Kumakumacon ja kisaamisen vaikeudesta

Tänä vuonna vuoden viimeinen tapahtuma allekirjoittaneelle ei ollutkaan tuttuun tapaan Tracon vaan Kumakumacon Kouvolassa, jonne päätin mennä kisaamaan. Tarkoituksena oli alun perin tehdä täysin uusi cossi, mutta kiireisen syksyn takia päätin jo Traconin jälkeen, että aika ei riitä ja pistäisin suosiolla Polkan uudestaan, koska se oli pientä korjausta vaille valmiina kisaamaan. Takaraivossa on Frostin jäljiltä jäänyt pieni väärinkäsitys reffikuvien suhteen tuomaroinnissa ja olinkin jo aiemmin päättänyt kisaavani Polkalla uudestaan tämän takia.

Lievästi sanottuna hirvitti Polkan roudaaminen toiselle paikkakunnalle ilman autoa ja stressasin asiasta enemmän kuin oli tarpeen, sillä mahduimme oikein mukavasti junaan vaikka olkapääni olikin kipeä kun tasapainottelin sen varassa peruukkipäätä, jossa ties miten monta kiloa painava peruukki oli. En voi kun hattua nostaa kansainvälisesti reissaaville (ammatti)cossaajille, jotka joutuvat samantyyppisen rumban käymään useasti läpi. Toki heidän cossinsa ovat alusta alkaen suunniteltu matkustuskuntoon, kun omassani asiaa ei oltu mietitty lainkaan.

Tällaisella kokoonpanolla meinasin lähteä, onneksi sain kantoapua

Ruumispussi vai peruukki peruukkipäässä, hmm

Conaamuna lievä kurkkukipuni oli ärtynyt täydelliseksi äänen mykistymiseksi ja tulikin majoitusporukalla vitsailtua siitä, miten olen ensimmäinen asmr-kisaaja cossikisassa kun kuiskuttelen cossini saloja tuomaroinnissa. Kirsikkana kakun päällä olisi ollut jos olisinkin kisannut Arielina :D yksi tuomareista olikin sattumalta Arielin sinisessa arkiasussa.

Tapahtumapaikka oli Kouvolan ydinkeskustassa, joten kävelymatkaa majapaikasta ei ollut kuin noin vartin verran. Kumakumacon oli aiemmin tiedottanut paikan pienuudesta ja siitä, että kaikki halukkaat eivät välttämättä pääsisi sisään kun ilmainen tapahtuma kuitenkin on kyseessä. Olimme paikalla noin viisi minuuttia ennen ovien aukaisua ja oven edessä olikin jo aikamoinen lauma coniin halajavia ja ovien avauduttua alkoi varsinainen Nälkäpeli, kun kaikki alkoivat ihan kyynärpäillä tuuppia toisiaan. Onnekseni mukanani oli kolme henkivartijaa kaveria, jotka estivät ihmisiä vyörymästä esim. peruukkini päälle, joka on kestävä mutta ei miltään painilta pysty suojautumaan.

Kisaajanumero :3

Sisään päästyämme rynnistin suoraan kisan ilmottautumispisteelle josta ohjattiin suoraan tuomarointiin. Köhän vuoksi olin varautunut kynällä ja viholla pahimman sattuessa sekä kaivoin kännykästä Polkan wip-postauksenkin esille tuomareille luettavaksi, mutta sain juuri ja juuri öristyä juttuni siinä viidessä minuutissa, joka tuomarointiin oli suotu. Tämän jälkeen käytännössä vain hengailin aulassa, sillä en yläkertaan uskaltanut edes mennä kuultuani pahimman ryysiksen olevan juuri siellä. En usko missanneeni mitään, sillä myyntipöytiä tulee nähtyä muissakin tapahtumissa enkä taidekujallakaan kauhean usein käy.

