Sain mahdollisuuden osallistua Suomen ECG-tiimin messiin mukaan Pariisiin Japan Expoon seuraamaan Extreme Cosplay Gathering-finaalireissua, jossa minä ja
reissussa mukana Suomen ECG-karsintajärjestäjinä. Tänä vuonna tulee 10 vuotta täyteen siitä, kun Suomi on ollut ECG:ssä mukana ja ilmeisesti silloin 2016 lähti Desuconista porukkaa tsekkaamaan paikkoja, mutta Desun edustajia ei ole käynyt finaaleissa juurikaan sen jälkeen. Minulla ja Rindalinilla ei suoraan sanottuna oikein ollut tietoa, mitä tarkalleen finaaleissa tapahtuu ja valitun edustajan "perehdytys" ja valmistautuminen finaaliin on ollut oikeastaan aikaisempien edustajien harteilla. Toki kaikki käytännön hommat on hoidettu Desuconin osalta, mutta sellainen konkreettinen "mihin kannattaa varautua" tyyppistä kokemusta meillä ei ole ollut jakaa. Halusimme tähän tänä vuonna muutoksen ja selvitimme, kuinka pääsisimme mukaan niin, että saisimme seurata myös backstagen menoa paikan päällä. Olikin oikein loistava sattuma, että Elina ja Majo olivat Suomen ensimmäiset ECG-edustajat ja vaikka kokemuksesta olikin jo aikaa, heillä oli hyvin muistikuvia siitä, miten asiat oli edellisellä kerralla hoidettu.
Japan Expo järjestettiin to-su 9.-12.7., meidän matkamme oli hieman pidempi kun ohjelmaa oli jo conia edeltävän keskiviikkona ja lähtö takaisin oli conin jälkeisenä maanantaina.
Ainakin omalla kohdalla matkan tarkoitus realisoitui vasta lentokentällä kohti Pariisia, ehkä kun ei itse ollut kisahulinoissa juuri ollenkaan mukana ennen finaalia, niin jotenkin ei osannut silleen asennoitua että hetkonen, olen menossa the ECG-finaaliin paikan päälle??? Kilpailu jota olen seurannut yli 10 vuotta ja todella moni suosikkiesityksistäni on juurikin tästä kilpailusta?? En myöskään tiennyt/tuntenut muiden maiden edustajia ennestään, joten yleistä pöhinää kisaajien suunnilta ei myöskään luonnollisesti nähnyt somen kautta.
Sen verran varauduin että tilasin itselleni cosplaykäyntikortit, joita en E2C-reissulle kehdannut teetättää, kun eivät ole Suomessa oikein juttu. Toisaalta nyt pääsin käyttämään omista kisoista saatua kuvaa käyntikortissa!
Matkapäivän aikataulu alkoi tosiaan aikaisin, lento lähti aamuseitsemän jälkeen ja olimme Pariisissa vähän vaille kymmenen. Sekä hotelli että tapahtumapaikka olivat n. 15min ajomatkan päässä lentokentästä.
Hotellihuoneen luovutus oli vasta iltapäivästä, joten hotellille päästyä oli reippaasti aikaa levätä hotellin aulassa ja käydä tutustumassa myös läheiseen pikkumarkettiin. Onneksi matkalaukut sai jättää hotellille säilöön odottelun ajaksi.
Matkapäivälle oli iltaohjelmana tapahtumapaikkaan tutustuminen sekä infotilaisuus kaikille, samalla kisaajat veivät lavasteensa valmiiksi pienemmän lavan backstagelle seuraavan päivän lavasteiden kasausta varten.
Pääsalin hallin pikkuhuoneessa pidettiin myös tervetulojuhla, jossa tarjottiin pientä syötävää ja oli mahdollisuus tutustua muihin kisaajiin. Mitään virallista ohjelmaa juhlassa ei ollut, pääjärjestäjät taisivat pari lausetta sanoa alkuun ja muuten vapaata minglailua. Juhlatilaksi varattu huone oli kyllä aivan tukossa ihmismäärästä ja sai kyllä rohkeasti vaan mennä juttelemaan jonkun kanssa, että sai itselleen jonkun järkevän paikan :D Lyöttäydyin Alankomaan ja Romanian tiimin kanssa lattialle istumaan ja siinä tulikin oltua koko ilta. Samalla kisaajat yrittivät löytää toisia edustajia jakaakseen lahjoja.
