Kuvia, kuvia, kuvia...

Eli photoshoot-postausta pukkaa! Olen tehnyt raivolla uusia pukuja, mutta kuvia ei ole noista parin viime vuoden cosseista yhtään.

Kirari-shootti meni vähän mönkään hassun valaistuksen takia, mutta onnistuin pelastamaan muutaman kuvan. Viihdyin puskissa aika hyvin.
Pikkusiskoni otti kaikki kuvat!

Sitten Uiharu! Hankalaa keksiä poseja, kun hahmo on perus söpö ja asukin on niin tavallinen kuin vain voi olla.

Sain vihdoin Yaekostakin kuvia.

Loppuun vielä pieleen menneitä otoksia.

Alla hienoin kuva ikinä, jossa näytän saavani infernaalisesti turpaani:

Tekoripsiä ja proppeja - Desucon 2018

Juuh jooh elikkäs Desucon oli ja ei ole ennen vaihtunut cossisuunnitelmat mihinkään coniin näin radikaalisti ~kuukausi ennen conia.

Lauantain cossin tekemisestä päätin kaksi viikkoa ennen Desua ja jollain pyhällä voimalla sain sen ihan valmiiksi asti ja olin jopa tyytyväinen siihen, mitä nyt proppia oli voinut hioa enemmän ja kanttauksia ommella nätimmin. Uskaltauduin jopa laittamaan länkkäricossin sunnuntaille! Kukaan ei kivittänyt tai osoitellut kun kävelin ohitse.

Perjantaina oli luvassa paremman puoliskon kanssa ensimmäinen paricossi, asut eivät olleet onneksi monimutkaiset joten oli helppo surautella koneella sellaiset molemmille. Ajattelin conin olleen (ainakin Twitterin perusteella) täynnä Popukoja ja Pipimejä, joten kuvittelin että ollaan vaan yksi kymmenistä. Saimmekin todella paljon huomiota, josta on pääosin kiittäminen pituuseromme takia, joka on noin 30cm. Päätimme alusta alken että emme hengaa vain omilla naamoillamme vaan pidämme jonkin sortin naamareita kasvojen edessä. Netistä löytyi kuvat valmiina, skaalasin ne A4-paperille ja tein puupahvista pohjan johon liimasin kuvat + tikku kiinni. Paras proppi!

Bobs ja Bibs :D

Itse coni alkoi vauhdikkaissa merkeissä, kun cossin pukemiseen hotellilla menikin enemmän aikaa ja avajaisten alkuun oli vartti kun pääsimme jonottamaan rannekkeiden vaihtoa. Oli sekunneista kiinni, että olisimmeko päässeet koko saliin sisälle ja saatiin koko porukan kanssa vielä vierekkäiset istumapaikat. Hyvä ettei jäänyt Desukaali näkemättä, sillä musikaaleja fanittavana olin aivan täpinöissäni sillä en osannut odottaa mitään tällaista.

Viisivuotias matkalla coniin

Perjantai oli suoraan sanottuna perseilyä, poskiin sattui koko illan kun cosseista keksi vaikka mitä tyhmää läppää ja otimme hassuja kuvia keskenämme. Näytimme varmaan jokaiselle perjantaina olleelle keskaria jossain vaiheessa iltaa.

Lauantai alkoi rauhallisemmissa merkeissä ja pääsin hikoilemaan paraatipuvussa. Päivän ohjelmaan kuului cosplaykisojen katsominen ja hengaaminen, joten kiirettä ei ollut mihinkään. Pitkästä aikaa cossissa oli proppi mukana, ja kuvissa poseeraaminen ei ollut niin vaikeaa kuin yleensä.

Silmäpussit <3 

Husbando mukana

Ex tempore kävin myös luennolla, eli salaliittoja ja vilunkipeliä: cosplay-tuomaroinnin faktat ja fiktio by Salaliittoja ja vilunkipeliä: cosplay-tuomaroinnin faktat ja fiktio by Elina Rimpiläinen, Iris "adreena" Rönkkö, Maiju "majo" Härkönen. Sinänsä luennon jutut eivät olleet täysin uusia juttuja itselleni, mutta tuomarointipisteiden tarkka jakaminen ja niiden kanssa häslääminen oli mielenkiintoista kuunneltavaa vaikka kaikista taulukoista ei tahtonut ottaa aluksi selvää niissä vilisevien numeroiden takia.

