Nenäliinat, Strepsils ja Yukicon

Otsikosta voi päätellä, millaisessa kunnossa olin Yukiconissa.

Oma conini alkoi jo perjantaina kasauksen merkeissä, jonne juoksin töistä suoraan samalla napsien niitä Strepsilsejä alkanutta yskää vastaan toivoen, että se olisi ohi jo samana iltana. Spoiler warning: ei mennyt ohi, yöllä nousi kuume ja yskän lisäksi nenä alkoi myös vaatimaan huomiota. En näiden takia saanut yöllä oikeastaan edes unta, joten lauantai lähti käyntiin parin tunnin yöunilla.

Cossi niskaan ja nokka kohti Kokoustamoa. Aamupäivä meni ohitse ihan silmänräpäyksessä, kun hoidin juoksevia asioita ja kisaajia tuli ja piti tunnistaa jokainen jotta osasiin ohjata heidät oikeassa järjestyksessä tuomarointiin. Itse tuomarointi oli yllättävän raskas,  toisaalta tuijotin kännykän kelloa noin kahden tunnin ajan ja metsästin kisaajia eli aivoni olivat jatkuvasti skarppina koko tämän ajan mahdollisten muutosten ja ties minkä takia. Tuli ommeltua myös parit saumat kisaajille samalla kun cossi oli heidän päällään mikä oli aika kuumottavaa kun en tiennyt oliko kädenjälkeni sopivan siistiä heidän mittapuullaan. Muiden cossien pukemisessa hauskinta on kyllä nähdä, miten paljon erilaisia tekniikoita ihmiset oikein keksivät että puvut pysyvät päällä.

Oman cossini olin laittanut ihan siitä syystä, että se on niin mukava ja helppo liikkua se päällä. Tosin paikan päällä kuulin niin muilta mammoilta kuin kisaajiltakin, että mut on niin helppo bongata väkijoukosta kun on niin selkeät värit, joten taidan laittaa tämän toistekin mammailupäivään.

Kipeälle teetä greenissä

Ruokatauon aikana kävin Fazerin ravintolassa ja koska Yukin aikaan Messukeskusessa oli myös venemessut, ravintola oli täynnä näitä messuilijoita ja joku porukka tuli samaan pöytään istumaan mun kanssa ja alkoi kyselemään että hehheh mitäs teillä on meneillään kun on niin paljon hassuja peruukkeja täällä ravintolassakin. "Me ollaanki sitten aika samanlaisia kun me messuilijat ollaan myös aika outoa porukkaa :D" vastasi yksi heistä ja pyöräytin silmät varmaan takaraivoon asti. Siinä tilanteessa halusin vain äkkiä saada jotain syödyksi kun ei koko päivänä ollut syönyt kiireen takia oikein mitään.

Ennen kisoja ei ollut sinällään mitään ohjelmaa, pidimme lavaesittelyt ja autoin kisaajia pukujen kuin jännityksenkin kanssa. Kisojen aikana ohjeistin kisaajia lavalle oikeaan aikaan ja pääsin hengähtämään väliaikaesityksen aikana ensimmäistä kertaa kunnolla päivän aikana. Olin myös jakamassa palkintoja (ensimmäistä kertaa!) ja kuumottelin sitä, kiikutanko varmasti oikeat pystit tuomareille oikeaan aikaan. Lavalla ollessa tuntui kuin olisin vain haahuillut edestakaisin ja vähän nauratti Photoshoot-kisan yleisöpalkinnon matka, kun ensiksi vien sen tuomarille ja kun kukaan ei ollut vastaanottamassa sitä, tuomari toi sen takaisin pöydälle. Jos olisin ollut vähän skarpimpi, olisin voinut itse hakea sen myös takaisin mutta nyt patsastelin vain hassun näköisenä vieressä. Onneksi kukaan ei kiinnittänyt asiaan mitään huomiota.

Yleisesti ottaen kisat menivät varmasti parhaiten Yukiconeista tähän mennessä, mitään dramaattista ei tapahtunut paria pikku juttua lukuunottamatta jotka yleisö (ja me mammat) oli unohtanut viimeistään palkintojenjaon jälkeen. 

Mammat <3 paitsi Emmi joka ei ehtinyt kuvaan :(

Olimme varanneet kisojen jälkeen ajan meidonkahvilaan ja tämä oli itselleni ensimmäinen kerta meidokahvilassa, joten jännittii vähän mitä sieltä oikein tulee. Sattumalta kaverini olikin viihdyttämässä porukkaamme ja toi hyviä ruokia ja juomia.

