Outo välikohtaus ja valinnan vaikeus Yukiconissa

Yukiconissa tuli kokeiltua mammana olemista jo toiseen kertaan ja tämäkin kerta jätti hyvän mielen ja innostuksen mammailua kohtaan, jota toivottavasti pääsen tekemään jossain mahdollisimman pian.

Oma conini alkoi jo perjantaina, kun tarjoutui tilaisuus tutustua Kokoustamon tiloihin tarkemmin, jotta niissä osaisi sitten kulkea sunnuntaina. Olin viime vuoden Yukiconissa, mutta en käynyt esim. pukuhuoneissa saati backstagella eikä ollut aavistustakaan, missä ne edes olivat joten tutustumiskierros oli ihan paikallaan. Päädyin myös kasaamaan kyseistä backstagea ja roudaamaan tavaroita pukuhuoneisiin. Ei olekaan tullut ajateltua sitä määrää tavaraa, jota vänkärit ja muut työntekijät tuovat coniin muiden käytettäväksi ihan peileistä lähtien. Oma tuuletinkin oli siellä seikkailemassa ja unohdin tietysti ottaa sen mukaan sunnuntaina kotiin lähtiessä.

Cossien puolesta pistin vain vanhoja sellaisia, koska Frostiin tuli tehtyä kaksi uutta joten kaipasin hieman taukoa kun näiden välissäkään ei ollut kuin se 2 viikkoa. Lauantaina ei ollut mitään hommia joten Leia sopi hyvin meillä majoittuvan kaverin Elize-cossin kaveriksi. Sunnuntaina halusin pitää jotain rentoa jossa saattoi kumartua ja kyykkiä ja muutenkin olla rennommin joten Uiharu sopi siihen tarkoitukseen hyvin. Tosin mitä con olisi ilman cossintekostressiä ennen tapahtumaa, sillä aloin kaksi viikkoa ennen vääntämään jotain proppia kaverin cossiin.

Perjantaina kaveri majoittui meille ja hänen cossinsa oli aika lailla kesken, joten yhteisvoimin kävimme urheasti sen kimppuun ja ajattelimme vain menevämme todella myöhään nukkumaan, koska ei tässä nyt niin paljoa hommaa ole ja olihan meitä kaksi tyyppiä tekemässä sitä. Myöhäinen nukkumaanmeno muuttuikin all nighteriksi, josta ei stressiä ja epätoivoa puuttunut. Tuli välittömästi mieleen eräs Agria jonka kanssa kävi samoin...

Läjä

Aamun sarastaessa tahtia piti kiristää vielä ja unisena tuli mokailtua ties missä, esim mustat kengät lensivät märkään maaliin suoraan. Jälkikäteen ajateltua tilanne näytti varmaan aika hassulta, kun me molemmat jäätiin kattomaan kenkää iha järkyttyneinä. Maalit roiskuivat onneksi sisäpuolelle eikä niitä pahemmin näy ulkopuolelta.

Ei helkkari nyt

Teimme lähtöä vasta joskus yhden aikoihin iltapäivällä ja silloinkin puvusta oli osa vielä kesken. Aloin kuitenkin jo hermostumaan tässä vaiheessa, koska tykkään olla aikaisin paikalla coneissa vaikka mitään varsinaista tekemistä ei välttämättä olisi. Vaikka en Yukiconista maksanutkaan mammailun takia, niin haluan olla tapahtumapaikalla koko rahan edestä.

Hommat jatkuu pukuhuoneessa

Valvotun yön takia pukuhuoneesta päästyämme olimme älyttömän väsyneitä ja varmaan aika äkäisen näköisiä ja oloisia. Ensimmäistä kertaa olisin halunnut lähteä takaisin kotiin vaikka olimme paikan päälle kuitenkin raahautuneet ja tehneet cossiakin sitä varten monta tuntia. Ohjelman puolesta paikalla täytyi kuitenkin olla siihen asti, että Rintamasuunnan luento alkaisi sillä sitä en ainakahaan halunnut missata.

Tässä me
Kuva @Shincchi

Onneksi Mina tuli esittelemään uusinta ostostaan eli supersöpöä isoa lammaspehmoa ja se oli niin iso että halaaminen kävi helpommin kuin pienemmillä yksilöillä. Husbandonkin tuli moikkaamaan pihalle joten päivä piristyi aika paljon.

Ihana möffykkä ;__;

Tuntematon glitteri silmässä

Muut menivät photoshoottaamaan jonnekkin ja sain kunnian olla tavaroiden uljas vahti ja uusi lammaskaverikin sai köllötellä sylissäni.

