Katarina WIP

Heti alkuun haluan sanoa, että tämä postaus on aloitettu noin puolitoista vuotta sitten, joten eiköhän ole ole korkea aika saada tämäkin pakettiin :D Eli höpöttelen hieman viime vuonna tekemästäni Katarina-cossista tarkemmin. Toisaalta hyvä että tämä postaus viivästyi, sillä parantelin joitakin osua merkittävästi kesän Nekoconin kisoja varten, joten pystyn tässä samassa postauksessa vertailemaan ensimmäistä ja paranneltua versiota.

Katarina on herttuaperheen tytär pseudo-historiallisessa fantasiamaailmassa. Oli siis aika vapaat kädet sen suhteen, millä tekniikoilla ja mitä kerroksia puvussa voisi olla, kun ei ollut mitään tarkkaa historiallista aikakautta, mitä lähteä tutkimaan. Lähdin vahvasti siluetti edellä miettimään cossin rakenteita ja olikin melkoinen haaste saada pitkäkoipisen animetöttösen asun kaikki yksityiskohdat sopimaan oman kehoni mittasuhteisiin :D 

En alun perin lähtenyt tekemään cossia kisamielessä, joten otin vapauksia myös sen suhteen, mitä referenssikuvia käytin. Eniten otin mallia mangasta, värityksessä yhdistelin mangan värillisiä kuvia sekä animesovitusta. Asu on muuten sama, mutta yksityiskohtia on mangassa olevassa versiossa enemmän ja väritys on animesovitukseen verrattuna tummempi ja murrettu.

Mangassa oleva versio

Animesovitus

Koska haluan tehdä elämästäni hankalaa, päätin tehdä erilaiset hihat kuin värillisissä reffikuvissa. Tämä on hämmentävä case; asu on muuten sama, mutta mangassa parin luvun ajan hihat ovat täysin erilaiset ilman mitään erityisempää syytä. En vieläkään tiedä miksi näin on, mutta tykästyin näihin toisiin hihoihin kuin mitkä asussa normaalisti on. Syynä oli myös se, että asuun kuuluu alun perin hanskat joiden päällä on jotkin rannekorut, joka taas kuulostaa painajaiselta käytännössä esim. conin aikana, jos haluaa selata kännykkää tai tehdä yhtään mitään :D Pitäisi aina ottaa ensiksi ranneke pois ja sitten hanska ja laittaa ne takaisin. Toisessa hihamallissa ei tätä ongelmaa ole, kun hihat voi tehdä esim. irtohihoina.

Mangan spessuhihat

Lähdin ihan ensiksi miettimään ja tekemään aluskerroksia, ennen kuin edes mietin itse cossin osia tai niiden materiaaleja. Alle tuli luonnollisesti vannehame, jotta helmasta tulisi tarpeeksi muhkea. Sattumalta löysin kuvahausta Katarinasta tehdyn figuurin, jossa helma hulmuaa sen verran, että alta paljastuu taivaansininen alushame.

Figuuri reffinä

Innostuin aluskerrosten pohtimisesta todella paljon, sillä löysin samaan aikaan Bella Maen Youtube-kanavan, jossa hän teki Tuhkimon live action-version sinistä tanssiaismekkoa. Ihastuin kovasti siinä olleisiin alushameisiin ja päätin myös pitää hauskaa omien alushameideni kanssa! Päätin muun muuassa, että pyrin käyttämään mahdollisimman vähän vetoketjuja kiinnityksiin. Aiemmin mainitussa Bella Maen videoissa on käytetty runsaasti isohkoja hakasia kiinnityskohtiin ja nappasin sieltä inspiraatiota tähänkin vaiheeseen, eli hameet olivat kiinnitetty hakaskiinnityksillä.
 Otin löyhästi referenssiä tuosta löytämästäni figuurista, lähinnä väreihin ja muuten menin omia polkujani. Tein runsaan helman sinisestä voilé-kankaasta, jonka päässä on sinisestä organzasta tehty kerros. Tästä tuli omalla tavallan todella juhlavan näkönen, mutta sopii tällaiselle arvokkaammalle hahmolle :D 

Valmis alushame

Kun aluskerros oli valmis, lähdin rakentamaan mielessäni asun muita kerroksia. Kyseessä on tyypillinen animepuku, eli päältä päin asu näyttää tavallaan loogiselta, mutta kun lähtee tarkemmin miettimään että miten mikäkin kiinnittyy ja mihin, niin alkaakin syntyä useampia kysymysmerkkejä. Kaikkein helpoin oli luonnollisesti valkoinen helma, sillä siinä ei ollut mitään kummallisuuksia. 

