It's time to WIP

Ehdinpäs saada tämän ulos vielä tämän vuoden puolella! Eli tässä postauksessa käyn läpi kesädesuun tekemäni cossit Kaiban veljeksistä minulle ja Wexarille. Näistä cosseista oli puhuttu jo pitkään ja tänä vuonna osui aikataulullisesti sopiva hetki toteuttaa tämä projekti.

Kyseessä ovat hahmot joiden molempien sukunimi on Kaiba, mutta vakiintuneempi kutsumanimi Setolle on pelkkä Kaiba ja Mokubaa taas puhutellaan Mokubana, joten käytän samaa termistöä myös tässä postauksessa. 

Kaiba

Mokuba 

Kaiban kanssa pohdin sitä, mitä reffiä lähtisin seuraamaan ja päädyin ottamaan inspistä vähän sieltä sun täältä, pääasiassa animesta, taidekirjasta sekä figuureista.

Tuskailin asiasta Instassa

Suuri kysymykseni näiden cossien teossa oli se, miten realistisella kulmalla haluisin lähteä toteuttamaan pukuja. Yugiohin maailmassa Kaiba-veljesten designit ovat ns. kevyemmästä päästä, mutta kyllä niissäkin osataan uhmata painovoimaa esim. takin muodossa ja mittasuhteet ovat varsin erilaiset kuin oikeilla ihmisillä. Takissa on myös paljon erilaisia ulokkeita, joista ei ottanut juurikaan selvään, että mitä ne tosielämässä voisivat olla. Päätin lähteä kultaiselle keskitielle, eli pidän tyylitellyt elementit mukana, mutta en vedä niitä niin överiksi kuin mitä designissa. 

Aloitetaan ensiksi postauksen tähdestä, eli Seto Kaiban asusta (tai oikeastaan takista).

Materiaaliksi takkiin valitsin jykevän twill-kankaan, joka pitäisi pystyssä halutut muodot ja koska takki on valkoinen, paksusta päällismateriaalista ei paista läpi takkiin kuuluva viinipunainen vuori. 

Halusin olkapäistä yhtä dramaattiset kuin reffikuvassa, mutta skaalasin kokoa suhteessa kantajan omaan kokoon. Etsin sopivaa muotoa mallailemalla softispaloista leikattuja paloja ja lopulliseen olkaan laitoin myös sisälle softiksen tukemaan muotoa paksun olkatoppauksen lisäksi. Takissa taas on vahvaa tukikangasta sisäpuolella olkapäiden kohdalla. Vaati muutaman proton, että sain olkapäästä halutun mallisen :D 

Softiksesta tehty olan muoto

Paccsu olkatoppaus

Valmis olka

Vyötäröltä törröttää Asioita(tm), pähkäilin että tekisinkö ne kolmiuloitteisina (joissakin reffikuvassa on tulkittavissa näin) vai lättäninä. Kokeilin erilliselle palalle kumpaakin versiota ja lättänä näytti omaan silmään järkevämmältä. Paloissa on tukikangasta sisällä, jotta pitävät muotonsa. 

Niin paljon tötteröitä

Yksi protoista, tässä kokeilin 3D-muotoa

Takin reuna kantattuna

Tötsä on tuettu niin, että pysyy törröttämässä 

Valmiit tötteröt

Takin pituus oli hankala päättää, sillä reffikuvissa takki useimmiten liehuu ties mihin suuntaan ja kokopituutta oli hankala muodostaa, kun oikeassa elämässä takki tulee painovoiman vuoksi ns. roikkumaan. Wexar on myös todella pitkä, joten pitkällä takilla ei tarvitse kikkailla haluttujen mittasuhteiden aikaansaamiseksi. Päädyin tekemään takista puoleen pohkeeseen asti yltävän osittain myös siksi, että kankaan pituus tuli myös vastaan (koska miksipä sitä tekisi kaavoja ja menekkilaskelmia ennen kankaiden ostoa....). 

Takissa ei ole (luonnollisesti) saumoja reffikuvassa, päätin itse tehdä takin kuudesta palasta ja helma on kellotettu dramatiikan vuoksi. Helmassa on myös krinoliinia (horsehair braid), jossa animemainen kellotus pitää muotonsa myös seistessä. 

Helma on vajaa 4m leveä!

Takin hopeiset koristeet on puisia nappeja, jotka päällystin pohjamaalilla ja sprayasin hopeisiksi ja liimasin kiinni takkiin. 

