Tyttö sinä olet tähti -esityksen kulisseissa (2/2)

Huhhuh, kylläpäs tämän postauksen tekeminen tuntui ikuisuudelta! Teksti on ollut jo pitkään valmiina, mutta havainnollistavien kuvien kaivaminen kännykästä ja lavakuvista sekä tarvittaessa myös uusien kuvien ottaminen on vienyt yllättävän paljon aikaa.

Elikkäs jutellaan vähän Desussa nähdyn esityksen lavasteista! Ensimmäisessä osassa käsittelin esityksen taustoja sekä ideaa ja sen kehittymistä, tässä osassa taas lavasteiden suunnittelua sekä rakentamista. Tässäkin postauksessa kerron hirveästi kaikkea prosessista, joka kunkin lavasteen kohdalla on ollut, sillä monet lavasteet ovat alkuperäisessä esityksessä olleet erilaisia kuin mitä nyt. 

Suosittelen katsomaan esityksen ennen tämän postauksen lukemista, sillä tulen referoimaan siihen suoraan sillä oletuksella, että tiedät, mistä puhun.

Taustakangas ja juliste

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, radion käyttö esityksessä oli jo alusta alkaen mukana mutta radio oli pahvista väsätty fyysinen proppi. Kun Desun 2019 esityskisa peruttiin, jätimme esityksen hetkeksi sivuun, sillä treenasin samaan aikaan toista esitystä Traconiin 2019. Traconin jälkeen palasimme esityksemme pariin ja droppasimme pahviradion sekä -pöydän, koska ne olivat ottaneet hieman damagea säilytyksessä ja vaikuttivat muutenkin liian huterilta ja hankalilta. 

En muista missä kohtaa saimme idean radion sekä pöydän maalaamisesta/tekemisestä ns. taustakankaalle, mutta sellaiseen lopuilta päädyimme kun muistin, että omistan kaikkien cossaajien lempparin eli IKEAn vaaterekin :D Siihen olisi helppo ripustaa valmis kangas ja kasata conipaikalla. 
Taustakangasideasta poiki myös ajatus julisteesta, joka mainostaisi Yaekon unelmaa esiintymisestä ilman nalkuttavaa isää. 

Taustakangas koostui siis kahdesta osasta: taustakankaasta, jossa oli radio ja julisteesta. Kumpikaan meistä ei ole työstänyt aiemmin tämän kokoisia kuvia ja olikin vaikea hahmottaa mittasuhteita, kun sekä korkeus ja leveys mitattiin metrinä. Päätimme tehdä niin, että kumpikin kuva tehtiin Illustratorissa A4-kokoon, joka skaalattiin tulostaessa oikean kokoiseksi. Tulosteiden avulla saisi piirrettyä kankaalle lopullisen kuvan, joka maalattaisiin. 

Hanjo hoiti paperikuvien piirtämiset sekä tulostamiset. Taustakankaassa annoin Hanjolle vapaat kädet siitä, miltä se näyttäisi, kunhan siinä on radio ja pöytä. Hanjo taiteili meille kuvaan kukkamaljakon sekä ikkunan, joka elävoitti kuvaa. 
Taustakankaan kuva tulostettiin A4-papereille, jotka teippasimme yhteen saadaksemme oikeassa skaalassa olevan kuvan. Päätimme leikata paperiset osat irti ja leikata niiden mukaan kankaasta vastaavat palat, jotka palan koon mukaan joko ommeltiin tai liimattiin taustakankaaseen kiinni. Olisimme voineet myös maalata koko kuvion, mutta koska kuvassa on sen verran montaa eri väriä ja osaa, olisi maalaamiseen mennyt paljon aikaa kun olisi pitänyt odottaa eri kerrosten kuivumista.

Hanjo otti retron näkökulman kuvan työstässä, mikä sopi esitykseemme kuin nenä päähän! Taustasta tulee vähän mieleen Myyrä-piirretyn taustat, joissa piirrettyjen väripalettia rajoitti sen aikainen tekniikka. Retrofiilistä toimme myös laittamalla ikkunaan kuviolliset feikkiverhot. 

Taustakangas in action!
Kuva: Jenni Suominen

Käytimme julisteeseen reffinä sarjan OP-videossa ollutta framea ja muutimme mittasuhteet vastaamaan enemmän omia mittojani. 

OP reffi frame

Koska juliste esitti mainosjulistetta Yaekon kuvitteelliselle keikalle, piti kuvan lisäksi siinä olla myös jotain tekstiä. Mieleeni tuli "Yaeko Show Tonight"-teksti, joka on englanniksi tuodakseen kansainvälistä fiilistä (Yaeko kuvittelee esityksessä tässä kohdassa itsensä esiintymässä isolle kansainväliselle yleisölle).
Juliste tulostettiin A4-papereille ja piirsimme niiden pohjalta valkoisen kankaan läpi halutun kuvion.

Tulostetut paperit teipattuna

Alun perin ajattelimme jättää kankaan taustan valkoiseksi, mutta kun saimme tekstin aseteltua sekä hahmon maalattua, juliste näytti todella pelkistetyltä ja halusimme jonkin muun värisen taustan. Ostimme pinkin taustakankaan ja leikkasimme kirjaimet sekä hahmon irti valkoisesta kankaasta ja liimasimme ne kangasliimalla kiinni pinkkiin kankaaseen.

Loppusilauksena Hanjo teki hopeasta silitettävästä materiaalista tähtikuvioita julisteeseen ja laitoimme glitteriä sekä kirjaimiin että Yaekon takkiin. 

Siellä glitteröivät!
Kuva: Niyarifa

Kun molemmat kankaat olivat valmiina, ne ommeltiin yläreunasta toisiinsa. Kankaat kiinnitettiin rekkiin isoilla neppareilla takaa. Julistekangas rullattiin taustakankaan päälle ja sidottiin nauhoilla, jotka on kankaassa kiinni. Rusetin toinen nauha on pinkki, koska julisteen avautuessä nauha jää eteen roikkumaan ja se blendautuu paremmin julisteeseen, kun sen on saman värinen. Taustakankaan "verhokankaasta" tehtiin hämäyksen vuoksi pieni pala rullan päälle, jotta julisteen pinkki väri ei heti paljasta, että sieltä avautumassa jonkin toinen kangas. Rulla näytti hauskasti myös vähän verhotangolta tämän takia :D 

Molemmissa kankaissa toiseen päähän tehtiin kuja, jonka sisälle laitettiin puukeppi pitämään kangas suorana. Julisteen kohdalla keppi myös sujuvoitti julisteen avautumista, kun rusetti vedetään auki. 

Sanomalehti

Esityksessä isä lukee sanomalehteä, jonka toisella puolella onkin teksti "EI TANSSIA". Alun perin ideana oli, että isä lukee sanomalehteä mutta elekielellä kertoo, että radion soittaminen ei ole ok. Sanomalehdessä olisi isolla tarjous, jonka takia isä lähtee torumisen jälkeen pois (ja palaa takaisin käytyään hakemassa tarjoustuotteen).

Tämä idea tuntui vähän monimutkaiselta ja vaikealta viestiä ja saimmekin idean siitä, että lehden toisella puolella voisi lukea jotain, joka kertoo tarkemmin, miksi isä toruu. "Ei tanssia"- teksti tuntui hyvältä ja ytimekkäältä. Lisäksi on hauska käänne yleisölle, kun aluksi tietyllä tavalla ollut proppi muuttuukin käyttötarkoitukseltaan toiseksi. Esitys pysyy näin mielenkiintoisena ja vähentää proppien määrää, kun hahmot eivät näprää ja tuo koko ajan lisää esineitä lavalle. 

