Coniskene vuonna 2023 ja muita mietteitä

Huom! Postaus sisältää paljon tajunnanvirtaa sekä sanan "coniskene"-viljelyä. 

Olemukseni viime aikojen somekeskustelun pyörteissä

Olen viime aikoina pohtinut melko paljon sitä, miten eriytyneitä coniskenen nuorimmat ja vanhemmat harrastajat ovat toisistaan, erityisesti cossaajien keskuudessa. En puhu nyt siitä, että yläasteikäisten pitäisi kiinnostua +30-vuotiaiden animeharrastajien asuntolainoista tai vakitöissä käyvien cossaajien täytyisi kaveerata coneissa tästedes vain lukiolaisten kanssa, vaan siitä, että coneissa jo pidemmän aikaan vakiintuneet kasvot ja skenen uuden harrastajat (olivat he sitten alaikäisiä tai myös niitä töissäkäyviä aikuisia) eivät tunnu kohtaavan oikein missään tällä hetkellä. Erityisten nuorempien cossaajien harrastus on vahvasti keskittynyt Tiktokiin, jossa taas suomalaisia täysi-ikäisiä cosplayharrastajia on aktiivisesti tietääkseni ihan kourallinen. 

Somealustat harrastuksen kannalta ovat olleet jo ennen koronaa hyvin pirstaleiset ja harrastajat ovat eriytyneet kaveriporukoiden omiin Discord-yhteisöihin tai Tiktok-kupliin, joihin niihin kuulumattomat eivät pääse oikein muuten, kuin tutustumalla jo valmiiksi sisällä oleviin tyyppeihin. Ja mites tutustut, kun et edes tiedä, missä kaikki muut harrastajat ovat? 

Olen itse verrattain uutena aloittanut conittamisen, kun vertaa esimerkiksi Desuconin tai Traconin kaltaisiin järjestäjätahoihin, jossa porukkaa on tehnyt tapahtumia ennen kuin olen itse edes käynyt ensimmäisessä conissani. Olen sitä sukupolvea, joka on ostanut lapsuutensa mangapokkarit lähi-Prismasta ja Facebookin kautta ollut ensimmäisissä cossimiiteissäni.
Aloin varhain seuraamaan cosplay- ja coniskeneä yleisellä tasolla ja olin melko hyvin perillä siitä, mikä vihastutti ja ihastutti skenessä aikoinaan. Hengasin kuitenkin cosplayharrastukseni alkuaikoina pääosin omanikäisteni kanssa. Miten siis tiesin lukioikäisenä, miksi kutsuvieraskisat Cosvisionissa 2014 epäonnistuivat monien kisaajien mielestä, millä tavoin länkkäricosseihin aikoinaan suhtauduttiin Desuconeissa ja miksi putkessa ei saa pysähtyä?

Luin aivan sikana skenen silloisten aktiivien cosplayblogeja ja niiden coniraportteja.
Ja minkä ikäiset näitä blogeja kirjoittivat? Siitä en tarkalleen ottaen edes tiedä, mutta kaikki olivat ainakin vanhempia (=aikuisia) kuin minä silloin lukijana. En tuntenut henkilökohtaisesti ketään niistä, keiden blogeja luin aktiivisesti. Eikä se haitannut, sillä blogien kautta sain täysin erilaisen ikkunan conittamiseen kuin kavereiden kanssa pihalla hengaaminen ja sitä kautta innostuin itsekin mm. kisaamaan ja lopulta työskentelemään cosplaybackstagella, joissa teen töitä pääosin nykyään kävijänä olemisen sijaan. Ja olen tällä hetkellä juuri sitä ns. uutta verta, joka todennäköisesti tulee työskentelemään conien parissa silloinkin, kun itseäni vanhemmat harrastajat poistuvat skenestä (tätä en tietenkään osaa ennustaa, mutta periaatteessa). 
Olin 17-vuotias, kun olin ensimmäisen kerran conissa töissä. En tiedä, olisinko päätynyt niin nuorena hommiin, jos en olisi jo muutamaa vuotta aiemmin ahminut muiden cosplaymammojen, kisaajien ja tuomarien kertomuksia päivästään conissa kulissien takaa. Muistan ajatelleeni tuolloin, että wouu nyt oon myös yhtä cool kuin kaikki muutkin Oikeat Aikuiset cossaajat :D 

En siis teininä hengannut lähes ollenkaan itseäni vanhempien harrastajien kanssa, mutta olin blogien kautta kytköksissä skeneen ja koin olevani osa sitä, vaikka muut skeneläiset eivät tod. näk. edes tienneet olemassaolostani. Yhteenkuuluvuuden ja osallistumisen tunne oli kuitenkin näin syntynyt, joka kannusti ja rohkaisi aikoinaan aloittamaan kisaamiseen sekä tekemään niitä samoja tapahtumia, joissa olin aiemmin ollut vain kävijänä. Ja unohtamatta sitä, että olen ollut mukana perustamassa täysin uusia tapahtumia: PKSC:n Meriharju-cosplayphotoshoot -tapahtuma sekä nyt syksyllä tuleva Shumicon!

