Sekametelisoppa nimeltä Yukicon

Ensimmäinen conraportti tässäkin blogissa, jee! Eli Yukicon oli Messukeskuksen Kokoustamossa 27.-28.2.2016, eli eri paikassa kuin kaksi aiempaa vuotta.
Yukicon ei noin itsessään kuumotellut eikä missään vaiheessa tullut oikein mitään hypeä siitä, että koko tapahtuma on nyt ja olen sinne menossa, vaikka postailinkin twitterin puolelle jotain siitä kun olikin enää viikko h-hetkeen. Syynä saattoi tietysti olla se, että con oli nyt omassa kotikaupungissa mikä tuntui oudolta, kun on tottunut että conia varten matkustetaan johonkin kauas ja yövytään milloin kenenkin luona matkalaukkujen saartamassa huoneessa.

Viikonlopun cossit

Lauantaille tullutta Lysanderia olin tehnyt milloin mihinkin aikaan pitkin syksyä ja talvea ja sain sen silti valmiiksi vasta puoli kahdelta lauantain vastaisena yönä. Ehdittiin nukkua täällä meillä yöpyneen henkilön kanssa reilu neljä tuntia joka taas saattoi vaikuttaa lauantaina oleeseen fiilikseen, mikä oli melko väsynyt epämukavien cossien lisäksi.
Aamu olikin meidän osalta eeeeriiittäääiin hiiidaaas kun cosseja puettiin se 2 tuntia ja samalla taustalla pyöri Bratzeja suomidubeilla, koska miksi ei. Saimme kuitenkin siinä joskus puoli kymmenen aikaan kamat niskaan ja paikan päällä olimmekin siinä kymmenen kieppeillä.

"Kuinka tätä tablettia nyt käytettiinkään"-ilme

Emme käyneet lauantaina missään ohjelmissa, sillä ohjelmakartta tarjosi meille sopivia antejaan vasta sunnuntaina. Meikkauksesta cosplayssa-luento launtaina kiinnostanut, mutta se peruttiin joten joo.
Päivä menikin oikeastaan uusiin tiloihin tutustumisessa, sillä kumpikaan meistä ei ollut käynyt Kokoustamossa aiemmin saati nähnyt mitään kuviakaan sisätiloista.

Aamulla oli vielä ihan tyhjää penkeillä

Tykkäsin tosi paljon Kokoustamosta paikkana, ikkunat olivat isot joten kävijät suorastaan kellivät auringonvalossa läpi viikonlopun. Penkkejä oli mukavasti, vaikka ne olivatki lähes aina varattu. Vesipisteitä olisi voinut olla enemmän ja mukit isompia kuin ne shottilasin kokoiset, mitä tuolla oli tarjolla.

Pahamaineinen salakuva!

Myyntipöytäsali oli varmaan avarin paikka ja sainkin sieltä napattua erittäin kivoja kuvia cossaajista, koska paikan valaistus oli 10+ luokkaa.

Vaaleanpunainen alpakka tuijottaa ;_;

Conin söpöin lammas

Tykkäsin myös todella paljon siitä, miten taidekuja ja kirppis olivat kumpikin omissa huoneissaan, joisin pääsi myyntipöytien kauttakuitenkaan tukkimatta myytnipöytä tai toisin päin. Desuconeissa tuppaa olemaan se ongelma, että taidekujaa randomisti kiertävät tukkivat koko kujan mutta tuolla sellaista ei käynyt ja huoneeseen tulivat kiertelemään vain ne, jotka sieltä jotain pyrkivät ostamaan jotain.
Myyntipöytien lähellä oli myös meidokahvila Cafe Aisu, jonne en itse jaksanut mennä. En ole koskaan käynyt meidokahvilassa, koska en ole vain uskaltanut. Tuntuu oudolta mennä istumaan ja puhumaan jonkun ventovieraan kanssa jotain. Ehkä siten Desussa tai jossai uskaltaudun käymään.

