Muistelmat 2017 edition

Vuosi alkaa taas olemaan lopuillaan ja tässä kohtaa voisi vilkaista taaksepäin ja tarkastella vuotta 2017 kokonaisuudessaan.

Sanoin viime vuoden kokoamispostauksessa, että haluan tehdä vielä enemmän kaikenlaista conien kulisseissa eli mammailua nyt ainakin ja tämä ainakin toteutui, sillä tänä vuonna tuntui että olin jokaisessa conissa jonain muuna kuin kävijänä. Selasin blogia läpi ja huomasin, että olin yhteensä 7 conissa ja vain yhdessä kävijänä (lasken tässä tapauksessa myös kisaamisen joksikin muuksi kuin kävijänä olemiseksi) ja haave näköjään tuli sitten toteutettua: kisasin 3 kertaa, pidin luennon, olin tuomarina ja cosplaymammana. Ensi vuodesta en ihan vielä osaa sanoa muuta kuin että ainakin mammana tulee oltua taas.

kuva @ madunjau

Sain aikaan neljä uutta pukua, joista kisasin kahdella. Aika tavallinen määrä, sillä aiempinakin vuosina olen tehnyt noin 3-6 pukua vuodessa. Tänä vuonna ei tullut oikein tehtyä mitään suurempaa ja monimutkaisempaa pukua, Shirayuki oli vähän sen tyylinen mutta ei itse puvun vaan vaatteidenvaihtosysteemin takia. Toki tämäntyylinen projekti oli myös tosi hauskaa työstää, sillä se vaati ihan erilaista lähestymistapaa kuin cossit yleensä.

2017 cossit

Merkittävin juttu tänä vuonna oli totta kai Traconin esityskisan voitto, joka tuntuu vieläkin hassulta käsittää kun ei ole tullut sijoituttua missään aiemmassa kisassa. Sopivasti sattuikin oman viidennen cosplayvuoden kunniaksi ja vielä Traconissa, jossa kisasin ensimmäistä kertaa vuonna 2013.

kuva @ Timo Virtanen

Lupaus photoshoottien hoitamisesta pois päiväjärjestyksestä ei tullut mitään, sain sentään kahta cossia kuvattua vaikka kummastakaan en itse asiassa ole julkaissut mitään kuvia. Kesä meni töissä ja esitystä tehdessä ja ainoina vapaina hetkinä sää oli kamala tai kuvaajaa ei ollut saatavilla. Ensi vuonna en näillä näkymin ole menossa ainakaan esityskisaan, joten saa nähdä tuleeko cosseja kuvattua. Tosin Traconin kisajutuista tuli puhetta Teepannun kanssa vasta helmikuussa, joten en tosiaan ole varma mitä tulen sitten oikeasti tekemään.

Loppuun vielä yksi niistä muutamasta onnistuneesta photoshoot-kuvista:

Ja taas uusi Haruka

Elikkäs joo, kuudes Haruka Nanami tulilla ja päätin sillä kisatakin Frostissa. Tätä versiota oli ollut tarkotus pukuilla vaikka kuinka monta vuotta sitten ja viimeinkin asu näki päivänvalon päälläni.

Tämä oli taas näitä cosseja, joissa reffikuvia on tasan yksi ja pitää vain pähkäillä että mikä ihme mikäkin asia on kun ei pysty katsomaan pukua mistään muusta kulmasta. Päätin ainakin heti aluksi, että kaikki materiaalit tulisivat olemaan kiiltäviä koska kuvassa hihat ja jalat kiiltävät enkä jaksanut pohtia taiteilijan vapauksia valotuksen ja varjostamisen suhteen. Haluan entistä enemmän panostaa hahmo- ja sarjauskollisiin materiaaleihin cosseja tehdessä sillä haluan asuni näyttävän tulleen suoraan lähdeteoksesta enkä pelkästään roolipuvulta mitä se periaatteessa vain on.

Mekkokangasta oli ihan mahdoton löytää mistään. Sävy on jotain väliltä lila-musta ja kiillon pitäisi olla hienon näköistä eikä tasoa Eurokankaan halpissatiini. Päädyin lopulta mystiseen liehuvaan mustaan satiinintapaiseen kankaaseen, joka kiilsi tarpeeksi mutta ei mauttoman paljon.

Mietin myös todella pitkään sitä, onko kaulan peittävä alue valkoista kangasta vai onko kaulassa pelkkä kaulus ja sen ja mekon välissä näkyisi kaistale ihoa. Harukan iho on niin vaalea, että tämä voisi olla hyvin mahdollista mutta päätin tehdä yhtenäisen kauluksen ihan jo siksi, että mekko pysyy ylhäällä eikä tule paljastettua tätä rintakehän varustusta koko kansalle.