Tähän väliin kiitos siis kaikille, jotka ovat kirjoittaneet cosplayblogeja ainakin välillä 2012-2017 ja sitä aiemmin! Ilman niitä en varmaan olisi tässä pisteessä, kirjoittamassa vuonna 2023 postausta omaan cosplayblogiini siitä, että tapahtumia on ollut kiva järjestää. Erityismaininta Fukkan blogille, jota hän päivittää edelleen ja jota luen ihan yhtä mielellään kuin teini-ikäisenä :D 

Palatakseni aiheeseen, en tosiaan tiedä, millä tavoin tätä railoa kannattaa tai edes voi alkaa kuromaan umpeen, jotta uudet harrastajat (tai ne skenessä jo valmiiksi jonkun aikaa olleet) saataisiin innostumaan tapahtumien järjestämisestä, jotta jo olemassaoleviin coneihin saataisiin työvoimaa sekä vastaavia ja mahdollisesti myös uusia tapahtumia hillitsemään tämänhetkisten isojen tapahtumien suosiota.
Blogit ovat alustana tehneet kuolemaa jo joskus 2015 tienoilla (eli juuri silloin kun aloin itse kirjoittamaan :D) ihan noin muutenkin sekä cosplayrintamalla enkä koe, että uusien cosplay/con- aiheisten blogien perustaminen ja niiden päivittäminen olisi ratkaisu tähän. Varsinkaan, jos sellainen blogi olisi perustettu tasan sitä varten, että nuori voisi löytää sen ja inspiroitua järjestämään coneja.

Uuden ja kokeneemman harrastajan kohtaamisen ja kanssakäymisen tulisi olla orgaanista, jotta yhteenkuuluvuuden tunne coniskeneen voisi syntyä. Tässä tosin erityisesti korona-aikaan pahentunut ongelma ilmenee: yhteistä alustaa suomenkieliselle anime/manga/cosplayharrastamiselle ei oikein ole. 

Muistan, että jo joskus 2017 (ellei jo aiemmin) on ollut ilmoilla ensimmäiset valitukset siitä, että skene on eriytynyt eikä porukkaa kohtaa enää samalla tavalla randomisti kuin jossain Aniki-foorumilla aikoinaan jossa kaikki olivat, vaan pitää tietää että keitä kannattaa seurata Twitterissä, jotta pysyy perillä coniskenen uusimmista tuulahduksista. Nykyään enää Twitterissä seuraaminenkaan ei riitä, kun osa on pelkästään Instagramissa, jotkut sen lisäksi myös Twitterissä, toiset taas pelkästään suljetuissa Discord-ryhmissä ja loput Tiktokissa. Ja näiden lisäksi kaikki muut alustat ja sovellukset, joista en edes tiedä. 

Koen, että tällä hetkellä ongelmana ei ole välttämättä edes täysin se, että uudet harrastajat eivät tiedä, mistä lähteä liikkeelle jos haluaa a.) työskennellä conissa tai b.) aloittaa täysin uuden tapahtuman tekemisen. Puuttelliset tiedot tapahtumien järjestämisestä sekä hiljaisen tiedon siirtyminen tai oikeastaan siirtymättömyys on oma pulmansa, mutta tärkeintä olisi mielestäni saada jonkinlainen, edes ns. passiivinen kontakti uusiin harrastajiin luonnollisesti niin, että harrastaja voi kokea saavansa vielä enemmän irti tapahtumista kuin kävijänä. Fiilis siitä, että "hei, mäkin haluan olla osana sitä, mitä nuo toiset tekee". 

Kaikki eivät tietenkään välttämättä edes halua olla töissä tapahtumissa, vaan nauttia coneista kävijänä.
Aikoinaan tuutor-koulutukseni aikana amkissa oli eräällä puhujalla hyvä näkökulma siitä, että tietynlaiset ihmiset päätyvät usein elämänsä aikana mukaan tietynlaiseen (yleensä yhteisölliseen) toimintaan, monesti useaan sellaiseen yhtä aikaa: oppilaskunnassa toimiminen peruskoulussa, tuutorina oleminen korkeakoulussa ja siitä tietenkin suuntana on taloyhtiön hallituksessa oleminen. Samaan aikaan joitakin ei kiinnosta tällainen toiminta ollenkaan, eivätkä elämänsä aikana päädy edes kertaluontoisesti tällaisiin. 
Tälläkin hetkellä monet työstävät useaa eri tapahtumaa ja muita conittamiseen liittyviä oheisharrastuksia yhtä aikaa, osittain myös siksi että järjestäjiä ei ole tarpeeksi, mutta myös sen takia, että tykkäävät olla mukana tämäntyyppisessä toiminnassa vapaa-ajallaan ja tekevät sen myös ilmaiseksi. 
Miten siis coniskeneen saataisiin mukaan niin yhteisöllisyyden kuin tekijäkadon puolesta niitä, jotka ovat vaikka aktiivisia siellä oppilaskunnassa ja olisivat myös kiinnostuneet (anime)harrastuksensa lisäksi myös conien järjestämisestä?