Tummansininen "pyllyviitta" ja "etulärpäke", kuten niitä kutsuin tämän prosessin aikana, taas vaativat jo enemmän miettimistä. Pohdin, olisiko tummansiniset osat kiinteästi toisissaan kiinni helmakerroksen tapaan, mutta valkoisen takin alta pilkistävä tummansininen osa taas viittasi siihen, että vähintään etulärpäke on kiinni jossain yläosassa. 

Vaihtoehto 1

Vaihtoehto 2

Päädyin vaihtoehtoon 2 eli siihen, että etulärpäke on kiinni jonkinlaisessa miehustassa ja isompi sininen takalärpäke, eli pyllyviitta, taas on erikseen miehustaan kiinnitettävä. Miehustassa on takana avoin vetoketju, viitta kiinnitetään miehustaan hakasilla. Vuoritin kaikki osat paitsi valkoisen hameen, jotta asusta tulee ryhdikäs.

Vaaleansinisten kuvioiden sommittelua random ylijäämäkankaalla

Metsästin myös kissojen ja koirien kanssa sopivaa kultaista nauhaa kanttinauhaksi, mutta vastaan osui joko täysin keltaista puuvillanauhaa tai sellasta halvasti kiiltävää kullanväristä nauhaa. Päätin lopulta ostaa valkoista kanttinauhaa ja maalata se kangasväreillä oikean väriseksi. Tuli vähän mieleen kun aikoinaan Lysanderia tehdessä maalailin metritolkulla valkoista nauhaa hopeanväriseksi :D Lysanderista oppineena tiesin, että nauhasta tulee vähän jämäkkä maalaamisen jälkeen ja pinnalle tulee hieman glitterinen pinta. Tämä ei oikeastaan haitannut, sillä nauhan jämäkkyys lisäsi osaltaan myös ryhdikkyyttä ja kanttinauhalla vedetyt osat pysyivät entistä paremmin aloillaan, glitteri sopi myös hahmolle hyvin. Tikkasin nauhan ihan vaan koneella päältä enkä lähtenyt kikkailemaan käsinommellen mitään piilotikkejä, koin että koneella ommeltu look sopi ihan hyvin tähän asuun. 

Palat ja kanttinauha on paikallaan, vuori puuttuu

Lähikuva kanttauksista

Koska asua on korjattu jälkikäteen, parista kohdasta on kaksi eri versiota. Valkoisessa takissa aluksi lähdin vetämään reffistä omia tulkintojani eli tein siniset irtohihat, joiden päällä valkoisen takin puhvihihat lepäävät rennosti, vaikka reffissä hiha näyttää menevän irtohihan alle. Tähän päädyin oikeastaan ajanpuutteen mutta myös asun pukemisen helpottamisen vuoksi, kun ei tarvinnut miettiä että miten iso puhvihiha kiinnittyy tiukkaan irtohihaan. Tästä toisaalta koitui sellainen ongelma (varsinkin photoshootatessa), että kättä nostaessa kyynärpääni tuli harmillisesti esiin. Tämä ei kuitenkaan haitannut niin paljoa, että olisin jaksanut korjata asiaa muuten vaan. 

Irtohihat kiinnittyvät neppareilla

Olen irtohihan kulman kanttaukseen erityisen tyytyväinen!

Kun päätin osallistua Nekoconin pukukisaan, totesin, että nyt tämä ongelma on pakko korjata koska hiha ei nykyisessä muodossa vastaa reffiä täysin. Päädyin sellaiseen ratkaisuun, että ompelin liukkaasta voimistelukankaasta puhvihihoihin pidemmät hihat, jotka ovat sen verran ihonmyötäiset, että kapeat irtohihat mahtuvat niiden päälle. Kangas valikoitui sen vuoksi, että liukas pinta yhdistettynä vuoritettuun irtohihaan oli toimiva kombo ja irtohiha on nopea pukea päälle. Kangas on myös sen verran ohut, että se ei paista irtohihan alta. Valkoinen takki kiinnittyy edestä piilohakasilla.

