10 vuotta cosplayta

Uskomatonta, että olen nyt tässä pisteessä! 10 vuotta on pitkä aika, erityisesti näin alle 25-vuotiaana kun saman harrastuksen kanssa on kasvanut läpi peruskoulun korkeakouluun asti ja osittain myös työelämään. En missään vaiheessa tosin myöskään ajatellut, että lopettaisin tämän harrastuksen, sen verran pitkään on tullut kuitenkin kulutettua animeen ja populaarikulttuuriin liittyviä asioita että cosplay on ollut vain luontaista jatkumoa kiinnostuksen kohteille.

Hauskaa että olen jaksanut myös jatkaa blogin ylläpitoa tänne asti ja dokumentoinut viimeiset 5 vuotta matkaani cosplayn äärellä. Vanhimpia postauksia lukiessa iskee pieniä myötiksiä aww-fiiliksen lisäksi, mutta niihin on kuitenkin mukava palata ja fiilistellä aiemmin koettuja hetkiä niin coneissa kuin wip-postausten muodossa. Erityisesti kuvanlaatu vanhimmissa postauksissa vuosilta 2015-2017 ovat mielenkiintoisia, sillä sain ensimmäisen älypuhelimeni vasta 2017 loppuvuonna ja sitä ennen kuvat on otettu vanhempien tabletilla sekä järkkärillä. 

Siitä olen myös kiitollinen, että tosi monesta cossistani on olemassa tosi paljon erilaisia kuvia, kun oon pitkäjänteisesti halunnut about jokaisesta cossista kunnon photoshootin. Monia hetkiä en olisi edes muistanut noita kuvakansioita penkoessani, ellei niistä olisi ihan ehtaa kuvatodistetta olemassa. Blogin aloittamisen jälkeen niitä wip-kuvia on tullut otettua myös olan takaa, joita on mukava ihmetellä myös näin jälkikäteen. 

Omat lempicossini joka vuodelta 2012 alkaen tähän vuoteen!

Kymmenessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon ja reflektoin usein nuorempana tehtyjä valintoja näin vanhemmalla iällä, kun näkökulmia ja taitoa on kerääntynyt vuosien varrella. Tässä postauksessa tulen käsittelemään ja kertomaan näistä valinnoista, eli pitkä muistelupostaus tiedossa!

Kymmennen cosplayvuoden kunniaksi kerron 5 asiaa, jotka tahtoisin sanoa vasta cosplayn aloittaneelle itselleni:

1. Älä sokeasti mene sen mukaan, mitä muut sanovat

ämä on melkoinen klisee, mutta pohjustan vähän: aloin seuraamaan cosplayblogeja vuoden 2013 tietämillä, eli melkeinpä heti harrastuksen alussa (2012 kesädesussa oli cosplaydebyyttini). Nuorena harrastajana sekä ihmisenä oikein imin itseeni Coolien ja Kokeneiden cossaajien mietteitä niin skeneä kohahduttavista puheenaiheista kuin cosplaysta itsestään; mitä materiaaleja kannatti suosia ja mitä välttää, miksi jokaisen itseäänkunnioittavan cossaajan tulisi tehdä asiat tavalla X eikä Y jne. 

Esimerkiksi sellaista puhetta oli joltain suunnilta, että perus puuvillan käyttö cosseissa on noloa ja miksei cossaajat tajua käyttää muita materiaaleja. Koska en teininä oikein tiennyt mitään eri materiaaleista, oli tämän seurauksena puuvillan tilalla puvuissani hetkellisesti mm. trikoota, samettia ja sifonkia. Nämä kaikki ovat oikein hyviä materiaaleja, mutta ei ihan sopivia niihin pukuihin, joihin niitä käytin. Harmittaa jälkikäteen katsoa ihan alkupään pukuja, kun olen hiihtänyt ties missä samettihousuissa ja trikoomekoissa menemään osaamatta edes käsitellä kyseisiä materiaaleja, ja tämä vain siksi että jotkut netissä sanoi että puuvillaa ei muka saisi käyttää. Kai sitä tuli ajateltua, että muut cossaajat tuomitsee ne omat puuvillapuvut jossain conissa, jos en nyt vaihda äkkiä johonkin toiseen materiaaliin :D 

Rita-cossi on tehty lähes kokonaan trikoosta, vaikka jokin muu materiaali olisi ollut 100x parempi

Vaikka koen oppineeni hurjasti näiden blogien avulla eri tekniikoita ja tapoja tehdä cosseja, otin turhan kirjaimellisesti erilaiset vinkit ja muut jotka olivat kohdennettu kenties jo vähän kokeneemmille pukuilijoille tai sanojalle itselleen. Monet blogit olivat muutenkin vain väylä näyttää yhden ihmisen tapaa harrastaa ja tehdä asioita, eikä tarkoituksena ollut välttämättä edes olla mikään ohjenuora kaikille muillekin. 