Siellä ne hohtaa

Takki jäi mielestäni ehkä inasen liian lyhyeksi, mutta kokonaisuutena olen takkiin tyytyväinen. 

Asu takin alla onkin sitten aika simppeli, käytännössä mustat housut ja musta poolopaita + muutama remmi. En ole housujen tekemisen ystävä ja hyödynsimme Wexarin käyttämättä jääneitä mustia farkkuja, jotka mielestäni sopivat tähän asuun sellaisenaan hyvin slim-leikkauksen ansiosta. Monet muut Kaiba-cossaajat ovat käyttäneet esim. tekonahkaisia housuja, koska reffikuvissa hahmojen vaatteet kiiltävät todella paljon. Ajattelin mattapintaisen farkkujen sopivan paremmin twill-kankaasta tehdyn takin kanssa. Poolopaita ostettiin myös valmiina, samaten kengät. Reffikuvissa kengät ovat omituisesti fuusioituneet housuihin, mutta tämä olisi näyttänyt aika koomiselta, joten päädyimme hankkimaan puvunkengät näköiset nahkakengät. 

Asussa on käsivarsissa sekä säärissä muutama vyö (koska miksi ei :D) Tein vyöt softiksesta sekä mattapintaisesta tekonahasta, jonka satuin bongaamaan Eurokankaan palalaarista. Päällystin softis-suikaleet tekonahalla ihan liimaamalla, vaikka aluksi ajattelin ompelevani nahan kiinni ompelukoneella, jotta vyöt imitoisivat tietynlaisia oikeita vöitä, joissa on usein päällitikkaus reunoissa. Tekonahka alkoi kuitenkin kiertämään oudosti ommellessa eikä ompelujälkikään ollut lankaa tai neulaa vaihtamalla kovinkaan nättiä. Vyönsoljet otin myös valmiina ja pujottelin suikaileisiin kiinni. Vyöt pysyvät kiinni neppareilla ja samaten myös paidassa on nepparikiinnitys vöille. 

Käsissä oleva vyö

Kiinnitys neppareilla

Käsissä olevat "panssarit" tein ihan vaan softiksesta, jonka muotoilin kuumailmapuhalimella kuperammaksi ja liimasin aiemmin mainittuja puunappeja kiinni. Alla pohjamaalit ja päälle hopeista spraymaalia. Kiinnitys on D-renkailla ja nauhalla, kiinnityksen olisi voinut tehdä siistimminkin mutta tulipahan kokeiltua tätäkin. 

D-renkaat rivissä

Housuissa on myös vyö kiinni, vyön sävy vaihtelee aika paljonkin eri vihreiden ja turkoosin välillä. Päätin käyttää samaa sinistä tekonahkaa kuin pikkuvöissä, mutta maalasin sen tummanvihreällä nahkamaalilla. Vyön koristeet ovat samoja hopeisia puunappeja kuin takissa ja "solki" taas puupahvia ja softista. Leikkasin ensiksi puupahvista sopivan kokoisen suorakulmion ja piirsin softikselle soljen reunat. Hioin molempien reunat ensiksi erikseen, liimasin toisiinsa ja dremelöin vielä reunat tasaisiksi vielä yhdessä. KC (Kaiba Corporation)-merkki on softista, samaten myös takissa oleva KC-merkki.

Valmis vyö

Vyö kiinnitetään takaa tarranauhalla

Molemmilla veljeksillä on kaulassa kaulakorut, jotka muistuttavat Yugioh-korttia. Tein kaulakorut samalla tavalla kuin vyönsoljen, eli puupahvista ja softiksesta. Nauha oli alun perus nahkanauhaa, mutta nahkanauha osoittautui sen verran jämäkäksi että alkoi kiemurtelemaan hassusti kaulalla päivän mittaa ja nauhat piti myös venyttää suoriksi. Tein uudet nauhat puuvillasta ja ne toimivat paljon paremmin. Tein nämä korut ihan viimeiseksi ja aika kiireellä, jonka valitettavasti näkyy maalausjäljessä :D Katsotaan, jaksanko tehdä nämä joskus uusiksi. 

