Yliannostus kanttinauhaa ja nappeja: vilkaisu Lysanderin saloihin

Lysanderin wippiä luvassa kaikille siitä kiinnostuneille.

Olen pelannut Flirttistooria pian 3 vuotta. Vaikka kyseinen peli on vain nettipeli, sen foorumin taso välillä on mitä on ja jaksojen juonet joskus taas jotain aivan järjetöntä, pidän siitä valtavasti. Olen suuri otomepelien ja käänteishaaremeiden ystävä, joten tämä peli sopi minulle kuin silmä päähän vaikka Ranskasta se on kotoisin.
Lysander hahmona taas on sellainen, mitä en ehkä yleensä cossaisi. Mystinen ja hiljainen runoilijamies, joka unohtaa muistivihkonsa milloin mihinkin. Hänen asunsa on kuitenkin kiva ja kaikista pelin jätkistä varmasti yksi vaikeimmista toteuttaa, joten sain samalla myös haastetta.

Olen huomannut, että aloitan lähes aina cossinteon hahmon kengistä tai muuten vaan jostain pikkuosasta lähtien.
Saappaiden löytäminen on hankalaa, kun jalka itsessään on jo aika iso ja jos kenkä mahtuu, pohje tulee esteeksi. Olin aluksi kovinkin kriittinen sappaiden kanssa kierrellessäeni kirppareita, mutta jossain vaiheessa olin valmiina ottamaan mitkä tahansa kengät, jotka edes etäisesti muistuttaisivat Lysanderin jalkineita. Löysin joltain pikkukirpparilta ihan järkyttävät ruskeat saappaat, jotka näyttivät niin hirveiltä että päätin ostaa ne edes varastoon jos ne eivät nyt siis Lysanderiin sopisikaan. Vaikka löytämissäni kengissä onkin aika muikeat korot, en anna niiden häiritä sillä mielestäni ne jopa sopivat tähän asuun, koska Lysanderin design on ottanut viktoriaaniselta ajalta vaikutteita ja miehet käyttivät silloin korkokenkiä.

En kuvanottoa varten tajunnut jättää kenkiin rumia, isoja remmejä, vaan napsaisin ne poikki heti saksien lähettyville päästyäni. Kengissä oli myös tuo halkio jossa oli jotain resoria, se näytti rumalta joten ompelin sen kiinni käsin.

Korjattu halkio

Sitten olikin maalaamisen aika. Käytin Hobbypointista saatavaa nahkamaalia ja kokemuksesta tiesin, miten se käyttäytyy. En maalannut korkoa mustaksi lähinnä siistä syystä, että mielestäni se olisi saanut kengät näyttämään liikaa joltain naamiaiskengistä. Tuo ruskea osa on kuitenkin aika tumma eikä se kauheasti erotu mustasta nahasta.

Kuka ei kuivata kenkiä kotiteatterin kaiuttimen päällä?

En ole ennen tehnyt remmejä ja niiden tekeminen osouttautui ihan hauskaksi. Oli vain vhän ärsyttävää ommella tuollaisia suikaleita ja käsin kiinni noihin renkaisiin.

Ompelin tosiaan remmeihin tarranauhat, jotta saisin ne kätevästi kiinni kenkään ja pois niistä. 

Lähikuvaa tarroista

Peruukin muokkauksesta en valitettavasti tajunnut ottaa kuvia, sillä aloin muokkaamaan sitä jo ennen kuin olin perustanut tämän blogin. Alkuperäinen peruukki oli kuitenkin valkea rintoihin asti yltävä peruukki jota sitten saksin ja (epäammattimaisesti) värjäilin copiceilla, jotta saisin tuon mustan osan ilman weftien ompelua. Saatoin leikellä peruukin hieman liian lyhyeksi, mutta en kuitenkaan liikaa. Jos jaksan joskus niin voisin tuunata uuden kuontalon tätä cossia varten.

Peruukki ei niin millään tahtonut näyttää nätiltä joten pinnit saivat luvan auttaa

Elämäni eka selfie tulikin sitten otettua samalla kun testailin peruukkia päähäni. Kokeilin myös meikkejä ja taisin vetää ne vähän yli....ehkä vielä joskus drag queen-versio?

Kuuma vessavalaistus!

