Oma cosplay-työhuone!

 Muutoksen tuulet ovat puhaltaneet, sillä olen siirtynyt kaavoittamisen ja ompelun keittiön pöydältä ja olohuoneen lattialta omaan työhuoneeseen, jollaisen sain tänä vuonna! Tämä postaus käsitteleekin tämän uuden huoneen esittelyä. On ihan huikeeta, että kaikki cosplayhyn liittyvät tavarat ja itse cossit ovat nyt samassa paikassa, eikä tarvitse kaivaa aina työpöydän laatikoita tai komeroa läpi neulaa tai cossin osaa etsiessä. 

Siirrytään itse asiaan!

Näkymä kun astuu huoneeseen

Oven takaa löytyy sovitusnukke

Edelliseltä asukkaalta jäi muumitapetit seinään, ja vaikka en itse niistä pahemmin välitä, koin tapetit tarpeeksi neutraaleina joten ne saivat jäädä. Kaavapaperirullat asettelin luovasti pihalyhtyyn, koska sopivan kokoista ja kivan näköistä kaavapönttöä ei etsinnöistä huolimatta löytynyt.

Laatikoston sisältö

Ompelunurkka

Pieni ompelunurkkani on ollut samanlainen vuodesta 2013, pöytä voisi olla ehkä vähän isompi mutta tällä kokoonpanolla mennään tulevakin vuosi eteenpäin. Tuoli tosin voisi jo joutaa vaihtoon....

Työpisteeni, jossa hoituvat koulutyöt ja piirtäminen

Huoneen kolmes nurkka, jossa on vaatekaapit ja kokovartalopeili

Cossit ovat päässeet nätisti kaappiin, vaikka kaappi noin muuten on vielä melkoinen sekamelska. Paikkaansa hakevat vielä valokuvauskamat, maalilaatikko sekä tyllihameet, jotka tällä hetkellä ovat sullottuna cossien alapuolelle. Yläpuolelta löytyy vanupusseja ja saumuri.

Viereinen kaappi sisältää kaikenlaista pientavaraa sekä peruukkeja.

Kätevät vetolaatikot!

Siinä olikin kaikki olennainen! Halusin jättää huoneen keskiosan tyhjäksi, jotta siinä mahtuisi mm. kaavoittamaan ja leikkaamaan kankaita. Tosin isommat kaavoitustyöt, kuten kellohame, joutuu tekemään olohuoneessa kun työhuoneeseen ei tilasta huolimatta ihan kaikkea kuitenkaan mahdu. 

Iso osa tavaroiden paikoista on ollut sama jo vuosia, joten kaikki eivät ole ehkä niin loogisesti järjestelty kuin voisi olla. Olen kuitenkin itse tottunut tähän vähän epämääräiseen systeemiin enkä viitsinyt järjestellä kaikkea aivan uusiksi uuteen tilaan. 

Tässä taisikin olla vuoden viimeinen postaus! Kunpa ensi vuonna pääsisi jo coniin, että pääsisin kirjoittelemaan taas conraportteja. Yllättävän paljon olen kuitenkin saanut kirjoiteltua tänne näin conittomana aikana, tämä taitaa olla tämän vuoden kuudes postaus. Ensi vuonna on myös kymmenes vuoteni harrastuksen parissa, ja sen kunniaksi tiedossa olisi eräs isompi cosplayprojekti mikäli kaikki sujuu, kuten olen laskenut.

Ensi kertaan!

50-luvun siluettia ja katesaumaa: Prinsessa Ruusunen WIP

Jo toinen Disney-aiheinen making of-postaus tänä vuonna, huh huh! Auroran parissa oli vallan mukava väkertää ja simppelistä designista huolimatta puvun parissa tuli koettua mietintämyssyä vaativa hetki jos toinenkin. 

