Heroes Comic Con: Äiti, mä meen Ranskaan

Tästä tulee pitkä postaus, joten suosittelen nappaamaan suosikkijuomasi ja jonkun pikkuherkun lukutuokion kaveriksi! Kerron sekä tapahtumasta, että ajasta ennen tapahtumaa ja ajatuksista omaan arvokisaamiseeni liittyen. Luvassa paljon kuvamateriaalia, kiitos assarini Yujin päivän taltioinnista ja Nyymix pikaisesta toimituksesta lavakuvien kanssa!

Nostetaan heti alkuun kissa pöydälle kilpailun suhteen ja se, mihin postauksen otsikossakin viittaan: voitin yksilösarjassa ja nappasin jostain käsittämättömästä syystä edustuspaikan E2C-finaaliin Ranskaan!! Lisää voittofiiliksistä ja muuta hulinasta kerron lisää myöhemmin tässä postauksessa, kun pääsemme kronologisessa järjestyksessä kilpailun loppuun asti :D 

Kuvan ottanut Megurinemagnet /Teklagraphy

Cosplayn suomenmestaruuskisat yleisesti ja ajatuksia arvokisaamisesta

(Heroes) Comic Conissa tapahtui niin paljon kaikkea järisyttävää, että en edes oikein tiedä, mistä aloittaa. Aloitan ehkä tapahtumasta ylipäätään, kisoista ja siitä miksi olin siellä: Heroes Comic Con järjestettiin ensimmäistä kertaa Helsingin Messukeskuksessa 9.-11.5.2025 ja samassa tapahtumassa järjestettiin myös Cosplayn Suomenmestaruuskilpailut, jotka käytännössä toteutti Cosvision. Aiemmista suomenmestaruuskisoista poiketen tällä kertaa ei valittu erikseen vain yksilö- ja ryhmäsarjan suomenmestareita, vaan tiimi, josta kukin lähtee eri cosplaykilpailuihin edustamaan Suomea. Suomenmestaruuskilpailu sisälsi kolme kilpailua: Yksilösarja, ICL-Solo ja ICL Duo. 

Tämä oli aluksi vähän hämmentävä konsepti sisäistää, kun siitä tiedotettiin ensimmäisen kerran viime vuoden puolella. Aiemmasta poiketen yksilösarjassa olikin NCC (Nordic Cosplay Championship)-finaalipaikan lisäksi myös E2C (Europa Cosplay Cup) -finaalipaikka, ja samasta "kilpailijapoolista" valittiin näihin molempiin kilpailuihin eri edustajat sekä "runner upit" molemmille. Tämä oli tietääkseni ensimmäinen kerta Suomessa, kun samasta kilpailusta valitaan useampaan eri finaaliin edustaja, tätä ilmeisesti harrastetaan muissa maissa enemmän. 

ICL (International Cosplay League) oli taas suoraviivaisempi, sillä oli erikseen ICL soolo- sekä duo-kategoriat, joista soolokategoriassa kisattiin pelkällä puvulla yksin ja duossa taas parina, perinteiseen tapaan puvulla ja esityksellä. Yhteensä eri voittajia, eli cosplayn suomenmestareita, tulisi olemaan siis viisi (1 E2C, 1 NCC, 1 ICL Solo ja 1 ICL Duo eli pari) ja voittajat kisaavat 2025 aikana Espanjassa, Ranskassa ja Ruotsissa. Aikamoinen show oli siis tiedossa Comic Conissa. Astuin ihan uudelle alueelle cosplayn saralla, sillä kisasin itse nyt tässä yksilökategoriassa! Asiasta ei saanut juuri hiiskua somessa, lähipiirille toki kerroin asiasta heti kun sain itse tietää, mutta suurimmalle osalle sai paljastaa asian vasta pari viikkoa ennen tapahtumaa. 

Kaunis badge!