Ennen kisaa keskustelin Nnancyn kanssa viimeisillä pihahduksillani, sillä hänkin oli tullut coniin kisaamismielessä. Ärsyttää kun ääni oli niin huonona, olisi ollut paljon asiaa juurikin cosplaykisaamisesta.

Sitten olikin jo kisojen aika. Lava oli pienin näkemäni eikä ollut kunnon backstagea, joten tilanne ei jännittänyt oikeastaan yhtään kun on ollut Tamperetalossa ja Sibeliustalolla. Kisaajia oli yhteensä 6, mikä on aika ok määrä näin pieneen tapahtumaan ottaen huomioon, että kaikki on kasattu conipäivän aikana. Matalan lavan vuoksi jännitin vähän, saisinko päivänvarjoni avauttua lavalla toista posea varten ja mahduin yllättävän hyvin.

Kaikki kisaajat
@Juce

Koska kisassa ei ollut väliaikashowta ja kisaajia vähän, ehdimme pyörähtää kaikki alle 10 minuutissa kunnes palkintojenjako jo alkoikin. Sekin hoidettiin aikamoisella tykityksellä ja nappasin ensimmäisen sijan! 

Sijoittuneet
@Taru

Jeejee :3

Kisan ja kritiikin jälkeen ulkona oli edelleen jonossa halukkaita sisäänpääsijöitä, joten hipsin takaisin majapaikkaan että muutkin pääsevät sisälle eikä cossissakaan  ollut mikään mukavin olla.

Tulin Kumakumaconiin puhtaasti voittaminen mielessä. Mietin pitkään, onko Polka overkill kisacossina niinkin pieneen tapahtumaan kuin Kumakumacon (tai kauhean isolta ei ole somen perusteella vaikuttanut olevan, olin nyt itse paikan päällä ensimmäistä kertaa). Olen aiemmin kisannut pienemmissä tapahtumissa ja niissä kisacossini ovat olleet vaikeusasteeltaan korkeintaan keskitasoa, koska olen jotenkin olettanut, että muillakin kisaajilla olisi juurikin conin pienuuden takia. Olen joka kerta saanut todistaa tämän vääräksi ja välillä on tuntunut melkein alipukeutuneelta, toki näiltä muilta kisaajilta on löytynyt sitä taitoa jolla he ovat sijoitukset näistä pienemmistä tapahtumista napanneet. 

Ajattelin, että nyt kun olen asiakseen lähdössä voittamisen halun takia, pistän kaikki panoksen peliin ja katsotaan, miten pitkälle sillä pötkii. Ei voi ikinä tietää etukäteen, minkä tasoisia kisaajia tapahtumaan on tulossa ja muut kisaajathan sen kisan tason määrittelevät. Toki on soveliasta olettaa, että arvokisoissa olleet ja siellä mahdollisesti sijoittunet eivät esimerkiksi Kumakumaconiin tulisi kisaamaan, sillä he aika varmasti voittaisivat sen. Tiedän näin jälkikäteen olleeni tämän cossin kanssa vähän överi tässä kisassa, mutta eipä sille voi tässä vaiheessa mitään tehdä. En todennäköisesti aio kisata Kumakumaconissa uudestaan, sillä kävijäkunta oli melko nuorta ja ajattelin jättää kisan aloittelijoille, joille se oli varmaan alun perin suunniteltukin.

Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen voittooni, sillä tämä on ensimmäinen sijoittumiseni pukukisassa ja laskujeni mukaan olen ollut tätä ennen 7 kertaa erilaisissa pukukisoissa. En arvota itseäni cossaajana kisojen kautta, mutta kyllähän se vähän syö itsetuntoa kun sijoitusta ei tule vaikka miten parhaansa olisi tehnyt oman pukunsa. Toki kritiikeissä käyminen kisojen jälkeen on saanut oikeasti ymmärtämään, että kyse ei ole siitä että olisin huono vaan että muut siinä kyseisessä kisassa sattuivat olemaan parempia.