Paljon röyhelöä

Vyön ja kravatin tein taftista ja paksusta satiinista kiiltävyyden takia. Näin jälkikäteen ajateltuna en olisi varmaan käyttänyt taftia, ellei sitä olisi jäänyt kauheaa määrää Kirarista. Vaikka on jees että käytän turhat kankaat pois varastosta, en haluaisi ns. pakottaa joitakin materiaaleja cosseihin vaan siksi kun niitä nyt kerta valmiiksi on.

Kravatti ei ole oikeasti solmittu vaan päällä on pala kangasta ihan siksi, että en a. osaa solmia kravattia nätisti ja b. nyt kravatti näyttää kokoajan siltä miltä pitää eikä tarvitse jännittää jokaisella solmimiskerralla että miltähän tämä näyttää tällä kertaa.

Suuri murheenkryyni oli Harukan sukat. En millään osannut päättää, onko kaikki näkyvillä olevat kaitaleet vain kaitaleita vai sukkia, joiden varsi vain näkyy. Menin vaikeimman kautta ja tein jokaisesta sukan jonka takia jalat tuntuvat olevan aina kipsissä kun on niin monta kerrosta kangasta päällekäin.

Hienoin sukka jonka omistan

Sukkia varten löysin järkyttävää sinistä trikoota, joka kiilsi jännästi ja jousti tarpeeksi paljon. Punaista sukkaparia varten jouduin käyttämään jotain kiiltävää trikoota, jossa oli vanuvuoritus kun sitä järkyttävää sinistä kangasta ei löytynyt muun värisenä.

Vyön soljen tein worblasta, jonka sprayasin hopeamaalilla.

Soljesta on vain yksi kuva :( 

Pikkusiskolla sattui olemaan sopivan malliset kengät, joista irrotin nauhat ja tein satiinikankaasta omat tilalle. En millään tahtonut keksiä, millä päättelisin narujen päät joten poltin ne sytkärillä kun mikään muukaan vaihtoehto ei tuntunut toimivalta.

Tsädääm valmis
kuva @ wexar

Making of vaatteidenvaihto

Ajattelin avata Traconissa nähdyn esityskisassa olleen mekonvaihtotempun mekaniikkaa ja kaikkia sen välivaiheita. Lätkäisen tähän samalla wip-kuvia kummastakin cossista vaikka ne eivät varsinaisesti itse vaatteidenvaihtoon liitykään.

Aivan aluksi lähdimme Teepannun kanssa liikkeelle siitä, että valitsemamme biisin aikana on vaatteidenvaihto joka oli pakko saada myös omaan esitykseemme. Päätimme heti ensi alkuun, että vaihto tulee tapahtumaan yleisön edessä eikä esim. sermin takana tai vastaavalla tavalla piilossa kuten yleisesti on tapana. Näytin Teepannulle mm. tämän ja tämän esityksen, joissa kummassakin vaatteidenvaihto oli sellainen, jota halusin omassa esityksessämme lähteä tavoittelemaan.

Vitsit mitkä muokkaustaidot

Kokeilimme aluksi WCS 2013-finaalin USA-tiimin temppua eli mekko olisi kosotunut useammasta kerroksesta jotka paljastuvat kun lähden pyörimään. Narujen ja pyörimissuunnan kanssa sählääminen sai meidät lopulta miettimään muita ratkaisuja, sillä vaatteidenvaihtoon oli tosiaan aikaa vain noin 5 sekuntia. Katsoimme laittoman paljon quick change- videoita ja koitimme oppia niistä jotain kikkoja, mutta päätimme, että taikatemput ovat ehkä turhan hardcorea kahdelle täysin aloittelijalle vaatteidenvaihtotemppujen suhteen. Olimme jo melkein valmiit luovuttamaan koko esityksen suhteen, sillä mekonvaihto on se huippukohta ja ilman sitä esitys tuntuisi aika lattealta. Löysin onneksi tämän esityksen sattumalta ja jonkin aikaa pohdittuamme keksimme tekniikan, joka toimisi ja näyttäisi vielä hyvältä.

Mekko irrallaan

Jutun juju on miehustassa olevat lenkit ja läpinäkyvästä worblasta tehty kepukka, joka pujotellaan lenkkien lävitse. Kuvassa oleva pinkki nauha ei ole tarpeellinen, auttoi vain löytämään sen helpommin koska kepukan pää piilotetaan helman alle enkä kesken esityksen voi alkaa tonkimaan sitä, joten pelkän tuntoaistin varassa mentiin. Traconin puolesta laittoivat keltaista pimeässä hohtavaa tepippiä, jotta kepukan löysi vielä esityksen jälkeenkin.