Sairaan hyvä jätskiannos

Eipä siinä oikein muuta kuin kotiin meno, flunssani oli vienyt kaikki mehut ja seuraavana päivänä päätin olla menemättä ja sairastella kotona rauhassa. Olisin olotilan puolesta voinut mennä, mutta ajattelin kanssaconittajia jotka olisivat saaneet tautini ja levittänyt sen sitten vielä muuallekin. Vaikka vähän jäi harmittamaan etten päässyt siivoamaan conin jälkeen paikkoja, joita olin itse käyttänyt sekä tietenkään "olemaan conissa" kun lauantai meni puhtaasti töissä backstagella. Onneksi noita coneja tulee ja menee, joten ehdin näkemään kavereita/ulkoiluttamaan cosseja yms muulloinkin.

Frostihommat

Desucon Frostibite tuli ja meni ja arkeen on palattu 3kk cossirupeaman jälkeen ennen Frostia. Majoituin ensi kertaa hotellissa Desun aikaan ja olin myös siviileissä conissa ekaa kertaa sitten 2011 Animeconin. Perjantaisin moni muukin on ilman cossia, joten ei tuntunut niin oudolta kun peruukkikin oli päässä.

Matka kohti Lahtea peruukkipää sylissä

Perjantai oli aika lailla perus hengauspäivä, tsiigattiin avajaiset ja #tatakaishow oli parasta mitä missään avajaisissa on nähty ja päätös päättäjäisiin menosta lyötiin lukkoon saman tien. Ei voinut kuin ihailla miten näyttelijät paiskoivat itseään maahan, kun esittivät saavansa turpiin vastustajalta ja tekivät ties mitä kärrynpyöriä peruukin päässä ilman, että kenenkään asu meni ihan hajalle. Vatsaan sattui kaikki nauraminen ja ~10min show oli niin täynnä erilaisia käänteitä että näin katsojanakin meinasi ihan hengästyä.

Perjantain paras paita

Loppuilta tuli hölistyä parin kaverin kanssa ja Desuloungekin jäi käymättä kun huomattiin että kello on jo vaikka mitä ja ollaan vain puhuttu saman pöydän äärellä monta tuntia. Matka kohti hotellia ja lauantain cossin viime hetken siistimistä oli enää tiedossa perjantain osalta.

Tällaisten peilien edessä kelpaa meikata

Illalla siistin lauantain cossia valmiiksi ja laastaroin varpaat kenkien käyttöä varten. Kengät ovat tosiaan isovarpaan ja sen viereisen varpaan verran liian lyhyet joten varpaani ovat ties millä sykkyrällä siellä sisällä noilla kävellessä.

Kertoo jotain cossikenkien mukavuudesta ku vaatii tällasen varustelun etukäteen

Valmiina Sibbelle

Lauantai alkoi kiireettömästi, mikä ei ole läheskään aina mahdollista kun en ole saanut cosseja valmiiksi edes edellisenä iltana, Muistelen edelleen kauhulla 2015 Desuconia, jossa valvoin perjantaina klo 3 asti, nukuin 3h ja jatkoin aamulla eli samana päivänä kun puin kys. cossin päälle coniin.

Aamupäivällä ei ollut varsinaisesti ohjelmia muuta kuin cossikisan paikkalippujen jonotus, joten hengasimme porukassa taas lisää ja lepuutin tappokenkien aiheuttamaa kärsimystä jaloissani vähän väliä ties missä. Olen aika huono käymään coneissa ohjelmissa varsinkin, jos tiedän että ohjelmat tulevat myöhemmin katsottavaksi nettiin. Pyrin kuitekin käymään pääsalin ohjelmien lisäksi ainakin yhdellä luennolla jos kiinnostavia ohjelmia vaan löytyy ja tällä kertaa lauantailta löytyikin sellainen.

Hootin ja Huilaileen Anime hiuksissa, hiukset animessa oli aika lailla sellaista settiä, jota odotin kyseisiltä puhujilta varsinkin heidän viime Frostbiten Viitat animessa, anime viitoissa -luentonsa jälkeen, eli vakavaa pohdintaa ja läppä äskdee-tasoa iloisesti sekaisin. En saanut luennosta varsinaisesti uutta tietoa, sillä animeiden hiusjuttuja on tullut mietittyä omastakin takaa ja aika samanlaisiin pohdintoihin olin päätynyt itsekin mm. oikean elämän hiustrendien näkymisestä aikansa animessa. Viihdyin kuitenkin ohjelman parissa karismaattisten puhujien ansiosta ja odotan mielenkiinnolla mahdollisia tulevia ohjelmia heiltä. Plussaa oli tänä vuonna Desuconin puolesta Puusepässä uusi iso screen salin ikkunanpuolisessa reunassa, jonka lähellä satuin istumaan ja näin slidet kuvineen ilman yhtään silmin siristelyä.

