Takapenkin sulkasatoprinsessa - seikkailut Sibeliustalolla

Elikkäs juu, Desuconissa tuli käytyä. Tales-linjalla jatkettiin cossin suhteen, kun vuosi sitten Leia päälläni kulutin Sibeliustalon lattioita.

Desuconin cossit

Agria oli tämän coniin uutuutena cossien osalta itselläni, jote sitä työstin noin kuukauden ennen itse tapahtumaa. Muiden päivien cossit varmistuivat vasta Desucon-viikolla.
Perjantaina pakkasin hätäisesti kaiken mukaan, kun kaveri ilmoitti että auto on jo odottamassa mua kyytiin. Agriaa väännettiin vielä automatkallakin kaverin avustuksella. Oli muuten vaikea saada lanka menemään neulansilmästä auton takapenkillä, kun kaikki tärisi suuntaan jos toiseenkin.

Cossintekoa autossa

Perjantaipäivä Desussa on ollut lähinnä hengailua (wow, sitähän en harrasta muutenkaan missään conissa) eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. Kyokona oli kiva olla ja tuli hyvä fiilis, kun kuviakin tultiin pyytämään ja pääsi höpöttelemään lempisarjastaan ja lempparihahmo Kyokosta muidenkin sarjasta tykkäävien kanssa.

Tältä näytin

Edustavaa
Kuva @ Jasmine Aartolahti

Noottia Metsähallin käytöstä loungena: musiikki alkoi liian aikaisin ja oli erittäin kovalla, minkä takia ei pystynyt puhumana kenenkään kanssa. Musiikki itsessään oli jazzia, josta en henkilökohtaisesti juurikaan välitä ja osa kappaleista kuulosti enemmän joululauluilta siltä levyltä, jota kukaan ei jaksa kuunnella ja joka tuntuu jatkuvan ikuisuuden. Pieni päänsärky tästä syntyikin eikä fiilis ollut kovinkaan korkealla, mistä seuralaiset saivat kyllä kuulla (anteeksi vielä teille kun olin niin ärtyinen). Savukoneen käyttö ei myöskään ollut mielestäni kauhean hyvä idea. Majoittajan kanssa sovimme, ettemme menisi Jussi Karin Käänteisharemiluennolle, vaikka aihe kumpaakin kiinnosti. Olin koko illan hinkunut vain cossinteon pariin, sillä Agria oli aika pahasti kesken vielä. Olin varautunut allnighteriin, vaikka ei se mikään hurmaava idea koskaan olekaan.

Ruhtinaallinen nurkkaukseni yöllä

Allnighterin jouduin sitten vetämään, kun sulkien käsinompelussa menikin ihan hitosti aikaa. Tämän lisäksi yöllä olin huomannut sen, että Agrian hiuksissa olevat pötkylät olivat kadonneet johonkin. Jouduin hätäpäissäni kasaamaan uudet niistä materiaaleista, mitä löysin kaverin cossivarastoista.
Kun olimme lähteneet jo matkaan kohti Sibeliustaloa, olin unohtanut mustan langan majapaikkaan ja mukana oli vain jotain ihme magentan väristä niitä hiusjuttuja varten, jotka olivat sitten jääneet kotiin.

"Pääsikö täältä milloin pois"

Yksi asia, mikä on vain opeteltava, on ajankäytön arviointi. Ajattelin ihan tosissani, että saisin Agrian valmiiksi asti kun desuviikon maanantai koitti. Tein kyllä hommia joka päivä aamusta iltaan, mutta silti Agria "valmistui" vasta lauantaina pukuhuoneessa puolenpäivän paikkeilla allnighterin jälkeen.
Sulat lantiolla olivat kasassa hätäisillä pistoilla vääränvärisellä langalla ja hakaneuloilla ja sulkia tippui yhtä nopeasti kun hikipisarat valuivat otsalta lattialle. Mekon runko oli kyllä valmis ja kaikki muukin, mutta isot sulat lantiolla ja alaselässä olivat vähän niin ja näin kenkien lisäksi.

Mieli ei ollut kovinkaan korkealla ja lähinnä ahdisti, kun joku tuli pyytämään kuvia sillä koin cossini niin hirveäksi epäonnistumiseksi. En kuitenkaan halunnut pistää toistakaan cossia, kun olin niin monelle jo mainostanut tätä cossia (mikä itsepäisyys, pois se minusta). Oli ihan kiva kun cossi tunnistettiin ja ihmisiä tuli juttelemaan, jäi siitä ihan hyvät fiilikset. Cossia pidin sen jotai 4h kunnes vaihdoin ainoisiin normaalivaatteisiin mitä mukana oli eli yöpukuun ja Kyoko-peruukki vain päähän. Tämä asu oli paljon mukavampi ja vitsailtiin siitä, että cossasinkin nyt jotain omaa yöpukuversiota Love Liven Rinistä.