Tähän minulla ei ole vastauksia, eikä varmaan kellään ole, koska aihe on melko monimutkainen mistä tahansa kulmasta tarkasteltuna. Uudet harrastajat eivät välttämättä tiedä conien järjestämisen taustoja ja osa luulee, että conit toimivat samalla tavalla kuin massiiviset, kaupalliset messutapahtumat. Tai tällaisen kuvan olen saanut viime aikoina, erityisesti nyt räjähdysmäisen nopeasti loppuunmyyneen Desuconin osalta, jonka somekanavien kommenttikentät ovat kuluneen viikon aikana laulaneet aika hurjaa tahtia.

Muutama kommentti

Toivoisin kovasti, että vapaaehtoisesti järjestettyjen tapahtumien sekä niiden järjestäjien haukkuminen Twitterissä ei olisi se suunta, johon uudet sekä vanhemmat harrastajat ovat menossa, vaan tämäntyyppisestä toiminnasta kiinnostuneet saataisiin mukaan ennen kuin tämänhetkiset aktiivit lähtevät pois. Monille, myös mulle, conien järjestämisessä sekä niissä työskentelyssä tärkeitä ja mielekkäintä on juurikin muiden kanssa työskentely ja sitä kautta kaverien ja ystävien saaminen. Into järjestämiseen voi lopahtaa nopeasti, jos kaverit kaikkoavat ympäriltä kun tapahtumien kävijät heittävät negaa minkä kerkeävät. Tämä kävi Yukiconin kanssa, joka pyöri kyllä useamman vuoden, mutta lopulta kiinnostuneita järjestäjiä ei vain ollut tarpeeksi ja con lakkasi olemasta.  

Olisikin siis tärkeää, että saataisiin uusia tyyppejä mukaan tekemään coneja, mutta ei kuitenkaan syyllistämällä ja vähättelemällä kaikkia "vaan tapahtumia kritisoivina kävijöinä". Pitäisi saada yhteys niihin, jotka voisivat kokea saavansa tapahtumista vielä enemmän irti, kuin ovat edes tulleet ajatelleeksi ja kokevat tapahtumien tekemisen mielekkäänä vielä vuosienkin päästä.

Olen myös pohtinut sitä, millä tavoin nuorempi sukupolvi, erityisesti korona-aikaan, on saanut kuulla coneista kun sellaisia ei hetkeen järjestetty. Ainakin Youtubessa ja varmaan myös Tiktokissa on jotkut postanneet heti conin jälkeen tai niiden aikana vlogeja tai hassutteluvideoita tms. ja tätä kautta videoita katsovat ovat halunneet itsekin osallistua, ihan kuten aikoinaan kun itse innostuin jonkun  cosplaybackstagella työskennelleen coniraporttien lukemisen kautta conissa työskentelystä. Olen käsittänyt, että vlogityyppistä sisältöä  tuotetaan kyllä edelleen, mutta minivlogien muodossa Instastoryihin tai Tiktokiin. 

Niissä videoissa mitä olen itse nähnyt, näkökulma on lähes aina kävijässä ja kävijän tuottamassa sisällössä eikä conien järjestäjät kauheammin taltioi työpäiväänsä muille jakoon.
Näin toki järjestäjän näkökulmasta ymmärrän täysin miksi, välillä on vaan niin hektistä ettei kerkeä kuin kelloa katsoa kännykästä eli ei todellakaan ole aikaa videoiden kuvaamiseen :D Mutta ajatuksen puolesta sellainen voisi tuoda järjestäjää ja conissa työskentelevän työntekijän päivää lähemmäs uusia harrastajia ja kertoo, että tapahtumia tekee ihan samanlaiset nörtit kuin mitä kävijätkin ovat, eikä kyse ole megakorporaatioiden massienkeräystapahtumasta.
Tämä toki vaatii sen, että videon tms. tekijä haluaa aidosti itse kuvata sellaisia videoita itseään tai kavereitaan varten, eikä kuvaa vain siksi, että saadaan tämäntyylistä näkökulmaa esiin muille harrastajille. Kuten aiemmin mainittua, kanssakäymisen tulisi olla orgaanista että se loisi oikeasti jonkinlaisen yhteyden harrastajien välille. 

Sellaisia mietteitä! Pahoittelut, jos odotit näinkin pitkän selotuksen jälkeen saavasi loppua kohden ahaa-elämyksiä sekä ratkaisuehdotuksia. Ajattelin tällä kertaa iskevän twiitin tai twiittiketjun sijaan naputella kaikki asiaa koskettavat, mutta rönsyilevät ajatukset samaan paikkaan. Erityisesti halusin tuoda esiin oman polkuni coneissa töissä olemiseen. 

Jos tästä postauksesta heräsi jotain ajatuksia, niitä voi heitellä kommenttiosioon tai kommentoida Twitterissä.