Oma CSM-matkani alkoi oikeastaan jo heti Cosvision 2023 jälkeen, jossa sijoituin Cosvision Star Cosplay-kilpailussa toiseksi. Tämän johdosta lähdin makustelemaan ihan konkreettisesti ajatusta arvokisaamisesta ensimmäistä kertaa, sillä olin tässä kohtaa sijoittunut useasti sekä puku- että esityskisoissa ja pohdin, että ehkä voisin vihdoin olla "valmis" myös arvokilpailuihin sillä tasolla, että siellä voisi ehkä sijoittuakin. Kysyin Yujinia mukaan esitysideaani assariksi pieneen lavarooliin heti vuodenvaihteessa 2024, saman vuoden suomenmestaruuskisoja varten. Päässä pyöri jo valmis esitysidea ja puku/puvut olivat jo myös tiedossa, sillä päätin toteuttaa jo 10 vuotta vanhan cosplayesitysidean, joka piti ihan alun perin viedä lavalle jo Tracon 2015 esityskilpailuun. Onneksi en vienyt silloin :D 

Harmikseni vuonna 2024 ei kuitenkaan järjestetty suomenmestaruuskisoja ollenkaan, mutta tuli tieto siitä, että kisat järjestettäisiin taas 2025 keväällä. Olin kuitenkin jo päättänyt hakea kilpailuun, sillä uusi ajankohta sopi omiin aikatauluihin hyvin ja Yujin oli edelleen kiinnostunut assaroinnista. Haku aukesi tammikuussa 2025 ja ilokseni sähköpostiini ponnahti hyväksymisviesti kilpailuun pääsystä. Olin aloittanut puvun työstöä jo joulukuussa ja tässä kohtaa piti pistää iso vaihde eteenpäin, jotta saisin kaikki varmasti valmiiksi asti.

Tästä lähti useamman kuukauden mittainen puristus, jossa tasapainottelin vuoden vaihteessa alkaneiden uusien täysipäiväisten AMK-päiväopintojen, töiden, Shumiconin ja Desun kisapreppausten ja cossien kanssa, Käytännössä tämä näytti kalenterissani siltä, että herään -> koulua/töitä -> koulun/Shumin dediksiä -> cossia -> nukkumaan. Tämän lisäksi tuli yllättävä muutos deadlineihin, nimittäin tekniikka (eli taustavideo/ääniraita ja lavakartta) tulikin palauttaa yhtäkkiä kaksi viikkoa aiemmin kuin mitä aluksi oli tiedotettu ja tässä kohtaa se tarkoitti, että kaikki tuli palauttaa kahden viikon eikä kuukauden päästä. Uusi deadline oli tullut Comic Conin puolelta ja se oli ehdoton. Eli aikataulut uusiksi! Omalla kohdallani tämä tarkoitti sitä, että ehdimme treenata yhdessä vain kerran ennen uutta deadlinea, eli ajoitukset yms. piti tahdittaa harjoituksissa ääniraidan mukaan eikä toisinpäin, sillä ääniraitaa ei voinut enää luonnollisesti muokata palautuksen jälkeen. 

Ilmeeni kun aikataulumuutos 

Tein cosseja, ääniraitaa ja lavasteita melkein joka päivä yömyöhään kevään aikana enkä juuri nähnyt kavereita (paitsi Yujinia), omat synttärini ehdin järjestämään jossain välissä, mutta vaati todella kurinalaista aikataulua pyörittää noita kaikkia niin, että sain kaiken tehtyä ajoissa. Olin tässä myllerryksessä sillä mielentilalla, että jos saan kaiken tehtyä ja vietyä esityksen lavalle asti kunnialla ja hyvin tehdyillä puvuilla, olen siinä kohtaa jo voittanut ainakin itseni. En todellakaan suosittele tai ihannoi tällaista aikataulua, jaksoin ylläpitää tätä tappotahtia tämän max 4 kuukautta mutta olisin mielelläni tehnyt tämän kevyemmälläkin aikataululla. Loppukirissä yksi päämotivaatio oli tieto siitä, että kohta tämä kaikki on ohi :D Halusin tuoda tämänkin puolen esiin, miten tosissaan olen ottanut tämän kilpailun ja miten tärkeäksi olen kokenut viedä urakan loppuun asti. 