Kepukka

Läpinäkyvä worbla on sileytensä puolesta täydellinen ja worblan kovuus auttaa pitämään miehustan kummatkin puolet toisissaan kiinni ja asu näyttää ryhdikkäältä myös silloin, kun alla on se toinen mekko joka väkisinkin saa kantajansa näyttämään turvonneelta ja just siltä, että kohta vaihtuu vaatteet.
Keksittyämme "lenkkitekniikan", kokeilimme pitää asua kasassa satiininnauhalla mutta eihän siitä mitään tullut kun nauha alkoi purkautumaan lenkeistä. Kokeilin mustaa worblaa sen kovuuden vuoksi, mutta tavallisen worblan pinta on sen verran karheaa että se ottaa kiinni kankaasta tehtyihin lenkkeihin eli kepukka ei liiku sitten mihinkään paikaltaan. Satuin omistamaan sitten tuota läpinäkyvää versiota ja vaikka tuo ensimmäinen versio eli kuvassa oleva on kärsinyt paljon, se toimii yhtä hyvin kuin alussa. Pienet ilmakuplat eivät vaikuttaneet liikkuvuuteen, vaikka ikävästi rätisivät ja poksuivat kun kepukkaa pujiteltiin lenkkien läpi välillä aika väkivaltaisestikin.

Lenkit ja kepukka

Siellä se on piilossa

Tämä systeemi kuitenkin vain avaa puvun, eli mekko ei lähde valumaan itsekseen pois päältä vaan se pitää vetää erikseen. Shirayukin lyhyessä punaisessa mekossa on mystinen kermanvärinen koriste, joka menee koko mekon ympäri. Keksimme, että siitä vetämällä Teepannu saa kiskottua mekon pois päältä samalla kun vetää kepukan ensiksi ulos.

Miten siistiä jälkeä

Tarranauha

Jos joku ihmetteli, miksi cossin hihat näyttivät niin oudoilta niin syy siihen on se, että jätin hihasauman kokonaan auki helpottamaan poisottamista. Jos hiha olisi ommeltu kiinni, käteni olisi ottanut siitä vastaan eikö vaihto olisi ollut niin smooth kuin halusimme.

Vihreä mekko on tosiaan koko ajan punaisen alla. Päätin jo heti aluksi, että vihreän eli pitkän mekon helma koostuu kahdesta eri kankaasta ihan jo siitä syystä, että mekoissa on erisävyiset helmat. Ylempi kermanvärinen kerros on sifonkia ja sen saa helposti taiteltua kasaan punaisen mekon alle ilman, että näytän turvonneelta. Sifonki luo myös kivan efektin vaatteidenvaihdon yhteydessä, sillä se laskeutuu nätisti eikä siihen jää kauhen näkyviä ryppyjä, sillä ne rypyt kuitenkin tulevat kun kangas on niin tiiviisti kasassa useamman tunnin ajan. Alla oleva valkoinen helma laskeutuu niin nopeasti maahan asti, että sifongin laskeutuminen lisää vaatteidenvaihton näyttävyyttä.

Kaksi kerrosta ja tosi ryppyinen helma

Valkoinen alla oleva helma on taiteltu vain lyhyemmäksi ja tungettu vihreän "takin" laahuksen ja sifonkin kanssa punaisen mekon alle. Ainoa ratkaisematon ongelma oli se, että valkoinen helma tykkäsi laskeutua ennen aikojaan vaikka punainen mekko oli niin kireänä kuin mahdollista. Kaikki muu oli taiteltu selkääni, joten ne pysyivät siellä hyvin mutta valkoisen helman piilossa oleva osa on vain lantioni kohdalla, jossa punainen mekko jo vähän leveneekin eikä samanlaista painetta synny kuten yläosan kohdalla, että kangas pysyisi varmuudella siellä tipahtamatta.

Valkoinen helma lähti valumaan esityksen alkaessa

Siinä taisikin olla nyt jotenkin selitettynä ideamme, toivottavasti siitä sai jotain selvää. Loppukevennyksenä wip-kuvia vihreän mekon työstöstä.

Fashion statement ja worblaosat saatu muotoonsa

Yksi jännimmistä jutuista ihan ompelunäkökulmasta oli Shirayukin vihreän mekon hihat. Edestä menee jokin aivan käsittämätön halkio ja hihaan tulee myös laskoksia. Monen ja monen kokeilun jälkeen tulin siihen tulokseen, että nyt ollaan oikeilla jälkillä ja lopulta hihan kaava näytti tältä:

Hihassa ei ole siis saumaa samassa kohdassa kuin 99% hihoista on vaan hiha kiinnittyy edestä.

Aika lähelle päästiin

Pohdin myös pitkään, kuinka suotavaa on käyttää kankaan väärää puolta oikeana puolena varsinkin kun kyseessä oli satiini, eli oikea puoli kiilsi kuin Naantalin aurinko ja vastapesty ikkuna jne eli näytti karsealta enkä ymmärrä miksi kukaan haluaisi käyttää sitä oikeasti yhtään missään. Vuorikankaat ovat usein kuitenkin melko kiiltäviä, joten kankaan kiiltävyys joka näkyy mm. hihassa ei häirinnyt kuin mietin asiaa siltä kannalta. Kyseessä ei ollut kuitenkaan Eurokankaan se perus halpa satiini, jonka väärä puoli kiiltää myös vähäsen vaan jokin toinen hieman hintavampi tapaus joka näytti väärältä puolelta perus puuvillalta.

