Kolmas kerta toden sanoo

WIP-postaus Jessicasta.

Jessica on siis Disneyn Lilo ja Stitch-elokuvasta tutun Stitchin omasta sarjasta, joka on tuotettu Japanissa eli kyseessä on anime. Jessican "oikea" nimi on Reika, mutta katsoin sarjaa suomidubeilla joka taas on tehty enkkudubin pohjalta joten Jessica tuntuu luontevammalta.

Yleensä teen joka vuosi cossin, jossa pyrin käyttämään mahdollisimman paljon jo olemassaolevia kankaita tms asioita, mitä kotoa löytyy ettei uusia tarvitse ostaa. Tällä yritän päästä eroon niistä kauheista kangaskasoista, joita on jäänyt aiemmista cosseista. Jessica oli vuoden 2015 tällainen cossi, johon en lopulta joutunut ostamaan uuta kangasta kuin hameeseen, paidan reunaan ja röyhelöihin. Peruukki on tietysti tätä cossia varten ostettu.

Mitään ihmeellistä tässä cossissa itselle ei ollut muuta kuin tennarit, joista näkyy varpaat ja kiharainen peruukki. En ole tähän mennessä hirveästi työskennellyt peruukkien kanssa, joten Jessican tukka oli ihan kiva haaste tälle kokemattomalle.

Aloitin paidasta ja puhvivihoja ja röyhelöä tehneelle paita syntyi kuin itsestään, mitään erityisen vaikeaa siinä ei ollut. Päätin käyttää lilaan alaosaan sitä kammoksuttua satiinia, mutta käänsin kankaan joten se näytti allekirjoittaneen silmään ihan hyvältä. Satiini on peräisin neljännen luokan tanssiaisasuatani, jonka äitini teki ja päätti tuota kiiltohirvitystä siinä käyttää. Äiti osti sitä vähän liikaa joten satiini on nurkissa siitä asti pyörinyt.

Satiinia oli ihan jees työstää, kunnes silitysvaiheessa tapahtui pieni moka. Silitysrauta mokoma meni tekemään reiän kankaaseen, varmaan liian kuuman lämpötilan takia mitä satiini ei sitten kestänyt.

.......

Sitä tarttui itse rautaankin.....

Tästä syystä keskellä menevä sininen reuna meni vinoon. Asia kuitenkin korjaantui valkoisen yläosan pienentämisellä, sillä se on rypytetty joten pari senttiä siitä pystyi nappasemaan pois. Paita itsessään on melkoinen pötkylä vailla muotoja, mutta eiköhän se ala-asteikäistä Jessicaa pue ihan hyvin.

Edustavaa ja silleen :D 

Vekkihameita on tultu tehtyä niin monta, että Jessican hameen tein muistaakseni jossain yhdessä päivässä. Harmittamaan jäi liian tummaksi osottautunut hamekangas, mutta Eurokankaan kangasvalikoima ei palvellut tätä cossia joten tällä mentiin. Röyhelötkin ovat hitusen liian tummia, mutta matchaa muiden kankaiden kanssa joten eipä se paljoa jäänyt haittaamaan.

Kenkien kanssa oli hieman vääntöä, mutta kai ne joltain sitten näyttävät. Löysin vanhat ballerinani ja niiden päälle lähdin työstämään Jessican omituisia kenkiä, joiden päättelin olevan ainakin edestä avattavat. Kenkäni ovat siis avattavissa tarroilla edestä kuten päiväkotiaikoina. 

Sitten tuli se pelätty vaihe: peruukki. Halusin aivan välttämättä yhtä ison ponnarin keskelle päätä kuten Jessicallakin on, vaikka fysiikka sitä ei ehkä sallisikaan. Lähdin kokeilemaan. Ensimmäistä viritelmää varten tein kaksi about peruukin sävyä vastaavaa villalangasta tehtyä lettiä, joiden ympärille aloin rautalangalla tuomaan oikeaa muotoa. Päälle liimasin pitkittäin villalankaa niin, että se varmasti peittäisi kaiken rautalangan. Rakennelma oli kevyt ja kestävä, kuten halusinkin. Idea kaatui siihen, ettei mokoma sitten pysynytkään kiinni peruukissa vaan tyvi oli ihan liian painava pysyäkseen ylhäällä. Tässä vaiheessa oli tyyliin kaksi iltaa ennen conia ja tämän cossin saattaminen Chibiconiin ei tullut enää kuuloonkaan vaan pistin sitten vanhan cossin päälle.