Se niistä kisoista sitten. Kevennyksenä askartelemani "laatta" pokaaliin, jossa ei ollut kaiverruksia valmiina. Nähdään Frostissa!

Kuvaushommat syksyltä

Koska haluan saada cosseistani kunnon kuvia selfieiden lisäksi ja tykkään olla kuvattavana, tyrkytin itseäni Niyarifalle joka suostui kuvaamaan mun ja Tillin Traconissa nähtyjä Nike ja Livi-cossejamme. Olimme suunnitelleet kunnon kuvausreitin eri paikoissa, mutta plan B sisätiloissa tuli tarpeeseen kun koko päivän satoi ja tihutti.
Laukkujen vartijana ja hiusten heilauttajana oli Hanjo, joka tajusi ottaa meille alustoja istumiskuvia varten mukaan. Saimme olla suhteellisen rauhassa, jostain syystä porukkaa halusi tulla katselemaan kasveja kaatosateella mutta emme saaneet osaksemme tuijotuksia enempää emmekä tukkineet kulkuväyliä.

Kuvaaja: Niyarifa
Sarja: Soredemo Sekai wa Utsukushii
Hahmot: Nike & Livius

Shootin paras kuva

Same energy

Pari viikkoa myöhemmin sovin Hootin kanssa kirjastoshootin Harukasta ja saimme taltutettua ikävän kellertävän valon, joka sisätiloissa tuppaa usein olemaan. Menkää hengailemaan ikkunoiden välittömään lähesiyyteen niin saa hyviä kuvia! Menimme aamupäivästä, niin emme (toivottavasti) häirinneet ketään eikä epätoivottuja naamoja tai pyllyjä eksynyt kuvien reunoihin.

Kuvaaja: Hootti
Sarja: Uta no Prince-sama Maji Love 2000%
Hahmo: Haruka Nanami

     

Pitää useamminkin kysellä ihmisiä kuvaajiksi, hauskaa tutustua uusiin tyyppeihin ja saada juuri siihen cossiin sopivia kuvia! Haluaisin vielä pari asua kuvauttaa, mutta talvi alkaa lähestyä uhkaavasti ja päivänvalo kadota, mutta eiköhän niistä jotenkin selvitä.

Siinä kaikki tällä kertaa, moimoi!

Tracon ja esiintymisen riemu

Syksyn kohokohta Tracon koitti taas ja olin vaihteeksi kisaamassa esityspuolella. En ajatellut mennä aluksi mihinkään ohjelmaan, mutta WCS-karsintojen kisaajien julkistuksen jälkeen halusin nähdä myös arvokisat, vaikka ne olivatkin ihan tajuttoman myöhään tänä vuonna.

Junamatka taittui hyvässä seurassa

Lauantaille olin kaavaillut cossiksi jo Popcultissa debytoinutta Prinsessaa ja tällä kertaa paranneltuna, krunun kiinnityssysteemi ei toiminut aiemmin kovinkaan hyvin mutta nyt sain koko komistuksen ilman apuvoimia päähän. 

Townsville vallataan She-Ran miekan avulla

Kruunu pysyi nyt paremmin päässä joo, mutta koko paino infernoitui suoraan otsaani ja särky oli sen mukaista. Sain juuri ja juuri pidettyä muutaman tunnin cossia päällä, mutta oli pakko käydä ihan hotellilla asti hetki huilaamassa ja vaihtamassa cossi pois. Matkalla jopa kaksi normoa pysäytti ja kyseli että mitkä bileet täällä on, jännä että uskalsivat edes tulla puhumaan kun mulla oli niin vihaiset meikit :D

Näin jälkikäteen mietittynä olisin voinut jättää Prinsessan kotiin ja joko ottanut jonkun vähemmän tilaa vievän cossin mukaan tai ollut normoissa lauantain. Lavasteet veivät leijonanosan laukuista ja kasseista eikä tällainen peruukkipäätä kuljetukseen vaativa kampaus ihan sovi sekaan, varsinkin kun julkisilla on liikenteeessä.