Myyntipöydillä oli tällainen. En ostanut ;__;

Lauantaina kävin Irtsan cosplayluennolla, jonka taisin vahingossa vain nuokkua läpi valvotun yön jälkeen. Alkupuolisko tuntui laahaavan eikä silmät pysyneet auki. Loppupuoliskolla eli ne viimeiset 20min olivat ihan viihdyttäviä ja sen ajan pysyinkin ihan hereillä. Tuntui, että fokus cosplayn tulevaisuudesta oli siirtynyt cosplaysta mediassa, koska eturivillä olleet henkilöt alkoivat kommentoimaan aiheesta kiivaasti. Käväisin myös myyntipöydillä katsastamassa taidekujan toimivuuden uudella paikallaan myyntipöytäsalissa, mikä toimi todella hyvin eikä entisen paikan ruuhkista tai pullonkauloista ollut tietoakaan.
Iltabileisiin en jaksanut jäädä ja siirtyminen kaverin kämpille oli joutuisa ilman stressia seuraavan päivän cossista.

Laiturihengaus paras hengaus

Illalla korjasin vähän Kiraria eli cosplaytanssiaisten aikana huomattuja virheitä (käsikoruun olin ommellut tyhmänä napin ympärille paljetteja = nappeja oli vaikea saada napinläven läpi) mutta mitään isompaa projektia sen kanssa ei luojan kiitos ollut. Yöllä sain nukuttua makeasti ja aamulla oli ihana herätä hyvin nukutun yön jälkeen.

Korjailua lauantai-iltana

Sitten cossia niskaan. Kirarin debyytti tapahtui juuri tänä päivänä, sillä olin sitä käyttänyt aiemmin vain cosplaytanssiaissa ja silloinkin siitä puuttui pari yksityiskohtaa, kun en niitä ehtinyt vielä tehdä. Nyt kaikki oli valmiina ja kaverista sain apua selän nyörityksessä. Jännäsin vähän sitä, millaista olisi kulkea vannehameen kanssa conissa ja kuinka paljon tilaa oikein tulisin viemään muilta kävijöitä, mutta kuten oletinkin, Metsähalli sopi hyvin tämän cossin kanssa.

Jee cossi päällä ja hienot Pokémon-lakanat mulla

En usko, että juuri kukaan tunnisti cossiani vaikka kuvia pyydettiinkin. Eipä se haitannut juuri lainkaan, koska mekko on kuitenkin Kirarin Revolutionin jostain kakkoskauden lopun paikkeilta. Paljon kehuja sainkin esimerkiksi hyvistä kangasvalinnoista ja laadukkaasta ompelujäljestä, mikä lämmitti eilispäivän clusterfuck-cossin jälkeen.

Tyhmänä en ottanut ylös kuvaajaa, mutta kiitokset hänelle tämän kuvan ottamisesta

Sunnuntaina en cosplaykisoja jaksanut käydä katsomassa ja käytin ajan Lastun buffetiin tutustuessa.

Meno oli tyhjää cossikisojen aikaan

Kotiinlähdön aika koitti pian ja kaikki tavarat löytyivät narikasta valmiiksi pakattuina. Cossimekossa oli ihan hyvä olla joten sen sitä vaihtanut enää normaaliasuun vaan ängin auton takapenkille vannehameineen päivineen.

Fiilikset conista

Desuconista jäi jännät fiilingit. Oli yhtä aikaa todella hauskaa ja välllä tas niin tympeää että melkein itketti. Desucon itsessään oli perushyvin järjestetty, vesi oli ainakin allekirjoittaneen mielestä sopivan kylmää ja kaikki pelasi. Kirpputori oli perjantaina aivan tukossa, kun kassa oli kiemurtelevan kirpputorin päässä ja ostajat joutuivat jonottamaan vain katselijoiden kanssa yhtä aikaa jonka takia jono jummasi paikallaan monta tuntia. Lauantaina kassa oli onneksi sijoitettu eri kohtaan ja jono rullasi kuin itsestään.

Seuraava tapahtuma meikäläiselle on vasta Tracon, ellei tässä välissä tule käytyä jossain näissä pienemmissä tapahtumissa joista ei tässä vaiheessa ole vielä tietoa.