Kello olikin jo aika paljon (tyyliin klo 21) kun bussi lähti takaisin hotellille, oletimme että ruokapuoli juhlissa olisi ollut täyttävämpi (ruokailu koostui pikkuleivoksista, sushista, pikkuleivistä ja limsasta) erityisesti pitkän matkustuspäivän jälkeen, kun emme olleet kukaan syöneet oikein mitään järkevää. Menimme Sveitsin tiimin kanssa hotellin ravintolaan vielä syömään kunnon ruokaa, oli mukava myös tutustua ilman kovaa hälinää ympärillä. Mieleen jäi se, että heidän tiiminsä assari (?) oli ihan Finnairin mustikkamehun superfani ja kertoi, että oli täällä käydessään litkinyt sitä ihan urakalla :D
 |
| Ihmettelin kun moni kävijä meni WHA-paperihatun kanssa, löysin lopulta kaupan josta niitä sai :D ja vielä ilmaiseksi! |
 |
| Samassa kaupassa oli eksklusiivista WHA-merchiä |
 |
| Tsssä sai isolta näytöltä katsella ja selailla peruukkeja |
 |
| Tällä taidekujailijalla taitaa olla suosikkisarja |
 |
| Näkyi paljon BL-tuotantoa niin myyntipöydillä kuin taidekujalla |
 |
| Näitä tapahtumapaikalle ripoteltuja karttoja sai usean kerran mennä ihmettelemään |
Tässä kohtaa tuntui myös vähän rikolliselta, kun kuljeskelimme tapahtuman puolella ilman mitään virallista ranneketta tai lippusta. Oli jonkin verran epäselvyyttä badgejen suhteen, jouduimme useaan otteeseen kyselemään omiemme perään (kun kerrottiin että kaikki tuodaan suoraan backstagelle) ja lopulta saimme tiedon, että meidän pitikin itse hakea ne, mikä oli todellakin ok, mutta harmitti kun olisimme voineet hakea ne jo paljon aiemmin, jos olisimme saaneet varmuuden että badget eivät tulekaan backstagelle. Toisaalta myös kilpailijoiden badgejen kanssa oli ongelmia, Elinalle eikä Majolle ei oltu myöskään printattu näitä vaikka tiedot oli annettu aikataulujen puitteissa.
Badgen haku ei ollutkaan mikään "mene tapahtuman infoon, näytä passi ja saa badge", vaan piti ensiksi löytää oikea halli jossa olisi akkreditointipiste, mutta kyseistä hallia ei ollut missään tapahtumapaikan kartassa :D Meidän piti löytää siis halliin nro 7, mutta kartassa näkyivät vaan 5 ja 6. Löysimme muistaakseni jonkun ihme hämyn kartan, jossa tuo seiskahalli oli piirrettynä josta saimme oikean suunnan, mutta siinä kohtaa missä hallin olisi pitänyt olla, oli vain tapahtuman yksi sisäänkäynti. Tajusimme mennä tutkimaan yhtä käytävää, josta pääsimme oikeaan halliin ja alkoi naurattamaan kun halli oli aivan jäätävä aitahelvettisokkelo!
 |
| Rindalin for scale, tuo pieni A4 lappu oli ainoa opastekyltti.... |
Ilmeisesti turvatarkastus pidettiin samassa paikassa, mutta aitojen määrä suhteessa kävijöiden määrään (ei ketään) tilanne oli varsin koominen. Akkreditoinnista oli yksi (1) A4-kokoinen lappu yhden aidan sivussa. Ihme, että löysimme edes koko paikkaan! Saimme eräälle toiselle assarille selittää suullisesti saman reitin, koska hän oli ilmeisesti päätynyt sinne pääovien kohdalle mutta ei löytänyt oikeaa hallia. Onneksi olin varmuuden vuoksi tulostanut akkreditointilomakkeet, joten itse badgepisteellä ei ollut mitään ongelmia.
 |
| Very professional yes yes |
Sitten bussilla kohti hotellia ja ruokaa! Emme olleet ihan varmoja, kuuluiko hotellin buffet myös meille (kuului siis kisaajille ja heidän assareilleen ainakin), emme olleet nimilistalla joka tarkistettiin ennen buffettiin menoa, mutta hotellin staff antoi meidän mennä :D Päivä oli ollut todella pitkä emmekä oikein jaksaneet seurustella kauhean myöhään, moni muukin kävi nopeasti syömässä ja poistui paikalta.
 |
| Taidekujalta löytämäni Hellmo-tarra kuvasi hyvin reissun lämpötiloja |
Perjantai 10.7. Tuomarointi, valokuvaus & lavaharkat
Klo 9: Bussi lähtee hotellilta kohti tapahtumapaikkaa
Klo 11-16:30 Photoshootit
Klo 12-16:30 Tuomaroinnit
Klo 18-20:30: Lavaharkat
Klo 21: Bussi takaisin hotellille
Illalla ruokailu hotellilla
Päätin laittaa Kirari-cossin päälle tälle päivälle ja koska asu on tehty quick change asuksi, se ei ole sellaisenaan ihan sopiva perus käyttöön. Päätin ottaa cossin mukaan reissuun aika viime hetkillä enkä kerennyt lisätä kiinnityksiä sen enempää, ajattelin että hotellilla kerkeäisi jossain välissä. Big mistake, olisi pitänyt arvata että hotellilla hengataan tasan sen verran että kerkää muutaman tunnin nukkua, toisin sanoen ompelin hakasia kiinni cossiin sitten backstagella :D
 |
| Pukuhuonetta: hyödynnetty |
Onneksi en ollut kisaaja eikä ollut tiukkaa aikataulua, Elinan aikaslotit olivat vasta myöhemmin iltapäivällä joten bussin saavuttua tapahtumapaikalle oli todella reippaasti aikaa tehdä mitä halusi. Hengailin pukuhuoneessa cossia korjaillen ja edellisenä päivänä tutustumaani Romanian edustajaa auttaen, raukka tuli kysymään minulta erikseen että onko ok että hän tulisi mun viereiselle pöydälle pukemaan cossia kun hänen molemmat assarinsa olivat miehiä eikä päässeet naisten pukkariin. Hakasten ompelussa ja pienessä korjailussa vierähtikin reilu tunti ja lähdin tapahtuman puolelle.
