Valehtelisin jos väittäisin, etten pelännyt että Desucon perutaan joko pandemian tai käynnissä olevan sodan takia. Kaikeksi onneksi con saatiin kuitenkin pystyyn ja vaikka näin seuraavalla viikolla moni, minä mukaanlukien, onkin saanut sieltä conilootin lisäksi mukaan flunssaoireita ja jopa tartunnan, se oli sen arvoista näin pitkän tauon jälkeen.
Itse ainakin otin tietoisen riskin coniin lähtiessä, sillä olisihan se suoranainen ihme jos 3000 hengen tapahtumasta kaikki selviäisivät ilman mitään oireita.
Oma Desuconini alkoi jo viime vuoden puolella, kun tuli puheeksi että mua voitaisiin haastatella Desuconin cosplayvastaavan pestiä varten. Ei harmittanut yhtään, kun itseni sijaan Anakichi valikoitui siihen hommaan, sillä tiesin että hänen käsissään hommat hoituu! Ja tämän seurauksena syntyikin oma roolini eli Ylikuuttimamma, käytännössä siis cosplayvastaavan oikea käsi, joka olisi kisapäivänä backstagella tavoitettavissa, kun cosplayvastaavan tiedettiin olevan kiireinen muualla aika pitkälti koko päivän ajan. Ylikuuttimamman hommiin kuului myös cosplaymammojen (tai Desun tapauksessa cosplaykuuttien) ohjeistus ennen conia ja sen aikana sekä ryhmäyttäminen.
Yukiconin aikoina mammaillessa parasta mielestäni oli se, että tiesin etukäteen oman tiimini sekä omat tehtäväni kisapäivän aikana tarkkaan ja tahdoin ehdottomasti tuoda tätä fiilistä myös Desun puolelle. Pidimme kuuttien kesken yhteyttä Discordissa ennen conia ja järjestin etänä infotilaisuuden, jossa pääsimme tutustumaan toisiimme sekä puhumaan yhdessä kisapäivän aikatauluista, joista olin tehnyt aikamoisen kasan taulukoita Exceliin.
Viikonlopun aikana puhuinkin "aikatauluraamatusta", kun se tärkein taulukko olikin paisunut aika isoksi mitä lähemmäs conia päästiin. :D
Itse conista sitten!
Tuttuun tapaan väkersin cossia vielä viimeiseen iltaan asti ja joidenkin osien teon jouduin jättämään toiseen kertaan kun aikaa menikin oletettua kauemmin. Vaikka otinkin perjantain vapaaksi töistä, en jaksanut pistää cossia päälle vaan menin ihan arki-lookissa. Koska lauantaina olin koko päivän töissä, käytin perjantain pääosin tuttujen moikkailuun ja hengailuun. Avajaisissa tosin oli pakko käydä ja olipa taas ihanaa nähdä teatterihommia lavalla livenä!
 |
| Hotellihuoneessa oli kunnon valaistukset peilissä! |
Lauantaina pistin päälle tutun ja turvallisen Auroran, koska se on mukava päällä, siististi tehty, hengittävä ja näyttää kivalta! Täydellinen mammiluasu siis. Laskin että tää oli viides kerta kun pistän sen päälle alle vuoden sisään, siis ihan käsittämätöntä kun ollut vielä pandemiavuosi takana! Selkeästi hyvän cossin olen tehnyt kun tekee mieli laittaa se aina vaan uudestaan päälle.
Backstagen cosplaykuutit erotti vaaleanpunaisista pupunkorvista, jotka Anakichi taikoi koko tiimille, omani mätsäsivät myös hyvin cossin kanssa!
Backstagen cosplaykuutit erotti vaaleanpunaisista pupunkorvista, jotka Anakichi taikoi koko tiimille, omani mätsäsivät myös hyvin cossin kanssa!
 |
| Aurora-pupu |
Jännitti tosi paljon, miten kisapäivä tulee sujumaan, kun on täysin uusi kisaformaatti sekä se, että allekirjoittanut olisi backstagella "se, joka tietää" mitä tulee kisaajien tai kuuttien kysymyksiin. Onneksi osasin vastailla ihan hyvin loppujen lopuksi perusjuttuihin sekä kiperätkin kysymykset saatiin vietyä eteenpäin asiasta jotain tietävän korviin. Tärkeintä ei kuitenkaan ole välttämättä edes tietää kaikkea vaan lähinnä tietää, keneltä kysyä jos ei itse tiedä.