Yhteisselfie

Loput illasta tuli haahuiltua lisää ja päädyimme muun muuassa Yukiconin päätösvideolle. Onneksi kuvaaja oli kärsinällinen, sillä meillä meni hetken aikaa keksiä sopivat poset. Harvoin olen missään videoissa ollut ihan videokuvassa, joten tämäntyylinen poseeraaminen oli aika jännää. Päätimme mennä odottelemaan luentosalin eteen sen alkamista, kun muutakaan tekemistä ei oikein ollut. Tässä kohtaa sattui tosi outo välikohtaus.

Koska luento oli sellaisessa huoneessa, joka sijaitsi tilassa joka yhdistyy hotellin tiloihin, siellä pystyi olemaan käytännösä kuka vain. Eräs tapahtumasta tietämätön nainen lähestyi meitä kiinnostuneen näköisenä ja luonnollisesti kysyi että mikäs tämä tämmöinen on ja mitä te olette ja tällasta, vastailin niihin ja hän kertoi omista kokemuksistaan alatyyleistä ja niiden ilmentymistä elämässään. Hän tiesi kyllä termistöä mutta ei käyttänyt niitä ehkä ihan samalla tavalla kuin alan harrastajat, joten vilkaisimme toisiimme kun hän puhui jotain mangaihmisistä tai vastaavasta, en nyt tarkalleen muista.

Tästä hän kuitenkin napsahti ja vaihtoi aiheen välittömästi siihen kuinka hän vittu VIHAA sitä kun ihmiset tuijottavat toisiaan samalla kun heille yrittää puhua ja kuinka ollaan vitun ylimielisiä kun vaaditaan kaikilta terminologian täydellistä hallitsemista ja meidän helvetin pukuleikit ei oo yhtään sen parempaa tekemistä kuin tavallisen tallaajan televisionkatselu ja ollaan ihan sekopäitä oikeastaan kun pukuillaan jotain fiktiivisiä hahmoja.

Luonnollisesti reaktiomme oli aika lailla "mitä häh tapahtuuko tää oikeasti", kuinka tähän kuuluu reagoida ja onko toi tyyppi nyt ihan järjissään. Sönkötin jotain tähän väliin ja hän heti vastasi että hänen reaktionsa oli joku hänen oma hahmonsa jota hän nyt esittää että hänkin on nyt tavallaan cossaaja kun pukuilee omaa hahmoaan ja eläytyy tähän vähän väliä. Olo oli entistä enemmän hämmentyneempi ja hän halusi meidän kanssamme vielä yhteiskuvan, mikä oli tavallista yhteiskuvan ottamista vähän oudompaa aiemmin käydyn keskustelun takia.

Mitä just tapahtui

Luento alkoikin aika pian ja olimme edelleen hämmentyneitä tästä tapahtumasta. Valvottu yö ja ikuisuudelta tuntunut päivä eivät yhtään auttaneet tässä asiassa. Kaveri raukka nukahti vielä luennon aikana, koska ei olisi ehkä yksin siihen aikaan illasta mennyt kuuntelemaan, mutta mun takia hän tuli sinne. Itse pysyin onneksi kuitenkin hereillä, sillä aihe oli mielenkiintoinen ja puhujat pitivät kyllä muutenkin hereillä hyvien juttujen ansiosta. Puolitoista tuntia menikin ihan hujauksessa ja koin saaneeni tärkeää informaatiota liittyen (cosplay)esiintymiseen ja treeniaikataulun tekemiseen. Rintamasuunnan seikkailuja ja kokemuksia oli myös hauska kuunnella ja nähdä videomateriaalin ja kuvien kautta.

Illalla säädin vielä seuraavan päivän cossia ja siivosimme räjähdyksen jäljiltä näyttänyttä huonettani, että siellä pystyi edes nukkumaan ja simahdimme saman tien sänkyyn päästyämme.

Jee lätkä kaulassa

Jätin aamulla kaverini nukkumaan sillä paikalla piti olla ennen ovien avautumista eikä kaveri olsii varmaan halunnu kököttää pihalla kylmässä että ovet avautuisivat. Jännitti kyllä aika paljon, koska olin valitsemassa hall cosplayhyn kisaajia pääjärjestäjän kanssa. En ole ennen valinnut kisaajia ja tiesin, että kisaajista tulee lähes aina jotain valitusta.