Tein sanomalehden sivut Illustratorissa. Sillä ei sinänsä ollut väliä, mitä sanomalehdessä lukee, kunhan sen tunnistaa sanomalehdeksi. Päätin ottaa mukaan alkuperäisen "tarjous lehdessä"-idean mukaan ja tein hienon mainoksen.

Lehti on sattumalta ilmestynyt Desun lauantaipäivänä!

Sain myös idean siitä, että kirjoittaisin lehteen artikkelin sarjan maailmasta. Sarjassa kuuminta hottia on Bee Hive-niminen rock-bändi, jota isä ei voi sietää ja kirjoittelin meille artikkelin tästä bändistä melko kieli poskella :D

Minkä journalistin maailma minussa menettääkään

Valmis lehti

Päädyimme tulostamaan nuo paperit A3-koossa ja ihan liimaamaan ne kiinni pahviin. Pahvin toiselle puolelle mittailimme EI TANSSIA-tekstin sopivan kokoiseksi ja maalasimme kirjaimet.

Valmis kyltti

Saatuamme taustakankaan valmiiksi, keksimme että sanomalehden voisi jotenkin ripustaa kankaaseen, jotta voisimme ottaa elekielen paremmin mukaan pelkän lehden pitelemisen sijaan. Päädyimme kokeilemaan pieniä magneetteja, jotta sanomalehden saisi mahdollisimman vaivattomasti kiinni. En ole ennen työskennellyt magneettien kanssa ja pitkin kokeilla paria erilaista liimaa, että saatiin magneetit lopulta pysymään. Sai olla myös tarkkana noiden pikkumagneettien kanssa, että liimaa ne myös oikein päin - magneetit tunnetusti hylkivät toisiaan jos on väärät navat vastakkain. 

Magneetit

Kyltti pysyi magneeteilla hyvin. Isä ei arvosta musiikkia.
Kuva @ Felifay

Sanomalehti sattuneista syistä otti aika paljon osumaa treenikevään aikana, kun lehteä taitellaan ja suoristellaan esityksen aikana. Pahvi alkoi repeämään taitoskohdasta tämän seurauksena (viikko ennen kisaa!!) ja olimme tulostaneet jo valmiiksi uudet paperit sekä ostaneet lisää pahvia uuden lehden tekoa varten. Päätimme kuitenkin kokeilla korjata vanhan lehden valkoisella jesarilla - ja se toimi!
Lopputulos on myös yllättävän siisti, vaikka läheltä katsottuna jesarin toki näkee selvästi. Lavalla onneksi kukaan ei tule ihan viereen katsomaan. 

Luuta

Voihan luuta! Se oli niin prosessinsa kuin lopputuloksen puolesta jatkuva naurunaiheemme esitystä tehdessä - ajallisesti käytimme sen tekemiseen aivan liikaa aikaa siihen nähden, että se näyttää edellisenä yönä väsätyltä :D 

Siinä se on!

Elikkä luutahan tehtiin melko nollabudjetilla, pyrimme käyttämään kaikkea mitä valmiiksi kotoa löytyi. Luudan piti olla tarpeeksi kevyt, jotta sitä voisi huoletta viskoa. Askartelujuttujen suhteen olen melkoinen hoardaaja, sillä eihän sitä voi ikinä tietää milloin jotain langanpätkää tarvitsee! Tästä syystä olin säästänyt loppuneen kaavapaperirullan hylsyn/rungon, joka sopi täydellisesti tarpeisiimme, sillä se oli sopivan pitkä ja ontto sisältä. 

