Neljä vuodenaikaa alle 2 tunnissa - seikkailut Hämeenlinnassa

Juttua Cosvisionista! Käväisin tässä välissä myös Popcult Helsingissä pari viikkoa takaperin, mutta en ajatellut siitä mitään kirjoitella, sillä cosplayn näkökulmasta tapahtuma oli itselle melko tavanomainen, käytin vanhoja pukuja kumpanakin päivänä ja kävin vetämässä jonkun Winx-luennon.
Takaisin siihen Cosvisioniin. Cosseina viikonloppua varten olin ajatellut Kyoko Mogamia Skip Beat!-sarjasta ja sunnuntaille tein valmiiksi Jessican. Stitch! Zutto Saikou na Tomodachista.

Kyokon sain valmiiksi (jälleen kerran) vasta lauantain vastaisena yönä, joten yöunet jäivät erittäin vähäisiksi. Jessican olin saanut valmiiksi jo viime vuoden puolella elokuussa, peruukki oli ainoa jonka kanssa piti tapella vielä viikkoa ennen tapahtumaa. Siitä lisää sitten myöhemmin omassa postauksessa. Aamulla fiilis oli luokkaa "onko pakko jos ei halua", sillä kaikki oli pakkaamatta ja Jessicaakin piti vielä parannella. Kaiken lisäksi hukkasin Kyokon vyön soljen bussipysäkille ja itse olin jo metrossa, mutta Paras Äiti™ kiikutti sen luokseni ennen kuin Hämeenlinnaan suuntaava bussi ehti saapua.

Aamuselfie!

Melkein kaksituntisen bussimatkan aikana ehti paistaa aurinko täydellä teholla, sataa lunta kuin helmikuun puolessavälissä sekä sekalaisia sadekuuroja ja ja kuivunutta ruohoa. Kaikki vuodenajat siinä ajassa, kertoo jotain Suomen säästä.

Haalarin lahje ehti jo likaantua matkalla ;_;

Jessican peruukki matkusti mukavasti jalkojeni välissä

Jännittävä muoviranneke

Heti päästyäni Hämeenlinnaan piti rientää suoraan Elinan Cosplay mediassa-luennolle. Olin jo kuullut Popcult Dayssa Elinan alustavan luennon tästä aiheesta, joten halusin kuulla myös ihan koko paketin. Luento itsessään oli ihan hyvä, mutta esiintyminen haittasi välillä ohjelman seuraamista. Elina pitää videoblogia satunnaisesti, jonka huomasi hänen esiintymisestään: hauskat asiat kuiskailtiin tai mumistiin ja vain eturivi kuuli, mitä oikein sanottiin. Tällainen tapa sopii videoihin, sillä niissä kaikki kuulevat kun henkiläö puhuu kuitenkin kameran edessä. Luentosalissa takarivi näkee vain liikkuvan suun ja nauraa ehkä mukana, vaikka ei kuullutkaan mitään. Elina oisi voinut myös sanoa uudestaan yleisöstä kysytyt kysymykset, sillä takarivi ei kuule jos eturivissä joku kysyy jotain.

Yläkerran luentosalien lisäksi kiinnitin huomiota yläkerran fiiniin nurkkaukseen, jossa olisi ihan hyvin voinut kuvata cossejakin (jos ympäristöön sopiva cossi olisi ollut mukana).

Luennon jälkeen päivä olikin aika lailla hengailua. Tuli ihmeteltyä pukumiehiä jotka osoittautuivatkin järjestyksenvalvojiksi, portailla notkuvia joille annettiin ihan tyynyt istumista varten sekä sitä, että kuulutuksessa sanottiin tutun "hyvät conkävijät"-fraasin sijaan "hyvät asiakkaat". Tuli sellainen fiilis, että Cosvision on joku voittoa tavoitteleva yritys ja kävijät ovat kukin vain osa asiakaslaumaa, jolle Cosvision tarjoaa palveluita. Seuraavana päivänä ei onneksi enää käytetty tuota sanavalintaa kuulutuksissa.
Negatiivista palautetta annan myös myyntipöytäsalin pienuudesta, rytmipelien ja karaoken puuttumisesta. En sano, että olisin menossa tapahtumaan vain näiden asioiden takia ja erityisesti tarvitsisin niitä, vaan kyse on enemminkin mahdollisuudesta. Jos on tylsä hetki tapahtumassa, tiedän ainakin että voisin pelata tanssimatolla tai mennä laulamaan karaokea, jos sellaisia on tarjolla. Mikään näistä ei varsinaisesti liity cosplayhyn, mutta liittyykö karaoke k-pop- tai länkkäribiiseineen erityisemmin vaikkapa Desuconiin, joka on kuitenkin animetapahtuma? Tanssimatotkaan eivät hirveästi ole tekemisissä roolipelaamisen tai animeharrastamisen kanssa, vaikka Traconista sellainen löytyykin. Myyntipöydiltä harvoin ostan mitään, mutta on kiva katsella mitä siellä on edes tarjolla. Cosvisionin myyntipöytisalissa häiritsevää oli myös se, että hattarakoju oli samssa pienessä huoneessa. Kojusta kantautui erittäin voimakas vaniljan tuoksu, joka aiheutti useille päänsärkyä tai huonoa oloa.

