Ihana kamala 2016

Vuosi vierähti taas menojaan ja kaikenlaista sattui ja tapahtui, mikä on ihan hyvä, koska olisi tylsää jos kaikki menisi aina samalla tavalla.

Kuvien puolesta Kirari @Juce, Lysander @Nyymix, Agria @Punapanda

Cosplayrintamalla kunnostauduin ja tekaisin jopa 6 erilaista pukua, huimat kaksi enemmän kuin viime vuonna. Mielestäni tuo 6 on ihan hyvä määrä itselleni, koska pukujen vaikeusausteet ovat vaihdelleet eli olen tehnyt vähän helpompia sekä niitä vaikeampia, joissa pitää oikeasti käyttää päätä eikä kaikki suju ehkä juuri kuten olisin halunnut. Jokaisessa puvussa kokeilin jotain uutta materiaalia tai tekniikkaa, joten vuosi on ollu kivan monipuolinen.

Ehdin kuluneen vuoden aikana käymään toisen kerran Hall Cosplayssa eli kolmannen kerran cossikisassa ylipäätään sekä pitämään luennon Popcultissa ja olemaan cosplaymamma, eli siirryin hetkeki siitä kävijän asemasta muihin hommiin. Olen tyytyväinen että uskalsin kokeilla kaikkea erilaista, sillä se on tuonut paljon aivan uudenlaista näkökulmaa ja inspiraatiota cosplayhyn, joka on kuitenkin omalla kohdallani ns. junnannut paikallaan kun olen aina ollut vain yksin cossaava tyyppi muiden joukossa.

Olisin halunnut tehdä ehkä enemmän askartelua vaativia pukuja, koska pelkkä ompelu on alkanu tuntumaan melko puuduttavalta. Agria oli ehkä ainoa, missä oli runsaammin jotain ompelukoneen ulkopuolella tehtäviä juttuja. Photoshootteja olisi myös voinut olla paljon enemmän, sain shootattua sentään viime vuoden cossit mutta tältä vuodelta vain Kyoko pääsi kameran eteen vaikka onhan mallikelpoisia kuvia Kirarista, Lysanderista ja Agriastakin olemassa, toisin kuin Jessica ja Jaden ovat tallentuneet pelkästään selfieihin.

Toivoisin ensi vuonna kunnostautuvani myös cossien tekemisen puolella ajankäytön kanssa, joka taitaa olla aika monelle muullekin peittoamaton vihollinen. En halua enää koskaan kokea sitä paniikkia, kun conin vastaisena yönä vielä tekee cossia ja tajuaa kuinka paljon kaikki on vielä kesken (kuten tänä kesänän olleessa Desussa kävi...)

Kun tajuaa että cossi ei näytä miltään ja sen pitäisi olla valmis alle 2h sisään

Se siitä viime vuodesta. Ensi vuonna kokeilen kisaamista Frostissa, tällä kertaa ihan ennakkoilmottautumisen kautta ja mammailua tulee harrastettua lisää Yukiconissa. Luentokin on tekeillä ensi vuoden Popcultiin joten samojen juttujen hommailu jatkuu ensi vuonnakin, koska kaikki niissä on vielä ihan uutta ja jännää. Ensi vuonna on luonnollisesti tulossa uusia pukuja kisapuvun lisäksi, tällä hetkellä en ole miettinyt kuin ehkä kesän Desuconiin asti koska kaikkea muuta jännää tapahtuu kevään aikana. Harvoin kuitenkaan ne suunnitelmat toteutuvat ajallaan, joten ehkä on ihan hyvä miettiä vasta kun tapahtuma on lähempänä.

Mustia sulkia ja karvatupsuja

Agrian wippiä tällä kertaa.

Agriaan päädyin lähinnä siksi, että halusin cossata jotain Xilliasta mutta päähenkilöt eivät ihan napanneet Leian lisäksi. Agrialla ja Leialla on kuitenkin kahdenkeskistä kärhämää ja oli hauska kokeilla ihan puhtaan pahiksen cossaamista.

Agriassa (kuten muissakin Tales of-hahmoissa) on referenssikuvien suhteen se ongelma, että niitä on kolmenlaisia: "luonnos"versio, eli tuo kuva mikä on tuossa yläpuolella, "anime"versio, eli pelissä olevien 2D-animoitujen välivideoiden versio sekä pelissä oleva 3D-versio, jota näkee tietysti eniten. Nämä kaikki kolme eroavat ihan pienesti toisistaan. Mitään yksityiskohtia ei varsinaiseti puutu, mutta monet niistä ovat esim. ihan eri sävyisiä tai värisiä ja kuviot eivät ole ihan samassa kohdassa ja saman kokoisena. Ongelma oli jo Leian kanssa, josta päätin tehdä näiden kolmen version yhdistelmän. Toimin Agrian kanssa samoin, vaikkei eroja niin paljoa tässä ollutkaan.

