Eräänä sateisena päivänä Hyvinkäällä

Hyvinkään Hypeconissa tuli käytyä Flirttistoori-ryhmäcossin vuoksi ja olin kuitenkin aikaisemminkin siellä ollut, joten miksikäs ei tänäkin vuonna.
Cossina siis Yukiconista tuttu Lysander, tällä kertaa parenmmilla housuilla.

Matka alko lupaavasti sillä, että Hyvinkäällä oli järkyttävä kaatosade kun sinne vihdoin päästiin. Tapahtumapaikka ei onneksi ole kovinkaan kaukana, mutta kyllä siinä pelkäsi vähän cossin puolesta samalla kun kykki sateenvarjon alla. Reppukaan ei kestänyt sadetta loputtomasti, joten sivutaskussa ollut lompakko sai osansa.

Onneksi sisältö ei kastunut

Pukuhuoneen kautta käyneenä piti lähteä vilkaisemaan paikkaa, joka oli jälleen jaettu useampaan rakennukseen mutta eri tavalla kuin viime vuonna. Myyntipöytäsali viime vuodelta oli virallinen hengailutila ja samasta paikasta löytyi myös kuvauspiste. Hämmentävintä oli se, että ohjelmalehtisestä löytyi vain Kaupungintalon (eli juuri sen toisen rakennuksen jossa en ollut sillä hetkellä) kartta ja loput kartat olivat teipattuina kunkin tapahtumapaikan seinällä. Jos vänkäreiltä kuullut huhut pitävät paikkansa, virhe oli tapahtunut painon puolelta eikä Hypeconin, mutta olihan tuo nyt vähän sekavaa. Ei viitsinyt myöskään lähteä vain tutkimaan paikkoja, sillä kaatosade riivasi kävijöitä koko päivän.

Selfie tähän väliin

Myyntipöytäsali oli myös aika hassu. Iso halli, jossa oli taidekuja ja paljon myyntipöytiä, kirpparinkin taisin nähdä mutta en ole varma. Halli oli siis erittäin iso. Hämmentävää oli se, että pieni kaistale toisesta päästä oli erotettu urheilupaikoista tutulla verkkokankaalla ja jotkut pelasivat siellä jotai sählyä samalla, kun conkävijät katselivat tuotteita pöydiltä. En uskaltanut kulkea lähelläkään sitä, koska pelotti että joku pallo sieltä lentäisi naamaan.

Myyntipöytiä

Päädyin myös Hall Cosplay-kisaan numerolla neljä. Oli vaikeuksia selittää infossa sarjan nimeä (onko se nyt Flirttistoori, My Candy Love vai Amour Sucré) ja päädyttiin englanninkieliseen äännökseen, sillä siitä tuli eniten osumia Googlessa reffikuvia hakiessa.

Viime vuonna Hypeconin Hallcosplayssa olleena oli jännä nähdä, oliko tänä vuonna mitään muutoksia. Valokuvauspiste nyt ainakin, sellaista ei ollut viime vuonna ollenkaan. Tuntui vähän tyhjältä poseerata valkoista seinää vasten, mutta parempi sekin kuin jossain parkkipaikalla autojen edessä. Tuomarointi oli aivan eri rakennuksessa kuin valokuvaus ja itse kisa, mutta paikka oli lähellä joten sinne käveli aika nopeasti, vaikka vettä satoi edelleen.

Kuumotti kyllä vähän, kun kolme tuomaria pienessä huoneessa pyörivät ympärillä ja kysymyksiä sateli joka suunnasta. Tilaisuus itsessään oli kuitenkin rento ja jopa hauska, eivätkä tuomarit tuntuneet yhtään pelottavilta kuten heidät (tuomarit noin yleisesti siis) aina sellaiseksi vahingossa miellän. Juontajan kanssa sovimme myös kysymykset ja tämän jälkeen hengailuaikaa omalla kohdallani oli reilu tunti, minkä vietin vajaan ryhmäni kanssa.