Harjaosan pohjalla taas on ruskeasta kankaasta tehty pussi, joka on täytetty vanulla. Pohdimme, millä tavoin saisimme harjalle tyypillisen tekstuurin ja sattumalta muistin, että olin ostanut joskus vuosia sitten rullan nahkanauhaa, jolle ei lopulta löytynytkään käyttöä. Leikkasimme nahkanauhasta sopivia pätkiä ja liimasimme niitä kiinni pussiin. Osan naruista sidoimme pussin päälle, jotta harja ei näyttäisi niin tönköltä. Nahkanauha loppui kesken ja lopputulos ei miellyttänyt silmää, joten jatkoimme kaapistani löytyneellä ruskealla villalangalla samaa prosessia. Valmis pussi sidottiin ja liimattiin kiinni kepin päätyyn.  
Luudissa on usein harjasosan keskellä tai päässä metalliosa, joka pitää harjan paikoillaan, Sovelsimme tätä ideaa sekä animaatioista tuttua pelkistettyä versiota omaan luutamme ja teimme softiksesta nuo osat.

Harjaosa

Näimme viimeisen puolen vuoden aikana esityksen merkeissä aina sunnuntaisin ja viime syksynä valehtelematta parinkin kuukauden sunnuntait meni tähän hiton luutaan!
En tiedä miten se on mahdollista, mutta luutaa työstettiin ihan kauhean kauan vaikka pyrimme tekemään muutakin liiman kuivumista odotellessa :D Tämä naurattaa meitä kauheasti koska luuta ei tosiaan näytä siltä. Ajoi kuitenkin asiansa!

Luuta koki saman kohtalon kuin sanomalehti, eli kevään treenien aikana luutaa oli riepoteltu sen verran että viikkoa ennen kisaa se katkesi osittain keskeltä. Uutta luutaa emme alkaneet tekemään vaan kokeilimme korjata vartta leveällä pakkausteipillä. Normaali ruskea pakkausteippi on sellaista ällön kiiltävää ja tiesin, että biohajoava versio on taas yleensä mattaa. Ostimme jälkimmäist testiin ja pyörittelimme koko luudan varren sillä. Sävy on hämmästyttävän sama kuin alkuperäinen, vaikka pinnasta tuli huolettoman pyörittelymme tuloksena aika epätasainen.
Teippi kuitenkin piti luudan kasassa ja pystyin huoletta pyörittelemään sitä esityksen aikana. 

Asut

Hahmoja kaksi, asuja kolme.
Isähahmolla oli melko simppeli asu, päänvaivaa tosin aiheutti hyvin tyylitelty kampaus. Päädyimme sen kohdalla ostamaan Ebaysta jonkun halvan Elvis-peruukin pohjaksi, johon kiinnitettiin Hanjon ikivanhasta mustasta peruukista lisää kuituja. 
Hahmolla on myös japanilainen kappogi-essu, sillä isällä on sarjassa oma ravintola. Tästä syystä hänellä on päässä myös huivi.

Se jäi mysteeriksi, käyttävätkö miehet yleensä tuon tyylistä essua, sillä googlesta löytyi hakusanoilla vain naisia kyseisen mallinen essu päällä. Sarja on tullut 80-luvulla, ehkä silloin miehetkin käyttivät tuollaisia essuja enemmän? 

Omista cosseistani varsinainen pääcossini on ollut valmiina jo vuodesta 2017, esitystä varten ompelin kirjaimiin paljetteja ja laitoin strasseja takkiin sekä hameeseen korostaakseni asun vaihdosta arkiasusta "esiintymisasuun". Peruukki on myös kokonaan uusi ja entistä pöyheämpi!
Asun teosta olen kertonut blogin puolella aiemmin. 

Meidän valmiit asut <3
Kuva: Mira Ojamo

Esityksen alussa oleva arkimekko taas on nyt keväällä tehty uusi vaate, joka vaati pari protokierrosta että sain siitä sopivan. Valitsin sen Yaekon useista arkiasuista siksi, että se vastasi siluettinsa puolesta eniten tuota toista asua, jonka olin tehnyt jo aiemmin. 