Aurora oli lapsena suosikkiprinsessani jo siitä syystä, että yksi nimistäni on sama kuin hänellä ja äitini on antanut sen nimekseni juurikin Disneyn Ruususen mukaan. Auroran pinkki mekko oli myös vallan hurmaava pienen minäni silmään, joskin näin vanhemmalla iällä neidon maalaismekko vetää enemmän puoleensa cosplayn näkökulmasta. 

Päätös juuri tämän asun pukuilusta tuli jo vuosia sitten, mutta sopivaa väliä ei tuntunut oikein löytyvän ja kun sellainen vihdoin tuli, pandemia otti ja iski myös Suomeen. Kertoo jotain motivaation tasosta, kun Viron reissulta helmikuulta 2020 ostetut kankaat pääsivät vaatteeksi asti vasta heinäkuussa 2021 :D 

Auroran kankaat

Tahdoin tämän puvun kohdalla panostaa erityisesti tekstuureihin simppelin designin vuoksi, jonka takia koko puku onkin pellavaa ja puuvillaa lankoja myöten. Päätin myös että tämä on se puku, jossa onnistun tekemään oikeasti muotojani korostavan kevyen korsetin ilman, että lopputulos näyttää vähänkään säkkimäiseltä kuten aiemmissa puvuissani, joissa on ollut jotain korsettityylistä yläosaa. 

Yksi tavoitteistani oli myös materiaalien realistisuuden suhteen tehdä koko asusta mahdollisimman oikeita vaatteita muistuttava, eli päällitikkauksia ja nappeja sai ja pitikin olla. Sama päti myös peruukkiin, jossa suosiolla käytin yhtä arjessa käytettävää vakkariperuukkiani. En ole koskaan oikein tajunnut Auroran otsatötteröä, joka 3D-muodossa harvoin näyttää oikein miltään, joten suosiolla päätin myös tähtääväni realistisempaan otsatukkaan.

Käytin referenssinäni niin piirretyn elokuvan kohtauksia, kuin elokuvan mallina ollutta Helene Stanleyta Aurorana ja 50-luvun tyyliä noin ylipäätään, koska Ruususessa se on selkeästi ollut enemmän inspiroimassa siluettien puolesta vaikkakin elokuva sijoittuu 1300-luvulle. 

Koska edellisen kerran cosseja oli tullut tehtyä yli vuosi sitten, aloitin puvun kaikein helpoimmasta osasta: huivista. Huivi on elokuvassa melko raskaan oloinen kun katsoo, miten se asettuu Auroran päälaelle. Toisaalta huivi myös kieppuu ja pyörii kevyesti sekä laskeutuu tarvittaessa käsivarsille hyvinkin sirosti. 

Päätin suosiolla tähdätä huivin kanssa siihen samaan realistisuuteen, joka muussakin puvussa oli ajatuksena. Tässä kohtaa rajoitti myös kangasvalikoima, sillä tahdoin huivin muistuttavan ehdottomasti oikeaa huivikangasta ja sävyn piti myös täsmätä muihin valitsemiini kankaisiin.

Valmis huivi, hän on hyvin läpinäkyvä

Kangas on liian tumma kun vertaa referenssikuviin, mutta tekstuuri oli mielestäni sopiva sekä sopi muiden kankaiden kanssa. Ompelun puolesta huivi oli tosi helppo: ostamani pala oli hassun muotoinen, joten leikkasin kankaan kahtia pituussuunnassa ja käänsin kaikki reunat katesaumalla. 

Yksinkertaisen puvun suurin kirous on se, että virheet jäävät näkyviin joten jännitti suuresti aloittaa itse vaatteiden valmistus osittain jo siksi, että materiaaleja ei saanut enää lisää ja pellava kankaana oli muutenkin kalliinpuoleista. Puvun kanssa alkoi kuitenkin tulemaan jo kiire, joten aloitin tekemään hameesta protoja. 

Auroran hame on siitä hassu, että siinä on edessä ja takana vekkejä (?) ja pyöriessä toimii kuin vekkihame, mutta Auroran seisoessa se samalla näyttää kuitenkin kellohameelta. 