 |
| Cossi niskassa jee! |
Tiesin että Kirarin Revolution (ranskaksi Kirari on käännetty Kilari, mikä aiheuttaa suurta huvitusta näin suomalaisen korviin :D) on Ranskassa huomattavasti isompi juttu kuin missään muualla, mutta yllätyin, että minulle huudettiin hahmon nimeä useampaan otteeseen ja todella moni kävijä tuli juttelemaan, ranskaksi totta kai mutta kaikki puhuivat myös edes auttavasti englantia. Moni jopa muisti nähneensä minut E2C finaalissa ja /tai nähnyt videoitani Instassa, josta olin oikeasti tosi hämmentynyt. Minä, joku random suomalainen, tunnistettiin näin isossa tapahtumassa! Cossaan usein todella harvinaisista sarjoista ja oli varsin virkistävää, kun minusta tai minun kanssani haluttiin ottaa jopa kuvia :D Jakelin teetättämiäni käyntikortteja näille Kirari-faneille ja sain muutamalta jopa heidän oman cosplay-käyntikortin.
Muutaman tunnin kuluttua palasin takaisin backstagelle Elinan photoshoottia varten. Kuvaukset olivat hämmentävästi ulkona ja maan alla alikulkutunnelissa, jossa oli pikkaisen viileämpää kuin maan pinnalla. Tunnelmat olivat silti melko hikiset, sillä lämpötila oli jossain 35 asteen paikkeilla ja pilviä ei missään. Pienet on myös kansainväliset piirit, sillä virallisina ECG-kisakuvaajina olivat samat herrat kuin E2C-finaalissa.
 |
Kuvaustunnelmia sillan alta
|
 |
Anthony otti meistä ihanan ryhmäkuvan!
Kuva: Anthony Gomes |
Kuvauksista siirryttiin suoraan tuomarointiin, joka ei onneksi ollut ulkona (toisin kuin ilmeisesti 2016 oli Elinan ja majon mukaan, kääk!) vaan päälavan takana olleessa huoneessa, jossa pidettiin myös ensimmäisen päivän tervetulojuhlat.
 |
| Tuomarointitila |
Tuomarointiaika vaihteli sen mukaan, kuinka monta kilpailijaa oli edustamassa. Yksilöillä oli 3 minuuttia, pareilla 6 minuuttia, 3hlö ryhmillä 9 minuuttia. Samoin esityksen maksimiaika määrittyi esiintyjien määrän mukaan (yksilö 1:30 min, parit 2:30 min, 3hlö ryhmä 3min ja 4hlö ryhmä 3:30min). On harmi, että erillisistä yksilö- ja ryhmäkategorioista luovuttiin koronan aikana (olettaisin että taloudellisista syistä). Olen edelleen sitä mieltä, että tämä asettaa kilpailijat eriarvoiseen asemaan ja yksilöillä on huomattavasti heikommat mahdollisuudet sijoittua, kun esiintymisaikaa on niin vähän.
 |
| Tässä hallissa oli mukavan viileää ja moni jäi hetkeksi hengailemaan sinne |
 |
| Nappasin Espanjan tiimin kanssa odotellessa selfien, rakastan meidän kontrastia! |
Tuomaroinnin jälkeen oli taas aikaa hengailla ennen lavaharkkojen alkamista, suuntasimme backstagelle istumaan ja vaihtamaan vaatteita. Ilokseni bongasin backstagela kokonaisen Kirari-ryhmän, jonka kanssa halusin ehdottomasti saada yhteiskuvan! He olivat osallistumassa perus cossikisaan ja yhtä iloisia kohtaamisesta kuin minä. He olivat myös hämmentyneitä siitä, että Suomessa kukaan ei tiedä koko sarjaa ja kerroin samalla heidän olevan ensimmäiset Kirari-cossaajat, jotka olen nähnyt livenä. Oli mukava jutella heidän kanssaan ja olen iloinen, että uskalsin mennä häiriköimään. Hauskasti myös joku saman kisan kisaaja luuli minun olevan myös kisaamassa ja huuteli minua äkkiä tulemaan lavalle :D
 |
| Niin söpöt! |
Lähdimme vielä kertaalleen tutkimaan tapahtuma-aluetta (jota emme vieläkään olleet käyneet kokonaan läpi). Tapahtumassa oli Kitsune-lavan lisäksi muitakin pienempiä lavoja, jotka oli teemoitettu (esim. idolilava) ja näissä oli jatkuvana ohjelmana kaikenlaista, esim. taikorumpunäytös, idoliryhmäesityksiä, muistaakseni myös sumoa ja muuta perinteistä japanilaista kulttuuria.
