maanantai 31. toukokuuta 2021

Kun cossi ei enää kiinnosta

Hupsista, vuotta olikin vierähtänyt kohta jo puoleenväliin asti eikä tänne blogin puolelle ole tullut postauksen postausta. Toisaalta mitään merkittäviä tapahtumia cosplayrintamalla ei ole juurikaan ollut eikä myös aikaa kirjoittaa kun muu elämä on vienyt mennessään.

Mutta asiaan! Cosplayn parissa harrastusvuosia tulee tänä vuonna täyteen jo 9, eli ensi vuonna onkin juhlan paikka. Tänä aikana olen saanut suunnilleen kaikki päässä muhineet cosplayideat toteutettua, jos niihin on ostettu jo tarvikkeita tarpeeksi ja puku alkaa muodostua. Siksi teinkin nyt oman postauksen siitä, että ensimmäistä kertaa jo aloitettu puku ei tule näkemään päivänvaloa päälläni.

Mikäli olet missään vaiheessa vilkaissut "cossisuunnitelmat"-sivua täällä blogissani, Alu Princess Arthurista on keikkunut siellä jo vuodesta toiseen. Design on kerrassaan ihana ja sisältää kaikkea sitä mitä tykkään; vaaleanpunaista, mekko, pitsiä, nyörejä, hauskat kengät ja kiva kampaus. Aloitin tekemään pukua tosissaan keväällä 2019, saman kesän Nekoconia ajatellen. Tuleva esityskisa sekä kouluunhaku (ja sinne pääsy!) söi kuitenkin liikaa aikaa ja puku jäi pyörimään kaappeihin keskeneräisenä. Työstin pukua kuitenkin silloin tällöin kun siltä tuntui.
Alu: Princess Arthur

Tästä kohtaa varmaan alkoikin alamäki kyseisen cossin kanssa. Suunnilleen kaikki, mitä tein cossin eteen, tuntui menevän pieleen jollain tavalla. Lähdin tekemään pukua yläosasta alkaen, koska se tuntui tutuimmalta verrattuna esim. designiin kuuluvien nauhasandaalien tekemiseen. Totta kai lähdin tekemään sitä ilman protoa ja kappas vaan, se ei istunut ollenkaan. Kankaat roskiin ja hameen kimppuun. Hameesta tulikin liian pitkä ja hassun muotoinen, jätin hamekasan pyörimään johonkin nurkkaan. 
Peruukki oli ainoa osa, joka onnistui ensimmäisellä yrittämällä

Cossiin valikoidut kankaat

Lähdin siis työstämään paita/hame/mekossa roikkuvia härpäkkeitä, jotta saisin ajatukset pois kankaista joiden kanssa homma ei selkeästi ottanut sujuakseen. Yksinkertainen työvaihe siis edessä, koska ajattelin tehdä härpäkkeet softiksesta ja sprayata hopeisiksi metallinkiillon saamiseksi. Aluksi sujui hyvin, härpäkkeistä tuli oikein siistin kun varovaisesti hioin reunoja dremelillä ja heitin gessot päälle ennen sprayaamista. Rakensin parvekkeelleni pahvista suojan, johon teippasin härpäkkeet kiinni takapuolelta, sprayasin menemään ja jätin ne sinne kuivumaan yön yli. 

Enpä ollut ottanut huomioon säätiedotusta, joka lupasi tuolle yölle rankkasateita! Ja laisttamaton parvekkeeni ei toki pystynyt sadetta mitenkään pitämään poissa luomuksieni tieltä. Aamulla härpäkkeet olivat kyllä paikallaan, mutta tukikohta maalaamiselle oli totta kai kastunut läpimäräksi ja sprayattuun pintaan tullut ihmeellisiä läikkiä. Härpäkkeet lensivät roskiin ja tartuin sandaalien kimppuun. 

Minä härpäkkeille aamulla sateen jälkeen

En halunnut joka kerta sitoa nauhoja kun cossia pitäisin, joten ajattelin tehdä ns. polvisukat nudesta mesh-kankaasta joihin päälle ompelisin nauhat ja taakse piilovetoketju. Tein jesarista jalastani ns. muotin ja rupesin pohtimaan nauhojen asettelua sen päälle. Homma kaatui kuitenkin siihen, että nauhoja oli yksinkertaisesti liikaa ja kun otin tekemäni sukan pois muotista, nauhoja rupesi tippumaan ja jouduin aina laittamaan sen takaisin muottiin. Se niistä sandaaleista! 

Kengän osia

Palasin siis takaisin hameenraakileen luokse ajatellen, että nyt on ollut sen verran epäonnistumisia tämän puvun kanssa että tämän on pakko onnistua. Leikkasin siis ylimääräisen osan hameesta pois, kun se viimeksi oli ollut liian iso. Arvatkaa, leikkasinko liian paljon pois ja hameesta tuli liian kapea. :) 


Päätin tehdä uuden yläosan uudesta koulusta opittujen neuvojen avulla. Siitä on tällä hetkellä olemassa toimiva proto, mutta aiemmat epäonnistumiset puvun kanssa tiputtivat motivaation nollaan enkä jaksa tehdä kaikkea enää uudestaan. Nyt siis virallisesti voin todeta, etten tule tekemään tätä pukua valmiiksi. 

Harmi, että täydellinen pitsi cossia ajatellen jää käyttämättä

Miksikö tämä tekstiraamattu vain tämän julistuksen takia? Monet muutkin ovat jättäneet pukuja kesken erilaisista syistä; joko sarja/hahmo ei enää kiinnosta, materiaalit osottautuivat liian kalliiksi/vaikeaksi saada, design ei sovikaan omalle vartalolle ollenkaan, cossi on aloitettu silloin kun keho oli eri mitoissa... 

Olen sitä ihmistyyppiä, joka haluaa tehdä projektit valmiiksi eikä tykkää yhtään jättää mitään kesken, vaikka se olisikin vain jokin oma juttu eikä siihen liity muita ihmisiä. Tuntuu hirveältä tajuta, että projekti (tässä tapauksessa cossi) on syönyt paljon rahaa, aikaa, resursseja ja yöunia, on aiheuttanut vain turhautumista ja pahaa oloa sekä loppujen lopuksi päätyy vain roskiin. Halusin dropata koko cossin jo loppuvuonna 2019, mutta en millään raaskinut koska olenhan aiemmatkin puvut saanut epäonnistumista huolimatta tehtyä valmiiksi.

2020 vuotena pakotti pysähtymään ja miettimään, onko epäonnistuneen puvunraakileen säilyttäminen komerossa kuukaudesta toiseen ollenkaan järkevää. Jos olisi ollut coneja, olisin varmasti rykäissyt cossin väkipakolla kasaan, koska siinä olisi ollut jonkinlainen ulkoinen motivaatio pitämässä liekkiä yllä. 

Hassua, miten mieli teki tästäkin näin ison mörön, vaikka tämähän ei kosketa muiden kuin minun elämääni millään tavalla. Kukaan ei tule conissa supisemaan keskenään, että miten Minervainen jätti nyt sen yhden cossin kesken ja tuhlasi luonnonvaroja johonkin niin turhaan projektiin. Enhän minäkään edes muista, jos jollakin kaverilla on jäänyt joku puku tekemättä enkä varsinkaan ajattele sitä huonona asiana. Pitäisi yrittää muistaa olla yhtä armollinen itselleen kuin on muitakin kohtaan.

Kiitos kuin luit tänne asti tätä henkilökohtaista jaarittelua, ensi kertaan (jonkin muun kuin rönsyilevän tekstin merkeissä)!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti