Heroes Comic Con: Äiti, mä meen Ranskaan

Tästä tulee pitkä postaus, joten suosittelen nappaamaan suosikkijuomasi ja jonkun pikkuherkun lukutuokion kaveriksi! Kerron sekä tapahtumasta, että ajasta ennen tapahtumaa ja ajatuksista omaan arvokisaamiseeni liittyen. Luvassa paljon kuvamateriaalia, kiitos assarini Yujin päivän taltioinnista ja Nyymix pikaisesta toimituksesta lavakuvien kanssa!

Nostetaan heti alkuun kissa pöydälle kilpailun suhteen ja se, mihin postauksen otsikossakin viittaan: voitin yksilösarjassa ja nappasin jostain käsittämättömästä syystä edustuspaikan E2C-finaaliin Ranskaan!! Lisää voittofiiliksistä ja muuta hulinasta kerron lisää myöhemmin tässä postauksessa, kun pääsemme kronologisessa järjestyksessä kilpailun loppuun asti :D 

Kuvan ottanut Megurinemagnet /Teklagraphy

Cosplayn suomenmestaruuskisat yleisesti ja ajatuksia arvokisaamisesta

(Heroes) Comic Conissa tapahtui niin paljon kaikkea järisyttävää, että en edes oikein tiedä, mistä aloittaa. Aloitan ehkä tapahtumasta ylipäätään, kisoista ja siitä miksi olin siellä: Heroes Comic Con järjestettiin ensimmäistä kertaa Helsingin Messukeskuksessa 9.-11.5.2025 ja samassa tapahtumassa järjestettiin myös Cosplayn Suomenmestaruuskilpailut, jotka käytännössä toteutti Cosvision. Aiemmista suomenmestaruuskisoista poiketen tällä kertaa ei valittu erikseen vain yksilö- ja ryhmäsarjan suomenmestareita, vaan tiimi, josta kukin lähtee eri cosplaykilpailuihin edustamaan Suomea. Suomenmestaruuskilpailu sisälsi kolme kilpailua: Yksilösarja, ICL-Solo ja ICL Duo. 

Tämä oli aluksi vähän hämmentävä konsepti sisäistää, kun siitä tiedotettiin ensimmäisen kerran viime vuoden puolella. Aiemmasta poiketen yksilösarjassa olikin NCC (Nordic Cosplay Championship)-finaalipaikan lisäksi myös E2C (Europa Cosplay Cup) -finaalipaikka, ja samasta "kilpailijapoolista" valittiin näihin molempiin kilpailuihin eri edustajat sekä "runner upit" molemmille. Tämä oli tietääkseni ensimmäinen kerta Suomessa, kun samasta kilpailusta valitaan useampaan eri finaaliin edustaja, tätä ilmeisesti harrastetaan muissa maissa enemmän. 

ICL (International Cosplay League) oli taas suoraviivaisempi, sillä oli erikseen ICL soolo- sekä duo-kategoriat, joista soolokategoriassa kisattiin pelkällä puvulla yksin ja duossa taas parina, perinteiseen tapaan puvulla ja esityksellä. Yhteensä eri voittajia, eli cosplayn suomenmestareita, tulisi olemaan siis viisi (1 E2C, 1 NCC, 1 ICL Solo ja 1 ICL Duo eli pari) ja voittajat kisaavat 2025 aikana Espanjassa, Ranskassa ja Ruotsissa. Aikamoinen show oli siis tiedossa Comic Conissa. Astuin ihan uudelle alueelle cosplayn saralla, sillä kisasin itse nyt tässä yksilökategoriassa! Asiasta ei saanut juuri hiiskua somessa, lähipiirille toki kerroin asiasta heti kun sain itse tietää, mutta suurimmalle osalle sai paljastaa asian vasta pari viikkoa ennen tapahtumaa. 

Kaunis badge!

Oma CSM-matkani alkoi oikeastaan jo heti Cosvision 2023 jälkeen, jossa sijoituin Cosvision Star Cosplay-kilpailussa toiseksi. Tämän johdosta lähdin makustelemaan ihan konkreettisesti ajatusta arvokisaamisesta ensimmäistä kertaa, sillä olin tässä kohtaa sijoittunut useasti sekä puku- että esityskisoissa ja pohdin, että ehkä voisin vihdoin olla "valmis" myös arvokilpailuihin sillä tasolla, että siellä voisi ehkä sijoittuakin. Kysyin Yujinia mukaan esitysideaani assariksi pieneen lavarooliin heti vuodenvaihteessa 2024, saman vuoden suomenmestaruuskisoja varten. Päässä pyöri jo valmis esitysidea ja puku/puvut olivat jo myös tiedossa, sillä päätin toteuttaa jo 10 vuotta vanhan cosplayesitysidean, joka piti ihan alun perin viedä lavalle jo Tracon 2015 esityskilpailuun. Onneksi en vienyt silloin :D 

Harmikseni vuonna 2024 ei kuitenkaan järjestetty suomenmestaruuskisoja ollenkaan, mutta tuli tieto siitä, että kisat järjestettäisiin taas 2025 keväällä. Olin kuitenkin jo päättänyt hakea kilpailuun, sillä uusi ajankohta sopi omiin aikatauluihin hyvin ja Yujin oli edelleen kiinnostunut assaroinnista. Haku aukesi tammikuussa 2025 ja ilokseni sähköpostiini ponnahti hyväksymisviesti kilpailuun pääsystä. Olin aloittanut puvun työstöä jo joulukuussa ja tässä kohtaa piti pistää iso vaihde eteenpäin, jotta saisin kaikki varmasti valmiiksi asti.

Tästä lähti useamman kuukauden mittainen puristus, jossa tasapainottelin vuoden vaihteessa alkaneiden uusien täysipäiväisten AMK-päiväopintojen, töiden, Shumiconin ja Desun kisapreppausten ja cossien kanssa, Käytännössä tämä näytti kalenterissani siltä, että herään -> koulua/töitä -> koulun/Shumin dediksiä -> cossia -> nukkumaan. Tämän lisäksi tuli yllättävä muutos deadlineihin, nimittäin tekniikka (eli taustavideo/ääniraita ja lavakartta) tulikin palauttaa yhtäkkiä kaksi viikkoa aiemmin kuin mitä aluksi oli tiedotettu ja tässä kohtaa se tarkoitti, että kaikki tuli palauttaa kahden viikon eikä kuukauden päästä. Uusi deadline oli tullut Comic Conin puolelta ja se oli ehdoton. Eli aikataulut uusiksi! Omalla kohdallani tämä tarkoitti sitä, että ehdimme treenata yhdessä vain kerran ennen uutta deadlinea, eli ajoitukset yms. piti tahdittaa harjoituksissa ääniraidan mukaan eikä toisinpäin, sillä ääniraitaa ei voinut enää luonnollisesti muokata palautuksen jälkeen. 

Ilmeeni kun aikataulumuutos 

Tein cosseja, ääniraitaa ja lavasteita melkein joka päivä yömyöhään kevään aikana enkä juuri nähnyt kavereita (paitsi Yujinia), omat synttärini ehdin järjestämään jossain välissä, mutta vaati todella kurinalaista aikataulua pyörittää noita kaikkia niin, että sain kaiken tehtyä ajoissa. Olin tässä myllerryksessä sillä mielentilalla, että jos saan kaiken tehtyä ja vietyä esityksen lavalle asti kunnialla ja hyvin tehdyillä puvuilla, olen siinä kohtaa jo voittanut ainakin itseni. En todellakaan suosittele tai ihannoi tällaista aikataulua, jaksoin ylläpitää tätä tappotahtia tämän max 4 kuukautta mutta olisin mielelläni tehnyt tämän kevyemmälläkin aikataululla. Loppukirissä yksi päämotivaatio oli tieto siitä, että kohta tämä kaikki on ohi :D Halusin tuoda tämänkin puolen esiin, miten tosissaan olen ottanut tämän kilpailun ja miten tärkeäksi olen kokenut viedä urakan loppuun asti. 

Kilpailuviikko

Päästään tapahtumaviikolle. Oli vielä aika paljon työsarkaa, nimittäin ensimmäisestä mekosta puuttui vielä kaikki yksityiskohdat (pallokuviot) ja lisäkiinnitykset, shortsien vyö ja sen solki oli kesken, peruukki kaipasi lisää stailaamista ja lavastekangas oli jotenkuten kasassa, mutta siitä puuttui kaikki tekstit. Koulun suhteen ei onneksi ollut juurikaan hommaa, skippasin matikan tunnin ja kirosin Excel-tehtävän deadlinea, joka osui juuri tälle viikolle. Puuhastelin nuo puuttuneet osat valmiiksi ja Yujin teki lavasteen Backstage-tekstin. Treenasimme vielä parina päivänä tapahtumaviikolla ja ensi kertaa koko cossit päällä, eikä vain kriittisimmat osat (eli vaihtuvat vaatteet ja rekki + tötterö, jonka sisällä helma ilmestyy). Oli jännää nähdä ensi kertaa, miltä kokonaisuus näytti päälläni! Aika viime tinkaan tosi meni :D 

Toimin ääniraita-DJ:nä treeneissä

Treenasimme samalla myös tuomarointia, joka paljastui edellisellä viikolla tuomarijulkistusten myötä olevan täysin englanniksi kansainvälisen tuomarin vuoksi. Olen opiskellut vaatetusalan amk-tutkintoni osittain englanniksi, sillä monet kurssimme pidettiin täysin englanniksi ja mallistot suunniteltiin myös näin. Perussanasto oli siis hyvin hallussa ja olin vähän varautunut vähän myös kuuntelemalla ja katsomalla läjän vaatetus- ja cosplayaiheista sisältöä Youtubesta englanniksi pitkin kevättä.

Taustatietona se, että olin todella pitkään aika huono englannissa, ymmärsin ihan ok mutta puheen ja tekstin tuottaminen oli vähän niin ja näin, kun en juurikaan käyttänyt englantia arjessa enkä kuluttanut kuin suomenkielistä sisältöä somessa. Tämä oli myös pitkään yksi syy sille, miksen halunnut koskaan edes hakea arvokisaamaan, koska tuomarointi tulisi olemaan osittain englanniksi ja jäädyin aina totaalisesti, kun piti puhua jotain. Koulu sekä työelämä on koulinut minua sen verran, että nyt kun oikeasti pistin hakemusta kisaan menemään, en edes miettinyt sitä, olisinko kielellisesti tarpeeksi hyvä osallistumaan kisaan. Yujin sai leikkiä treeneissä tuomaria ja kyseli englanniksi puvuistani, olin aluksi todella jännittynyt mutta kun pääsi vauhtiin, puheesta ei tullut loppua eikä termistön kanssa ollut juurikaan hankaluuksia. 

Pidimme tapahtumaperjantaina viimeiset treenit ja vein samalla myös lavasteet Messarille. Treeneissä kävi monen painajainen, sillä toinen peruukkini helmiponnareistani kirjaimellisesti räjähti käsiini ja helmet sinkoilivat sinne tänne. Jostain syystä tilanne enemmän nauratti minua kuin aiheutti paniikkia, olin vähän aavistellut että tuo kyseinen ponnari ei ehkä kestäisi. Toisaalta myös parempi että se tapahtui päivää ennen, kuin vaikka vähän ennen tuomarointia tai lavatreeneissä, sain nimittäin illalla väkerrettyä uuden ponnarin tilalle. 

Selfie perjantain treeneistä

Kilpailupäivä

Jännitys ja muu sekoilu illalla sai meidät olemaan aika myöhään hereillä ja kello viiden maissa ollut herätys ei tuntunut hyvältä viiden tunnin unien jälkeen. Yksilökisaajien tuli olla paikalla Messukeskuksessa tasan klo 7 lavatreenien vuoksi. Paikallaolo tasan seitsemältä oli ehdoton, sillä takaovi avattiin tasan kerran ja seuraava ovenavaus olisi vasta kahdeksan maissa. 

Ovella vastalla oli vähän gonahtaneen oloinen vartija, joka ei olisi halunnut päästää meidän porukkaa sisään. Lopulta hän suostui, mutta vasta kun jokainen näytti virallisen Comic Conin myöntämän näytteilleasettajapassin. Ongelmana oli se, että kisaajien avustajilla ei tällaisia ollut (vain kisaajat saivat passit tapahtumalta, assarien piti hommata oma lippu) ja tilanteesta tuli vähän mieleen se Australian rajalla-reality, jossa rajaviranomaiset tarkistavat henkilöiden tavaroita ja passeja yms. Onneksi Cosvision sai vartijan ylipuhuttua ja karavaanimme pystyi jatkamaan matkaa kohti backstagea. 

Oma aikatauluni päivän osalta näytti tältä:
Klo 7 paikalla
Klo 8:20 lavamiitti
Klo 8:30 lavaharkat
Klo 11:15 studiokuvaus
Klo 11:30 videokuvaus
Klo 11:50 tuomarointi
Klo 16 takaisin bäkkärille

Päivä oli siis pitkä, mutta välissä oli hyvin aikaa korjailla asua ja jopa vaihtaa se hetkeksi pois (näin teinkin tuomaroinnin jälkeen). Meikkasin suurimman osan ennen lähtöä, laitoin kajaalit ja tekoripset sekä cossin päälle ennen lavaharkkoja. Cossia ei olisi tarvinnut laittaa lavaharkkoihin, mutta harmikseni esitykseni vaatteidenvaihtoineen ei toimi ilman vaatteita, joten eikun vaan korsettia päälle :D 
Tykkäsin kovasti siitä, miten paljon pukuhuonetilaa meillä oli käytössä! Yksilösarjalla ja ICL-kisaajilla oli omat pukuhuoneet, joten päivän aikana näin pääosin oman sarjani kisaajia. 

Bäkkärillä!

Lavaharkka meni ok toiseen vaatteidenvaihtoon asti, joka onnistui osittain mutta feilasi lopulta. Ongelmana oli lavan messumatto, joka tarrasi kiinni vaatteidenvaihtoon liittyvään lavasteeseen sekä irtohelmaan, jonka laitoin päälle esityksessä. Ensimmäisellä kerralla asialle pystyi nauramaan, sillä ainahan ensimmäinen lavaharkka menee jotenkin pieleen. Toisella kertaa oli aivan liian vähän aikaa set uppaa vaihtuvat vaatteet takaisin päälleni ja sama temppu epäonnistui uudestaan. Olimme tästä erittäin lannistuneita ja stressi alkoi hiipimään: mitä jos temppu ei onnistukaan itse kisan aikana ison yleisön edessä? Pitääkö karata maasta häpeän vuoksi, kun helma tippuu kesken kaiken tai helmaa ei saada ollenkaan päälle? Oli todella masentavaa ajatella, että vaivalla tehty esitys lässähtäisi viimeisen 20 sek aikana.

Tässä kohtaa näin jälkikäteen huomasi myös sen, ettemme olleet jännitykseltä saaneet syötyä aamulla oikein mitään, joka saattoi vahvistaa surkeaa olotilaa. Harjoituksia ohjaamassa ollut Elina antoi onneksi kuitenkin palautetta kaikista muista asioista kuin asunvaihdosta, tuntui lohduttavalta että esityksellämme olisi tarjota muutakin kuin mahdollisesti pieleen mennyt helman laitto. Ylipäätään ulkopuolisen näkemys esityksestä oli erittäin tervetullut ja saimme paljon hyviä kehitysideoita eleistä ja asemoinnista lavalla!

Sain todella paljon kannustusta Instan kautta mistä tulikin hyvä mieli! Kiitos kaikille erityisesti tämän asian tiimoilta tsempanneille. 

Pikahaastattelu Cosvisionin Instaan

Lavaharkkojen jälkeen olikin melko pitkä väli ennen kuvauksia, jonka aikana päätin ommella edellisenä iltana kasaan ompelemani uudet rusetit korsetin miehustaan. Minua oli monissa harkoissa häirinnyt rusettien koko (liian pienet) ja halusin vaihtaa ne, mutta oli niin paljon hommaa vielä kisaviikolla että sain tehtyä uudet, mutta en ehtinyt ommella niitä kiinni. En vaivautunut ottamaan korsettia tässä kohtaa pois, joten ompelin rusetit Yujinin ja peilin avulla paikoilleen #professional menolla :D Mutta onneksi vaihdoin, uudet olivat paljon paremmat!

Kaoottista ompelua

Kuvauksissa havahduin siihen, että en ollut juurikaan miettinyt poseja, hups. Ihanat Megurinemagnet ja maerye auttoivat kuitenkin asettumaan minut nätisti kameraa kohti! Tästä hipsinkin suoraan videokuvauksiin, jossa valo lakkasi toimimasta kesken kaiken mutta saimme onneksi kaiken purkkiin sopivasti. Otimme videot sekä pää-asusta että vaatteidenvaihdosta!

Kuvauksissa

Heti vieressä oli tuomarointihuoneet (ehkä ennemmin jopa kopit), jonka lähettyville jäin jännäämään omaa vuoroani. Sanottakoon että jännitti myös tavata tuomaristo, kun kaikki ovat niin uskomattoman taitavia ja menestyneitä! Olen osan kanssa jutellut enemmänkin muissa merkeissä, mutta aina eri asia tavata näin tuomaroinnin merkeissä. 