Worblan ja helmien maalaamista

Lisää helmiä

Woah se on valmis!!1

Eipä tässä kaiketi muuta, toivottavasti tästä nyt joku tajusi jotain ja sai ehkä jotain irti :D Tarvittaessa saa tietenkin myös kysellä lisää ja voin koittaa ottaa ehkä informatiivisempia kuvia ja selittää tarkemmin.

Tracon 2017: Voitto kotiin

Tracon oli taas päättämässä conikauden ja allekirjoitanut oli siellä myös heilumassa, tällä kertaa esitykisassa Teepannun kanssa. Esityskisa oli kummallekin esimmäinen, mulle yleisesti ottaen cosplaykilpailuna jo kuudes ja parille ihan ensimmäinen silläkin saralla. Eli koko tapahtuma meni kohtalaisissa jännityspärinöissä.

Vaikka Tracon alkoi jo perjantaina, päädyin tapahtumapaikalle vasta lauantaina sillä puku ei ollut ihan täysin valmis perjantaina vielä eikä silloin ollut edes ihmeempää ohjelmaa, jonka takia olisin sinne tullut. Lauantaille pistin vanhan cossin eli Frostin kisacossini, koska halusin pistää jotain, joka olisi melko näyttävä mutta kuitenkin mukava pitää päällä. Pahisteeman kunniaksi olin alun perin ajatellut Agrian uudelleen ulkoiluttamista, mutta sen pukeminen on aina oman härdellinsä ja pidin sitä viime Traconissa, joten jätin sen suosiolla kotiin odottamaan jotain toista conia.

Lauantaiselfie

Lauantai meni tosiaan lähinnä stressaamiseen esityksen kuin muidenkin yllättävien käänteiden takia. Ensiksi koitimme Teepannun kanssa katsoa infomeiliä, jossa luki henkilökohtiaset aikataulumme tuomaroinnin jne suhteen ennen kisan alkua. Sähköposti oli tietenkin hukkunut jonnekin emmekä olleet aiemmin tajunneet ottaa niitä ylös. Reissu infoon eikä sieltäkään osattu oikein sanoa mitään, vaikka kovin ystävällisiä olivat ja koittivat parhaansa mukaan auttaa. Ehkä vastaisuuden varalle infossa kannattaisin olla jossain ylhäällä vastaavien puhelinnumerot, niin ei tarvitsisi niitä joka kerta etsiä tapahtuman omia nettisivuilta (josta sitä ei edes löytynyt). Löysimme lopulta kadonneen meilin ja saimme ongittua aikataulumme ylös. Ensi kerralla pitää kyllä muistaa kirjottaa vaikka paperille, ettei tällaista kävisi uudestaan.

Kävin kuitenkin aamupäivällä katsomassa Pukuvuotoa ja kaikkien aiempien osien nähneenä ja kuulleena niin livenä kuin jälkikäteen tämä uusin oli huonoin. Tunnin ohjelmaslotista käytettiin vain puolet ja siitä varmaan 20min meni insidevitseihin, jotka tajusin itse mutta seurueeni ei saanut niistä kauheasti irti. Aiheet sinällään olivat mielenkiintoisia, ellei niitä oli lähestytty "miten sinä (puhuja x) lähtisit toteuttamaan tätä annettua aihetta". Cosplaysta on joo hankala puhua ilman omakohtaisia kokemuksia kun koko harrastus perustuu vain niihin, mutta olisin halunnut keskustelua esim. itsensä marikkoinnista ja tuotteistamisesta Suomessa yleisellä tasolla kuin jokaisen panelistin kuvauksen oman cosplaylusikkasarjansa kuoseista. Toki Pukuvuodon tarkoitus on olla huumoriohjelma, mutta koko homma tuntui olevan nasevien vitsien heittämistä ilman varsinaista punaista lankaa, johon palataan. Jäi sellainen maku että panelistit olivat vain ilmaisten rannekkeiden takia väsänneet jonkinlaisen ohjelman kasaan.

Taidekuva

Suurta ärtymystä aiheutti arvokisojen säätäminen, kiitos vaan kun yläparven ovet avattin vasta 20min shown alkamisen jälkeen. Kun on sateessa melkein tunnin ajan jonottanut niitä paikkalippuja, toivoisi myös näkevänsä niitä esityksiä livenä eikä myöhemmin streamista. Tästä häslingistä aiheutui tietenkin aika paljon mölyä juurikin yläparven tienoilla, mutta vaikea sitä on pilkkopimeässä etsiä omaa paikkaansa kyselemättä muilta kirjaimia ja vinkkeä oman paikan löytämiseen. Tracon twiittasi tilanteesta nimellä "tietokatkos", mutta mielelläni haluaisin kuulla mitä oikeasti tapahtui.