Meillä oli luonnollisesti säännöt kisaajien valintaan, mutta päätimme keskenämme haluavamme sellaisia ihmisiä, keitä ei ole viime aikoina näkynyt conien kisalavoilla (sijoittuneen tai ei) tai sellaisia, jotka ovat olleet edustamassa Suomea jossain kansainvälisessä kisassa (aka. niin hyviä cossaajia että voittaisivat kisan eikä muilla olisi välttämättä mahdollisuuksia). Siisti kokonaisuus oli myös yksi päätekijä valinnassa, yksinkertaisellakin puvulla pääsi mukaan jos se oli siistin näköinen.

Kaikilla mammoilla oli hihanauhat

Aikataulu oli aika tiukka ja ensimmäisen tunnin aikana alkoi stressaamaan, kun potentiaalisia kisaajaehdokkaita ei tuntunut löytyvän mistään. Ihan ymmärrettävää kyllä, ettei kaikki ole ahtautuneet siihen hienoimpaan cossiin klo 9 mennessä coniin saapuessaan. Jouduimme muutenkin lähes metsästämään kisaajat mukaan kun he karkasivat ties minne luennoille vaikka heidän pitäisi hengata aulassa. Päätimme jossain vaiheessa tekevämme kuulutuksen aiheesta ja sen jälkeen kisaajat löytyivät mukavasti aulan puolelta. Siinä vaiheessa pystyi oikeasti karsimaan kisaajat akanoista, vaikka totta kai tarkastelimme pitkään muualtakin löytyneiden kisaajien pukuja. Tuli myös huomattua se, kuinka moni ainakin tällä kertaa kieltäytyi kisakutsusta vaikka olin aina luullut että kisoihin iha hingutaan. Monilla syy oli kisan huono ajankohta eli sunnuntaina conin loppupuolella, aikana jolloin kauempana asuvat joutuat lähtemään mikäli mielivät olla kotona saman päivän puolella. 

Pakko sanoa sen verran, että on kiva kun autetaan vaikka vinkkaamalla hyviä cossaajia joita me emme olisi välttämättä huomanneet, mutta siinä vaiheessa kun kaverit ja tutut suorastaan änkevät tekemään työstäsi puolestasi alkaa vähän häiritsemään. Olimme kyllä sen verran tarkkoja, että osasimme itse sanoa keillä on potentiaalinen kisacossi ja keillä ei ehkä niinkään. Tässä vaiheessa voin myös muistuttaa että emme myöskään välttämättä huomanneet kaikkia cossaajia koko tapahtumassa, joten kaikkia halukkaita ei myös sen takia voitu ottaa mukaan. 

Scouttaamisen jälkeen esittelin lavan kisaajille ja hengailin oikeastaan backstagella kisaajien seurana ja tukena. Lievitin kuumotuksia juttelemalla ja keksin poseerauksia sellaisten kanssa, jotka eivät ihan tienneet miten lavalla pitäisi olla. Koska olin myös se, joka ohjaa kaikki kisaajat lavalle kisan aikana, selvitin siihen kuuluvat jutut juontajien ja kisaajien kanssa, joilla oli toiveita erikoisempien sisääntulojen kanssa. Muistin onneksi kaiken, vaikka tuntui että tietoa on nyt liikaa ja unohdan varmasti jotain kisan aikana.

Kisan aikana kaikki sujui niin kuin pitikin paria pientä välikohtausta lukuunottamatta jotka saatiin myös hoidettua sujuvasti, oli vähän hankalaa lähettää kisaajia lavalle, kun en meinannut kuulla juontajien puhetta kun sen perusteella piti kuitenkin toimia. Vaikka ryhmäsarjasta peruutti yli puolet, neljä ryhmää oli ihan hyvä ja suurempaa porukkaa olisi varmaan ollut aika hankala saada lavalle yhteiskuvaan niin, että kaikki näkyisivät.

Mammojen yhteisselfie! Meillä oli hyvä tiimi

Vähän däbäämistä

Lähdin kisojen jälkeen heti takaisin kotiin kun kaverin juna lähti illalla ja tavarat olivat pakkaamatta. Hänen lähdettyään olin sen verran puhki, että en jaksanut pistää edes cosseja takaisin kaappiin.

Summa summarum eli viikonloppu itsessään oli mielenkiintoinen ja jäi ainakin mieleen, lauantaina kaikki oli vähän outoa ja sunnuntaina päivä kului hujauksessa. Mammana oleminen on erittäin jees ja tahdon ehdottomasti päästä uudestaan sellaiseen hommaan. Jos on jotain kysyttävää Yukiconin hall cosplaysta, kommenttia voi pistää kommenttiboksiin alle tai vaikka twitterissä.