Desucon Frostbite - eli lavalle ja takaisin

Desucon Frostbitestä jäi käteen uusi lavakokemus, säätämistä cosseissa ja jäätelön syönti ulkona pakkasessa.

Mietin pitkään, mitä pukisin Frostin perjantaille vai menisinkö siviileissä, mikä ei ihan houkutellut koska tykkään ulkoiluttaa pukujani niin usein kuin mahdollista. Päädyin heittäytyä hurjaksi eli pistin vuonna 2014 tehdyn Nike-cossini niskaan. Cossaamisen aloitin 2012 joten jälki ei ihan paria vuotta myöhemmin ollut sellaista, josta olisin nykyään ylpeä. Mekkoa lyhensin aika rajusti ja kauhistelin samalla sisäsaumoja, joita ei voinut enää jälkikäteen korjata, koska se olisi vaatinut koko hökötyksen paloittelua kasaan eikä sellaiseen ihan ollut aikaa, koska tekeillä oli kaksi uutta pukua samaan tapahtumaan.

Päätin myös syksyllä että nyt on aika mennä kisaamaan, joten naputtelin ilmottautumislomakkeen kuntoon ja nyt oli käsillä se, mitä olin koko syksyn vouhottanut. Harukan puku oli pitkään ollut listoilla ja alun perin piti tehdä se 2015 johonkin coniin. Puku siirtyi aina vain eteenpäin ja nyt sen aina viimein koitti. Uiharun päätin tehdä hetken mielijohteesta vaikka ei ollut varmaa, saisinko Harukan valmiiksi asti. Viikot ennen Frostia menivät luonnollisesti cossien parissa ja niitä väkersin vielä vikana iltana, mutta tällä kertaa kaikki oli melkein valmista ja illalle jäi vain pari pikkujuttua toisin kuin viime Desussa...

Perjantaina paikan päällä ei tullut muuta tehtyä kuin moikattua kavereita ja tuttuja sekä kävin Hootin Animea cosplayaavalle-luennolla. Setti oli mielenkiintoinen, suurin osa sarjoista ja niiden pukuilluimmista hahmoista oli ennestään tiedossa, mutta luento tarjosi toki muutakin kuin pelkkää namedroppailua. Välillä tulee itselläkin pohdittua, että miksi juuri tietystä sarjasta cossataan ja mikä oikein tekee siitä sarjasta niin pukuiltavan.

Emmisein ja minä luonnollisessa poseerauksessa

En ehtinyt ottaa selfietä Sibeliustalolla 

SparkleRinin kissa Pirpana

Aamun selfie

Lauantaina odotti kisat ja ihan tyytyväinen olin siihen, että kisat alkoivat vasta viiden jälkeen iltapäivällä, sillä tuomarointini oli vasta joskus kahdelta. En ollut ensimmäisten joukossa, mutta heilläkin alkoi aikaisintaan klo 12. Sibeliustalolla olin joskus kymmenen jälkeen, joten luppoaikaa oli mukavasti. Kaikki lauantain mielenkiintoiset luennot sattuivat ikävästi menemään juuri tuomaroinnin ja kisojen kanssa päällekäin, joten lauantain käytin röyhkeään hengailuun Metsähallissa.

Vois aina poseeraa tällee

"Voi kattoo koko päivän ikkunasta ulos"

Kiertelin myyntipöydillä vaikka harvemmin sieltä tarttuu mitään mukaan. Pehmolelut on yksi heikko kohtani ja niitä saatan ostaa hetken mielijohteesta, joten Frostissakaan en säästynyt kun tämä ihana pikku pallero pilkisti muiden otusten seasta. Omistan ennestään samanlaisen mutta isompana, joten oli kiva saada hänelle uusi kaveri eikä vain lisää alpakoita.

Se mahtuu vaikka minne ;__;

Tuomarointi koitti ja olin ajatellut etukäteen kaikkea, mitä voisin tuomareille kertoa puvustani. Ennen tuomarointiin menoa mammat paapoivat bäkkärillä eikä tuomarointi tosiaan hirveämmin sitten jännittänyt. Tuomarointitilanne oli yhtä aikaa rento että hieman jäykkä, koska tuomarit eivät hirveämmin hymyilleet varmaan siksi, että keskittyivät enemmän puvun arviointiin kuin kisaajan kanssa jutustelemiseen (ai kamala toi kuulosti nyt hirveän katkeralta...). Noh, sain kuitenkin kisaajanumerolappuseni ja käytin vielä viimeiset hengaushetken ennen kuin piti olla takaisin bäkkärillä.