Sellainen hame

Kokeilin aluksi kaavoittaa kellohameen lisäksi siihen vekkejä, mutta se ei näyttänyt toisellakaan protokierroksella kivalta omaan silmään (en ole kovin suuri vekkihameiden fani). Päätin siis suosiolla kaavoittaa kellohameen, jossa on ylimääräistä väljyyttä vyötäröllä ja rypyttää se vekkiefektin saamiseksi. Mielestäni tämä toimi ihan hyvin ja hame näyttää juuri niin eläväiseltä kuin elokuvassakin. 

Valmis hame

Helman varjokaitale

Lääh puuh päällitikkaukset

Hameen pyöriessä alta vilahtaa valkoinen alushame, jossa on terävähköä piparireunaa helmassa. Tein siis hameeseen ohuesta voile-kankaasta alushameen, jonka reunassa on isoa puuvillapitsiä. Hame oli ihanan viileä helteiden aikaan Meriharjussa luonnonmateriaalien vuoksi!

Sieltä se pilkistää!

Valmiin hameen alushame piilossa helman alla

Lähikuvaa: pitsi kiinni alushameen helmassa

Tämän verran sitä jäi yli ....:D

Hameessa kaikki saumat ovat myös katesaumaa, johon olen ihastunut tässä vuoden sisään. Mielestäni se tässä puvussa loikin kivaa tekstuuria, joka tuki asun ilmettä ns. työasuna. Samalla sai myös raakareunat nätisti piiloon ilman siksakkia ja saumurointia. 

Auroralla on paidassaan kaulus, joten tahdoin tehdä paidasta napitettavan kauluspaidan vaikka elokuvassa ei tällaisesta ole viittauksia. Auroran eleitä ja liikettä mukailevan esikuvan asussa on kuitenkin 50-luvulla ollut napitettava kauluspaita, josta otin mallia. 

Paitaa työstäessä jännitti eniten se, miten saan kaavoitettua nätisti toimivan kauluspaidan ison rintakehäni huomioon ottaen. Olen vasta vuoden sisään tullut tietoiseksi omasta vartalotyypistäni joka ei täsmää ollenkaan siihen vartalotyyppiin, jota esimerkiksi kaavoituskirjoissa ja ylipäätään vaatekaupassa tyrkytetään. En missään nimessä halunnut tehdä sellaista paitaa, jossa pitäisi pelätä että se räpsähtääkin auki kesken kaiken, joka napitettavissa paidoissa on usein ongelmana. 

Hameen kanssa samanlaista pohdintaa aiheutti myös paidan hihat, jotka muistuttavat puhvihihoja mutta hihansuissa on selkeä kaari vain toisella puolella hihaa. 

Protojen avulla päädyin taas yhdistelmään: kevyesti rypytetty hiha, jossa hihansuussa kevyesti rypytystä sekä kaksi isoa laskosta halutun muodon saamiseksi. 

Hihansuu, jossa koristeena päällystetty nappi 

Paita kaulusta ja napitusta vaille valmiina

Paidan kaulus olikin oletettua haastavampi, sillä se on kovin lähellä kaulaa kuten perinteinen kauluspaita ja itse kaulus on hyvin pieni ja siro, mutta ei selkeää kauluslistaa eikä sitä napitusta.

Sellainen kaulus

Päädyin tässäkin kompromissiin: pieni kaulus ilman kauluslistaa koska listan kanssa kaulus oli hyvin tönkön näköinen, ja paidassa napitus jossa napit on paitakankaalla päällystettyjä. Napitus on tosin vain korsettiin asti ja siitä eteenpäin neppareilla kiinni, sillä päällystetyt napit korsetin alta vähän törröttivät ja painautuivat inhottavasti vatsaa vasten. Paidan kaikki saumat ovat, yllätys yllätys, katesaumaa :D 

Kaulus kiinni paidassa, kuvassa on klo 2 yöllä 
ja oon ollut ihan täpinöissä cossin valmistumisesta

