Haalarihommia + Kyokon photoshoot

Kyokon potkuhaalarin salaisuuksia olisi tarkoitus avata tässä postauksessa.

Kyoko on varmaan yksi lempparihahmoistani ikinä, joten odotin jo sormet syyhyten sitä, että pääsisin jo työstämään haalaria sun muuta. 

Tämä on niitä asuja, mistä ajattelee että tällaisen tekee yhdessä illassa, mutta siihen meneekin se 2 viikkoa aivan hujauksessa. Ompelupuoli ei ollut mitään erikoista, joten en siitä ottanut mitään kuvia. En ole ennen tehnyt haalaria, joten tämän tekeminen oli erittäin jännää.

Käytin vanhoja puunappeja mitkä löysin cossikamojen seasta ja koska en pitänyt niiden tekstuurista/matasta väristä maalattunai ne, maalasin vielä kerroksen kynsilakalla.

Nappi

Haalarin merkkien tekemiseen meni yllättävän paljon aikaa. Ehkä osittain siksi, että päätin maalata ne käsin. Selkämerkeistä vasta kolmas onnistui, kun tajusin maalata kankaan ns. väärälle puolelle sillä oikealle puolelle maalattaessa jäljestä tuli erittäin suttuista ja epätasaista. 

Vasemmassa reunassa näkyy eka yritys

Haalarimerkkien ompelua käsin yöllä pakastimen päällä

Oli vaikeuksia keksiä sopivaa tapaa saada haalari kätevästi auki edestä niin, ettei se näyttäisi pöljältä. Päädyin tarranauhaan. joita ompelin pieninä paloina jotta välttyisin mahdollisimman monelta epämääräiseltä rypyltä. Jälkikäteen mietittynä olisin voinut keksiä toisenkin tavan, mutta ehkä sitten seuraavaan haalarin jos sellainen pitää joskus tehdä. 

Valmis puku

Samaan syssyyn tämän kanssa ajattelin änkeä myös äskettäin otetut photoshoot-kuvat! Vihdoinkin kuvia edes yhdestä tänä vuonna tehdystä cossista. Tai kaikista cosseista on olemassa joitakin kuvia, mutta taso on "hei otetaa äkkiä kännykäl täst ryhmäcossist ees joku kuva" ja jotain conin pimeällä käytävällä räpsäistyjä otoksia. 

Kuvauspaikkana oli lähellä sijaitseva eläinsairaala, ajattelin harmaan betonirakennuksen olevan ihan käypä tausta Kyokolle kun sarjassakin pyörii sellaisissa. En ihan tiedä, haimmeko jotain tiettyä tunnelmaa tässä photoshootissa vai otimmeko vain todistusaineistoa siitä, että tällaista on tullut tehtyä tänä vuonna. Kuvaajanani oli siis pikkusiskoni, joka on ottanut parista aiemmastakin cossistani kuvia. 

Cossi on muuten mukava ja kiva, mutta kuvien kanssa tulee ongelmia sillä suurimmassa osassa näytän lähinnä hölmöltä kun haalari ryppyyntyy ihan hassuista kohdista. Ainakin on edes muutama kuva mitä kehtaa esitellä.

Seikkailut Sipoossa

Olin jälleen Shippoconissa työntekijänä kuten viime vuonna, vähän erilaisessa hommassa vaan tällä kertaa. Eli mammailua oli luvassa ekaa kertaa.

Mitäs ensi vuodelle sit keksis

Olin edellisenä iltana ajatellut, että aamulla heräisin ajoissa jotta ehtisin syödä hyvin ja pukea cossin rauhassa päälle. Ei ihan mennyt kuvitelmat kuten olisi pitänyt, sillä aamupalan ehdin syödä vasta conissa backstagella ja vessassakin vasta kun olin tullut takaisin kotiin illalla. Ainakaan en myöhästynyt junasta tai bussista...

Niin hyvää aamupalaa

Mammana erityishommanani oli valokuvauspisteellä auttaminen ja sen kasaaminen/purkaminen eli olin aika paljon tekemisissä kuvaajan kanssa päivän aikana. Jännää siitä teki se, että kuvaaja puhui vain englantia ja oma englannin taitotasoni puhumisen suhteen on se, että saatan jäätyä/en ymmärrä mitä mulle puhutaan/en muista sanoja englanniksi kun niitä pitäisi käyttää ja lausuminen on perus rallienkkua. Eli kuumotukset olivat aika korkealla. Saatiin kuitenkin kaikki kasaan vaikka taisin kasata aluksi väärin pari juttua ja purkamiseen meni vielä enemmän aikaa mitä kaiken kokoamiseen meni.