Takin hakasia

Glow up toteutui myös samaisen takin kultaisissa "salmiakeissa", kuten niitä itse kutsun :D Eli reffikuvassa nuo edessä olevat mötikät. Tein aikamoisella kiireellä Desuun varten nuo ja ovat myös sen näköiset. Tein ne kokonaan softiksesta ja hioin reunat dremelillä sileiksi, mutta kiireessä jouduin hutiloimaan sekä koon, ulkonäön, hiomisen ja maalausjäljen kanssa. Softis oli muuten ihan kiva materiaali, mutta aivan liian heppoinen ja säilytyksen vuoksi oli myös muovautunut kummalliseen muotoon, jonka takia maali oli myös alkanut lohkeilemaan. 

Päätin tehdä uudet versiot myös softiksesta, mutta tällä kertaa laitoin nurjalle puolelle worblaa. En pitänyt aiemman version muodosta, joka noudatti kyllä reffiä, mutta ei vaan toiminut sellaisenaan. Otin siis vapauden tehdä vähän kiinnostavamman muodon salmiakin sisälle. Sanotaanko, että kiire yllätti myös Nekoconin aikaan ja näissäkään hionta eikä maalausjälki ole se täydellisin...:D Mutta muuten on mielestäni ihan pätevät! Ja kummassakin versiossa salmiakit kiinnitetään takkiin neppareilla. 

Vasemmalla uusi, oikealla vanha versio

Salmiakkipaloissa ompelin nepparit kiinni kankaaseen, leikkasin ne irti siitä ja liimasin nurjalle puolelle. En uskaltanu luottaa pelkkään liimaan, siksi tällainen ratkaisu. Nepparin saa myös näin helpommin irti, jos joskus haluan hyödyntää niitä uusiksi toisessa asussa. 

Salmiakit nurjalta puolelta

Takin asettumisessa oli myös pieni istuvuusongelma, jonka korjasin Nekoconin kisaa varten siirtämällä hakasia ja neppareita eri kohtiin (ja mukauttamalla uudet salmiakit siihen kokoon).

Isojen osien lisäksi puvusta löytyy myös paljon kaikkea enemmän tai vähemmän pientä härpäkettä ja asustetta. Takin päälle tulee kauluri ja röyhelökaulus (eli jabot, onko tälla suomenkielistä sanaa sos :D), jotka olivat melko simppelit eikä vaatineet kauheasti päänvaivaa. Kaulurin kohdalla iski sellainen ongelma, että käyttämäni kangas ei ihan riittänytkään siihen ja minun tuurillani Eurokangas oli päättänyt lopettaa kyseisen kangaslaadun toimittamisen haluamassani sävyssä......jouduin siis pitkin hampain tyytymään toiseen kankaaseen, joka oli sävyltään hieman syvemmän sininen, mutta kangas oli muuten hyvin samankaltainen kuin alun perin käyttämäni kangas. Sävyeron huomaa jos tietää asiasta, mutta kaukaa katsottuna ei onneksi kuvista pistä silmään. 

Kaulurin muodon kyhäsin osittain ihan mallailemalla paria kangaspalaa suunnilleen oikeissa kohdissa ja tekemällä niiden pohjalta protokankaasta jonkinlaisen mallikappaleen, jonka pohjalta taas leikkasin oikeasta kankaasta palat. Oli ihan virkistävää vaihtelua vapaamuotoisesti muotoilla itseni päälle kyseitä osaa, kun kaikki aiemmat oli pikkutarkasti kaavoitettu ja testattu useamman proton kautta. 

Kaulurin päällä on röyhelökaulus, jossa hyödynsin samaa kangasta kuin helman vaaleansinisiin kuvioihin. Kangas on kuitenkin sen verran raskasta, että jouduin korvaamaan kankaan käännetyn puolen ohuella puuvillalla, jotta röyhelöstä ei olisi tullut kauhean tönkkö. Röyhelön muodon muotoilin random jämäpaloista, jonka pohjalta leikkasin oikeasta kankaasta palat. Röyhelö kiinnittyy rintakorun lukolla kauluriin.