Kisapäivänä oli omat haasteensa kuten varmasti jokaisessa cosplaykilpailussa ylipäätään, mutta olosuhteisiin sekä käytettävissä olleisiin resursseihin nähden koin, että suoriuduimme hommasta oikein hyvin! Ensi kerralla osaa sitten varautua jo etukäteen, kuten aikatauluihin olisi suotavaa yrittää sujauttaa vielä enemmän pelivaraa ja taukoja kuin mitä nyt oli (vaikka koitin kovasti sellaisia laittaa kesädesuunkin.....).
Yksi asia, mihin erityisesti tahtoisin kuitenkin puuttua tarkemmin ensi kerralla, on kisaajien käytös cosplaymammoja kohtaan backstagella.
Valitettavasti kisaajien stressi, joka voi olla aiheutunut kisapäivän koitoksista sekä kisan järjestelyistä, usein purkaantuu kisaajan lähellä oleviin mammoihin ja näin sen ei pitäisi olla. Kisapäivä on ymmärrettävästi erityisen stressaava, jos on pukutuomarointi + lavaharkka-combo saman päivän aikana ja muuttuvia tekijöitä tulee kisasta riippumatta väistämättä, mutta se ei oikeuta valittamaan työvoimalle, erityisesti jos asia on sellainen mitä ei pysty kisapäivänä enää ratkaisemaan.
Valitettavasti kisaajien stressi, joka voi olla aiheutunut kisapäivän koitoksista sekä kisan järjestelyistä, usein purkaantuu kisaajan lähellä oleviin mammoihin ja näin sen ei pitäisi olla. Kisapäivä on ymmärrettävästi erityisen stressaava, jos on pukutuomarointi + lavaharkka-combo saman päivän aikana ja muuttuvia tekijöitä tulee kisasta riippumatta väistämättä, mutta se ei oikeuta valittamaan työvoimalle, erityisesti jos asia on sellainen mitä ei pysty kisapäivänä enää ratkaisemaan.
Mammat ovat vapaaehtoisesti töissä ja paikalla juuri kisaajan tarpeita varten, joten on mielestäni harmillista, että pahimmillaan kisaajan, muiden kisaajien sekä cossimamman päivä menee mönkään jos kisaaja purkaa päivän kisaa koskevat negatiiviset tunteensa työntekijöihin. Mammalla ei välttämättä ole osaa eikä arpaa cosplaykisoja koskeviin päätöksiin, vaan toimii parhaansa mukaan annettujen ohjeiden varassa.
Negatiivisen palautteen voi jättää kisan jälkeen suoraan cosplayvastaavalle tai palautelomakkeeseen, jolloin palaute menee suoraan oikeaan osoitteeseen ilman välikäsiä ja ylimääräistä pahaa mieltä.
Tämä ei ole vain nyt Desussa ollut juttu, vaan olen törmännyt vastaanvanlaiseen käytökseen pari kertaa aiemmissa tapahtumissa mammaillessa. Aiempi teksti on vain omia havaintojani ja kokemuksiani, eikä edusta Desuconin näkemystä vaikka siellä olenkin töissä.
Mutta joo, sujuivat siis hyvin ilman kommelluksia eikä yleisöön varmasti (en ole ainakaan kuullut) näkynyt mahdollisia sählinkejä backstagen puolelta. Oli hassua kun lopulta mä olin se, joka jäi backstagelle kisaajien kanssa ja olo oli kuin kanaemolla, kun muut kuutit olivat asemissaan lavan lähistöllä eikä siinä silmäetäisyydellä. Kaikki suoriutuivat kuitenkin hienosti hommistaan ja kisaajatkin pääsivät ajallaan lavalle.
 |
| Ihanat bäkkärikuutit <3 |
Sunnuntaina pääsin vihdoin pukemaan päälle (ensimmäistä kertaa ikinä kun edellisenä iltana ompelin vielä neppareita siihen.........) uuden cossini, Katarinan Hamefurasta!
Olen jo ainakin kaksi kertaa aiemmin tehnyt uutta cossia kesädesuun paniikissa edellisenä yönä ja lopputulos ei ole ollut niin hyvä kuin olisin toivonut, joten kiva että tässä asiassa oli nyt tapahtunut muutosta. Seurasin ihan loppuun asti omia fiiliksiä cossin teon suhteen ja olin täysin valmis jättämään puvun kotiin, jos näytti siltä että joutuisin menettämään hermojen lisäksi yöunet sen parissa. Huonoissa fiiliksissä menevä conipäivä ei ole uuden puvun väärti!