Peruukki on perus Coscraftin lyhyt peruukki, sävyä piti pohtia jonkin verran sillä Kaiban oma hiusväri ei ihan sopinut Wexarin ihonsävyn kanssa. Päädyimme tilaamaan kylmemmän ja hieman tummemman sävyisen peruukin, joka sopii kuitenkin mielestäni hyvin kokonaisuuteen. Leikkasin peruukista lähinnä vähän pituutta pois ja muotoilin hieman hiuslakalla, pyrin tarkoituksella realistisempaan lookiin enkä yrittänyt tehdä kulmikasta pottaa kuten Kaiballa vähän on :D 

Oma pukuni eli pikkuveli Mokuba oli kyllä maailman simppelein asu jo designin puolesta ja päätin käyttää myös kaapista löytyviä asioita, kuten leveät farkut ja lenkkarit (molempia käytän ihan arjessa). Paitakankaat ovat collegea, sävyt on inasen murretummat kuin reffikuvissa mutta mätsäsivät keskenään hyvin. Oli kyllä kamalaa kaavoittaa raitakuosi paitaan, sai jännätä koko ajan että leikkaanko ja ompelenko oikeat palat toisiinsa :D Tein hihansuihin sekä helmaan feikit tasosaumaompeleet (toisella puolella ei ole saumurointia, tikkasin vain kaksoisneulalla päältä) imitoidakseni oikeita collegevaatteita. 

Feikkitikkaus

Alun perin olisin halunnut tehdä liivin sellaisesta oikein kahisevasta tuulitakkimateriaalista kuten oikeat toppaliivit usein tehdään, mutta edes etäisesti kellertävää sellaista kangasta ei löytynyt edes netistä. Toisaalta pohdin, olisiko tämä tehnyt meidän paricossista ns. epätasaisen, kun toisella on kunnon animetakki ulokkeilla ja mulla taas realistisempi setti päällä. Käytin siis wanhaa kunnon Mallorcaa ja laitoin ohuen vanulevyn sen ja vuorin väliin saadakseni topattua fiilistä. Reffikuvassa ei ole vetoketjua, mutta mielestäni tästä tuli kivemman näköinen tällaisena, jonka saa tarvittaessa myös oikeasti kiinni. 

Paita ja liivi

Lähestyin Mokuban kampausta samasta näkökulmasta kuin Kaiban tukkaa, eli en lähtenyt tulkitsemaan kampausta täysin kuten reffikuvissa vaan realistisemmin. Tilasin Coscraftin luonnollisen mustan pitkän peruukin, jonka leikkelin ns. rikottuun malliin aika summanmutikassa. Sovitusvaiheessa tuli vähän mieleen joku 80-luvun rokkari :D Mielestäni tukasta tuli ihan sopiva ja samaa peruukkia pystyy helposti hyödyntämään jatkossa muihinkin pukuihin. 

Valmiit puvut
Kuva @ niyarifa

Printattua puuvillaa ja laskoksia - Benio WIP

Pitkästä aikaa making of-postaus cossista, jipii! Tein alkuvuodesta Haikara-san ga Tooru-elokuvasarjasta päähenkilö Benion asun ja vaikka asu on melko simppeli, ajattelin kirjoitella muutaman sanan sen teosta.

Reffikuvia

En ole aiemmin tehnyt mitään kimonoja tai hakamaa, joten uutta opeteltavaa oli paljon. Sain onneksi Hootilta lainaan hakamasetin netistä löytyneiden kaavojen ja videoiden tueksi!

Sarja sijoittuu Japaniin 1920-30-luvuille ja päätin ottaa ajanjaksosta inspiraatiota, mutta en halunnut kuitenkaan tehdä täysin ajanmukaista cossia, sillä elokuvassa on luonnollisesti otettu tiettyjä vapauksia esim. värien ja siluetin suhteen, jotka taas eivät ole ajalle tyypillisiä. Pyrin kuitenkin tekemään mahdollisimman samalla tavalla kuin kimono ja hakama oikeasti tehtäisiin, esimerkiksi kimonoon en halunnut lainkaan päällitikkauksia. Ompelin kuitenkin cossin ompelukoneella ihan hermoja säästääkseni, hihansuut ja kauluksen ompelin kimonoon käsin. 

Olen vartalotyypiltäni "kolmio", eli hartiat sekä rinnanympärys ovat leveimmät kohdat vartalossani. Kimonot ovat malliltaan hyvin tasaisia, sama pätee myös kimono+hakama-komboon. Jännitin hieman etukäteen, näyttääkö lopputulos yhtään samalta kun vartalotyyppini on niin erilainen kuin haluttu siluetti. Kimonossa ei ole erillisiä olkasaumoja ja kankaan väljyys, joka normaalisti on kuositeltu pois länsimaalaisessa vaatteessa, on kimonossa esimerkiksi juuri kainaloalueella. Tästä syystä hiha tekee hartioista vähän leveämmän näköiset, kun hihassa on paljon kangasta. Reffikuvassa hakama levenee reilusti helmaa kohden ja käytin tätä hyväkseni siluetin luomisessa.