Loppupäivän meninkin sitten kisoja katsellessa, ihan uskomaton taso WCS.karsinnoissa! En olisi osannut arvata, kuka voittaa kun kaikilla oli niin hyvät esitykset ja puvut. NCC oli myös ihan viihdyttävä, mutta kellonajan (lähempänä klo 20) ja vireystilan (jännitysstressi seuraavasta päivästä ja ollut aamuseiskasta hereillä) vuoksi en valitettavasti vaan jaksanut tuijottaa silmä tarkkana esityksiä. Tuntui pahalta kun tällainen puoliunessa oleva katsoja ei ole kovin hyvä yleisö vaivalla esityksen ja puvun vääntäneelle kisaajalle. 

Tässä välissä krooh pyyh hotellilla ja pakkauskaaos kun tavaraa olikin jostain syystä tuplamäärä ja  piti saada itseni isotavaranarikkaan kuuden (6) eri laukun ja kassin kanssa. Olkalaukkuni pursusi niin, että reseptillä olleet särkylääkket tipahtivat jonnekin Tampereen kaduille matkan aikana ja lavastekassi keikahti ainakin 10 kertaa maahan.

Tilli ja minä saimme itsemme kuitenkin edustuskuntoon bäkkärin pukkarissa ja vuorossa olikin jo kisakuvien otto. Emme oikein ehtineet tehdä muuta kuin haukkaamassa happea kun olikin jo lavatreenien aika. Treenit menivät yllättävän hyvin, mitään suuria mokia ei tehty kun esitystä oltiin treenattu koko kesä. Saimme hyviä vinkkejä ohjaajilta ja pahin jännitys lähti ohitse, kun lavalla olo oli taas tuttua.

@Helene Lindfors

Tunti ennen kisoja

Sitten olikin jo menoa. Ihan sairaan kuumottavaa vaan istua pimeällä lavalla ja odottaa, että musiikki alkaisi soimaan. Tuntui, että kaikki tujoittivat vaikka en edes tiedä, näkikö kukaan mua kun tila oli tosiaan säkkipimeä.

Esityksen aikana lentää kirja täysillä maahan ja mokoma meni sitten itse esityksessä hajoamaan, mutta se ei haitannut vaan juurikin päinvastoin, kohtaus oli entistä dramaattisempi. Muuten esitys meni aivan nappiin ja hihkuimme heti yleisöön paettuamme Tillin kanssa että, nyt meni ihan loistavasti. Hyvänä puolena siinä, että esiintyy aivan alussa on se, että pääsee näkemään muiden esitykset varsinkin, kun tänä vuonna striimissä oli kaikilla sama taustamusiikki. 

Esityksemme tiivistettynä (sairaan nopeasti julkaistuihin) lavakuviin:

@Jessica Mennander

@Carrox

@Carrox

@Mikko Karsisto

@Mikko Karsisto

Kaikki esityskisaajat
@Jessica Mennander

Sijoittuneet
@Carrox

Esityskisa oli todella kovatasoinen tänä vuonna ja olen iloinen saamastamme kolmossijasta. Sen jälkeen kun ilmoitin olevani taas esityskisasa, ovat monet kommentoineet että odottavat innolla esitystä ja "taattua laatua" josta olin kehittänyt itselleni pienet suorituspaineet kun noh, tuli sijoituttua ensimmäiseksi pari vuotta esitten esityskisassa. Tässä esityksessä ei ollut vaatteidenvaihtoa tai muutakaan räjäyttelyä ja ehdin jo miettiä, että esityksemme on sittenkin ihan tylsä yleisön mielestävaikka itse tykkäsimme siitä. Esityksen jälkeiset aplodit osoittivat luulot vääriksi ja toki sijoituskin sieltä tuli.

Hieno pysti tänä vuonna

Tracon lootti

Siinä olikin kaikki Traconista. Oma convuoteni ei lopu vielä tähän, vaan marraskuussa koittaa Kumakumacon, jossa ajattelin olla kisaamassa!