2. Opettele perusteet, sitten vasta soveltaminen

Oma ompelutaustani on tosiaan sellainen, että en ennen cosplayharrastusta ollut ommellut juuri mitään koulun käsityötuntien ulkopuolella, enkä tykännyt siitä yhtään. Perheessäni ei myöskään ollut ompelutaitoisia tyyppejä, joten olin aika pitkälti omillani harrastuksen alussa. Ensimmäinen itseommeltu vaatteeni olikin housut, mietin edelleen että mitä hittoa oikein ajattelin kun olisin voinut tehdä vaikka t-paidan tai hameen. Muistan vieläkin kun ihmettelin äidin kanssa housupalojen ompelujärjestystä ja taisin ommella kappaleet jollain tasolla vielä väärin päin. En myöskään seurannut mitään ohjeita :D 

Blogipostauksen saanut Kirari esim. oli näin jälkikäteen ajateltuna liian haastava silloiselle taitotasolle

Samanlainen asenne jatkui myös cossien kanssa, kun ihan liian haastavat puvut päätyivät cossilistalle ja lopputulos olikin vähän sen näköinen että perusteet ei ole ihan kunnossa. Vaikka arvostan sitä että rohkeasti ja ennakkoluulottomasti hyppäsin kohti haasteita, olisi perusteiden opettelulla vältytty turhalta rahanmenolta sekä raivareilta kun cossinteko ei sujukaan odotusten mukaisesti.


3. Tee ensin proto

Vähän liittyen edelliseen pointtiin, olisi hyvä jos olisin tajunnut protojen teon tärkeyden jo aiemmin. Mielestäni näin jopa aikoinaan blogeissa kun tyypit postailivat hassuista kankaista tehtyä protoja, mutta en jotenkin tajunnut että pystyisin tekemään sellaisia itse. Tai sitten en vain jaksanut. Meillä kotona oli vieläpä melkoinen kasa vanhoja lakanoita, joten erillisiä protomateriaaleja ei olisi edes tarvinnut ostaa. Ehkä tämä liittyy myös siihen puuvillakammoon cosplaypuvuissa, tai siihen kun lakanakankaasta tehtyjä cosseja muisteltiin blogipostauksissa kauhulla. 

En ollut aiemmin tehnyt haalaria, joten Kyokon kohdalla luonnollisesti lähdin leikkaamaan kaavoja suoraan oikeasta kankaasta ilman protovaihetta

4. Tutustu omaan vartalotyyppiin

Vasta näin vaatetusalan opintojen aikana olen sisäistänyt oman vartalotyyppini sekä tyypilliset kaavamuutokset siihen liittyen, kun lähdetään muokkaamaan valmiskaavoja. Tosi monet cossit ovat näyttääneet hassuilta kun en ole osannut sijoittaa väärässä paikassa olevaa väljyyttä oikeaan kohtaan ja todennut vain olevani laihdutuksen tarpeessa kun puku kiristääkin jostain kohtaa. Vartalotyypin tiedostaminen ja sen mukaan toimiminen kaavoituksessa olisi auttanut myös silloisen kamppailemisen oman kehonkuvan kanssa. 

Tässä Harukassa olisi pitänyt olla paaaaaljon enemmän tilaa rinnan kohdalla.......

5. Tutki, miten vaatteet oikeasti toimivat

Vaikka animessa hahmoilla saattaa olla mitä ihmeellisimpiä viritelmiä päällään, todella monet vaatteet niissäkin perustuvat kuitenkin oikeisiin vaatteisiin ja saaneet inspiraatiota jostain oikean elämän puvusta, esimerkiksi koulupuvut ja historiallisissa sarjoissa olevat mekot. Nuorempana tuli seurattua suoraan sitä 2D-kuvaa ja sen takia monet puvut näyttivätkin "lättänältä", kun en hahmottanut että vastaava oikean elämän vaate koostuukin useammasta eri kerroksesta, jotka animessa näkyvät vain jonain yhtenä viivana. 