Röyhelön päälle kuuluu pieni rintakoru, jonka ensimmäinen versio viime vuonna tehtyyn asuun oli vähän sinnepäin oleva valmis rintakoru, jonka vain kasasin ja maalasin. Nekoconin kilpailua varten tein luonnollisesti täysin reffiä vastaavan korun, jonka muotoilin huoneilmassa kuivuvasta massasta. Massa oli todella pehmeää ja hienojakoista, joka sopi hyvin näin pienen esineen työstöön. Toisaalta ainakin tämä muoto vaati sen, että tein ensiksi random palasen pohjaksi, jonka annoin kuivua ja päälle uuden kerroksen, joka taas vastaisi rintakorun oikeaa muotoa. Kun lähdin tekemään muotoa heti ensimmäisestä palasta, massaa oli todella vaikea saada pehmeänä 3D-muotoon ja se lässähti jatkuvasti. 

Massa, jota käytin. Löytyy Hobby Pointista!

Yhtenä isona plussana massalle on tosin sen, että näin puoli vuotta korun tekemisestä massa on edelleen käyttökelpoista, vaikka se on sain suljettu pakkausteipillä. Ainakin aiemmin, kun olen vastaavanlaisia (eri merkkisiä) massoja käyttänyt, ne ovat tahtoneet kuivua kasaan huolimatta ties mistä ilmatiiviistä rasioista ja teippikerroksista :D mutta tämä merkki on ainakin tähän mennessä vielä elossa!

Rintakorun päällä on jonkinlainen sininen koru/kivi/kristalli, ostin valmiin lasipohjan jonka pohjan maalasin glitterillä ja sinisellä maalilla. Lasi heijastaa maalatun pohjan värin kauniisti ja näyttää siltä, kuin se olisi valmiina ollut tuollainen. 

Valmis rintakoru ja röyhelö

Härpäkkeet eivät suinkaan lopu tähän, vaan siirrytään päässä oleviin koristeihiin! Katarinalla on korvikset, joiden halusin näyttävän mahdollisimman paljon oikeilta koruilta. Tästä syystä käytin erilaisia valmiita korunosia, joita maalasin ja yhdistelin saadakseni halutun malliset korvakorut. 

Korvakorujen osien kiinnittämistä

Valmiit korvikset!

Päässä on rusetti sekä jonkinlainen hiuspinni, piti pohtia jonkin aikaa että miten kampaus oikein toimii kun rusetti on todella sivussa ja törröttää hassusti :D Päädyin siihen, että kyseessä on erittäis sivulla oleva puoliponnari, johon kiinnitän rusetin ihan klipsillä. Rusetin muoton tein niin, että laitoin sisälle rautalankaa ja käänsin rusetin reunoja ylospäin ns. perhosen malliseksi.

Valmis rusetti

Hiusklipsi on ihan softista, klipsin kultaiset reunat ovat myös softista, joiden reunat olen hionut dremelillä pyöreäksi. Kultaiset pallot ovat sellaisia halpis irtotimantteja, jotka maalasin kultaisiksi ja liimasin kiinni. Sininen kivi/kristalli tms. on samalla tavalla tehty kuin rintakorussa oleva. Hiusklipsi kiinnittyy alligaattoriklipsillä.

Valmis klipsi

Kenkien puolesta käytin samoja saappaita mitä aikoinaan Lysanderissa sekä nykyään Nikessä, jonka vuoksi jätin tietoisesti reffikuvassa näkyvät nyöritykset pois, jotta pystyn käyttämään saappaita muissa cosseissa. 

Siinä olikin kaikki osat! Alla vielä kuvia valmiista puvusta.

Puvun vaiheet pukemisen kannalta

Ensimmäinen versio (2022)
Kuva @ niyarifa

Toinen versio (2023)
Kuva @ Aadagraphy

Tuosta 2023 version kuvasta näkee myös aika hyvin kaulurin ja kaiken muun tummansinisen välisen sävyeron. Huomaa, että tämä pose on se, minkä otan Katarinalle luonnostaan :D Mutta joo, semmoinen projekti! Oli hauska vertailla noita paranneltuja osia toisiinsa, hassua miten niidenkin teon välissä oli vain vuosi enkä tehnyt välissä edes muita cosseja, mutta silti jotenkin osasi tehdä asiat jo paremmin. Toisaalta ensimmäisten versioiden taustalla oli lähinnä kiire, eli olisin pystynyt todennäköisesti tuottamaan samanlaista jälkeä jo aiemmin, jos olisin vain malttanut. 