Cosplayta Assemblyilla

Olen ehtinyt tehdä mammahommia jo muutaman vuoden coneissa, mutta nyt ensimmäistä kertaa myös Assembyilla. Nämä olivat ensimmäiset assyni ikinä, en etukäteen tiennyt tarkalleen mitä muuta niissä tehdään kuin pelataan omalla konepaikalla (energiajuoman voimalla). En tiennyt, että Assyilla on omat systeeminsä ja terminsä (esim. vänkäri = orgi) ja koin suurta ahdistusta kun viikkoja ennen Assyja vastaavat pommittavat infomeilejä enkä ymmärrä niistä hölkäsen pöläystä, kun termejä viljellään joka toisessa lauseessa ja namedroppausta on enemmän kuin Desuconin luennoilla. Onneksi vastaavamme ihanasti jaksoi tulkata meille tietämättömille ohjeita.

Hämmennyin myös siitä, että tapahtumaa alettiin kasata jo pari päivää ennen alkamispäivää, kun coneissa olen tottunut että edellisenä iltana järäkätään kaikki kerralla. Toki Assembly on paljon suurempi tapahtuma kuin perus conit ja koska Messukeskus, niin kaikki pitää rakentaa käytännössä alusta alkaen itse.

Massiivinen lätkä!

Kisat olivat perjantaina, joten ensimmäisenä päivänä ei ollut mitään cosplayhommia (toki sai mennä muihin pisteisiin jeesaamaan jos halusi) ja päätin kavereiden kanssa vilkaista ihan kävijänä menoa. 

Torstain menoa

Odotin tietokoneita, sain tietokoneita. Hallissa oli paljon valoisampaa kuin luulin, ajattelin että kaikkien pitää suurin piirtein taskulamput kourassa valetaa pisteestä A paikkaan B. Mua oltiin myös peloteltu huonolla ilmanvaihdolla, joka tulisi tutuksi hien muodossa, mutta ilmastointi pauhasi niin lujalla että tuli melkein kylmä :D ihan hyvä toisaalta, tilassa oli kuitenkin satoja koneita huutamassa kuumaa ilmaa. Päivä meni lähinnä ihmetellessä ja tanssipelipisteellä, jossa ei jostain syystä ollut milloinkaan yhtään jonoa. Eipä se meitä haitannut, ei tarvinnut poistua matolta ollenkaan kun pääsi suoraan tykittämään sdeuraavaa biisiä.

Perjantaina olin paikalla jo aamuseitsemästä lähtien. Näin omin silmin bäkkärin, jonka rakentamiseen en päässyt osallistumaan ja ai että olisin halunnut olla kisaamassa pelkän bäkkärin takia. Kolme spoteilla varustettua meikkipeiliä, runsaasti kokovartalopeilejä ja yksityisiä sovituskoppeja verhoineen sekä runsaasti pöytätilaa. Tämä kaikki 7 kisaajalle ja toki mammoillemyös, mutta huhhuh että oli kyllä hieno!

Nyt myös ensimmäistä kertaa mammailemassa ilman cossia! Ajatuksena cossi päällä tapahtumassa, jossa ei ole muita cossaajia kuin kisaajat, tuntui epämukavalta enkä omista mitään helppoa ja mukavaa  pelicossia tai mitään kasuaalimpaa, kun en pelejä kauheasti pelaa. Onneksi vanha Sonic-paitani on hengessä mukana, ja se saikin tulla tällä kertaa mukaan. Peruukin sentään pistin, että kisaajat tunnistavat siitä minut mammaksi eikä sekoita muihin kävijöihin. "Työasuun" kuului myös mammaliivi, joka toi mieleen vähän jv:n neonkeltaisuuternsa takia.