Aluskerrokset
Päätin jo ihan alkuun, että käytän binderiä kimonon alla saadakseni oikeanlaisen siluetin, sillä olen melko rintava ja vyötärö on kapeahko suhteessa rinnanympärykseen. Aiemmalla Japanin reissulla kävin kimonovuokrauspalvelussa, jossa pukijat laittoivat todella monta erilaista nauhaa, vyötä ja harsoa kimonokerrosten alle, jotta siluettini pysyisi oikeana. Asuun oli tulossa muutenkin jo kerroksia ja haluisn pystyä pukemaan asun omin avuin, joten binderillä sain nopeutettua pukemisprosessia.

Asussa näkyy valkoinen kaulus kimonon alla. Tiesin, että oikeaoppisesti kimonon alla on ohut aluskimono ja kuvassa näkyvä kaulus viittasi juuri tähän. Ajattelin hyödyntää kimonoproton tähän tarkoitukseen niin, että tekisin kauluksen jostain jämäkämmästä kankaasta. Seuraan Instassa useita vapaa-ajallaan kimonoon pukeutuvia japanilaisia ja sattumalta törmäsin videoon, jossa tällainen arkipukeutuja korvasi kokonaisen aluskimonon pelkällä kaulusosalla. Totesin tämän version paljon näppärämmäksi cosplayasuun, sillä lopputulos näyttää samalta mutta puettavuudeltaan huomattavasti nopeampi ja helpompi kuin kokonainen kimono. 

Apua miten kyllästynyt ilme :D Alla mulla on vanha työpaita, jotta hiki ei tarttuisi kimonoon

Tein cossiin alushameen, sillä huomasin ensimmäisen käyttökerran jälkeen, että hakama tarttuu sukkahousuihini ärsyttävästi kiinni kävellessä ja pakkaantuu tällöin polvieni päälle. Hame on kietaisumallia ja käytin siihen ylijääneitä materiaaleja. Laitoin helmaan koristeeksi hakamakankaasta tehdyn vekkiröyhelön sillä ajatuksella, että jos kävelen esim. portaita niin alushameen vekit tulevat esiit ja mätsäävät hakamaan. 

Kauluksen ja hameen päälle tein sidottavan vyön, joka pitää kauluksen paremmin paikallaan ja tasoittaa vyötäröäni tasaisemmaksi.

Kimono

Benion kimonossa on kuosi, josta tiesin ennestään, että kyseessä on todella perinteinen jo olemassaoleva japanilainen kuosi, mutta kuosin nimi oli hukassa. Nopealla googlauksella selvisi, että kuosin nimi on yagasuri. 

Pohdin pitkään, kuinka lähtisin toteuttamaan kuosia ja totesin, että maalaaminen olisi aivan liian hermoja raastava projekti ja päätin kokeilla kankaan printtausta ensimmäistä kertaa. Printin tein Illustratorilla ja monille tuttu Spoonflower päätyi myös minun valinnakseni printtipaikan suhteen. Biffeltä sain paljon apuja kangaslaadun valitsemisessa sekä kuosin skaalauksen kanssa ja selvisin parilla testikierroksella näytepalojen kanssa (kannattaa tarkistaa kunnolla, millä tavoin senttimetrit vertautuvat tuumiksi :D) 

Vasemmalla ensimmäinen versio, oikealla se, mitä tilasin lopulta cossiin

Otin riskin ja tilasin kankaan jo kuukausia ennen kaavojen tekoa ja netistä löytyneiden ohjeiden mukaan tilasin kangasta 3 metriä, josta riitti juuri ja juuri minulle polvimittaisen kimonon tekoon (olen 160cm). Tämä oli toisaalta cossia ajatellen hyvä pituus, sillä kimono peittää ylävartaloni hyvin eikä vahingossakaan vilahda hakaman alta eikä rajoita liikkumistani, toisin kuin pidemmät kimonot. Kimonon vuoritin pehmeällä vuorikankaalla.

Kimono alushameen päällä

Jotenkin ajattelisi kimonokaavojen olevan tosi helppoja, sillä se koostuu lähinnä suorista paloista, mutta käytännössä pitikin vähän aivojumpata kankaan menekin ja kaavojen asettelun kanssa että printti tulee oikein päin jokaisessa palassa. Kangas riitti onneksi juuri ja juuri eikä tarvinnut pihistellä esim. pituudesta tai leveydestä eikä jämäpaloja juurikaan jäänyt. 