Kisojen jälkeen suunta olikin jo kohti majapaikkaa, koska väsymys ja nälkä riivasivat ja cossiakin oli pidetty siinä vaiheessa jo 10 tuntia.

Sunnuntai koitti ja cossia pukiessa huomasin, että kengät olivat jääneet kotiin. Onneksi cossissa ei ollut mitkään erikoisemmat kengät ja jalat jäävät piiloon pitkän helman alle, muta kyllä siinä pieni paniikki pääsi iskemään. Onneksi poikaystävän mummon kengät olivat sopivat niin ulkomuotonsa kuin kokonsa puolesta ja niillä mentiin tallustelemaan pitkin Tamperetalon lattioita. Tulin paikalle vähän myöhempään kuin olin ajatellut, jonka takia alkoikin raivokas cossin pukeminen ja kisapartnerikin tuli vähän ennen tuomarointia. Emme onneksi myöhästyneet ja tuomarointi itsessään meni myös aika letkeästi. Emme viitsineet poistua backstagelta koska noh, vaihtuva mekko ei ole kauhean nättiä katsottavaa läheltä katsottuna koska näytän turvonneelta ja mekon ompelujälki ei ollut silmiä hurmaavaa. Vatsaa väänsi ja stressi tahtoi purkaantua kaikilla mahdollisilla tavoilla mutta kanssakisaajien kanssa sai onneksi pahimmat tunneryöpyt sulateltua niin, että lavalla pystyi antamaan vain parastaan.

Woah mikä numero

Bäkkäriselfie

Sitten olikin jo kisojen aika. Jouduimme jännittämään yksinämme juuri ennen esityksen alkua sillä olimme vastakkaisissa päädyissä koska tulen vasta esityksen jo alettua lavalle Teepannun kanssa.

Esityksemme voi nähdä kokonaisuudessaan tämän linkin takaa, eli törkeästi leikattu versio Traconin streamista.

Woah mä lennän
Kuva @ Noora Kurko

OTA TÄMÄ KUKKA
öööööö en
Kuva @ Jessica Mennander

Tadaa
Kuva @ Jessica Mennader

TYYNI AINA MIELESI
Kuva @ Jessica Mennader

Rakastan miten dramaattinen tää kuva on
Kuva @Jessica Mennander

Esitys meni kummankin mielestä todella hyvin ja iloisina läksimme kohti yleisöä, kunnen huomasimme että about kaikki viittilöivät meitä kääntymään takaisin lavalle. Vasta streamista sain huomata, että juontaja ohjeisti monta kertaa meitä jäämään paikoillemme, mutta pakko kyllä myöntää etten huomannut tai kuullut ollenkaan niitä. Keskityimme varmaan liikaa pölisemään siitä miten UPEAMAHTAVA AAAA-fiilis meillä oli sillä hetkellä. 

Ryhmäkuva (miksei kukaan halunnut tulla meidän lähelle :D)
Kuva @ Terjo Peltola

Palasimme yleisöön katsomaat kisat loppuun ja voittajien julkistuksen aikaan hölisimme jotain omiamme koska emme olleet yhtään varmoja sijoittumisesta, olihan muut esitykset olleet sen verran hyviä. Ykkössijan kohdalla taisin päästää mitä helvettiä-parkaisun koska sijoittuminen vielä ykkössijalle tuli aivan puskista. Henkilökohtainen voitto oli jo vaatteidenvaihdon onnistuminen, koska siinä oli niin monta riskiä epäonnistua vaikka kovasti sitä oltiin treenattu.

Hienosti meidän pysti blendaantuu tonne mun vihreään kankaaseen
Kuva @ Jessica Mennander

Käytiin hakemassa palautteet tuomareilta ja ääh, kun saatiin niin kivaa ja kannustavaa palautetta ;__; Näin jälkikäteen tuntuu ihan hassulta miten epävarmoja oltiin meidän esityksestä kun tuomareilla ja kaikilla muillakin oli pelkkää positiivista sanottavaa siitä.

Tsädää
Kuva @ Petra

Loppuajan lähinnä hengailimme ja kauheasti tultiin kehumaan niin pukuja kuin esitystäkin, kiitoksia vielä kaikille jotka annoitte palautetta! Päivä oli ollut rankka ja väsymys purkaantui vasta esityksen jälkeen joten suunta olikin pian jo kohti kotia.

On varmaan sanomattakin selvää, että tästä conista jäi hyvät fiilikset. Halu esiintyä ja kisata ei ole ainakaan laantumassa ja saa nähdä, mitä me Teepannun kanssa keksimme tulevaisuudessa. Omalla kohdallani osaan sanoa vain sen, että Frostiin olen tulossa mutta en kyllä tiedä vielä mitä siellä tulen oikein tekemään.

Polttavan kuuma Desucon

Desucon oli taas ja allekirjoittanut oli siellä hengaamassa. Postaus ei ole kovin pitkä, koska mitään erityisempää ei tapahtunut enkä ollut kisaamassa tms. vastaavissa hommissa joista olisi jotain kerrottavaakin.

Pitkästä aikaa oli uutta pukua tarjolla ja sekin oli ihan uutuussarjasta suoraan 80-luvulta eli Aishite Nightin päähenkilö Yaeko Mitamura. Kyseinen asu on vain tunnarissa ja mangassa mutta eri kampauksella, joten hyvien reffiscreenshotien ottamine oli aika hankalaa. En muita uusia pukuja tehnyt kun työt ja kaikki muu elämässä vei niin paljon aikaa ja jaksamista.

Desucon-viikko oli jättänyt valtavat univelat kun rykäisin lauantain cossin kasaan lähes kokonaan viikossa, joten perjantaina jaksoin juuri ja juuri mennä Yuki Kajin ohjelmaan, jossa itse kunniavieras ei kyllä jättänyt kylmäksi vaikka tukalan kuuma pääsalissa oli sinne pakkautuneen suuren ihmismassan takia.

Mun jokanen con tiivistettynä

Ohjelman jälkeen poju-yde lähtikin omille teilleen ja jäin odottelemaan SparkleRinin photoshootin loppumista. Tällä aikaa vaihdoin arkivaatteisiin ja istuin Metsähallissa pari tuntia itsekseni. Stressilevelit tässä vaiheessa olivat aika kovilla, kun ei yhtään tiennyt milloin photoshoot loppuu ja väsytti sen verran että itku ei ollut kaukana. Pääsimme lepäämään siinä keskiyön paikkeilla ja kävin nukkumaan saman tien.

Lauantaina fiilis oli paljon parempi, vaikka olinkin edellisenä iltana uhonnut jo lähteväni kotiin nukkumaan. Uusi cossi piristää aina kummasti varsinkin kun hahmo on tärkeä ja asu mukava ja näyttää kivalta päällä.

@ Wexar

Lauantai kului puhtaan hengailun merkeissä sillä päivän ainoa ohjelma omalta osaltani oli cosplaykisa, joka alkoi vasta myöhään iltapäivällä. Kävin luennollakin mutta univajeen takia poistuin jo puolen tunnin jälkeen kun asia meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

joku tämmöne

Polttava paahde vei syömään jäätelöä josta oli vaikea ottaa kuvaa kun mokoma meinasi sulaa heti kättelyssä. Onneksi cossi oli suht mukava eikä kovinkaan kuuma, vaikka takissa olikin vuori ja peruukissa reilusti tukkaa.

Cosplaykisa koitti jossain vaiheessa ja vaikka ECC-karsinnoissa olikin 14 osallistujaa, noin puolet esityksistä jätti melko kylmäksi ja loput olivat joko ihan ok tai tosi hienoja ja oivaltavia. Puvut ainakin olivat hienoja ja Hall-cosplaykisakin oli mukavaa katsottavaa vaikka en kuvia ottanutkaan. 

Illalla olisin halunnut päästä nukkumaan mutta jäimme majoittavan kaverini kanssa pelaamaan rytmipelejä. Pelasin niitä viimeksi joskus ekassa Yukiconissa ja oli ihan hauska rämpytellä kun ei ollut edes jonoja siihena ikaan illasta. 

Sunnuntai koitti ja päivä koostui yllätys yllätys, hengailusta kun taas väsytti eikä jaksanut mennä ohjelmiin mihin oli ajatellut (mm. itabagit ja eroottiset cosplayt kiinnostivat) paitsi päättäjäisiin, koska oli pakko saada tietää miten avajaisissa alkanut Desuvisa päättyy.

Mä ja Emmisein oltii iha samiksii kukkien suhteen

Seuraava con olisi sitten Tracon jonne onkin jotain jännempää settiä luvassa (kuin hengailua) jos kaikki menee nyt niin kuin haluaisin niiden menevän.

Wakamonocon - katastrofin ainekset

Wakamonocon oli päivän mittainen tapahtuma Lahdessa viikko ennen Desuconia. Päätin huvikseen kokeilla siipiäni ensimmäistä kertaa tuomaroinnin saralla, on noita pukukisoja kuitenkin tullut nähtyä aika monesta muusta näkökulmasta jo etukäteen. Wakamonoconiin sattui olemaan avoin tuomarihaku ja pääsinkin sinne sitten. Tapahtumassa oli tuomaroitavana puku- sekä esityskisa.

Paikalla piti olla 8:30 ja koska asun Helsingissä, herätys oli jo viideltä ja Rautatieasemalla olinkin jo ennen seitsemää.

Saako mennä takaisin nukkumaan

Ihan ensiksi hämminkiä aiheutti tapahtumapaikalle löytäminen. Oikea katu löytyi heti, mutta rakennuksessä oli monta sisäänkäyntiä eikä missään ollut oikein opasteita juuri Wakamonoconin tiloihin. Joku A4-lappu conin nimellä ja suunnan näyttävällä nuolella olisi ollut erittäin jees. Törmäsin toiseen yhtä hukassa olleeseen työvoimaan ja yhteisvoimin löysimme oikean oven luo, joka olikin talon jollain sisäpihalla siten, että kadulta ei näe sinne.

Sisällä hakeuduin pääjärjestäjän luo ja sain tyhjän badgen johon sai itse kirjoitella oman nimikkeensä tai mitä nyt halusikaan siinä lukevan. Koska en osaa kirjoittaa ja tussi oli aika paksu niin omastani tuli melko ruma.

Siinä lukee tuomari

Pääjärjestäjä tämän jälkeen ohjasi minut ja toisen tuomarin cosplayvastaavan luokse ja sanoi hänen kertovan meille päivän aikataulut ja muut jutut. Pääjärjestäjän lähdettyä vastaava kertoi, että hänellä ei ollut aavistustakaan kummankaan kisan kisaajamääristä tai siitä, onko kumpaakaan loppujen lopuksi ollenkaan koko conissa koska pääjärjestäjä ei ollut halunnu kertoa hänelle mitään.
Mitään aikatauluja minkään suhteen ei ollut, tiedossa oli vain näiden kahden kisan alkamis- ja loppumisajat. Siinä iski pienoinen paniikki ja päätin Yukiconista oppineena että aikataulut nyt tulisi ainakin tehdä ensi alkuun. Siinä nopeasti laskeskelin tuomarointiajan per kisaaja ja siirsin kisojen ajankohtaa myöhemmäksi kuin sen olisi oikeasti pitänyt olla, koska emme olisi ehtineet tuomaroida ketään.
Päätimme myös muuttaa kisan Hall cosplayksi, koska pääjärjestäjältä erikseen kysyttynä, kävikin ilmi että kummassakaan kisassa ollut yhtäkään ennakkoilmottautumista. Toinen kisa (esityskisa) luonnollisesti peruttiin koska sitä ei voinut oikein enää paikan päällä ryhtyä säätämään. Tässä vaiheessa olin varma että olin keskellä niitä kuuluisia con-painajaisia, paitsi että tämä oli täyttä totta.

Siirryimme kolmen hengen cosplaytiimimme kanssa greenroomiin työstämään aikataululappuja (luojan kiitos tajusin ottaa mukan pienen muistivihon ja kynän) kisaajille (jotta nämä tietävät missä olla ja mihin aikaan) sekä kisaajien numerolappuja, joita ei myöskään oltu tehty etukäteen. Saksia, paperia eikä kynää myöskään ollut, joten tulimme toimeen ilman niitä. Saimme onneksi myöhemmin jotain kartonkia, josta sai kisaajille kelvolliset numerolaput. Askartelusession jälkeen pitikin olla etsimässä sopivaa tuomarointihuonetta, koska sitäkään ei (yllätys yllätys) ollut päätetty etukäteen. Onneksi löytyi lopulta sopiva huone jonne kisaajien oli helppo löytää ja jossa oli meille tuomareille tuolit ja pöytä.

Fiilikseni tässä kohtaa

Tässä kohtaa oli omalta osaltani päivän ensimmäinen hengähdystauko, kun vastaava lähti metsästämään kisaajia Hall cosplayhyn ja ensimmäiseen tuomarointiin oli yli tunti. Käytimme ajan miettien kriteerejä ja sopivia kysymyksiä kisaajille sekä pohdimme tuomarointitilannetta noin ylipäätään, koska tämä oli meille kummallekin ensimmäinen kerta tuomarina. Kävin myös vilkaisemassa itse conia, jossa oli surullisen vähän kävijöitä vaikka ovet olivat olleet auki yli tunnin. Myöhemmin onneksi tuli lisää ihmisiä tilaa täyttämään.

Seuraava paniikki iski noin 20 min ennen ensimmäistä tuomarointiaikaa, sillä kisaajia oli tähän mennessä saatu kasaan vasta kaksi ja oli täysin mahdollista, että koko kisa peruttaisiin. Vastaava onneksi yllätti ja oli saanut kasaan lopulta 7 kisaajaa, mikä riitti siihen että kisassa olisi jotain järkeäkin.