Päivästä oli tulossa pitkä jokaiselle, sillä tuomaroinnit alkoivat klo 9 ja kisa oli vasta klo 17. Myöhäinen ajankohta johtui päälavalla olevasta CS-turnauksesta, joka oli ennen cossikisaa eikä bäkkärillä voinut olla mitään ohjelmaa samaan aikaan, jolloin tuomarointien oli pakko olla heti aamusta.

Päivä kului aika lailla koheltaessa paikasta toiseen hakemassa milloin mitäkin, aikataulut saattoivat heitellä yhtäkkiä ja infoa sai välillä kysellä vaikka kuinka monelta, mutta sellaiset ovat peruskauraa cossikisoja järkätessä.

Perjantain meininkiä

Aikatauluun merkitty ~4h luppoaika turnauksen takia oli varmaan päivän hermostuttavin osuus, kun ei voinut tehdä muuta kuin odottaa. Toki kävin syömässä ja hakkaamassa tanssimatolla tauon aikana, mutta ei ole ennen ollut näin paljoa täyttä hengausaikaa putkeen. Vielä hankalampaa oli kisaajilla, joilla oli monimutkaiset ja epämukavat cossit päällä, mutta sentään odotusaikaa oli sen verran että asusta pystyi kuoriutumaan hetkeksi.

Kisat koitti, ne sujuivat hyvin pientä viivästystä lukuunottamatta (koska valomies oli kirjaimellisesti nukkumassa), joka myös kuuluu asiaan. Osallistuin myös kännis ja läpäl photoshoot-kisaan. koska se ei ollut kiellettyä :D

Tämän heitin sinne
@Yujin

Kisojen jälkeen jaksoin vielä mennä kavereiden kanssa (jotka tulivat paiokalle vain katsomaan cossikisaa) pelaamaan, yllätys yllätys, tanssimatolla. Tälläkin kertaa jono oli olematon ja hakkasimme mattoa sydämiemme kyllyydestä.

Pics or it didn't happen

En lauantaina vaivautunut enää paikalle, sillä Assemblyt olivat aika lailla jo nähty eikä töitäkään ollut, jalat olivat spagettia tanssimisen takia ja selkä kipeä. Piti muutenkin valmistautua vielä viimeiseen koitokseen, eli sunnuntain siivoamisrumbaan, jonka näkemista odotin suurella mielenkiinnolla kauhutarinoiden takia.

Sitte sunnuntai. Tulin paikalle, näin tuhottomasti roskia, en yllättynyt ja menin kasaamaan streamcorneria ja keräämään katsomon tuoleja. Lopulta nakki osui omalle kohdalle ja pääsin jynssäämään limsatahroja ja varomaan puoliksi syötyä pitsoja.

Luulin puheiden k22-alueen ja kaikenikäisten pöytien eroista siisteyden suhteen olleen vain liioittelua, mutta yläpuolella kollaasi muksujen roskista ja alapuolella aikuisten alueesta, joka näytti tuolta kun tulin paikalle. 

Voi ei, yksi flaijeri lattialla, menee varmaan koko ilta siivota tällainen kaaos! Onneksi nuorissa on tulevaisuus ja työntekijöiden elämä helpottuu, kun porukka vie itse roskansa pois :)

Ihan oikeasti hei nyt.

Siinäpä tapahtuma olikin omalta osaltani, ihan mielenkiintoinen kokemus olla mukana isommassa tapahtumassa. En Assemblyille päädy kyllä kävijäksi, ellen mene konepaikalle vaikka ompelukoneen kanssa tai pelaa Simsiä läppärillä. Työntekijänä voisin harkita, en varmaan kyllä muuta hommaa kun näitä cosplayjuttuja haluaisi tehdä, sen verran vieras aihealue itselleni. Hauskaa kuitenkin oli!

Nekoconissa kissankorvat päässä

Kesäconit eivät tänä vuonna loppuneetkaan omalta osaltanu Desuconiin, vaan suuntana oli vuosien jälkeen jälleen Kuopio, jossa olin viimeksi Animeconissa 2015. Olin jälleen kerran mammahommissa ja koska kisat olivat sunnuntaina, oli lauantaina tiedossa hengailua ja Digimon-näytelmän katsominen ensimmäistä kertaa.

