Printattua puuvillaa ja laskoksia - Benio WIP

Pitkästä aikaa making of-postaus cossista, jipii! Tein alkuvuodesta Haikara-san ga Tooru-elokuvasarjasta päähenkilö Benion asun ja vaikka asu on melko simppeli, ajattelin kirjoitella muutaman sanan sen teosta.

Reffikuvia

En ole aiemmin tehnyt mitään kimonoja tai hakamaa, joten uutta opeteltavaa oli paljon. Sain onneksi Hootilta lainaan hakamasetin netistä löytyneiden kaavojen ja videoiden tueksi!

Sarja sijoittuu Japaniin 1920-30-luvuille ja päätin ottaa ajanjaksosta inspiraatiota, mutta en halunnut kuitenkaan tehdä täysin ajanmukaista cossia, sillä elokuvassa on luonnollisesti otettu tiettyjä vapauksia esim. värien ja siluetin suhteen, jotka taas eivät ole ajalle tyypillisiä. Pyrin kuitenkin tekemään mahdollisimman samalla tavalla kuin kimono ja hakama oikeasti tehtäisiin, esimerkiksi kimonoon en halunnut lainkaan päällitikkauksia. Ompelin kuitenkin cossin ompelukoneella ihan hermoja säästääkseni, hihansuut ja kauluksen ompelin kimonoon käsin. 

Olen vartalotyypiltäni "kolmio", eli hartiat sekä rinnanympärys ovat leveimmät kohdat vartalossani. Kimonot ovat malliltaan hyvin tasaisia, sama pätee myös kimono+hakama-komboon. Jännitin hieman etukäteen, näyttääkö lopputulos yhtään samalta kun vartalotyyppini on niin erilainen kuin haluttu siluetti. Kimonossa ei ole erillisiä olkasaumoja ja kankaan väljyys, joka normaalisti on kuositeltu pois länsimaalaisessa vaatteessa, on kimonossa esimerkiksi juuri kainaloalueella. Tästä syystä hiha tekee hartioista vähän leveämmän näköiset, kun hihassa on paljon kangasta. Reffikuvassa hakama levenee reilusti helmaa kohden ja käytin tätä hyväkseni siluetin luomisessa.

Aluskerrokset
Päätin jo ihan alkuun, että käytän binderiä kimonon alla saadakseni oikeanlaisen siluetin, sillä olen melko rintava ja vyötärö on kapeahko suhteessa rinnanympärykseen. Aiemmalla Japanin reissulla kävin kimonovuokrauspalvelussa, jossa pukijat laittoivat todella monta erilaista nauhaa, vyötä ja harsoa kimonokerrosten alle, jotta siluettini pysyisi oikeana. Asuun oli tulossa muutenkin jo kerroksia ja haluisn pystyä pukemaan asun omin avuin, joten binderillä sain nopeutettua pukemisprosessia.

Asussa näkyy valkoinen kaulus kimonon alla. Tiesin, että oikeaoppisesti kimonon alla on ohut aluskimono ja kuvassa näkyvä kaulus viittasi juuri tähän. Ajattelin hyödyntää kimonoproton tähän tarkoitukseen niin, että tekisin kauluksen jostain jämäkämmästä kankaasta. Seuraan Instassa useita vapaa-ajallaan kimonoon pukeutuvia japanilaisia ja sattumalta törmäsin videoon, jossa tällainen arkipukeutuja korvasi kokonaisen aluskimonon pelkällä kaulusosalla. Totesin tämän version paljon näppärämmäksi cosplayasuun, sillä lopputulos näyttää samalta mutta puettavuudeltaan huomattavasti nopeampi ja helpompi kuin kokonainen kimono. 

Apua miten kyllästynyt ilme :D Alla mulla on vanha työpaita, jotta hiki ei tarttuisi kimonoon

Tein cossiin alushameen, sillä huomasin ensimmäisen käyttökerran jälkeen, että hakama tarttuu sukkahousuihini ärsyttävästi kiinni kävellessä ja pakkaantuu tällöin polvieni päälle. Hame on kietaisumallia ja käytin siihen ylijääneitä materiaaleja. Laitoin helmaan koristeeksi hakamakankaasta tehdyn vekkiröyhelön sillä ajatuksella, että jos kävelen esim. portaita niin alushameen vekit tulevat esiit ja mätsäävät hakamaan. 