Missasin cosplaykisat, sillä Rossossa ruoan odottelu ja sen syöminen veivät aikaa melko runsaasti. Luin kuitenkin twitteristä livetweettauksia aiheesta, joten tiedän suunnilleen, mitä siellä tapahtui. Vaikka 6 kisaajaa joutuivatkin perumaan osallistumisensa kutsuvieraskivaan, neljä kuitenkin pääsi paikan päälle. Hienoja pukuja kaikilla!

#rossoseikkailut

Cossikisojen aikaan käytävillä ei ollut ainakaan tungosta 

Lähdimme aika pian tämän jälkeen kohti hotellihuonetta, jonne emme olleet vielä vieneet tavaroitamme. Jalat huusivat hoosiannaa kun sai ottaa hetkeksi aikaa cossin pois päältä ja pitkään kuumottelemani Jessica-peruukki ei ollutkaan mennyt ihan muhjuksi narikassa.

Juuh elikkäs

Jessica valloitti heti pöydän

Olin ostanut hetki ennen lähtöämme lipun iltabileisiin hetken mielijohteesta, vaikka eihän mitään iltabilevaatteitakaan tullut oikein mukaan eikä Kyokon pukeminen oikein houkutellut.

Hätäinen iltabile-look

Iltabileet eli ClubVision Lounge (eli ei oikeastaan iltabileet) olivat erittäin meh. Paikan päällä sain tietää, että anniskelualue kattoi koko toisen kerroksen eikä alakerrassa ollut oikein mitään ohjelmaa. Olin unohtanut ottaa passini mukaan, joten mitään asiaa yläkertaan ei ollut. Se harmitti todella paljon, koska olisin tahtonut kuunnella nostalgisointipaneelia/olemaan oikeasti muidenkin kävijöiden joukossa, sillä yläkerrassa oli kaikki.

Surullinen alakerta

Alakerran meno näytti tuolta. Sai odottaa kaksi (2) tuntia ilman, että mitään tapahtui. Missään ei kerrottu, että alakerrassa on edes mitään ohjelmaa jossain vaiheessa. Pukuvuoto sentään oli alakerrassa, mutta siitä ei ilmoitettu missään. Sai vain itse päätellä, että hei tonne lavalle aletaan kasata pöytiä tietynlaiseen muodostelmaan, tapahtuukohan siinä kohta jotain. Pukuvuoto oli ihan hyvä, tosin myöhäinen ajankohta sekä osittainen hiprakka keskustelijoilla vaikutti aika merkittävästi ohjelman sisältöön. Aiheessa ei välillä oikein pysytty eikä mielenkiintoisista aiheista saanut oikein mitään irti, kun keskustelijat juttelivat kaikesta muusta samalla.

Väsyneinä raahauduimme hotellihuoneeseen ja aamulla olimmekin eritäin reippaina ja pirteinä valmiina uuteen conpäivään! Eli lagasimme noin 3 tuntia aamulla väliä hotellihuone-ravintola ja saimmekin itsemme jossain vaiheessa liikkeelle, kun tajusimme ettei cossikisa välttämättä odota meitä.

Nyt on sugoi

Suomen sää yllätti taas iloisesti ja matkalla olikin iloinen vastaanottokomitea cossaajia varten: satoi räntää. Tai lunta. Mitä se ikinä olikaan, se oli kylmää ja valkoista. Saavuimme paikalle vähän myöhässä aikataulusta, joten missasimme esityskisan kaksi ensimmäistä esitystä. Jännittävää kun henkilökunta vie ihan taskulampun kanssa pilkkopimeään katsomoon.

Husbando matkusti mukana

Kisan jälkeen ei ollut ihmeempiä ohjelmassa. Piti mennä vaikka minne, mutta lopulta haahuilin ympäriinsä ja hoidin lauantainkin edestä sosialisoitumista. Seikkailin myös parissa selfiessä.

Käväisin myös nopsaan alakerran kahvilassa/ravintolassa, hintavaa oli tosin se kaakao oli sen arvoista. Aluksi oli ajatuksena lounastaa siellä, mutta jotenkin se vaan jäi johonkin.

En jaksanut pitää Jessicaa enää päällä joten vaihdoin arkivaatteisiin ja pakkasin kamat. Jäin kuitenkin vielä juttelemaan tuttujen kanssa ennen lähtöä.

Siis ihan sairaan uguu

Siinäpä se koko tapahtuma sitten olikin omalta osaltani. Päällisin puolin muisto Cosvisionista on hienoinen pettymys sekä ärtymys, mutta ei kaduta että sinne lähdin. Verkatehdas tilana oli yhtä aikaa hyvä ja huono, valoa tuli kivasti isoista ikkunoista ja leveillä portailla mahtui istumaan. Peilejä oli myös paljon ympäri tapahtumaa, mikä oli hyvä juusi cossaajien kannalta kun pitää koko ajan katsoa, onko ihan järkevän näköinen ja pitääkö jonkin asuste korjata parempaan asentoon. Miinuksena kuitenkin pienet luentosalit sekä muut tilat, pukuhuoneitakin oli vain se yksi. Logomo vuonna 2014 toimi lähes täydellisesti, joten Verkatehtaan puutokset tulivat vielä vahvempana yllätyksenä. Jos Cosvision vielä järkätään samassa paikassa kahden vuoden päästä, menen sinne kyllä.