Valmis mekko

Teletappilakanasta tehty proto :D 

Tiivitaavi kurkkaa kainalosta

Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, olisin alun perin halunnut mekosta ns. pyöritettävän, eli asun "avautumiskohta" on kiinni jossain/jollakin ja kun lähden pyörimään vastakkaiseen suuntaan, asu "avautuu" ja alta paljastuu toinen asu. 
Tämä ei kuitenkaan tällaisessa pitkähihaisessa mallissa oikein toiminut ja päätin suosiolla tehdä edestä avautuvan version. Ihan ensimmäisessä versiossa mekko oli kiinni tarranauhoilla, mutta niistä kuului mielestäni liian kova ääni ja tarranauhojen tikkauspuoli näkyi ikävästi ulospäin. 
Kokeilin pienten nepparien taktista sijoittelua tarranauhan sijaan. Pelkäsin, että nepparit eivät olisi tarpeeksi jämäköitä pitämään mekkoa kiinni, mutta yllättävän hyvin pysyivät! Eikä tarvinnut edes laittaa paljoa enempää kuin mitä tarranauhaa oli ollut vastaavissa kohdissa. Nepparit avautuivat myös sujuvammin ilman ylimääräisiä ääniä.

Koska mekko avautuu keskeltä, halusin siihen pienen twistin jotta hämäys onnistuu (eli astuessani lavalle, kaikki eivät ensimmäisenä pohdi, että ahaa tuolla vaihtuu vaatteet). Mekossa on yläosassa ja vyötäröllä vastakkaisilla puolilla nepparit, jolloin käteni menevät ristiin eikä esimerkiksi molemmille olkapäille tai vyötärön molemmille puolille, jotka mielestäni ovat melko yleisesti käytettyjä tapoja avata vaihtuva vaate. 

Havainnollistava luonnos avautumiskohdista

Päätin kuitenkin vaihtaa alkuperäisen luonnoksen avautumissuunnan päinvastaiseksi, koska silloin käsien liike menee paremmin koreografian kanssa yksiin.

Siellä niitä neppareita on

Harmaita hiuksia aiheuttivat hihat ja olinkin jo melkein vaihtamassa kokonaan toiseen (hihattomaan) asuun niiden takia. Halusin, että hihat ovat jollain tasolla kiinteät, ettei niistä heti huomaa että asu on vaihtumassa. Protoja tehdessä testasimme samalla, mitkä saumat olivat kriittisiä olla auki ja mitkä taas voivat olla ommeltuna umpeen. Hihat ovat sen verran isot, että oikean puolen hihasauman ei tarvinnut olla avautuva vaan riitti, että olkasauma pystyi avautumaan. 
Vasemman puolen hihan taas oli oltava auki, sillä yläosa avautuu tältä puolelta. Hihat ovat puhvihihat ja keksin muotoilla palan worblaa hihansuun muotoiseksi ja laitoin worblapalan hihansuuhun. Näin hihansuu meni automaattisesti pyöreään muotoon. Liikun esityksessä aika paljon, joten worbla yksinään ei auttanut pitämään muuten avointa hihaa täysin kiinni liikkeessä. Sijoitin hihasaumaan yhden pienen nepparin, joka pitää hihan juuri sopivati kiinni niin, että hiha avautuu kuitenkin helposti.

Worblaa hihansuussa

Helma taas on muuten ommeltu kiinni yläosaan, mutta edestä auki kietaisutyyliin ja kiinni tasan yhdellä nepparilla. Kevään harjoituksissa neppari avautui kuitenkin vain kaksi kertaa (ja treenasimme kymmeniä kertoja), joten koin tämän melko riskialttiin ratkaisun ihan toimivaksi. 

Mekko "avattuna"

In action
Kuva @ Felifay

Mekko on oikeastaan paita ja hame, mutta esityksen kannalta oli helpompaa ommella suosiolla paita ja hame toisiinsa kiinni. Halusin kuitenkin tuoda fiilistä siitä, että kyseessä olisi kaksi erillistä vaatetta, joten käytin niihin eri materiaaleja.