Eroavaisuuksia löytyy....

Päätin lähteä ensiksi peruukin kimppuun. On tullut huomattua, että aloitan cossini lähes poikkeuksetta joko peruukista (jos siitä on jotain erityistä muokattavaa) tai kengistä. Huomasin Facebookin cossikirpparilla juuri sopivanlaisen peruukin ja sainkin sen heti seuraavana päivänä. Se ei ollutkaan niin hyvä otsatukasta kuten olin kuvitellut, joten ostin cossikirpparilta uuden peruukin joka ei ollut ihan valkoinen kuten ensimmäinen, vaan hopeaan taittuva. Se oli kuitenkin hitusen liian lyhyt ja tässä vaiheessa mietinkin sitä, miksen heti ostanyt vaan ebaysta oikeanlaista josta olisin voinut leikata omaan päähän sopivan otsatukan.

Päätin kuitenkin vielä yrittää jotain niiden kahden vääränlaisen kanssa. Ajattelin hajoittaa pidemmän peruukin osiin, jotta voisin ommella ne siihen lyhyempään, jotta siitä tulisi pidempi ja saisin sopivan mittaisen otsatukan. En ollut tässä vaiheessa kertaakaan ommellut weftejä peruukkiin, joten tuli sekin tässä samalla testattua. Olisinpa tajunnut ottaa kuvia kummastakin peruukista ennen tuhoamisprosessia.

Weftit valloittivat makuuhuoneen

Pidempien kuitujen mallailua lyhyempään

Weftit roikkuivat nätisti peruukkipäässä

Lisää kerroksia...

...ja lisää. Animeakin tuli katsottua samalla

Viimeisiä kerroksia viedään. Taustalla cossipaja meneillään

Peruukki oli pitkään tässä vaiheessa, eli olin ommellut kaikki kuidut kiinni ja jätin homman sikseen ku piti alkaa työstää jo muitakin osia. Tukkaan tulisi siis vielä sellaset pötköt, jotka jäivätkin Desuconin aikaan kotiin ja jouduin tekemään sellaiset conin vastaisena yönä uudestaan majapaikasta löytyneistä materiaaleista. Ärsytti ihan hirveästi, koska ne oikeat palat olivat kuitenkin pitkät työntekon tulos, vaikka ovatkin pieni osa.

Sävyjen sekoittelua

Pötkyläasiat ovat tehty siis paksusta huovasta, jonka olen maalannut kangasmaaleilla oikean sävyn saamiseksi. Huopa muuttuu maalatessa karheaksi ja kovaksi, mitä halusinkin sillä niiden pitäisi myös pysyä päässä eikä luisua pois. Huopa ei ala purkautumaan itsestään kuin kankaat (maalaamaton kyllä alkaa vähän huopumaan), mutta halusin silti jotenkin peittää rumat reunat, joten tein pieniä pykäpistoja molemmille reunoille. Eihän ne mihinkään näy, ellei tule ihan viereen tarkastelemaan mutta ei viittsi jättää niitä ihan viimeistelemättömiksi.

Alun perin piti kiinnittää pötkylät peruukkiin kiinni liimalla tms, ettei niitä olisi ihan helposti saanut pois. Tämä vaihe jännitti kuitenkin liikaa (mitä jos menee vaikka vinoon!!) ja ajattelin haluavani peruukin kuitenkin conpäivän jälkeen kun sen alla on muhinut hiukseni ties kuinka monetta tuntia, joten päädyin tähän irrotettavaan ratkaisuus. Hakaset on helppo avata ja kiinnittää, eli jos conissa syys tai toisesta se lähteekin irti ei ole mikään vaiva saada sitä takaisin.

Sellaiset hakaset

Pykäpistot reunoilla

Siinäpä se peruukki kokonaisuudessaan oli. Seuraavaksi mekon vuoro, jonka päätin ihan pukeutumissyistä jakaa paidaksi ja hameeksi. Jos mekossa ei olisi selkä paljaana, olisin pistänyt sinne vetoketjun ja tehnyt ihan mekon enkä kaksiosaista asua, sillä hame meinaa koko ajan olla sentin tai 

pari vinossa. 

Hame yksinään on aika jännän näköinen. Lähdin työstämään sitä lähinnä mallailemalla osia päälleni ja sai niitä kyllä aika kauan väännellä ja käännellä, että olin siihen tyytyväinen. Olin ostanut aluksi liian tummanlilaa kangasta punaisen alta pilkistävää kaistaletta varten (joka cossissa on kyllä ihan kunnon hame), joten lätkin siihen punaista kangasmaalia päälle ja tadaa, siitä tuli juuri oikea punertavan lila.

Sävyeron oikein huomaa näin tummasta kuvasta

Siinäpä se hame 

Ompelin hameen kiinni ja pistin vyötärön kohdalle hakasia, että se olisi mahdollisimman tiukka eikä valuisi mitä se tekee joka tapauksessa.

Sitten se haastavampi osa eli paita. Muista vaiheista kuin sulista ja karvatupsuista ei ole oikein kuvamateriaalia, mutta ehkä tästä saa jotain irti.
Selkäosa on siis paljaana, mutta ajattelin jo ihan pukemisen ja päällä pysymisen kannalta olevan parempi, että selkäosa olisi jotenkin yhdessä kun muuten se varmaan luisuisi koko ajan päältä ellen tekisi jotain taikatemppuja alusvaatteiden suhteen. Ompelin siis palan powernetia selkään ja tadaa, selkä näytti avonaiselta mutta pysyi kuitenkin kiinni ja pukeminenkin on helppoa, sillä se joustaa todella paljon. Powernet on siis sitä kangasta, mitä taitoluisteijoillakin on jos asu näyttää siltä, että se on vain liimattu luistelijan ihoon kiinni.

Sairaan nopee kuva powernetin läpinäkyvyydestä

Sitten niitä tupsuja ja sulkasiipihördellyksiä. Olin tilannut 400kpl mustia sulkia ja ajattelin niiden lisäksi pistää siipiin ja paidan puuhkaan karvatupsuja, jotka on harjattu auki villalangasta. En ollut ihan varma, haluanko niitä molempia puuhkaan ja siipiin vai tupsuja&sulkia puuhkaan ja pelkkiä sulkia siipiin. Puuhkaan ajattelin joka tapauksessa tehdä ruskeamman reunuksen kun referenssikuvissa oli sellaista (ei 3D-mallinnoksessa tosin) ja siivissä myös. Jätin kuitenkin pelkäst sulat siipiin kun siivissä nyt mitään karvaa olekaan.
Halusin myös vähän erilaista tekstuuria jokaiseen kohtaan, jossa oli sulkia: hihoissa on musta peruukkikuitu+sulka-combo, puuhkassa on mustaa karvaa ja sulkia ja siivissä pelkkiä sulkia.

Tupsuihin käytin tutoriaalia, jonka löysin netin syövereistä. Tuli huomattua ihan kantapään kautta, että 100% villalanka ei sovi yhtään tähän hommaan koska suoristusvaiheessa se tuppaa aina jäämään kiharaksi. Vinkkinä niille, ketkä tarvitsevat kiharaisia karvatupsuja mutta eivät teidä miten niitä tehdään. Akryylilanka suoristuu paremmin ja tuntuu pehmeämmältä, sitä pitää tosin harjata välillä auki ettei se lytisty kasaan.

Sulkien ompelua hihan vuorikankaaseen

Selän siipipalojen runko

Sekasotku

Lisää sotkua

Tupsujen ompelua paitaan

Paras Euroviisuedustaja

Siivistä on tosiaan kaksi versiota: Desussa olleet ja jälkikäteen korjatut. Ennen Desussa olleet tein silloin conin vastaisena yönä eli välki on sen mukaista. En liimannut yhtään sulkaa vaan ompelin, mikä osoittautui virheeksi kun niitä lenteli minne sattuu. Tämä ei olisi haitannut. jos sulat eivät olisi peittämässä kaljuja länttejä niinkuin niissä ensimmäisissä. 

Sulat eivät arvosta matkustusta ja pakkaamista

Siipien kunto Desun jälkeen

Sulat olivat siis loppuneet kesken. Tilasin conin jälkeen 200kpl lisää sulkia, eri myyjältä tosin ja ne olivatkin vähän lörpömpiä ja vihertäviä. Se ei kuitenkaan haitannut. sillä lörpömmät sulat oli helpompi liimata ja ne taipuivat kaarien mukaan paljon paremmin. Vihertävä väri toi kivaa sävyä kaiken mustan keskelle, sillä länttäilin mustia ja niitä uusia miten sattuu.

Liimailua...