Kohti tuomarointia kääk

Yllätyin vähän itsekin, miten sujuvasti sain höpöteltyä asiani englanniksi! Alussa jännitti, mutta pyysin heitä kyselemään enemmän niin siinä rentoutui sitten. Tässä helpotti myös se, että kilpailijat saivat lähettää ennakkoon lomakkeella tietoja ja jopa kuvia puvusta, joten tuomaroinnissa pystyi esittelemään paljon tarkemmin pienempiäkin yksityiskohtia, kun osa puvusta oli jo tuttu tuomaristolle. Kaikki olivat oikein mukavia ja vaikuttuneita, kun näytin nopeasti vaatteidenvaihtotekniikan läheltä! Jännitin melko paljon sitä, miten tuomaristo reagoisi materiaalivalintoihi, kun aika rohkeasti lähdin tekemään osaa paljettikankaasta, vaikka reffikuvissa ei ollut kimallusta yms.

Kysyin siis ennakkoon cosplayvastaavalta, saisinko tuoda kaikki asuni mukaan tuomaroitavaksi ja kuinka tämä tehtäisiin referenssikuvia ajatellen. Päädyimme sellaiseen ratkaisuun, jossa erittelin kollaasissa kaikki asuni ja yksi asuista tulisi olemaan ns. pääasu. Tällaisissa asunvaihdoissa kaikki ratkaisut vaikuttavat toisiinsa, jotka näkyisivät myös pääasussani. Siksi koin tärkeäksi, että saisin ottaa kaikki asuni esiteltäväksi tuomarointiin, koska ne muodostavat yhdessä enemminkin kokonaisuuden.

Lähettämäni kollaasi

Otin asunvaihdon huomioon myös planssikuvassa ennen esityksen alkua, joka on tuo pallomekko eikä punainen mekko. Näin "salaisuus" säilyi yleisöllekin loppuun asti!

Tuomaroinnin jälkeen vaihdoin pariksi tunniksi omat vaatteet ja kävimme Triplassa syömässä. Vatsani oli ollut sekaisin jännityksestä koko aamun ja tässä kohtaa muutama tunti ennen kisaa kehoni alkoi oikeasti lahoamaan stressistä pieleen menneen tempun suhteen. Yleensä stressi ei vaikuta ruokahaluuni, mutta tämä lämmin lounas oli ensimmäinen kunnon ateriani päivän aikana (sain syötyä aiemmin yhden karjalanpiirakan joskus aamupäivästä) koska ruokahalua ei yksinkertaisesti ollut. Palasimme conin puolelle pyörimään hetkeksi aikaa, ei ihan hirveästi ollut tekemistä kun myyntipöydistäkin joka toinen tuntui (ja ilmeisesti olikin) täynnä krääsää ja feikkejä tuotteita, muutama AI:lla tehty kuva myös näkyi. Pystyi luottamaan vain taidekujaan ja jo ennestään muista tapahtumista tuttuihin myyjiin. 

Sitten cossi takaisin päälle ja jännittämään lisää! Lisäkierroksia aiheutti tuo sama kirotun irtohelma, joka yhtä aikaa oli osa asuani ja lavaste, joka piti kiinnittää erityisellä tavalla toiseen lavasteeseen, jonka sisällä laitoin helman päälle. Yliajalle menneen lavaohjelman vuoksi emme kuitenkaan saaneet mennä lavan luokse kuin vasta lähempänä kilpailun alkua ja stressasimme lisää, että ehdimmeko laittaa helman kunnolla kiinni lavasteeseen ajoissa. Väsymys alkoi myös hiipimään tässä kohtaa, tuntui että haukottelin koko lavamiitin ajan missä kerrottiin kisan kulusta ja muita olennaisia asioita. Ilmaisimme huolemme lavatiimille ja saimme onneksi mennä vähän etukäteen laittamaan lavastetta valmiiksi. 

Koska edellinen lavaohjelma oli myöhässä, myös cosplaykisa alkoi reilusti myöhässä. Suoraan sanottuna en edes tajunnut asiaa, ei ollut kännykkää mukana eikä bäkkärillä ollut mitään kelloa, mistä seurata aikaa. Juttelin vain muiden kanssa ja aika kului todella nopeasti. 

Erikoisuutena kisassa oli heti alussa oleva catwalk-osuus, jossa jokainen kilpailija kävi pyörähtämässä lavalla pikaisesti. Tämä oli mielestäni kiva lisä, joskin olisi ollut kiva nähdä myös lava ja käydä läpi konkreettisesti catwalk-asiat siinä. Osuus oli kuitenkin nopeatempoinen ja tosi lyhyt, joten kaikki vaikutti menneen mallikkaasti. Tässä kohtaa myös oma jännitys tuntui hälvenneen, tai ainakin olin vähän rennompi kun kisaa pääsi vähän makustelemaan. Naureskelimme Yujinin kanssa että yleisö varmaan kohotteli vähän kulmia, kun todella yksityiskohtaisten pukujen keskellä olin minä pallomekkoineni :D mutta eivät tienneetkään, mikä heihin tulisi iskemään oman osuuteni aikana---

Catwalk-poseni
Kuva @Nyymix

Pärinä alkoi olemaan todellinen kun esitykset lähtivät käyntiin. Oma sarjani oli ensimmäisenä ja minua ennen oli viisi esitystä. Totesinkin Yujinille, että olemme voittajia ihan oikeasti jo siinä kohtaa, jos/kun temppu onnistuu, koska olimme niin stressipallona. Totesin Rindalinille (joka heitti kisaajia lavalle) juuri ennen lavalle menoa, että tämä on elämäni jännittävin hetki. En ole oikeasti jännittänyt mitään niin paljon, pistän osittain väsymyksen piikkiin että alle 10 sek kestävä temppu voi pistää pään ja vatsan niin sekaisin. Kipittäessäni lavasteen taakse pimeydessä alkoi lähinnä hymyilyttää, että tässä sitä nyt mennään ja kohta tämäkin on jo ohitse. Olimme treenanneet esitystä niin paljon, että ei tarvinnut juurikaan jännätä sitä, muistanko kaikki repliikit ja liikkeet, vaan ne tulivat aika lailla lihasmuistista. Onneksi hahmo on myös pirtsakka, niin sai hymyillä niin paljon kuin naamasta vaan lähti ihan luvan kanssa :D  

Cosvision julkaisi virallisen tallenteen kilpailusta Youtube-kanavalleen, esitykseni on nähtävissä täältä!

Lavakuvat ottanut Nyymix.

Oh? You're approaching me?

Tunteiden kirjo oli suuri

Yleisö nauroi Käärijä-vitsilleni!!

Hahaa nyt on kuulkaas vaatteet vaihdettu!

Eiku sittenkin vielä uudestaan

Ihanat nuo glitterit jotka näkyvät taustavideolta :D

Pitää vähän heilutella helmoja

Meidän helpotukseksemme the vaatteidenvaihto lopussa ONNISTUI!! Siinä hetkessä kun hyppäsin törrerön sisään ja aloin kiskomaan helmaa päälleni, tuntui että palaset loksahtivat paikoilleen ja sanoin ihan ääneen pari kertaa että mä onnistun, MÄ ONNISTUN!! Toivottavasti tämä ei kuulunut yleisöön :D Ehkä tuo mantra auttoi siinä, että helma oikeasti sitten pysyikin paikallaan. Olin jotenkin sellaisella mentaliteetilla, että tämähän vedetään nyt kunnolla vaikka väkisin. Vedimme esityksen loppuun ja välittömästi backstagelle päästyämme aloimme molemmat vaan vollottamaan helpotuksesta. Mammat olivat vähän huolissaan, mutta sain nyyhkytettyä, että ihan ilon kyyneliä nämä vaan ovat. Hattuni lensi temppua tehdessä jonnekin (taisin viskata sen itse jonnekin, kun se tarttui kiinni lavasteeseen), mutta sain sen onneksi pian takaisin.

Iloiset kisaajat esityksen jälkeen

Loppuosa kilpailusta meni aika lailla ohitse (ei sillä että olisi aiemminkaan nähnyt juuri mitään), meni hetki toipua aiemmasta tunnemyrskystä. Kyselin kyllä tutuilta että miten lavalla meni ja juttelimme niitä näitä. Kaikki vaikuttivat olevan oikein hyvillä fiiliksillä pitkästä päivästä huolimatta, lavalla olo antaa kummasti adrenaliinia!

Äkkiä koittikin palkintojenjako ja kokoonnuimme lavalle riviin. En jotenkin edes miettinyt kauheasti sijoittumista, kun olin niin hyvillä fiiliksillä hyvästä lavavedosta. Tästä syystä tuomareiden puhe meni ehkä vähän ohi, havahduin kun tuomaristo mainitsi "three costumes". Aloin miettimään, että mitähän tässä nyt palkittiin, E2C kunniamaininta meni eli ehkä NCC kunniamaininta minulle? Kun nimeni mainittiin ja näin saamani plakaatin, en voinut uskoa silmiäni. Minä, Ranskaan edustamaan Suomea?? Mitä?? 