Suuntasimme kohti backstagea lavaharkkoja varten. Lavaharkkoja oli viikonlopun aikana kahdet, ensimmäiset nyt perjantai-iltana ja toiset lauantaina aamulla. Perjantain harkat olivat "technical rehearsals", joissa pääpointtina oli katsoa lavastaffin kanssa lavasteiden tarkat sijainnit kuntoon ja tekniikkatiimin tsekkasi valot. Esitys vedettiin siis normaalisti läpi, mutta sen sai tehdä vain kerran ja lavasteiden paikkoja ei saanut muuttaa tämän jälkeen. Monesti toitotettiin, että tämä lavaharkka menee todennäköisesti kaikilla ihan pieleen, mutta seuraavat lavaharkat menevät paremmin kun on saanut kerran kokeilla lavaa oikeassa mittakaavassa.
 |
| Pääsalin backstage täynnä lavasteita |
Aikataulu eli tässäkin kohtaa ja harkat aloitettiin tunnin myöhässä. Tunnelma oli lievästi sanottuna väsynyt ja tosi moni makoili backstagen lattialla (messumatolla sentään). Tämä toisaalta sai minut tutustumaan Portugalin tiimiin, jotka käyttivät asunvaihtotemppunsa lavasteita makuupusseina ja menin utelemaan, että mikäs tuo heidän viritelmä oikein on :D He olivat myös nähneet videoitani instassa ja juttelimme varmaan tunnin asunvaihdoista.
Lavaharkan aikana sai tulla ja mennä pääsalin backstagen ja lavan välillä miten huvittaa, seurasimme ensiksi harkkoja backstagen telkkarista (jossa oli hämmentävä yläkulmasta kuvattu versio) ja siirryimme Elinan treenien aikana salin puolelle tsekkaamaan ja kuvaamaan harkkavedon. Lava oli kyllä edelleen älyttömän iso ja erityisesti backstagen ruudulta huomasi heti, kun lavasteet olivat aivan liian kaukana toisistaan ja kisajaat joutuivat juoksemaan enemmän kuin oli alun perin ehkä tarkoitus.
Tätä ruutua ihmeteltiin
 |
| Penkkien kanssa sali näytti vielä isommalta! |
Harkkojen jälkeen kaikki olivat ihan rättiväsyneitä, hotellilla aika moni hotki buffetin naamaan ja kömpi huoneeseensa nukkumaan, näin teimme myös me (vaikka edelleen oli vähän epäselvää että kuuluiko buffet myös meille....mutta hotellin staff päästi taas meidät messiin :D)
 |
| Tämä Alankomaiden Olaf-proppi oli aika mood tässä kohtaa päivää |
Lauantai 11.7. Finaalipäivä & videokuvaus
The pääpäivä!
Klo 8:30 Bussi lähtee hotellilta kohti tapahtumapaikkaa
Klo 10:45-12:45 Lavaharkka
Klo 13:30-16:30 Videokuvaukset
Klo 17:30-20:30 ECG-finaali
Klo 21: Bussi takaisin hotellille
Illalla ruokailu hotellilla
Edellinen päivä venyi taas johonkin keskiyöhön ja klo 6:30 herätys tuntui varsin tuskalliselta. Olin alun perin ajatellut olla omana itsenäni, mutta päätinkin laittaa Kirarin peruukin ja hatun normiasun kaveriksi (tämä oli hyvä vaihtoehto myös siksi, että hiukseni olisivat lässähtäneet n. tunti hotlahuoneesta poistumisen jälkeen).
Aamusta olikin toiset harkat, joissa pääsi enemmän treenaamaan ja hiomaan näyttelijäntyötä. Tässä kohtaa monilla oli myös pukuja tai puvun osia päällä, ekoissa treeneissä suurin osa veti settinsä omilla vaatteillaan (jos ei ollut asunvaihtoja tms).
 |
| Italian duo Lele Draw ja Fedekikyo! Nuo puvut olivat UPEAT läheltä!! |
Harkkojen aikana E2C-kaverini Brenadine oli laittanut instassa viestiä että hänkin on Japan Expossa ja haluaisi nähdä, saimme sovittua myös yhteisen spotin heti harkkojen jälkeen. Oli hirmu mukavaa nähdä pitkästä aikaa!
 |
| E2CS4 jälleennäkeminen <3 |
Oli taas luppoaikaa ja etsimme itsellemme ruokaa, tällä kertaa testissä ceasar-salaatti tapahtumapaikan kahvilasta. Saimme todistaa ensimmäistä kertaa ilmeisesti tyypillistä pariisilaista asiakaspalvelua tympeällä katseella höystettynä :D Onneksi tilanne enemmän nauratti kuin suututti.