Shumicon-hulinat 2023

 Noniin, nyt vihdoin kerkeän istuutua aloilleni ja perkaamaan kaikkia blogipostausideoita, joita tänne on ollut ajatus tuutata, mutta sattuneista syistä niiden kirjoittaminen on venähtänyt ties miten pitkälle. Olen tosiaan valmistumassa amkista nyt joulukuussa ja final boss, eli opinnäytetyö, on kuumotellut koko tämän vuoden ajan niskassa. Palautuspäivä osuikin aika ikävästi limittäin Shumiconin kanssa, jonka takia blogikin on elellyt hiljaiseloa kaikenlaisista tapahtumista huolimatta. 

Mutta se siitä koulusta, palataan parin viikon takaiseen con-viikonloppuun Itiksessä! (๑•̀ㅂ•́)و✧

Pastellinen vastaavabadge ja kaulanauha! 

Eli vihdoin ja viimein Shumicon päästiin pitämään ihan fyysisenä tapahtumana, tätä on suunniteltu jo vaikka kuinka pitkään ja oli ihan huikeaa nähdä vihdoinkin pitkään ollut idea ihan konkreettisesti. Shumicon oli ensimmäisen kerran striimimuodossa pari vuotta sitten ja sain silloin kevyesti dippailla itseäni cosplayvastaavan saappaisiin, mutta nyt olikin ihan tosi kyseessä. 

Ajattelin kirjoitella täysin uuden tapahtuman cosplayvastaavana olemisesta  (ilman aiempaa kokemusta vastaavuudesta) erillisen postauksensa, jossa käsittelen tarkemmin suunnitteluprosessia sekä tapahtumapaikan tuomia rajoitteita yms. Tässä postauksessa kerron lähinnä Shumiconista tapahtumaviikonlopun ajalta. 
Hh

Oma conini alkoi jo perjantaina klo 9, kun saavuin Stoalle matkalaukun ja kassien kanssa mukanani niin backstagen tavarat kuin oikeastaan kaikki conin opastekyltit tulosteina. Tästä lähti päivä käyntiin kasauksen merkeissä sekä muita vastaavia tavatessa, sillä en suurinta osaa ollut koskaan tavannut livenä, (vastaavien yhteisillä kanavilla on tullut jotain keskusteltua ryhmächateissa). 
Olin käynyt Stoalla pariin otteeseen aiemminkin Shumiconin kokousten merkeissä, joten tila ei ollut täysin vieras. Stoa on tapahtumapaikkana kuitenkin itselleni siinä mielessä melko tuntematon, etten ole koskaan käynyt siellä minkään tapahtuman aikaan.

Backstage on Stoalla kahdessa kerroksessa ja tämän lisäksi melko sokkeloinen, joten perjantaina yritin parhaani mukaan tunnistaa, mistä ovesta pääsy mihinkin samalla, kun järjestelin cosplaytiimini kanssa tavaroita paikoilleen. Stoan backstage on siitä myös erilainen verrattuna muiden con-paikkojen backstageihin, että se on suunniteltu erityisesti teatterikäyttöön. Pukuhuoneita backstagella on yhteensä 6, vessoja 4, suihkuja 4 ja näiden lisäksi myös erillinen keittiötila jääkaappeineen ja mikroineen. Pukuhuoneissa oli myös lukitut kaapit tavaroiden säilömistä varten sekä runsaasti peilejä ja valoja. Varsinaista luksusta siis, vaikka miinuspuolena sokkeloisuus sekä pelottavat kierreportaat, joista kuljetaan kahden kerroksen välillä.

Perjantaina myös katsottiin salissa kisaajien ja tuomareiden paikat lavalla ja palkintojenjako valmiiksi. Tätä oli hankala tehdä etukäteen, koska olin edellisen kerran käynyt salissa tyyliin puoli vuotta aiemmin ja backstagen ollessa harmillisen sokkeloinen, ei kuvista ollut juurikaan apua kun niitä yritti jälkikäteen tulkita. Perjantaina ehdittiin kuitenkin ihan hyvin tsekata kaikki valmiiksi ja ehdin myös tutustumaan muuhun tapahtumapaikkaan Shumicon-versiona. Tässä kohtaa viimeistään alkoi toden teolla jännittää kisapäivä, kun pääsi konkreettisesti käymään paikan päällä tapahtuman kynnyksellä!