Viime vuonna kisaajat olivat backstagella ja siellä sai ruokaa ja peilejäkin muistaakseni oli. Tänä vuonna kisaajat juoksutettiin lavan poikki noin 20 min ennen kisan alkua pieneen mustaan huoneeseen, josta pääsi suoraan lavalle. Peilejä ei ahtaassa huoneessa tietenkään ollut, juomaa kyllä käytiin onneksi hakemassa kisaajille. Monet hermoilivat sitä, etteivät olleet miettineet poseeraustaan lavalla eikä peilin puuttuessa sellaista siellä voinut harjoitellakaan.

Kisa itsessään meni ihan hyvin, vastaavat kertoivat ohjeet selkeästi ennen lavalle menoa ja vaikka kisa alkoikin muistaakseni 15-20min myöhässä, lavan takana tunnelma oli rauhallinen ja pystyi jutustelemaan mukavia vaikka kyllä siinä vähän jännittikin. Sijoitusta ei tullut, mutta voittaneiden kanssakisaajien hymy oli tarpeeksi hyvä palkinto allekirjoittaneelle. Kakkossijan saaneen kanssa olin jutustellut paljonkin odotellessamme lavalle menoa, joten olin yhtä hymyä kun hänen numeronsa kuulutettiin.

Kuva @ Nyymix

Kuva @Nyymix

Kisan jälkeen cossiryhmä olikin saatu vihdoin ja viimein kokonaan kasaan ja conin viimeiset tunnit vietimme intensiivisesti yhdessä. En ole paljoa ryhmäcosseissa ollut copslayhistoriani aikana, mutta molemmissa Flirttistoori-ryhmissä on ollut varmaan hauskinta, mitä missään muussa ryhmäcossissa on ollut. Varmaan siksi, että pelissä itsessään on niin paljon tyhmiä juttuja ja epäolennaisuuksia, joita sai muiden hahmojen kanssa nostaa esiin ja pelleillä niiden kustannuksella.

Kuva @ Padcha

Jalkani eivät ole varmana koskaan olleet conin jälkeen yhtä kipeät kuin Hypen jälkeen. Kävelyn määrä myös näkyi kengissä itsessään.

Voisi näitä ehkä korjailla joskus....

Meidokahvilassa en ehtinyt käymään enkä oikein missään ohjelmissakaan, mutta tapahtumana Hypecon oli ihan mukiinmenevä. Parantamisen varaa on paljon, mutta aina niitä voi korjailla ensi vuotta varten. 

Takapenkin sulkasatoprinsessa - seikkailut Sibeliustalolla

Elikkäs juu, Desuconissa tuli käytyä. Tales-linjalla jatkettiin cossin suhteen, kun vuosi sitten Leia päälläni kulutin Sibeliustalon lattioita.

Desuconin cossit

Agria oli tämän coniin uutuutena cossien osalta itselläni, jote sitä työstin noin kuukauden ennen itse tapahtumaa. Muiden päivien cossit varmistuivat vasta Desucon-viikolla.
Perjantaina pakkasin hätäisesti kaiken mukaan, kun kaveri ilmoitti että auto on jo odottamassa mua kyytiin. Agriaa väännettiin vielä automatkallakin kaverin avustuksella. Oli muuten vaikea saada lanka menemään neulansilmästä auton takapenkillä, kun kaikki tärisi suuntaan jos toiseenkin.

Cossintekoa autossa

Perjantaipäivä Desussa on ollut lähinnä hengailua (wow, sitähän en harrasta muutenkaan missään conissa) eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. Kyokona oli kiva olla ja tuli hyvä fiilis, kun kuviakin tultiin pyytämään ja pääsi höpöttelemään lempisarjastaan ja lempparihahmo Kyokosta muidenkin sarjasta tykkäävien kanssa.