 |
| Hyvät setit |
Ennen kilpailua oli vielä n. 5min videokuvaukset sekä minihaastis, jälleen kerran pihalla. Propsit kuvaajille että jaksoivat olla kuvausten ajan kuumuudessa, meille tuo about 15min mitä tuohon meni oli aivan liikaa.
 |
| Videokuvauksia |
 |
| Haastattelu |
Oli jonkun aikaa ennen kilpailun alkua ja kävimme tsekkaamassa tapahtuman puolella Japan Expo 25th Anniversary-näyttelyn, jossa oli kaikenlaisia kuvia, muistoja ja esineitä aiemmista Japan Expoista. Tekstit olivat vain ranskaksi (yllätys), kiinnostavinta oli nähdä tapahtuman kunniavieraiden nimmareita ja taideteoksia eikä tähän tarvinnut onneksi ranskan kielen osaamista. Kovia nimiä ollut messissä!
 |
| Next level nimmari |
Selvitimme myös samana aikaan, missä meidän tulisi olla kilpailun aikana. Oletin että olisimme backstagella muiden kanssa, mutta meidän kisajärjestäjät haluttiinkin yleisöön siksi aikaa, koska lavan takana on melkoinen tungos ja kisaajille haluttiin antaa myös rauha, mikä oli toki täysin ymmärrettävää. Saimme tiedon että 15:30 tulisi olla backstagella, joista meidät sekä muut Star Pass-tyypit tultaisiin hakemaan ja viemään pääsalin yleisöön. Star Pass on ns. vip-lippu, jonka pystyi kuka vaan ostamaan ja sillä sai erinäisiä etuja, kuten pääsyn ECG-finaalin eturiviin. Ihmettelimme, miksi menemme saliin joku 2h ennen ohjelman alkamista, että istummeko siellä hiljaisuudessa kunnes kisat lähtee käyntiin. Star Pass-tyypeille oli luvassa ilmeisesti jokin spesiaalishow ennen varsinaisen kilpailun alkamista, jonka kesto on 45min.
Mikä se spesiaalishow sitten oli? Emme tienneet mitä odottaa, mutta en ainakaan odottanut vajaa tunnin mittaista harrastajateatteriversiota Shingeki no Kyojinin ensimmäisestä kaudesta täysin ranskaksi :D Oli kyllä varsinainen kokemus, olivat kekseliäästi saaneet titaanit ja muurin lavalle ja reilu 20 esiintyjän koreografia oli paikoitellen vaikuttavaa. Toisaalta esityksen jaksotus oli erikoinen, kohtaukset eivät soljuneet sulavasti toiseen vaan olivat irrallisia pätkiä, joiden välissä lava pimeni hetkeksi ja tuli toiset hahmot lavalle. Kaikki repliikit olivat myös nauhoitettu etukäteen ja esiintyjät lipsynkkasivat niihin. Tykkäsin eniten CMV-henkisistä videoklipeistä, joita käytettiin kivasti lavan tapahtumien tukena. Parit kirosanat ymmärsin, muuten menin sen pohjalta mitä muistan, öööö 13 vuoden takaa kun katsoin ensimmäisen kauden. Todella ristiriitaiset fiilikset tästä produktiosta, tämä oli myös hyvin eksklusiivinen sillä se tosiaan esitettiin vain Star Pass-yleisölle (en löytänyt myöskään mitään tallennetta) ja muu yleisö päästettiin sisään esityksen jälkeen.
 |
| SNK-esitys |
Sitten itse kisa! Kaikki esitykset on katsottavissa ECG:n
Youtube-kanavalta. Esitysten kuvaaminen ja videointi oli ehdottoman kielletty ja tästä tuli useasti muistutuksia screenille ennen kilpailua sekä henkilökuntaa kieltokylttien kanssa kilpailun aikana. Striimiä ei taaskaan ollut, muissa kansainvälisissä tapahtumissa se alkaa olemaan jo oletus niin hämmentää ECG:n nihkeily sen kanssa. Ymmärrän toki mahdolliset resurssisyyt (laadukas striimi vaatii henkilökuntaa, osaamista, rahaa ja suunnittelua), mutta ilmeisesti enemmän vaakakupissa painaa tapahtumassa paikan päällä olijoiden eksklusiivinen kokemus.
Sanottakoon että en jotenkin osannut varautua mölinään mikä yleisössä oli, oli pitänyt arvata että kisajärjestäjien alue jossa olimme, olisi ehdottomasti äänekkäin porukka salissa. Belgian kannatustiimi istui takanamme ja varoittivat etukäteen että se sitten kannustavat hyvin äänekkäästi ja olimme että juujuu kannustakaa vaan! Jouduin kaivamaan korvatulpat kesken esityksen koska metakka takanamme Belgian esityksen aikana oli aivan JÄRJETÖN :D Ei auttanut se, että esityksessä kisaaja lävistetään miekalla, kisajaalle ilmestyy siivet ja huipennuksena nousee vielä ilmaan, hänen kannatusjoukot tuntuivat yltyvän aina joka tempun kohdalla ja nousivat myös seisomaan hurraamaan, korvani kirjaimellisesti soivat jo ensimmäisen esityksen kohdalla ja mietin että apua, tätäkö tämä tulee olemaan seuraavat 3 tuntia. Onneksi muiden esityksen aikana kannatusjoukotkin olivat hieman maltillisemmat, itsekin mylvimme toki Suomen esityksen kohdalla (ja kaikkien muidenkin, keiden kanssa vietimme eniten aikaa).