Kilpailuviikko

Päästään tapahtumaviikolle. Oli vielä aika paljon työsarkaa, nimittäin ensimmäisestä mekosta puuttui vielä kaikki yksityiskohdat (pallokuviot) ja lisäkiinnitykset, shortsien vyö ja sen solki oli kesken, peruukki kaipasi lisää stailaamista ja lavastekangas oli jotenkuten kasassa, mutta siitä puuttui kaikki tekstit. Koulun suhteen ei onneksi ollut juurikaan hommaa, skippasin matikan tunnin ja kirosin Excel-tehtävän deadlinea, joka osui juuri tälle viikolle. Puuhastelin nuo puuttuneet osat valmiiksi ja Yujin teki lavasteen Backstage-tekstin. Treenasimme vielä parina päivänä tapahtumaviikolla ja ensi kertaa koko cossit päällä, eikä vain kriittisimmat osat (eli vaihtuvat vaatteet ja rekki + tötterö, jonka sisällä helma ilmestyy). Oli jännää nähdä ensi kertaa, miltä kokonaisuus näytti päälläni! Aika viime tinkaan tosi meni :D 

Toimin ääniraita-DJ:nä treeneissä

Treenasimme samalla myös tuomarointia, joka paljastui edellisellä viikolla tuomarijulkistusten myötä olevan täysin englanniksi kansainvälisen tuomarin vuoksi. Olen opiskellut vaatetusalan amk-tutkintoni osittain englanniksi, sillä monet kurssimme pidettiin täysin englanniksi ja mallistot suunniteltiin myös näin. Perussanasto oli siis hyvin hallussa ja olin vähän varautunut vähän myös kuuntelemalla ja katsomalla läjän vaatetus- ja cosplayaiheista sisältöä Youtubesta englanniksi pitkin kevättä.

Taustatietona se, että olin todella pitkään aika huono englannissa, ymmärsin ihan ok mutta puheen ja tekstin tuottaminen oli vähän niin ja näin, kun en juurikaan käyttänyt englantia arjessa enkä kuluttanut kuin suomenkielistä sisältöä somessa. Tämä oli myös pitkään yksi syy sille, miksen halunnut koskaan edes hakea arvokisaamaan, koska tuomarointi tulisi olemaan osittain englanniksi ja jäädyin aina totaalisesti, kun piti puhua jotain. Koulu sekä työelämä on koulinut minua sen verran, että nyt kun oikeasti pistin hakemusta kisaan menemään, en edes miettinyt sitä, olisinko kielellisesti tarpeeksi hyvä osallistumaan kisaan. Yujin sai leikkiä treeneissä tuomaria ja kyseli englanniksi puvuistani, olin aluksi todella jännittynyt mutta kun pääsi vauhtiin, puheesta ei tullut loppua eikä termistön kanssa ollut juurikaan hankaluuksia. 

Pidimme tapahtumaperjantaina viimeiset treenit ja vein samalla myös lavasteet Messarille. Treeneissä kävi monen painajainen, sillä toinen peruukkini helmiponnareistani kirjaimellisesti räjähti käsiini ja helmet sinkoilivat sinne tänne. Jostain syystä tilanne enemmän nauratti minua kuin aiheutti paniikkia, olin vähän aavistellut että tuo kyseinen ponnari ei ehkä kestäisi. Toisaalta myös parempi että se tapahtui päivää ennen, kuin vaikka vähän ennen tuomarointia tai lavatreeneissä, sain nimittäin illalla väkerrettyä uuden ponnarin tilalle. 

Selfie perjantain treeneistä

Kilpailupäivä

Jännitys ja muu sekoilu illalla sai meidät olemaan aika myöhään hereillä ja kello viiden maissa ollut herätys ei tuntunut hyvältä viiden tunnin unien jälkeen. Yksilökisaajien tuli olla paikalla Messukeskuksessa tasan klo 7 lavatreenien vuoksi. Paikallaolo tasan seitsemältä oli ehdoton, sillä takaovi avattiin tasan kerran ja seuraava ovenavaus olisi vasta kahdeksan maissa. 

Ovella vastalla oli vähän gonahtaneen oloinen vartija, joka ei olisi halunnut päästää meidän porukkaa sisään. Lopulta hän suostui, mutta vasta kun jokainen näytti virallisen Comic Conin myöntämän näytteilleasettajapassin. Ongelmana oli se, että kisaajien avustajilla ei tällaisia ollut (vain kisaajat saivat passit tapahtumalta, assarien piti hommata oma lippu) ja tilanteesta tuli vähän mieleen se Australian rajalla-reality, jossa rajaviranomaiset tarkistavat henkilöiden tavaroita ja passeja yms. Onneksi Cosvision sai vartijan ylipuhuttua ja karavaanimme pystyi jatkamaan matkaa kohti backstagea. 