Lauantaina olikin jännät paikat, kun heti aamusta stage manager ilmoitti, että ei pääsekään hommiin. Tämä käytännössä tarkoitti sitä, että hyppäsin itse hänen saappaihinsa päivän ajaksi. Tämä ei sinänsä ollut ongelma, sillä olin itse tehnyt kilpailun aikana näytettävän powerpointin, miksannut ja ohjeistanut musiikit, rytmittänyt kilpailun kulun ja tehnyt juontajan kanssa myös juontotekstin yhdessä. Tiesin siis todella hyvin, mitä kilpailun aikana tapahtuu joten ei pitänyt ihan kylmiltään vetää showta.

Lauantain asu

Halusin näinkin pieneen tapahtumaan erillisen henkilön ohjaamaan kisan tekniikkaa, sillä cosplaykilpailun tekniikan hoiti Stoan oma tekniikkahenkilöstö eikä conin puolesta oma henkilö. Vaikka olin luonnollisesti lähettänyt tekniikkatiimille etukäteen teknisen ohjeistuksen ja käynyt heidän kanssaan ylipäätään läpi sähköpostitse cosplaykilpailun kulun, halusin silti varmistua, että kaikki menee niin kuin pitikin, kun henkilökunta ei ollut aiemmin edes nähnyt mitään cosplaykilpailuja. 

Vaikka homma itsessään ei vaatinyt juurikaan perehtymistä, harmillisesti se meni vähän päällekäin muiden hommieni kanssa ennen kilpailua. Sain onneksi delegoitua tehtäviä oman tiimini kesken (vaikka alussa olikin toki vähän säheltämistä, kun en osannut ohjeistaa ihan timanttisesti niitä omia hommiani on the go, mikä nyt olikin ihan oletettavaa). Huomattavasti paremmat lähtökohdat siis kuin taannoisessa Wakamonoconissa, jossa jouduin myös lennosta tekemään ihan muuta kuin olin aluksi ajatellut :D 

Näihin hommiin lukeutui mm. Hall-kilpailijoiden ilmoittautumislomakkeiden täyttö kilpailijan kanssa sekä kuvien ja tietojen siirtäminen tuomarointikansioihin ja kilpailun powerpointtiin.
Hall-scouttauksen aikana olivat väliaikashown lavatreenit, jossa stage managerin olisi pitänyt olla. Onneksi kilpailussa esiintynyt tanssiryhmä Andromed@ oli kokenut ja hyvin itseohjautuva, joten minua ei kauheasti tarvittu lavatreenien aikana, vaan he saivat sovittua tekniikan kanssa asiat suoraan ilman välikäsiä.

Andromed@ oli suunnitellut ihanan Halloween-teemaisen shown!
Kuva @ Nyymix

Olin pyytänyt toista Hall-vänkäriä ottamaan lomakkeiden täytön haltuun, mutta ongelmia ilmeni Mac-läppärini kanssa. Vierasta käyttöjärjestelmää on ymmärrettävästi hieman hankala käyttää lennosta, jos on tottunut Windowsin laitteisiin (esim. @-merkki tehdään eri pikanäppäimillä kuin Windowsissa, mikä hankaloitti kilpailijan sähköpostin laittamista lomakkeeseen).  Tästä syystä olimmekin yhdessä vastaanottamassa kilpailijoita, mikä toisaalta osoittautui hyväksi päätökseksi, sillä hall-vänkäri pystyi lähtemään kisaajan kanssa pikaiselle backstage-kierrokselle! 

Ongelmia syntyi läppäreiden kanssa muutenkin, sillä netti ei riittänyt yläkertaan asti emmekä millään osanneet käyttää tuomarointia varten lainaan saatua läppäriä :D Tässä oli jälleen kerran hyvä muistutus siitä, että testaa kaikki laitteet läpi ennen h-hetkeä, ettei tarvitse paniikissa keksiä kummallisia hätäratkaisuja. 

Pakko kyllä todeta kun otti vastaan hall-kisaajia, että olipas huikea taso kävijöiden keskuudessa vaikka kyseessä oli ihan uusi ja pienehkö tapahtuma! Monet kisaajista olivat ensimmäistä kertaa kisaamassa ja osalla oli myös ensimmäinen cossi päällä (yksi kisaajista oli näiden lisäksi myös ensimmäistä kertaa conissa, äää ;___;), mahtavaa että olivat kuitenkin uskaltaneet lähteä mukaan kilpailemaan! Tästä mielestäni Hall-kilpailussa on juurikin kyse, eli matalalla kynnyksellä kilpailuun osallistuminen.