Esitysten puolesta taso oli jälleen erittäin kova, tykkäsin että kaikilla tuntui olevan vähän erilaisia trikkejä, genrejä ja tarinankerrontaa esityksissään. Lavasteiden määrä oli myös ihan mahdoton, sillä lavasteilla ei tosiaan sääntöjen puolesta ole mitään maksimia, kuten USA:n tiimi kokonaisella olohuone set upillaan osoitti. Oli hauska katsoa, kun valtava lavatiimi ryntää lavalle hakemaan toinen toistaan isompia lavaproppeja. Harmillisesti epäilen, että jotkut käyttivät tekoälyä taustavideoiden luomisessa. En ala nimeämään ketään koska ei ole varmuutta asiasta, kunhan näytti siltä omaan silmään. Toivon, että kansainvälisissä kisoissa tekoälyn käyttö olisi selkeästi kielletty, jotta ei tarvitsisi epäillä.
Esitysten jälkeen nähtiin ECG-alumnien cosplayesityksiä, genret vaihtelivat laajasti vakavista draamahommista täyteen sekoiluun, jossa esim. lavatiimiläisiä tuli lavalle tanssimaan esityksen aikana. Huomasin että aiempina vuosina alumniesityksiä on saattanut olla jopa 15, tänä vuonna esityksiä oli 5. En tiedä, oliko viime vuonna noin pitkää VIP-esitystä vai minkähän takia esitysten määrä oli tippunut noin rajusti. Ehkä alumneja ei saatu niin montaa tälle vuodelle?
 |
| Lavatiimi sai myös erilliset aplodit |
 |
| Kisaajat tulivat assariensa kanssa lavalle palkintojenjaon ajaksi |
 |
| Voittajat |
Voittajat:
1. sija Puola
2. sija USA
3. sija UK
Paras puku + yleisön suosikki: Tanska
Paras peruukki: Latvia
Tunnelma paikan päällä katsomossa oli aivan älytön ja palkintojenjaossa kaikki vaan huusivat/hurrasivat täyttä kurkkua, ei ollut oikein edes väliä että kuka sijoittui kun oli sellainen yhteinen euforian tuntu ilmassa (ehkä myös väsymystä kun oli istunut hämärässä salissa jo kolmatta tuntia :D)
 |
| Kaikki halusivat ottaa kuvia voittajista |
Kisan päättymisen jälkeen bussit tulivat taas hakemaan ja tästä kohti hotellin buffaa, johon pääsimme taas vaikka emme listoilla olleetkaan. Kuumotti kyllä joka kerta tsekkailla henkilölistausta jossa emme olleet, olisimme olleet valmiita maksamaan kyllä oman osuutemme jos olisimme vain saaneet mennä jonon jatkoksi ottamaan buffetin antimia.
Sunnuntai 12.7. Tuomaripalautteet & Extreme Snack Gathering
Rapsakka viimeinen kokonainen päivä tapahtumassa!
Sunnuntai oli kaikille täysin vapaa päivä, kisaajat saivat purkaa lavasteensa loppuun ja hakea halutessaan tuomaripalautteen. Bussi toi tapahtumapaikalle klo 10 ja lähti takaisin hotellille klo 19, joten oli kyllä reippaasti aikaa pyöriä tapahtumassa. Päätin laittaa Kirarin uudestaan päälle kun oli niin kivaa perjantaina pitää koko asua, varsinkin kun backstage oli vielä meidän käytössä sunnuntainakin niin pystyi pukemaan ja riisumaan cossin rauhassa. En ole itse asiassa varma, oliko tapahtuman puolella kävijöiden pukuhuoneita erikseen, vessoja ainakin oli runsaasti. Tapahtumaa ehti kierrellä kerrankin kunnolla ilman aikatauluja ja hoidin samalla myös omat shoppailut.
