Paljettia ja röyhelöä round 2 - Kirari WIP

Ajattelin avata vähä tarkemmin Comic Conissa nähtyä kisapukuani! Miten puku on rakennettu lavalla tapahtuvaa pikavaihtoa ajatellen, miten valitsin (ehkä jopa epätavalliset) materiaalit ja mitä ajatuksia hahmon design minussa herätti, kun asu on tyköistuva ja käsivarret paljaana?

Viittaan postauksessa paljon esitykseeni, joten suosittelen lukemaan Comic Con-postaukseni ja katsomaan SM-kilpailuesitykseni ennen tämän postauksen lukemista!

Olen menossa E2C-finaaliin tällä samalla asulla (shortit ja helma tulevat molemmat mukaan), mutta uudella esityksellä. Uudessa esityksessä on jälleen kaksi asunvaihtoa, mutta karsintaesityksestä poiketen ensimmäinen asu olisi eri. Ajattelin sisällyttää sekä nyt tällä hetkellä kesken olevan quick-change asun sekä karsinnoissa nähdyn pallomekon tekoprosessin samaan postaukseen finaalin jälkeen, jotta voisin puhua enemmänkin erityisesti pikavaihto-asuista. Toisin sanoen tässä postauksessa keskityn vain tähän punaiseen asuun, jossa on sama yläosa mutta kaksi alaosaa. 

Mainittakoon, että olen tehnyt tämän saman puvun noin kymmenisen vuotta sitten ja siitä löytyy myös blogipostaus! Postauksen otsikko on viittaus tähän :D Saman cossin tekeminen uudestaan paremmilla taidoilla oli silmiä avaavaa, kun kehityksen pystyi näkemään niin konkreettisesti. Lisäksi oli jo jotain kokemusta siitä, mitkä materiaalivalinnat eivät olleetkaan ihan parhaimmat. 

Materiaalivalinnat

Taustatietona, että hahmo on 14-vuotias idoli Kirari Tsukishima, sarjasta Kirarin Revolution. Asua tehdessä tutustuin rutkasti japanilaisten idolien esiintymisasuihin (en muuten ole oikein perillä tai seuraa) materiaali-inspiksen perässä. Kirarin ääninäyttelijä oli aikanaan myös ihan oikea idoli ja on vetänyt useampaakin Kirari-keikkaa juuri hahmon erilaisissa asuissa. Tämä cossini on myös näkynyt sekä virallisessa musiikkivideossa että lavalla ääninäyttelijän päällä, tässä versiossa yläosa on usein glitterinen, vaikka reffikuvassa asu on enemmän sellaisen kiiltävän satiinin näköinen. Asunvaihdon takia helma on jotain kevyttä tylliä ja/tai ohutta satiinia päällekäin, jossa se on saatu mahtumaan laatikkomallisen pallomekon sisään. Tai näin ainakin itse päättelin, referenssimateriaali on vuosilta 2006-2009 joten täysin tarkkaa tietoa minulla ei ole. Samaisessa "live-versiossa" (kutsutaan sitä jatkossakin näin :D) asun hattu on myös tehty paljettikankaasta ja säihkyy, samaten myös saappaiden rusetit. 

Ääninäyttelijän esitys asunvaihdon kanssa katsottavissa täältä.

Glitteriä havaittavissa!

Tästä inspiroituneena päätin lähteä samantyyliselle linjalle materiaalivalintojen kanssa, eli yläosa olisi paljettia ja/tai strasseja ja helma satiinia. Otin tietoisen riskin noin tekstuurisen yläosan kanssa, koska koin, että se tukisi esitykseni tarinankerrontaa. Esityksessä Kirari tosiaan sotkee ensimmäisen mekkonsa ja lähtee etsimään toista asua. Koin, että esityksen näyttävyyttä ja mielenkiintoa lisää se, että uusi asu on jollain tavalla mielenkiintoisempi kuin ensimmäinen asu. Shortsiasu ei ehkä itsessään ole niin näyttävä, mutta kimaltavat materiaalit lisäisivät asun kiinnostavuutta (ainakin omasta mielestäni). 
Helman kanssa pohdin materiaalia pitkään. Koska helma on irrotettava ja laitan sen lavalla 10 sekunnin aikana putkilon sisällä, sen tulisi olla yhtä aikaa kevyt, mutta kestävä. 

Materiaaleja

Aluskorsetti

Ihan ensiksi lähdin rakentamaan asun struktuuria, eli aluskorsettia. Halusin tehdä korsetin siksi, että yläosa on hihaton ja helma tulisi todennäköisesti vetämään sitä alaspäin painollaan. Lisäksi hahmo on melko eri mallinen kuin minä ja korsetin avulla pystyisin vähän muovaamaan kroppaani, esimerkiksi saamaan rintakehältä jonkin verran massaa pois. Korsetin tarkoituksena ei ole siis tehdä ampiaisvyötäröä tai tiimalasia, vaan tasapainottaa yläpainoitteista kehoani ja tuomaan tukea asun muille osille. 

En ole aiemmin tehnyt kunnon korsettia ja tutustuin aiheeseen Youtube-videoiden sekä Korsetin paluu-kirjan avulla. Onneksi perehdyin ennen kuin lähdin vaan tekemään, niissä olikin huomattavasti enemmän teknisiä asioita kuin oletin (vaikka luulin että olen melko hyvin perillä aiheesta). Esimerkiksi vyötärölle tuleva "tukinauha" tuli minulle uutena tietona. 

Kaavan muokkasin muutama vuosi sitten tekemäni Aurora-cossin päällikorsetin kaavasta. Materiaalina minulla oli paksu puuvillasatiini (ei ehkä paras valinta, käytin kotoa löytyneitä materiaaleja :D)

Valmis korsetti

Aluskorsetista tuli ihan ok, opin paljon uutta mutta on myös paljon seikkoja, jotka tekisin nyt eri tavalla, esimerkiksi korsetti on takaa vähän liian pitkä. Olen kuitenkin käyttänyt sitä useasti myös tämän cossin ulkopuolella! 

Päällikorsetti

Päällikorsetin kaavoitin aluskorsetin kaavojen pohjalta, ainoa eroavaisuus oikeastaan on päällikorsetin valkoinen etupaneeli.

Näissä vanhemmissa animeissa on ehdottomasti aina se ongelma, että referenssikuvia on hyvin vähän ja laatu vaihtelee ja tämä ei ole poikkeus, yläosan mittasuhteet tuntuivat heittelevän joka jaksossa ja esimerkiksi rusettien leveys, koko ja sijainti oli enemmän jo sellanen "herran haltuun"-juttu kun meinasin tulla hulluksi niiden kanssa :D 

Mainitsin aiemmin, että halusin käyttää päällikorsetissa jotain kimaltavaa materiaalia, esim. strasseja ja/tai paljetteja. Työmäärältä yksittäisten strassien liimaus ei tuntunut kauhean järkevältä ja lähdin aluksi metsästämään valmista kangasta. Löysin Eurokankaasta täydellisen punaisen paljettikankaan, jonka paljetit eivät olleet liian isoja tai ommeltu liian harvaan, kuten monesti valmiit paljettikankaat ovat.  Ainoa epätäydellisyys oli hinta, 57 €/metri, jonka sain onneksi vähän alennettuun hintaan Black Friday-aleista. Kärsimys ei suinkaan päättynyt maksamisvaiheeseen, vaan paljettikankaan työstäminen ennen ompelua oli myös todella sotkuista, hidasta ja vaivalloista, sillä paljetteja sinkosi leikkausvaiheessa sinne tänne ja napsin saumavaroissa olevat paljetit käsin irti. Korsetissa on yhteensä 8 palaa, joten hommaa riitti! Ompelu oli kuitenkin yllättävän ok, yhtäkään neulaa en edes onnistunut katkomaan :D 

Kräääh

Paljettikankaasta tehty kerros

Paljetit oli kankaassa ommeltu pehmeään tylliin, joten kangas vaati alleen jonkin toisen punaisen kankaan. Päätin käyttää perus Duchessea, koska sen jämäkkä koostumus auttaisi korsettia pysymään tukevasti paikallaan. Laitoin satiinikerrokseen myös korsettiluut saumojen kohdalle tämän lisäksi. Tein molemmat kerrokset aluksi erillään, jotta saumat piiloutuisivat paljettien sekaan paremmin ja yhdistin ne käsin ommellen toisiinsa saumakohdista. 

Korsetissa on valkoinen etupaneeli, jonka kaavoitin hieman leveämmäksi kuin mitä reffikuvassa siksi, että rintakehäni on huomattavasti hahmoa leveämpi ja leveämpi etupaneeli skaalautuu paremmin omalle kropalleni. Etupaneelin kanssa pohdin, mitähän reffikuvassa olevat viivat todellisuudessa olisivat. Päättelin hiuslaskosten olevan kivoimman näköinen lopputulos, tämä vähän kadutti koska niiden kaavoittaminen oli todella ärsyttävää :D Etupaneeli on myös satiinia, mutta huomattavasti ohuempaa Duchesseen verrattuna jotta sain laskokset tehtyä nätisti. Reunoilla olevat (reffikuvassa olevat) mustat viivat tein terenauhan tyylisesti satiinista, samoin korsetin röyhelöt ovat ohutta satiinia. Tukitikkasin röyhelöt ja teren käsin vielä paikoilleen yhdistämisen jälkeen, jotta ne pysyivät paikallaan myös esityksen päällimekon alla. 