Terveisiä Ankkurista

Cosplaykisat olivat melko perustasoa, mikään esitys ei jäänyt erityisenä mieleen mutta syynä tähän on täysin se, että lavalla oli aina vain yksi ihminen kerrallaan esiintymässä. Annan jo suuret aplodit jokaiselle, joka keksii edes lyhyen skitin yksin esitettäväksi niin, että siinä tapahtuu jotain muutakin kuin lavalle saapuminen ja sieltä poistuminen. Hall cosplayn osallistujien määrä yllätti, sillä ajattelin että suomalaiseen tapaan kukaan ei viitsi mennä itse osallistumaan infotiskiltä kun "emmää ny mitää pukui osaa tehä vaikka voitin sen ja sen kisan ja oon edustanu suomee maailmalla". 

Sunnuntai alko rauhallisissa merkeissä hyvin nukutun yön jälkeen, sillä seurueemme lähti lauantaina conpaikalta jo suht aikaisin eikä iltabileisiinkään tullut mentyä, ehkä joskus uskaltaudun kokeilemaan niitäkin. Tälle päivälle ei ollut ohjelman puolesta muuta kuin päättäjäiset, joten aktiivista hengausaikaa oli runsaasti. 

Sunnuntain naama

Hengaus ikuistettu'd
@ Jessica Mennander

Kirpparille ei ollut aamupäivästä paljoakaan jonoa, mikä oli ihme kun edellisinä päivinä oli kuullut tutuilta kauhutarinoita reilun tunnin jonotuksesta. Olin erittäin iloinen löydöstäni, eli Utaprin Harukasta löytyi vihdoin jotain merchiä ja häntä cossanneena jo vuosien ajan nappasin tämän aarten heti itselleni. 

Olikin jo päättäjäisten aika ja oli kyllä aikamoinen upgrade tehdä ihan oikea musavideo originaalilla biisillä tavallisen koosteen sijaan. Tavallista pidempää eli 40min settiä ei edes ehtinyt ajatella, kun lavalla tapahtui koko ajan niin paljon ja viihdyin erinomaisesti, vaikka väsymys alkoi jo vähän painamaan ja kengät hiertämään yms mitä näitä nyt on. 

Kiitokset kaikille joiden kanssa olin tekemisissä ja tietysti Desuconille, joka on jaksanut olla Sibeliustalolla jo 10 vuotta. Traconissa nähdään! 

Tuulahdus menneisyydestä

Pitkästä aikaa sujahdetaan pukujen teon saloihin. Vuonna 1984 tullut Aishite Night on yksi suosikkianimeistani ja tahdoin ehdottomasti pukuilla sarjan päähenkilöä Yaeko Mitamuraa ihan vaan kunnianosoituksena tätä tuntematonta sarjaa kohtaan.

Oli vaikea valita Yaekon kohdalla ponnariversion ja alkuperäisen mangaversion väliltä. Animen ponnariversio oli sen verran söpömpi, että päätin lähteä sillä, vaikka henkilökohtaisesti korkeat ponnarit ovat yksi inhokkijuttujani cosseja tehdessä.

Päätin lähteä nuukailulinjalle eli tuunaasin cossin peruukin kahdesta eri peruukista, jotka omistin jo valmiiksi, mutten ollut keksinyt mitään käyttöä kummallekaan eikä kumpikaan sellaisenaan sopinut tähän cossiin.

Kuitumeri sohvalla

Halusin tehdä irrotettavan klipsiponnarin, sillä koin sen näyttävän tuuheammalta kuin tavallinen ponnari. Tuuheus hiuksissa oli kuitenkin 80-luvulla Se Juttu ja Yaekolla on melko muhkea letti omastakin takaa. 