Hall-kilpailijat
Kuva @Nyymix

Nyt kun pukukilpailuista on puhe, niin yksi huolenaihe noin viikko ennen tapahtumaa oli se, että Shumin uusi kisaformaatti Freestyle oli vaakalaudalla. Ilmoittautuneita oli muutenkin melko vähän ja luonnollisesti peruutuksia tuli myös, mutta kaikeksi onneksi saimme paikalle minimimäärän kilpailijoita, jotta kilpailussa olisi jotain mieltä vielä. Kisaformaatti oli täysin uusi ja oli ihanaa, miten innoissaan kilpailijat olivat tästä kategoriasta! Pari ilmoittautunutta oli kehittänyt designin täysin tämän kilpailun takia ;__; 

Freestyle-kilpailijat
Kuva @ Nyymix

Päivä kulki tehokkaasti aikataulun mukaisesti kaikesta pienestä sähellyksestä huolimatta ja yleisfiilis oli sekä tuomareiden, kilpailijoiden ja työvoiman suhteen iloinen ja rento, mitä tavoittelinkin. Todella moni backstagen porukasta oli ensimmäistä kertaa tekemässä omaa hommaansa, eli kisaamassa, tuomaroimassa ja cosplayvänkärinä ja siihen nähden meillä meni mielestäni erittäin hyvin! 

Itse kilpailut sujuivat myös todella hyvin, tekniikka ei pätkinyt ja kilpailijat osasivat kulkea lavalla niin kuin olin esittelyssä näyttänyt. Tuomarit myös löysivät paikkansa lavalla palkintojenjaossa, vaikka jatkossa voisin asettaa tuomariston vielä vähän lähemmäksi lavaa. Seurasin siis kisoja headsetti päässä salin reunalta ohjeistaen samalla tekniikkaa siitä milloin slaidi vaihtuu ja että ylipäätään tekniikka toimi niinkuin olin suunnitellut.

Hall-tuomarit lavalla
Kuva @ Nyymix

Hauska sattuma, että mulla oli Yukiconissa 2019 täsmälleen sama cossi päällä ja olin silloin lavalleheittäjänä myös tärkeenä headsetti päässä :D 

Meillä oli kyllä ensimmäiseksi kerraksi aivan timanttinen tiimi, luotin täysin siihen että kaikki sujuu kuten oli ajateltu vaikka tulikin yllättäviä muutoksia! <3 

Mahtava backstagen porukka! Kiitos Yujin, Hanjo, miriria, torucos, Tamameru ja Chiora! <3 

Sunnuntaina omat hommani Shumiconin eteen eivät suinkaan olleet ohitse, vaan pidin myös puheohjelmaa ensikertaa 6 vuoteen! Aiheena oli Cosplayharrastus Suomessa. Myönnettäköön että idea tästä puheohjelmasta syntyi siitä, kun vähän stressasin että onko selkeästi cosplay-harrastuksen ympärille painottuneessa tapahtumassamme tarpeeksi cosplayohjelmaa :D Tein toki ohjelman ihan ajatuksen kanssa enkä vain filleriksi ohjelmakarttaan, sillä halusin tarjota kävijöille laadukasta puheohjelmaa ja ylipäätään kattavan katsauksen harrastuksesta sellaiselle, joka ei välttämättä tiennyt aiheesta sen kummemmin.

Ohjelmakuvaus

Aihe on itselleni varsin tuttu ja 11 vuotta cosplayta harrastaneena ohjelman rakenne ja sisältö syntyivät kuin itsestään. Kävin ohjelmassa läpi, millä kaikilla tavoin Suomessa voi harrastaa cosplayta näin vuonna 2023 muutenkin kuin pukua pitämällä tapahtumissa; cossien photoshoottaaminen, kilpaileminen (pukukilpailut, esityskilpailut, arvokilpailut), näytelmät, CMV:t yms. Kun lähdin pohtimaan ihan paperilla, mitä kaikkea sitä onkaan itse tullut tehtyä tai nähtyä cosplayn parissa, niin en voi muuta sanoa kuin että meillä on kyllä ihan huikea skene olemassa tämän harrastuksen ympärillä suhteessa harrastajien pieneen määrään (kun vertaa isompien maiden skeneihin)! 