Keskeneräinen korsetti ja rusettien mallailua

Tukitikkasin röyhelöt paikalleen käsin

Puolivalmis korsetti ilman kiinnityksiä ja rusetteja

Tappelin ihan liikaa etupaneelissa olevien rusettien kanssa, jostain syystä oli todella vaikea saada ne oikean kokoisiksi! Tein kokonaisuudessaan neljät (!) rusettisetit, kun aina rusetit olivat liian leveitä, kapeita, pitkiä tai lyhyitä. Tein rusetit myös lättänänä, jotta ne eivät erottuisi pallomekon alta. 

Rusetit paikoillaan

Niin paljon rusettejaaa

Korsetissa on takana piilovetoketju ja hakaskiinnitys. 

Päällikorsetti on suosikkiosani koko asusta siitä huolimatta, että jännitin sen tekoa varmaan eniten koko prosessissa. En ole aiemmin tehnyt juurikaan korsetteja saati työstänyt tällaista erikoismateriaalia ja lähtökohtiin nähden olen todella tyytyväinen lopputulokseen! 

Shortsit

Ainoa referenssikuva shortseista

Toisen asun shortseissa ei ole oikeastaan kauheasti kerrottavaa, kohtelin niitä tavallaan proppina kun ne näkyivät lavalla niin vähän aikaa, eivätkä olleet osa pääasua (eli korsetti + helma). 

Tein shortsit samasta punaisesta duchessista kuin korsetissa, sillä halusin, että shortsit pitävät muotonsa hyvin. Paksumpi satiini toimi myös hyvänä fillerinä päällä olleen laatikkomekon helmalle, jotta sekin pysyisi hyvin muodossaan. Referenssikuva on varsin pikselinen, mutta huomasin, että taskuissa sekä lahkeissa oli jotain kuviota/tekstuuria. Päätin laittaa taskunsuihin samaa paljettikangasta kuin korsetissa ja lahkeisiin löysin sopivan näköistä satiininauhaa koristeeksi. Taskut tein feikkitaskuina, jotta ne eivät pullottaisi liikaa ja näkyisi siten vahingossa helman läpi. 

Taskunsuun paljettiyksityiskohta

Lahkeen reunan koristenauha

Shortseissa on feikkivyö ja solki, tein vyön paksusta mustasta satiinista ja kiinnityksenä on hakaset edessä. Solki on worblaa ja softista, joka on päällystetty gessolla ja kynsilakalla. Vyö ja solki ovat todella lättäniä siksi, että ne eivät erottuisi esityksessä olevan päällimekon alta. Edessä on piilovetoketjukiinnitys.

Tämmöset pökät! Tähän hätään cropattu peiliselfie :D

Kaavoituksellisesti shortsit vaativat yllättävän paljon työtä, sillä en tykkää yhtään siltä, miltä housut yleensä näyttävät päälläni ja halusin näiden olevan kivan näköisert päälläni. Haastavin oli muotoilla lahje levenemään nätisti kun vyötärö oli melko kiinteä, lahje tuntui usein tahtovan "valumaan" eteenpäin, ihan kuin painopiste olisi ollut jotenkin ihan väärin. Sanotaanko että edestä shortsit ovat mielestäni nyt hyvät, sivusiluettia kehittäisin vielä lisää, jos tekisin shortsit uusiksi. 

Helma/hame

Helman päätin tehdä irrallisena alkuperäisestä poiketen (helma on piilotettu laatikkomekon alle ja on kiinteä) ja jonkin verran harmaita hiuksia aiheutti se, että reffikuvissa helma on todella leveä eli vannehame olisi ainakin jollain tasolla pakko olla helman sisällä. En kuitenkaan halunnut tehdä kauhean montaa eri helmakerrosta, koska helmasta tulisi näin samalla myös todella raskas ja hidastaisi sen laittamista päälle esityksen aikana. 

Lähdin rakentamaan helmaa muinaisen vanhojentansseja varten hankitun vannehameen päälle. Otin vannehameesta suoraan kaavat ja otin vanteet irti sisäpuolelta. Tein uuden vannehameen tyllistä, jonka valitsin siksi, että se on materiaalina tarpeeksi kevyt eikä lisäisi painoa hameeseen, joka pitäisi laittaa päälle lavalla 10 sekunnissa. Tyllin huonona puolena on toki myös sen herkkyys ja sai vähän taistella, että sain vanteet nätisti paikalleen tekemättä reikiä tylliin. Tein vanteiden kujat kanttinauhasta tästä syystä enkä pelkästä tyllistä. Jätin helman myös inasen lyhyemmäksi kuin reffissä siksi, etten vahingossa kompastuisi siihen pikavaihdon aikana. 



Vannehameen päälle tulisi yksi kerros satiinia, johon on ommeltu reffissä olevat viisi röyhelökerrosta. Luotin siihen, että röyhelöt peittävät vanteet, jotka muuten näkyisivät yksikerroksisesta kankaasta läpi. Röyhelöiden kanssa kohtasin ongelman; kuinka saada ”horsehair braid” (krinoliininauha?) kiinni helmaan ilman näkyvää päällitikkausta? Asussa ei muuten ole päällitikkauksia lainkaan ja näyttäisi hölmöltä, jos niin isossa osassa asua sellaista kuitenkin olisi. Haasteena oli myös saada helmasta runsaan näköinen ilman kauhean montaa aluskerrosta, koska muuten helman pikavaihto hidastuisi merkittävästi. Olin ajatellut käyttää tylliä jollain tavalla tukimateriaalina ja keksin, että voisin kokeilla vuorittaa helman röyhelöt ja sujauttaa krinoliininauhan sinne väliin. 

Läjä röyhelöä

Helman testailua

Testailu tuotti tulosta ja tylli asettui oikein nätisti ja siististi röyhelöihin tuomatta (ainakaan mielestäni) älyttömästi liikaa painoa. Kokeilin aluksi laittaa krinoliihinauhan päällikankaan ja tyllin väliin ns. piiloon (se näkyy joka tapauksessa tyllin läpi, mutta varmaan ymmärrätte mitä tarkoitan), mutta tästä tuli päällikankaaseen vähän ruman näköinen reuna krinoliininauhan takia. 

Krinoliininauha tyllin ja satiniin välissä = ruma reuna

Krinoliininauha tyllin ja satiinin alla

Olin laittanut nauhan sellaisenaan kiinni tylliin, mutta kokeilin silittää sen muotoon samalla tavalla kuin kanttinauhaa voi muotoilla ja jätin sen tällä kertaa ns. kerrosten ulkopuolelle, kuitenkin niin, ettei se näy ulospäin. Pääsin tällä tavoin eroon ikävästä reunasta ja helmasta tuli mukavan runsas! 

Suora vs silitetty krinoliininauha

Lopputulos!

 Kun tekee suuria määriä samantyyppistä hommaa (eli näitä helmaröyhelöitä), saattaa työn laatu myös vähän kärsiä. Olin paikoitellen ommellut krinoliininauhan liian lähelle tyllin reunaa, jonka takia se puskee vähän esille.  

Pääosin onneksi helma näyttää tältä nurjalta puolelta

Helman kerroksissa on vielä lisätylliä

Tylli-vannehame 

Pohjalla oleva tylli ei sellaisenaan kestäisi vyötäröllä koko helman painoa, joten laitoin vyötärölle sekä tukikangasta että krinoliininauhaa tueksi. Vyötärökaitaleelle laitoin myös tueksi worblaa, jotta sen saisi helpommin ja nopeammin nostettua lavalla päälle ilman, että se esimerkiksi kiertyy hassusti. 

Vyötärönauha sisäpuolelta

Vyötärönauha on samaa pinkkiä satiinia kuin korsetin röyhelöt ja olen erityisen ylpeä vyötäröllä olevan rusetin nauhojen päädyistä, joissa on terävät kulmat. 
Muistan vuosia sitten tehneeni johonkin cossiin tämän tyyliset nauhat ja ihmettelin, kuinka päädyistä oikein saisi niin terävät kuin reffikuvissa. Kun tein nämä nyt, en edes katsonut mitään tutoa asiasta vaan lähdin tekemään ja niistä tuli ensi yrittämällä hyvät. Tuli hyvä mieli, että osaamiseni on sillä tasolla, että tällainen tuli lähes itsestään miettimättä asiaa sen kummemmin. :D 

Hyvin edgy 

Rusetteja on tullut väännettyä taidekujailun takia, joten tämä syntyi kuin itsestään

Kiinnityksenä vyötärönauhalla on perus tarranauha pikavaihdon takia, ei ehkä siistein ratkaisu (ja tarranauha ikävästi tarraa päällikankaana olevaan satiiniin) mutta tässä kontekstissa hoiti asiansa. Yllätyin, että random verkkokaupasta tilamaani pinkki tarranauha oli lähes täydellinen sävymatch vyötärökaitaleen kankaan kanssa. 


