Tähkäpää-photoshoot harmaaseen syksyyn

Valoa conittomaan vuoteen sai tuotua photoshootin voimin, jossa oli tavallista ulkoilmashoottia enemmän työstämistä. Tähkäpää on Räyhä-Ralf 2-elokuvassa varsin pienessä roolissa muiden prinsessojen ohella, mutta prinsessojen oleskeluhuone pyjamineen on jäänyt mieleen varsin vahvasti. Se olikin lähtökohta koko shootille: pastellivärejä, herkkuja ja hengailua. Paikka, jossa shootti tapahtui, on sisustukseltaan aika karu joten sen peittämiseen tarvittiin yhtä sun toista. Rekvisiittaa olikin lopulta aika paljon: donitseja, suklaapatukoita, macaroneja, harja, lukuisia (väreiltään sopivia) kirjoja, tyynyjä, lakanoita ja valoja!

Pituutta peruukkiin haettiin toisella pitkällä peruukilla ja saimmekin piilotettua "yhtymäkohdan" aika hyvin, vaikka itse sanonkin. Tuntui pahalta kirjaimellisesti maata peruukin päällä, joka ei ollut edes omani. 

Kuvaajana toimi Niyarifa, jonka kanssa olen aiemminkin shootannut cosseja. Suunnittelimme paljon etukäteen mm. rekvisiitasta, joten ite shoottitilanteessa ei tarvinnut kuin asetella tavarat paikoilleen kun visio kummallakin oli sama. Assaroimassa oli tuttuun tapaan Hanjo, joka oli yhtä aikaa kuvausassistenttina, harjaamassa peruukkeja ja asettelemassa rekvisiittaa. 

Suosikkikuvani koko shootista!

Sitten toinen puolisko, halusin kokeilla Tähkäpään taikahiusten imitoimista valoilla ja mielestäni onnistui ihan kivasti. Oli aikamoinen show saada valot peruukin sekaan ilman, että koko roska tippuu lattialle tai menee solmuun. 

Loppukevennyksenä behind the scenes-kuvia! Lopullisia kuvia katsellessa unohtaa helposti, miltä tilanne oikeasti näytti. 

Kuvauspaikka

Jaa mikä sotku?

Nää on ny ne taikahiukset

Tässä oli samalla vuoden viimeinen postaus! En tuttuun tapaan teekään loppukatsausta, koska cosseja tuli tehtyä vain 2 tänä vuonna enkä tämän Tähkäpää-shootin lisäksi shootannut muita cosseja. Toki conittomaan vuoteen mahtui kaikenlaista cosplaytekemistä, kuten Assembly Online-tapahtuman cosplaytiimissä toimimista sekä kesällä PKS Cosplayn somevastaavana kuvausprojektissa. 

Ensi vuoteen!

Cosplayasujen käyttöiän pidentäminen

Sellaiset teemat kuten ekologisuus, kestävä kehitys, pikamuoti ja vaatehuolto ovat olleet pinnalla viimeiset pari vuotta, joten ajattelin kantaa korteni kekoon juttelemalla aiheesta cosplayasujen käyttöiän pidentäminen! Tämä verrattain vähän puhuttu aihe on tärkeässä asemassa mitä tulee cosplayasujen laatuun ja käyttömukavuuteen.

Suurin piirtein kaikki tietävät, ettei cosplay ole kovin ekologinen harrastus. Pukujen tekoon käytetään aikaa, rahaa ja resursseja, mutta valmista asua käytetään yleensä max. 10 kertaa riippuen harrastajasta. Vanhat puvut heitetään pois niiden ollessa vanhoja ja huonosti tehtyjä. Hiki- ja muut tahrat ovat pilanneet puvun sellaiseen kuntoon, että asua ei saa samaan kuntoon kuin uutena keltaisten läikkien vilkkuessa kainaloista useista pesuista huolimatta. Huilailee kirjoitti aiheesta hyvin omassa blogissaan, käykää lukemassa jos ette ole jo!

Kamui on myös tehnyt aiheesta videon

Miten cosplayasujen käyttöikää voi siis pidentää?
Toki yksinkertaisimmillaan vastaus on, että käytä pukusi ns. loppuun asti eli mahdollisimman monta kertaa. Tätä vaikeuttaa se, että cosplay on harrastuksena luonteeltaan hyvin kertakäyttöinen koska kiinnostukset eri sarjoja kohtaan vaihtelevat ja harrastajien taitotaso eroaa toisistaan melkoisesti. Monien käsityötaito karttuu vasta cosseja tehdessä eli ensimmäiset itsetehdyt puvut tuskin ovat enää sellaisia, mitä haluaa päälleen pukea kun taidot kehittyvät. Myös kehon koon muuttuminen on sellainen asia, joka estää käyttämästä samaa pukua vuodesta toiseen esim. jos on aloittanut nuorena niin luonnollisesti vanhempana kasvaa suuntaan jos toiseen eikä nuorempana tehty puku istu. 

Olen kuitenkin kerännyt alle vinkkejä ja omakohtaisia kokemuksia ja tapoja, joiden olen huomannut (tai tajunnut ylipäätään) saamaan minut pukemaan asun useampaan kertaan. Tarkoituksena ei ole moralisoida vaan enemmänkin antaa uusia näkökulmia cossien suunnitteluun ja käyttöön.

Etukäteen suunnittelu

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanoo vanha sanonta ja se pätee myös cosplayssa. Olen huomannut, että omalla kohdallani jo hahmovalinnoissa voi pidentää puvun käyttöikää: jos olen pitänyt hahmosta jo kauan, haluan käyttää cossia usein koska hahmoon ja pukuun on ollut tunneside pitkään. Olen sitä tyyppiä, jolla samat hahmot heiluu vuodesta toiseen suunnitelmakansiossa ja hyvin harvoin lisään sinne uusia cossi-ideoita, joten pitkäaikaiset haaveet syntyvät siellä luonnostaan. Cossaan harvemmin uusista kausianimeista tai hetken pinnalla olleista ilmiöistä ja se ehkäisee cosplayn kertakäyttökulttuuria, jossa ollakseen internetin aallonharjalla tehdään puolivillaisesti jokin trendikäs hahmo for the memes-tyyppisesti. 

Valmista cossit pesunkestäviksi. Tunkkaisia ja haisevia pukuja on inhottava käyttää, ja siksi niitä kannattaa pestä kuten käyttövaatteita. Monet ovat varmasti liimanneet kuumaliimalla tai vastaavalla pieniä härpäkkeitä cosseihin, eikä niiden takia pukua voi enää pestä ilman koristeiden irroittamista. Suosittelen pohtimaan muita kiinnitystapoja: voisiko tilpehöörit laittaa kiinni esim. neppareilla tai tarranauhalla? Kestääkö kaikki samassa vaatteessa olevat kankaat pesua? Onko koristeita mahdollista ommella pienin pistoin käsin, jotta niiden irroittaminen onnistuu pesua tai korjausta varten? Irroitettavien osien tekeminen mahdollistaa myös helpomman korjauksen: rikki mennyt härpäke cossissa on helpompi korjata tai jopa valmistaa uudestaan, jos se on kiinnitetty sillä tarranauhalla kuin että se olisi liimattu kuumaliimalla kiinni (josta jäisi rumat jäljet irroituksen jälkeen.) 