Oma aikatauluni päivän osalta näytti tältä:
Klo 7 paikalla
Klo 8:20 lavamiitti
Klo 8:30 lavaharkat
Klo 11:15 studiokuvaus
Klo 11:30 videokuvaus
Klo 11:50 tuomarointi
Klo 16 takaisin bäkkärille

Päivä oli siis pitkä, mutta välissä oli hyvin aikaa korjailla asua ja jopa vaihtaa se hetkeksi pois (näin teinkin tuomaroinnin jälkeen). Meikkasin suurimman osan ennen lähtöä, laitoin kajaalit ja tekoripset sekä cossin päälle ennen lavaharkkoja. Cossia ei olisi tarvinnut laittaa lavaharkkoihin, mutta harmikseni esitykseni vaatteidenvaihtoineen ei toimi ilman vaatteita, joten eikun vaan korsettia päälle :D 
Tykkäsin kovasti siitä, miten paljon pukuhuonetilaa meillä oli käytössä! Yksilösarjalla ja ICL-kisaajilla oli omat pukuhuoneet, joten päivän aikana näin pääosin oman sarjani kisaajia. 

Bäkkärillä!

Lavaharkka meni ok toiseen vaatteidenvaihtoon asti, joka onnistui osittain mutta feilasi lopulta. Ongelmana oli lavan messumatto, joka tarrasi kiinni vaatteidenvaihtoon liittyvään lavasteeseen sekä irtohelmaan, jonka laitoin päälle esityksessä. Ensimmäisellä kerralla asialle pystyi nauramaan, sillä ainahan ensimmäinen lavaharkka menee jotenkin pieleen. Toisella kertaa oli aivan liian vähän aikaa set uppaa vaihtuvat vaatteet takaisin päälleni ja sama temppu epäonnistui uudestaan. Olimme tästä erittäin lannistuneita ja stressi alkoi hiipimään: mitä jos temppu ei onnistukaan itse kisan aikana ison yleisön edessä? Pitääkö karata maasta häpeän vuoksi, kun helma tippuu kesken kaiken tai helmaa ei saada ollenkaan päälle? Oli todella masentavaa ajatella, että vaivalla tehty esitys lässähtäisi viimeisen 20 sek aikana.

Tässä kohtaa näin jälkikäteen huomasi myös sen, ettemme olleet jännitykseltä saaneet syötyä aamulla oikein mitään, joka saattoi vahvistaa surkeaa olotilaa. Harjoituksia ohjaamassa ollut Elina antoi onneksi kuitenkin palautetta kaikista muista asioista kuin asunvaihdosta, tuntui lohduttavalta että esityksellämme olisi tarjota muutakin kuin mahdollisesti pieleen mennyt helman laitto. Ylipäätään ulkopuolisen näkemys esityksestä oli erittäin tervetullut ja saimme paljon hyviä kehitysideoita eleistä ja asemoinnista lavalla!

Sain todella paljon kannustusta Instan kautta mistä tulikin hyvä mieli! Kiitos kaikille erityisesti tämän asian tiimoilta tsempanneille. 

Pikahaastattelu Cosvisionin Instaan

Lavaharkkojen jälkeen olikin melko pitkä väli ennen kuvauksia, jonka aikana päätin ommella edellisenä iltana kasaan ompelemani uudet rusetit korsetin miehustaan. Minua oli monissa harkoissa häirinnyt rusettien koko (liian pienet) ja halusin vaihtaa ne, mutta oli niin paljon hommaa vielä kisaviikolla että sain tehtyä uudet, mutta en ehtinyt ommella niitä kiinni. En vaivautunut ottamaan korsettia tässä kohtaa pois, joten ompelin rusetit Yujinin ja peilin avulla paikoilleen #professional menolla :D Mutta onneksi vaihdoin, uudet olivat paljon paremmat!

Kaoottista ompelua

Kuvauksissa havahduin siihen, että en ollut juurikaan miettinyt poseja, hups. Ihanat Megurinemagnet ja maerye auttoivat kuitenkin asettumaan minut nätisti kameraa kohti! Tästä hipsinkin suoraan videokuvauksiin, jossa valo lakkasi toimimasta kesken kaiken mutta saimme onneksi kaiken purkkiin sopivasti. Otimme videot sekä pää-asusta että vaatteidenvaihdosta!