Valmis paita

Puoliväliin asti päällystettyjä nappeja, loput neppareita

Katesaumaaa

Yhteiskuva paidasta ja hameesta:
sävyerot tulevat hyvin esiin tässä

Viimeisenä final boss eli korsetti. Tästä teki osittain hankalaa se, että vaikka olen saanut kouluni kautta omista mitoistani tehdyn peruskaavan, se on tehty takin väljyyksillä :D Ajattelin kuitenkin pääseväni sen kanssa helpommalla kuin lähteä muokkaamaan valmiskaavoja saati piirtää sopivaa peruskaavaa alusta alkaen, sillä tästä peruskaavasta sain muotolaskosten mukaan hahmoteltua korsetin muotoa. Toki väljyyksien vuoksi vaati 4 protoa, että sain korsetista oikeasti muotojani mukailevan sekä siluetin oikeaksi. 

Auroran korsetissa miehustassa korsetissa on horisontaalinen linja, josta lähtee pieni v-muotoinen aukko keskelle korsettia. Korsetti vyötäröllä mukailee samaa v-linjaa luoden illuusiota minivyötäröstä, joka tosin Auroralla on jo valmiiksi.
Koin horisontaalisen linjan ongelmaksi omalle vartalolleni, sillä se olisi korostanut entisestään leveää rintakehääni ja hartioitani, joten lähdin suosiolla tekemään enemmän sydämen muotoista "sweetheart-neckline"-linjaa viedäkseni huomiota kohti vyötäröäni, jota v-linja taas korostaisi.

Korsetin pituus myös mietitytti samasta syystä, sillä se ei lopu aivan vyötärölinjaan vaan jatkuu kevyesti lantiolinjalle. Auroralla on hyvin lyhyt torso ja pitkät jalat, joten päätin suosiolla tehdä korsetista vyötärön pituisen luodakseni samaa illuusiota pitkistä sääristä. 

Lopullinen korsetti

Korsetti tasolla

Lopputulos on mielestäni varsin onnistunut, ja luo päälläni samanlaisen siluetin kuin Auroralla on vaikka yksityiskohdat onkin sovellettu omaan kehooni. 

Vaatteiden lisäksi cossiin kuuluu olennaisesti myös hiukset, johon tosiaan käytin yhtä suosikkiperuukkiani. Tuntui tyhmältä tilata about samanvärinen mutta hieman pidempi peruukki vain tätä pukua varten, kun muuten ihan sopiva tukka on olemassa. 

En myöskään ihan tiedä mitä mieltä olen Auroran hiusten sävystä, joka toisaalta on selkeästi vaalea/blondi mutta samalla lievästi taittaa ruskeaan, ns. honey blonde. Monet Auroraa cossanneet ovat käyttäneet platinan tai blondin sävyisiä peruukkeja, jotka eivät mielestäni ihan ole sitä, mitä Auroralla elokuvassa on. Oma arkiperuukkini on snadisti liian rusehtava tietyssä valossa, mutta sävy sopii noin muuten cossini kankaiden kanssa.

Peruukin otsatukka tosin on ns. koreamallinen, eli sellainen ohut ja sisäänpäin kaartuva joka taas ei aivan täsmää Auroran hiusten kanssa. Onnekseni olen säästänyt peruukin mukana tulleet nutturaklipsit, joille ei ole oikein koskaan ollut käyttöä kun peruukkiin saa tehtyä jo muutenkin tosi hyvin kaikenlaisia kampauksia. 

Tuhosin siis toisen nutturoista palasiksi ja ompelin uudestaan kiinni otsatukkaan täydennykseksi.

Nutturan purkamista

 Irrotettuja nutturasuikaleita

 

Peruukki oli valmiiksi lainehtiva, jolloin muotoilin otsatukkaan sopivan jakauksen ja tadaa, ei-niin-tötteröinen Auroran tukka on valmis.