...ja lisää liimailua

Vanhempi versio alapuolella, uudempi ylhäällä

Uusi takaosa

Kaikki palat uudistettuna

Sitten siipipalojen kiinnitys paitaan. En omista mallinukkea, joten viritin oman isosta kaiuttimesta ja rullalle kääritystä peitosta. Oli hirveän vaikeaa yrittää ommella siipiä oikeaille paikoilleen ilman mitään mallinuken kaltaista, joten tämä viritelmä hoiti hommansa ihan hyvin.

Kaikki valmiina

Jäljellä on enää sitten kengät. Niissä ei ollut oikein mitään ihmeellistä, ostin kiilakorolliset avokkaat kun sellaiset löysin hartaan etisnnän jälkeen ja maalasin korot punaisiksi ja ompelin sukkatyylisen jatkeen saadakseni niistä saappaiden näköiset. Pistin kenkiin sisälle paksua huopaa, jotta se pysyisi ylhäällä eikä valuisi koko ajan. Valuihan se, mutta ei niin paljoa kuin ilman tukikappaleita.

Ensimmäinen kerros gessoa

Punaisten koristeiden tekemistä

Valmista

Photoshoottia vielä kaipaisin Agriasta, sää on sen verran kylmä että pitää vaan toivoa lumien sulavan tässä lähiaikoina edes hetkeksi tai muuten photoshootit siirtyvät sinne kevääseen. Ainakin ehtii kunnolla miettimään kuvauspaikkaa.

Haalarihommia + Kyokon photoshoot

Kyokon potkuhaalarin salaisuuksia olisi tarkoitus avata tässä postauksessa.

Kyoko on varmaan yksi lempparihahmoistani ikinä, joten odotin jo sormet syyhyten sitä, että pääsisin jo työstämään haalaria sun muuta. 

Tämä on niitä asuja, mistä ajattelee että tällaisen tekee yhdessä illassa, mutta siihen meneekin se 2 viikkoa aivan hujauksessa. Ompelupuoli ei ollut mitään erikoista, joten en siitä ottanut mitään kuvia. En ole ennen tehnyt haalaria, joten tämän tekeminen oli erittäin jännää.

Käytin vanhoja puunappeja mitkä löysin cossikamojen seasta ja koska en pitänyt niiden tekstuurista/matasta väristä maalattunai ne, maalasin vielä kerroksen kynsilakalla.

Nappi

Haalarin merkkien tekemiseen meni yllättävän paljon aikaa. Ehkä osittain siksi, että päätin maalata ne käsin. Selkämerkeistä vasta kolmas onnistui, kun tajusin maalata kankaan ns. väärälle puolelle sillä oikealle puolelle maalattaessa jäljestä tuli erittäin suttuista ja epätasaista. 

Vasemmassa reunassa näkyy eka yritys

Haalarimerkkien ompelua käsin yöllä pakastimen päällä

Oli vaikeuksia keksiä sopivaa tapaa saada haalari kätevästi auki edestä niin, ettei se näyttäisi pöljältä. Päädyin tarranauhaan. joita ompelin pieninä paloina jotta välttyisin mahdollisimman monelta epämääräiseltä rypyltä. Jälkikäteen mietittynä olisin voinut keksiä toisenkin tavan, mutta ehkä sitten seuraavaan haalarin jos sellainen pitää joskus tehdä. 

Valmis puku

Samaan syssyyn tämän kanssa ajattelin änkeä myös äskettäin otetut photoshoot-kuvat! Vihdoinkin kuvia edes yhdestä tänä vuonna tehdystä cossista. Tai kaikista cosseista on olemassa joitakin kuvia, mutta taso on "hei otetaa äkkiä kännykäl täst ryhmäcossist ees joku kuva" ja jotain conin pimeällä käytävällä räpsäistyjä otoksia. 

Kuvauspaikkana oli lähellä sijaitseva eläinsairaala, ajattelin harmaan betonirakennuksen olevan ihan käypä tausta Kyokolle kun sarjassakin pyörii sellaisissa. En ihan tiedä, haimmeko jotain tiettyä tunnelmaa tässä photoshootissa vai otimmeko vain todistusaineistoa siitä, että tällaista on tullut tehtyä tänä vuonna. Kuvaajanani oli siis pikkusiskoni, joka on ottanut parista aiemmastakin cossistani kuvia. 

Cossi on muuten mukava ja kiva, mutta kuvien kanssa tulee ongelmia sillä suurimmassa osassa näytän lähinnä hölmöltä kun haalari ryppyyntyy ihan hassuista kohdista. Ainakin on edes muutama kuva mitä kehtaa esitellä.