Byää vol 1

Byää vol 2

Sijoittuneet ja voittajat

Voittajien tuuletuskuva!
Kuvat palkintojenjaosta ottanut Nyymix

Ihan käsittämätön juttu tosiaan! Jäimme lavalle poseeraamaan muiden voittajien kanssa ja tuntui ihan uskomattomalta kunnialta saada seistä niin taitavien cossaajien kanssa samalla lavalla, kauhea lauma myös kuvaajia räpsi kilpaa kuvia meistä. Isot onnittelut kaikille voittajille ja kiitos kanssakisaajille, teidän kanssa oli ihana viettää kisapäivä!

Sain hurjasti onnitteluja ja haleja kilpailun jälkeen, kiitos kaikki ;___; Pääsin tässä kohtaa myös ensimmäistä kertaa moneen tuntiin kännykän äärelle ja se oli ihan räjähtänyt ilmoituksista.

Insta laulaa

Asiaa sulatellessa vaihdoin arkivaatteet ja lähdimme takaisin kotiin. Heitin pari viikkoa sitten läpällä, että uudestavuodesta jäänyt skumppapullo pitää sitten avata, jos voitan (ajattelin että olisin avannut sen joka tapauksessa jo tuon onnistuneen tempun takia), joten pitihän se oikeasti myös avata. 

Nyt on juotu pois kaapeista

Meni oikeasti varmaan pari tuntia kun kävin kaikki viestit läpi ja vastailin niihin pitkin iltaa :D Vähäisistä yöunista huolimatta adrenaliini piti hereillä jälleen puoleenyöhön saakka.

Byää vol 3

Sos miten paljon palkintoja??

Kilpailun jälkeen

Sunnuntaina ei päässyt ihan vielä lepäämään, sillä ohjelmassa oli cosplaykilpailun voittajien haastattelu tapahtumassa. Haastatteluun tuli laittaa kilpailupuku päälle, jonka olinkin jättänyt valmiiksi tapahtumapaikalle odottamaan. Oli jotenkin ihana palata heti kisahurmokseen paikan päälle muiden voittajien kanssa ja fiilistellä tätä asiaa. Jesmo tuli myös heti kertomaan pienesti kokemuksistaan viime vuoden finaalista ja sovimme juttelevamme asiasta myöhemmin vielä paremmalla ajalla. Tästä syystä Suomen cosplayhteisö on ihan best! 

Bäkkärillä jälleen!

Kävimme porukalla läpi tulevan haastatteluohjelman, emme saanet suoraa kysymyspatteristoa pohdittavaksi vaan saimme tietää suurinpiirteisiä teemoja, joita haastattelussa käsitellään (miltä nyt tuntuu, miten puku/esitys on tehty, tulevaisuudensuunnitelmat, terveiset yleisölle tms). Halutessaan sai myös esittää toiveen tietystä kysymyksestä, johon vastaa haastattelun aikana. Karavaanimme lähti valumaan kohti haastattelupaikkaa ja haastattelijamme Elina aurasi meille tietä, tuli kieltämättä aika vip-olo kun meitä puhuteltiin vieraina ja ihmiset supisivat ohimennessä, että tuolla menee ne voittajat. Joku lapsi myös hihkaisi rattaista käsin vanhemmilleen, että tuolla menee prinsessa ;__; 

Haastattelu sujui mielestäni hyvin, NCC-voittaja Hellu vastasi (onneksi) aina ennen mua niin ehdin vähän pohtia omia vastauksiani :D Ei tarkkoja muistikuvia mitä oikein höpöttelin, mutta ehkä sain jotain järkevää sanottua. Elina kehotti myös yllättäen demostroimaan vaatteidenvaihdon, olin ennen haastattelua maininnut että mulla on shortsit helman alla, jos tarvitsee ottaa se pois. 

Tarina kolmessa kuvassa

Haastattelun jälkeen pyörin tapahtuman puolella ja moikkailin tuttuja, keitä oli jäänyt edellisenä päivänä näkemättä. Frostissa valittu ECG-edustaja tammukka tuli hauskasti myös moikkaamaan "mitäs me Ranskaan menijät"-heitolla :D Pääsin myös esittelemään helmani saloja tarkemmin, ihana kun ihmiset on niin kiinnostuneita!

Pian olikin aika pakata kimpsut ja kampsut backstagelta, nimittäin pukuni lisäksi myös lavasteet ja palkinnot olivat jääneet bäkkärille. E2C-hulinat lähtivät nopeasti käyntiin, sain nimittäin kutsun yleiselle E2C-Discord serverille ja tämän vuoden edustajat olivat tehneet myös oman serverinsä vain meidän pölinöille. Jotenkin ihanaa, että mut adoptoitiin heti mukaan! Katsoin, että serverille oli postattu heti Instastani screenshotteja storyista liittyen voittoon, vaikka hehkutus olikin suomeksi :D 

Kokonaisuudessaan viikonloppu oli oikein onnistunut eikä pelkästään voiton myötä, vaan (ainakin omasta mielestäni) Cosvisionin järjestelyt olivat toimivat ja aikataulumuutoksista tiedotettiin nopeasti päivän aikana. Ei tarvinnut itse pööpöillä missään, vaan henkilökunta vei ja ohjeisti aina oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Kilpailupäivästä jäi nähty olo, vaikka vastaavan näkökulmasta kilpailijat ovat usein vain kilpailijanumeroita paperilla :D 

Hauska huomio myös videoita ja tallennetta katsoessani, että mulla oli hattu väärin päin lavalla! Piti kauhulla katsoa nopeasti muita kisapäivänä otettuja kuvia että ei kai hattu ollut koko päivän miten sattuu, näköjään se oli aamusta ihan oikein (kuvauksissa ja tuomaroinnissa), mutta tuohon lavavetoon se oli jostain syystä päätynyt väärälle puolelle. Ehkä ihan hyvä, että se lähti päästä kesken kaiken :D Jännä myös katsoa tallennetta, kun vedämme kumpikin osuutemme ihan tuosta noin vaan, eikä koko päivän vellonutta stressiä ollut havaittavissa (edes ennen the temppua). 

Näin viikko kilpailun jälkeen mielessä on ollut monenlaisia tunteita liittyen voittoon, kuten se, että entä jos olenkin joku huijari ja kohta selviää, että en olekaan tarpeeksi hyvä edustamaan ??? En tiedä, varmaan kun en ole aiemmin ollut arvokisoissa ja heti napsahti edustuspaikka, että ihan kuin voittaakseen olisi pitänyt grindata arvokisakarsintoja että olisi "oikeasti sen arvoinen". Vaikka eihän se näin todellakaan mene ja minäkin olen kisannut paljon muissa kilpailuissa ennen tätä :D  Toisaalta päällimmäisenä tunteena on ollut kiitollisuus siitä, että minulle suotiin tällainen mahdollisuus ja yritän parhaani myös finaalin suhteen. 

Innokas futisfani vai voittanut cossaaja :D 

Sellainen urakka! Conikevät/kesä ei suinkaan pääty tähän vaan suorastaan alkaa vasta tästä, nimittäin seuraavan kuukauden sisään on tiedossa Shumicon jonne olen hoitanut taas kilpailut sekä Desucon, jossa toimin jälleen cosplayn ylikuuttina. Ennen Desua on myös Hypecon, jossa saan kunnian tuomaroida harrastajien ja kokeneiden kategoriaa! Hauskasti myös ICL-Solon voittanut Siiricosplay tuomaroi samaa kilpailua, Hypen kisat saivat aikamoisen noston kun tuomaristossa onkin kaksi tuoretta suomenmestaria.

Palataan taas Shumicon-postauksen parissa!

Kosminen Cosmocon

Conivuosi starttaakin vauhdikkaasti, sillä Seinäjoella järjestettiin Cosmocon 8.-9.2. ja olin mukana tuomaroimassa cosplaykilpailua! Tapahtuma järjestettiin nyt toista kertaa ja ilmeisesti tämä oli ensimmäinen "kunnon" cosplaykisa, sillä edellisenä vuonna oli vain yleisöäänestys. Edellinen tapahtuma järjestetiin ilmeisesti jossain tallintyyppisessä paikassa, tällä kertaa tapahtumapaikka toimi Seinäjoen ammattikorkeakoulu. SeAMK osallistui myös tapahtuman järjestämiseen työvoiman sekä ohjelmatarjonnan puolesta, esimerkiksi digitaalisen taiteen ja muodin työpajojen merkeissä.

Suomen cosplayvastaavat pitävät tiiviisti yhteyttä keskenään ja Shumiconin että Desuconin kokemuksella halusin jeesiä uutta cosplayvastaavaa täysin uuden conin kisojen järkkäämisessä, jota kautta sain kunnian olla mukana tuomaristossa!

