Seikkailut Sipoossa

Olin jälleen Shippoconissa työntekijänä kuten viime vuonna, vähän erilaisessa hommassa vaan tällä kertaa. Eli mammailua oli luvassa ekaa kertaa.

Mitäs ensi vuodelle sit keksis

Olin edellisenä iltana ajatellut, että aamulla heräisin ajoissa jotta ehtisin syödä hyvin ja pukea cossin rauhassa päälle. Ei ihan mennyt kuvitelmat kuten olisi pitänyt, sillä aamupalan ehdin syödä vasta conissa backstagella ja vessassakin vasta kun olin tullut takaisin kotiin illalla. Ainakaan en myöhästynyt junasta tai bussista...

Niin hyvää aamupalaa

Mammana erityishommanani oli valokuvauspisteellä auttaminen ja sen kasaaminen/purkaminen eli olin aika paljon tekemisissä kuvaajan kanssa päivän aikana. Jännää siitä teki se, että kuvaaja puhui vain englantia ja oma englannin taitotasoni puhumisen suhteen on se, että saatan jäätyä/en ymmärrä mitä mulle puhutaan/en muista sanoja englanniksi kun niitä pitäisi käyttää ja lausuminen on perus rallienkkua. Eli kuumotukset olivat aika korkealla. Saatiin kuitenkin kaikki kasaan vaikka taisin kasata aluksi väärin pari juttua ja purkamiseen meni vielä enemmän aikaa mitä kaiken kokoamiseen meni.

Harmittaa vähän, että kuvauspiste oli käytössä vain kisaajille tuomarointikuvia varten ja koska kisaajia oli lopulta vain 6 kappaletta, kuvaamisen käytetty aika oli hävyttömän lyhyt verrattuna kaikkien kamojen kasaamiseen ja purkamiseen. Topeliussalissa ei ole tilaa oikein jaettavaksi, joten ymmärrän ettei julkista kuvauspistettä pysty järkkäämään mihinkään mutta turhauttaa varmaan kuvaajaakin tuoda autolastillinen painavia tavaroita puolen tunnin kuvaamista varten.

Bäkkäriselfie

Cossasin tosiaan Kyokoa ja päätin jo silloin joskus ajat sitten, että jos joskus cossaan Kyokoa niin haen hommiin coniin ja teen töitä siinä cossissa. Ihan vaan koska se sopii sarjaan niin hyvin + cossi on erittäin mukava ja siinä pystyy tekemään mitä vaan ilman rajoitteita ja vyölaukku sopii mainiosti parin hakaneulan ja kännykän säilytykseen.

Aikaa oli kulunut jo sen verran, että kisa oli alkamaisillaan ja mammoille jaettiin nopsaan rooleja liittyen palkintojenjakoon tms. Allekirjoittanut oli kisaajien lavalleheittäjä. Toivottavasti hoidin hommani ihan hyvin, vaikka yhtä kisaajaa tartuin vahingossa ranteesta koska hän oli innokkaasti menossa lavalle liian aikaisin. Toivottavasti hänelle ei jäänyt mitään traumoja :D 

Laatukuva lavan takaa

Kisan jälkeen hommat olivat omalta osaltani ohi ja seurueen kanssa päätimme jo tehdä lähtöä, sillä kulkuyhteydet Sipoosta Helsinkiin ovat auttamattoman surkeat, viikonlopusta puhumattakaan. 

Olemme kauniita

Erikoisohjelmana piti hakea vielä kaverin koira hänen mummonsa luota, joka tyrkkäsikin meille kokonaisen suklaalevyn matkaevääksi.

ei huonompi saalis

Mitä Shippoconista jäi sitten käteen? Valtava mammailu/vänkäröinti-innostus, joka ei ota laantuakseen ja päätin hakea jo tulevaan Yukiconiin mammailemaan. Vuosi sitten valokuvaajan homma oli myös ihan kivaa, mutta tämä tuntui enemmän siltä omalta sillä en valokuvaamista pahemmin harrasta vaikka se onkin ihan hauskaa puuhaa. 

Tapahtumapaikka oli hieman muuttunut sisällöltään viime vuodesta, mikä oli vain plussaa sillä tilat ovat hankalat järjestää kätevästi niin, että sinne saataisiin mahdollisimman paljon kaikkea kävijälle mielenkiintoista puuhaa. Kirjasto lisätilana oli erittäin jees! Rintamasuunnan vohvelibaari oli hauska idea (vaikka en itse ehtinyt siellä missään vaiheessa käydä) ja on hauska nähdä, tuleeko vastaavaa muihin tapahtumiin.