Hiusten seassa on myös musta hiuspanta, jonka tylsästi satuin omistamaan jo valmiina. Panta tosin on aivan hervottoman kiiltävä, joten maalasin sen akryylimaaleilla vähän enemmän mattamaiseksi. Harkinnassa myös on pannan päällystys mustalla pellavalla, jossa se mätsäisi enemmän puvun muuhun ilmeeseen. 

Valmis cossi! Sukat ei tosin kuulu siihen :D

Sellainen puku! Olipas siitä paljon kerrottavaa, vaikka designin puolesta onkin simppelimmästä päästä. Tosin kuten tuli todettua, yksinkertainen asu on pakko tehdä hyvin koska virheitä ei pysty peittämään muilla osilla, jolloin designin siluetti ja mittasuhteet tulevatkin tosi tärkeiksi tekijöiksi onnistuneen puvun suhteen (ainakin itselleni).

Kuvat @ Nyymix

Tällä kertaa tavoitteenani oli myös tehdä puku niin hyvin kuin vaan suinkin osasin eikä vaan tyytyä johonkin sinnepäin tehtyyn ajanpuutteeseen vedoten, jolloin yksityiskohtien nysväämiseen meni rutkasti enemmän aikaa kuin aiemmissa puvuissa. 

Haaveissa on myös kunnollinen photoshoot metsässä Phillipin kanssa, joka toivottavasti tapahtuu jo ensi kesänä! Koko cossista tuli aivan ihana ja sitä on todella miellyttävä käyttää osin designin itsensä vuoksi sekä hyvän kaavoituksen ansiosta, vaikka itse sanonkin. Kannatti tehdä protoja toisensa perään, vaikka se tuntuikin aluksi turhalta työvaiheelta ja kankaan tuhlaamiselta. 

Ensi kertaan!

Syyskuinen Shumicon

 Conraportti vuonna 2021, mitä ihmettä?! Olin tosiaan Shumicon Online 2021 cosplayvastaavana ja vaikka tapahtuma olikin etänä, koin järjestäjän näkökulmasta saaneeni pienen palasen cosplaykisojen luomaa jännitystä, vaikka kisa käytiinkin "vain" ruudulla eikä tarvinnut stressata kisaajien peruuntumista tai koputella tuomarointihuoneen oveen tuomarointiajan tullessa vastaan. 

Shumicon on PKS Cosplayn järjestämä, täysin uusi kaikenikäisille suunnattu cosplaypainoitteinen tapahtuma, joka järjestettiin vallitsevien olosuhteiden vuoksi striiminä. Päätös tästä tehtiin kuitenkin jo vuoden alussa, joten "turhaa" työtä ei tarvinnut omalta osaltani tehdä (kuten viime vuonna vähän kävi, kun olin Ropeconin 2020 cosplayvastaava ja kaikki muuttuikin etähommiksi lyhyellä varoitusajalla = cosplay jäi pois), vaan pystyi aloittamaan ihan puhtaalta pöydältä. Ajatuksissa on tähdätä Shumin kanssa livetapahtumaan, ja sen eteen alettiin tekemään valmisteluja jo ennen etätapahtumaksi muuttumista. 

Shumin graafinen ilme on Biffen kynästä!

En voi turhan paljoa alleviivata sitä, miten paljon jännitin Shumiconia: saanko kisaan tarpeeksi kisaajia vaikka tapahtuma on täysin tuore ja tuntematon, tuleeko striimiin ketään katsomaan, saammeko sponsoreita, ketkä lähtee tuomariksi jne. Pahinta olisi ollut joutua perumaan cosplaykisan kategorioita kisaajakadon vuoksi tai pahimmillaan koko kisat.