Kauluksen ja hameen päälle tein sidottavan vyön, joka pitää kauluksen paremmin paikallaan ja tasoittaa vyötäröäni tasaisemmaksi.

Kimono

Benion kimonossa on kuosi, josta tiesin ennestään, että kyseessä on todella perinteinen jo olemassaoleva japanilainen kuosi, mutta kuosin nimi oli hukassa. Nopealla googlauksella selvisi, että kuosin nimi on yagasuri. 

Pohdin pitkään, kuinka lähtisin toteuttamaan kuosia ja totesin, että maalaaminen olisi aivan liian hermoja raastava projekti ja päätin kokeilla kankaan printtausta ensimmäistä kertaa. Printin tein Illustratorilla ja monille tuttu Spoonflower päätyi myös minun valinnakseni printtipaikan suhteen. Biffeltä sain paljon apuja kangaslaadun valitsemisessa sekä kuosin skaalauksen kanssa ja selvisin parilla testikierroksella näytepalojen kanssa (kannattaa tarkistaa kunnolla, millä tavoin senttimetrit vertautuvat tuumiksi :D) 

Vasemmalla ensimmäinen versio, oikealla se, mitä tilasin lopulta cossiin

Otin riskin ja tilasin kankaan jo kuukausia ennen kaavojen tekoa ja netistä löytyneiden ohjeiden mukaan tilasin kangasta 3 metriä, josta riitti juuri ja juuri minulle polvimittaisen kimonon tekoon (olen 160cm). Tämä oli toisaalta cossia ajatellen hyvä pituus, sillä kimono peittää ylävartaloni hyvin eikä vahingossakaan vilahda hakaman alta eikä rajoita liikkumistani, toisin kuin pidemmät kimonot. Kimonon vuoritin pehmeällä vuorikankaalla.

Kimono alushameen päällä

Jotenkin ajattelisi kimonokaavojen olevan tosi helppoja, sillä se koostuu lähinnä suorista paloista, mutta käytännössä pitikin vähän aivojumpata kankaan menekin ja kaavojen asettelun kanssa että printti tulee oikein päin jokaisessa palassa. Kangas riitti onneksi juuri ja juuri eikä tarvinnut pihistellä esim. pituudesta tai leveydestä eikä jämäpaloja juurikaan jäänyt. 

En halunnut kimonoon yhtään näkyviä tikkauksia ja pyrin parhaani mukaan ompelemaan sen ompelukoneella, mutta hihapalat yhdistin miehustaan käsin ja ompelin käsin myös hihansuut sekä kauluksen kiinni kimonoon. 

Vyöt

Asun vyön eli obin tein Eurokankaan palalaarista löytyneestä viskoosista. Reffikuvassa obi on yksivärinen, mutta perinteisissä kimonoissa vyö saattaa olla näyttävin osa asua ja kovinkin kirjava, vaikka sitä ei kauheasti näkyisi ulospäin. Lisäksi "laimean magentan" väristä yksiväristä kangasta ei tahtonut oikein löytyä, joten tästä syystä päätin vähän leikitellä kuosin kanssa kun sopivan värinen kuosikangas osui vastaan. Kuvio oli tosin vähän liian voimakas omaan makuuni, joten käytin kankaan nurjaa puolta.
Aluksi sidoin obin oikeaoppisesti päälleni, mutta materiaalivalinta ei ollut paras ja obin rusetti takana löystyi päivän aikana niin, että hakama alkoi valumaan ikävän näköisesti. Kolmannen käyttökerran jälkeen totesin, että muokkaan obista feikkiversion, jotta se varmasti pysyisi koko ajan paikallaan. 

Obin alle tein paksusta huovasta "alusobin", joka auttaa siluetin muodostamisessa ja obin saa kiinnitettyä pukemisen aikana tähän huopa-obiin. Päällystin huovan hakamakankaalla, jotta se ei pistä liikaa silmään mikäli obi liikkuu paikoiltaan. Huopa-obi kiinnitetään paksuilla neppareilla kiinni. 