Tässä välissä pakko kertoa melko tyhmästä jutusta mikä tapahtui coniviikolla: olin alun perin sopinut Seinäjoen reissuni to-su välille ja sain muutama viikko ennen conia kuulla, että lähden töiden puolesta tavarantoimittajan tehdasvierailulle ja menemme sinne Seinäjoen kautta.
Yritin saada aikatauluni säädettyä niin, että olisin jäänyt reissun jälkeen jo keskiviikkona Seinäjoelle, mutta keskiviikon aikataulun kanssa oli jotain hämminkiä niin lopulta päädyin menemään keskiviikoksi Seinäjoelle ja illalla takaisin pk-seudulle ja torstaina illalla takaisin Seinäjoelle. Koko viikko tuntui tosi rikkonaiselta tuon säätämisen takia ja tuntui, että olin ollut joku kaksi viikkoa Seinäjoella.

Takaisin coniin! Majoituin reissun aikana Tillin luona, joka oli myös cosplaykilpailussa mukana cosplayvänkärinä. Otin mukaan Benion, vaikka vähän mietinkin että onko tämä nyt ihan nähty puku kun pidän tätä about kaikkialla. Toisaalta parempihan se vaan on, että asulle tulee mahdollisimman monta käyttökertaa. Enpä tajunnut kuitenkaan miettiä asun koekilemista päälle Traconin ja Cosmon välillä, mikä kostautui niin, että coniaamuna en tahtonut muistaa, missä järjestyksessä mikäkin aluskerros tulee. Onneksi kirjoittelin Beniosta tänne blogin puolelle, josta kävin kurkkimassa pukemisjärjestyksen :D 

Minä ja rusettibadgeni!

Olin paikalla hyvin aikaisin, sillä pääsimme Tillin kanssa samalla kyydillä ja hänen piti olla jo aiemmin paikalla. Coni itsessään koostui pääkäytävästä, jonka varrella olivat luentosalit, taidekuja- ja yhistyspöydät sekä perällä myyntipöydät. 

Taidekujapöytiä

Myyntipöydät

Tuomarointihuoneena oli luokkahuone, joka oli varmaan tilavin tuomarointihuone jossa olen ollut. Hieman nauratti myös paikan päällä ollut tuolikaaos, kun huoneen pöydät oli viety taidekujalaisia ja myyntipöytiä varten. Oli jotenkin uhkaavan näköistä, kun vastassa on n.30kpl kirkkaanoransseja tuoleja :D en harmillisesti tajunnut ottaa tästä asetelmasta kuvaa ollenkaan.

Itse tuomarointi sujui täysin aikataulun mukaan ja oli todella leppoisa, kisaajien kanssa ehti jutella hyvin ja ehdimme jo välissä pohtia kisaajien pukuja ennen tuomaroinnin loppumista. Suurin osa kilpailijoista oli ensimmäistä tai toista kertaa kilpailemassa ja ainakin monella vaikutti olevan ihan hyvä fiilis tuomarointitilanteesta ja omasta asustaan. Se on aina hankala tilanne kaikille, jos kilpailija alkaa lyttää omaa pukuaan heti tuomarointihuoneeseen saavuttuaan, koska se voi vaikuttaa alitajuntaisesti myös omaan mielipiteeseen (vaikka tätä yritän toki välttää). Yritän itse cossimammaillessani kehottaa kisaajaa keskittymään tuomaroinnissa puvun onnistuneisiin osiin, tuomaristo todennäköisesti huomaa kyllä "virheet" ilman, että niitä tarvitsee alleviivata isosti. 

Nuoremmista kilpailijoista huomasin samaa ilmiötä kuin viime vuonna Tampere Kupliin ja Nekoconin kisoja tuomaroidessa eli sitä, että monet termit tiedetään englanniksi eikä suomenkielinen vastine ole tuttu. Tämä on sikäli hyvin ymmärrettävää, koska suurin osa tutoriaaleista netissä on englanniksi ja nykyään on kaikenlaisia ammatticossaajia kymmenen tusinassa, joilta löytyy tutoriaaleja tietyille hahmoille suoraan. Lausuminen oli myös täysin englanniksi, esim. evafoam lausuttiin iivaföym eikä evafoum, kuten yleensä kuulee. Tämä ei sinänsä ole huono asia enkä koe, että tämä merkitsisi automaattisesti suomen kielen rapistumista kuten uutisissa usein kauhistellaan.

Perussanasto vaatetuksen suhteen oli kuitenkin suurin hallussa, mitä nyt joku keeppi sanana ei ollut tuttu jollekin mutta väittäisin, että ei välttämättä monelle pidempään harrastaneellekaan. Kerroimme aina tarvittaessa oikeat termit/suomenkieliset vastineet kun kisaaja ei ollut ihan varma ja moni kiittelikin, että nyt hän ainakin tietää kyseisen sanan. 
Onkin mielenkiintoista, kun pääsee olemaan osana tällaista murrosvaihetta ja omalta osalta vaikuttamaan siihen, miten oma tietotaito siirtyy uudemmille harrastajille! 

Päivä menikin aika hujauksessa, kun vietimme sen vain tuomarointihuoneessa, voittajia pohdimme aivan viimeiseen asti. 
Kisojen alkaessa pääsimme katsomaan myös "pääsalia"/auditoriota ensimmäistä kertaa. En taaskaan tajunnut ottaa kuvaa, mutta auditorion eteen oli rakennettu pieni lava coniaamuna ja se oli mieletäni hyvä ratkaisu tuon tyyppiseen tilaan, koska lavalta näkyi todella hyvin huoneen perälle asti. Ainut miinus lavassa oli se, että se oli aivan todella korkea (minua noin rintakehään asti) ja pari kilpailijaa näyttivät vähän horjuvan portaissa. Onneksi kenellekään ei käynyt mitään!

Jännästi lavalla ollessa ja siellä puhuessa sitä tulee unohdettua mm. kaikki, olin muka mielessäni pohtinut mitä voisin itsestäni lyhyesti kertoa ja tuntui että suusta tuli vain "öö ää Minervainen, vaatetusalan amk-tutkinto, ööö cosplayta 13 vuotta, ööö jee seuraava". Noh, ehkä yleisö sai jonkinlaisen kuvan taustastani :D 

Cosmoconin Instasta napattu kuva tuomaristosta

Kilpailun voittajat, 1.-3. vasemmalta oikealle katsottuna

Onnittelut kaikille sijoittuneille ja kiitos osallistumisesta jokaiselle kisaajalle! Oli kunnia päästä katsomaan kaikkien asuja läheltä ja oikeasti pureutumaan kaikkiin yksityiskohtiin. Tässä sai taas huomata, että ensivilaukselta simppeli puku tai asun osa saattaa kätkeä sisäänsä vaikka millaisia tekniikoita. 

Päivä olikin pulkassa tässä kohtaa, jäin joksikin aikaa taukohuoneeseen juttelemaan tuomarikollegoideni kanssa Kotipizzan äärellä. Oli nerokasta, miten Cosmoconin työvoimaruokailu hyödynsi samana viikonloppuna ollutta Kotipizzan kaksi yhden hinnalla- tarjousta! 

Kisat menivät noin muuten mielestäni hyvin siihen nähden, että sekä tapahtumatila että cosplayvastaava olivat täysin uusia ja ensi kertaa mukana tällaisessa. Olisin kaivannut jotain erillistä backstage-tyyppistä tilaa cosplayn tyypeille, tällä kertaa kaikki käyttivät samaa tapahtuman taukotilaa työvoiman kanssa. En tiedä mikä fiilis kisaajilla oli, mutta uskoisin, että he olisivat varmaan myös toivoneet jotain omaa tilaa minne jättää tavarat, korjata cossia ja vaihtaa vaatteita.
Ymmärrän toki, että tilat ovat aina rajalliset ja tässä tapauksessa auditorion välittömässä läheisyydessä ei ollut oikein sellaista backstage-tyylistä tilaa, sillä rakennus on ensisijaisesti koulutuskäyttöön tarkoitettu. Jokin luokkahuone esimerkiksi tuomarointihuoneen lähellä olisi ollut myös toimiva, siitä en tiedä että oliko tuo yksi tuomarointi-luokkahuone ainut luokkatila, jonka con sai käyttöönsä vai miten. Coniluennot järjestettiin alakerran luentotiloissa.

Meillä oli tosi hauskaa myös tuomareiden kesken ja tuntui, että meillä klikkasi tosi hyvin siitä huolimatta, että ei olla oltu juurikaan tekemisissä keskenämme! Dragonerin kanssa olen jonkin verran jutustanut cosplyvastaavuuteen liittyvistä asioista viimeisen vuoden aikana, joten oli hauskaa tehdä töitä yhdessä näin tuomarointikontekstissakin!
En edes tiedä, kuinka monta vitsiä heittelimme Fukan kanssa cossiblogaamisesta, jota ylläpidämme tahoillamme muiden blogien kuihtuessa vuosien varrella :D oli ihana saada vaihdettua fiiliksiä ja ajatuksia tästäkin cosplayn osa-alueesta, jota harva enää harrastaa. Pakko myöntää, että vähän jännitin tuomarointia tästä syystä, sillä olen aikoinaan cosplayta vasta aloittaessani lukenut jo Fukan cossiblogia ja katsonut hänen cossejaan ja esityksiään ihan valtavasti ylöspäin. Teini-minä ei varmaan koskaan edes ajatellut, että tuomaroisimme joskus yhdessä! 