En halunnut kimonoon yhtään näkyviä tikkauksia ja pyrin parhaani mukaan ompelemaan sen ompelukoneella, mutta hihapalat yhdistin miehustaan käsin ja ompelin käsin myös hihansuut sekä kauluksen kiinni kimonoon. 

Vyöt

Asun vyön eli obin tein Eurokankaan palalaarista löytyneestä viskoosista. Reffikuvassa obi on yksivärinen, mutta perinteisissä kimonoissa vyö saattaa olla näyttävin osa asua ja kovinkin kirjava, vaikka sitä ei kauheasti näkyisi ulospäin. Lisäksi "laimean magentan" väristä yksiväristä kangasta ei tahtonut oikein löytyä, joten tästä syystä päätin vähän leikitellä kuosin kanssa kun sopivan värinen kuosikangas osui vastaan. Kuvio oli tosin vähän liian voimakas omaan makuuni, joten käytin kankaan nurjaa puolta.
Aluksi sidoin obin oikeaoppisesti päälleni, mutta materiaalivalinta ei ollut paras ja obin rusetti takana löystyi päivän aikana niin, että hakama alkoi valumaan ikävän näköisesti. Kolmannen käyttökerran jälkeen totesin, että muokkaan obista feikkiversion, jotta se varmasti pysyisi koko ajan paikallaan. 

Obin alle tein paksusta huovasta "alusobin", joka auttaa siluetin muodostamisessa ja obin saa kiinnitettyä pukemisen aikana tähän huopa-obiin. Päällystin huovan hakamakankaalla, jotta se ei pistä liikaa silmään mikäli obi liikkuu paikoiltaan. Huopa-obi kiinnitetään paksuilla neppareilla kiinni. 

Alusobi edestä

Alusobi takaa (kangas asettui vähän hassusti, jonka takia se ei mene ihan suoraan)

Huopa-obin päälle kiedon oikean obin pari kertaa ympäri ja kiinnitän takaa parilla isolla nepparilla. Taakse tulee iso erikseen kiinnitettävä rusetti, joka kiinnittyy myös isoilla neppareilla kiinni. Siitä tuli ihan söpö ja on harmi, ettei se näy mihinkään, kun hakama laitetaan sen päälle :D 

Irroitettava rusetti

Neppareita on

Hakama

Sitten hakama! Myönnettäköön, että ajattelin hakaman olevan vähän niinkuin perus laskoshame, jossa on aukot sivuilla. Kun lähdin tutkimaan asiaa tarkemmin ja pyörittelin lainaan saatua hakamaa, totesin, että laskokset onkin aseteltu paljon monimutkaisemmin kuin olin ajattelut ja vaati pari protoa, että sain niistä halutunlaiset. En edelleenkään ole täysi tyytyväinen lopputulokseen, mutta ensimmäiseksi hakamaksi varsin kelpo!

Materiaaliksi valitsin myös aikoinaan Agriaan käyttämäni polyesterin, sillä väri mätsäsi hyvin, kangas oli tarpeeksi jämäkkä että laskokset pysyvät, mutta kuitenkin miellyttävä käyttää ja sitä oli edelleen saatavilla Kangastukussa. Huomasin Agrian kohdalla myös sen, että kangas pehmeni mukavasti käytön aikana vähän pellavan tapaan, kankaassa on myös luonnonkuitumainen tekstuuri ollakseen polyesteria. 

Vaikka minulla oli oikea hakama jota tutkia, piti silti katsella videoista, että mitkä nauhat sidottiin mihinkin ja miten päin. Päätin vähän oikaista sidonnan kanssa ja laitoin edessä oleviin nauhoihin (jotka eivät näy mihinkään) hakaskiinnityksen, jotta solmuista ei tulisi vahingossakaan mitään myttyä eteen. Hakaset myös varmistavat sen, että nauhat pysyvät paikoillaan kun solmut taas saattavat löystyä päivän aikana.