Alusobi edestä

Alusobi takaa (kangas asettui vähän hassusti, jonka takia se ei mene ihan suoraan)

Huopa-obin päälle kiedon oikean obin pari kertaa ympäri ja kiinnitän takaa parilla isolla nepparilla. Taakse tulee iso erikseen kiinnitettävä rusetti, joka kiinnittyy myös isoilla neppareilla kiinni. Siitä tuli ihan söpö ja on harmi, ettei se näy mihinkään, kun hakama laitetaan sen päälle :D 

Irroitettava rusetti

Neppareita on

Hakama

Sitten hakama! Myönnettäköön, että ajattelin hakaman olevan vähän niinkuin perus laskoshame, jossa on aukot sivuilla. Kun lähdin tutkimaan asiaa tarkemmin ja pyörittelin lainaan saatua hakamaa, totesin, että laskokset onkin aseteltu paljon monimutkaisemmin kuin olin ajattelut ja vaati pari protoa, että sain niistä halutunlaiset. En edelleenkään ole täysi tyytyväinen lopputulokseen, mutta ensimmäiseksi hakamaksi varsin kelpo!

Materiaaliksi valitsin myös aikoinaan Agriaan käyttämäni polyesterin, sillä väri mätsäsi hyvin, kangas oli tarpeeksi jämäkkä että laskokset pysyvät, mutta kuitenkin miellyttävä käyttää ja sitä oli edelleen saatavilla Kangastukussa. Huomasin Agrian kohdalla myös sen, että kangas pehmeni mukavasti käytön aikana vähän pellavan tapaan, kankaassa on myös luonnonkuitumainen tekstuuri ollakseen polyesteria. 

Vaikka minulla oli oikea hakama jota tutkia, piti silti katsella videoista, että mitkä nauhat sidottiin mihinkin ja miten päin. Päätin vähän oikaista sidonnan kanssa ja laitoin edessä oleviin nauhoihin (jotka eivät näy mihinkään) hakaskiinnityksen, jotta solmuista ei tulisi vahingossakaan mitään myttyä eteen. Hakaset myös varmistavat sen, että nauhat pysyvät paikoillaan kun solmut taas saattavat löystyä päivän aikana.

  
Takaa tulevat nauhojen kanssa pohdin erilaisia feikkirusettisysteemejä, mutta mielestäni oli toisaalta kiva touch että edessä oleva rusetti olisi sidottu ja "aidomman" näköinen, vaikka se ei olisikaan 100% reffikuvaa vastaava. Olen myös aika hyvä sitomaan rusetteja nätisti ja tasaisesti, kiitos lukemattomien mekkojeni joissa on vyötärölle sidottava nauha :D 

Valmis hakama päällä

Peruukista minulla ei ole juurikaan sanottavaa, lähinnä hiusten sävy oli varsinaista hiustenvalkomista ":D", kun reffikuvassa sävy on melkein lila, mutta monella cossaajalla oli ruskea peruukki ja sarjan 70-luvulla tulleessa animessa Beniolla on myös ruskeat hiukset. Päädyin harmahtavan lilaan sävyyn, joka tietyssä valossa sopivasti näyttääkin ruskealta. Sopivan sävyinen yksilö löytyi Coscraftin valikoimista eikä peruukille tarvinnut tehdä juuri muuta kuin otsatukan trimmaus ja pituudesta napsiminen. Päässä olevan rusetin tein kaapista löytyneestä jämäkankaasta, jonka hauska tekstuuri toi särmää muuten simppeliin asusteeseen. Sävy on kirkkaamman punainen kuin reffikuvissa, mutta mielestäni sopii oman cossini kankaiden sävyihin hyvin.