Arvovaltainen tuomaristo varsin hilpeissä tunnelmissa :D Taustalla oranssi tuolikaaos

Heitin saman cossin päälle myös sunnuntaina ja pukeminen oli jännästi heti paljon sujuvampaa, kun oli saanut harjoitella edellisenä päivänä. Harmitti vähän, että sekä cossi että peruukki tuntui asettuvan nätimmin kuin edellisenä päivänä, jolloin piti olla enemmän esillä. Sikäli ihan pikkujuttu kuitenkin enkä jäänyt harmittelemaan liiaksi :D 

Sain jälleen todistaa sitä, että catering-yritykset ohittavat con-tapahtumien ostovoiman täysin. Kuulemma rakennuksen ravintoloitsija oli päättänyt, että n. 300-400 hlö tapahtuman kävijöiden ruokitseminen olisi turhaa ja näin ollen tapahtumapaikalla itsessään ei ollut juuri mitään ruokailumahdollisuuksia. Ilmeisesti jotain korvaavaa toimijaa oli koitettu hakea, mutta sitä ei saatu onnistumaan. Lähimmät ruokapaikat tapahtumapaikalta oli Ideaparkissa, jonne meneminen vaati kuitenkin auton ja jäi saavuttamattomaksi useille. Samaan ongelmaan olen törmännyt Shumiconia järjestäessä ja Desuissakin on paljon vääntöä sikäläisen ravintoloitsijan kanssa, vaikka Lastun lihapullat onneksi päätyvät aina jotain kautta linjastolle conin ajaksi. 

Tyhjät linjastot conin aikana :(

Conissa ei tosiaan ollut itselleni ihan kauheasti tekemistä ja päädyinkin jubailemaan Fukan kanssa Matsuconin pisteellä, jossa oli hänen tuttujaan. Oli kiva päästä juttelemaan enemmän Sonokon kanssa, jota olen jo useita vuosia seurannut vain somessa eikä olla kasvokkain juuri oltu tekemisissä! Koska olen vähän tällainen maakuntamatkailija, olen katsellut Matsuconia vähän sillä silmällä jo parin vuoden ajan, että josko tekisi joskus visiittiä sinnekin päin Suomea. Pitäisi keksiä vaan jotain ns. järkevää tekemistä conin ajaksi, sillä pelkkä hengailu ei tunnu järkevältä noin pitkän matkan takia.
Taidekujalla pöydän toisella puolella ollut tuttuni kysyikin, että "mitä sä täällä oikein teet kun etkö oo sieltä pk-seudulta" :D 

Etäisyys on myös ollut haasteena siksi, että pitäisi ottaa pidempi viikonloppu vapaata töistä ja useimmiten tuollaiset vapaatoiveet pe-ma välillä kesän osalta menee Desun ja muiden alkukesän häppeninkien takia. Mutta en ole vielä täysin poissulkenut tapahtumaa mielestäni, ehkä meidän tiemme kohtaavat vielä!

Ainoa coniohjelmani viikonloppuna oli cossikisan lisäksi Dragonerin teatteripuvustusta koskeva luento, jota hän avasi oman teatteripuvustajan ammattinsa kautta. Seuraan teatterijuttuja ahkerasti ja monet yleisesti vaatetusalan ammattinimikkeitä koskevat termit olivat tuttuja, mutta opin paljon uutta kaikenlaisista käytännöistä liittyen teatterivaatteen valmistukseen ja jatkokäyttöön Suomessa. Luennolla oli myös mukavasti kuvamateriaalia Dragonerista työssään, joka auttoi ainakin minua hahmottamaan työnkuvaa vielä paremmin. 

Sellainen oli Cosmocon omalta osaltani! Kokemuksena sain aika lailla sitä mitä odotin, on mukava käydä välillä muissakin pienemmissä tapahtumissa niiden vuosittaisten isompien lisäksi. Pienemmissä tapahtumissa tulee usein myös juteltua sellaisten tuttujen kanssa, keiden kanssa ei muuten tule höpistyä. Kiireettömyyden tuntu on myös hyvää vaihtelua esim. Desuihin verrattuna, joissa välillä tuntuu, että kolmipäivänen tapahtuma ei riitä kun pitää suorittaa kavereiden bongailua ja muita aktiviteetteja. 

Ensi kertaan!

The Wicked cosplayvastaava of the West ja lentävät cossiapinat - Desucon Frostbite 2025

Vuoden 2025 ensimmäinen postaus, jee! Olen yleensä päättänyt blogivuoden jonkinlaiseen kokoomapostaukseen ja tätä postausta aloittaessani huomasin, että recap-postaus viime vuodelta seisoi edelleen luonnoksena tyhjänä....noh, eipä se maailmaa kaada jos joka vuosi sellaista ei ole :D Ja katselin huvikseen, että parina aiempanakin vuotena on jäänyt sellainen tekemättä. 

Toinen mainitseminen arvoinen asia juuri tämän vuoden osalta on se, että blogini täyttää syyskuussa 10 vuotta! Kääk, vasta pari vuottahan aloin tätä kirjoittelemaan. Olen iloinen, että olen jaksanut päivitellä tätä näinkin kauan, vaikka manasin jo ensimmäisessä postauksessa aikoinaan, että aloitan blogaamisen silloin kun blogit on jo kuolemassa. :D 

Mutta sitten asiaan eli Desucon Frostbiteen 2025! Työskentelin tuttuun tapaan cosplayn ylikuuttina eli cosplayvastaavan oikeana kätenä ja onkin aina yhtä ihanaa nähdä pelkät Excel-sarakkeet oikeassa elämässä!
Saimme myös graafikolta aivan ihanat backstagen ikiomat badget. Olen aiemmin itse vääntänyt jossain Canvassa meille jotkut hassut merkit pari viikkoa ennen tapahtumaa, niin oli kiva saada vihdoin jotkut kunnolliset! Näiden tarkoitus on siis viestiä sekä kisaajille että tuomareille (ja miksei muillekin backstagella olijoille), että näiltä tyypeiltä voi kysyä cosplaykisoihin liittyviä kysymyksiä ja vaikka apua cossin pukemiseen. Varsinkin Desuissa Desuconin oma badge tai nauha ei välttämättä kerro mitään, sillä kisaajia saattaa olla muissa työtehtävissä conin aikana tai ohjelmanpitäjä yms. 

Cosplaykuuttibadget

Tällä kertaa en ottanut yhtään cossia mukaan siksi, että eräs isompi cosplayprojekti tälle keväälle on vienyt kaiken aikani. Testasin kuitenkin muiden asujen alla tähän projektiin tekemääni aluskorsettia, sillä en ole aiemmin tehnyt ns. kunnon korsettia kokopituisena (kaikki aiemmat ovat loppuneet vyötäröön eikä niissä ole ollut plansettikiinnitystä edessä). 
Ajattelin, että korsetin kanssa sopisi mainiosti tämä viime vuonna käytettynä löytämäni mekko ja vitsailinkin, että cossaan yleisesti jonkun historiallisen draamashoujon päähenkilöä :D 

Perjantaina kävin katsomassa tuttuun tapaan avajaiset ja vaikka tykkäänkin jo vakiintuneista DesuRangereista, jotka ovat pelastaneet Desut ja Frostit jo useita kertoja, oli mukava nähdä välillä vaihtelua avajaisohjelmassa. Idea animepäähenkilöiden lukuisista taidoista ja harrastuksista oli hauska ja toimi mielestäni hyvin ilman varsinaista juonta. Kunniavieras Tsubasa Yonaga oli myös vallan hurmaava kuullessaan Suomi-tehtävistään Frostiviikonlopun aikana. Harmi, etten cosplaykisojen takia päässyt kuuntelemaan hänen puheohjelmaansa, mutta hän onneksi pyöri paljon backstagella noin muuten ihmettelemässä menoa :D

Tuli nähtyä paljon kavereita illan aikana ja multa tuntui lähtevän myös ääni ja vähän säikähdin, että ei kai tässä olla kipeiksi tulossa juuri conin kynnyksellä. Onneksi kyseessä taisi olla vain puheripulin aiheuttama kurkun väsymys sekä yleinen kova äänentaso Metsähallissa, jossa joutui vähän jo huutamaan asiansa kavereille.

Lauantaina koitti The Päivä cosplaybäkkärillä ja ääneni oli palautunut eilisen jäljiltä normaaliksi. Asu oli tälläkin kertaa vaaleanpunainen ja oikeastaan sama, kuin mikä mulla oli myös viime Traconissa, mutta tällä kertaa heitin haorin päälle kaveriksi ja peruukin nutturalle. Sain paljon kehuja molemmista asuistani sekä kavereita että tutuilta, eniten yllättivät kommentit siitä, että "pukeudut aina niin hyvin" ottaen huomioon, että en ollut välttämättä kauheasti tekemisissä näiden henkilöiden kanssa conien ulkopuolella. Oli tosi kiva, että tyylini on jäänyt mieleen ;__; 

Ja tästä päästään postauksen otsikkoon; olimme cosplayvastaava Rindalinin kanssa tietämättämme pukeutuneet pinkkivihreän Wickedin Glindaksi ja Elphabaksi hiusvärejä myöten, josta väännettiin vitsiä koko backstagen voimin pitkin päivää. Tästä syystä erityisesti lavakuutit saivat uudet (itse nimetyt) nimikkeet lentävinä lava-apinoina :D 

Emme ottaneet yhteiskuvaa asuistamme, mutta tässä näymme takaa! Kuvassa esittelemme kisaajille lavaa ja kisan kulkua stage managerin kanssa. 
Kuva @ Jesmo

Päivä sujui jopa pelottavan jouhevasti ja mitään ihmeempiä kommelluksia ei tällä kertaa tuntunut tapahtuvan, cosplaykuutit organisoivat loistavasti muutamat myöhästymiset tuomaroinneista itsekseen ja lavaharkkojen myöhästymiset saatiin hyvin kirittyä tasaisin väliajoin. Yhdet isot siivet piti saada päivän ajaksi jonnekin talteen, päätimme laittaa ne yksien portaiden alle vahakankaan päälle jotta ne pysyvät turvassa likaantumatta. 

Yleisesti ottaen roolistani Desuconin cosplayn ylikuuttina: hoidan yleensä Desuissa aikataulutuksen suunnittelun backstagen osalta, eli tuomarointiajat, lavaharkka-ajat (pääsalivastaavan kanssa) ja cosplaykuuttien töiden aikataulutuksen ja ruokatauot yms. Olimme pohtineet cosplayvastaavan kanssa uusia tapoja rytmittää tuomarointeja (tuomareille muutama lyhyt tauko juttelua varten tuomarointien väliin) sekä esiintymisjärjestystä lavasteiden pohjalta ja tämä vaikutti toimivalta, ainakin käytännön ja palautteiden osalta.
Tämä on todella hyvä rooli siinä mielessä, että saan jatkuvasti treeniä Shumiconin cosplayvastaavuutta varten vaikka tässä onkin ollut vähän taukoa. En kiellä ettenkö hyödyntäisi monia käytäntöjä ja materiaaleja conista toiseen :D Toisaalta olemme viime vuosina aktivoituneet kaikkien Suomen conien cosplayvastaavien kanssa ja erilaisia käytäntöjä ja materiaaleja jaetaan varsin auliisti, sillä tiedon jakaminen ei ole kenenkään järjestämistä cosplaykisoista pois. 

Se siitä lauantaista! Päivä oli jälleen varsin pitkä (klo 9-20:30), mutta tykkään siitä, että saan kerralla kaikki työt hoidettua ja loppuconin voi vaan hengailla kävijänä. Jo perinteeksi muodostuneet Burger King-mättösetit hotellihuoneessa möllöttäen oli myös tällä kertaa ohjelmistossa. Hauskasti kaveri kyseli illalla Discordissa ryhmächatissa neulaa lainaksi, sattumoisin majailin samassa hotellissa parin huoneen päässä ja minulla oli neula mukana!

Iltapuhteena myös sunnuntain asun kampauksen stailaaminen feat. tämän Desun megahieno työvoiman kuutti-susipaita! 

Sunnuntaille päätin laittaa jotain muuta kuin ns. arkivaatettani, eli parin vuoden takaiselta Japanin reissulta ostetun meidomekon! En ole aiemmin oikein pitänyt tätä ja vähän jännitti, millaisen vastaanoton tämä saa. Vaikka meidomekkoisia henkilöitä näkee coneissa kymmenen tusinassa, jäi jotenkin mietityttämään että pahastuuko joku tästä, kun en ole oikea meido...:D En tiedä mistä tämä ajatus kumpuaa, meidomekkojen tyylikin vaihtelee meidokahviloissa joten ei ole mitään vaaraa, että minut sekoitettaisiin heihin. 

Yllätyin, miten suuren määrän sain kehuja! Varsinkin kun conissa olikin sattumoisin sunnuntaina runsaasti muitakin mustavalkoisia meidopukuisia tyyppejä liikenteessä ja olin nyt itse yksi siitä tusinasta. Pupunkorvien lisäksi mulla oli takana myös iso pupunhäntä, mutta siitä ei valitettavasti ole kuvia. 

Sunnuntaina jatkoin ahkeraa hengaamista ja pyörähdin taidekujalla, ostohousut jäivät tällä hetkellä kotiin eikä mitään tarttunut mukaan. Desun taidekujalla oleminen kuumottaa ihan sikana kun kyseessä on vain parvi, portaiden kulkeminen oli omalta osaltani niin vaivalloista että JV kehotti käyttämään hissiä, jos pelottaa :D 
En nykyään myöskään oikein käy ohjelmissa, osittain siksi että vietän lauantain aina jossain muualla kuin conin tarjonnassa nauttien ja haluan keskittyä perjantaisin ja sunnuntaisin kavereiden näkemiseen, osittain sen takia että suurin osa ohjelmasta tulee Youtubeen, josta minun on helpompi katsoa ohjelma omaan tahtiin ja aikatauluun sopien. 

Kävin katsomassa kuitenkin päättäjäiset ja pääsin kuulemaan kunniavieraamme viikonlopusta laskiaispullien ja Runebergin torttujen parissa kuvien kera. Conin jälkeen vuorossa oli tapahtuman purku, jossa taas sai ihmetellä, että mitä ihmiset ovat tehneet kävijöiden cosplaypukuhuoneissa viikonlopun aikana sekä kaatajaiset, jossa jaksoimme olla tällä kertaa vain ruokailun ajan yömyöhään riekkumisen sijaan. 

Siinäpä se Frosti olikin omalta osaltani! Oli taas tosi kivaa ja conittamista onkin luvassa hyvin pian, nimittäin Cosmoconissa 8.-9.2. :D 

Ensi kertaan!

It's time to WIP

Ehdinpäs saada tämän ulos vielä tämän vuoden puolella! Eli tässä postauksessa käyn läpi kesädesuun tekemäni cossit Kaiban veljeksistä minulle ja Wexarille. Näistä cosseista oli puhuttu jo pitkään ja tänä vuonna osui aikataulullisesti sopiva hetki toteuttaa tämä projekti.

Kyseessä ovat hahmot joiden molempien sukunimi on Kaiba, mutta vakiintuneempi kutsumanimi Setolle on pelkkä Kaiba ja Mokubaa taas puhutellaan Mokubana, joten käytän samaa termistöä myös tässä postauksessa. 

Kaiba

Mokuba 

Kaiban kanssa pohdin sitä, mitä reffiä lähtisin seuraamaan ja päädyin ottamaan inspistä vähän sieltä sun täältä, pääasiassa animesta, taidekirjasta sekä figuureista.

Tuskailin asiasta Instassa

Suuri kysymykseni näiden cossien teossa oli se, miten realistisella kulmalla haluisin lähteä toteuttamaan pukuja. Yugiohin maailmassa Kaiba-veljesten designit ovat ns. kevyemmästä päästä, mutta kyllä niissäkin osataan uhmata painovoimaa esim. takin muodossa ja mittasuhteet ovat varsin erilaiset kuin oikeilla ihmisillä. Takissa on myös paljon erilaisia ulokkeita, joista ei ottanut juurikaan selvään, että mitä ne tosielämässä voisivat olla. Päätin lähteä kultaiselle keskitielle, eli pidän tyylitellyt elementit mukana, mutta en vedä niitä niin överiksi kuin mitä designissa. 

Aloitetaan ensiksi postauksen tähdestä, eli Seto Kaiban asusta (tai oikeastaan takista).

Materiaaliksi takkiin valitsin jykevän twill-kankaan, joka pitäisi pystyssä halutut muodot ja koska takki on valkoinen, paksusta päällismateriaalista ei paista läpi takkiin kuuluva viinipunainen vuori. 