Valmis helma!

Kun koko helma oli kasassa ja niin sanotusti valmis, viimeistelin vielä helman tikkaamalla käsin röyhelöä nätimmin paikoilleen. 

Saappaat

Kengät ovat melko simppelit, mustat polvimittaiset saappaat, joissa on rusetit. Aluksi ajattelin lähteä vain tuunaamaan valmiita mustia saappaita, mutta koin, että kun asu on tulossa SM-kilpailuihin, pitäisi kenkien eteen tehdä enemmän työtä. Ajattelin myös kenkien silloin mätsäävän paremmin muihin materiaaleihin, kun kenkä on päällystetty samantyylisellä kankaalla. 


Otin vanhat luottosaappaani, jotka ovat nähneet elämää jo kolmessa eri cossissa ja ovat kyllä sen näköisetkin. Neljäs versiointi näistä saappaista tulisikin olemaan todennäköisesti viimeinen, sillä leikkasin aivan liian monet maalikerrokset kärsineet saapasosat kokonaan irti ja rakensin tilalle jämäkästä huovasta uuden rakenteen. Kuluneiden kerrosten lisäksi saappaat olivat myös liian kapeat nykyisellään, joten uusi rakenne lisäsi myös tilaa kasvaneille pohkeilleni. 

Shoecover kaava

Frankenstainin saapas

Pysyvät ylhäällä itsekseen!

Valitsin huovan materiaaliksi siksi, että se on jämäkkää, mutta antaa periksi esimerkiksi nilkan kohdalla, jolloin kyykistyminen ja portaissa meneminen helpottuu. Lisäsin keskelle kuitenkin varmuuden vuoksi vielä pienen palan paksua softista, jotta kenkä pysyy varmasti ylhäällä. 

Siirsin samalla sisäsyrjässä olleet vetoketjut taakse, sillä astun jaloillani jotenkin hassusti vinoon niin, että hankaan jatkuvasti kenkien sisäsyrjät puhki ja yleensä tässä kohtaa olevat vetoketjut nilkkureissa menee tästä syystä rikki. Kun vetoketju on takana, en pilaa kenkiä omalla kävelylläni :D 

Softiskuja tuomassa vielä tukea

Ennen päällystämistä spraymaalasin kengän pohjat ja korot mustalla spraymaalilla reffin mukaisesti. Kenkien päällimateriaali oli vähän kysymysmerkki reffinkin kannalta, sillä ne ovat tasaisen mattamustat. Päätin päällystää kengät himmeästi kiiltävällä mustalla satiinilla. Jostain syystä shoecovereiden liimaaminen kenkiin aiheutti varsinaista kauhistusta ja jätin tämän vaiheen melko myöhäiseksi. Inhoan pikaliiman kanssa olevaa sekuntipeliä ja mahdollista sotkua ja pyrinkin välttelemään asioiden liimailua ihan viimeiseen asti :D

 

Rikospaikka vai kenkien liimausta

Kantapää ottanut näköjään osumaa jossain kohtaa

Halusin shoecovereista mahdollisimman tasaiset ja siistit ja saatoin tästä syystä pingottaa satiinia vähän liikaa kengän kärjen kohdalla, sillä liimaukset pettivät sisäsyrjästä parin käyttökerran jälkeen. Jälkiviisaana olisin voinut myös valita vielä vähän joustavamman kankaan, jolloin liimaukset eivät välttämättä lähde liikkumaan niin herkästi kriittisistä kohdista.

Loppusilauksena kenkien rusetit päätin mätsätä muuhun asuun tekemällä ne mustasta paljettikankaasta. 

Valmiit popot

Peruukki

Peruukin sävyn kanssa tuskailin jo kymmenisen vuotta sitten ja tuolloin päädyin tilaamaan liian tumman peruukin, nyt osasin jo ainakin sen verran sanoa mikä sävy ei ainakaa ole sopiva. 

Tämä on ehkä lähinnä sitä sävyä, minkä koin sopivaksi referenssikuvista

Peruukkia lähdin työstämään Coscraftin perus peruukista ja lähdin kokeilemaan jakauksen tekoa erilaisten kuitulisäosien kanssa. 

Lähtötilanne

Lisäosia; side parting ja lacefront-pala Coscraftilta

Jaoin karkeasti peruukin kahteen ja purin keskiosasta kuitua veke, jotta saisin lisäosat asettumaan paremmin siistiksi jakaukseksi. Höyrytin saparot menemään oikeaan suuntaan ennen lisäkuidun ompelua. Lisäsin niskaan lace front-lisäosan, jotta siirtymä niskan ja peruukin välillä olisi nätimpi.
Omia hiuksia laittaessa saparot tulee usein laitettua vain yhdellä ponnarilla per saparo, mutta peruukki on sen verran paksu, että kokeilin rakentaa saparot ns. kolmesta osasta, jotta peruukin paino jakautuisi tasaisemmin eikä ponnari lähtisi valumaan. 

Palojen mallailua

Peruukin takaosaa avattu

Palat ommeltu paikoilleen, saparoiden siistimistä

Valmis jakaus ja ponnarit

Peruukkia tehdessä huomasin, että ns. etuhuitulat voisivat olla hitusen pidemmät kuin mitä olin jo stailannut. Askartelin takaosan stailauksesta jääneet kuidut hiusrajalle ja muotoilin sopiviksi.

Kuidut kiinni, liian pitkät vielä

Valmis peruukki

Asusteet

Asussa on pieni hattu päässä, jota lähdin muotoilemaan aluksi ihan paperista. Muoto oli kummallinen kun sitä lähti tutkimaan tarkemmin; se näyttää pieneltä knallilta, mutta reunat nousevat stetsonin tapaan ylös. Pienen pyörittelyn jälkeen olin tyytyväinen muotoon ja tein sen softiksesta, jonka päällystäisin kankaalla. 

Reffikuva

Yksi ensimmäisistä (yeehaw) versiosta, tehty softiksesta

Lopullisen version pohja, tehty softiksesta. Kuvassa kiinni vielä teipillä

Emmin pitkään, näyttääkö hattu hassulta täysin paljettisena vai pitäisikö hatun pohja päällystää mustalla satiinilla ja hatussa oleva rusetti tehdä paljettisena. 

Sitä on kaikkialla D:

Ompelin softispalat toisiinsa ja päällystin paljettikankaalla

Sehän on glitterinen kivi!

Lähdin kokeilemaan jälkimmäistä vaihtoehtoa vain todetakseni, että paljettikangas on liian paksua toimiakseen niin pienenä rusettina. Kokeilin monenlaisia vaihtehtoja ja jopa pohjan tekemistä softiksesta, jonka päällystän paljettikankaalla, mutta rusetti näytti koko ajan vaan liian isolta. 

Hyvin iso rusetti

Siis tämähän on mielestäni tosi kiva muuten, mutta reffikuvaan nähden ei toimi

Päädyin lopulta päällystämään hattupohjan paljettikankaalla ja rusetin tekemään satiinista. Hatun saa kiinni päähän kahdella alligaattoriklipsillä. Tuosta kuviosta en napannut oikeastaan yhtään kuvaa, koska tein sen n. viikko ennen kisaa :D Kuunsirpit on leikattu glittersoftiksesta ja reunat hiottu dremelillä, kuvio taas on helmikirjontaa. 

Valmis hattu!

Valmis hattu ja peruukki

Asussa on kaksi samantyylistä korua, yksi kaulassa ja toinen ranteessa. Tein aiemmassa versiossa korut paljeteista ja aluksi ajattelin tehdä nyt samalla tavalla, mutta mietin, että haluanko kuitenkaan tehdä samalla tekniikalla kuin 10 v sitten, vai voisiko olla jotain muita, kenties sopivampia vaihtoehtoja. Tutkin erilaisia helmikorutekniikoita, löysin "loom beading"-tekniikan rannekorua varten ja päätin tehdä korut hopeisista helmistä tällä tekniikalla. Tutoriaaleissa tekijöillä oli kaikenlaiset hienot alustat korun tekoa varten, minulla ei tällaisia ollut joten vastaavanlaisen maitopurkeista :D 

Valmis kaulakoruketju

Käsikorun tein muuten samalla tekniikalla, mutta peruslangan sijasta käytin kumilankaa, jotta rannekorun saisi helposti itsenäisesti käteen eikä tarvitse laittaa erillistä lukkoa.

En ole aiemmin tehnyt juurikaan koruja, joten jännitti, miltä lopputulos näyttää. Mielestäni lopputulos oli kuitenkin varsin onnistunut, toki jotain pieniä hienosäätöjä voisi tehdä mutta noin muuten olen kovin tyytyväinen. Kaulakorun tähden tein worblasta ja huoneilmassa kuivuvasta massasta, käytin worblaa perusmuodon tekoon ja päällystin sen massalla, jota hioin käsin pienellä hiekkapaperilla ja päällystin lopulta gessolla ja kynsilakalla. Valitsin massan siksi, että sain siitä tehtyä mahdollisimman tasaisen pinnan. Pelkästä worblasta olisi saanut tehtyä vastaavanlaisen, mutta massa on materiaalina minulle tutumpi ja tiesin, miten sitä käytetään halutun lopputuloksen saamiseksi. Worblasta minulla on enemmän kokemusta tukimateriaalina.