Käytiin Nyymixin ja Hootin kanssa shoottaamassa tätä cossia Vantaan Viherpajalla, jossa on (melko ränsistynyt) japanilainen talo ja puutarha. Kuvakulmien kanssa kikkailemalla saatiin kuitenkin luotua illuusio siitä, että ollaan Vantaan sijaan jossain ihan muualla :D

Molemmat kuvaajat sai vapaat kädet editoinnin suhteen ja olikin hauska nähdä, miten eri tyylisiä kuvista tuli vaikka paikka onkin sama. Tykkään molemmista hurjasti!

Kuvat: Hootti

Kuvat: Nyymix

Pitkä kuuma syksy - Tracon 2024

Traconissa taas tänäkin vuonna, tällä kertaa cosplaybäkkärillä hommissa!

Vaikka olen jo vuosia työskennellyt cossikisojen parissa eri coneissa, Traconin cosplayvänkärinä työskentelyä ei ole tätä ennen tullut kokeiltua. Odotinkin mielenkiinnolla, millä tavoin Traconin järjestelyt olivat eri tavoin esim. Desuihin verrattuna, joita olen myös mukana järjestämässä.

Tyylikäs badge!

Aiemmista vuosista poiketen cosplaykisat olivat pääosin vain sunnuntaina, eli olin kävijänä perjantaina ja lauantaina. Molempina päivinä oli myös pientä cosplayohjelmaa, mutta halusin keskittää työvuoroni täysin pääsalin puolella oleviin kisoihin. 

Perjantaina saavuin paikalle viiden maissa ja ohjelmassa oli ulkona olleen taidepolun sekä myyntipöytien tsekkailu sekä hall cosplay-kisan katsominen. Olin korjaillut Benio-cossiani paria viikkoa edeltävän shootin jäljiltä tälle conipäivälle. Päivä oli todella kuuma ja kostea eikä tuntunut ollenkaan siltä, että olis jo syyskuu. Cossivalinta ei ollut parhain mahdollinen, mutta pärjäsin jotenkuten matkatuulettimeni ansiosta. Yövyin kaverini luona ja päivällä cossia pukiessa piti välillä mennä tuulettimen eteen etten hikoile meikkivoiteita pois, sillä asunto oli vanhemman kerrostalon ylemmissä kerroksissa. 

Taidepolku oli tämän vuoden uutuus ja käytännössä se oli ulkona teltassa/katoksessa ollut taidekuja. Emme meinanneet porukan kanssa löytää telttaa, sillä sitä lähin puiston sisäänkäynti oli suljettu bofferointipisteen takia ja samannäköisiä telttoja oli puistossa useampikin. Kävi sääliksi myyjiä, sillä teltan sisällä ollut ilma oli todella heikko vaikka tilaa olikin hyvin. Toki heidän onnekseen koko viikonloppuna ei satanut, joka olisi voinut olla vielä ikävämpää kuin kostea ja huono ilma. Tykkäsin kuitenkin ideasta, sillä sisällä ollut taidekuja oli tuttuun tapaan aivan tukossa koko viikonlopun, näitä ulkona olleita pöytiä pääsi tarkastelemaan rauhassa ja ilman tunkua. 

Minä ja Tilli! Kiitos vielä majoittamisesta :D

Hall cosplay sijaitsi Lotr-esityksen takia ulkolavalla, sää oli sopiva niin tämä järjestely toimi mielestäni ihan kivasti. Lavalla ei luonnollisesti ollut screeniä mistä olisi nähny reffikuvia, joten piti olla juontajan puheen varassa, mikäli halusi tietää, mistä lähteestä hahmo on. Kisa alkoi verrattain myöhään (klo 20 aikaan illalla) mutta itseäni se ei ainakaan haitannut, porukkaa oli paljon pihalla omilla vilteillään ja päivän kuumuus alkoi myös väistymään. Puhuimmekin kaveriporukkani kanssa, että olisipa itsekin tajunnut ottaa viltin mukaan kun sää oli niin mainio. Tällainen ulkolavalla ollut kisa tuntui tavallaan jotenkin nostalgiselta, varmaan kun on tottunut että cossikisat ovat yleensä jossain aika hulppeassakin konserttisalissa niin tällainen pienempi ja vaatimattomampi lava toi mieleen jotkut pienemmät tapahtumat :D 

Hall cosplay ulkolavalla

Ikävämpi puoli illalla ulkona hengaamisessa on se, että kaikenlaiset hyttyset ja muut verenimijät ovat myös liikenteessä. Majapaikkaan saavuttuani minä ja kaverini säikähdimme kun jalat näyttivät siltä, että ne vuotavat verta, mutta osoittautuivat mäkäräisten pistoiksi. Hämmentävintä on se, että ötökät pääsivät kimppuumme siitä huolimatta että molemmilla oli ties mitä sukkahousua ja helmaa jalkojen päällä, mutta paljain säärin ollut kaverimme säästyi hyökkäykseltä. 