Kanon-cossissa ei ollut mitään vuorikankaita tms, vaikka sellaiset olisivat tuoneet autenttisuutta ja ryhdikkyyttä

Toki sekin on vain yksi tapa tehdä pukuja, jokainen tekee kuitenkin oman päätöksensä sen suhteen haluaako cossinsa olevan enemmän "kuin oikeassa elämässä" vai tekeekö täsmälleen niin kuin reffikuva näyttää. Se onkin parasta cosplayssa, kun jokainen saa harrastaa juuri sillä tavalla mikä itselle sopii! Näin vanhemmalla iällä olen tosin itse hyvin vahvasti mennyt siihen suuntaan, että tahdon pukuni muistuttavan mahdollisimman paljon vastaavaa oikeassa elämässä olevaa vaatetta, koska se tuo pukuun kivaa elävyyttä eikä näytä niin paljoa vain roolivaatteelta.
Tahdon puvussani olla kyseinen hahmo, en vain minä itse hahmon vastaava asu päällä ja samaan pyrin myös silloin nuorempana, jonka takia tietynlainen elävyys vaatekerrosten välillä olisi tuonut entistä enemmän sen fiiliksen, mitä hain jo silloin.

Siinä olivatkin kaikki mielen päällä olleet asiat! Toki näin jälkikäteen voi aina jälkiviisaana todeta, että miten olisi tai ei olisi kannattanut tehdä. Sitä tulee toki myös toimittua aina silloisten olosuhteiden mukaan, kuten tässä tapauksessa kun lähipiirissä ei ollut ompelutaitoisia, vaikutti melkoisesti siihen omaankin kehitykseen harrastuksen alkutaipaleella.
Toivottavasti into cosplayharrastuksen parissa jatkuu seuraavatkin 10 vuotta!

Ensi kertaan!

#kiitollinensiunattuonnellinen - Desucon 2022

Kuukausien odotus saatiin päätökseen juhannusta edeltävän viikonloppuna, kun Sibeliustalo täyttyi pitkän tauon jälkeen jälleen animeharrastajista sekä cossaajista.
Valehtelisin jos väittäisin, etten pelännyt että Desucon perutaan joko pandemian tai käynnissä olevan sodan takia. Kaikeksi onneksi con saatiin kuitenkin pystyyn ja vaikka näin seuraavalla viikolla moni, minä mukaanlukien, onkin saanut sieltä conilootin lisäksi mukaan flunssaoireita ja jopa tartunnan, se oli sen arvoista näin pitkän tauon jälkeen.
Itse ainakin otin tietoisen riskin coniin lähtiessä, sillä olisihan se suoranainen ihme jos 3000 hengen tapahtumasta kaikki selviäisivät ilman mitään oireita. 

Oma Desuconini alkoi jo viime vuoden puolella, kun tuli puheeksi että mua voitaisiin haastatella Desuconin cosplayvastaavan pestiä varten. Ei harmittanut yhtään, kun itseni sijaan Anakichi valikoitui siihen hommaan, sillä tiesin että hänen käsissään hommat hoituu! Ja tämän seurauksena syntyikin oma roolini eli Ylikuuttimamma, käytännössä siis cosplayvastaavan oikea käsi, joka olisi kisapäivänä backstagella tavoitettavissa, kun cosplayvastaavan tiedettiin olevan kiireinen muualla aika pitkälti koko päivän ajan. Ylikuuttimamman hommiin kuului myös cosplaymammojen (tai Desun tapauksessa cosplaykuuttien) ohjeistus ennen conia ja sen aikana sekä ryhmäyttäminen.

Yukiconin aikoina mammaillessa parasta mielestäni oli se, että tiesin etukäteen oman tiimini sekä omat tehtäväni kisapäivän aikana tarkkaan ja tahdoin ehdottomasti tuoda tätä fiilistä myös Desun puolelle. Pidimme kuuttien kesken yhteyttä Discordissa ennen conia ja järjestin etänä infotilaisuuden, jossa pääsimme tutustumaan toisiimme sekä puhumaan yhdessä kisapäivän aikatauluista, joista olin tehnyt aikamoisen kasan taulukoita Exceliin.
Viikonlopun aikana puhuinkin "aikatauluraamatusta", kun se tärkein taulukko olikin paisunut aika isoksi mitä lähemmäs conia päästiin. :D 

Itse conista sitten!

Tuttuun tapaan väkersin cossia vielä viimeiseen iltaan asti ja joidenkin osien teon jouduin jättämään toiseen kertaan kun aikaa menikin oletettua kauemmin. Vaikka otinkin perjantain vapaaksi töistä, en jaksanut pistää cossia päälle vaan menin ihan arki-lookissa. Koska lauantaina olin koko päivän töissä, käytin perjantain pääosin tuttujen moikkailuun ja hengailuun. Avajaisissa tosin oli pakko käydä ja olipa taas ihanaa nähdä teatterihommia lavalla livenä!