  
Takaa tulevat nauhojen kanssa pohdin erilaisia feikkirusettisysteemejä, mutta mielestäni oli toisaalta kiva touch että edessä oleva rusetti olisi sidottu ja "aidomman" näköinen, vaikka se ei olisikaan 100% reffikuvaa vastaava. Olen myös aika hyvä sitomaan rusetteja nätisti ja tasaisesti, kiitos lukemattomien mekkojeni joissa on vyötärölle sidottava nauha :D 

Valmis hakama päällä

Peruukista minulla ei ole juurikaan sanottavaa, lähinnä hiusten sävy oli varsinaista hiustenvalkomista ":D", kun reffikuvassa sävy on melkein lila, mutta monella cossaajalla oli ruskea peruukki ja sarjan 70-luvulla tulleessa animessa Beniolla on myös ruskeat hiukset. Päädyin harmahtavan lilaan sävyyn, joka tietyssä valossa sopivasti näyttääkin ruskealta. Sopivan sävyinen yksilö löytyi Coscraftin valikoimista eikä peruukille tarvinnut tehdä juuri muuta kuin otsatukan trimmaus ja pituudesta napsiminen. Päässä olevan rusetin tein kaapista löytyneestä jämäkankaasta, jonka hauska tekstuuri toi särmää muuten simppeliin asusteeseen. Sävy on kirkkaamman punainen kuin reffikuvissa, mutta mielestäni sopii oman cossini kankaiden sävyihin hyvin.

Käytiin Nyymixin ja Hootin kanssa shoottaamassa tätä cossia Vantaan Viherpajalla, jossa on (melko ränsistynyt) japanilainen talo ja puutarha. Kuvakulmien kanssa kikkailemalla saatiin kuitenkin luotua illuusio siitä, että ollaan Vantaan sijaan jossain ihan muualla :D

Molemmat kuvaajat sai vapaat kädet editoinnin suhteen ja olikin hauska nähdä, miten eri tyylisiä kuvista tuli vaikka paikka onkin sama. Tykkään molemmista hurjasti!

Kuvat: Hootti

Kuvat: Nyymix

Pitkä kuuma syksy - Tracon 2024

Traconissa taas tänäkin vuonna, tällä kertaa cosplaybäkkärillä hommissa!

Vaikka olen jo vuosia työskennellyt cossikisojen parissa eri coneissa, Traconin cosplayvänkärinä työskentelyä ei ole tätä ennen tullut kokeiltua. Odotinkin mielenkiinnolla, millä tavoin Traconin järjestelyt olivat eri tavoin esim. Desuihin verrattuna, joita olen myös mukana järjestämässä.

Tyylikäs badge!

Aiemmista vuosista poiketen cosplaykisat olivat pääosin vain sunnuntaina, eli olin kävijänä perjantaina ja lauantaina. Molempina päivinä oli myös pientä cosplayohjelmaa, mutta halusin keskittää työvuoroni täysin pääsalin puolella oleviin kisoihin. 

Perjantaina saavuin paikalle viiden maissa ja ohjelmassa oli ulkona olleen taidepolun sekä myyntipöytien tsekkailu sekä hall cosplay-kisan katsominen. Olin korjaillut Benio-cossiani paria viikkoa edeltävän shootin jäljiltä tälle conipäivälle. Päivä oli todella kuuma ja kostea eikä tuntunut ollenkaan siltä, että olis jo syyskuu. Cossivalinta ei ollut parhain mahdollinen, mutta pärjäsin jotenkuten matkatuulettimeni ansiosta. Yövyin kaverini luona ja päivällä cossia pukiessa piti välillä mennä tuulettimen eteen etten hikoile meikkivoiteita pois, sillä asunto oli vanhemman kerrostalon ylemmissä kerroksissa. 

Taidepolku oli tämän vuoden uutuus ja käytännössä se oli ulkona teltassa/katoksessa ollut taidekuja. Emme meinanneet porukan kanssa löytää telttaa, sillä sitä lähin puiston sisäänkäynti oli suljettu bofferointipisteen takia ja samannäköisiä telttoja oli puistossa useampikin. Kävi sääliksi myyjiä, sillä teltan sisällä ollut ilma oli todella heikko vaikka tilaa olikin hyvin. Toki heidän onnekseen koko viikonloppuna ei satanut, joka olisi voinut olla vielä ikävämpää kuin kostea ja huono ilma. Tykkäsin kuitenkin ideasta, sillä sisällä ollut taidekuja oli tuttuun tapaan aivan tukossa koko viikonlopun, näitä ulkona olleita pöytiä pääsi tarkastelemaan rauhassa ja ilman tunkua. 