Harmittaa vähän, että kuvauspiste oli käytössä vain kisaajille tuomarointikuvia varten ja koska kisaajia oli lopulta vain 6 kappaletta, kuvaamisen käytetty aika oli hävyttömän lyhyt verrattuna kaikkien kamojen kasaamiseen ja purkamiseen. Topeliussalissa ei ole tilaa oikein jaettavaksi, joten ymmärrän ettei julkista kuvauspistettä pysty järkkäämään mihinkään mutta turhauttaa varmaan kuvaajaakin tuoda autolastillinen painavia tavaroita puolen tunnin kuvaamista varten.

Bäkkäriselfie

Cossasin tosiaan Kyokoa ja päätin jo silloin joskus ajat sitten, että jos joskus cossaan Kyokoa niin haen hommiin coniin ja teen töitä siinä cossissa. Ihan vaan koska se sopii sarjaan niin hyvin + cossi on erittäin mukava ja siinä pystyy tekemään mitä vaan ilman rajoitteita ja vyölaukku sopii mainiosti parin hakaneulan ja kännykän säilytykseen.

Aikaa oli kulunut jo sen verran, että kisa oli alkamaisillaan ja mammoille jaettiin nopsaan rooleja liittyen palkintojenjakoon tms. Allekirjoittanut oli kisaajien lavalleheittäjä. Toivottavasti hoidin hommani ihan hyvin, vaikka yhtä kisaajaa tartuin vahingossa ranteesta koska hän oli innokkaasti menossa lavalle liian aikaisin. Toivottavasti hänelle ei jäänyt mitään traumoja :D 

Laatukuva lavan takaa

Kisan jälkeen hommat olivat omalta osaltani ohi ja seurueen kanssa päätimme jo tehdä lähtöä, sillä kulkuyhteydet Sipoosta Helsinkiin ovat auttamattoman surkeat, viikonlopusta puhumattakaan. 

Olemme kauniita

Erikoisohjelmana piti hakea vielä kaverin koira hänen mummonsa luota, joka tyrkkäsikin meille kokonaisen suklaalevyn matkaevääksi.

ei huonompi saalis

Mitä Shippoconista jäi sitten käteen? Valtava mammailu/vänkäröinti-innostus, joka ei ota laantuakseen ja päätin hakea jo tulevaan Yukiconiin mammailemaan. Vuosi sitten valokuvaajan homma oli myös ihan kivaa, mutta tämä tuntui enemmän siltä omalta sillä en valokuvaamista pahemmin harrasta vaikka se onkin ihan hauskaa puuhaa. 

Tapahtumapaikka oli hieman muuttunut sisällöltään viime vuodesta, mikä oli vain plussaa sillä tilat ovat hankalat järjestää kätevästi niin, että sinne saataisiin mahdollisimman paljon kaikkea kävijälle mielenkiintoista puuhaa. Kirjasto lisätilana oli erittäin jees! Rintamasuunnan vohvelibaari oli hauska idea (vaikka en itse ehtinyt siellä missään vaiheessa käydä) ja on hauska nähdä, tuleeko vastaavaa muihin tapahtumiin.

Pori sijaitsee rannikolla ja muita viisauksia

Kävin Traconissa.

Lauantain ryhmäcossista oli päätetty jo 2015 kesällä jos hatara muistini ei nyt petä, eli aika kauan on ollut tämäkin ruksittuna.

Otsikko tulee siitä, miten meillä oli seurueen kanssa kiihkeä keskustelu Porin olinpaikasta eikä kukaan ollut koskaan käynyt siellä eikä Tampere-talolla toiminut netti joten sitä ei päässyt katsomaan netistä.

Kesällä cossienteko ei maistunut lainkaan Agrian takia, koska ajattelin että jos siitä tuli niin hirveä niin en varmaan osaa tehdä mitään muutakaan. Vaihe meni (onneksi) ohitse, mutta arvokas työaika meni hukkaan eli aloitin elokuun alkupuolella kuukausi ennen tapahtumaa väkertämään asuja.

Tällaisia olin tosiaan suunnitellut Traconin varalle. Agrian tahdoin ehdottomasti kunnostaa, minkä teinkin ja olen tähän uudempaan lopputulokseen paljon tyytyväisempi. Omien pukujen lisäksi tein siskoni cossin ja auttelin kaverin cossin kanssa, koska hekin olivat pienessä YGOGX ryhmäcossissamme. On muuten turhauttavaa tehdä kolmet täsmälleen samanlaiset kengät mutta eri kokoisina. Takeissa oli sentään vähän vaihtelua.