Keskeneräinen tähti, keskellä korupiikki jonka avulla koru kiinnitetään ketjuun

Valmis hattu ja kaulakoru

Peruukin saparoissa näkyy myös olevan mustat ponnarit, totesin 2016 postauksessa että jos tekisin ponnarit uudestaan, tekisin ne helmistä (tein ne tuolloin paljeteista). Näin siis tein ja taiteilin kuminauhoihin mustat muovihelmet :D  Ponnarit vilahtivatkin jo tuolla peruukkiosiossa.
Kuten Comic Con postauksessa kerroin, toinen näistä ponnareista hajosi iltaa ennen kilpailua heikon kuminauhan takia. Aion tehdä uudet ponnarit E2C-finaalia varten, jotta ne varmasti kestävät. 

Valmis asu! Kuvat: Tekla Kokkonen

Sellainen asu! Vaikka design on päällisin puolin simppelin näköinen, tästä löytyy yllättävän paljon kaikkia jänniä yksityiskohtia ja pohdittavaa. Viime vuosina cossini ovat olleet aika peittäviä ja käsivarteni ovat viimeksi olleet paljaana cossissa joskus ennen koronaa. En tykkää tehdä housuja enkä pidä siitä, miltä ne näyttävät päälläni. Miksi siis päätin kuitenkin tehdä asun, joka olisi kaikin puolin epämukavuusalueellani?

Yksi syy oli esitysidean synty jo kymmenen vuotta sitten samoihin aikoihin, kun tein cossin ensimmöistä kertaa. Halusin välttämättä tehdä juuri tämän asunvaihdon, kun se oli kummitellut päässäni jo niin kauan, vaikka design ei oikein houkuttelisikaan. Erityisesti Ranskassa sarja on todella suosittu ja tämä sama asunvaihto biisin tahtiin on tehty vaikka missä conissa. Halusin tuoda saman idean lavalle niin, että asu vaihtuisikin jostain muusta syystä tai muulla tavalla, kuin miten laulaja sen tekee biisin aikana. 

Toinen syy oli itsensä haastaminen. Mikä olisikaan otollisempi hetki nähdä oma kehittymisensä konkreettisesti, kuin tekemällä saman puvun uudestaan nykyisillä taidoilla? Tämä puku, josta syntyi samoihin aikoihin myös esitysidea, nyt vaan sattuu olemaan designiltaan hihaton ja sisältää myös housut. Noihin aikoihin tämä cossi oli myös yksi isoimmista asuistani ja tietynlainen merkkipaalu, joten sen uudelleen tekeminen tuntui erityisen merkitykselliseltä. Samoin myös aiemmin mainitsemani shortsit olivat hyvä merkki juuri tästä haastamisesta, koin että housut eivät ylipäätään sovi minulle ja lähdin tekemään kaavaa sellaseksi, että se istuisi nätisti päälleni eikä tulisi niitä ikäviä fiiliksiä, mitä housut usein aiheuttaa.

Olen hoitanut oman osuuteni kehokriiseilyn kanssa cosplayn saralla kuten muutkin jossain kohtaa harrastustaan, mutta en tätä nykyä oikein edes mieti asiaa. Ajattelen asian niin, että se kädentaito, mitä puvussani on, syrjäyttää ulkopuolisten katsojien ajatuksissa isokokoisemman kehoni. Toisien sanoen oletan, että joku ohikulkija conissa katsoo cossiani ensisijaisesti silleen "vau onpa kivasti tehty cossi" eikä että "kiva cossi mutta olisipa tuo cossaaja hoikempi". Tämähän toki on vain oma oletukseni enkä kiellä etteikö joku voisi harmitella ulkomuotoani, mutta en rehellisesti jaksa urhata ajatuksiani tällaisten skenaarioiden pohtimiseen.
 Myös haluni näyttää muille, että katsokaa mitä olen saanut aikaan ja miten paljon vaivaa tähän pukuun on mennyt, syrjäyttää tunteena päässäni sen äänen, joka murehtii käsivarsien paksuutta ja pyöreämpää siluettiani. En edelleenkään valitsisi bikinicossia tai muuten vaan todella paljastavaa asua (esim. että vatsa näkyy), mutta jalat, käsivarret sekä ylipäätään kehon siluetin näyttäminen on minulle ihan ok. 

Tästä aiheesta olisi kiva tehdä joku ihan oma postaus tänne blogin puolelle, pitäähän mullakin olla kehopohdistelua täällä kun muillakin oli aikoinaan omissa blogeissaan :D 

Ensi kertaan!

ToC-tuomaroinnit, herkuttelua ja Matsucon

Terveisiä Oulusta! Kävin ensimmäistä kertaa Matsuconissa ja ylipäätään Oulussa, taisi olla ylipäätään pohjoisin con, jossa olen nyt käynyt. Matsucon järjestettiin 9.-10.8.2025 Pohjankartanon koululla ja sain kunnian olla yksi suomen ensimmäisen Tournament of Champions (ToC)-karsintakilpailun tuomareista! Tämä oli myös ensimmäinen tuomarointikertani arvokilpailuiden parissa ja odotin jännityksellä, kuinka se tulisi sujumaan. Tässä arvokilpailussa arvioidaan vain pukua eikä siihen sisälly esitystä, poislukien 30 sek poseeraamiseen keskittyvä lavaosuus. 

Matsucon lootit heti alkuun

Saavuin Ouluun Helsingistä perjantaina iltapäivästä ja illan ohjelmassa oli Traconin taidekujalle valmistautumista (rusettibileet vol. en edes tiedä, tuntuu että ompelen pitkin vuotta niitä :D). Olin vähän parannellut Kirari-cossiani (mm. ompelin koristeellisen nauhan lahkeisiin ja tein uudet rusetit etupaneeliin) mutta sen osalta ei ollut mitään valmisteluja tiedossa samalle illalle, joten pystyin keskittymään menkkakivuissa tuskailuun  lepäilyyn ja tavaroiden levittelyyn. 

Lauantaina conipaikalla piti olla vasta joskus puoli kahdentoista maissa, mutta heräsin niin aikaisin että en jaksanut jäädä hotellille hengailemaan, joten olin paikalla jo kymmeneltä. Paikka ei ollut minulle ennestään tuttu, joten luppoaika meni Pohjankartanon koulua kierrellessä. Bongasin tuomarikollegani Rorunen ja kävimme tyhjentämässä Manga Cafen herkkuhyllyjä. En tajunnut varautua lemppari japaniherkkujen löytymiseen millään kassilla, joten ostokseni löysivät hetkellisesti paikkansa Rorunen kassista (siitä huolimatta, että tämä oli ensimäinen kerta kun tapasimme :D) 

Tuomaristo kasassa! Kollegoina Rorune ja Crella

Aikataulujen lähtiessä pyörimään, aloitimme hommamme cosplayvastaavan kanssa pienellä kokouksella, jossa kävimme läpi kilpailun arviointikriteerit sekä sitä, millä tavoin haluamme tuomaroida (sanooko joku jotain tiettyjä juttuja joka tuomaroinnissa, esimerkiksi englanninkielinen osuus). ToC-kilpailussa on oma pisteytysjärjestelmänsä, jossa arvioitiin seuraavia osa-alueita: Needlework, Armor, Wig & Makeup, Craftsmanship ja Propmaking. Jokaisesta osa-alueesta sai maksimissaan 10 pistettä ja kokonaispistemäärä on siis 50. Edustavuus-kategoriassa saattoi saada +1/0/-1 periaatteella extrapisteitä tai miinuspisteitä, esimerkiksi jos kilpailija oli ennen kilpailua myöhässä aikatauluista, tai kilpailija esitteli pukunsa tuomaroinnissa erinomaisesti niin suomeksi kuin englanniksi. 

Tuomaroinnit sujahtivat tuttuun tapaan ihan hurjan nopeasti ja oli antoisaa kuunnella niin osaavan porukan kertomuksia puvuistaan! Ihan todella laaja kattaus erilaisia materiaaleja ja oivaltavia tekniikoita, oli ilo päästä hypistelemään niitä läheltä. Erityisesti mieleen jäivät uskomattoman tarkat kaiverrukset propeissa ja todella siistit ja tasalaatuiset kirjonnat. Jokainen kilpailija voi olla ylpeä itsestään!

Sitten alkoi tuomaroinnin vaikein osuus eli tulosten päättäminen. On ihan todella hankalaa määritellä käsityötä numeroilla! Toisaalta kun jokaisen kilpailijan osuudet olivat numeroitu, loppupisteiden ja näin olleen myös lopputuloksen laskeminen oli melko suoraviivaista. 