Luennon jälkeen suunnitelmissa oli lauantain osalta enää cossikisa. Aika lailla perus settiä mitä suomalaisilta arvokisoilta osaa odottaa, nättejä ja hyvin tehtyjä pukuja mutta esitykset ei niinkään -muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Esitykset eivät varsinaisesti olleet huonoja, mutta monesta tuntui puuttuvan jotain, jonka takia ne vaikuttivat latteilta tai epäselviltä. Yksilösarjassa esityksen dramaturgiaan vaikuttaa tietenkin aikaraja, yhden hahmon show on muutenkin hankala pitää mielenkiintoisena ja hankaluutta lisää erittäin lyhyt esitysaika. Tykkäsin tosi paljon siitä, miten väliaikashow ei ollut vain tanssiesitys vaan sen ympärille oli rakennettu jotain juontakin.

Kisan jälkeen poistuimme takaisin hotelliin koska jalkani olivat poistuneet jo ajat sitten pois pelistä eikä ollut sen ihmeempää tekemistäkään enää conissa.

Terveellinen iltapala

Sunnuntai alkoi aika lailla samoissa merkeissä kuin edellinen päivä, paitsi ulos kirjautuessa respa halusi ottaa musta kuvan hotellin fb-sivuille kun näytän niin hienolta täydessä cossitällingissä. Kieltäydyin jo ihan siitä syystä, että cossin päällä oli talvitakki ja koitin epätoivoisesti tasapainotella peruukkipään ja monen laukun kanssa kahden käsin voimin enkä edes tiennyt, mihin sävyyn kuva olisi julkaistu. En halua naamaani julkaistavan "nää jännät animetyypit nukku myös meidän hotellissa!!"-kuvatekstin alla.

Luvassa oli paricossausta Teepannun kanssa kisacossien merkeissä. Tuskailtiin kumpikin sitä, miten teimme puvut sillä oletuksella ettei muut kuin tuomaristo tule näkemään niitä läheltä eikä Traconin jälkeen ollut aikaa korjata kuin rikki menneitä osia. Monet tulivat kuitenkin kehumaan asuja ja esitystä, joten ehkä ne eivät olleetkaan niin kamalan näköisiä.

Laitoin sunnuntaille uudet tekoripset, jotka olivat niin jäykät etteivät tahtoneet oikein pysyä silmissäni ja lopulta revinkin ne kokonaan irti, mikä johti kylmään ja märkään seikkailuun parkkipaikalle. Kajaali oli jäänyt meikkipussiin, joka taas oli autossa ja rajaukset olivat menneet ihan hassusti tekoripsien pois ottamisen takia eikä takkiakaan viitsinyt niin lyhyen matkan takia hakea narikasta. Nyt ainakin tiedän, että tuntuu inhottavalta kun jalka, jonka päällä on vain ballerina uppoaa hankeen. Olisin ehkä pärjännyt ilmankin tätä kokemusta, mutta tapahtuma ainakin naurattaa jälkikäteen mietittynä.

Päivän ohjelma oli hengailua ja päättäjäiset. Harmittaa vähän, että Shirayuki jonka asu on rykäisty kasaan noin kolmessa viikossa veti enemmän kuvaajia puolelleen kuin lauantain Polka. jota olin tehnyt non stoppina 3kk ennen Frostia. Lauantain cossia kukaan ei kyllä varmaan edes tunnistanut, kun kyseessä on suht tuntematon peli ja hahmon vielä tuntemattomampi alternative asu.

#tatakaishow jatkui taas päättäjäisissä. Tempo oli vähän hitaampi avajaisiin verrattuna ja jotkut tappelut olivat hitusen liian pitkiä, mutta muuten taso oli taas loistava. Klooni-Narutot olivat paras asia ja Luffyn sukkahousu(?)käsi demonstroimassa käden venyvyyttä oli vain nerokas. Lisää tällaista avajaisiin tai ihan minne vain, menisin ehdottomasti vaikka muu ohjelma ei kiinnostaisi.

Sellainen oli Frosti. Yukiconissa jatkuu taas ja tällä kertaa mammahommissa.