Kevään aikataulullisista haasteista huolimatta sain uuden cossin puettavaan kuntoon Desuconiin ja vaikka korjattavaa ja muokattavaa löytyi heti päälle pukiessa, ne ei eivät häirinneet liiaksi ja pystyin hyvillä mielin marssimaan Sibbelle.
Ja voihan että, millaisen vastaanoton puku sai! Olin muutamalle kaverille ja tutulle hehkuttanut puvun yksityiskohtia mutta muuten olin aika hissun kissun, joten oli tosi kivaa kun paikan päällä haluttiin tutkia näitä yksityiskohtia ihan livenä ja kehuttiin pukua ylipäätään. Moni tuntematon kävijä myös kehui asun siistiä jälkeä sekä hahmonnäkössyyttä, iih! Yksi uusi tuttavuus myös moikatessa totesi että "ai se olit sinä, katoin kauempaa vaan että onpa hyvin tehty puku" ja sydän meinasi pakahtua.
Olen jonkin verran ottanut paineita ja stressiä siitä, että nyt kun opiskelen vaatetusalaa, ovat cossini automaattisesti täysin virheettömiä ja ammattilaistasoa ja sen riman alapuolelle ei sovi mennä. Katarinan suhteen olen noin muuten kyllä ihan tyytyväinen, joskin muutama kohta on vähän rytyssä tai ei istu ihan yksi yhteen ties mistä johtuen, jonka takia otin etukäteen paineita, että tutut tms katsovat cossia nyrpeästi kun se ei olekaan sitä, mitä odottivat minulta.
Näiden ajatusten takia oli ihan erityisen ihanaa, kun nimenomaan puvun teknisiä ominaisuuksia (siisti ompelujälki ja hyvä siluetti) kehuttiin! Vaikka toki tiedostan oman taitotasoni mitä tulee kaavoittamiseen ja ompeluun, en todellakaan ota positiivisia kommentteja itsestäänselvyytenä.
Olen jonkin verran ottanut paineita ja stressiä siitä, että nyt kun opiskelen vaatetusalaa, ovat cossini automaattisesti täysin virheettömiä ja ammattilaistasoa ja sen riman alapuolelle ei sovi mennä. Katarinan suhteen olen noin muuten kyllä ihan tyytyväinen, joskin muutama kohta on vähän rytyssä tai ei istu ihan yksi yhteen ties mistä johtuen, jonka takia otin etukäteen paineita, että tutut tms katsovat cossia nyrpeästi kun se ei olekaan sitä, mitä odottivat minulta.
Näiden ajatusten takia oli ihan erityisen ihanaa, kun nimenomaan puvun teknisiä ominaisuuksia (siisti ompelujälki ja hyvä siluetti) kehuttiin! Vaikka toki tiedostan oman taitotasoni mitä tulee kaavoittamiseen ja ompeluun, en todellakaan ota positiivisia kommentteja itsestäänselvyytenä.
Kävimme Reggyn kanssa photoshoottaamassa Katarinaa ja vaikka en coneissa shoottailua ihan kauheasti harrasta (edellinen kerta taisi olla 2015?), oli tällainen suht ex tempore-kuvailu hauskaa ja pääsin samalla tutustumaan rauhassa Katarinassa poseeraamiseen.
 |
| Kuva @Regzo |
 |
| Kuva @Regzo |
Sunnuntaina sain hoidettua sosiaaliset tekemiseni eli kaverien näkemiset ja uusien tuttavuuksien kanssa juttelut, kun lauantai oli mennyt 100% backstagella. Päättäjäiset sentään kävin ohjelman puolesta katsomassa!
Työvoimana jäin myös purkuun sekä kaatoon ja tästä viisastuneena ensi kerralla mahdollisuuksien mukaan olisin myös maanantain Lahdessa, niin ei tarvitsisi väsyneenä ryömiä juna-asemalle ja siitä vielä kotiin, tässä tapauksessa klo 8 töihin seuraavana aamuna.
 |
| Coniloot, lasken myös mammailupupunkorvat lootiksi :D |
Kaiken kaikkiaan lähes täydellinen paluu conittamiseen tauon jälkeen, melkein kaikki odotukset pitivät paikkansa ja tätä viikonloppua muistelen lämmöllä vielä pitkään. Oli ihanaa olla ensimmäistä kertaa töissä Desussa, tuntui heti että olen "yhtä perhettä" ja otettiin vastaan, vaikka en entuudestaan tuntenutkaan ihan kauheasti desuporukkaa. Kiitos kaikille keidän kanssa olin missään tekemisissä viikonlopun aikana, te mahdollistitte tämän fiiliksen! <3
Ensi kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti