

Kisaajan näkökulmasta kisat olivat hyvin järjestetty ja meininki oli lauantaina todella hyvä sekä rento! Kisaa koskeva tiedonkulku ennen tapahtumaa sekä conin aikana pelasi hyvin, pääsin myös sunnuntaina nappaamaan bäkkärille jääneen numerolappuseni vaikka viestittelin vastaavan kanssa melko myöhään asiasta.
Kiitos Megurinemagnet hyvin järjestetystä kisasta! <3 

Cossi lensi sängylle hyvin pian kisapäivän jälkeen

Sunnuntain olinkin varannut täysin conissa pyörimiseen ja kavereiden näkemiseen, lisäksi kunniavieras Seppo Pääkkösen ohjelma kiinnosti kovasti. Jännitin etukäteen, millainen mahdollinen kaaos syntyy kun kyseisen ohjelman paikkaliput tulivat fyysisesti jakoon infolle samaan aikaan, kun ovet vasta aukesivat kävijöille. Pääsin onneksi infolle hakemaan lippuni sen kummempia jonottamatta, mutta annoin Nekoconille jo palautetta jatkoa ajatellen lippujen porrastuksesta suhteessa ovien avaamiseen. Olisi nimittäin voinut mennä melkoseksi selvittelyksi, jos kyseessä olisi ollut yhtään tunnetumpi tai koko conin kävijäkuntaa kiinnostanut kunniavieras. Mahdollisesti liput olisivat voineet tulla jakoon sähköisesti kuten osa Nekoconin muusta ohjelmasta. 

Sunnuntain cossi!

Ohjelma oli viihdyttävä ja oli mukavaa, kun ohjelman alussa näytettiin lyhyt kooste Pääkkösen tunnetuimmista roolisuorituksista videoineen. Tunnelmaa omalta osaltani tosin laski vähän sen, että ainakin itselleni tuli sellainen kuva hänestä, että dubbaushommat ei ole vuosiin oikein kiinnostaneet eikä hän oikein pidä siitä verrattuna vaikka lavalla näyttelemiseen. Ohjelman loppupuolella pohjavire muuttui kuitenkin vähän positiivisemmaksi. Pääkkösen tapauksessa tunnetummat roolit olivat jo melkein 30 vuoden takaa, joten ei ihme, ettei sellasia edes oikein muista jos ei ole samantyylistä hommaa tehnyt moneen vuoteen ylipäätään (koska se rasittaa nykyään liikaa ääntä). 

Yleisökysymykset kerättiin paikan päällä suoraan mikkiä kierrättämällä ja on hyvin todennäköistä, että kysymyksien joukosta nousee jotain erikoista/vaivaannuttavaa, kun niitä ei voi kuratoida etukäteen. Nytkin osa kysymyksistä oli ihan relevantteja ja kiinnostavia, mutta osa kyseli jotain todella spesifiä joka ei tuntunut kiinnostavan muita kuin kysyjää itseään. Mielestäni yleisökysymykset olisi voinut kerätä etukäteen esimerkiksi sähköpostilla ja/tai Instagram- toryssa ja valikoida niistä sellaisia, joita on ehdotettu eniten. Tällainen formaatti on muistaakseni ollut Popculteissa käytössä ja laitoinkin tästä jo palautetta tapahtumalle.

Taidekujan uusi sijainti oli mielestäni erittäin hyvä aiempien vuosien tunkkaiseen, ikkunattomaan alakerran pikkuhuoneeseen verrattuna. Vaikka kuja sijaitsi nyt eri rakennuksessa kuin muu con, kyseinen paikka oli käytännössä kadun toisella puolella enkä kokenut sinne menemistä mitenkään ylitsepääsemättömäksi. Heinäkuun helteillä oli ihan mukavaa käväistä välillä ulkona piipahtamassa haukkaamassa happea. Ostin jopa piiitkästä aikaa taidekujalta printin! En jotenkin osa laittaa niitä mihinkään niin useimmiten jää ostamatta, mutta nyt oli niin hienoja tarjolla että tarttui sellaisia mukaan. 

Coniloot

Muuten Nekocon oli järjestelyineen sellainen tosi perus, omasta mielestäni ihan toimiva kuten aiempina vuosina (kävin Animeconeissa muutaman kerran samassa talossa). En pelkästään kävijänä lähtisi, mutta kun on jotain kunnon ohjelmaa ja tekemistä tiedossa niin viihdyn tapahtumassa hyvin. 

Pitkän matkan vuoksi olin suosiolla ottanut maanantain vapaaksi matkailua varten ja läksin silloin takaisin pk-seutua kohti, juna-asemalla kaksi nuorta kommentoi ohi mennessään että "hey, that's one of the cosplay winners!" ja tämä huvitti suunnattomasti, sillä jättimäinen pokaalini tosiaan törrötti laukusta osittain ulkona :D 

Huge pokaali

Sellainen Nekocon tällä kertaa! Nyt kesällä onkin kaikenlaista postattavaa tiedossa, kun Desun ja Nekon lisäksi on jälleen photoshoottailua Meriharjussa sekä elokuussa Assyt, joissa olen tällä kertaa tuomaroimassa.

Ensi kertaan!