Kuvauksissa

Heti vieressä oli tuomarointihuoneet (ehkä ennemmin jopa kopit), jonka lähettyville jäin jännäämään omaa vuoroani. Sanottakoon että jännitti myös tavata tuomaristo, kun kaikki ovat niin uskomattoman taitavia ja menestyneitä! Olen osan kanssa jutellut enemmänkin muissa merkeissä, mutta aina eri asia tavata näin tuomaroinnin merkeissä. 

Kohti tuomarointia kääk

Yllätyin vähän itsekin, miten sujuvasti sain höpöteltyä asiani englanniksi! Alussa jännitti, mutta pyysin heitä kyselemään enemmän niin siinä rentoutui sitten. Tässä helpotti myös se, että kilpailijat saivat lähettää ennakkoon lomakkeella tietoja ja jopa kuvia puvusta, joten tuomaroinnissa pystyi esittelemään paljon tarkemmin pienempiäkin yksityiskohtia, kun osa puvusta oli jo tuttu tuomaristolle. Kaikki olivat oikein mukavia ja vaikuttuneita, kun näytin nopeasti vaatteidenvaihtotekniikan läheltä! Jännitin melko paljon sitä, miten tuomaristo reagoisi materiaalivalintoihi, kun aika rohkeasti lähdin tekemään osaa paljettikankaasta, vaikka reffikuvissa ei ollut kimallusta yms.

Kysyin siis ennakkoon cosplayvastaavalta, saisinko tuoda kaikki asuni mukaan tuomaroitavaksi ja kuinka tämä tehtäisiin referenssikuvia ajatellen. Päädyimme sellaiseen ratkaisuun, jossa erittelin kollaasissa kaikki asuni ja yksi asuista tulisi olemaan ns. pääasu. Tällaisissa asunvaihdoissa kaikki ratkaisut vaikuttavat toisiinsa, jotka näkyisivät myös pääasussani. Siksi koin tärkeäksi, että saisin ottaa kaikki asuni esiteltäväksi tuomarointiin, koska ne muodostavat yhdessä enemminkin kokonaisuuden.

Lähettämäni kollaasi

Otin asunvaihdon huomioon myös planssikuvassa ennen esityksen alkua, joka on tuo pallomekko eikä punainen mekko. Näin "salaisuus" säilyi yleisöllekin loppuun asti!

Tuomaroinnin jälkeen vaihdoin pariksi tunniksi omat vaatteet ja kävimme Triplassa syömässä. Vatsani oli ollut sekaisin jännityksestä koko aamun ja tässä kohtaa muutama tunti ennen kisaa kehoni alkoi oikeasti lahoamaan stressistä pieleen menneen tempun suhteen. Yleensä stressi ei vaikuta ruokahaluuni, mutta tämä lämmin lounas oli ensimmäinen kunnon ateriani päivän aikana (sain syötyä aiemmin yhden karjalanpiirakan joskus aamupäivästä) koska ruokahalua ei yksinkertaisesti ollut. Palasimme conin puolelle pyörimään hetkeksi aikaa, ei ihan hirveästi ollut tekemistä kun myyntipöydistäkin joka toinen tuntui (ja ilmeisesti olikin) täynnä krääsää ja feikkejä tuotteita, muutama AI:lla tehty kuva myös näkyi. Pystyi luottamaan vain taidekujaan ja jo ennestään muista tapahtumista tuttuihin myyjiin. 

Sitten cossi takaisin päälle ja jännittämään lisää! Lisäkierroksia aiheutti tuo sama kirotun irtohelma, joka yhtä aikaa oli osa asuani ja lavaste, joka piti kiinnittää erityisellä tavalla toiseen lavasteeseen, jonka sisällä laitoin helman päälle. Yliajalle menneen lavaohjelman vuoksi emme kuitenkaan saaneet mennä lavan luokse kuin vasta lähempänä kilpailun alkua ja stressasimme lisää, että ehdimmeko laittaa helman kunnolla kiinni lavasteeseen ajoissa. Väsymys alkoi myös hiipimään tässä kohtaa, tuntui että haukottelin koko lavamiitin ajan missä kerrottiin kisan kulusta ja muita olennaisia asioita. Ilmaisimme huolemme lavatiimille ja saimme onneksi mennä vähän etukäteen laittamaan lavastetta valmiiksi. 

