50-luvun siluettia ja katesaumaa: Prinsessa Ruusunen WIP

Jo toinen Disney-aiheinen making of-postaus tänä vuonna, huh huh! Auroran parissa oli vallan mukava väkertää ja simppelistä designista huolimatta puvun parissa tuli koettua mietintämyssyä vaativa hetki jos toinenkin. 

Aurora oli lapsena suosikkiprinsessani jo siitä syystä, että yksi nimistäni on sama kuin hänellä ja äitini on antanut sen nimekseni juurikin Disneyn Ruususen mukaan. Auroran pinkki mekko oli myös vallan hurmaava pienen minäni silmään, joskin näin vanhemmalla iällä neidon maalaismekko vetää enemmän puoleensa cosplayn näkökulmasta. 

Päätös juuri tämän asun pukuilusta tuli jo vuosia sitten, mutta sopivaa väliä ei tuntunut oikein löytyvän ja kun sellainen vihdoin tuli, pandemia otti ja iski myös Suomeen. Kertoo jotain motivaation tasosta, kun Viron reissulta helmikuulta 2020 ostetut kankaat pääsivät vaatteeksi asti vasta heinäkuussa 2021 :D 

Auroran kankaat

Tahdoin tämän puvun kohdalla panostaa erityisesti tekstuureihin simppelin designin vuoksi, jonka takia koko puku onkin pellavaa ja puuvillaa lankoja myöten. Päätin myös että tämä on se puku, jossa onnistun tekemään oikeasti muotojani korostavan kevyen korsetin ilman, että lopputulos näyttää vähänkään säkkimäiseltä kuten aiemmissa puvuissani, joissa on ollut jotain korsettityylistä yläosaa. 

Yksi tavoitteistani oli myös materiaalien realistisuuden suhteen tehdä koko asusta mahdollisimman oikeita vaatteita muistuttava, eli päällitikkauksia ja nappeja sai ja pitikin olla. Sama päti myös peruukkiin, jossa suosiolla käytin yhtä arjessa käytettävää vakkariperuukkiani. En ole koskaan oikein tajunnut Auroran otsatötteröä, joka 3D-muodossa harvoin näyttää oikein miltään, joten suosiolla päätin myös tähtääväni realistisempaan otsatukkaan.

Käytin referenssinäni niin piirretyn elokuvan kohtauksia, kuin elokuvan mallina ollutta Helene Stanleyta Aurorana ja 50-luvun tyyliä noin ylipäätään, koska Ruususessa se on selkeästi ollut enemmän inspiroimassa siluettien puolesta vaikkakin elokuva sijoittuu 1300-luvulle. 

Koska edellisen kerran cosseja oli tullut tehtyä yli vuosi sitten, aloitin puvun kaikein helpoimmasta osasta: huivista. Huivi on elokuvassa melko raskaan oloinen kun katsoo, miten se asettuu Auroran päälaelle. Toisaalta huivi myös kieppuu ja pyörii kevyesti sekä laskeutuu tarvittaessa käsivarsille hyvinkin sirosti. 

Päätin suosiolla tähdätä huivin kanssa siihen samaan realistisuuteen, joka muussakin puvussa oli ajatuksena. Tässä kohtaa rajoitti myös kangasvalikoima, sillä tahdoin huivin muistuttavan ehdottomasti oikeaa huivikangasta ja sävyn piti myös täsmätä muihin valitsemiini kankaisiin.

Valmis huivi, hän on hyvin läpinäkyvä

Kangas on liian tumma kun vertaa referenssikuviin, mutta tekstuuri oli mielestäni sopiva sekä sopi muiden kankaiden kanssa. Ompelun puolesta huivi oli tosi helppo: ostamani pala oli hassun muotoinen, joten leikkasin kankaan kahtia pituussuunnassa ja käänsin kaikki reunat katesaumalla. 

Yksinkertaisen puvun suurin kirous on se, että virheet jäävät näkyviin joten jännitti suuresti aloittaa itse vaatteiden valmistus osittain jo siksi, että materiaaleja ei saanut enää lisää ja pellava kankaana oli muutenkin kalliinpuoleista. Puvun kanssa alkoi kuitenkin tulemaan jo kiire, joten aloitin tekemään hameesta protoja. 

Auroran hame on siitä hassu, että siinä on edessä ja takana vekkejä (?) ja pyöriessä toimii kuin vekkihame, mutta Auroran seisoessa se samalla näyttää kuitenkin kellohameelta. 