Tältä näytin

Edustavaa
Kuva @ Jasmine Aartolahti

Noottia Metsähallin käytöstä loungena: musiikki alkoi liian aikaisin ja oli erittäin kovalla, minkä takia ei pystynyt puhumana kenenkään kanssa. Musiikki itsessään oli jazzia, josta en henkilökohtaisesti juurikaan välitä ja osa kappaleista kuulosti enemmän joululauluilta siltä levyltä, jota kukaan ei jaksa kuunnella ja joka tuntuu jatkuvan ikuisuuden. Pieni päänsärky tästä syntyikin eikä fiilis ollut kovinkaan korkealla, mistä seuralaiset saivat kyllä kuulla (anteeksi vielä teille kun olin niin ärtyinen). Savukoneen käyttö ei myöskään ollut mielestäni kauhean hyvä idea. Majoittajan kanssa sovimme, ettemme menisi Jussi Karin Käänteisharemiluennolle, vaikka aihe kumpaakin kiinnosti. Olin koko illan hinkunut vain cossinteon pariin, sillä Agria oli aika pahasti kesken vielä. Olin varautunut allnighteriin, vaikka ei se mikään hurmaava idea koskaan olekaan.

Ruhtinaallinen nurkkaukseni yöllä

Allnighterin jouduin sitten vetämään, kun sulkien käsinompelussa menikin ihan hitosti aikaa. Tämän lisäksi yöllä olin huomannut sen, että Agrian hiuksissa olevat pötkylät olivat kadonneet johonkin. Jouduin hätäpäissäni kasaamaan uudet niistä materiaaleista, mitä löysin kaverin cossivarastoista.
Kun olimme lähteneet jo matkaan kohti Sibeliustaloa, olin unohtanut mustan langan majapaikkaan ja mukana oli vain jotain ihme magentan väristä niitä hiusjuttuja varten, jotka olivat sitten jääneet kotiin.

"Pääsikö täältä milloin pois"

Yksi asia, mikä on vain opeteltava, on ajankäytön arviointi. Ajattelin ihan tosissani, että saisin Agrian valmiiksi asti kun desuviikon maanantai koitti. Tein kyllä hommia joka päivä aamusta iltaan, mutta silti Agria "valmistui" vasta lauantaina pukuhuoneessa puolenpäivän paikkeilla allnighterin jälkeen.
Sulat lantiolla olivat kasassa hätäisillä pistoilla vääränvärisellä langalla ja hakaneuloilla ja sulkia tippui yhtä nopeasti kun hikipisarat valuivat otsalta lattialle. Mekon runko oli kyllä valmis ja kaikki muukin, mutta isot sulat lantiolla ja alaselässä olivat vähän niin ja näin kenkien lisäksi.

Mieli ei ollut kovinkaan korkealla ja lähinnä ahdisti, kun joku tuli pyytämään kuvia sillä koin cossini niin hirveäksi epäonnistumiseksi. En kuitenkaan halunnut pistää toistakaan cossia, kun olin niin monelle jo mainostanut tätä cossia (mikä itsepäisyys, pois se minusta). Oli ihan kiva kun cossi tunnistettiin ja ihmisiä tuli juttelemaan, jäi siitä ihan hyvät fiilikset. Cossia pidin sen jotai 4h kunnes vaihdoin ainoisiin normaalivaatteisiin mitä mukana oli eli yöpukuun ja Kyoko-peruukki vain päähän. Tämä asu oli paljon mukavampi ja vitsailtiin siitä, että cossasinkin nyt jotain omaa yöpukuversiota Love Liven Rinistä.

Myyntipöydillä oli tällainen. En ostanut ;__;

Lauantaina kävin Irtsan cosplayluennolla, jonka taisin vahingossa vain nuokkua läpi valvotun yön jälkeen. Alkupuolisko tuntui laahaavan eikä silmät pysyneet auki. Loppupuoliskolla eli ne viimeiset 20min olivat ihan viihdyttäviä ja sen ajan pysyinkin ihan hereillä. Tuntui, että fokus cosplayn tulevaisuudesta oli siirtynyt cosplaysta mediassa, koska eturivillä olleet henkilöt alkoivat kommentoimaan aiheesta kiivaasti. Käväisin myös myyntipöydillä katsastamassa taidekujan toimivuuden uudella paikallaan myyntipöytäsalissa, mikä toimi todella hyvin eikä entisen paikan ruuhkista tai pullonkauloista ollut tietoakaan.
Iltabileisiin en jaksanut jäädä ja siirtyminen kaverin kämpille oli joutuisa ilman stressia seuraavan päivän cossista.