Koska edellinen lavaohjelma oli myöhässä, myös cosplaykisa alkoi reilusti myöhässä. Suoraan sanottuna en edes tajunnut asiaa, ei ollut kännykkää mukana eikä bäkkärillä ollut mitään kelloa, mistä seurata aikaa. Juttelin vain muiden kanssa ja aika kului todella nopeasti. 

Erikoisuutena kisassa oli heti alussa oleva catwalk-osuus, jossa jokainen kilpailija kävi pyörähtämässä lavalla pikaisesti. Tämä oli mielestäni kiva lisä, joskin olisi ollut kiva nähdä myös lava ja käydä läpi konkreettisesti catwalk-asiat siinä. Osuus oli kuitenkin nopeatempoinen ja tosi lyhyt, joten kaikki vaikutti menneen mallikkaasti. Tässä kohtaa myös oma jännitys tuntui hälvenneen, tai ainakin olin vähän rennompi kun kisaa pääsi vähän makustelemaan. Naureskelimme Yujinin kanssa että yleisö varmaan kohotteli vähän kulmia, kun todella yksityiskohtaisten pukujen keskellä olin minä pallomekkoineni :D mutta eivät tienneetkään, mikä heihin tulisi iskemään oman osuuteni aikana---

Catwalk-poseni
Kuva @Nyymix

Pärinä alkoi olemaan todellinen kun esitykset lähtivät käyntiin. Oma sarjani oli ensimmäisenä ja minua ennen oli viisi esitystä. Totesinkin Yujinille, että olemme voittajia ihan oikeasti jo siinä kohtaa, jos/kun temppu onnistuu, koska olimme niin stressipallona. Totesin Rindalinille (joka heitti kisaajia lavalle) juuri ennen lavalle menoa, että tämä on elämäni jännittävin hetki. En ole oikeasti jännittänyt mitään niin paljon, pistän osittain väsymyksen piikkiin että alle 10 sek kestävä temppu voi pistää pään ja vatsan niin sekaisin. Kipittäessäni lavasteen taakse pimeydessä alkoi lähinnä hymyilyttää, että tässä sitä nyt mennään ja kohta tämäkin on jo ohitse. Olimme treenanneet esitystä niin paljon, että ei tarvinnut juurikaan jännätä sitä, muistanko kaikki repliikit ja liikkeet, vaan ne tulivat aika lailla lihasmuistista. Onneksi hahmo on myös pirtsakka, niin sai hymyillä niin paljon kuin naamasta vaan lähti ihan luvan kanssa :D  

Cosvision julkaisi virallisen tallenteen kilpailusta Youtube-kanavalleen, esitykseni on nähtävissä täältä!

Lavakuvat ottanut Nyymix.

Oh? You're approaching me?

Tunteiden kirjo oli suuri

Yleisö nauroi Käärijä-vitsilleni!!

Hahaa nyt on kuulkaas vaatteet vaihdettu!

Eiku sittenkin vielä uudestaan

Ihanat nuo glitterit jotka näkyvät taustavideolta :D

Pitää vähän heilutella helmoja

Meidän helpotukseksemme the vaatteidenvaihto lopussa ONNISTUI!! Siinä hetkessä kun hyppäsin törrerön sisään ja aloin kiskomaan helmaa päälleni, tuntui että palaset loksahtivat paikoilleen ja sanoin ihan ääneen pari kertaa että mä onnistun, MÄ ONNISTUN!! Toivottavasti tämä ei kuulunut yleisöön :D Ehkä tuo mantra auttoi siinä, että helma oikeasti sitten pysyikin paikallaan. Olin jotenkin sellaisella mentaliteetilla, että tämähän vedetään nyt kunnolla vaikka väkisin. Vedimme esityksen loppuun ja välittömästi backstagelle päästyämme aloimme molemmat vaan vollottamaan helpotuksesta. Mammat olivat vähän huolissaan, mutta sain nyyhkytettyä, että ihan ilon kyyneliä nämä vaan ovat. Hattuni lensi temppua tehdessä jonnekin (taisin viskata sen itse jonnekin, kun se tarttui kiinni lavasteeseen), mutta sain sen onneksi pian takaisin.

Iloiset kisaajat esityksen jälkeen

Loppuosa kilpailusta meni aika lailla ohitse (ei sillä että olisi aiemminkaan nähnyt juuri mitään), meni hetki toipua aiemmasta tunnemyrskystä. Kyselin kyllä tutuilta että miten lavalla meni ja juttelimme niitä näitä. Kaikki vaikuttivat olevan oikein hyvillä fiiliksillä pitkästä päivästä huolimatta, lavalla olo antaa kummasti adrenaliinia!