Minä ja Tilli! Kiitos vielä majoittamisesta :D

Hall cosplay sijaitsi Lotr-esityksen takia ulkolavalla, sää oli sopiva niin tämä järjestely toimi mielestäni ihan kivasti. Lavalla ei luonnollisesti ollut screeniä mistä olisi nähny reffikuvia, joten piti olla juontajan puheen varassa, mikäli halusi tietää, mistä lähteestä hahmo on. Kisa alkoi verrattain myöhään (klo 20 aikaan illalla) mutta itseäni se ei ainakaan haitannut, porukkaa oli paljon pihalla omilla vilteillään ja päivän kuumuus alkoi myös väistymään. Puhuimmekin kaveriporukkani kanssa, että olisipa itsekin tajunnut ottaa viltin mukaan kun sää oli niin mainio. Tällainen ulkolavalla ollut kisa tuntui tavallaan jotenkin nostalgiselta, varmaan kun on tottunut että cossikisat ovat yleensä jossain aika hulppeassakin konserttisalissa niin tällainen pienempi ja vaatimattomampi lava toi mieleen jotkut pienemmät tapahtumat :D 

Hall cosplay ulkolavalla

Ikävämpi puoli illalla ulkona hengaamisessa on se, että kaikenlaiset hyttyset ja muut verenimijät ovat myös liikenteessä. Majapaikkaan saavuttuani minä ja kaverini säikähdimme kun jalat näyttivät siltä, että ne vuotavat verta, mutta osoittautuivat mäkäräisten pistoiksi. Hämmentävintä on se, että ötökät pääsivät kimppuumme siitä huolimatta että molemmilla oli ties mitä sukkahousua ja helmaa jalkojen päällä, mutta paljain säärin ollut kaverimme säästyi hyökkäykseltä. 

Majapaikan hieno neiti

Lauantaina olin myös paikalla kävijänä, sain suostuteltua Wexarin aika viime tinkaan vetämään kanssani Desussa nähdyt Kaibat uusiksi coniin. Näissäkin cosseissa sai hikoilla sään takia ihan kunnolla, mutta saimme mukavia ja hulvattomia kommentteja, jotka piristivät hikistä päivää. Yksi jäbä esim. käveli meidän ohitse ja totesi täysin spontaanisti Wexarille että hän on legenda :D

Myyntipöytäsalissa yksi toinen jäbä olisi halunnut pelata meidän kanssa Duel Links-mobiilipelissä, mutta meillä ei ollut kyseistä peliä eikä tilanne ollut myöskään parhain mahdollinen tällaiselle. Ylipäätään suurin osa meille juttelemaan tulleista oli n. 30-vuotiaita miehiä, ei sinänsä ihmeellistä kun sarjan fanit taitavat pääosin olla tuota ikäluokkaa ja pojille sarja on alun perin suunnattu (ja korttipeliä pelaa pääosin vain miehet). 

Kaibat conissa

Emme tehneet juuri muuta kuin kiertelimme tapahtumassa, yritin käväistä taidekujalla mutta tungosta oli jälleen yhtä paljon kuin aiempinakin vuosina. En tajua, miten pystyin viime vuonna itse olemaan pöydän toisella puolella kaksi päivää, kun happi meinasi loppua lyhyelläkin käynnillä....

Läksimme pois conista kuuden maissa, sillä olimme olleet paikalla jo aamupäivästä lähtien ja edellisenä päivänä oli mennyt cossikisan vuoksi aika myöhään. Conipäivän jälkeinen hesemättö hits different :D

Afternoon Fikan lehmät olivat kovin valloittavia ;__; kotoa löytyy jo yksi pieni

Sunnuntaina oli aika ryhtyä hommiin ja luvassa oli pitkä päivä, sillä bäkkärikokous alkoi jo 8:30. Ei jostain syystä tehnyt edes tiukkaa olla paikalla tuohon aikaan täydessä tällingissä, sain jopa kommenttia että miten mä voin olla noin pirteä tähän aikaan aamusta :D 

Aamu raikas iloinen

Omia hommiani päivän aikana ennen kisaa oli jeesiä kisaajia ennen tuomarointeja, ryhmäsarjan tuomarointien aikana etsin kisaajia ja vein tuomarointihuoneeseen ja olin lisäksi pari tuntia cosplayn infopisteellä.
Traconissa backstage on jaettu kolmeen kerrokseen: kellarikerros (pukuhuoneet), ensimmäinen kerros (aula, taukotila ja lavallemeno), toinen kerros (ei meidän käytössä) ja kolmas kerros (tuomarointihuoneet). Tuli kyllä päivän askeleet portaissa juostessa, kumma kyllä ei edes tuntunut seuraavana päivänä. Portaissa tuli juteltua ryhmäsarjan kisaajien kanssa ja kaikilla ainakin vaikutti olevan hyvä meno, ylipäätään aamupäivä tuntui sujuneen muutamista kömmähdyksistä huolimatta rauhallisesti ja kaikilla kisaajilla oli hyvä boogie päällä jännityksestä huolimatta. Taru Sormusten Herrasta-näytelmän papereita oli myös teipattuna oviin ja seinille, erityisesti puvustuksen muistiinpanoja oli todella kiinnostavaa tutkia kuvien kera kun itse esitystä en päässyt näkemään. 