Sellainen hame

Kokeilin aluksi kaavoittaa kellohameen lisäksi siihen vekkejä, mutta se ei näyttänyt toisellakaan protokierroksella kivalta omaan silmään (en ole kovin suuri vekkihameiden fani). Päätin siis suosiolla kaavoittaa kellohameen, jossa on ylimääräistä väljyyttä vyötäröllä ja rypyttää se vekkiefektin saamiseksi. Mielestäni tämä toimi ihan hyvin ja hame näyttää juuri niin eläväiseltä kuin elokuvassakin. 

Valmis hame

Helman varjokaitale

Lääh puuh päällitikkaukset

Hameen pyöriessä alta vilahtaa valkoinen alushame, jossa on terävähköä piparireunaa helmassa. Tein siis hameeseen ohuesta voile-kankaasta alushameen, jonka reunassa on isoa puuvillapitsiä. Hame oli ihanan viileä helteiden aikaan Meriharjussa luonnonmateriaalien vuoksi!

Sieltä se pilkistää!

Valmiin hameen alushame piilossa helman alla

Lähikuvaa: pitsi kiinni alushameen helmassa

Tämän verran sitä jäi yli ....:D

Hameessa kaikki saumat ovat myös katesaumaa, johon olen ihastunut tässä vuoden sisään. Mielestäni se tässä puvussa loikin kivaa tekstuuria, joka tuki asun ilmettä ns. työasuna. Samalla sai myös raakareunat nätisti piiloon ilman siksakkia ja saumurointia. 

Auroralla on paidassaan kaulus, joten tahdoin tehdä paidasta napitettavan kauluspaidan vaikka elokuvassa ei tällaisesta ole viittauksia. Auroran eleitä ja liikettä mukailevan esikuvan asussa on kuitenkin 50-luvulla ollut napitettava kauluspaita, josta otin mallia. 

Paitaa työstäessä jännitti eniten se, miten saan kaavoitettua nätisti toimivan kauluspaidan ison rintakehäni huomioon ottaen. Olen vasta vuoden sisään tullut tietoiseksi omasta vartalotyypistäni joka ei täsmää ollenkaan siihen vartalotyyppiin, jota esimerkiksi kaavoituskirjoissa ja ylipäätään vaatekaupassa tyrkytetään. En missään nimessä halunnut tehdä sellaista paitaa, jossa pitäisi pelätä että se räpsähtääkin auki kesken kaiken, joka napitettavissa paidoissa on usein ongelmana. 

Hameen kanssa samanlaista pohdintaa aiheutti myös paidan hihat, jotka muistuttavat puhvihihoja mutta hihansuissa on selkeä kaari vain toisella puolella hihaa. 

Protojen avulla päädyin taas yhdistelmään: kevyesti rypytetty hiha, jossa hihansuussa kevyesti rypytystä sekä kaksi isoa laskosta halutun muodon saamiseksi. 

Hihansuu, jossa koristeena päällystetty nappi 

Paita kaulusta ja napitusta vaille valmiina

Paidan kaulus olikin oletettua haastavampi, sillä se on kovin lähellä kaulaa kuten perinteinen kauluspaita ja itse kaulus on hyvin pieni ja siro, mutta ei selkeää kauluslistaa eikä sitä napitusta.

Sellainen kaulus

Päädyin tässäkin kompromissiin: pieni kaulus ilman kauluslistaa koska listan kanssa kaulus oli hyvin tönkön näköinen, ja paidassa napitus jossa napit on paitakankaalla päällystettyjä. Napitus on tosin vain korsettiin asti ja siitä eteenpäin neppareilla kiinni, sillä päällystetyt napit korsetin alta vähän törröttivät ja painautuivat inhottavasti vatsaa vasten. Paidan kaikki saumat ovat, yllätys yllätys, katesaumaa :D 

Kaulus kiinni paidassa, kuvassa on klo 2 yöllä 
ja oon ollut ihan täpinöissä cossin valmistumisesta

Valmis paita

Puoliväliin asti päällystettyjä nappeja, loput neppareita

Katesaumaaa

Yhteiskuva paidasta ja hameesta:
sävyerot tulevat hyvin esiin tässä

Viimeisenä final boss eli korsetti. Tästä teki osittain hankalaa se, että vaikka olen saanut kouluni kautta omista mitoistani tehdyn peruskaavan, se on tehty takin väljyyksillä :D Ajattelin kuitenkin pääseväni sen kanssa helpommalla kuin lähteä muokkaamaan valmiskaavoja saati piirtää sopivaa peruskaavaa alusta alkaen, sillä tästä peruskaavasta sain muotolaskosten mukaan hahmoteltua korsetin muotoa. Toki väljyyksien vuoksi vaati 4 protoa, että sain korsetista oikeasti muotojani mukailevan sekä siluetin oikeaksi. 