 |
| Oli vähän väsy |
 |
| Tärkeimmät ostokset! En osaa ranskaa mutta tämä oli täysin väritetty versio |
 |
| Okane Ga Nai artbook myynnissä vuonna 2026 |
 |
| Niin paljon art bookkeja! |
 |
| Ilmankosteus alkoi näkymään sunnuntaina tapahtumassa |
 |
| Jättiscreenit edestä... |
 |
...Jättiscreenit behind the scenes! Tuolla istui joku äijä tietokoneen ääressä
|
Osuin sattumalta Cygamesin pisteelle (firma Umamusume-pelin takana) sillä hetkellä, kun jokin "special concert" oli alkamassa. Kyseessä ei ollut sentään mikään livekeikka vaan iso ruutu, jossa lähti pyörimään Umamusume-video jossa kaksi pelin hahmoa (sori en tiedä hahmojen nimiä) tervehti Japan Expon kävijöitä ja toivotti heidät tervetulleeksi keikalleen. Video oli japaniksi ja tekstitykset ranskaksi ja tästä lähti käyntiin jokin musiikkivideo hahmojen esittämänä. Yleisöä oli paikalla kuin pipoa ja todella monilla oli valotikut, joita heilutteli ja huusi samalla hahmojen nimiä. Keikasta ei saanut ottaa kuvia tai videoita ja innokkaat staff-tyypit tunki isoa kieltolappua suoraan kännyköiden eteen. Kaikki tällaiset häppeningit saivat kyllä suuren maailman tuntua, kun Suomessa ei todellakaan ole mitään tuollaista.
Olikin pian aika pakkautua busseihin kaikkien tavaroiden kanssa ja valmistautua jäähyväispippaloihin eli vitsikkäästi Extreme Snack Gatheringiin!
 |
| Hei hei Japan Expo! |
 |
| Tällainen fitti iltaohjelmaan! |
Kokoonnuimme hotellin aulan läheisyydessä olleeseen kokoustilaan joka oli aivan liian pieni tämän kokoiselle porukalle :D Happi alkoi loppua jo heti alussa vaikka suurin osa ei ollut tullut vielä. Buffet-ruokailun sijasta oli ajatus että juhlissa syödään pizzaa, mutta tässä oli käynyt ilmeisesti joku kämmi ja pizzat olivat loppu jo silloin, kun saavuimme paikalle (olimme paikalla n. 5 min ennen aloitusta). Pizzaa lopulta roudattiin illan aikana lisää pienemmissä erissä, mutta oli aikamoinen Hunger Games taistella edes yhdestä viipaleesta...
Juhlissa kaikki jakoivat myös omista kotimaistaan tuotuja herkkuja, jotka olivat kaikkea karkista leivoksiin, makkaroihin ja alkoholeihin. Ruokaa siis kyllä riitti pizzan loputtuakin.
 |
| Juomien maistelua eri maista |
Ilmanlaatu ja meteli oli melkoinen, totesinkin että tämä on kuin olisi baarissa mutta ilman taustamusiikkia :D Juhlissa saatiin myös ECG t-paidat, joista myös me kisajärjestäjät saimme omamme! Juhlissa kerkesi viimeistään juttelemaan kunnolla monien kanssa ilman kiirettä juosta johonkin paikkaan, yritin itsekin tässä kohtaa napsia edes jotkut selfiet kun aiemmin ei ollut aikaa tai sopivaa hetkeä.
 |
Ihana Romanian edustaja irenecosplay!
|
 |
Portugalin duo Windi ja Beasan <3
|
 |
Sveitsin tiimi Fiocosplay ja Maliseiya!
|
 |
| Alankomaiden edustaja Annelune ja hänen assarinsa Ilunaneko! |
Ihanin hetki juhlissa oli se, kun Portugalin duo (keiden kanssa olin bondannut erityisen paljon viikonlopun aikana) antoivat minulle lahjan! Heiltä oli jäänyt yksi ylimääräinen lahja muille finalisteille ja olivat pohtineet, kelle sen antaisivat ja päätyivät minuun koska olin heidän mielestään niin kiva ;___; voi nyyh kun oli niin kivoja ihmisiä!
 |
| Niin hieno!! Oma custom design tiimistä kisacosseissaan |
Varsinainen juhlatila pistettiin kiinni keskiyöllä, hotellin staff joutui käytännössä heittämään meidät pihalle kun niin monella oli juttua kesken ja juhlat olivat ihan täydessä käynnissä. Siirryimme tästä ensiksi hotellin aulaan, josta meidät häädettiin pian pihalle kun ymmärrettävästi isosta porukasta lähti meteliä (ja monella oli alkoholia alla). Oli sen verran lämmintä että pihalla tarkeni vallan mainiosti. Päädyin itse nukkumaan joskus aamukahden aikaan, kun oli niin paljon juttua kaikkien kanssa ja tuli heitettyä osan kanssa hyvästejäkin jo, jos oli aikainen lähtö aamusta.
 |
| ECG loot |
Maanantai 13.7. Takaisin kotiin
Maanantaina herätys klo 8, lento lähti vasta klo 15 aikoihin joten aamupäivästä oli reippaasti aikaa pakata. Edellinen ilta venähti sen verran, joten en kyllä nukkunut yhtään sen enempää kuin edellisinäkään öinä :D Pakatessa jouduin ensimmäistä kerta painamaan jalalla laukkua kiinni, en odottanut lähteväni niin monen tavaran kanssa takaisin Suomeen.
