Kurkistus cossien taakse

Tykkään kauheasti kertoa ja esitellä kuvien avulla, miten olen cossini tehnyt ja harmikseni viime aikoina olen tehnyt cosseja, joissa vain jokin yksittäinen osa sen verran jännä, että haluaisin avata siitä pari sanaa lisää. Haluan pitää blogini sen verran järjesteltynä, että väsään mielummin omat postaukset kullekin cossille kuin että selittäisin vähän kaikista silloin tällöin ja tästä syystä nuo yksittäiset osat ovat jäänet lähinnä pyörimään mieleeni enkä ole kirjoittanut niistä lopulta mitään.

Ajattelinkin nyt uhmata aiempaa "sääntöäni" järjestelmällisyyden suhteen ja kokosin isomman tekstipläjäyksen, jossa esittelen niitä osia cosseista, jotka ovat jääneet mieleeni ja joita on ollut erityisen hauska työstää. 

Uta no Prince-sama Music 3: Haruka Nanami

Tämän cossin kanssa kävi sillä tavalla, että alun perin piti kirjoittaa koko asu auki, mutta Mimiconin jälkeen en ole halunnut edes vilkaista koko cossia päin ja kirjotus jäi kirjoittamatta. Vaikka en edelleenkään välitä kyseisestä cossista kauheasti, on mieleeni jäänyt pienen hatun teko sekä sauva.

Hatun pohja on perus paksua huopaa, joka päälle lähdin mallailemaan kankaita. En ajatellutkaan  kuinka paljon joudun pingottamaan kyseistä kangasta, että hattuni ei näyttäisi pussilta huopaisen pohjan päällä. En halunnut näkyviä tikkejä tähän hattuun, joten ompelin kaiken kiinni piilotikeillä käsin.

Sulka hatussa on ihan vain worblaa ja softista, taivutin sitä sen verran taaksepäin että se pysyy ilmassa pelkällä kuumaliimalla.

Sitten sauva. Tykkään worblan muovautumiskyvystä mutta inhoan ja vihaan sen hiomista, joten koitin keksiä tapoja, joilla välttäisin ne kamalat vaiheet. Päällystin siis sen Silk Clay-massalla, koska sauvan päässä oleva tähti on muutenkin kolmiuloitteinen. Varsi on ihan perus puukeppi, ei tarvinnut ainakaan pelätä propin katkeamista.

Kaunis

Silk Clayn päälle heitin vielä tavallista huoneilmassa kuivuvaa massaa hyyvin ohuen kerroksen ettei koko hökötys osottaudu liian painavaksi. 

Kuva: Kyuu Eturautti

Eternal Sonata: Polkan päivänvarjo

Se vähä mitä olen proppeja tähän mennessä tehnyt kulminoituu tähän päivänvarjoon, joka on hienoin proppi jonka olen saanut itse aikaan.

Teurastin hyyyvin vanhan lasten sateenvarjon ja nappasin siitä kaavat, jonka pohjalta väkersin oman vastaavan tilalle. Koska Eternal Sonatassa rakastetaan monimutkaisia kuvioita, oli tässäkin raitoja, jotka eivät menneet edes suoraan varjoa pitkin vaan ns. vääntyvät vinosti = vaatii aikamoista aivojumppaa saada keksittyä järkevin tapa toteuttaa ne.

Piirtelin vapaalla kädellä puoliksi yhteen ommeltuihin paloihin about sinnepäin olevia viivoja, testasin sitä vähän väliä rungon päälle ja piirsin uudestaan. Sama homma sitten maalin kanssa, ompelin päivänvarjon kasaan ja hoidin pienet korjaukset varjon ollessa kiinni rungossa.
Ompelin käsin koko hökötyksen kiinni runkoon ja sama homma röyhelön kanssa, ja samalla ehti katsoa monta lastenleffaa kun käsinompeluun menikin yllättävän paljon aikaa.