Meillä oli tosiaan ryhmäkin Flirttistoorista lauantaina, vaikka saimmekin koko porukan kasaan vain pieneksi hetkeksi, mutta seikkailin Arminin kanssa suuren osan conista joten ainakin paricossi oli sitten. Otimme kuitenkin sen pienen hetken ajan porukalla kuvia ja selfiekin saatiin napattua, sillä Nathanielimme tajusi sellaisen ottaa. On parasta ikinä saada heittää hahmossa läppää ja muutkin tekevät samaa ja kaikki tajuavat referenssit ja vitsit.

Squad kokoontuu!

Flirttistoori on Suomessa sellaisessa asemassa, että sitä moni kyllä pelaa mutta harva uskaltaa tunnustaa kellekään olevansa siellä ja jos on, niin on läpällä. Siksi hieman jännitti cossata Lysanderia vaikka voin tässä nyt tunnustaa, että kyseinen peli on ihan paras enkä häpeile siitä tykkäämisestä (paitsi silloin kun pitäisi sanoa tuo suomenkielinen nimi...alkuperäinen on siis Amour Sucré). Törmäsimmekin moneen muuhunkin pelaajaan jotka avoimesti fanittivat tätä ja muutama keskustelunpoikanenkin siinä syntyi.

Kuvia meistä otettiin reilustikin, niin reilusti että ruokakauppaan mennessämme ja siellä kaupan sisälläkin meistä pyydettiin kuvia. Oli kyllä hieman kiusallista poseerata siinä ahtaassa käytävässä nuudelipussien ja välipalojen vieressä.

Kelatkaa nää elää täällä tälleen joka päivä

Kauppareissun jälkeen fiilis alkoi jo mennä menojaan ja jalat valittaa cossikenkien takia tuskasta. Bindit sattuivat ja peruukit olivat huonosti. Loppupäivä kuluikin paikan tutkimisessa ja myyntipöytien kiertelystä vaikka emme mitään sieltä ostaneetkaan paitsi yhden pikkualpakan, joka sai nimekseen Hulda.

Hulda sanoo päivää!

"Saako lähteä kotiin jo"

Päätimme siinä iltapäivällä viiden aikaan lähteä takaisin kotiinpäin ja loppuilta menikin valittaessa jalkakivusta ja Bratz-jaksoja katsellessa.
Sunnuntai alkoi paljon paremmin, vaikka jalkoihin sattui edelleen. Cossi oli kuitenkin Lysanderia mukavampi pitää päällä ja tykkään olla hameessa muutenkin enemmän kuin kaksilahkeisissa.

uguu

Hulda on uusi Yu-Gi-Oh!-hahmo

Porukkaa piisasi käytävillä myös sunnuntaina, aulassa ei mahtunut liikkumaan sen enenpää kuin edellisenä päivänäkään. Tämä ei onneksi haitannut kun päivä meni siihen että ravasi eri ohjelmien välillä eikä tarvinut jäädä jummailemaan käytäville.

Ensin täyttä...

...sitten vähän tyhjempää

Luennoiksi oli valikoitunut Animekaapista ulos ja Animemusiikki läpi historian sekä muuna ohjelmana cosplaykisat. Kummatkin luennot olivat samassa huoneessa, joten niitä ei tarvinnut alkaa metsästää varsinkin kun paikka oli edellisestä päivästä tullut jotenkuten tutuksi.

Animekaapista ulos -luento ei varsinaisesti houkutellut kuuntelemaan sen takia, että olisin tahtonut vinkkejä siihen miten pääsee eroon animekaapista. Halusin lähinnä tietää, miten sinne kaappiin päädytään ja millaista siellä on niin ulkopuolisten kuin sisällä olevien näkökulmasta. Olisimme voineet tulla vähän aikaisemmin kuin 5 min ennen luennon alkamista, sillä sali oli aivan täynnä ja päädyimme seisoskelemaan seinän vieressä. Huone tuntui aivan tukahduttavan tunkkaiselta ja kuumalta, happi meinasi loppua useaan otteeseen ja ohjelmalehtistä tuli käytettyä viuhkanakin. Itse luento oli kuitenkin viihdyttävä, tykkäsin puhujien tavasta ilmaista itseään ja luennon sisältöä enkä tainnut kertaakaan katsoa kelloa, jota yleensä tuppaan katselemaan jos on tosi tylsää.