Portugalin tiimi halusi vielä hyvästellä erikseen ja tulivat heittämään heipat vielä aulaan kun olimme lähdössä, nyyh! Toivottavasti he tulisivat joskus Suomeen käymään, olivat erittäin kiinnostuneita Traconista ja tiesivät Desuconistakin etukäteen.
Olimme Suomessa maanantaina illasta ja harmillisesti oma reissuni vähän lässähti loppua kohden, sain ensimmäistä kertaa lentokoneessa laskeutumisen aikana niin kovan korvakivun ilmanpaineen muutoksen takia että suorastaan väänsin itkua ja kipu oli läsnä koko loppuillan. Tämän lisäksi matkalaukkuni ei saapunut Suomeen ja tämähän stressasi, kun laukussa oli cossi ja kaikki tuliaiset....Onneksi sain laukkuni saman viikon perjantaina, mutta oli kyllä tuskalliset 4pv vain odotella että löytyykö laukkua ollenkaan. Tästedes cossit aina käsimatkatavara jos vaan onnistuu!
 |
| Matkalaukkusaagaa pystyi seuraamaan Instassani ja loppuhuipennus oli katsojien mieleen |
Sellainen reissu! Oli ihan todella huikeaa saada olla mukana ja käteen jäi runsaasti uusia kontakteja ja kavereita eri maista sekä varmempi fiilis ECG-karsintojen järjestämisestä nyt kun tietää, minne kisaajia oikein lähettää! Haluan myös itse päästä taas kisaamaan, nyt kun näki läheltä niin upeita pukuja ja esityksiä (harmi etten karsintajärjestäjänä pääse ECG:hen kisaamaan :D). Budjetoinnin puolesta tästä ei harmillisesti tulee todennäköisesti mikään toistuva reissu, vaikka mielenkiintoa olisi ehdottomasti lähteä mukaan tulevinakin vuosina.
Kisaajana ei tarvinnut juurikaan huolehtia siitä, että onko oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Aikataulussa oli huomioitu siirtymät hallista toiseen ja noutopaikkana oli aina Kitsune-lavan backstage, eli jos osasi olla siellä oman aikataulunsa mukaan niin kaikki oli kunnossa.
 |
| Tämä oli jotenkin symppis :D |
 |
| Backstagella oli myös joka päivälle teipattu seinään päivän aikataulut |
Vaikka varsinaisia sijainteja ei ollut erityisen montaa sorttia (kaikki kilpailujutut tapahtuivat Kitsune-backstagen lähellä ja pääsali-hallissa), välimatkat olivat kuitenkin pitkiä ja oli mukava, kun henkilökuntaa oli tarpeeksi viemään jokainen kisaaja paikasta toiseen. Kilpailun järjestävä taho EPIC oli myös erittäin tunnistettava liiloine t-paitoineen, joten apua oli myös helppo kysyä ja he ite myös tarjoutuivat jatkuvasti auttamaan tai hakemaan juotavaa yms. Tuli fiilis siitä, että meistä kaikista pidettiin huolta, vaikka kisaajat + assarit + kisajärjestäjät-porukkaa oli varmaan joku 50-70 henkilöä.
 |
| EPIC-tiimiläisiä |
Joitakin kömmähdyksiä sattui ja paikoitellen viestintä oli epäselvää (esim. aiemmin mainittu badge-case ja ruokailut hotellilla), kuulin muiden maiden kisajärjestäjiltä että heidät on aiempina vuosina huomioitu enemmän mutta pohdimme, että syynä saattaa olla se, että koko ECG-helahoidon pääjärjestäjä vaihtui tänä vuonna ja erinäiset kömmähdykset voinee pistää sen piikkiin. On tuo kuitenkin aikamoinen pakka pyörittää ja meidänkin asiamme kyllä hoidettiin sitä mukaa kun toimme niitä esille.
Japan Expo tapahtumana myös yllätti, mielikuva massiivista messutapahtumista oli aika negatiivinen (ei siellä mitään muuta tekemistä ole kuin jonottaa ja kauhean kaupallinen fiilis jne), mutta itselleni oli ihan mielekästä tekemistä ihan vaan kierrellä ja ihmetellä, mitä kaikkea jännää tapahtumasta löytyy. Jos olisin fanittanut jotain niistä sarjoista mistä oli isoja bootheja ja aktiviteetteja, olisi kokemus ollut varmasti vielä mieluisampi. Voisin kuvitella käyväni Japan Expossa myös kävijänä, erityisesti runsaat ja monipuoliset taidekujat ja pop up-kaupat Japanista kiinnostivat.
 |
| Japan Expo loot |
Iso kiitos Team Suomi/Rindalin, Majo ja Elina matkaseurasta, oli kiva tutustua teihin kaikkiin vähän paremmin reissun aikana! Ja kiitos minun ja Desuconin cosplaytiimin puolelta Elinalle hienosta edustamisesta finaalissa.
Jos kiinnostaa kuulla lisää reissusta ja nähdä vaikka videoklippejä, saa tulla nykimään hihasta coneissa! Traconia odotellen ensi kertaan :D