Cosplayn infopiste sijaitsi backstagen ja viereisen Muumimuseon sisäänkäynnin vieressä, olin sen verran myöhäiseen aikaan päivystämässä että pöydälle tulivat lähinnä museon kävijät kyselemään, että pääseekö museoon sisälle näyttämällä lippua skanneriin tai onko takana oleva backstage se muumimuseo. 

Twinnattiin Strawberrymilkin kanssa cottagercore-henkisillä asuillamme  eri väriskaaloilla!

Kilpailun aikana mulle ei oltu etukäteen laitettu mitään tiettyä hommaa, mutta päädyin vähän ennen kisan alkua jeesimään extempore Tamamerua puukeppien kanssa kävelyssä. Hieman jännitti kun en ollut heidän lavatreeneissä mukana eikä ollut hajuakaan, miten esitys alkaa yms. mutta hyvin selvittiin! Melkein meinasimme horjahtaa lavan takana olleessa portaassa ja astuin pikkuvarpaani päälle ikävän tuntuisesti, kipu tuntui hetkellisesti menneen ohitse ja jatkoin avustamista ihan normaalisti (viikkoa myöhemmin nilkka ärtyi pahemmin ja lääkärin kautta selvisi, että nilkkani nyrjähti kevyesti. Olkaa varovaisia kun menette portaissa :D) ja esityksenkään aikana ei onneksi tapahtunut mitään ikävää.

Palasin takaisin bäkkärille ja ilmeni, että ryhmäsarjassa tarvittiin yhden ryhmän kohdalla myös saattamisapua ja tarjouduin myös tähän pestiin. Hengailin ryhmän kanssa jonossa lavalle ja tuli samalla juteltua kaikenlaisesta, ilmeni mm. että yksi ryhmäläinen oli ollut parilla samalla kurssilla kanssani lukiossa ja löysin Drivesta jotain ryhmäkuvia yhdestä tapahtumasta, jossa kumpikin olimme lukioaikaan. Pieni maailma! 

Hyppäsin ryhmäsarjan lavaosuuden jälkeen salin puolelle katsomaan palkintojenjakoa ja Iriksen pitämä WCS-puhe oli kovin liikuttava, en ole itse edes ollut WCS-karsinnoissa saati edustajana ja kyyneleitä melkein meinasi tulla ;__; niin kauniita sanoja Suomen cosplayharrastajista ja siitä matkasta, joka ollaan kuljettu yhteisönä ja harrastuksena WCS-kisojen kanssa. 

Backstagen porukkaa, mukaanlukien työvoima, vastaavat, kisaajat ja tuomarit <3
Kuva: Nyymix

Hurjasti onnea kaikille voittajille! Sanon näin varmaan joka conin jälkeen jossa olen ollut bäkkärillä, mutta kylläpä kummasti taas heräsi kisaamishalut lavan menoa ja palkintojenjakoa katsoessa :D ensi vuodelle olenkin ajatellut jotain isompaa projektia, jonka toivottavasti saan vietyä myös lavalle asti. 

Kokonaisuutena Tracon sujui omalta osaltani varsin mukavasti, oli kiva olla taas hommissa ja ehdin kuitenkin pyöriä kävijänä ihan tarpeeksi omaan makuun. Vietin pihalla enemmän aikaa kuin yhdessäkään aiemmassa Traconissa, liekö syynä hyvä ilma (=huono ilmanvaihto sisällä kosteuden ja väkimäärän vuoksi) vai se, että puistossa oli ihan älyttömän paljon erilaista ohjelmaa ja ostettavaa niin taidekujan kuin ruokailun puolesta. Oli paljon mukavia kohtaamisia jokaisena tapahtumapäivänä ja backstagella oppi taas uutta cossikisojen järjestämisestä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. 

Conien puolesta taitaakin olla vuosi jo taputeltu ja seuraavana sitten omalta osaltani Frosti (olen tosin Shumicon Shoppussa myymässä myös tässä välissä), blogin puolelle tippuu vielä loppuvuoden aikana parit wip-postaukset cosseista. Ensi kertaan!