Hotellihuoneessa oli kunnon valaistukset peilissä!

Lauantaina pistin päälle tutun ja turvallisen Auroran, koska se on mukava päällä, siististi tehty, hengittävä ja näyttää kivalta! Täydellinen mammiluasu siis. Laskin että tää oli viides kerta kun pistän sen päälle alle vuoden sisään, siis ihan käsittämätöntä kun ollut vielä pandemiavuosi takana! Selkeästi hyvän cossin olen tehnyt kun tekee mieli laittaa se aina vaan uudestaan päälle. 
Backstagen cosplaykuutit erotti vaaleanpunaisista pupunkorvista, jotka Anakichi taikoi koko tiimille, omani mätsäsivät myös hyvin cossin kanssa!

Aurora-pupu

Jännitti tosi paljon, miten kisapäivä tulee sujumaan, kun on täysin uusi kisaformaatti sekä se, että allekirjoittanut olisi backstagella "se, joka tietää" mitä tulee kisaajien tai kuuttien kysymyksiin. Onneksi osasin vastailla ihan hyvin loppujen lopuksi perusjuttuihin sekä kiperätkin kysymykset saatiin vietyä eteenpäin asiasta jotain tietävän korviin. Tärkeintä ei kuitenkaan ole välttämättä edes tietää kaikkea vaan lähinnä tietää, keneltä kysyä jos ei itse tiedä. 

Kisapäivänä oli omat haasteensa kuten varmasti jokaisessa cosplaykilpailussa ylipäätään, mutta olosuhteisiin sekä käytettävissä olleisiin resursseihin nähden koin, että suoriuduimme hommasta oikein hyvin! Ensi kerralla osaa sitten varautua jo etukäteen, kuten aikatauluihin olisi suotavaa yrittää sujauttaa vielä enemmän pelivaraa ja taukoja kuin mitä nyt oli (vaikka koitin kovasti sellaisia laittaa kesädesuunkin.....). 

Yksi asia, mihin erityisesti tahtoisin kuitenkin puuttua tarkemmin ensi kerralla, on kisaajien käytös cosplaymammoja kohtaan backstagella.  
Valitettavasti kisaajien stressi, joka voi olla aiheutunut kisapäivän koitoksista sekä kisan järjestelyistä, usein purkaantuu kisaajan lähellä oleviin mammoihin ja näin sen ei pitäisi olla. Kisapäivä on ymmärrettävästi erityisen stressaava, jos on pukutuomarointi + lavaharkka-combo saman päivän aikana ja muuttuvia tekijöitä tulee kisasta riippumatta väistämättä, mutta se ei oikeuta valittamaan työvoimalle, erityisesti jos asia on sellainen mitä ei pysty kisapäivänä enää ratkaisemaan.

Mammat ovat vapaaehtoisesti töissä ja paikalla juuri kisaajan tarpeita varten, joten on mielestäni harmillista, että pahimmillaan kisaajan, muiden kisaajien sekä cossimamman päivä menee mönkään jos kisaaja purkaa päivän kisaa koskevat negatiiviset tunteensa työntekijöihin. Mammalla ei välttämättä ole osaa eikä arpaa cosplaykisoja koskeviin päätöksiin, vaan toimii parhaansa mukaan annettujen ohjeiden varassa.

Negatiivisen palautteen voi jättää kisan jälkeen suoraan cosplayvastaavalle tai palautelomakkeeseen, jolloin palaute menee suoraan oikeaan osoitteeseen ilman välikäsiä ja ylimääräistä pahaa mieltä.

Tämä ei ole vain nyt Desussa ollut juttu, vaan olen törmännyt vastaanvanlaiseen käytökseen pari kertaa aiemmissa tapahtumissa mammaillessa. Aiempi teksti on vain omia havaintojani ja kokemuksiani, eikä edusta Desuconin näkemystä vaikka siellä olenkin töissä.

Mutta joo, sujuivat siis hyvin ilman kommelluksia eikä yleisöön varmasti (en ole ainakaan kuullut) näkynyt mahdollisia sählinkejä backstagen puolelta. Oli hassua kun lopulta mä olin se, joka jäi backstagelle kisaajien kanssa ja olo oli kuin kanaemolla, kun muut kuutit olivat asemissaan lavan lähistöllä eikä siinä silmäetäisyydellä. Kaikki suoriutuivat kuitenkin hienosti hommistaan ja kisaajatkin pääsivät ajallaan lavalle. 