Agriasta oli jäänyt nudenväristä powernettiä reilusti yli, joten heitin tähän sitä pienen palan. Mikä tahansa joustava kangas olisi varmaan käynyt, mutta tätä sattui nyt olemaan sellaisia hassuja riekaleita nurkissa pyörimässä. Tein kujan ja laitoin kuminauhan ympärille, jotta klipsi varmasti pysyy ja ylipäätään mahtuu ponnarin sisäpuolelle. Kuitujen ompelua helpotti se, että pingotin palan ympyränmuotoisen mittakannun ympärille.

Valmisss

Siellä se kipsi on

Saatoin laittaa hiukan liikaa kuitua, sillä klipsiosaa on niin vähän näkyvissä että se pitää oikein painaa pohjaperuukkia vasten että myös pysyy. Ainakin on muhkea peruukki.
Koska peruukissa on kahta eri sävyä, piti myös pohjaperuukkiin ommella sekaan siitä tuhotusta peruukista kuituja.

Eikö nää ikinä lopu

Tein myös pohjaperuukkiin pienen ponnarin, johon klipsi kiinnitetään oikeasti kiinniolevan ponnarin efektin saamiseksi. En tykkää yhtään siitä, kun lyhyen peruukkiin vain laitetaan se klipsi ja siinä se sitten törröttää, edestä saattaa näyttää kivalta mutta takaa vähän hassulta.

Söpöin osa cossia

Vaatteiden osalta oli kyllä aikamoinen raitahelvetti. Aiemmissa cosseissa ei ole vastaavaa määrää sellaisia raitoja, joita on järkevämpää ommella kiinni tosiiinsa kuin maalata kankaaseen. Tulipahan nyt tätäkin treenattua...

Takin hihoja vääntämässä

Hame

Se näyttää jo joltain

Koska keltaisessa paidassa olevaa vihreää tekstiä varten sopivaa kangasta ei vain löytynyt mistään, painelin UFFiin katsomaan ja sieltä löytyi ihan jäätävän ruma lasten urheilupaita, jossa oli juuri sopivan verran kangasta niin, ettei sitä ainakaan jää yli.
Pähkäilin jonkun aikaa, mitä ihmettä paidassa edes lukee koska takki on osittain tekstin päällä. Koska sillä ei loppujen lopuksi ole edes merkitystä kun koko sana/lause mikä luie ei edes tarkoita mitään, pääin että siinä lukekoon NOV LA!.

Onneksi tän sai silputa

Ruma tuli mutta kelvatkoon

!!!!!

Tältä se näyttää päällä

Puku on siitä hyvä, että se on erittäin mukava (kaikki kankaat trikoota) ja herättää helposti huomiota väriensä takia (auttoi mammailussa Yukissa, kisaajat tunnistivat heti) ja on vielä lempihahmoni joten cossin pukeminen herättää heti fiiliksiä.

Nenäliinat, Strepsils ja Yukicon

Otsikosta voi päätellä, millaisessa kunnossa olin Yukiconissa.

Oma conini alkoi jo perjantaina kasauksen merkeissä, jonne juoksin töistä suoraan samalla napsien niitä Strepsilsejä alkanutta yskää vastaan toivoen, että se olisi ohi jo samana iltana. Spoiler warning: ei mennyt ohi, yöllä nousi kuume ja yskän lisäksi nenä alkoi myös vaatimaan huomiota. En näiden takia saanut yöllä oikeastaan edes unta, joten lauantai lähti käyntiin parin tunnin yöunilla.

Cossi niskaan ja nokka kohti Kokoustamoa. Aamupäivä meni ohitse ihan silmänräpäyksessä, kun hoidin juoksevia asioita ja kisaajia tuli ja piti tunnistaa jokainen jotta osasiin ohjata heidät oikeassa järjestyksessä tuomarointiin. Itse tuomarointi oli yllättävän raskas,  toisaalta tuijotin kännykän kelloa noin kahden tunnin ajan ja metsästin kisaajia eli aivoni olivat jatkuvasti skarppina koko tämän ajan mahdollisten muutosten ja ties minkä takia. Tuli ommeltua myös parit saumat kisaajille samalla kun cossi oli heidän päällään mikä oli aika kuumottavaa kun en tiennyt oliko kädenjälkeni sopivan siistiä heidän mittapuullaan. Muiden cossien pukemisessa hauskinta on kyllä nähdä, miten paljon erilaisia tekniikoita ihmiset oikein keksivät että puvut pysyvät päällä.