Tulosten päättämisen jälkeen suuntasimme suoraan saliin istumaan ja pakko todeta, että en ehkä odottanut koulurakennuksessa olevasta salista juuri mitään (perustuen omiin kokemuksiini koulujen auditorioista) mutta Pohjankartanon juhlasali oli ihan mieletön! Aivan uskomattomat puitteet ja runsaasti istumapaikkoja. Kuulin, että siellä järjestetään usein myös muitakin koulun ulkopuolisia esiintymisiä, kuten tanssiesityksiä. 

Hulppea juhlasali!

Cosplaykilpailuun sisältyi ToC-karsintojen lisäksi Photoshoot-kilpailu sekä Cosplay Catwalk. Oli hauska, että kilpailun juontajat saapuivat lavalle laulaen Oliver ja Kumppanit-teemalla ja juonto oli pienistä teknisistä haasteita huolimatta rentoa ja letkeää. ToC-kisaajia haastateltiin myös parilla yleisellä kysymyksellä lavaosuuden aikana, kuten kuinka monta tuntia asun tekoon oli mennyt ja millaisia materialeja asussa oli käytetty. Olisin tosin toivonut jotain vielä syvempää sukellusta kisaajien pukuihin joko lisäkuvilla tai niin, että lavakysymys olisi kohdistettu juuri nimenomaisen kisaajan pukuun. Erityisesti kun tuomarina oli päässyt tutkimaan läheltä ja kuulemaan asuista todella tarkasti, niin harmitti, että yleisö ei saanut tietää näistä sen kummemmin. Kun kilpailussa ei ollut esitystä, painotus puvun esittelyssä on entistä isompi. 

Postauksessa olevat lavakuvat on ottanut mitrrx.

ToC-kisaajat

Cosplay Catwalk olikin vähän erilainen kuin mitä odotin, muissa tapahtumissa se on ollut päällisin puolin samanlainen kuin pukukilpailu että jokainen osallistuja esitellään nimimerkillä ja poseeraa lavalla hetken (joskus on saattanut olla myös pari lausetta hahmovalinnasta tms). Tämä oli ihan kirjaimellinen catwalk, jossa osallistujat kävelivät kukin vuorollaan lavan läpi ilman esittelyjä ja lopuksi yhteiskuva. Mielestäni tämä toimi myös ihan kivasti ja mahdollistaa anonyymimmän lavaesiintymisen.

Esittelyjä

Runner up: Lirlys

Voittaja: ArLea

Onnittelut Lirlys sijoittumisesta sekä ArLea tuplavoitosta sekä ToC-karsinnoissa että Photoshoot-kilpailussa!

Pitkän päivän jälkeen suuntasimme syömään Golden Floweriin Riikkiksen, Strawberrymilkcosin ja Yujinin kanssa! Päivä oli niin hektinen etten ollut syönyt juuri mitään aamupalan jälkeen, joten runsas kattaus oli mainio päätös tälle päivälle. Suuri suositus tälle paikalle!

Ruokaa: on

Sunnuntaina ei ollut sen kummempaa ohjelmaa, ajattelin käydä ainakin katsomassa Cosplay THÖ Musical-produktion ja kierrellä paikkoja. Alun perin olin ajatellut laittaa Tähkäpää-cossini, mutta jostain syystä peruukki tuntui todella ikävältä heti päähän laittaessa siitä huolimatta, että yritin laittaa peruukin useasti uusiksi päähän. Onneksi olin laittanut matkalaukkuun myös parit korut ja kivoja arkivaatteita (joskus coneihin lähtiessä unohtuu se, että cossien lisäksi olisi kiva olla joku ihan perusvaatekerta mukana :D), joten pääsin lähtemään coniin hyvillä mielin. 

Ilman peruukkia coniin, huhhuh

Coniin saapuessa jumituin yli tunniksi Kotaen pisteelle juttelemaan tuttujen kanssa ja pian alkoikin jo aiemmin mainitsemani musikaali. Cosplay THÖ Musical on Oulun Cosplay ry:n 15v juhlavuosiprojekti ja odotin innolla, mitä tuleman pitää. Tykkäsin kovasti heidän Encanto-minimusikaalista Cosvisionissa pari vuotta sitten ja olen ylipäätään seurannut heidän menoaan Operaatio Fredrikin ajoista lähtien. 

Söpö käsiohjelma

Tunnin mittainen musikaali oli kokonaisuudessaan oikein mukava kokemus! Siinä seurattiin erään kaveriporukan suhteellisen kivistä matkaa kohti cosplayesityksen tekoa uudelleensanoitettujen laulujen muodossa. Musikaalissa oli neljä kappaletta, joista yksi oli tanssiesitys. Hahmojen keskustelut olivat todella luonnollisia ja joissakin kohdissa tuntui, että olen itse käynyt täsmälleen samoja keskusteluja esim. conijuttuja järjestäessä. Todella realistinen dialogi toisaalta tuntui vähän jopa risteävän hahmojen nimien ja ulkonäön kanssa, jotka olivat vastaaavasti hyvin tyylitellyt. Biisien kohdalla oli haastavaa saada sanoista selvää, mikä oli harmi, sillä sanat olivat tätä musikaalia varten uudelleensanoitettu sopimaan hahmojen mielenmaisemaan. Dialogi oli kuitenkin selkeää ja näyttelijät olivat todella luontevia lavalla, ei tullut yhtään sellainen fiilis että dialogi olisi ulkoa opeteltu. Tykkäsin myös lavasuunnittelusta, esimerkiksi hahmojen välisiä intiimimpiä keskusteluita käytiin lavan sivussa olevilla reunoilla selkeästi sivussa isosta lavasta ja musikaalikohtaukset taas olivat näyttävästi keskellä.

Musikaalin jälkeen olikin jo päättäjäiset ja tapahtuma ohitse. Pitkän junamatkan vuoksi lähtö takaisin pk-seudulle oli vasta maanantaina puoliltapäivin, joten illalla ehti rillutella! Lähdimme edellisen päivän porukalla syömään ja yksille, paikallinen vahvistus Riikkis näytti myös hyvien ruokapaikkojen lisäksi nähtävyyksiä, kuten Toripolliisi-patsaan ja Paska kaupunni-graffitin :D 

Kuuden tunnin kotimatka kului ilmastoimattomassa junavaunussa (onneksi olin ottanut mukaan käsituulettimen....) ja nyt kaksi viikkoa tapahtuman jälkeen tuomaripalautteetkin on kirjoiteltu, joten Matsucon on osaltanu tällä taputeltu! Tapahtumana Matsucon oli todella samantyyppinen kuin esimerkiksi Hypecon, Shumicon ja Nekocon, eli paikallinen keskisuuri tapahtuma, jossa järjestäjät (ja työvoima) ovat vanhempaa sukupolvea ja kävijät taas nuorempia. Kävijänä tapahtumalla ei ole minulle ihan kauheasti tarjottavaa, mutta tämä ei ole Matsuconin vika vaan se, että olen käynyt coneissa jo niin pitkään, että kaipaan jotain mielekästä tekemistä tapahtumiini oli se sitten työvoimana/vastaavana oleminen, luennon pitäminen, kisaaminen tai tuomarointi. Sijainnin puolesta Matsucon on luonnollisesti kovin kaukana pk-seudusta ja omalla kohdallani pitää kovasti aina pohtia, mihin tapahtumiin on ns. järkevää ja merkityksellistä mennä esimerkiksi tekemisen ja seuran puolesta. Työelämä laittaa myös kapuloita rattaisiin kun kesän tapahtumat ovat pitkin poikien kolmen kuukauden aikana, eikä ole mahdollista käydä kaikissa välimatkojen puolesta esim. loman aikana. Minä esimerkiksi jätin tänä vuonna jätin Nekoconin välistä Matsuconin vuoksi. 

Erityisesti ToC-karsintojen myötä Matsuconilla on kuitenkin paljon potentiaalia kasvaa ja lisätä kiinnostusta tapahtumaan osallistumiseen myös etelämmässä asuville cossaajille, mikäli tapahtumatilat antavat kasvulle myöten. Ainakin tilan pääsali oli todella sopiva isommillekin kilpailuille! 

Pian koittaakin Tracon, tässä välissä yritän tuutata myös pari muuta vielä keskeneräistä postausta ulos :D Ensi kertaan!

Paahtava kuumuus ja puoluekokous: Desucon 2025

Hellurei taas, kesän coniputki nro 1 on saatettu päätökseen Desuconin jälkeen ja nyt on aikaa hengähtää hetki.
Miten puoluekokous liittyi Desuconiin; Perussuomalaisilla oli oma tapahtumansa samana viikonloppuna samassa kaupungissa ja aiheutti omalta osaltaan sellaista harmia, että Seurahuone oli aivan täyteen bookattu heidän osaltaan.

Saavuin tuttuun tapaan perjantaina paikalle iltapäivästä ja kävimme hotellilla katsomassa, josko huoneeseen pääsisi vähän etuajassa. Myönnettäköön, että respan jonossa olleiden henkilöiden syy olla Lahdessa tänä viikonloppuna paljastui nopeasti, kun stetson-hattu päässä tiuskitaan respalle huoneen kylpyammeen puuttumisesta. 
Saimme kirjauduttua ja samalla huoneemme korotettiin toiseen huoneluokkaan ja pääsimme perheloftiin! Huone oli aivan uskomaton ja varmasti suurin, jossa olemme tähän mennessä majoittuneet. Meillä oli myös parisängyn lisäksi kaksi ylimääräistä vuodetta ja kaksi vessaa, toisessa vessassa oli suihkun lisäksi myös kylpyamme! Kelpasi siis levitellä tavaroitaan ympäriinsä. 