Halusin olkapäistä yhtä dramaattiset kuin reffikuvassa, mutta skaalasin kokoa suhteessa kantajan omaan kokoon. Etsin sopivaa muotoa mallailemalla softispaloista leikattuja paloja ja lopulliseen olkaan laitoin myös sisälle softiksen tukemaan muotoa paksun olkatoppauksen lisäksi. Takissa taas on vahvaa tukikangasta sisäpuolella olkapäiden kohdalla. Vaati muutaman proton, että sain olkapäästä halutun mallisen :D 

Softiksesta tehty olan muoto

Paccsu olkatoppaus

Valmis olka

Vyötäröltä törröttää Asioita(tm), pähkäilin että tekisinkö ne kolmiuloitteisina (joissakin reffikuvassa on tulkittavissa näin) vai lättäninä. Kokeilin erilliselle palalle kumpaakin versiota ja lättänä näytti omaan silmään järkevämmältä. Paloissa on tukikangasta sisällä, jotta pitävät muotonsa. 

Niin paljon tötteröitä

Yksi protoista, tässä kokeilin 3D-muotoa

Takin reuna kantattuna

Tötsä on tuettu niin, että pysyy törröttämässä 

Valmiit tötteröt

Takin pituus oli hankala päättää, sillä reffikuvissa takki useimmiten liehuu ties mihin suuntaan ja kokopituutta oli hankala muodostaa, kun oikeassa elämässä takki tulee painovoiman vuoksi ns. roikkumaan. Wexar on myös todella pitkä, joten pitkällä takilla ei tarvitse kikkailla haluttujen mittasuhteiden aikaansaamiseksi. Päädyin tekemään takista puoleen pohkeeseen asti yltävän osittain myös siksi, että kankaan pituus tuli myös vastaan (koska miksipä sitä tekisi kaavoja ja menekkilaskelmia ennen kankaiden ostoa....). 

Takissa ei ole (luonnollisesti) saumoja reffikuvassa, päätin itse tehdä takin kuudesta palasta ja helma on kellotettu dramatiikan vuoksi. Helmassa on myös krinoliinia (horsehair braid), jossa animemainen kellotus pitää muotonsa myös seistessä. 

Helma on vajaa 4m leveä!

Takin hopeiset koristeet on puisia nappeja, jotka päällystin pohjamaalilla ja sprayasin hopeisiksi ja liimasin kiinni takkiin. 

Siellä ne hohtaa

Takki jäi mielestäni ehkä inasen liian lyhyeksi, mutta kokonaisuutena olen takkiin tyytyväinen. 

Asu takin alla onkin sitten aika simppeli, käytännössä mustat housut ja musta poolopaita + muutama remmi. En ole housujen tekemisen ystävä ja hyödynsimme Wexarin käyttämättä jääneitä mustia farkkuja, jotka mielestäni sopivat tähän asuun sellaisenaan hyvin slim-leikkauksen ansiosta. Monet muut Kaiba-cossaajat ovat käyttäneet esim. tekonahkaisia housuja, koska reffikuvissa hahmojen vaatteet kiiltävät todella paljon. Ajattelin mattapintaisen farkkujen sopivan paremmin twill-kankaasta tehdyn takin kanssa. Poolopaita ostettiin myös valmiina, samaten kengät. Reffikuvissa kengät ovat omituisesti fuusioituneet housuihin, mutta tämä olisi näyttänyt aika koomiselta, joten päädyimme hankkimaan puvunkengät näköiset nahkakengät. 

Asussa on käsivarsissa sekä säärissä muutama vyö (koska miksi ei :D) Tein vyöt softiksesta sekä mattapintaisesta tekonahasta, jonka satuin bongaamaan Eurokankaan palalaarista. Päällystin softis-suikaleet tekonahalla ihan liimaamalla, vaikka aluksi ajattelin ompelevani nahan kiinni ompelukoneella, jotta vyöt imitoisivat tietynlaisia oikeita vöitä, joissa on usein päällitikkaus reunoissa. Tekonahka alkoi kuitenkin kiertämään oudosti ommellessa eikä ompelujälkikään ollut lankaa tai neulaa vaihtamalla kovinkaan nättiä. Vyönsoljet otin myös valmiina ja pujottelin suikaileisiin kiinni. Vyöt pysyvät kiinni neppareilla ja samaten myös paidassa on nepparikiinnitys vöille. 

Käsissä oleva vyö

Kiinnitys neppareilla

Käsissä olevat "panssarit" tein ihan vaan softiksesta, jonka muotoilin kuumailmapuhalimella kuperammaksi ja liimasin aiemmin mainittuja puunappeja kiinni. Alla pohjamaalit ja päälle hopeista spraymaalia. Kiinnitys on D-renkailla ja nauhalla, kiinnityksen olisi voinut tehdä siistimminkin mutta tulipahan kokeiltua tätäkin. 

D-renkaat rivissä

Housuissa on myös vyö kiinni, vyön sävy vaihtelee aika paljonkin eri vihreiden ja turkoosin välillä. Päätin käyttää samaa sinistä tekonahkaa kuin pikkuvöissä, mutta maalasin sen tummanvihreällä nahkamaalilla. Vyön koristeet ovat samoja hopeisia puunappeja kuin takissa ja "solki" taas puupahvia ja softista. Leikkasin ensiksi puupahvista sopivan kokoisen suorakulmion ja piirsin softikselle soljen reunat. Hioin molempien reunat ensiksi erikseen, liimasin toisiinsa ja dremelöin vielä reunat tasaisiksi vielä yhdessä. KC (Kaiba Corporation)-merkki on softista, samaten myös takissa oleva KC-merkki.

Valmis vyö

Vyö kiinnitetään takaa tarranauhalla

Molemmilla veljeksillä on kaulassa kaulakorut, jotka muistuttavat Yugioh-korttia. Tein kaulakorut samalla tavalla kuin vyönsoljen, eli puupahvista ja softiksesta. Nauha oli alun perus nahkanauhaa, mutta nahkanauha osoittautui sen verran jämäkäksi että alkoi kiemurtelemaan hassusti kaulalla päivän mittaa ja nauhat piti myös venyttää suoriksi. Tein uudet nauhat puuvillasta ja ne toimivat paljon paremmin. Tein nämä korut ihan viimeiseksi ja aika kiireellä, jonka valitettavasti näkyy maalausjäljessä :D Katsotaan, jaksanko tehdä nämä joskus uusiksi. 

Peruukki on perus Coscraftin lyhyt peruukki, sävyä piti pohtia jonkin verran sillä Kaiban oma hiusväri ei ihan sopinut Wexarin ihonsävyn kanssa. Päädyimme tilaamaan kylmemmän ja hieman tummemman sävyisen peruukin, joka sopii kuitenkin mielestäni hyvin kokonaisuuteen. Leikkasin peruukista lähinnä vähän pituutta pois ja muotoilin hieman hiuslakalla, pyrin tarkoituksella realistisempaan lookiin enkä yrittänyt tehdä kulmikasta pottaa kuten Kaiballa vähän on :D 

Oma pukuni eli pikkuveli Mokuba oli kyllä maailman simppelein asu jo designin puolesta ja päätin käyttää myös kaapista löytyviä asioita, kuten leveät farkut ja lenkkarit (molempia käytän ihan arjessa). Paitakankaat ovat collegea, sävyt on inasen murretummat kuin reffikuvissa mutta mätsäsivät keskenään hyvin. Oli kyllä kamalaa kaavoittaa raitakuosi paitaan, sai jännätä koko ajan että leikkaanko ja ompelenko oikeat palat toisiinsa :D Tein hihansuihin sekä helmaan feikit tasosaumaompeleet (toisella puolella ei ole saumurointia, tikkasin vain kaksoisneulalla päältä) imitoidakseni oikeita collegevaatteita. 

Feikkitikkaus

Alun perin olisin halunnut tehdä liivin sellaisesta oikein kahisevasta tuulitakkimateriaalista kuten oikeat toppaliivit usein tehdään, mutta edes etäisesti kellertävää sellaista kangasta ei löytynyt edes netistä. Toisaalta pohdin, olisiko tämä tehnyt meidän paricossista ns. epätasaisen, kun toisella on kunnon animetakki ulokkeilla ja mulla taas realistisempi setti päällä. Käytin siis wanhaa kunnon Mallorcaa ja laitoin ohuen vanulevyn sen ja vuorin väliin saadakseni topattua fiilistä. Reffikuvassa ei ole vetoketjua, mutta mielestäni tästä tuli kivemman näköinen tällaisena, jonka saa tarvittaessa myös oikeasti kiinni. 

Paita ja liivi

Lähestyin Mokuban kampausta samasta näkökulmasta kuin Kaiban tukkaa, eli en lähtenyt tulkitsemaan kampausta täysin kuten reffikuvissa vaan realistisemmin. Tilasin Coscraftin luonnollisen mustan pitkän peruukin, jonka leikkelin ns. rikottuun malliin aika summanmutikassa. Sovitusvaiheessa tuli vähän mieleen joku 80-luvun rokkari :D Mielestäni tukasta tuli ihan sopiva ja samaa peruukkia pystyy helposti hyödyntämään jatkossa muihinkin pukuihin. 

Valmiit puvut
Kuva @ niyarifa