Shumin kisat koostuivat kolmesta eri photoshoot-kategoriasta sekä TikTok-haasteesta. Olisin itse alun perin halunnut järjestää vain perinteisen cosplaypukukisan, mutta Shumin someissa tehdyn äänestyksen pohjalta photoshoot-kisa vei voiton. Tavallinen photoshoot-kisa olisi toki ollut myös hauska, mutta tapahtuman cosplaypainotuksen vuoksi lähdimme kokeilemaan jotain aivan uutta eri kategorioiden muodossa, jotka kukin painottivat cosplaykuvaamisen eri osa-alueita; Classic, Selfie ja Effects.

Classic on perinteinen photoshootkisa - kuvaaja ja malli ovat yhteistyössä toteuttaneet cosplaykuvan. Tämän ajattelin olevan turvallinen uusien kategorioiden rinnalle, jos niitä olisi jouduttu perumaan jostain syystä. 

Selfie-sarjan ajateltiin vastaavan pandemia-ajan cosplayharrastusta hyvin: ihmiset olivat lähinnä kotonaan eikä välttämättä ollut kaveria kuvaajaksi kun niitä kavereita ei ollut välttämättä nähnyt edes cosplaykuvausten ulkopuolella. Koska tapahtuma on uusi ja oli pelko kisaajakadosta, halusin pitää säännöt melko löyhinä eli sarjassa kisasivat niin selfiet kuin itselaukaisimella otetut kuvat. 

Effects-sarjan taas ajateltiin olevan muuten vaan hauska uusi kategoria, jonne voi laittaa aivan överisti editoidut sekä toki myös hillitymmät kuvat, joita ei perinteisissä photoshoot-kisoissa pahemmin näe. 

Vaikeinta oli photoshoot-kisan kategorioiden sääntöjä luodessa pallotella sen kanssa, että tapahtuma on tosiaan kaikenikäisille suunnattu eli pidetään aloittelijat mielessä, mutta kuitenkin saada myös kokeneempien harrastajien kiinnostus heräämään. Selfie-sarja ajateltiinkin enemmän aloittelijoille matalan kynnyksen laitteiston suhteen, ja Effects taas kokeneempia cosplaykuvaajia sekä -editoijia varten. Kuka tahansa sai kuitenkin osallistua mihin sarjaan tahansa, eikä osallistumista oltu rajattu millään ehdoilla (kuten x määrä vuosia cosplaykuvaajana tai harrastajana, tiettyjen sovellusten käyttö yms).

TikTok-haaste haluttiin tuoda rinnalle kisan lisäksi siksi, että saataisiin myös nuoremmat harrastajat tavoitettua matalalla kynnyksellä. Haasteeseen osallistuttiin tekemällä valitsemastaan hahmosta cosplaymeikkivideo sekä laittamalla tietyt tägit kuvaukseen, ja osallistuneiden kesken arvottiin kaksi voittajaa. Haaste oli toteutettu yhteistyössä Bearelin kanssa, joka sponsoroikin ihan mahtavat palkinnot meille! Oli myös aikamoinen haaste (hehheh) itsellenikin tämän järjestäminen, kun en kyseistä sovellusta käytä ollenkaan tai tiedä siitä oikein mitään....onneksi Tiktok-mestarit Ninnu ja Megurinemagnet jeesasivat!

Bearelin lisäksi myös valokuvaustarvikeliike Fotonordic lähti sponsoroimaan Shumia lahjakorttien voimin. Olen tosi kiitollinen, että sain Shumiconiin ylipäätään niinkin hienot palkinnot kuin mitä nyt oli vaikka ollaankin aivan uusi tapahtuma :D

Vaikka olen ollut useita kertaa mammana eri coneissa, tämä oli ensimmäinen vastaavuus cosplayn saralla. Etätapahtuman järjestäminen vaati vähän erilaista tietämystä kuin livetapahtuman, ja olinkin useita kertaa aika hukassa oman osa-alueeni kanssa. Onneksi Niyarifa jaksoi vastailla kysymyksiin ja pallotella ideoita pitkin prosessia. 