Vautsipa voutsipa pimpampom!

Heitin cossi(t) päälle ja suuntasimme kohti Sibeliustaloa. Perjantain ohjelmassa oli tuttuun tapaan ystävien ja kavereiden kanssa juttelua sekä avajaiset. Olen varmaan joka Desun kohdalla maininnut, miten nautin liveteatterista ja varsinkin tällaisista mini-originaalituotannoista! Tuotantoarvot sekä näyttelijäntyö ovat taattua laatua joka kerta. 

Laitoin Kirari-cosseistani asut nro 1 ja 2 perjantaille, osittain siksi että näin olisi helppo näyttää kiinnostuneille, miten temppu toimii (ja pääsinkin heivaamaan sen kerran veke :D) mutta pääosin sen takia, että päällimmäinen "pallomekko" on rakennettu quick change-tyylillä eli sitä ei voi oikeastaan pitää normaalisti, koska se pidemmän käytön aikana alkaa aukeilemaan itsekseen liitoskohdista erinäisistä liikkeistä. Oli kuitenkin kiva ulkoiluttaa sitäkin mekkoa, olen vähän miettinyt että josko jaksaisin joskus muokata siitä ihan kunnon käytettävän cossin. 

It is I

Lauantaina aamulla jaoimme saman aamupalan mm. nykyisen eduskunnan puhemiehen sekä erinäisten ministerien kanssa. Heillä oli ilmeisesti sama aikataulu kokoukselle kuin meillä, nimittäin Seuriksen aamupala lauantaina ei ole koskaan aiemmin (minun todistamanani) ollut niin täynnä heti klo 7:30 kuin nyt. Tämän lisäksi pistimme merkille, että hotellien käytävillä oli jatkuva vartiointi koko viikonlopun ajan juurikin näiden merkkihenkilöiden takia. 

Lauantaille ei ollut (tuttuun tapaan) cossia, sillä päivä kului taas cosplaykisojen parissa työskennellessä. Olin ostanut aiemmin Desuviikolla jo pari kuukautta sitten havittelemani mekon ja halusin toki heti ulkoiluttaa sitä. Tänä vuonna kilpailussa oli ennätysmäärä muita kuin suomen kieltä puhuvia, minun aikanani ei ole ollut kuin yksi henkilö yhdessä kilpailussa. Tämä ei aiheuttanut muita ongelmia/haasteita kuin sen, että kaikki infot ja aikataulut olivat tehty luonnollisesti suomeksi, joten minä ja Rindalin käänsimme lennosta tietoja englantia puhuville kisaajille kilpailupäivän aamusta.

Päivän asu!

Voi kun toinen on niin söpönä! 

Vastaanotin infossa Hall cosplay-kilpailijoita ja verrattuna pariin aiempaan kertaan samassa nakissa Desuissa, tällä kertaa tämä prosessi meni jotenkin huomattavasti sujuvammin! Liekö kyseessä vähempi määrä valittuja kilpailijoita (otimme 8, aiemmin otimme 10-12), myöhemmin alkaneet tuomaroinnit vai se, että lähes kaikilla kilpailijoilla oli kännykässään tallennettuna reffikuvat valmiiksi, jolloin niitä ei tarvinnut metsästää Googlen syövereistä? Hall -kisaajista suurin osa oli joko ensimmäistä tai toista kestaa ikinä kilpailemassa, joka oli todella mukava juttu ja se, mitä tavoittelimme Hall-kisassa. Eräs kilpailijamme oli esimerkiksi palannut ylipäätään cossaamisen pariin 9 vuoden jälkeen! Hauskasti myös kilpailussa mukana ollut Yugiohin Dark Magician Girl-cossaaja oli ottanut kuvan viime vuoden Yugioh-paricossistani Wexarin kanssa. Pienet piirit!

Bäkkärillä oli alkanut tässä välissä jo tohina, kun ryhmäsarjan tuomaroinnit olivat alkaneet ja esityskisaajia alkoi olemaan paikalla lavaharjoituksia varten. Ryhmäsarjan tuomaroinneissa eräs ryhmä oli asujen kokojen puolesta niin iso, etteivät he mahtuneet tuomarointihuoneeseen, joten järjestimme heille toisen tilan oman tuomarointiaikansa paikkeilla. Tämä oli suunniteltu jo etukäteen ja vaikutti lupaavalta, mutta nopeasti ilmeni, että kyseisessä tilassa ei toiminutkaan netti ja meillähän oli kaikki reffikuvat vain Drivessa! Onneksi ei mennyt kauaa siirrellä tiedostoja koneelle, jotta tuomarointi sai jatkua kuvien kera (ja ryhmätuomaroinnit kestivät onneksi myös 13 min, mikä on vähän pidempään kuin tyypillinen yksilötuomarointiaika), tästä sai hyvän muistutuksen ladata kaikki tiedostot varmuuden vuoksi myös koneelle nettiongelmien varalta. 

Tämän lisäksi ei päivän aikana ollut oikeastaan muuta hämminkiä, lavaharjoitukset olivat reippaasti myöhässä (noin puol tuntia ainakin yhdessä kohtaa), mutta esityskisaajilla oli tästä huolimatta onneksi hyvä boogie menossa. Lavaharjoitusten jälkeen oli lavaesittelyn aika, jonka aikana käydään käytännön asioita lavalla olosta sekä sieltä poistumisesta kaikkien kisaajien kesken. Olen yleensä vetänyt nämä Rindalinin kanssa, mutta hän oli tässä kohtaa estynyt ja hieman hirvitti vetää esittely kahdella kielellä. Nappasin siis stage managerimme Avocadon esittelemään lavallaoloa, sillä oma englantini tämäntyylisen puherooliin ei ollut ihan kuosissaan. Komppasin ja täydensin kuitenkin parhaani mukaan!

Lavaesittelystä oli ikuistettu jopa kuva
Kuva @ Jenni Suominen

Olin tälläkin kertaa bäkkärillä vahdissa kilpailun aikana ja seurasin sitä bäkkärillä olevan telkkarin kautta. josta ei kuulu äänet :D tällä kertaa kuva oli kuitenkin värillinen, välillä saa esitykset mustavalkoisina! Yleisön reaktiot kuuluivat raikuen myös perälle. Nyt kun olen katsonut esitykset jälkikäteen Youtubesta, en voi sanoa muuta kuin että on meidän cosplay-yhteisö ihan todella luovaa, taitavaa ja yllätyksellistä vuodesta toiseen! Erityisesti Zalunahin kylmäävä tulkinta Asukan mielenmaisemasta oli jotain ihan todella uutta kisalavoilla.
Hurjat onnittelut kaikille voittajille sekä sijoittuneille kaikissa kategorioissa! Ja kiitos kaikille kisaajille, kun lähditte mukaan Desun kisoihin, toivottavasti kokemus oli mukava ja kannustaa myös jatkossa osallistumaan cosplaykisoihin! 

Tämä kuva lauantailta tiivistää kyllä hyvin päivän tunnelman

Sunnuntaina oli Kirari asu nro 3! Yllätyin, kuinka moni minulle tuntematon tuli juttelemaan/kyselemään asustani. Erityisen mieleenpainuva oli kommentti siitä, kuinka kommentoija oli vienyt kaverinsa Comic Coniin ja kyseessä oli tämän ensimmäinen cosplaykisa, jonka näki ja kuulemma minun esitykseni oli heidän suosikkinsa! Voi että ;___; 

Taiteilin badgen tyylikkäästi 

Iso kiitos myös kaikille kauniista sanoista cossini suhteen, sydäntä lämmittivät myös "kyllä se vaan on ihan yhtä hieno myös läheltä katsottuna"-kommentit :D Pidän itsekin tuosta cossista todella paljon! Pääsin jälleen myös esittelemään helman rakennetta ja kuinka se pysyi päälläni. 

Kävimme päivän aikana hakemassa kioskilta jäätelöä ja kioskin omistaja tokaisi jäätelöä antaessaan että onpa pirteän värinen asu, tästä tuli hyvä mieli! Ulkona ollut paahtava kuumuus tuntui ihan kammottavalta, ihan kuin joku olisi hiustenkuivaajalla puhaltanut selkään kuumaa ilmaa. Onneksi Sibeliustalon ilmastointi pelasi mainiosti koko viikonlopun ja jäätelön kanssa kelpasikin juosta takaisin sisälle.

Pistaasia ja stracciatellaa!

Päivä sujahtikin nopeasti ohitse ja oli päättäjäisten aika. DesuTV tarjoili jälleen enkä voi lakata ihmettelemästä, mistä kaikki sketsi-ideat oikein kumpuaa ja millä ihmeen ajalla sen tasoista tuotantoa ehditään tekemään saman viikonlopun aikana?? 

Sitten alkoikin purku ja pukuhuoneiden cosplay-irtaimiston perinteinen tetristuokio, kaikki tavarat piti nimittäin saada laitettua kahteen muoviboksiin ja yhteen kestokassiin. Purun aikana otettiin myös työvoiman yhteiskuva ja pääsin ensimmäistä kertaa ikinä myös vastaavien kuvaan! Nämä kolme vuotta kun olen ollut Desuissa ylikuuttina, on ollut vähän sellaista soutamista ja huopaamista ylikuutin roolin kanssa. Se on verrattain uusi rooli ja tyypillisesti käytössä silloin, kun uusi vastaava on perehtymässä tehtäviinsä eikä niinkään itsenäisenä roolina. Cosplayn osalta olen poikkeus, sillä en ole hyppäämässä vastaavan tehtäviin vaan olen pysyvässä roolissa vastaavan rinnalla. Ymmärtääkseni muillakin osa-alueilla on ylikuutteja, mutta "paperilla" (eli Kompassissa) ainakin minä olen ollut periaatteessa ihan tavallinen kuutti. Tähän Desuun sain pitkän väännön jälkeen jopa oman bagdevärityksen!

Pukuhuoneiden cosplaytarvikkeiden roudaamista
Kuva @ Jenni Suominen

Purun jälkeen sai nauttia Lastun herkuista kaatajaisissa. Olen edelleen vähän järkyttynyt, että kaatajaisissa on tosiaan ihan eri ruokia (ja paljon parempia) kuin mitä Lastussa tarjoillaan tapahtuman aikaan :D 

Kaatajaisten Chiikawa 

Semmonen Desu! Oli ihan tosi kivaa, kaikki sujui omasta mielestäni tosi hyvin ja ilmapiiri oli koko viikonlopun ajan tosi kannustava ja innostava. Loppukesästä on Matsucon - Meriharju - Tracon-kierros tiedossa, sen verran paljastan että tuomarointia on tiedossa! 

Ensi kertaan ٩(ˊᗜˋ*)و ♡

Coniputki: Shumicon ja Hypecon

 Kevään ja alkukesän coniputki jatkuu, nimittäin kaksi viikkoa Comic Conin jälkeen olikin Shumicon ja siitä taas parin viikon päästä Hypecon, joista molemmissa minulla oli jälleen näppini pelissä. Shumiconissa jatkoin jälleen cosplayvastaavan tehtävissä ja Hypeconissa sain kunnian olla tuomaristossa harrastajien ja kokeneiden kategorioissa! 

Shumicon 24.-25.5.2025

Shumiconin työstäminen lähti käyntiin joulukuussa, jolloin suunnittelin cosplayn osalta erinäisiä aikatauluja (sääntöjen ja kisakategorioiden julkistus, tuomarihaku, kisaajailmot, deadlinet reffikuville yms.) ja kilpailuiden tuottaminen lähti käyntiin tammikuun puolella. Kevät oli aikamoista tasapainottelua omien kisajuttujen, Frostin ja koulun kanssa ja vähän harmittelin jo etukäteen sitä, että en pystyisi tekemään Shumin kisoja niin perusteellisesti kuin haluaisin, koska aikaa ei tuntunut olleen tarpeeksi.
Järjestin Shumiconissa kolme kilpailua: Photoshoot-kilpailu, yksilöpukukilpailu ja paripukukilpailu.
Jännäsin pitkin kevättä tuota parisarjaa, joka saatiin juuri ja juuri järkättyä kisaajamäärän puolesta. Onneksi peruutuksia ei tullut juurikaan, yksilösarjaan tuli melko paljon peruutuksia mutta olin ottanut kisaajia myös runsaasti mukaan, joten kisaajakatoa ei päässyt syntymään. 

Itse coniviikonloppuna oma conini alkoi perjantaina aamusta, kun saavuin paikalle kasaamaan backstagea ja kävijöiden pukuhuonetta. Tällä kertaa ei ollut niin paljoa sellaista sekoilua ja tunnustelua kuin ensimmäisellä kerralla, vaan pystyi hyödyntämään aiemmalla kerralla opitut asiat tilojen käytön suhteen. Esimerkiksi backstagen alakerrassa (backstage on kahdessa kerroksessa) on pukuhuoneita jotka jäivät 2023 Shumissa täysin käyttämättä kun en jotenkin tajunnut niiden olemassaoloa, nyt niitä hyödynnettiin pääsaliohjelmien esiintyjien pukuhuoneina. Oli hauska seurata, miten Stoa, työväenopisto sekä Itiksen kirjasto muuntautuivat jälleen Shumin näköiseksi kirsikankukkakoristeiden ja Shumi-opasteiden ansiosta! 

Leivoin mustikkapiirakat Greeniin

Lauantai starttasi vähän kaoottisesti, kun tajusin ajoittaneeni ainakin kolme asiaa samaan aikaan. Lisäksi ilmeni, että olin ilmoittanut väliaikaohjelmamme treeniajan puolitoista tuntia myöhemmäksi kuin se oikeasti oli. Pikainen kokous pääsalivastaavan kanssa ja puhelinsoitto esiintyjille ja sormia ristiin, että uusi aikataulu toimisi, sillä se tulisi olemaan todella tiukka. Tämän jälkeen hommat alkoivatkin rullaamaan aika lailla aikataulun mukaan ja omalla painollaan, juoksentelin itse siellä sun täällä puuttuvien palkintojen ja muiden juoksevien asioiden perässä. Pystyin kuitenkin hengailemaan myös bäkkärillä ja seuraamaan menoa, joten liian kiire ei missään nimessä ollut! 

Lauantain asu

Asia, johon en ollut varautunut, oli se että backstagelle eksyi ainakin kolmen kilpailijan äidit. Kaikki olivat kuitenkin ymmärtäväisiä sen suhteen, että backstagella ei saisi olla ulkopuolisia (hlökohtaiset avustajat toki erikseen). Tein myös poikkeuksen kahden näistä äideistä kohdalla, nimittäin heidän lapsensa olivat sen verran nuoria että halusivat vähän katsoa perään. Kerroin heille suomalaisesta cosplayharrastuksesta ja cosplaykilpailukulttuurista, joista he eivät olleet kovinkaan tietoisia ennakkoon ja vaikuttivat vaikuttuneilta kaikesta siitä, mitä me cosplayharrastajat teemme vapaa-ajalla!

Tähän väliin minä pitämässä laavesittelyä kisaajille
Kuva @ Nyymix

Kilpailun aikaan kilpailun nuorimmat olivat todella täpinöissään ja oli ihana seurata, miten vanhemmat kilpailijat ottivat heidät "siipiensä suojaan". Sain myös kuulla, että yksi cosplayvänkäreistämme oli näyttänyt heille, miten peruukkiin leikataan otsatukka ;__; Oli muutenkin todella mukava tunnelma koko kilpailun ajan, kisaajat juttelivat keskenään ja riemuitsivat toistensa sijoittumisista.

Tunnelmia palkintojenjaosta
Kuva @ Nyymix

Suuret onnittelut kaikille voittajille sekä sijoittuneille ja iso kiitos jokaiselle Shumiconin cosplaykilpailuihin osallistuneelle!

Pakko sanoa vielä meidän palkinnoista sen verran, että olen ollut aivan häkeltynyt, miten kovat palkinnot saatiin hankittua sidosryhmävastaavamme kanssa! Yksilösarjan voittaja sai Dremelin, parisarjan voittajat saivat kokeilupaketin Worbla-laatuja ja Photoshoot-kisassa oli tuttuun tapaan sponsorina Fotonordic lahjakorteillaan. Tämän lisäksi muut sijoitukset saivat Eurokankaan lahjakortit ja Manga Cafen tuotepalkintoja (lahjakortit oli tosin conin omalla rahalla ostettu :D) 

Läjä palkintoja odottamassa palkittavia

Meillä oli tälläkin kertaa pääjärjestäjämme Biffen tekemät ruusukkeet ns. pokaaleina, mielestäni edelleen ihan supersöpö idea ja haluan omaankin hyllyyn sellaisen!

Voittajat saivat myös Shumi-kangaskassin!

Eri kategorioiden ruusukkeita

Pidettiin cosplaytyövoiman kesken vielä pikainen fiilisrinki päivästä, jaoimme fiiliksen siitä että kaikki tuntui sujuneen leppoisasti ja mitään kommelluksia ei juurikaan syntynyt. Pinnejä toivottiin ensi kerralle ja totesinkin, että aika hyvin taisi mennä jos ainoa kritiikki on noinkin pieni (ihan fyysisessä koossa)!

Tilli yöpyi meillä viikonlopun ja lauantai-illan ohjelmistossa oli suomeksi fanidubattu Sonic-elokuva. Tuli nostalginen fiilis katsoa CD-levyltä leffaa vanhalta läppäriltä lattialla istuen! Ihan kuin pyjamabileet. 

Sipsit ja kaikki messissä!