Jippii kisaajanumero wuhuu

Bäkkärillä piti olla noin puoli tuntia ennen kisaa eli lavalle pääsin siitä noin reilun tunnin kuluttua, koska ECG-kisaajat olivat ennen lavajuoksijoita. Harmi, etten päässyt näkemään esityksiä livenä vaan piti tyytyä bäkkärin telkkariin, johon saatiin äänet vasta muutaman ensimmäisen esityksen mentyä. Bäkkärillä oli tähän aikaan aika hiljaista mammarintamalla, koska heistä suurin osa oli varmaan hoitamassa ECG-kisaajia.
Mammoista jäi vähän etäinen olo paitsi parista poikkeuksesta, joka taas nosti kynnystä mennä puhumaan/kysymään jotain heiltä. Kisaa taidettiin muistaakseni mainostaa kuitenkin aloittelijaystävällisenä kisaamismielessä, joten mammoja olisi joko voinut olla enemmän tai he olisivat voineet jutella enemmän kisaajien (muidekin kuin kavereiden) kanssa, koska aloittelijaystävällisessä kisassa on varmaan aika paljon niitä, jotka eivät ole kisoja hirveästi nähneet lavalta käsin. Vaikka tunnelma oli rauhallinen enkä itsekään ole mitään panikoijatyyppiä, mammojen läsnäolo olisi vielä rauhoittanut mieltä.

Kisoista vielä sen verran, että vaikka ECG-karsinnat olivat luonnollisesti aterian pihvi eli kisojen pääpointti, lavajuoksuun olisi voinut panostaa hieman enemmän. Kisaajien takana näkyneet slaidit, joissa luki kisaajan ja hahmon nimi ja kuva cossattavasta hahmosta oli kirjoitettu vähän miten sattuu, sillä oman slaidin kohdalla mun että hahmon sukunimi oli kirjoitettu pienellä kirjaimella. Tätä oli myös parin muun kisaajan kohdalla. Mietin myös vähän sitä, kun yksilöpukukisaajilla lavan valot olivat käytännössä vain pelkästään päällä, vaikka olisin itse tykännyt ehkä lavan reunojen pimentämisestä jotta kisassa olisi ollut jotain tunnelmaa lavallakin ollessa. Tällaiset pikkujutut eivät yksinään nyt ole paljon mitään eivätkä syö kisaajan tai katsojan nautintoa mitenkään merkittävästi, mutta kun niitä oli vähän enemmän niin lavajuoksu "välipalakisana" tuntui ihan konkreettiselta. Frostin kisa allekirjoittaneelle merkitsi kuitenkin vähän suurempaa skabaa kuin pienempien conien kisat joissa on tullut oltua, joten jäi vähän jännät fiilikset siitä, että se ei muille sitten merkinnyt niin paljoa. 

Kisa oli kuitenkin hyvin järjestetty, kaikki pelasi kuten pitikin eikä mitään paniikkia onnistunut tulemaan, koska mammat ja muut vänkärit kertoivat tarpeelliset infot sekä pitivät kaikki ajan tasalla siitä, missä piti olla ja milloin. Sibeliustalon backstage on erittäin miellyttävä rakenteeltaan vaikka vähän sokkeloinen, koska olin siellä kuitenkin ensimmäistä kertaa.

Kukas se siinä

Kisojen jälkeen hengailin jonkin aikaa Metsähallissa, vaikka kyllähän siinä tuli aika nopeasti lähdettyä takaisin majapaikkaan viimeistelemään sunnuntain cossia.

Perus cossintekoo conii edeltävänä iltana

Kaikki muu oli tosiaan valmista paitsi Judgment-nauha, joka ei periaatteessa ole pakollinen, mutta ajattelin sen lisäävän cossin tunnistettavuusprosenttia, koska Uiharun koulupuku sinänsä on erittäin basic ja voi helposti sekoittaa johonkin random koulupukuun.

Ei jaksettu raahata silityslautaa nii silitin pyyhkeen päällä

Pirpana sai kaverin

Aamu koitti ja oli aika pukea cossit niskaan. Naureskelin jo sitä, että näytän takavuosien ernulta koulupuku päällä koska cossin seifuku muistuttaa pariakymmentä muutakin koulupukua muista animeista. Tämä cossi on ainakin mukava päällä, ehkä hieman liian ohut talviconiin.

Lauantaina jäi luentoja katsomatta, joten nyt sunnuntaina halusin käydä edes yhdellä luennolla ettei Frosti olisi jäänyt pelkäksi hengailuconiksi. Hootin ja huilaileen Viitat animeissa, anime viitoissa-luento oli erittäin viihdyttävä vaikka en viittatyypeistä kauheammin perusta. Loppuosan erittäin tieteellinen tutkimus viittojen cooliusasteista oli kirsikka kakun päällä, koska en osannut odottaa mitään sellaista.

Tässä sunnuntaipäivä tiivistettynä

Niidelin Anime, aikuisuus ja asuntolaina ei ollut ihan mulle tarkoitettu, mutta kyllä luennosta sai jotain irti vaikka en ihan kohderyhmää iän puolesta ollutkaan. Tähän oli hyvä päättää conpäivä sillä päättäjäisiin en jaksanut mennä vaikka avajaiset ihan mielenkiintoiset olivatkin.

Maskotti matkalla kotiin

Perheenlisäystä

Sellainen Frosti. Seuraavaksi Yukicon ja loppuvuoden cossisuunnitelmat ovat aika auki, tosin olen jo nyt tehnyt tälle vuodelle kaksi uutta pukua joten voisin ainakin tämän kevään käyttää vanhojen pukujen ulkoiluttamiseen muissa coneissa. Kisaaminen kiinnostaa vielä ja Traconiin saattaapi olla tai olla olematta suunnitelmia lavallaoloa ajatellen....