Olin suorastaan järkyttynyt photoshoot-kisan lopullisesta kuvasaldosta: 42 kuvaa yhteensä kaikki kategoriat mukaanlukien! Kesällä oli ilmoittautumisten suhteen niin hiljaista, että kerkesin jo miettimään kategorioiden perumista mikäli ei saada tarpeeksi kuvia. Loppukiri n. viikko ennen ilmon sulkeutumista tuli aivan puskista, mutta olen iloinen että saimme kisat järjestettyä! Iso kiitos kaikille osallistujille <3

Sitten itse tapahtuman ajankohtaan! Meillä oli pieni porukka studiollamme ja cosplaykisa oli viimeisenä ohjelmana ennen päättäjäisiä, joten aamupäivästä ehti hyvin stressaamaan  käymään vielä kerran läpi kisan kulkua ja jutustelemaan muiden kanssa. En saanut jännitykseltäni syötyä oikein muuta kuin tuomiani suklaakonvehteja ja juotua vähän vettä.

Aurora kolmannen kerran niskaan tänä vuonna!

Studion set upin kasaamista

Paikan päällä studiollamme oli myös YLE kuvaamassa heidän uutta ohjelmakonseptiaan (Let's Lauantai) varten pätkää Shumiconista. Meno oli vähän kaoottista, kun emme tienneet konseptista paria lausetta enempää, eikä ollut ihan tiedossa, keitä kuvataan ja haastatellaan päivän aikana tai mihin aikaan sieltä on tulossa porukkaa kuvaamaan. Ajattelin olevani lähinnä taustalla pyörivä kiintiöcossaaja haastatteluiden aikana, mutta eteeni työnnettiin myös mikrofonia ja kuvattiin erillisiä videopätkiä runsaan helman kanssa pyörimisestä.

Ilmeeni kun YLE työntää mikkiä naaman eteen

Oli onni onnettomuudessa, että he pölähtivät paikalle ns. sopivaan väliin, eikä esimerkiksi kesken cosplaykisan. Shumin klipin ohjelmasta voi halutessaan katsoa täältä. Kysymyksiin vastattiin lonkalta, koska en ainakaan itse saanut nähdä niitä etukäteen :D

YLEn kameran lisäksi vilahdin myös Shumin striimissä TikTok-arvonnan onnettarena. Olin ostanut Auroraa varten pienen korin, joka sopikin loistavasti myös arvontalootaksi. Jälkikäteen katsottuna olen aivan älyttömän awkward vaikka tämä olikin jo ajat sitten mietitty juttu :D voittajat saatiin kuitenkin arvottua kunnialla!

Very professional arvonta yes

Jälkikäteen kohtasimme närää siitä, että voittajat olivat sellaiset, jotka näkyivät striimissä eikä striimissä näytetty kaikkia osallistujia. Tämä oli puhdas sattuma, sillä kaikkien osallistuneiden nimimerkit olivat kyllä korissa! Striimissä näytimme vain muutaman, koska striimin kesto piti olla tiedossa jo monta viikkoa ennen itse striimin ajankohtaa.
Ei ollut mitään takeita siitä, kuinka monta osallistujaa haasteeseen osallistuu (ja oli vaikea ennakoida, kuten photoshoot-kisassa kävi) joten tein päätöksen max. viiden videon näyttämisestä striimissä huolimatta lopullisesta osallistujien määrästä jotta saadaan kisalle jotkut raamit. 

Vaikka mammailutaustaa on, opin tosi paljon uutta näin vastaavan näkökulmasta! On paljon asioita, mihin ei ole aiemmin edes kiinnittänyt huomiota vaikka olin ollut ns. kulissien takana. 

Muutamista virheitä ja sähläyksistä huolimatta, oon itse tosi tyytyväinen, mitä saatiin aikaan näinkin hankalaan mailmanaikaan! Innolla odotan live-Shumia ja sitä, mitä kaikkea pääsen keksimään sitä varten. Jos kiinnostaa lähteä mukaan tekemään Shumia vaikka vastaavan roolissa, pistä mulle viestiä vaikka Twitterissä tai Instassa!

Ensi kertaan!