Seikkailut Sipoossa

Olin jälleen Shippoconissa työntekijänä kuten viime vuonna, vähän erilaisessa hommassa vaan tällä kertaa. Eli mammailua oli luvassa ekaa kertaa.

Mitäs ensi vuodelle sit keksis

Olin edellisenä iltana ajatellut, että aamulla heräisin ajoissa jotta ehtisin syödä hyvin ja pukea cossin rauhassa päälle. Ei ihan mennyt kuvitelmat kuten olisi pitänyt, sillä aamupalan ehdin syödä vasta conissa backstagella ja vessassakin vasta kun olin tullut takaisin kotiin illalla. Ainakaan en myöhästynyt junasta tai bussista...

Niin hyvää aamupalaa

Mammana erityishommanani oli valokuvauspisteellä auttaminen ja sen kasaaminen/purkaminen eli olin aika paljon tekemisissä kuvaajan kanssa päivän aikana. Jännää siitä teki se, että kuvaaja puhui vain englantia ja oma englannin taitotasoni puhumisen suhteen on se, että saatan jäätyä/en ymmärrä mitä mulle puhutaan/en muista sanoja englanniksi kun niitä pitäisi käyttää ja lausuminen on perus rallienkkua. Eli kuumotukset olivat aika korkealla. Saatiin kuitenkin kaikki kasaan vaikka taisin kasata aluksi väärin pari juttua ja purkamiseen meni vielä enemmän aikaa mitä kaiken kokoamiseen meni.

Harmittaa vähän, että kuvauspiste oli käytössä vain kisaajille tuomarointikuvia varten ja koska kisaajia oli lopulta vain 6 kappaletta, kuvaamisen käytetty aika oli hävyttömän lyhyt verrattuna kaikkien kamojen kasaamiseen ja purkamiseen. Topeliussalissa ei ole tilaa oikein jaettavaksi, joten ymmärrän ettei julkista kuvauspistettä pysty järkkäämään mihinkään mutta turhauttaa varmaan kuvaajaakin tuoda autolastillinen painavia tavaroita puolen tunnin kuvaamista varten.

Bäkkäriselfie

Cossasin tosiaan Kyokoa ja päätin jo silloin joskus ajat sitten, että jos joskus cossaan Kyokoa niin haen hommiin coniin ja teen töitä siinä cossissa. Ihan vaan koska se sopii sarjaan niin hyvin + cossi on erittäin mukava ja siinä pystyy tekemään mitä vaan ilman rajoitteita ja vyölaukku sopii mainiosti parin hakaneulan ja kännykän säilytykseen.

Aikaa oli kulunut jo sen verran, että kisa oli alkamaisillaan ja mammoille jaettiin nopsaan rooleja liittyen palkintojenjakoon tms. Allekirjoittanut oli kisaajien lavalleheittäjä. Toivottavasti hoidin hommani ihan hyvin, vaikka yhtä kisaajaa tartuin vahingossa ranteesta koska hän oli innokkaasti menossa lavalle liian aikaisin. Toivottavasti hänelle ei jäänyt mitään traumoja :D 

Laatukuva lavan takaa

Kisan jälkeen hommat olivat omalta osaltani ohi ja seurueen kanssa päätimme jo tehdä lähtöä, sillä kulkuyhteydet Sipoosta Helsinkiin ovat auttamattoman surkeat, viikonlopusta puhumattakaan. 

Olemme kauniita

Erikoisohjelmana piti hakea vielä kaverin koira hänen mummonsa luota, joka tyrkkäsikin meille kokonaisen suklaalevyn matkaevääksi.

ei huonompi saalis

Mitä Shippoconista jäi sitten käteen? Valtava mammailu/vänkäröinti-innostus, joka ei ota laantuakseen ja päätin hakea jo tulevaan Yukiconiin mammailemaan. Vuosi sitten valokuvaajan homma oli myös ihan kivaa, mutta tämä tuntui enemmän siltä omalta sillä en valokuvaamista pahemmin harrasta vaikka se onkin ihan hauskaa puuhaa. 

Tapahtumapaikka oli hieman muuttunut sisällöltään viime vuodesta, mikä oli vain plussaa sillä tilat ovat hankalat järjestää kätevästi niin, että sinne saataisiin mahdollisimman paljon kaikkea kävijälle mielenkiintoista puuhaa. Kirjasto lisätilana oli erittäin jees! Rintamasuunnan vohvelibaari oli hauska idea (vaikka en itse ehtinyt siellä missään vaiheessa käydä) ja on hauska nähdä, tuleeko vastaavaa muihin tapahtumiin.