Peruukeissa voi myös käyttää samantyylistä logiikkaa: onko kampaus purettavissa ja uudelleenkäytettävissä pesun jälkeen? Voiko hahmolla olevan tupsun tehdä irroitettavaksi, jotta peruukki sopii myös muille hahmoille ilman kampauksen purkamista? Pinneillä ja ponnareilla saa myös yllättävän paljon "hämättyä" esim. peruukin pituutta tai otsatukan muotoa ilman leikkaamista tai useampaa peruukkia. Myös erilaisen klipsisysteemit ja irtohiuslisäkkeet mahdollistavat saman peruukin käytön useissa eri cosseissa.

Sama peruukki, saparot klipseillä

Aluskerrasto

Jo keskiajalla on käytetty varsinaisten pukujen alla erilaisia aluspukuja, kuten mekkoja ja paitoja, suojaamaan päällimateriaalia hieltä ja muulta lialta. Silloin päällisvaatteita ei pesty kankaiden ja materiaalien ollessa liian hienoja ja ei pesua kestäviä. Tämähän kuulostaa ihan cosplaylta! Siksi erilaiset alusvaatteet ja muut kerrastot tulevat nykyajassakin tarpeeseen, vaikka peruselämässä sellaisia ei ole tarvittu pitkään aikaan kun kaikki on ollut pesunkestävää.
Keskiajalla suosittu mekkomainen ratkaisu ei oikein sovi kaikkiin cosseihin. Nykyajan vastine tälle on esim. ihan tavallinen toppi tai lyhythihainen paita ja shortsit. Suosin värien puolesta skaalaa valkoinen-musta-nude/oma ihonväri, koska ne sopivat lähes jokaisen cossin kanssa (aluskerrasto ei silloin vilku niin helposti esiin). Materiaalin puolesta perus trikoo ja luonnonmateriaalit ovat palvelleet minua hyvin, tärkeintä että aluskerrasto on mukava päällä sekä helposti pestävä eikä näy tai paista läpi cossista.

Mulla on lähes aina tällainen setti cossin alla, sen ei tarvitse olla mitenkään ihmeellinen!

Tiesitkö, että on olemassa vaatteisiin kiinnitettäviä hikilappuja? Niitä saa monesta eri liikkeestä liimattavina ja ommeltavina sekä niitä voi valmistaa toki myös itse (mieluiten kankaasta, joka kestää hyvin pesua). Otathan huomioon, että pellava imee helposti hikeä: keltaista tahraa on hyvin vaikea saada siitä jälkikäteen pois.

Säilytys ja huolto

Peruukkien säilytys peruukkipusseissa on oletettavaa, kun peruukit niissä useimmiten saapuvat postissa toiselta puolelta maapalloa. Suurin osa taitaa myös säilyttää pitkiä peruukkeja letillä tai jollain muulla tavalla kiinnitettynä. Letti kannattaa pitää mahdollisimman löysänä, sillä kireä letti tekee luonnollisesti laineet kuituun ja aiheuttaa ylimääräistä suoristamista ja stailaamista, joka taas kuluttaa peruukkia ja sen käyttöikä lyhenee.

Ylipäätään kampaukset kannattaa purkaa tasaisin väliajoin, että peruukit voi pestä. Peruukki kannattaa edes huuhdella jokaisen tai joka toisen käyttökerran jälkeen ja pestä saippualla tai muulla vastaavalla säännöllisesti, varsinkin jos peruukkia käyttää usein vaikka arkena. "Miksi muka pesisin peruukkia, kun siinä ei ole selkeitä tahroja?" voisi joku kysyä. Siksi, että conissa tai arkena päänahka ja erityisesti otsa, johon peruukin hiusraja osuu, hikoilee hurjasti päivän aikana. Hien haju sekä kosteus jäävät peruukkiin muhimaan ja pahimmillaan ainakin minä olen törmännyt kauhutarinoihin, jossa peruukki on ollut homeessa kosteuden takia. Hien myös näkee mikäli omistaa styroksisia peruukkipäitä: laitoin kerran conin jälkeen peruukin suoraan peruukkipäähän koska halusin että kampaus säilyy. Peruukki hengaili päässä jonkun aikaa ja kun otin sen pois, otsassa oli kellertävä raita. Pesin peruukin aika nopeasti sen jälkeen :D 

Tästä näkee hyvin pään alueet, mitkä keräävät hikeä

Yksi keino ehkäistä hien päätymistä peruukkiin on peruukkipanta, jonka tulee hiusrajalla otsan ja peruukin väliin. Kankaasta tehtyä pantaa on kätevämpi pestä, koska sen kuivuminen viel vähemmän tilaa ja voi laittaa vaikka pyykkilautalle roikkumaan. Samaan hökötykseen saa myös peruukkit klipseillä kiinni, jolloin peruukkia on miellyttävämpi käyttää kun se ei valu joka suuntaan ja omat hiukset alla eivät koe niin paljoa rasitusta. 

Peruukit kannattaa pestä muutenkin kuin hien takia: vuosia vanhoja lakkajäämiä on haastavaa saada täysin pois. Eihän kukaan jätä omiin hiuksiinsa lojumaan lakkaa viikkokausiksi, vaan se pestää mahdollisimman pian pois. Peruukkien säilytys peruukkipäissä huoneessa, missä vietetään paljon aikaa altistaa peruukin pölyyntymiselle, ja sitä on myös inhottavaa pestä pois jälkikäteen. 

Tällaisella mömmöllä olen itse saanut hyvin vanhat lakat pestyä pois! Ilmoittakaa, jos haluatte tutoriaalin aiheesta :D

Suosittelen säilyttämään cosseja pukupusseissa, mikäli tilaa vain on. Rekissä säilyttäminen on myös hyvä vaihtoehto, niin ryppyjä ei synny niin usein kuin kaapissa taitettuna. Huono puoli rekissä on, että käyttämätön vaate tuppaa pölyyntymään, ellei sitä juurikin käytä tai ota pois rekistä ja puistele tasaisin väliajoin. 

Varmaan itsestäänselvää, että tahra kannattaa poistaa heti kun se on ilmestynyt vaatteeseen. Tämä ei ole kuitenkaan aina mahdollista, koska esimerkiksi Metsähallissa ei ainakaan viime näkemän ole ollut pesukonetta tai muuta pesumahdollisuutta lihapullakastiketahran poistamiseksi. Yllättävän usein (materiaalista riippuen) kuitenkin jo pelkkä vedellä huuhtelu auttaa mm. hien hajun poistoon (kunnon pesun lisäksi) ja pinttymisen ehkäisemiseksi, eli vaikka hotellihuoneessa tai majapaikassa kannattaa tunkkainen puku käyttää lavuaarin kautta ja jättää kuivumaan yöksi. 
 
Kengät keräävät herkästi pölyä, jos ne jättää johonkin lattialle lojumaan. Säilytän tästä syystä cossikenkäni muovipusseissa nimettyinä, jotta löydän ne helposti kun puen jonkin vanhan cossin. Tosin tässäkin on tullut tehtyä mokia: säilytin vetoketjullisia, nahkamaalilla maalattuja nahkasaappaita muovipussissa. Kun otin ne käyttöön seuraavan kerran, oli maali lohkeillut kengän kärjestä enkä kerennyt maalaamaan niitä uudestaan ennen käyttöä. Tästä opin pitämään (ainakin kyseisissä kengissä) muovipusseja kärjissä, jotta muoto säilyy tulevia kertoja ajatellen. Saman asian ajaa myös sanomalehti tai vaikka kangaspala mytättynä.

