Nenäliinat, Strepsils ja Yukicon

Otsikosta voi päätellä, millaisessa kunnossa olin Yukiconissa.

Oma conini alkoi jo perjantaina kasauksen merkeissä, jonne juoksin töistä suoraan samalla napsien niitä Strepsilsejä alkanutta yskää vastaan toivoen, että se olisi ohi jo samana iltana. Spoiler warning: ei mennyt ohi, yöllä nousi kuume ja yskän lisäksi nenä alkoi myös vaatimaan huomiota. En näiden takia saanut yöllä oikeastaan edes unta, joten lauantai lähti käyntiin parin tunnin yöunilla.

Cossi niskaan ja nokka kohti Kokoustamoa. Aamupäivä meni ohitse ihan silmänräpäyksessä, kun hoidin juoksevia asioita ja kisaajia tuli ja piti tunnistaa jokainen jotta osasiin ohjata heidät oikeassa järjestyksessä tuomarointiin. Itse tuomarointi oli yllättävän raskas,  toisaalta tuijotin kännykän kelloa noin kahden tunnin ajan ja metsästin kisaajia eli aivoni olivat jatkuvasti skarppina koko tämän ajan mahdollisten muutosten ja ties minkä takia. Tuli ommeltua myös parit saumat kisaajille samalla kun cossi oli heidän päällään mikä oli aika kuumottavaa kun en tiennyt oliko kädenjälkeni sopivan siistiä heidän mittapuullaan. Muiden cossien pukemisessa hauskinta on kyllä nähdä, miten paljon erilaisia tekniikoita ihmiset oikein keksivät että puvut pysyvät päällä.

Oman cossini olin laittanut ihan siitä syystä, että se on niin mukava ja helppo liikkua se päällä. Tosin paikan päällä kuulin niin muilta mammoilta kuin kisaajiltakin, että mut on niin helppo bongata väkijoukosta kun on niin selkeät värit, joten taidan laittaa tämän toistekin mammailupäivään.

Kipeälle teetä greenissä

Ruokatauon aikana kävin Fazerin ravintolassa ja koska Yukin aikaan Messukeskusessa oli myös venemessut, ravintola oli täynnä näitä messuilijoita ja joku porukka tuli samaan pöytään istumaan mun kanssa ja alkoi kyselemään että hehheh mitäs teillä on meneillään kun on niin paljon hassuja peruukkeja täällä ravintolassakin. "Me ollaanki sitten aika samanlaisia kun me messuilijat ollaan myös aika outoa porukkaa :D" vastasi yksi heistä ja pyöräytin silmät varmaan takaraivoon asti. Siinä tilanteessa halusin vain äkkiä saada jotain syödyksi kun ei koko päivänä ollut syönyt kiireen takia oikein mitään.

Ennen kisoja ei ollut sinällään mitään ohjelmaa, pidimme lavaesittelyt ja autoin kisaajia pukujen kuin jännityksenkin kanssa. Kisojen aikana ohjeistin kisaajia lavalle oikeaan aikaan ja pääsin hengähtämään väliaikaesityksen aikana ensimmäistä kertaa kunnolla päivän aikana. Olin myös jakamassa palkintoja (ensimmäistä kertaa!) ja kuumottelin sitä, kiikutanko varmasti oikeat pystit tuomareille oikeaan aikaan. Lavalla ollessa tuntui kuin olisin vain haahuillut edestakaisin ja vähän nauratti Photoshoot-kisan yleisöpalkinnon matka, kun ensiksi vien sen tuomarille ja kun kukaan ei ollut vastaanottamassa sitä, tuomari toi sen takaisin pöydälle. Jos olisin ollut vähän skarpimpi, olisin voinut itse hakea sen myös takaisin mutta nyt patsastelin vain hassun näköisenä vieressä. Onneksi kukaan ei kiinnittänyt asiaan mitään huomiota.

Yleisesti ottaen kisat menivät varmasti parhaiten Yukiconeista tähän mennessä, mitään dramaattista ei tapahtunut paria pikku juttua lukuunottamatta jotka yleisö (ja me mammat) oli unohtanut viimeistään palkintojenjaon jälkeen. 

Mammat <3 paitsi Emmi joka ei ehtinyt kuvaan :(

Olimme varanneet kisojen jälkeen ajan meidonkahvilaan ja tämä oli itselleni ensimmäinen kerta meidokahvilassa, joten jännittii vähän mitä sieltä oikein tulee. Sattumalta kaverini olikin viihdyttämässä porukkaamme ja toi hyviä ruokia ja juomia.

Sairaan hyvä jätskiannos

Eipä siinä oikein muuta kuin kotiin meno, flunssani oli vienyt kaikki mehut ja seuraavana päivänä päätin olla menemättä ja sairastella kotona rauhassa. Olisin olotilan puolesta voinut mennä, mutta ajattelin kanssaconittajia jotka olisivat saaneet tautini ja levittänyt sen sitten vielä muuallekin. Vaikka vähän jäi harmittamaan etten päässyt siivoamaan conin jälkeen paikkoja, joita olin itse käyttänyt sekä tietenkään "olemaan conissa" kun lauantai meni puhtaasti töissä backstagella. Onneksi noita coneja tulee ja menee, joten ehdin näkemään kavereita/ulkoiluttamaan cosseja yms muulloinkin.