Samaa en voikaan sitten oikein sanoa Animemusiikkiluennosta. Odotin tältä luennolta paljon, sillä luukutan rutkasti animea ja siinä esiintyvää musiikkia ja olisin tahtonut saada lisää tietoa animemusiikin vaiheista läpi vuosikymmenten. Olen kuunnellut paljon vanhojakin animetunnareita ja soundtrackeja, joten tiesin aika paljon jo etukäteen. Luento alkoi ihan hyvin, ohjelmanpitäjät mainitsivat heti alussa että laajan aiheen ja ohjelman pituuden takia he keskittyvät vain animetunnareihin eikä endingeihin tai soundtrackeihin. Aloitettiin 60-luvulta ja kerrattiin sitä, mitä sen aikakauden animetunnareissa nyt oikein lauletaan ja miten se eroaa nykyajan vastaavasta. Tästä eteenpäin he ajanpuutten vuoksi skippasivat aika reippaasti eri vuosikymmeniä, 70-luvulta kuunteltiin vain yksi biisi ja 2000- ja 2010-luvut hypättiin kokonaan yli ja mainittiin vain ohimennen sarjoja nimeltä ja siirryttiin johonkin ihan toiseen aiheeseen.
Laajan aiheen vuoksi olisin itse (jos se oli siis edes mahdollista) ottanut 45 minuutin sijaan tunnin ja 45 minuuttia, jos kerta haluaa vielä kuunnelluttaa yleisölle animemusiikkia. Alusta olisi voinut myös ehkä kokonaan ottaa pois animehistorian pikakertauksen, vaikka olihan se varmasti ihan hyödyllinen niille, ketkä eivät siihen ole perehtyneet. Yukiconin kaltaisissa teemaltaan sekalaisissa coneissa on muutenkin vaikeaa pitää mitään analyyttisempää ohjelmaa, kun ei voi tietää kävijöiden omaa perehtymistä kyseiseen aiheeseen. Desuconissa olisi varmasti voinut ihan hyvällä omallatunnolla jättää animehistorian kertauksen pois, sillä oletuksena voi pitää sitä, että luennolle tai ylipäätään koko coniin tulleet tietävät sen hyvin itsekin.

Tähän väliin käytäväkuva

Näiden kahden luennon välissä tuli käväistyä lyhyeksi jääneessä cosplaykisassa, koska NCC-kisaajia oli vain 2. Tästä voi syyttää vaikka ketä, mutta itse kohdistan katseen Yukiconin puolelle sillä informaatio kisaajille Twitterin perusteella kulki todella huonosti tai tieto kisaan pääsystä tuli yksinkertaisesti aivan liian myöhään. Ne kaksi esitystä olivat kuitenkin kumpikin erittäin hyviä. Enpä olisi tahtonut olla tuomareiden paikalla siinä tilanteessa, sillä esitykset olivat keskenään täysin vastakkaiset.

Animemusiikkiluennon jälkeen kakkoskerros suljettiin, ja mekin päätimme lähteä pois siinä vaiheessa, kun alakerta oli aivan tupaten täynnä ja muutkin tekivät jo lähtöä. Kotona kismitti, kun hukkasin johonkin päin Rautatieasemaa myyntipöydiltä ostetun Worblapalasen. Se oli pienin koko joten rakaa ei mennyt hukkaan kuin se 5€, mutta en tykkää siltikään hukata tavaroitani.

Hulda sanoo näkemiin

Yukicon oli conina melko outo. Osa asioista oli järjestetty erittäin hyvin, esimerkiksi juuri nuo kirpparien ja taidekujan + meidokahvilan sijoitus ja ohjelmakartta oli tehty erittäin selkeäksi, mutta samaan aikaan taaphtuu sellaisia juttuja kuin #tissigate ja cosplaykisaajien kanssa säätäminen. En nyt voisi kuvailla tapahtumaa erityisen nautinnolliseksi, conin jälkeen olin jopa helpottunut, että se oli ohi. Siellä oli kuitenkin ihan kivaa ja osa huonoista jutuista oli Yukiconista riippumattomista syistä johtuneita juttuja.