Inhottava ruttu kengänkärjessä ;__;

Pukujen kunto kannattaa tarkistaa viikko tai pari ennen conia, että mahdolliset korjaukset ja siistimiset ehtii tehdä ajoissa ja hyvin. Kummasti laskee cossin käyttäkertojen määrä, kun haluaa pistää jonkun vanhan pukunsa päälle (ja asiasta päättää noin päivä ennen conia) ja siinä olikin jotain virheitä tai sotkua, jota ei enää ehdi korjaamaan ennen conia ja puku jää kotiin nököttämään.
On myös hyvä cossia pitäessään kirjata ylös esim. kännykän muistioon, mikäli puvun kanssa on jotain ongelmia sen käytön yhteydessä, mm. kengät sattuvat, peruukki valuu, paita istuu huonosti tms. Näihin ongelmiin on helpompi palata conin jälkeen kun ne on kirjannut ylös ja korjata puku niin, että sen käyttäminen ensi kerralla olisi miellyttävämpää. Esimerkiksi jos kengät sattuivat siellä conissa, hanki uudet kengät tilalle/kehitä parempi ratkaisu shoecovereille tai miten nyt ongelman voikaan ratkaista. 

Myy vanhat (hyväkuntoiset) puvut ja kierrätä

Suurin osa (suomalaisista) cossaajista taitaakin jo kierrättää vanhoista puvuistaan uudelleenkäytettävät osat, kuten napit, vetoketjut, suuret kangasmäärät, nepparit, kengät jne. Itse saatan säästää myös erikoisimmat materiaalit, jos sitä on tarpeeksi paljon että saa tehtyä vaikka taskun tai silmälapun. Toki pitää sen verran katsoa säilytettävien tavaroiden perään, ettei ala ihan jokaista tavaraa hoardaamaan koska lopulta tavaraa, "jolle tulee joskus varmasti käyttöä", on niin paljon ettei muista, mitä kaikkea tavaraa sitä edes omistaa eikä niitä ainakaan tule käytettyä. 

Näille kaikille huovanpalasille on varmasti käyttöä joskus!

Passeli tapa vähentää cosplayn ympäristökuormitusta on pukujen myyminen eteenpäin kirppiksillä. Harmittavan moni, myös minä mukaanlukien, ei myy omia vanhoja pukujaan vaan heittää ne roskiin kun puku ei enää kiinnosta tai sitä ei ole mukava pitää päällä (koska se on vanha ja tehty huonosti). Suomessa itsetehtyjen pukujen laatu on kuitenkin suhteellisen korkea, joten kannustaisin ehdottomasti myymään eteenpäin, mikäli uskoo että kyseisestä sarjasta cossaaminen voisi kiinnostaa toistakin harrastajaa. Siksi cossit kannattaa tehdä mahdollisimman hyvin, koska kukaan ei halua ostaa conia edeltävänä iltana kuumaliimattua cossia vaikka myisi sitä kahdella eurolla ja tarjoaisi kahvipaketin mukaan.

Peruukkeja on myös helpompi myydä, kun peruukin kampaus on purettu koska jokaisen pää on erilainen, eikä muotoiltu kampaus istu ostajan päähän yhtä hyvin kuin omaan. Toki jos kyseessä on suosittu hahmo jonka kampaus on suhteellisen haastava tehdä, valmiin kampauksen myyminen voi olla kannattavampaa kuin muokkaamaton peruukki.

Siinä olikin sitten kaikki, toivottavasti jotain sai irti vaikka tämän kirjoittaminen tuntui melkoiselta tajunnanvirralta. Aihe on vaikea eikä siihen ole mitään tiettyjä ratkaisuita, mutta jokainen voi omilla toimillaan vaikuttaa jos maailmantuska alkaa painamaan liikaa.
Vaikka cosplay olisikin ympäristön kannalta täysi turhake ja pelkkää kulutusta, se tuo harrastajilleen sisältöä elämään ja luo sosiaalisia tilanteita sekä kontakteja, jotka saattaisivat jäädä muuten saamatta. Elämän mielekkyys on kuitenkin kantava voima yhteiskunnallisessa kontekstissa, eikä mielestäni kannata ajatella liikaa siihen pisteeseen, että maailman mittakaavassa pieni harrastus alkaa ahdistamaan sen aiheuttamien päästöjen vuoksi. 

Ensi kertaan!

Synttärionnea viisivuotiaalle!

 15.9.2015 uskalsin vihdoin perustaa omille cossihöpinöille jonkinlaisen alustan, ja tämä alusta on edelleen verrattain aktiivinen ja pystyssä. Toki tämä vuosi on omalta osin tökkinyt varmaan jokaisella cossaajalla jollain tavalla, jonka takia tämäkin blogi on viettänyt melkoista hiljaiseloa. Blogeista aika oli jättänyt jo tämän blogin perustamisaikoina, mutta tykkään tästä liikaa konseptina (hölötä omia asioitasi pitkien tekstien muodossa) joten täällä edelleen ollaan! On välillä mukava palata vanhempien postauksien pariin, kun conpäivityksistä voi melkein tuntea sen fiiliksen mikä kyseisessä conissa oli meneillään. Vaikka tänä vuonna cosplayrintamalla on ollut lähinnä sirkkojen siritystä omalta osaltani Frostin jälkeen, olen tehnyt kaikenlaista muuta cosplayhyn liittyvää vuoden aikana. Vuoden 2020 Ropeconin cosplayvastaavan piti olla allekirjoittanut, mutta sattuneista syistä tapahtumaa ei järjestetty fyysisessä muodossa lainkaan ja tekemäni työ kisojen eteen valui viemäristä alas. Ehkä ensi vuonna uusi yritys! 

Kesällä olin myös kiireinen PKS Cosplayn someprojektin parissa, sillä olen tämän vuoden somevastaava kyseisessä yhdistyksessä! Oli hauskaa Pincyuun kanssa kierrellä ympäri Helsinkiä, kävimme monessa itselleni ihan uudessa paikassa ja Instagram storyihin oli hauska keksiä kuvaavia gifejä! Koska haluan kehittää yhdistyksemme toimintaa, olen myös mukana tekemässä PKS Cosplayn nimissä sanastoa cosplaylle, jotta esim. tutoriaalien seuraaminen olisi helpompaa kun on paikka, mistä tarkistaa termit joita ei tiedä cosplaymerkityksessä.

Tällaista olen puuhaillut!

Olen yrittänyt myös paikata cosplaymammailun ja muun conityöskentelyn jättämää aukkoa osallistumalla koulun tapahtumiin ja muihin hommiin, esim, tutorointi ja speksi-teatterin puvustuksessa tuli myös ommeltua ja vaatetettua jengiä. Itselleni yllättävin homma tässä syksyllä on kouluni urheilutapahtumassa vapaaehtoisena toimiminen ja tässä pitää tietää, että olen varmaan maailman epäurheilullisin tyyppi. Mutta hauska nähdä ihan erilaisen tapahtuman järjestäminen "kulisseista" kuin missä on itse ollut mukana tähän asti. 

Olin ajatellut myös kuvauttaa Frostiin tekemäni Tähkäpää-cossin syksyn aikana, mutta heinäkuussa tilaamani peruukki onkin saatavilla kaupan varastolla vasta marraskuussa. Eivät voineet tästä kertoa ennen tilaamista, vaan piti itse kysellä perään että missäs peruukki vetelee. Onneksi ajatuksena on sisätilashootti, että ehkä talvellakin sen saa järkättyä vaikka valo onkin vähissä. 