Supersugoit Sliferit

Con alkoi 3h cossienpukemisella/niiden tekemisellä pukuhuoneessa. 3/5 cossien peruukit olivat täysin muokkaamatta ja koska Yugioh-hiukset ovat ihan käsite, niissä meni tunti jos toinenkin. Oma cossini olin täysin valmis ja puettuna päälle, joten roudasin mjuiden matkalaukkuja yms. narikoihin. Treenausta Shippoconin cosplaymammailua varten?

Kortteja olin raahannut mukaan ihan näön vuoksi, vaikka käytimmekin niitä kuvia pyydettäessä. Ei oltu mietitty poseeraamista yhtään, joten improvisaatiot kehiin ja lämästiin jokaselle kortit käteen ja "olkaa te vaik tällee nii mä oon tällee coolisti". 

OTELLAANKO 

onko nää ees samat tyypit ku tos ylempänä

Ryhmämme oli kasassa ehkä tunnin ja porukka hajoili omiin suuntiinsa vähitellen, Allekirjoittanut jäi viimeisenä cossi päällä hengaamaan conpaikalle ja köpöttelin majapaikkaankin asu päällä (ei tullut ainakaan kylmä kun ihan takki ja talvikengät jalassa).

Halusin ehdottomasti edes jonkun ryhmäkuvan meistä ja sellainen otettiinkin, vaikka mitään oikeaa kameraa ollutkana mukana. Photoshootista sovittiin sen verran, että sen voisi hoitaa joskus myöhemmin conin ulkopuolella ehkä.

Kävin itsekseni katsomassa Pukuvuodon, mikä oli huomattavasti parempi kuin Cosvisionissa ollut (puhujat eivät olleet juoneet tällä kertaa alkomahoolia) ja aika vierähti nopeasti sitä seuratessa. En jaksanut enää käydä missään ohjelmissa illalla vaikka olisin ehkä halunnut, joten matka taittui kohti kaverin kämppää.

Melskasin patjani jossain 20 min täyteen tavaroitani, jotka olin viskannut jotenkin laukkuin ja pusseihin. Onneksi siellä oli koira jonka kanssa voi leikkiä väsyttävän conpäivän jälkeen.

SÖPÖ

Seuraavana päivänä olikin luvassa Agriaa. Tällä kertaa en unohtanut mitään kotiin ja cossikaan ei hajonnut kasaan kuten Desussa (yksi sulka lähti kyllä irti).

Perhoset taustalla sopii lookkiin hyvin

Ulkona satoi ja rämmimme metsän läpi cossit päällä kohti bussipysäkkiä, joka tuntui olevan maapallon toisella puolella. Aikataulusäätöjäkin oli, sillä bussi jonka piti mennä suoraan Tampere-talon eteen jäikin jossain ihan muualla ja jouduimme vaihtamaan toiseen bussiin. Ei onneksi hirveästi myöhästytty aikataulusta.

Bussissa oli ahdasta

Sunnuntai meni aika nopeasti, sateen takia piti pysyä sisällä ja kolusin samoja paikkoja uudestaan ja uudestaan. Kenkien vetoketju hajosi yhdessä vaiheessa, mutta sen sai korjattua onneksi.

Esityskisassa tuli käytyä myös, ja koko potin räjäytti tietysti Rintamasuunta. Ilmeeni esityksen alkaessa oli luokkaa ":DDDDDDDDDDDDDDDDDD" ja se pysyi samana koko spektaakkelin ajan. Ouran + musikaalinumero + paljon esiintyjiä = MISSÄ TÄN VOI NÄHÄ UUDESTAAN OSTAN DVD:N TÄSTÄ JA HALUUN KAIKKIEN NIMMARIT. Muut esitykset vaihteluvat tosi hyvästä luokkaan missä se ovi on että täältä pääsee pois nopeasti. Kisa noin yleisesti ottaen oli laadukas, esityksiä katsoessa viihtyi hyvin.

Kisan jälkeen vaihdoin cossin arkikuteisiin ja painelimme syömään kiinalaiseen, mikä olikin viikonlopun ensimmäinen lämmin ateria. Vatsa tuli kipeäksi kun söin niin paljon kanaa (joka oli sairaan hyvää) mutta ainakaan eijäänyt nälkä.

Viikuna sai parhaat paikat

Kukaan ei enää jaksanut olla conissa joten lähdimme suosiolla kotia kohti. Fiilikset olivat todellä väsyneet, mutta Tracon oli ihan hyvä tapahtuma tälläkin kertaa. Lauantaina oli ehkä hiukan kivempaa kuin sunnuntaina, minkä syytä en osaa vieläkään oikein sanoa. Varmaan lauantain helposti liikuttava cossi ja ryhmä siihen päälle teki päivästä paremman. Kiitoksia kaikille, keiden kanssa olin jossakin tekemisissä.