Äkkiä koittikin palkintojenjako ja kokoonnuimme lavalle riviin. En jotenkin edes miettinyt kauheasti sijoittumista, kun olin niin hyvillä fiiliksillä hyvästä lavavedosta. Tästä syystä tuomareiden puhe meni ehkä vähän ohi, havahduin kun tuomaristo mainitsi "three costumes". Aloin miettimään, että mitähän tässä nyt palkittiin, E2C kunniamaininta meni eli ehkä NCC kunniamaininta minulle? Kun nimeni mainittiin ja näin saamani plakaatin, en voinut uskoa silmiäni. Minä, Ranskaan edustamaan Suomea?? Mitä?? 

Byää vol 1

Byää vol 2

Sijoittuneet ja voittajat

Voittajien tuuletuskuva!
Kuvat palkintojenjaosta ottanut Nyymix

Ihan käsittämätön juttu tosiaan! Jäimme lavalle poseeraamaan muiden voittajien kanssa ja tuntui ihan uskomattomalta kunnialta saada seistä niin taitavien cossaajien kanssa samalla lavalla, kauhea lauma myös kuvaajia räpsi kilpaa kuvia meistä. Isot onnittelut kaikille voittajille ja kiitos kanssakisaajille, teidän kanssa oli ihana viettää kisapäivä!

Sain hurjasti onnitteluja ja haleja kilpailun jälkeen, kiitos kaikki ;___; Pääsin tässä kohtaa myös ensimmäistä kertaa moneen tuntiin kännykän äärelle ja se oli ihan räjähtänyt ilmoituksista.

Insta laulaa

Asiaa sulatellessa vaihdoin arkivaatteet ja lähdimme takaisin kotiin. Heitin pari viikkoa sitten läpällä, että uudestavuodesta jäänyt skumppapullo pitää sitten avata, jos voitan (ajattelin että olisin avannut sen joka tapauksessa jo tuon onnistuneen tempun takia), joten pitihän se oikeasti myös avata. 

Nyt on juotu pois kaapeista

Meni oikeasti varmaan pari tuntia kun kävin kaikki viestit läpi ja vastailin niihin pitkin iltaa :D Vähäisistä yöunista huolimatta adrenaliini piti hereillä jälleen puoleenyöhön saakka.

Byää vol 3

Sos miten paljon palkintoja??

Kilpailun jälkeen

Sunnuntaina ei päässyt ihan vielä lepäämään, sillä ohjelmassa oli cosplaykilpailun voittajien haastattelu tapahtumassa. Haastatteluun tuli laittaa kilpailupuku päälle, jonka olinkin jättänyt valmiiksi tapahtumapaikalle odottamaan. Oli jotenkin ihana palata heti kisahurmokseen paikan päälle muiden voittajien kanssa ja fiilistellä tätä asiaa. Jesmo tuli myös heti kertomaan pienesti kokemuksistaan viime vuoden finaalista ja sovimme juttelevamme asiasta myöhemmin vielä paremmalla ajalla. Tästä syystä Suomen cosplayhteisö on ihan best! 

Bäkkärillä jälleen!

Kävimme porukalla läpi tulevan haastatteluohjelman, emme saanet suoraa kysymyspatteristoa pohdittavaksi vaan saimme tietää suurinpiirteisiä teemoja, joita haastattelussa käsitellään (miltä nyt tuntuu, miten puku/esitys on tehty, tulevaisuudensuunnitelmat, terveiset yleisölle tms). Halutessaan sai myös esittää toiveen tietystä kysymyksestä, johon vastaa haastattelun aikana. Karavaanimme lähti valumaan kohti haastattelupaikkaa ja haastattelijamme Elina aurasi meille tietä, tuli kieltämättä aika vip-olo kun meitä puhuteltiin vieraina ja ihmiset supisivat ohimennessä, että tuolla menee ne voittajat. Joku lapsi myös hihkaisi rattaista käsin vanhemmilleen, että tuolla menee prinsessa ;__; 

Haastattelu sujui mielestäni hyvin, NCC-voittaja Hellu vastasi (onneksi) aina ennen mua niin ehdin vähän pohtia omia vastauksiani :D Ei tarkkoja muistikuvia mitä oikein höpöttelin, mutta ehkä sain jotain järkevää sanottua. Elina kehotti myös yllättäen demostroimaan vaatteidenvaihdon, olin ennen haastattelua maininnut että mulla on shortsit helman alla, jos tarvitsee ottaa se pois. 

Tarina kolmessa kuvassa

Haastattelun jälkeen pyörin tapahtuman puolella ja moikkailin tuttuja, keitä oli jäänyt edellisenä päivänä näkemättä. Frostissa valittu ECG-edustaja tammukka tuli hauskasti myös moikkaamaan "mitäs me Ranskaan menijät"-heitolla :D Pääsin myös esittelemään helmani saloja tarkemmin, ihana kun ihmiset on niin kiinnostuneita!

Pian olikin aika pakata kimpsut ja kampsut backstagelta, nimittäin pukuni lisäksi myös lavasteet ja palkinnot olivat jääneet bäkkärille. E2C-hulinat lähtivät nopeasti käyntiin, sain nimittäin kutsun yleiselle E2C-Discord serverille ja tämän vuoden edustajat olivat tehneet myös oman serverinsä vain meidän pölinöille. Jotenkin ihanaa, että mut adoptoitiin heti mukaan! Katsoin, että serverille oli postattu heti Instastani screenshotteja storyista liittyen voittoon, vaikka hehkutus olikin suomeksi :D 

Kokonaisuudessaan viikonloppu oli oikein onnistunut eikä pelkästään voiton myötä, vaan (ainakin omasta mielestäni) Cosvisionin järjestelyt olivat toimivat ja aikataulumuutoksista tiedotettiin nopeasti päivän aikana. Ei tarvinnut itse pööpöillä missään, vaan henkilökunta vei ja ohjeisti aina oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Kilpailupäivästä jäi nähty olo, vaikka vastaavan näkökulmasta kilpailijat ovat usein vain kilpailijanumeroita paperilla :D 

Hauska huomio myös videoita ja tallennetta katsoessani, että mulla oli hattu väärin päin lavalla! Piti kauhulla katsoa nopeasti muita kisapäivänä otettuja kuvia että ei kai hattu ollut koko päivän miten sattuu, näköjään se oli aamusta ihan oikein (kuvauksissa ja tuomaroinnissa), mutta tuohon lavavetoon se oli jostain syystä päätynyt väärälle puolelle. Ehkä ihan hyvä, että se lähti päästä kesken kaiken :D Jännä myös katsoa tallennetta, kun vedämme kumpikin osuutemme ihan tuosta noin vaan, eikä koko päivän vellonutta stressiä ollut havaittavissa (edes ennen the temppua). 

Näin viikko kilpailun jälkeen mielessä on ollut monenlaisia tunteita liittyen voittoon, kuten se, että entä jos olenkin joku huijari ja kohta selviää, että en olekaan tarpeeksi hyvä edustamaan ??? En tiedä, varmaan kun en ole aiemmin ollut arvokisoissa ja heti napsahti edustuspaikka, että ihan kuin voittaakseen olisi pitänyt grindata arvokisakarsintoja että olisi "oikeasti sen arvoinen". Vaikka eihän se näin todellakaan mene ja minäkin olen kisannut paljon muissa kilpailuissa ennen tätä :D  Toisaalta päällimmäisenä tunteena on ollut kiitollisuus siitä, että minulle suotiin tällainen mahdollisuus ja yritän parhaani myös finaalin suhteen. 

Innokas futisfani vai voittanut cossaaja :D 

Sellainen urakka! Conikevät/kesä ei suinkaan pääty tähän vaan suorastaan alkaa vasta tästä, nimittäin seuraavan kuukauden sisään on tiedossa Shumicon jonne olen hoitanut taas kilpailut sekä Desucon, jossa toimin jälleen cosplayn ylikuuttina. Ennen Desua on myös Hypecon, jossa saan kunnian tuomaroida harrastajien ja kokeneiden kategoriaa! Hauskasti myös ICL-Solon voittanut Siiricosplay tuomaroi samaa kilpailua, Hypen kisat saivat aikamoisen noston kun tuomaristossa onkin kaksi tuoretta suomenmestaria.

Palataan taas Shumicon-postauksen parissa!