Majapaikan hieno neiti

Lauantaina olin myös paikalla kävijänä, sain suostuteltua Wexarin aika viime tinkaan vetämään kanssani Desussa nähdyt Kaibat uusiksi coniin. Näissäkin cosseissa sai hikoilla sään takia ihan kunnolla, mutta saimme mukavia ja hulvattomia kommentteja, jotka piristivät hikistä päivää. Yksi jäbä esim. käveli meidän ohitse ja totesi täysin spontaanisti Wexarille että hän on legenda :D

Myyntipöytäsalissa yksi toinen jäbä olisi halunnut pelata meidän kanssa Duel Links-mobiilipelissä, mutta meillä ei ollut kyseistä peliä eikä tilanne ollut myöskään parhain mahdollinen tällaiselle. Ylipäätään suurin osa meille juttelemaan tulleista oli n. 30-vuotiaita miehiä, ei sinänsä ihmeellistä kun sarjan fanit taitavat pääosin olla tuota ikäluokkaa ja pojille sarja on alun perin suunnattu (ja korttipeliä pelaa pääosin vain miehet). 

Kaibat conissa

Emme tehneet juuri muuta kuin kiertelimme tapahtumassa, yritin käväistä taidekujalla mutta tungosta oli jälleen yhtä paljon kuin aiempinakin vuosina. En tajua, miten pystyin viime vuonna itse olemaan pöydän toisella puolella kaksi päivää, kun happi meinasi loppua lyhyelläkin käynnillä....

Läksimme pois conista kuuden maissa, sillä olimme olleet paikalla jo aamupäivästä lähtien ja edellisenä päivänä oli mennyt cossikisan vuoksi aika myöhään. Conipäivän jälkeinen hesemättö hits different :D

Afternoon Fikan lehmät olivat kovin valloittavia ;__; kotoa löytyy jo yksi pieni

Sunnuntaina oli aika ryhtyä hommiin ja luvassa oli pitkä päivä, sillä bäkkärikokous alkoi jo 8:30. Ei jostain syystä tehnyt edes tiukkaa olla paikalla tuohon aikaan täydessä tällingissä, sain jopa kommenttia että miten mä voin olla noin pirteä tähän aikaan aamusta :D 

Aamu raikas iloinen

Omia hommiani päivän aikana ennen kisaa oli jeesiä kisaajia ennen tuomarointeja, ryhmäsarjan tuomarointien aikana etsin kisaajia ja vein tuomarointihuoneeseen ja olin lisäksi pari tuntia cosplayn infopisteellä.
Traconissa backstage on jaettu kolmeen kerrokseen: kellarikerros (pukuhuoneet), ensimmäinen kerros (aula, taukotila ja lavallemeno), toinen kerros (ei meidän käytössä) ja kolmas kerros (tuomarointihuoneet). Tuli kyllä päivän askeleet portaissa juostessa, kumma kyllä ei edes tuntunut seuraavana päivänä. Portaissa tuli juteltua ryhmäsarjan kisaajien kanssa ja kaikilla ainakin vaikutti olevan hyvä meno, ylipäätään aamupäivä tuntui sujuneen muutamista kömmähdyksistä huolimatta rauhallisesti ja kaikilla kisaajilla oli hyvä boogie päällä jännityksestä huolimatta. Taru Sormusten Herrasta-näytelmän papereita oli myös teipattuna oviin ja seinille, erityisesti puvustuksen muistiinpanoja oli todella kiinnostavaa tutkia kuvien kera kun itse esitystä en päässyt näkemään. 