Laiturihengaus paras hengaus

Illalla korjasin vähän Kiraria eli cosplaytanssiaisten aikana huomattuja virheitä (käsikoruun olin ommellut tyhmänä napin ympärille paljetteja = nappeja oli vaikea saada napinläven läpi) mutta mitään isompaa projektia sen kanssa ei luojan kiitos ollut. Yöllä sain nukuttua makeasti ja aamulla oli ihana herätä hyvin nukutun yön jälkeen.

Korjailua lauantai-iltana

Sitten cossia niskaan. Kirarin debyytti tapahtui juuri tänä päivänä, sillä olin sitä käyttänyt aiemmin vain cosplaytanssiaissa ja silloinkin siitä puuttui pari yksityiskohtaa, kun en niitä ehtinyt vielä tehdä. Nyt kaikki oli valmiina ja kaverista sain apua selän nyörityksessä. Jännäsin vähän sitä, millaista olisi kulkea vannehameen kanssa conissa ja kuinka paljon tilaa oikein tulisin viemään muilta kävijöitä, mutta kuten oletinkin, Metsähalli sopi hyvin tämän cossin kanssa.

Jee cossi päällä ja hienot Pokémon-lakanat mulla

En usko, että juuri kukaan tunnisti cossiani vaikka kuvia pyydettiinkin. Eipä se haitannut juuri lainkaan, koska mekko on kuitenkin Kirarin Revolutionin jostain kakkoskauden lopun paikkeilta. Paljon kehuja sainkin esimerkiksi hyvistä kangasvalinnoista ja laadukkaasta ompelujäljestä, mikä lämmitti eilispäivän clusterfuck-cossin jälkeen.

Tyhmänä en ottanut ylös kuvaajaa, mutta kiitokset hänelle tämän kuvan ottamisesta

Sunnuntaina en cosplaykisoja jaksanut käydä katsomassa ja käytin ajan Lastun buffetiin tutustuessa.

Meno oli tyhjää cossikisojen aikaan

Kotiinlähdön aika koitti pian ja kaikki tavarat löytyivät narikasta valmiiksi pakattuina. Cossimekossa oli ihan hyvä olla joten sen sitä vaihtanut enää normaaliasuun vaan ängin auton takapenkille vannehameineen päivineen.

Fiilikset conista

Desuconista jäi jännät fiilingit. Oli yhtä aikaa todella hauskaa ja välllä tas niin tympeää että melkein itketti. Desucon itsessään oli perushyvin järjestetty, vesi oli ainakin allekirjoittaneen mielestä sopivan kylmää ja kaikki pelasi. Kirpputori oli perjantaina aivan tukossa, kun kassa oli kiemurtelevan kirpputorin päässä ja ostajat joutuivat jonottamaan vain katselijoiden kanssa yhtä aikaa jonka takia jono jummasi paikallaan monta tuntia. Lauantaina kassa oli onneksi sijoitettu eri kohtaan ja jono rullasi kuin itsestään.

Seuraava tapahtuma meikäläiselle on vasta Tracon, ellei tässä välissä tule käytyä jossain näissä pienemmissä tapahtumissa joista ei tässä vaiheessa ole vielä tietoa.

Kolmas kerta toden sanoo

WIP-postaus Jessicasta.

Jessica on siis Disneyn Lilo ja Stitch-elokuvasta tutun Stitchin omasta sarjasta, joka on tuotettu Japanissa eli kyseessä on anime. Jessican "oikea" nimi on Reika, mutta katsoin sarjaa suomidubeilla joka taas on tehty enkkudubin pohjalta joten Jessica tuntuu luontevammalta.

Yleensä teen joka vuosi cossin, jossa pyrin käyttämään mahdollisimman paljon jo olemassaolevia kankaita tms asioita, mitä kotoa löytyy ettei uusia tarvitse ostaa. Tällä yritän päästä eroon niistä kauheista kangaskasoista, joita on jäänyt aiemmista cosseista. Jessica oli vuoden 2015 tällainen cossi, johon en lopulta joutunut ostamaan uuta kangasta kuin hameeseen, paidan reunaan ja röyhelöihin. Peruukki on tietysti tätä cossia varten ostettu.