Rakennelma pystyssä nuppineuloilla peruukkipäässä

Chibiconin jälkeen päätin, että Traconiinhan tämän voisi tehdä kun sinne ei ollutkaan suunnitelmia kun ei cossikisapaikkaa saatukaan. Ongelma oli jälleen peruukissa ja päätin kokeilla vielä kevyempää rakennelmaa: rautalangan ja lettien sijaan softis voisi ajaa saman asian. Tein softiksesta siis kaksi samankokoista palaa jotka liimasin yhteen ja päälle liimasin loput villalangat, jota edellisestä häkkyrästä oli jäänyt. Lankaa olikin todella vähän, joten jouduin valkoista softista maalailemaan väleistä, ettei se paistaisi läpi. Ennen kuin ehdin edes kokeilla tämän ompelua peruukkiin, olin huomaamattani tehdut siitä liian ison ja kaiken lisäksi väärän muotoisen. Pienet itkuparkut tähän väliin ja suosiolla jätin koko projektin sikseen ja tein Risan sen sijaan. 

Toinen yritys ja peruukkikuitua on jo vähän heitetty päälle peittämään softista

Kaksin aina kauheampi

Syy miksi lähdin ensiksi tekemään noita viritelmiä enkä käyttänyt pelkkää peruukkikuitua oli se, että peruukkikuitua ei ollut ja se pieni määrä piti käyttää rakennelman vuoraamiseen. Kirari-peruukin saavuttua siitä lähti sen verran kuitua, että vihdoin pystyin tekemään pelkästä kuidusta koostuvan ponnarin. En halunnut tehdä enää massiivista sellaista, vaan ajattelin pysyä melko realistisella rintamalla. Päätin saada Jessican peruukkimonogatarin päätökseensä Cosvisioniin, ettei tarvitsisi sitä enää miettiä myöhemmin.

Ponnarin ompelua

Ompelin siis kuitupötköjä keskelle peruukkia ja suihkuttelin siihen lakkaa, jotta se pysyisi muodossaan. Muotoilu helpottui kummasti, kun tajusin että iso teippirulla oli melkein saman muotoinen joten kuitua päälle ja lakkapullo heilumaan.

Patentoin tämän idean

Ponnari nyt vihdoin pysyi kuin pysyikin, minkä jälkeen pääsinkin kiharoiden tekoon, Olen aiemmin tehnyt melko realistia kiharoita kuumavesitekniikalla (kierrän kuitua syömäpuikon ympärille ja kaadan kuumaa vettä päälle) ihan arkipukeutumista piristämään, mutta Jessican tasoisia en ollut vielä kokeillut. Harkitsin aluksi kuumavesitekniikan käyttöä, mutta päädyin tekemään saman lakalla saadakseni isoja kiharoita aikaan. Piti veden sijaan vaan muistaa aina hiustenkuivaajalla hujauttaa pari kertaa ennen seuraavaan pötkylään siirtymistä, jotta rakennelma pysyisi kasassa. Tyhjiä talouspaperirullia ei ollut joten käytin vanhoja nurkissa pyörineitä valotikkurasiapötkylöitä ajamaan saman asian. Ne ovat muutenkin sen verran kovia ettei kuumuudesta olisi taittuneet.

Aluksi kuumotti kyllä tosi paljon lähteä kihartamaan yhtään mitään, kun Cosvision oli jo viikon päästä eikä kokemusta tosiaan ollut mitenkään erityisemmin. Edessä pyörivät kiharat olivatkin ihan nätit loppujen lopuksi.

Poratukka!

Eihän ne kiharat aina ensikerralla onnistuneet 

Peruukki itsessään oli jo ehtinyt latvoista hamppuuntua, kun sen ostosta oli kulunut melkein vusoi ja sitä pariin otteeseen ehdin päässänikin pitää. Leikkasin aina ennen uuden kiharan tekoa kuidun päästä hamppua pois, jottei kihara olisi ollut liian paksu latvasta.

Hamppuista kuitua

Sain sen mukavasti ajoissa tehtyä ennen lähtöä Cosvisioniin ja muutaman muovipussis suojelussa se kesti koko matkan lähes kunnossa, vaikka tietysti paikan päällä sitä piti vielä vähän kunnostaa kun kiharat eivät ihan täydellisessä muodossa olleetkaan pysyneet.

Husbandon kanssa <3 

Tästä(kään) cossista ei ole vielä kunnon kuvia oikein missään, mutta yritän tässä kesällä saada kaikista cosseista edes yhden kokovartalokuvan. Kuvia pistelen erikseen tuonne ylänurkassa olevaan cossikuvakansioon, joten sieltä niitä voipi katsella jahka sinne asti päätyvät.