Ihanat bäkkärikuutit <3

Sunnuntaina pääsin vihdoin pukemaan päälle (ensimmäistä kertaa ikinä kun edellisenä iltana ompelin vielä neppareita siihen.........) uuden cossini, Katarinan Hamefurasta! 
Olen jo ainakin kaksi kertaa aiemmin tehnyt uutta cossia kesädesuun paniikissa edellisenä yönä ja lopputulos ei ole ollut niin hyvä kuin olisin toivonut, joten kiva että tässä asiassa oli nyt tapahtunut muutosta. Seurasin ihan loppuun asti omia fiiliksiä cossin teon suhteen ja olin täysin valmis jättämään puvun kotiin, jos näytti siltä että joutuisin menettämään hermojen lisäksi yöunet sen parissa. Huonoissa fiiliksissä menevä conipäivä ei ole uuden puvun väärti!

Kevään aikataulullisista haasteista huolimatta sain uuden cossin puettavaan kuntoon Desuconiin ja vaikka korjattavaa ja muokattavaa löytyi heti päälle pukiessa, ne ei eivät häirinneet liiaksi ja pystyin hyvillä mielin marssimaan Sibbelle.

Ja voihan että, millaisen vastaanoton puku sai! Olin muutamalle kaverille ja tutulle hehkuttanut puvun yksityiskohtia mutta muuten olin aika hissun kissun, joten oli tosi kivaa kun paikan päällä haluttiin tutkia näitä yksityiskohtia ihan livenä ja kehuttiin pukua ylipäätään. Moni tuntematon kävijä myös kehui asun siistiä jälkeä sekä hahmonnäkössyyttä, iih! Yksi uusi tuttavuus myös moikatessa totesi että "ai se olit sinä, katoin kauempaa vaan että onpa hyvin tehty puku" ja sydän meinasi pakahtua. 

Olen jonkin verran ottanut paineita ja stressiä siitä, että nyt kun opiskelen vaatetusalaa, ovat cossini automaattisesti täysin virheettömiä ja ammattilaistasoa ja sen riman alapuolelle ei sovi mennä. Katarinan suhteen olen noin muuten kyllä ihan tyytyväinen, joskin muutama kohta on vähän rytyssä tai ei istu ihan yksi yhteen ties mistä johtuen, jonka takia otin etukäteen paineita, että tutut tms katsovat cossia nyrpeästi kun se ei olekaan sitä, mitä odottivat minulta. 
Näiden ajatusten takia oli ihan erityisen ihanaa, kun nimenomaan puvun teknisiä ominaisuuksia (siisti ompelujälki ja hyvä siluetti) kehuttiin! Vaikka toki tiedostan oman taitotasoni mitä tulee kaavoittamiseen ja ompeluun, en todellakaan ota positiivisia kommentteja itsestäänselvyytenä.

Kävimme Reggyn kanssa photoshoottaamassa Katarinaa ja vaikka en coneissa shoottailua ihan kauheasti harrasta (edellinen kerta taisi olla 2015?), oli tällainen suht ex tempore-kuvailu hauskaa ja pääsin samalla tutustumaan rauhassa Katarinassa poseeraamiseen. 

Kuva @Regzo

Kuva @Regzo

Sunnuntaina sain hoidettua sosiaaliset tekemiseni eli kaverien näkemiset ja uusien tuttavuuksien kanssa juttelut, kun lauantai oli mennyt 100% backstagella. Päättäjäiset sentään kävin ohjelman puolesta katsomassa! 
Työvoimana jäin myös purkuun sekä kaatoon ja tästä viisastuneena ensi kerralla mahdollisuuksien mukaan olisin myös maanantain Lahdessa, niin ei tarvitsisi väsyneenä ryömiä juna-asemalle ja siitä vielä kotiin, tässä tapauksessa klo 8 töihin seuraavana aamuna. 

Coniloot, lasken myös mammailupupunkorvat lootiksi :D 

Kaiken kaikkiaan lähes täydellinen paluu conittamiseen tauon jälkeen, melkein kaikki odotukset pitivät paikkansa ja tätä viikonloppua muistelen lämmöllä vielä pitkään. Oli ihanaa olla ensimmäistä kertaa töissä Desussa, tuntui heti että olen "yhtä perhettä" ja otettiin vastaan, vaikka en entuudestaan tuntenutkaan ihan kauheasti desuporukkaa. Kiitos kaikille keidän kanssa olin missään tekemisissä viikonlopun aikana, te mahdollistitte tämän fiiliksen! <3

Ensi kertaan!