Auroran korsetissa miehustassa korsetissa on horisontaalinen linja, josta lähtee pieni v-muotoinen aukko keskelle korsettia. Korsetti vyötäröllä mukailee samaa v-linjaa luoden illuusiota minivyötäröstä, joka tosin Auroralla on jo valmiiksi.
Koin horisontaalisen linjan ongelmaksi omalle vartalolleni, sillä se olisi korostanut entisestään leveää rintakehääni ja hartioitani, joten lähdin suosiolla tekemään enemmän sydämen muotoista "sweetheart-neckline"-linjaa viedäkseni huomiota kohti vyötäröäni, jota v-linja taas korostaisi.

Korsetin pituus myös mietitytti samasta syystä, sillä se ei lopu aivan vyötärölinjaan vaan jatkuu kevyesti lantiolinjalle. Auroralla on hyvin lyhyt torso ja pitkät jalat, joten päätin suosiolla tehdä korsetista vyötärön pituisen luodakseni samaa illuusiota pitkistä sääristä. 

Lopullinen korsetti

Korsetti tasolla

Lopputulos on mielestäni varsin onnistunut, ja luo päälläni samanlaisen siluetin kuin Auroralla on vaikka yksityiskohdat onkin sovellettu omaan kehooni. 

Vaatteiden lisäksi cossiin kuuluu olennaisesti myös hiukset, johon tosiaan käytin yhtä suosikkiperuukkiani. Tuntui tyhmältä tilata about samanvärinen mutta hieman pidempi peruukki vain tätä pukua varten, kun muuten ihan sopiva tukka on olemassa. 

En myöskään ihan tiedä mitä mieltä olen Auroran hiusten sävystä, joka toisaalta on selkeästi vaalea/blondi mutta samalla lievästi taittaa ruskeaan, ns. honey blonde. Monet Auroraa cossanneet ovat käyttäneet platinan tai blondin sävyisiä peruukkeja, jotka eivät mielestäni ihan ole sitä, mitä Auroralla elokuvassa on. Oma arkiperuukkini on snadisti liian rusehtava tietyssä valossa, mutta sävy sopii noin muuten cossini kankaiden kanssa.

Peruukin otsatukka tosin on ns. koreamallinen, eli sellainen ohut ja sisäänpäin kaartuva joka taas ei aivan täsmää Auroran hiusten kanssa. Onnekseni olen säästänyt peruukin mukana tulleet nutturaklipsit, joille ei ole oikein koskaan ollut käyttöä kun peruukkiin saa tehtyä jo muutenkin tosi hyvin kaikenlaisia kampauksia. 

Tuhosin siis toisen nutturoista palasiksi ja ompelin uudestaan kiinni otsatukkaan täydennykseksi.

Nutturan purkamista

 Irrotettuja nutturasuikaleita

 

Peruukki oli valmiiksi lainehtiva, jolloin muotoilin otsatukkaan sopivan jakauksen ja tadaa, ei-niin-tötteröinen Auroran tukka on valmis.

Hiusten seassa on myös musta hiuspanta, jonka tylsästi satuin omistamaan jo valmiina. Panta tosin on aivan hervottoman kiiltävä, joten maalasin sen akryylimaaleilla vähän enemmän mattamaiseksi. Harkinnassa myös on pannan päällystys mustalla pellavalla, jossa se mätsäisi enemmän puvun muuhun ilmeeseen. 

Valmis cossi! Sukat ei tosin kuulu siihen :D

Sellainen puku! Olipas siitä paljon kerrottavaa, vaikka designin puolesta onkin simppelimmästä päästä. Tosin kuten tuli todettua, yksinkertainen asu on pakko tehdä hyvin koska virheitä ei pysty peittämään muilla osilla, jolloin designin siluetti ja mittasuhteet tulevatkin tosi tärkeiksi tekijöiksi onnistuneen puvun suhteen (ainakin itselleni).

Kuvat @ Nyymix

Tällä kertaa tavoitteenani oli myös tehdä puku niin hyvin kuin vaan suinkin osasin eikä vaan tyytyä johonkin sinnepäin tehtyyn ajanpuutteeseen vedoten, jolloin yksityiskohtien nysväämiseen meni rutkasti enemmän aikaa kuin aiemmissa puvuissa. 

Haaveissa on myös kunnollinen photoshoot metsässä Phillipin kanssa, joka toivottavasti tapahtuu jo ensi kesänä! Koko cossista tuli aivan ihana ja sitä on todella miellyttävä käyttää osin designin itsensä vuoksi sekä hyvän kaavoituksen ansiosta, vaikka itse sanonkin. Kannatti tehdä protoja toisensa perään, vaikka se tuntuikin aluksi turhalta työvaiheelta ja kankaan tuhlaamiselta. 

Ensi kertaan!