Yläosa implikoi sarjassa mielestäni jonkinlaista collegea, mutta college oli vähän turhan paksua tätä asua varten, joten käytin ihan trikoota siihen. Trikoon käyttö jännitti, sillä nepparien takia kriittiset kohdat ovat melkoisella koetuksella. Ajattelin kuitenkin vuorittaa koko vaatteen sen takia, että mekko lähtisi sujuvasti päällä ja päällikangas ei tarttuisi alla olevaan trikookankaaseen tai paljetteihin. Vuorittamisen lisäksi laitoin avautuvalle puolelle reunaan kanttinauhaa tukemaan.

Kanttinauhaa

Mielestäni yläosan rakenne onnistui hyvin eikä siitä heti arvaa, että se avautuukin kesken kaiken. Toki jos nostan kättä, neppareilla oleva puoli vähän irvistää mutta sen otin taas huomioon koreografiassa, jossa pyrin minimoinaan tuon puolen käden ylös nousemisen.

Siellä se paita vilkkuu
Kuva @ Nizku

Alaosa taas on ihan perus puuvillaa, laiskistuin tosin helman pallokuvioiden kanssa, joten päätin käyttää jotain random jämätrikoota niiden tekoon ja ompelin pallot ihan raakareunoineen päivineen pitkin helmaa :D Eipä niitä kuitenkaan kukaan tullut läheltä katsomaan. 

Siinä taisikin olla kaikki meidän lavasteet! Aikaisemmissa esityksissäni ei ole ollut näin paljoa lavasteita, joten näiden parissa oli hauska pähkäillä. Tällaisen lavastemäärän roudaaminen niin treeneihin kuin paikan päälle oli kuitenkin työlästä, joten jatkossa pyrin pienempään määrään (riippuen toki siitä, mitä esitys vaatii). 

On sääli, että esityskisoissa tuomaristo ei pääse ollenkaan näkemään lavasteita tai kuulemaan niiden prosessista, kun lavasteissa voi olla niin paljon kaikenlaisia jippoja ja kikkoja, mihin ei välttämättä tajua kiinnittää edes huomiota esitystä katsoessa. Tuomarina pitää kuitenkin keskittyä yhtä aikaa esiintyjän liikkeisiin, ääniraitaan, juoneen ja ylipäätään kokonaiskuvaan. Esityskisoissa voisi olla jotkin portfoliot palautettavana tuomareille, joihin se tutustuisivat ennen esitystä. Tämä toisaalta on hankala toteuttaa, kun monella lavasteet valmistuvat vasta viime tinkaan. Ennen koronaa esityskisat kärsivät myös vähän kisaajakadosta, jonka takia niitä vähäisiä ei varmaan kukaan uskalla ajaa pois minkään portfolioiden takia. 
Tosin viime vuoden Traconin esityskisa meni reippaasti täyteen eikä kaikki halukkaat päässeet mukaan, jonka takia tänä vuonna sinne oli samanlainen portfoliohaku kuin arvokisoissa. Tietääkseni hakuvaiheen portfolioita ei tosin katso muu kuin cosplayvastaava, joka valitsee kisaajat, en tosiaan ole varma kun en ole ollut Traconissa töissä seuraamassa tätä prosessia. 

Seuraavasta esiintymisestä en osaa edes sanoa muuta kuin sen, että ideoita on ja niitä pitäisi päästä ensiksi testaamaan, että voin alkaa miettiä konkreettista aikataulua. Uskon että tulen kuitenkin pysymään toistaiseksi esityskisoissa arvokisojen sijaan (ja niitä onkin koko ajan vähemmän), koska tahdon panostaa mielummin esitykseen kuin asuun ja tehdä esim. suomenkielisiä esityksiä. En kuitenkaan täysin poissulje muitakin kisaformaatteja, riippuu vähän miten pitkälle pääsen ideoideni kanssa! 

Ensi kertaan!