Meillä kummallakaan ei ollut cosseja sunnuntaina ja sattumalta osuikin hyvin "opposite aesthetics"-asut kummallekin. Lähdin harvinaisesti coniin liikenteeseen ilman peruukkia, huhhuh! 

Goottikuningatar ja pinkki prinsessa

Sunnuntaina omassa ohjelmassani oli hengailua ja lopuksi tapahtuman purku. Olin alun perin ajatellut napata läppärin mukaan ja linnoittautua Greeniin työstämään palautelomakkeita sekä muita kisoihin liittyviä paperitöitä, mutta totesin että nyt taidan haluta vaan nauttia tapahtumasta ja lomakkeita ehtii naputella vaikka heti maanantaina :D Siinä se sunnuntaipäivä aika lailla olikin, yhden tarran kävin ostamassa myyntisalista. Purku saatiin suoritettua rivakasti ja oli aika hipsiä kotiin päin.

Siitä huolimatta että omasta mielestäni kasasin kisat melko kiireessä kevään aikana, kaikki meni kuitenkin todella hyvin! Olin tehnyt 2023 Shumiin kattavat pohjat erilaisille lomakkeille ja muille tiedostoille, joita oli helppo muokata tämän vuoden tarpeisiin. Olen ollut mukana järjestämässä Shumin 2023 jälkeen myös kolmet Desun kisat, joten toimintatavat ovat myös kehittyneet huomattavasti ja saatoin napsia Desuun tekemiäni juttuja Shumin puolelle....:D 

Shumi-loot, greenistä jäi yli patukoita :D ja tirppoja oli conialueella etsittävänä, sain pitää yhden

Postauksen kirjoittamishetkellä hommia Shumin kisojen eteen on vielä sen verran, että lähetän tuomaripalautteet kisaajille ja kiitosviestit sponsoreille, mutta sitten on Shumicon 2025 taputeltu minun osaltani!

Hypecon 7.-8.6.2025

Pari viikkoa sai levätä ja kävin tässä välissä myös Tanskassa reissussa ja sitten taas hommiin! Sain kunnian olla vuoden 2025 Hypeconissa harrastajien ja kokeneiden sarjan tuomaristossa yhdessä Siiricosplayn ja Volpin kanssa. Vitsailtiinkin että meillähän on kunnon kokeneet istumassa, kun minä ja Siiri olemme suomenmestaruusjoukkueessa ja Volpi on myös sijoittunut SM-kisoissa aiemmin :D 
Olin viime vuoden Hypessä bäkkärillä töissä, joten tilat olivat jotenkuten tutut entuudestaan. 

Harmillisesti (lievä tmi) minulla alkoikin heti coniaamusta ~ se aika kuusta ~ ja Kirari-cossin korsetti ei ollut paras yhdistelmä turvotuksen ja kipujen kanssa. En oikein keksinyt kuitenkaan siihen hätään muutakaan pukua, sillä olisi pitänyt aiemmin viikolla tsekata jokin toinen asu puettavaan kuntoon (se, että kaappi on täynnä cosseja ei tarkoita, etteikö niissä olisi ilmennyt jotain vikaa tai korjattavaa edellisen käyttökerran jälkeen....) Pärjäsin loppujen lopuksi ihan ok, cossikin oli jo valmiiksi punainen joten mahdolliset tahrat olisivat blendaantuneet hyvin joukkoon (:D), tuomarointien jälkeen iski kooma ja sain Rosylta onneksi särkylääkettä apuun. Vitsailin että onko tämä nyt sitä tuomareiden lahjomista, kun hän oli omassa kategoriassani myös kisaajana. 

Arvovaltainen tuomaristo!

Itse päivä conissa sujui noin muuten aika siten kuin olin ajatellut, kilpailut rullasivat kuin itsestään ja vaikka tuomaroimem kahta eri sarjaa, ei päivä tuntunut täyteen ahdetulta, sillä kisaajia oli yhteensä 11, joka on suunnilleen sen verran, kuin yhdessä kilpailusarjassa usein on. 10 minuuttia menee aina niin hujauksessa ja varsinkin kokeneempien kategoriassa, kuin asuissa on usein käytetty hyvin monipuolisesti tekniikoita ja löytyy muutenkin kaikkea ihmeteltävää. Vaikka Hypeconin maine on (ainakin omassa päässäni) ilmaisuutensa takia "lastentapahtumua", kilpailijoiden asujen taso oli kuin jostain isommastakin kisasta! Erityisesti harrastajakategoriassa vaikutuin patinointitekniikoista ja 3D-mallien teosta alusta asti, en jotenkin osannut odottaa sellaista.

Sen taas huomasi, että nykyään suositaan englanninkielisiä ohjeita sekä termistöä ja monilla suomenkieliset vastineet olivat aika hukassa. Tavallaan suhtaudun tähän aika neutraalisti, onhan englanniksi huomattavasti enemmän juuri cosplay-spesifistä kaavaa, ohjetta ja sanojakin, joista osa on ollut meillä pidempään harrastaneilla jo pitkään käytössä (esim. shoecover ja photoshoot), mutta harmittaahan se, että suomenkieliset sanat erilaisille kangasmateriaaleille ja askartelusanasto tuntuvat kuihtuvan silmieni edessä. Okei, ehkä vähän dramaattiseti sanottu, ottaen huomioon että otantani nuoremman cossaajasukupolven sanastoon on muutaman cosplaykilpailun tuomaroinnin kautta :D Mutta yllätyin, että useampi ei sanonut esimerkiksi kaava, vaan pattern ja internetin suosikkisana crimp oli myös monilla "krimpata" eikä krepata, joka olisi suomenkielinen vastine. Olen tainnut aiemminkin maininta tästä ilmiöstä sekä siitä, että yleisellä tasolla englanninkielinen sanasto on erityisesti täällä pk-seudulla hyvin yleistä nuorilla ja monet suomenkieliset sanat on unohtuneet. 

Päätettyämme tulokset, lähdin pyörähtämään "conialueella". Kilpailut järjestettiin Hyvinkääsalissa, joka oli pienen kävelymatkan päästä muuta coniohjelmasta. Taidekuja/myyntisali oli aikamoinen Amatson kosteuden puolesta ja paikka oli myös sen verran sokkeloinen, että kartasta ei meinannut olla myöskään apua (katsoin sitä väärästä suunnasta :D). En viihtynyt siellä juurikaan juurikin tämän sademetsän takia ja nappasin pehmiksen pihalla olleesta kioskista. 

Sitten takaisin kisan pariin! Tässä kohtaa oli lavaesittely kisaajille ja pieni prep meille tuomareille, että mistä saamme mikrofonin yms. pikkujuttuja. Eipä aikaakaan kun kilpailut jo alkoivatkin. 

Esittelyt käynnissä
Kuva @ Nyymix

Vähän tuollainen "peura ajovaloissa"-ilme :D
Kuva @ Nyymix

Mainitsin lavalla esittelyssäni ympyrän sulkeutumisen, eli sen, että yksi ensimmäisistä kilpailuistani oli Hypecon 2015 Hall cosplay, jossa kisasin Leia Rolando-cossillani Tales of Xilliasta. Kisasin itse asiassa myös 2016 ja 2017 Hypeconin hall-kisoissa, selkeästi scouttaajat bongasivat minut aina hyvin :D En kuitenkaan sijoittunut yhdessäkään näistä kilpailuista, joista olin luonnollisesti hyvin harmissani tuohon aikaan. Muistan ajatelleeni yhden näistä kilpailuista jälkeen, että en varmaan sijoitu kisoissa, koska olen niin isokokoinen (??). Kymmenessä vuodessa voi kuitenkin tapahtua paljon ja tässä sitä ollaan ihan muina suomenmestareina tuomaroimassa samaisen tapahtuman cosplaykilpailua! Enkä enää luonnollisesti ajattele, että menestykseni kilpailuissa johtuisi koostani.

Pieni minä Hypeconissa 2015
Kuva @ Nyymix

Oli ilo nähdä ja kuulla sijoittuneiden riemunkiljahduksia, kun kuulevat oman nimensä! Hypessä oli myös sen verran palkintoja, että oli lähes haastavaa antaa niitä voittajille. Suffering from success ja niin edelleen. 

Tunnelmia palkintojenjaosta

Suuret onnittelut kaikille voittajille ja sijoittuneille, sekä kiitos kaikille kisaajille, kun lähditte mukaan! Kuten totesin esittelyssäni, lähtekää kisaamaan uudestaan ja uudestaan, sekä älkää lakatko yrittäästä, vaikka voittoa tai sijoituksia ei tulisi! Hypeconinkin kilpailut olivat todella kovatasoiset ja jokainen kilpailija saa olla itsestään ylpeä, että uskalsi tulla näyttämään tuotoksiaan tuomariston eteen sekä yleisölle. 

Kilpailupäivä sujui kokonaisuudessaan jouhevasti ja siten kuin oli ajateltu, oli tosi mukavaa olla tuomarointihuoneen pöydän toisella puolella taas! Kiitos Yarille taas hyvin järjestetyistä kisoista.

Napattiin Hanjon kanssa junakakut Hyvinkään asemalta

Seuraavaksi sitten Desucon!