Oman cossini olin laittanut ihan siitä syystä, että se on niin mukava ja helppo liikkua se päällä. Tosin paikan päällä kuulin niin muilta mammoilta kuin kisaajiltakin, että mut on niin helppo bongata väkijoukosta kun on niin selkeät värit, joten taidan laittaa tämän toistekin mammailupäivään.

Kipeälle teetä greenissä

Ruokatauon aikana kävin Fazerin ravintolassa ja koska Yukin aikaan Messukeskusessa oli myös venemessut, ravintola oli täynnä näitä messuilijoita ja joku porukka tuli samaan pöytään istumaan mun kanssa ja alkoi kyselemään että hehheh mitäs teillä on meneillään kun on niin paljon hassuja peruukkeja täällä ravintolassakin. "Me ollaanki sitten aika samanlaisia kun me messuilijat ollaan myös aika outoa porukkaa :D" vastasi yksi heistä ja pyöräytin silmät varmaan takaraivoon asti. Siinä tilanteessa halusin vain äkkiä saada jotain syödyksi kun ei koko päivänä ollut syönyt kiireen takia oikein mitään.

Ennen kisoja ei ollut sinällään mitään ohjelmaa, pidimme lavaesittelyt ja autoin kisaajia pukujen kuin jännityksenkin kanssa. Kisojen aikana ohjeistin kisaajia lavalle oikeaan aikaan ja pääsin hengähtämään väliaikaesityksen aikana ensimmäistä kertaa kunnolla päivän aikana. Olin myös jakamassa palkintoja (ensimmäistä kertaa!) ja kuumottelin sitä, kiikutanko varmasti oikeat pystit tuomareille oikeaan aikaan. Lavalla ollessa tuntui kuin olisin vain haahuillut edestakaisin ja vähän nauratti Photoshoot-kisan yleisöpalkinnon matka, kun ensiksi vien sen tuomarille ja kun kukaan ei ollut vastaanottamassa sitä, tuomari toi sen takaisin pöydälle. Jos olisin ollut vähän skarpimpi, olisin voinut itse hakea sen myös takaisin mutta nyt patsastelin vain hassun näköisenä vieressä. Onneksi kukaan ei kiinnittänyt asiaan mitään huomiota.

Yleisesti ottaen kisat menivät varmasti parhaiten Yukiconeista tähän mennessä, mitään dramaattista ei tapahtunut paria pikku juttua lukuunottamatta jotka yleisö (ja me mammat) oli unohtanut viimeistään palkintojenjaon jälkeen. 

Mammat <3 paitsi Emmi joka ei ehtinyt kuvaan :(

Olimme varanneet kisojen jälkeen ajan meidonkahvilaan ja tämä oli itselleni ensimmäinen kerta meidokahvilassa, joten jännittii vähän mitä sieltä oikein tulee. Sattumalta kaverini olikin viihdyttämässä porukkaamme ja toi hyviä ruokia ja juomia.

Sairaan hyvä jätskiannos

Eipä siinä oikein muuta kuin kotiin meno, flunssani oli vienyt kaikki mehut ja seuraavana päivänä päätin olla menemättä ja sairastella kotona rauhassa. Olisin olotilan puolesta voinut mennä, mutta ajattelin kanssaconittajia jotka olisivat saaneet tautini ja levittänyt sen sitten vielä muuallekin. Vaikka vähän jäi harmittamaan etten päässyt siivoamaan conin jälkeen paikkoja, joita olin itse käyttänyt sekä tietenkään "olemaan conissa" kun lauantai meni puhtaasti töissä backstagella. Onneksi noita coneja tulee ja menee, joten ehdin näkemään kavereita/ulkoiluttamaan cosseja yms muulloinkin.