Koska kyseessä oli lasten sateenvarjo, varsi oli omiin ja Polkan mittasuhteisiin nähden aivan liian lyhyt. Sahasin päädyssä olleen koukun irti ja laitoin tilalle pienen pätkän perun puukeppiä, johon olin sahannut tapin jotta se ei olisi pelkän liiman varassa kiinni. Päällystin sitten koko höskän askartelumassalla ja worblalla. Suosikkijuttuni varsiosasta on päädyn pieni kukka, jonka näkee vain kun katsoo suoraan alhaalta päin :3

Päivänvarjon nupin askartelin ihan softiksesta ja worblasta, Piti tätä varten käydä ostamassa pienoismallipinsetit, sillä tulikuuma worbla ei sovellu näin pienien osien työstämiseen paljain käsin. Nupista tuli aavistuksen liian painava, sillä komeus tuppaa keikkumaan päädyssä ja Frostin aikaan kisalavalla mokoma menikin ihan nurin.

Nuppi on ontto sisältä!

Varjostus kannattaa

Taikatyttöesine

Senki Zesshou Symphogear: Hibiki Tachibanan hame

Muuten koko cossi oli ihan peruskaruaa, mutta ai että hameen raitoja oli mukava maalailla! Olin aiemmut vastaava tehnyt joskus 2014 ensimmäisen Haruka-cossini parissa ja oli mukava huomata, että tällä kertaa hameen sisäpuoli ei ollut täynnä sanomalehteä (älä käytä sitä maalausalustana kankaalle) ja raidat eivät olleet levinneet mm. kaikkialle.
Tässä hameessa meni raitoja sinne sun tänne, joten meni hetki miettiä, mistä pitää oikein aloittaa ettei sössi koko hommaa ihan täysin.

Raitapornoa

Dekimashita

Tehotytöt: Prinsessa Fyffen tukka

Halusin Fyffen hiusten olevan mahdollisimman muhkeat mutta kuitenkin pehmeät, eli styroksisäätämiset ja worblat saivat luvan jäädä pois. Tilasin halvimman mahdollisen Merida-peruukin joka Ebaysta löytyi, sillä aikomuksena oli pistää se palasiksi  ja karhea. huono kuitu olisi helpompi ommella uusiksi wefteiksi seka toimii täyteaineena saparoiden sisällä.

Alkuperäinen idea oli oikeastaan vain taitella hiukset päällekäin niin, että halutessani voisin käyttää peruukkia muihin projekteihin jos tulee tarve. Noh, suunnitelmani eivät toimineet ollenkaan peruukin painon vuoksi ja päädyin sakset napsuen kynimisen pariin.

Leikkasin peruukin tosiaan ensiksi noin polkkamittaiseksi, jotta saisin pohjaperuukin hiukset taiteltua hiusdonitsien ympärille. Ompelin myös leikatun kuidun wefteiksi ja mallailin niitä sopiviin kohtiin, sillä maksimaalisen muhkeuden saamiseksi piti jopa miettiä, mihin kohtaan minkäkin kuitunauhan sijoittaa, eikä lätkiä niitä minne sattuu kuten yleensä olen tehnyt :D..... eli samaan tapaan kuin balettitanssijoiden tutuja kasataan, lyhyintä kluitua saparon alapuolelle ja päälle pitkää, niin alla oleva lyhyt kuitu tukee sitä pidempää kuitua.

Saparo sisäpuolelta

Ompelin kuitua tylliin (random ylijäämään, joka sattui olemaan pinkkiä) ympyrän muotoon ja tein kujan, johon pujotin kuminauhat ja sidoin ne hiusdonitsiviritelmien päälle. Vähän pohjaperuukin sukimista sekä pari pinniä ja vóila! Möffösaparot valmiina.

Siinä oli nyt viime ajan cossituulahduksia omasta puolestani. En tiedä kuinka hyvin selitykseni aukesivat (toivottavasti edes kuvat auttavat hahmottamaan...!) eli jos haluat tietää lisää jostain, saa toki kysyä joko täällä blogin puolella tai somessa!