Mitään ihmeellistä tässä cossissa itselle ei ollut muuta kuin tennarit, joista näkyy varpaat ja kiharainen peruukki. En ole tähän mennessä hirveästi työskennellyt peruukkien kanssa, joten Jessican tukka oli ihan kiva haaste tälle kokemattomalle.

Aloitin paidasta ja puhvivihoja ja röyhelöä tehneelle paita syntyi kuin itsestään, mitään erityisen vaikeaa siinä ei ollut. Päätin käyttää lilaan alaosaan sitä kammoksuttua satiinia, mutta käänsin kankaan joten se näytti allekirjoittaneen silmään ihan hyvältä. Satiini on peräisin neljännen luokan tanssiaisasuatani, jonka äitini teki ja päätti tuota kiiltohirvitystä siinä käyttää. Äiti osti sitä vähän liikaa joten satiini on nurkissa siitä asti pyörinyt.

Satiinia oli ihan jees työstää, kunnes silitysvaiheessa tapahtui pieni moka. Silitysrauta mokoma meni tekemään reiän kankaaseen, varmaan liian kuuman lämpötilan takia mitä satiini ei sitten kestänyt.

.......

Sitä tarttui itse rautaankin.....

Tästä syystä keskellä menevä sininen reuna meni vinoon. Asia kuitenkin korjaantui valkoisen yläosan pienentämisellä, sillä se on rypytetty joten pari senttiä siitä pystyi nappasemaan pois. Paita itsessään on melkoinen pötkylä vailla muotoja, mutta eiköhän se ala-asteikäistä Jessicaa pue ihan hyvin.

Edustavaa ja silleen :D 

Vekkihameita on tultu tehtyä niin monta, että Jessican hameen tein muistaakseni jossain yhdessä päivässä. Harmittamaan jäi liian tummaksi osottautunut hamekangas, mutta Eurokankaan kangasvalikoima ei palvellut tätä cossia joten tällä mentiin. Röyhelötkin ovat hitusen liian tummia, mutta matchaa muiden kankaiden kanssa joten eipä se paljoa jäänyt haittaamaan.

Kenkien kanssa oli hieman vääntöä, mutta kai ne joltain sitten näyttävät. Löysin vanhat ballerinani ja niiden päälle lähdin työstämään Jessican omituisia kenkiä, joiden päättelin olevan ainakin edestä avattavat. Kenkäni ovat siis avattavissa tarroilla edestä kuten päiväkotiaikoina. 

Sitten tuli se pelätty vaihe: peruukki. Halusin aivan välttämättä yhtä ison ponnarin keskelle päätä kuten Jessicallakin on, vaikka fysiikka sitä ei ehkä sallisikaan. Lähdin kokeilemaan. Ensimmäistä viritelmää varten tein kaksi about peruukin sävyä vastaavaa villalangasta tehtyä lettiä, joiden ympärille aloin rautalangalla tuomaan oikeaa muotoa. Päälle liimasin pitkittäin villalankaa niin, että se varmasti peittäisi kaiken rautalangan. Rakennelma oli kevyt ja kestävä, kuten halusinkin. Idea kaatui siihen, ettei mokoma sitten pysynytkään kiinni peruukissa vaan tyvi oli ihan liian painava pysyäkseen ylhäällä. Tässä vaiheessa oli tyyliin kaksi iltaa ennen conia ja tämän cossin saattaminen Chibiconiin ei tullut enää kuuloonkaan vaan pistin sitten vanhan cossin päälle.

Rakennelma pystyssä nuppineuloilla peruukkipäässä

Chibiconin jälkeen päätin, että Traconiinhan tämän voisi tehdä kun sinne ei ollutkaan suunnitelmia kun ei cossikisapaikkaa saatukaan. Ongelma oli jälleen peruukissa ja päätin kokeilla vielä kevyempää rakennelmaa: rautalangan ja lettien sijaan softis voisi ajaa saman asian. Tein softiksesta siis kaksi samankokoista palaa jotka liimasin yhteen ja päälle liimasin loput villalangat, jota edellisestä häkkyrästä oli jäänyt. Lankaa olikin todella vähän, joten jouduin valkoista softista maalailemaan väleistä, ettei se paistaisi läpi. Ennen kuin ehdin edes kokeilla tämän ompelua peruukkiin, olin huomaamattani tehdut siitä liian ison ja kaiken lisäksi väärän muotoisen. Pienet itkuparkut tähän väliin ja suosiolla jätin koko projektin sikseen ja tein Risan sen sijaan. 