Cosplayn infopiste sijaitsi backstagen ja viereisen Muumimuseon sisäänkäynnin vieressä, olin sen verran myöhäiseen aikaan päivystämässä että pöydälle tulivat lähinnä museon kävijät kyselemään, että pääseekö museoon sisälle näyttämällä lippua skanneriin tai onko takana oleva backstage se muumimuseo. 

Twinnattiin Strawberrymilkin kanssa cottagercore-henkisillä asuillamme  eri väriskaaloilla!

Kilpailun aikana mulle ei oltu etukäteen laitettu mitään tiettyä hommaa, mutta päädyin vähän ennen kisan alkua jeesimään extempore Tamamerua puukeppien kanssa kävelyssä. Hieman jännitti kun en ollut heidän lavatreeneissä mukana eikä ollut hajuakaan, miten esitys alkaa yms. mutta hyvin selvittiin! Melkein meinasimme horjahtaa lavan takana olleessa portaassa ja astuin pikkuvarpaani päälle ikävän tuntuisesti, kipu tuntui hetkellisesti menneen ohitse ja jatkoin avustamista ihan normaalisti (viikkoa myöhemmin nilkka ärtyi pahemmin ja lääkärin kautta selvisi, että nilkkani nyrjähti kevyesti. Olkaa varovaisia kun menette portaissa :D) ja esityksenkään aikana ei onneksi tapahtunut mitään ikävää.

Palasin takaisin bäkkärille ja ilmeni, että ryhmäsarjassa tarvittiin yhden ryhmän kohdalla myös saattamisapua ja tarjouduin myös tähän pestiin. Hengailin ryhmän kanssa jonossa lavalle ja tuli samalla juteltua kaikenlaisesta, ilmeni mm. että yksi ryhmäläinen oli ollut parilla samalla kurssilla kanssani lukiossa ja löysin Drivesta jotain ryhmäkuvia yhdestä tapahtumasta, jossa kumpikin olimme lukioaikaan. Pieni maailma! 

Hyppäsin ryhmäsarjan lavaosuuden jälkeen salin puolelle katsomaan palkintojenjakoa ja Iriksen pitämä WCS-puhe oli kovin liikuttava, en ole itse edes ollut WCS-karsinnoissa saati edustajana ja kyyneleitä melkein meinasi tulla ;__; niin kauniita sanoja Suomen cosplayharrastajista ja siitä matkasta, joka ollaan kuljettu yhteisönä ja harrastuksena WCS-kisojen kanssa. 

Backstagen porukkaa, mukaanlukien työvoima, vastaavat, kisaajat ja tuomarit <3
Kuva: Nyymix

Hurjasti onnea kaikille voittajille! Sanon näin varmaan joka conin jälkeen jossa olen ollut bäkkärillä, mutta kylläpä kummasti taas heräsi kisaamishalut lavan menoa ja palkintojenjakoa katsoessa :D ensi vuodelle olenkin ajatellut jotain isompaa projektia, jonka toivottavasti saan vietyä myös lavalle asti. 

Kokonaisuutena Tracon sujui omalta osaltani varsin mukavasti, oli kiva olla taas hommissa ja ehdin kuitenkin pyöriä kävijänä ihan tarpeeksi omaan makuun. Vietin pihalla enemmän aikaa kuin yhdessäkään aiemmassa Traconissa, liekö syynä hyvä ilma (=huono ilmanvaihto sisällä kosteuden ja väkimäärän vuoksi) vai se, että puistossa oli ihan älyttömän paljon erilaista ohjelmaa ja ostettavaa niin taidekujan kuin ruokailun puolesta. Oli paljon mukavia kohtaamisia jokaisena tapahtumapäivänä ja backstagella oppi taas uutta cossikisojen järjestämisestä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. 

Conien puolesta taitaakin olla vuosi jo taputeltu ja seuraavana sitten omalta osaltani Frosti (olen tosin Shumicon Shoppussa myymässä myös tässä välissä), blogin puolelle tippuu vielä loppuvuoden aikana parit wip-postaukset cosseista. Ensi kertaan!