Itse tuomarointi sujui olosuhteet huomioon ottaen ihan hyvin, ihan jo siksi että jokainen kisaaja noudatti sovittua aikataulua ja saapui reilusti etuajassa ennen omaa tuomarointiaan. Jokaiselle kisaajalle oli varattu 10 minuuttia, josta saimme kulumaan max. 5 minuuttia eli riitti aikaa myös keskustella tuomarointien välissä kisaajan puvusta. Oli kyllä todella haastavaa keksiä kysymyksiä tosi yksinkertaisista puvuista, ei kuitenkaan viitsinyt käännyttää kisaajaa ovelle heti yhden kysymyksen jälkeen. Koitin parhaani mukaan olla rento ja helposti lähestyttävä, sillä kisaajista suurin osa oli melko nuoria tai aloittelijoita eli tilanne oli varmasti todella hermostuttava. 

Lava ja yleisö

Conissa ei ollut varsinaista backstagea, joten ohjeistimme kisaajat tuomaroinnin yhteydessä tulemaan lavan taakse 20 minuuttia ennen kisan alkua. Koska conissa ei ollut yhtään cosplaymammaa, otin ohjakset omiin käsiini ja ohjailin kisaajia jonoihin ja kerroin mitä lavalla tulee tehdä ja missä pitää seistä. Onneksi tein samaa Yukiconissa niin homma oli tuttua. Kisaajia selkeästi hermostutti ja käytin lopun ajan ennen kisan alkua yleiseen pölinään heidän kanssaan ja tsemppailin, mikä tuntui todella oudolta koska olin kuitenkin tuomarointitehtävissä. Tunnelma oli selkeästi paljon rennompi kun kisaajille piti seuraa. Lavan takaosa oli tosiaan sellaisessa kohdassa, josta käveli koko ajan niin kävijöitä kuin työvoimaakin, koska lähellä oli oviaukko josta pääsi greenroomiin jne. mikä on huono yhdistelmä kun kisaajia muutenkin ahdistaa ja hermostuttaa. 

Samaan aikaan palkinnot olivat hukassa ja juontajat olivat juontamassa edellistä ohjelmaa eikä heillä ollut tässä vaiheessa vielä tietoa kisaajien nimistä tai kisanumeroista. Palkinnot onneksi löytyivät ja juontajille saatiin tarvittavat infot ajoissa. Shippoconissa ja Yukiconissa ohjasin kisaajia menemään oikeassa kohdassa lavalle ja samaa tein myös tällä kertaa. En ollut muistanut sanoa kisaajille ryhmäkuvan kasauksesta mitään, mutta aika hyvin he saivat juontajien avustuksella aseteltua itsensä lavalle. 

Kisa on katsottavissa kokonaisuudessaan täältä.

Olin positiivisesti yllättynyt, että 5/7 kisaajita tuli hakemaan palautetta puvustaan kisan jälkeen. Kisaajat ottivat myös kritiikin hyvin vastaan ja toivottavasti heille jäi myös positiivinen fiilis, sillä pyrimme sanomaan niin positiivisia kuin negatiivisia juttuja tasapuolisesti jokaisen puvusta.

Kisan jälkeen pyörähdin tuomarikollegan kanssa tapahtuman vielä läpi ja suuntasimme kumpikin koteihimme, sillä päivä oli ollut rankka enkä itse ollut ehtinyt syödä mitään sitten aamun.

Tuomariselfie

Juuh elikkäs joo. Tapahtuma oli kokonaisuudessaan yksi sekametelisoppa, jota pääjärjestäjä koitti hämmentää yksin vaikka niin ison kattilan hämmentämiseen olisi tarvittu muitakin. Tuomarihaussa piti pistää sähköpostia suoraan pääjärjestäjälle, sama kisailmottautumisessa. Cosplayvastaavan tulisi hoitaa kaikki tällaiset asiat jotta voisi olla tietoinen niistä paikan päällä ja jakaa ohjeita hänen vastuualueensa työntekijöille. Nyt joka ikistä asiaa piti käydä erikseen kysymässä pääjärjestäjältä, joka oli turhauttavaa ja aikaa vievää koska hän oli hoitamassa muitakin asioita eli häntä sai olla etsimässä jatkuvasti. Myös cosplaymammojen täydellinen puute oli harmittavaa, sillä kahden tuomarin ja yhden vastaavan voimin ei valitettavasti saa kasaan kisaa, joka toimisi sujuvasti koska harva ihminen voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. "Kaikki tekee vähän kaikkea"- meininki oli muutenkin vahvana, joka toimii ehkä kaveriporukan pikkujoulujen järjestämisessä mutta ei suurehkon pääsymaksullisen tapahtuman kanssa.

Vastaavan kanssa olen jutellut tässä conin jälkeen ja hän lupasi että ensi kerralla tällaiset seikat on otettu huomioon ja päätin antaa Wakamonoconille vielä toisen tilaisuuden. Olisin siis taas tuomarina, jos päivämäärä (jota ei olla vielä päätetty) sopii ja homma näyttää sujuvan. Toivon totisesti, että Wakamonocon ottaa tästä ja edellisestä kerrasta viimein oppia ja saa kasaan jotain, josta ei jää paha maku suuhun.