Toinen yritys ja peruukkikuitua on jo vähän heitetty päälle peittämään softista

Kaksin aina kauheampi

Syy miksi lähdin ensiksi tekemään noita viritelmiä enkä käyttänyt pelkkää peruukkikuitua oli se, että peruukkikuitua ei ollut ja se pieni määrä piti käyttää rakennelman vuoraamiseen. Kirari-peruukin saavuttua siitä lähti sen verran kuitua, että vihdoin pystyin tekemään pelkästä kuidusta koostuvan ponnarin. En halunnut tehdä enää massiivista sellaista, vaan ajattelin pysyä melko realistisella rintamalla. Päätin saada Jessican peruukkimonogatarin päätökseensä Cosvisioniin, ettei tarvitsisi sitä enää miettiä myöhemmin.

Ponnarin ompelua

Ompelin siis kuitupötköjä keskelle peruukkia ja suihkuttelin siihen lakkaa, jotta se pysyisi muodossaan. Muotoilu helpottui kummasti, kun tajusin että iso teippirulla oli melkein saman muotoinen joten kuitua päälle ja lakkapullo heilumaan.

Patentoin tämän idean

Ponnari nyt vihdoin pysyi kuin pysyikin, minkä jälkeen pääsinkin kiharoiden tekoon, Olen aiemmin tehnyt melko realistia kiharoita kuumavesitekniikalla (kierrän kuitua syömäpuikon ympärille ja kaadan kuumaa vettä päälle) ihan arkipukeutumista piristämään, mutta Jessican tasoisia en ollut vielä kokeillut. Harkitsin aluksi kuumavesitekniikan käyttöä, mutta päädyin tekemään saman lakalla saadakseni isoja kiharoita aikaan. Piti veden sijaan vaan muistaa aina hiustenkuivaajalla hujauttaa pari kertaa ennen seuraavaan pötkylään siirtymistä, jotta rakennelma pysyisi kasassa. Tyhjiä talouspaperirullia ei ollut joten käytin vanhoja nurkissa pyörineitä valotikkurasiapötkylöitä ajamaan saman asian. Ne ovat muutenkin sen verran kovia ettei kuumuudesta olisi taittuneet.

Aluksi kuumotti kyllä tosi paljon lähteä kihartamaan yhtään mitään, kun Cosvision oli jo viikon päästä eikä kokemusta tosiaan ollut mitenkään erityisemmin. Edessä pyörivät kiharat olivatkin ihan nätit loppujen lopuksi.

Poratukka!

Eihän ne kiharat aina ensikerralla onnistuneet 

Peruukki itsessään oli jo ehtinyt latvoista hamppuuntua, kun sen ostosta oli kulunut melkein vusoi ja sitä pariin otteeseen ehdin päässänikin pitää. Leikkasin aina ennen uuden kiharan tekoa kuidun päästä hamppua pois, jottei kihara olisi ollut liian paksu latvasta.

Hamppuista kuitua

Sain sen mukavasti ajoissa tehtyä ennen lähtöä Cosvisioniin ja muutaman muovipussis suojelussa se kesti koko matkan lähes kunnossa, vaikka tietysti paikan päällä sitä piti vielä vähän kunnostaa kun kiharat eivät ihan täydellisessä muodossa olleetkaan pysyneet.

Husbandon kanssa <3 

Tästä(kään) cossista ei ole vielä kunnon kuvia oikein missään, mutta yritän tässä kesällä saada kaikista cosseista edes yhden kokovartalokuvan. Kuvia pistelen erikseen tuonne ylänurkassa olevaan cossikuvakansioon, joten sieltä niitä voipi katsella jahka sinne asti päätyvät.