Siinä taisikin olla viime aikojen kuulumiset, tl;dr en ole lopettanut tai varsinaisesti tauolla, cosplay kiinnostaa edelleen mutta on paljon kaikkea muuta siihen liittyen menossa tässä samalla! Katsotaan, saanko jostain kirjoitettua vielä tämän vuoden puolella vai jääkö tämä tämän vuoden viimeiseksi. 
Ensi kertaan!

Kaikki peruukkien myymisestä

Vallitsevan koronatilanteen vuoksi useita coneja on peruttu tältä vuodelta, joka täällä blogin puolella tarkoittaa aikamoista hiljaisuutta kun pääosin postauksen koostuvat con-päivityksistä. Jotta saisin pidettyä tätä jollain tasolla aktiivisena, päätin toteuttaa jo pitkään mielessä pyörineen postausidean.

Eli tosiaan, päivän aiheena on peruukit ja niiden myyminen ja erityisesti niiden myyntikuvat. Aihe on sen verran niche, että postaus melkein jäi tekemättä (koska olen varmaan ainoa joka on näin intohimoinen peruukkien myyntikuvista), mutta tässä sitä nyt ollaan. Olen myynyt aktiivisesti käytettyjä ja käyttämättömiä peruukkeja Facebookin kirppareilla ja saanut jokaisen myytyä sekä harrastan jonkin verran valokuvausta, joten sillä taustalla lähdetään tässä postauksessa liikkeelle.

Teksti ei kohdistu kehenkään tiettyyn eikä tarkoituksena ole pilkata kenenkään kuvaustyylejä, vaan antaa kehitysideoita sellaisille, jotka tahtovat kehittää omia myyntikuviaan, oli kyse sitten peruukeista tai muista tuotteista. Kaikki ideat ovat omia preferenssejäni ja mielipiteitäni, joista saa olla eri mieltä!

Sitten asiaan!

Oletko myymässä peruukkia, joka ei tahdo mennä kaupaksi? Eivätkö hinnan alentaminen tai jatkuvat "up!"-nostot auta? Lojuuko peruukkisi aina avattuna pussistaan conien kirppiksillä, vaikka pussin kyljessä oleva kuva olisi mielestäsi tosi hyvä?

Siinä tapauksessa tämän raamatun ohjeen luettuasi osaat myydä peruukkeja kuin vanha konkari! Kysynnän ja tarjonnan lait tulevat toki jossain kohtaa vastaan eikä tavara aina vaihda omistajaa, mutta voit ainakin tuudittautua siihen ajatukseen, että olet tehnyt parhaasi myynnin edistämiseksi. Olet myös kehittänyt tai ylläpitänyt kuvaustaitoasi sekä treenannut peruukkien käsittelyä tulevaisuuden projekteja varten. 

Tärkeimmät huomioon otettavat asiat peruukkien myymisessä ovat informaatio, hinta ja toimitustavat. Informaatiolla tarkoitan kaikkea kuvan laadusta peruukin asetteluun (näkyykö pituus kunnolla, minkä laatuinen peruukki on...), jonka pitäisi tulla ilmi peruukkia myytäessä.


Informaatio

Tässä kappaleessa valaisen kuvien välittämästä informaatiosta, johon kannattaa kiinnittää huomiota, koska kuva kuitenkin kertoo tuhat sanaa. 

Informaatio käsittää niin kuvaustekniset pointit kuin tuotekuvauksen, jotka kulkevat käsi kädessä ja täydentävät toinen tosiaan. Jos kuva on tärähtänyt ja salamalla otettu selfie vessan valossa ja kuvauksessa lukee vain "ruskea peruukki 10e", informaatio peruukista potentiaaliselle ostajalla välittyy harvinaisen huonosti.

Suosin itse peruukin asettamista aina peruukkipäähän, sillä silloin saat peruukista hyvän kuvan suoraan edestä päin. Ihminen myös katsoo luonnostaan kuvassa olevaa ihmistä kasvoihin, eli jos peruukki on ihmisen päässä, peruukki on vasta toissijainen katseen kohde. Ihon sävy myös vaikuttaa peruukin väriin, jonka takia valkoinen styroksipää on neutraalein vaihtoehto. Kuva kannattaa ottaa peruukkipään silmän tasolta, sillä silloin potentiaalinen ostaja saa selkeän kuvan siitä, miten pitkä peruukki on. Mikäli omistat useampia päitä, valitse siistein myyntikuviesi peruukkipääksi.

Jos ei omista peruukkipäätä tai vastaavaa telinettä, myyntikuvaksi ei kannata kuitenkaan laittaa selfietä, koska peruukki on silloin (yleensä) 3/4-kulmassa etkä saa järkevää kuvaa takaapäin tai sivusta. Yksin asuessaan se on toki pakollinen vaihtoehto, jos ei ole päitä tai toisia henkilöitä, joiden päähän peruukin voi asettaa. Jos löytyy kuitenkin joku peruukkimalliksi, suosittelen sellaista selfien sijaan koska saat peruukista kuvan koko pituudeltaan ja eri kuvakulmista. Ihmisen päässä otettu kuva on hyvä siinä mielessä, että silloin näkee, miltä peruukki näyttää noh, ihmisen päässä. Styroksipää on kuitenkin aavistuksen verran pienempi kuin oikean ihmisen pää. Jos peruukki myyntikuvassasi on ihmisen päässä, kannattaa kiinnittää huomiota päällä oleviin vaatteisiin. Neutraalin väriset vaatteet vievät huomion pois ihmisestä ja katse suuntaa kohti peruukkia. Parhaiten toimii tummat vaatteet, esimerkiksi musta poolopaita.

Selkeä kuva, jossa peruukki näkyy kokonaan

Jos sinä tai kuvassa oleva henkilö ei halua että kasvot näkyvät, suosin itse mielummin jonkin tarran tai vastaavan laittamista kasvojen päälle kuvan ottamisen jälkeen kuin suttuviivojen piirtämistä tai kasvojen "mössöämistä". Jälkimmäisissä on mielestäni liian uncanny valley-meno, joka häiritsee peruukin tarkastelua ostajan näkökulmasta varsinkin jos suttuviivat ovat voimakkaan värisiä ja menee osittain peruukin päälle.

Cosplaykuvia voi myös käyttää myyntikuvina, mutta en käyttäisi niitä ensisijaisesti jos on muitakin vaihtoehtoja. Niitä voi kuitenkin käyttää täydentämään itse myyntikuvaa, varsinkin jos kyseessä on lacefront tai muu kampaus, joka näyttää hassulta peruukkipäässä mutta hyvältä ihmisen päässä. Tätä esimerkkinä jotkin painovoimaa uhmaavat animekampaukset, joiden kokoluokka hahmottuu parhaiten ihmisen päässä, koska silloin kampauksen muotoa verrataan suhteessa ihmisen kasvoihin.

Valaistus on erittäin tärkeää ottaa huomioon peruukkia kuvatessa. Luonnonvalo on ideaalein, sillä peruukin luonnollinen väri ja sävy tulevat silloin parhaiten esiin. Kellertävä valo esim. vessassa saa peruukin 90% ajasta näyttämään halvalta ja huonolaatuiselta, sillä peruukin kuitu alkaa usein kiiltämään rajussa valossa. En myöskään suosittele mitään muitakaan värivaloja, koska kyse on kuitenkin myyntikuvasta eikä peruukkipään photoshootista.

Kuva peruukista kannattaa ottaa vähintään kahdesta eri kuvakulmasta ja mielellään kolmesta, eli edestä, sivusta ja takaa. Kaksi kuvakulmaa yleensä kyllä riittävät, jos kyseessä on peruskampaus esim. solisluihin ulottuva suora, pitkähkö peruukki tai ponnarilla oleva tukka. Kaikista kampauksista otetaan luonnollisesti edestäpäin kuva, mutta toinen kuvakulma määrittyy sen mukaan, missä kiinnostava elementti tapahtuu. Esimerkiksi polkkatukka on kiinnostavin sivusta päin, koska siitä näkyy parhaiten polkkatukalle ominainen tasainen leikkaus sekä sen suhde otsatukkaan.

Saparoperuukista taas sivukuva ei kertoisi mitään, vaan etu- ja takasiluetti ovat informaation kannalta tärkeimmät. Sama koskee pitkiä peruukkeja, koska takakuvasta saa parhaimman käsityksen peruukin pituudesta. "Poikatukka" mielestäni vaatii kuvat edestä, sivusta ja takaa, koska siinä tapahtuu kaikkea joka suunnassa, varsinkin jos peruukki on voimakkaasti kerrostettu.

Tausta on tärkeä seikka, joka vaikuttaa kuvan sommitteluun ja kuvan katsojan katseen suuntaan. Jos peruukkipään takana on kuviolliset Fiskarsin sakset ja kauempana näkyy tärähtänyt koiran häntä, potentiaalisen ostajan huomio ei ole peruukissa vaan saattaa ohittaa kuvan ja ajatella vain sitä koiraa. Suosin itse yksiväristä taustaa esim. seinää vasten ja jos peruukkipää on tasolla, esim. pöydällä, tyhjennän alueen kaikesta turhasta.

Sälät taustalla vs puhdas taso.

Peruukin väri ja sävy ovat asioita, joita kysytään aina jos myyntikuvasta ei oikein ota selvää. Vaikka kuvan ottaisi luonnonvalossa, kamera voi vääristää sävyä, varsinkin jos kyseessä on jonkin murrettu ja ns. vaikea sävy, kuten marjapuuro tai punertavan ruskea. Kuvia voi toki muokata jälkikäteen, mutta peruukin väriin pystyy vaikuttamaan jo kuvaustilanteessa kiinnittämällä huomiota taustaan, joka voi olla seinä tai yksivärinen kangas. Valkoinen seinä on parhain sen helppouden ja neutraaliuden puolesta. Tason värillä ei ole väliä, kunhan se ei herätä huomiotaa, sillä valkoinen peruukkipää blokkaa pinnan mahdollisen epäedullisen värin heijastumisen peruukin sävyyn.

 Taustakankaaksi ei kannata valita kauhean kirkkaita tai räikeitä yksilöitä, vaan pitäytyä yksivärisissä ja neutraaleissa kankaissa, kuten hailakka sininen, vaalean harmaa, valkoinen tai beige, riippuen ihan peruukista.
Hankalaa sävyä voi myös kuvailla tuotekuvauksessa, jos itse myyntikuva ei millään tahdo onnistua.

Valitsin tähän sellaisia kankaita ja peruukkeja, joita satuin jo valmiiksi omistamaan, joten peruukkien sävyt pyörivät aika lailla neutraaleissa hiusväreissä. Sopivaan taustaväriin ei ole oikein mitään tiettyä kaavaa, koska jokainen peruukki käyttäytyy vähän eri tavalla laadusta ja ympärillä olevista väreistä riippuen. Alla kuitenkin huomioita, joihin olen itse törmännyt sekä vinkkejä niiden selättämiseen.

Kuten ylläolevasta kuvasta huomaa, taustalla todellakin on väliä. Kylmänharmaa tausta saa peruukin näyttämään lähes blondilta, vaikka oikealla oleva sävy on lähempänä plantinablondi (ja se miltä peruukki todellisuudessa näyttää). 

Välillä taustan väriä ei tarvitse vaihtaa kokonaan, vaan pohjavärin (kylmä/lämmin) vaihto voi auttaa. 

Peruukit, joissa on kahta tai useampaa eri väriä, ovat hankalia kuvata niin että kaikki kuitujen värit tulevat hyvin esiin. Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitä pohjavärejä kuiduissa on käytetty.  Esimerkistä, jossa peruukki koostuu tummansinisistä ja harmaista kuiduista, näkee kuinka kylmänharmaa tausta puskee peruukin harmaat kuidut niin vahvasti esiin, että siniset eivät näy juurikaan. Lämpimämpi beige taas häivyttää kaikki harmaat totaalisesti, ja peruukki näyttää hyvin sinertävältä. Tässä ratkaisuna oli lämpimämpi harmaa, joka tuo molemmat värit yhtä hyvin näkyville.

Esimerkkinä murrettu punaisen sävy. Punaisten peruukkien kanssa olen huomannut, että sinertävä tausta toimii tosi hyvin tietynsävyn saamiseksi. Sinisen sävyllä ei ole niin väliä, kunhan se ei ole kauhean kirkas ja tila, jossa kuvia otetaan, on valoisa. Tärkeinta murretuissa sävyissä on ottaa huomioon se, että tausta ei saa olla puhtaasti jotain tiettyä väriä, koska se haalentaa peruukin "epämääräistä" sävyä. 

Liukuväriä on vaikea saada kameralle oikean sävysenä, varsinkinkin jos väri taittuu hyvin vähän. Tähän auttaa usein se, että liukuvärjätty osa on erivärisellä taustalla kuin pohjaväri. Taustan kannattaa edelleen olla melko neutraali, esim. harmaan eri sävyt.

Latvat vihertävät vähän pohjaväriin verrattuna

Kuvaustilanteessa kannattaa ns. stailata peruukki, eli et lätkäise peruukkia suoraan pussista päähän ja räpsäise kuvaa. Pörröinen, joka suuntaan sojottava tukka antaa aivan vääränlaisen kuvan, jos peruukki on oikeasti ihan mukiinmenevä ja luonnollisen näköinen, jos sen kampaa päähän laitettuaan. Varsinkin pitkän peruukit näyttävät todella helposti nuhjuisilta, jos yksittäisiä kuituja lentelee ties missä. Sähköisyyttä kannattaa veden sijaan hoitaa pois Niiskuneiti-suihkeella, joka toimiin kaikkiin peruukkeihin laadusta riippumatta.

Samaan kategoriaan menee myös peruukin trimmaaminen ostettavampaan kuntoon, joka voi tarkoittaa esim. vanhan peruukin kunnostamista harjaamalla takut auki ja tasoittamalla latvoja, mikäli peruukki on leikattu cosplayharrastuksen alkuvaiheilla ja se myös näkyy viivotinsuoran polkkatukan muodossa. Saatan itse leikellä vanhoja, myytäväksi meneviä peruukkeja aika rajustikin, jos latvat ovat vaikka menneet todella huonoiksi eikä silikonisuihke tai Niiskuneiti auta. Ajattelen sellaisen vaivan näkemisen enemmän peruukin leikkaamisen treenaamisena, koska omissa cosseissani ei ole ihan kauheasti ollut mitään vaativaa stailausta tarvitsevia kampauksia joten peruukkeja ei tule kauheasti muuten leikeltyä.

Suosin myös rehellisenä pysymistä peruukkia myytäessä. Kaikki joskus netistä peruukkeja (tai mitä tahansa) tilanneet tietävät, miltä tuntuu kun tuotekuva ei vastannut täysin, jos ollenkaan, tuotetta jonka saat käsiisi. Yksi hyvä puoli kirppiksiltä ostaessa on se, että useimmiten peruukit ovat sellaisia kuin tuotekuvassa on koska kukaan ei jaksa nähdä vaivaa photoshoppailla karheita kuituja sileämmiksi tai lisätä pituutta. Jotkut tosin saattavat stailata ja asettaa peruukin liiankin edustavaan kuntoon, vaikka peruukki ei todellisuudessa sellaista vastaisi. Tarkoitan tässä nyt sellaisia tilanteita, että peruukissa on esim. kalju läntti niskassa tai peruukkia on käsitelty vahvoilla aineilla, mutta näistä ei ole mitään mainintaa. Vahvat aineet, kuten silikonisuihke, voivat aiheuttaa joillekin allergisia reaktioita ihoon, joten sellaisten käytöstä ilmoittaminen on vastuullista ja takaa turvallisen myyntikokemuksen. Rehellisenä pysyminen jättää myös positiivisen kuvan sinusta myyjänä, jos olet myymässä paljon ja usein peruukkeja tai muita tuotteita.

Koska kyseessä on kuitenkin myyntikuva, on ihan ok esim. vetää pitkää otsatukkaa hieman sivulle tai kohentaa uppiniskaisia latvoja - kunhan et yritä piilottaa mitään. Pienet ehostamiset ovat sellaisia juttuja, joita ostaja voi tehdä itsekin (esim. otsatukan sivuun vetäminen) eivätkä vaadi sen kummenpaa työstämistä.

Kun kuvat on otettu, on hyvä kiinnittää huomiota kuvien asetteluun. Kaksi samankaltaista kuvaa vierekkäin luovat yhtenäisemmän ilmeen ja selkeyttää peruukin tarkastelua. Kuvien tulisi olla samalla tasolla suhteessa toisiinsa niin, että taso jonka päällä peruukki seisoo, muodostaa vaakatasossa olevan eli horisontaalisen linjan. Selkeyttä lisää myös samankokoiset kuvat, eli peruukkipää on samalla etäisyydellä kaikissa kuvissa eikä niin, että toinen on kaukana ja toinen melkein hyppää ulos kuvasta.

Sitten pari sanaa tuotekuvauksesta, mikäli olet myymässä peruukkia netissä. Mielestäni tuotekuvauksessa tulisi kuvailla tuote pääpiirteittäin vaikka kuva olisi vieressä, sillä se luo ammattimaisen kuvan sinusta myyjänä, joka lisää potentiaalisen ostajan positiivisia mielikuvia sinusta. Kuvauksessa voi mainita myös pari sanaa peruukin laadusta, jos kuitu on erityisen sileää tai kammottavan karheaa, koska sitä ei välttämättä näe myyntikuvasta.
Tuotekuvauksen ei tarvitse olla monen kappaleen pituinen essee, vaan pari lausetta riittää. Esimerkiksi "Myynnissä tummanruskea polkkatukkaperuukki, joka on ostettu aikoinaan Ebaysta. Kuitu melko sileää, peruukkia on käsitelty hiuslakalla ja käytetty useasti" on lyhyt ja ytimekäs, sillä ostaja ei kuitenkaan jaksa lukea mitään kauheaa tekstiseinää. 

Poikkeuksena on humoristiset tarinat, jotka voivat parhaimmillaan lisätä peruukin myyntiarvoa. Tällaiset tosin sopivat mielestäni vain huonolaatuisiin tai muuten vain kökköihin peruukkeihin, josta haluat vain eroon, esim.

Tällaiset pitkät tarinat ovat ihan hauskoja, mutta voivat tuottaa päinvastaisen vaikutuksen, jos ne on vedetty liian pitkälle ja kuvaus suorastaan haukkuu myytävää tuotetta. Tekstin ei myöskään kannata olla liian pitkä, koska sitä ei jakseta lukea. Suosittelen tylsän neutraalissa pitäytymistä, ellet ole oikea sanaseppo ja mielikuvamainontaa harjoittanut ammattilainen.


Hinta

Hinta on aina hankala määritellä tuotteelle, jota on mahdollisesti käytetty useita kertoa, leikelty ja tungettu täyteen kaiken näköisiä aineita. Tässä onkin ohje siihen, miten olen itse päätynyt määrittelemään hinnan myytävälle peruukille. Hinnan määrittely on aina tuotekohtaista ja riippuu monesta eri asiasta, mutta tässä yleisimpiä tapauksia.

Jos kyseessä on käyttämätön, käytännössä kerran tai kaksi pussista pois otettu ja päähän testattu yksilö, joka on muuten ihan kelpo kappale mutta ei sovi hahmoon, jota varten peruukin tilasin/ihoni pohjaväri ei sovi peruukin sävyn kanssa/cossi peruuntui enkä tarvitse kyseistä peruukkia enää tms, annan hinnaksi myyntihinta - 15%. Joidenkin mielestä jo kerran ostettu tuote menettää arvostaan 50%, mikä mielestäni on aika kohtuutonta ottaen huomioon peruukin olevan täysin käyttämätön ja olisi outoa "rangaista" itseäni hutiostoksesta, johon en ole voinut vaikuttaa. Pudotan silti hintaa alkuperäishinnasta, koska peruukki on jo kerran käynyt jonkun päässä eikä näin ollen ole täysin uudenveroisessa kunnossa. 

Jonkin verran käytetty, stailattu ja muotoiltu peruukki taas pudottaa hintaa melkoisesti. Toki tämäkin riippuu ihan peruukin kuidun laadusta ja stailauksesta, sillä hyvin muotoiltu peruskampaus yleensä myy ihan hyvin hintaa nostamallakin. Tällaiselle tapaukselle annan yleensä suoraan hinnaksi jotain 8-15€ väliltä riippumatta alkuperäishinnasta, koska yleensä se on ollut jotain 20-30€ väliltä enkä pidä niin tarkkaa kirjaa ostamistani peruukeista. Toki jostain kalliista lacefrontista voi pyytää enemmänkin, nämä ovat aina tapauskohtaisia.

Rajusti muotoiltu ja käsitelty peruukki taas menee suoraan 5-8€ kategoriaan riippuen peruukin pituudesta ja yleisestä kunnosta. Tällaiset tapaukset ovat yleensä niin vanhoja, etten muista alkuperäishintaa eikä sillä loppujen lopuksi ole edes väliä, koska peruukki on kehnossa kunnossa. 5€ on alin hinta siksi, että mahdollinen postitus ei mielestäni saa olla enempää kuin tuotteen hinta koska muuten sitä ei osteta. Vitosta alempi hinta peruukista olisi jo niin vähän, että myyminen ei ole kannattavaa kaikkeen vaivaan nähden, jonka joutuu näkemään vaikka trimmaamisen ja kuvauksien eteen.

Jo käytettynä ostetut peruukit ovat kaikista hankalimpia hinnan määrityksen kannalta. Mitä pyytää peruukista, jonka alkuperä ei ole tiedossa eikä edes se, kuinka monen eri ihmisen päässä peruukki on kulkenut ja mitä aineita siihen on käytetty? Asetan nämä yleensä alimpaan hintaluokkaan, koska peruukki on loppujen lopuksi paljon käytetty ja se yleensä näkyy peruukin laadussa. Tämäkin riippuu ihan peruukista, koska hyvälaatuinen peruukki voi kestää vuosia hyvänä, jos sitä on hoidettu oikein ja kuitu on ollut alun perin laadukasta.


Toimitustavat

Sillä on paljonkin väliä, pystyykö potentiaalinen ostaja noutamaan peruukin läheltä/conista tai postittaako myyjä tuotteitaan.


Myynnin kannalta parhain vaihtoehto on kaikki yllämainitut, mutta kaikkein hankalin myyjälle joka joutuu kuljettamaan peruukkeja pitkin Suomea conien perässä tai perustamaan postitoimiston kotiinsa jos alkaa useammalle postittamaan.

Tähän väliin kuva jakamaan tekstiä :)

Nouto asuinpaikasta on siinä mielessä kätevä, että silloin tarvitsee matkustaa vähiten ja peruukki saapuu turvallisesti perille sekä saat rahat heti käteen jos kaupat tapahtuvat käteisellä. Itse suosin tätä vaihtoehtoa eniten, koska monesti olen voinut sopia kaupat esim. työpaikan lähelle työvuoron jälkeen, joten ei ole tarvinnut erikseen matkustaa mihinkään. Tämäkin riippuu ihan siitä, missä asuu ja asuuko siellä potentiaalisia ostajia. Jos nouto onnistuu vain Kainuun perukoilta eikä postitus ole vaihtoehto, joutuu peruukkia katselemaan pitkäänkin vaikka kuinka laskisi hintaa.

Nouto conista on myös hyvä vaihtoehto, jos samassa conissa ei ole itselleen hirveästi ohjelmaa/tekemistä eli peruukkikaupat onnistuvat suhteellisen helposti ilman excel-taulukoita kummankin osapuolen aikatauluista. Ongelmina ovat tosin peruukin kuljetus coniin (varsinkin suurina määrinä voi olla jo aika raskas) sekä ostajan mahdollinen ghostaaminen, jota harmi kyllä jotkut tyhmät tyypit tekee. Olen itse kyllä ottanut tämänkin vaihtoehdon mukaan, koska harvoin myytäviä peruukkeja on tarvinnut kahta enempää ottaa mukaan ja kaupat ovat onnistuneet suhteellisen helposti. Nuorempana tätä kautta tuli myös harjoiteltua tuntemattomille soittamista puhelimella, kun piti saada toinen osapuoli kiinni eikä hän vastannut viesteihin.

Postitus on mielestäni hankalin näistä, koska pitää selvittää osoitteita ja postitushintoja, jotka täällä Suomessa ovat välillä ihan naurettavia. Hyviä ja toimivia vaihtoehtoja ovat kuitenkin isompi kirje,  Ärräpaketti tai Postin Lähilokero-palvelu.

Isompi kirje toimii silloin, jos myytävänä on lyhyt tai muuten vaan ohut peruukki, joka menee pieneen tilaan. Kirjeiden hinta tulee painon mukaan ja peruukkien kannalta tyhmää ovat painoluokat, jotka ovat 250g ja 1000g. 250g luokka maksaa 3,20€ ja 1000g taas 6,40€, eli hinta nousee reilusti koska välimaastoa ei ole. Peruukki painaa yleensä jotain 250-500g väliltä, eli se menee juuri noiden kahden väliin. Olen saanut myytyä lyhyitä peruukkeja oikein litistettynä 250g painoluokassa eikä kirjeet ole tulleet takaisin, eli tämäkin vaihtoehto kyllä toimii.
Tavallisissa, läpinäkyvissä peruukkipusseissa on ilmareiät sivuissa, joten vaikka kuinka litistäisi ilmoja pihalle ne eivät häviä lopullisesti sieltä. Tässä kohtaan apuna on ilmatiivis pakastuspussi, joka sujahtaa helposti postiluukusta sisään. Toki tällainen pakastuspussi lisää taas hintaa jos sellaisen erikseen ostaa, eli suosittelen käyttämään vain jos kotoa sattuu löytymään valmiiksi sellainen eikä sille ole ollut käyttöä. Hintaa tulee myös postimerkeistä 1,60€ per postimerkki ja 250g kirjeeseen tulee kaksi postimerkkiä, eli kirje tulee äkkiä kalliiksi jos se painaa enemmän kuin 250g.

Ärräpaketti tai -pussi on hyvä vaihtoehto jo sen takia, että R-kioskeja on lähes jokaisella paikkakunnalla. Hintaa Ärräpussille tosin on 6,30€ eli aika reippaasti. Painorajoitus kaikissa vaihtoehdoissa on kuitenkin 5kg eli sopii isoille ja painaville peruukeille, joiden hinta muutenkin on yleensä lyhyempää mallia enemmän. Esimerkiksi Postin vain 2kg hintaluokan lähetys maksaisi 9,90€ eli Ärräpussi on tähän verrattuna jo aika halpa. Yli 2 kiloa painavissa peruukeissa suosisin tosin jo noutoa, sillä postittaminen on aina kuitenkin riski.

Lähilokeroon mahtuvat monen kokoiset paketit ja peruukkien kannalta S-koko toimii ihan hyvin, koska peruukit ovat pääosin litteitä ja pitkulaisia peruukkipussin koon mukaan. Hintaa tälle halvimmalle vaihtoehdolle tulee 2,60€, joka ei ole kauhean paha varsinkin jos peruukin myyntihinta on yli 10€. Tämä vaatii kuitenkin lokeron toisen osapuolen paikkakunnalta eikä niitä ole ihan joka nurkassa. Lokeron osoite voi olla myös hankala selvittää, varsinkin jos paikkakunnalla on useita lokeroita. Itselläni on ollut ongelmia näiden kanssa sen suhteen, että joissakin lokeroissa pitää käyttää eri koodisysteemiä kuin se, minkä saa Postin sivuilta ja olen joutunut menemään toiselle puolelle kaupunkia paremman lokeron puutteessa joka lukee saamaani koodia.

150cm pitkä kannattaa postittaa Lokerossa

Neljäs tapa on con-kirppikset, johon sisältyy vaiva peruukkien roudaamisesta coniin, mutta ei tarvitse sopia kellonaikoja ostajan kanssa. Ongelma kirppiksillä on huonotapaiset koluajat, jotka suorastaan repivät peruukit ulos pusseistaan eivätkä laita niitä edes takaisin vaan jättävät peruukkiraukat lojumaan pahvilaatikon pohjalle. Tätä ongelmaa vastaan voi taistella hyvällä myyntikuvalla ja mahdollisella tuotekuvauksella, jotka teippaa hyvin kiinni pussin kylkeen. Tuotekuvaus olisi hyvä lisä siksi, että siinä voi kuvailla peruukin laatua eikä koluajien tarvitse hypistellä peruukkia ennen ostoa. Pussi kannattaa myös teipata tai niitata kiinni, joka estää ainakin sen, että se ei vahingossa valu ulos pussistaan. Törkeimmät kaivelijat toki vähät välittävät mistään niiteistä tai kuvista, mutta suurelle osalle näiden kahden toimenpiteen pitäisi riittää.


Onnittelut, pääsit loppuun asti! Nyt peruukkien myynti on hallussa ja ympäristö kiittää, kun myyt vanhat karvalapsesi eteenpäin etkä vain heitä niitä pois.
Kiitos kun luit tänne asti, joka on melkoinen saavutus kun sanamäärä tälle postaukselle on yli 2500. Jos on kommentoitavaa aiheeseen liittyen, minut saa kiinni tämän postauksen kommenteissa tai Twitterin puolella vaikka yksityisviestiä heittämällä.

Hyytävän huisi Frosti

2020 lähtee käyntiin Frostin jälkimainingeista höpötellessä! Tajusin tässä pari viikkoa sitten, etten tehnyt viime vuoden cosseista mitään kokoomapostausta kuten aiempina vuosina. Tein tyypilliseen tapaan 4 uutta pukua, joista kaikki sattuivat olemaan melko yksinkertaisia, joten siitä syystä koko postaus ihan unohtui.

Sitten Frostbitesta! Retsukon cossaamisesta olin päättänyt jo heti Traconin jälkeen ja aloitellut sitä pitkin syksyä. Saimme kasattua Miririan ja Hanjon kanssa myös pienen ryhmän! Olin ajatellut saavani cossin valmiiksi jo edellisenä vuotena, mutta laiskuus ja koulukiireet yllättivät ja cossi meni totta kai vielä hotellihuoneessa viimeistelyyn.
Tähkäpää taas oli hyvin nopeasti tuulesta temmattu idea, joka oli ensiksi vitsi mutta sainkin lauantain ryhmäläisistä ja vielä con-viikolla kasaan neljän hengen ryhmäcossin! Koko cossi tuli valmiiksi noin kahdessa viikossa koulun ohella, peruukinkin sain lainaan enkä vieläkään voi uskoa, miten oikein jaksoin. Kai näin kivan harrastuksen eteen jaksaa sitten mennä kouluun tuntia aikaisemmin tekemään pukuja ja valvomaan niiden parissa vielä yömyöhään.

Perjantaina saavuimme paikalle ja halusin tälläytyä jotenkin, joten heitin pari vuotta sitten tehdyn pupuhaalarin niskaan. Hengailimme paikalla muutaman tunnin kunnes väsymys ja nälkä yllätti.

Yö ja päivä Moonien kanssa

Lauantai lähti käyntiin toimisto-outfittiin änkeytymällä ja siitähän riemu repesi, kun näimme ryhmän kesken toisemme ensimmäistä kertaa cossit päällä ja näytimme conikävijöiden sijaan puoluekokoukseen meneviltä kansanedustajilta. Itsehän edustin tässä nyt Kokoomusta kokosinisellä liivi+kynähame-kombolla.

Päivä meni aika hengatessa, ylläri ylläri ja ohjelmassa oli cosplaykisojen katsominen yleisen pyörimisen lisäksi. Päivää latisti omalla kohdallani eräs kuvaaja, joka pyysi ryhmäläisestämme kuvaa ja kaverini kysyi haluaako tämä koko ryhmästä vai vaan hänestä kuvan. Kuvaaja katsoi meitä kahta muuta nenänvarttaan pitkin ja totesi haluavansa vain yhdestä kuvan. Tuli vähän sellainen fiilis, että ollaanko me nyt sitten niin rumia ettei kamerankaan eteen kelvata. Hän olisi voinut hoitaa tilanteen paljon paremmin mutta yleisessä tiedossa kyllä on, että kaikille ei sosiaalisia taitoja ole suotu.

Tyhmän tyypin voi unohtaa jäätelön avulla

Cosplaykisa oli aivan uskomattoman tasoinen ja oma kisainnostus nousi pilviin asti upeita esityksiä katsellessa. Esitykset olivat hyvin erilaisia keskenään ja jokaisesta löysi omat temppunsa ja juttunsa, jotka pitivät mielenkiinnon yllä vaikka sarja ei ollut ennestään tuttu. Tykkäsin kaikkein eniten ryhmäsarjan voittaneesta Liisa Ihmemaassa-esityksestä, hurjan söpöä ja kekseliästä liikehdintää ja sadunomainen tunnelma välittyi parvellekin asti josta kisaa olin katsomassa.
Väliaikashow taas oli ihan huikea, en tiedä Jojosta muuta kuin joidenkin hahmojen ulkonäöt ja satunnaisia juttuja, joten juonen puolesta en tajunnut ihan mitä tapahtuu. Upea koreografia ja terävät liikkeet yhdistettynä hyvään synkkaan koko ryhmän kesken saivat kuitenkin sykkeeni nousemaan innostuksesta itse kisan lisäksi.

Kokeilin iltabileisiin menoa ensimmäistä kertaa ikinä 10-vuotisen contaipaleeni aikana. Olisin tykännyt niistä enemmän, ellei koko paikka olisi ollut aivan tupaten täynnä ja jonoa oli korttelin verran vielä ulkonakin. Tykkään tanssimisesta ja yleisestä bilettämisestä, mutta Möysässä tätä ei päässyt ihan harrastamaan kun tilaa oli ehkä kahden askeleen verran suuntaansa. Viihdyin kavereiden kanssa parisen tuntia katselemassa menoa kunnes oli aika mennä nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaa päivää varten.

Vessaselfie iltabilelookista

Sunnuntaina oli Disneyn prinsessojen aika. En ollut ehtinyt muokata peruukkia täysin päähäni sopivaksi, joten asettamani sivujakaus oli turhankin sivussa kun en meinannut saada peruukkia asettumaan nätisti sen pituuden takia. Ensi kertaan hankin kyllä oman peruukin ja vähän paremmalla jakauksella. Peruukkia lukuunottamatta asu oli hyvin mukava, tekemäni huppari oli yhtä cozy kuin kaupasta ostettu vastaava. Eli täydellinen conisunnuntain hengailuasu!

Menimme porukalla kuvauspisteelle otattamaan kuvia ryhmäcossistamme, mutta mateleva jono yllätti meidät täysin ja jouduimme jättämään paikkamme 45min jonotuksen jälkeen alkavan luennon vuoksi, jota en halunnut missata. Olisimme olleet kaiken lisäksi seuraavina, mutta oli pakko lähteä ;_;

Saimme otettua sentään jotain ryhmäkuvia!

Kyseinen luento oli alexandrielin kimonoita ja kimonotyyppeja esittelevä ohjelma. Sain paljon uutta informaatiota nykyajan kimonoista, sillä oma tietämykseni perustui lähinnä geishajuttuihin kun on tullut luettua jonkun verran historialliseen Japaniin sijoittuvia kirjoja. Luennon lopuksi myös puettiin aito kimono koristeineen mallin päälle ja tätä prosessia oli mielenkiintoista seurata, vaikka en ihan kaikkea nähnytkään luentosalin asettelun takia. Pukemiselle olisi melkein voinut varata oman ohjelmaslottinsa tilaan, jossa malli ja pukija olisivat keskellä ja yleisö ympärillä. Siitä huolimatta nautin joka hetkestä ja pääsin ihastelemaan puettua asukokonaisuutta vielä lähietäisyydeltä.

Olimme ohjelman jälkeen sen verran väsyneitä, ettemme jaksaneet jäädä katsomaan päättäjäsiä kun avajaisetkin tuli missattua pitkästä aikaa.

Kaikin puolin oli oikein mukava con jälleen, tosin kaipaan edelleen jotain tekemistä (cosplaymammana oleminen, kisaaminen, ohjelmanpito...) coneihin jotta minulla olisi ihan megakivaa. Pelkkä hengailu on ihan jee,s mutta vähän yksitoikkoista loppujen lopuksi vaikka kävinkin parissa ohjelmassa ja cossaaminen itsessään on ihan ohjelma.