Cosplay on vakavaa puuhaa
Kuva @ Jasu

Saliin tuli ihan mukavasti porukkaa kuuntelemaan vaikka luentosali oli melko syrjässä, paikalla oli ihanasti (oletettavasti) perheellisiä ja nuoria eli juuri ohjelman kohderyhmää! Sattumalta eräs sosiaalisen median vaikuttaja oli lapsineen myös paikalla ja hän kysyi ennen ohjelman alkua, että saisiko kuvata pienen pätkän luentoa hänen kaupalliseen yhteistyöhönsä Helsingin kaupungille Shumiconista Instagramiin. Hän mainitsi instajulkaisussaan, että oppi luennolta paljon uutta harrastuksesta ja osaa olla paremmin tukena lapsena uuden harrastuksen parissa, äää! Muutama nuorempi kuuntelija esitti myös kysymyksiä mm. siitä, mistä peruukkeja saa ostettua tai saako cosplaykisoissa osallistua kaverin kanssa :D

Luentoa ei valitettavasti voitu taltioida luentotilan tekniikan vuoksi (kirjastossa ei ollut laitteistoa taltiointia varten), mutta luennon diat ovat katsottavissa täältä. Kaikkiin luennossa oleviin photoshoot-kuviin on kysytty lupa kuvaajalta sekä mallilta, samoin myös esitysten lavakuviin. 

Olen mielestäni rento esiintyjä (varsinkin jos aihe on tuttu) mutta edellisestä coniluennosta on tosiaan 6 vuotta aikaa, joten vähän mietitytti, että mitenhän tämä oikein nyt taas menikään. Yllätyin itsekin, miten luonnollisesti aloin höpöttelemään aiheesta sen enempää katsomatta dioihin (vaikka olin kirjoittanut aika paljon asioita ranskalaisin viivoin niihin). Diat sain täysin valmiiksi vasta samana aamuna cosplaykisakiireiden vuoksi enkä ollut treenannut ohjelman pitoa etukäteen. Tästä huolimatta pysyin aika lailla täydellisesti ohjelma-ajan tunnin mittaisissa puitteissa, eli olin arvioinut diojen määrän juuri sopivaksi, jee! 

Ohjelmani oli aamupäivästä, joten loppupäivän ennen kasauksen alkamista pääsin vihdoin katsomaan myös muuta tapahtumaa. Tai oikeastaan puolet päivästä vietin Green roomissa tekemässä kilpailijoiden ja tuomareiden palautelomakkeita, joita en ollut ehtinyt tehdä aiemmin......:D Pyörähdin tosiaan taidekujilla ja muuallakin tapahtumassa, kävijät olivat aika lailla sellaista kuin oletin Shumiin tulevan, mikä tarkoittaa että tavoitimme oman kohderyhmämme! 

Hauskasti Shumin vastaavien sekä työvoiman keskuudessa villitsi varsinainen kalakuume, kun eräs taidekujailija myi Sacabambaspis-kalasta inspiroituneita avaimenperiä gatcha-koneen kautta pöydällään. Vaivihkaa näitä kaloja alkoi ilmestymään jokaisen Shumi-badgen ympärille ja koska kyseessä oli sattumaa, minkä kalan tarkalleen saa, niin luonnollisesti vaihtokauppaa alettiin käymään saadakseen oman suosikkikalansa. Himoitsen itse vielä liekkipipo-kalaa, mutta silmää iskevä yksilö on myös söpö! 

Kalat lisääntyy

Sellainen oli ensimmäinen fyysinen Shumicon! Kokonaisuutena viikonloppu sujui sekä meidän tekijöiden että kävijöiden mielestä varsin mallikkaasti ensimmäiseksi kerraksi. Ensi kertaa ajatellen osaa luonnollisesti ottaa paremmin huomioon erinäisiä seikkoja, joista aiheutui ylimääräistä säätöä. Esimerkiksi backstagen käytön suunnittelu onnistuu toivottavasti sujuvammin ja paljon aikaisemmassa vaiheessa, nyt on kerran sinne päässyt touhuamaan ja tila tullut tutuksi. Tämä voi vaikuttaa myös tuleviin kilpailuformaatteihin, kun uskaltaa mahdollisesti hyödyntää salin toimintoja ja mahdollisuuksia rohkemmin. 

Loppuvuoden tapahtumien osalta käväisen vielä Cosvisionissa kävijänä (gasp), mutta blogipostauksia olisi ainakin ajatus tahkoa monista aiheista vielä ennen vuoden vaihtumista. 

Ensi kertaan!  ⸜(｡˃ ᵕ ˂ )⸝♡