Ompelupuolesta en niinkään ottanut kuvia, sillä en ajatellut että se kiinnostaisi ketään. Ihan aluksi tein kauluspaidan ja siitä tuli mielestöni ihan hyvä, vaikka en olekaan ennen käsitellyt paitapopliinia saati tehnyt mitään kummoisempia kauluksia paitoihin. Kokeilin tosiaan joululahjaksi saatua saumuria ekaa kertaa kunnolla ja jälki oli myös sen mukaista ensimmäisten surautteluiden jälkeen.

Juuh elikkäs

Tiesin kyllä etukäteen että saumuri leikkaa samalla kun tekee sitä reunaa, mutta en jotenkin tajunnut sitten käytönnössä että hei, tähän voi tulla reikiä jos paita menee miten sattuu ommellessa. Korjasin suurimmat vahingot siksakilla myöhemmin eikä mitään kummoisempaa käynyt.
Seuraavaksi kävin liivin kimppuun ja se meni aika rutiinilla, sillä liivejä on tullut tehtyä monta kertaa aiemminkin. Ehkä uutena juttuna tässä olivat taskut, jotka eivät kuitenkaan tuottaneet mitään ihmeellisempiä vaikeuksia.

Olin aiemmin tehnyt ison mokan ja ostanut valkoista kanttinauhaa hopeisen sijaan enkä millään viitsinyt ostaa uutta sillä sitä valkoista oli jotain 8 metriä varastossa. Päätin kokeilla, millaista jälkeä tulisi, jos maalaan kanttinauhan hopeisella kangasmaalilla. Lopputuloksena nauha oli jämäkämpää kuin ennen, mutta se ei haitannut ja saattoi olla jopa helpompaa ommella sitä jämäkkää kiinni kankaaseen kuin jos se olisi ollut sellaista lörppöä. Nauha oli ehkä hitusen liian paksu leveydeltään omaan makuuni.

En tiedä, miten tuo Lysanderin liivin mallinen liivi olisi oikeaoppisesti pitänyt tehdä, mutta en tehnyt mitään erikoisempaa napitusta vaan vuorikankaaseen ompelin neppareita, jotta niiden saumat eivät näkyisi päällinkankaassa.

HD-laatuinen kuva! Siinä ne nepparit

Taskuja! Taustalla komeilee Kirarin mekon jämiä

Tässä vaiheessa olin ihan tyytyväinen kaikkeen, mitä olin saanut aikaan vaikka aikaa olikin melko vähän jäljellä. Kaulassa roikkuvasta vihreästä kangas-asiasta en voi valitettavasti kertoa juuri mitään, sillä sen työstöä kuvaavat kuvat ovat kadonneet kamerastani johonkin enkä osaa ilman kuvia oikein selittää, miten tein sen. Mallin kanssa oli vähän ongelmia, koska en ollut varma että onko asun suunnitellut henkilö ottanut vain vaikutteita vai onko kyseessä tarkka jäljennös jostain olemassaolevasta kaulalerpukkeesta.

Läjä cossikamoja

Housujen olemattomuus löi vasten kasvoja Yukicon-viikolla, joten uhrasin siskoni vanhat mustat housut ja muokkasin niistä itselleni sopivat. Teen ehkä myöhemmin ihan kunnon housut, veikka en niiden ompelusta tykkää yhtään. 

Takkia aloin väsäämään ihan liian myöhään, mutta sain sen kuitenkin ajoissa valmiiksi. Tein ensiksi ruutukankaasta (jota näkyy vähän taustalla) proton ja monien mutkien kautta sain haluamani näköisen takin kasaan.

Aijai näyttääpäs tuo kangas ryppyiseltä...

Cossi vaihtui idolipoikaan! eikun hetkinen

Nappien kanssa tuli tuskailtua eniten, sillä en löytäny napinläpipaininjalkaa joten jouduin ompelemaan kaikki napinlävet ja napit käsin. siinä hommassa meni 10+ tuntia ja ompelin niitä vielä Yukiconin vastaisena yönä aamukahteen asti.

Nappien sijoittelua

Sain kaiken kuitenkin valmiiksi, vaikka kaipaa tuo cossi vielä ehkä sisäänajoa ja paikkailua.
Kunnon photoshoot-kuvia ei vielä ole, mutta conissa nappasimme muutaman kuvan ryhmämme kanssa.