Lauantain ensimmäinen ohjelma oli hankkia badge ja voi pojat, miten sekavaksi niin yksinkertainen asia oli saatu. Menin muiden kanssa rannekepisteelle kysymään, mistä saan badgen -> ohjataan infoon. Menin infoon ja saan badgen, sain myöhemmin kuulla että tarttisin myös rannekkeen, koska jostain syystä pelkällä bagdella ei pääse ulko-ovista sisään. Infon kautta taas rannekepisteelle, koska infossa ei ollut rannekkeita eivätkä he tienneet, että niitä annetaan myös työntekijöille. Sain lopulta rannekkeen mutta pääsin koko tapahtuman ajan pelkkää badgea näyttämällä sisälle :D Popcultissa annettiin myös ranneke lätkän lisäksi, mutta esim. Yukiconeissa on päässyt ihan pelkällä lätkällä sisään koska badge = ranneke/sisäänpääsy.

Seurueemme lauantaina, menossa mukana Aiken & tilli

Kävin tosiaan katsomassa Valittujen lasten Digimon-näytelmän, olin sentään heittänyt rahaa joukkorahoituskampanjassa ja nähnyt behind the scenes-videoita, joten halusin nähdä toki myös itse lopputuloksen. Rakastan teatteria ja odotin innolla kyseisen produktion näkemistä, vaikka Digimon ei olekaan kauhean lähellä omaa sydäntä. 

Ja kyllä kannatti mennä! En voinut kuin ihailla digivoitumisten kekseliäisyyttä, vaikka pari ongelmaa tulikin vaatteidenvaihdon aikana niin näyttelijät eivät olleet moksistaan (ainakaan näkyvästi) vaan jatkoivat siitä huolimatta. Olisin ehkä kaivannut vielä pimeämpää valaistusta lavalle muutosten aikana, mutta lavan hämärähkö toimi silti ihan ok. Kaikki näyttelijät olivat ihan nappivalintoja rooleihinsa eikä missään vaiheessa tuntunut siltä, että olisi tullut ihan harrastelijaproduktiota vaan katsomaan kun kaikki vetivät niin täysillä ja tunteella. Kiitokset Valituille lapsille elämyksestä!

Sitten sunnuntain vuoro! Päivän cossi eli Nike Soredemo Sekai wa Utsukushiista olikin vähän jännempi tapaus, sillä tein kyseisen cossin jo 2014.Traconin esityskisaa varten valmistin uuden, sillä entisen olin muuton aikana heittänyt pois ja se oli vähän sen näköinekin jo, että uusi versio olisi aika tehdä että kehtaa liikkua se päällä. Oli hauska päästä näkemään ihan konkreettisesti oma kehittymisen cosplayn saralla, sillä uusi mekko istui paremmin paremman kaavoituksen ansiosta ja kengät olivat tällä kertaa oikean malliset.

Mammakorvat + uusi taidekujalta ostettu landyard

Aamu alkoi kisaajien scouttauksella sillä ennakkoon hakeneiden joukossa peruutuksia oli valitettavasti ehtinyt tulla jo useita, mutta positiivisin mielin aloin kiikaroimaan mahdollisia kisaajia. Sunnuntai on kaikilla vähän lagailupäivä cossaamisen suhteen, joten haaviin tarttui vain muutama uusi kisaaja. Se ei menoa haitannut ja kisat saatiin kunnialla pystyyn! Sarjoja oli kuitenkin kolmea erilaista eli kisaajia oli yhteensä ihan runsaasti. Kaikki sujui vähän turhankin mallikkaasti, sillä tuntui, etten tehnyt oikeastaan mitään veden tarjoilua ihmeempää bäkkärillä, kun muut mammat olivat hoitaneet hommansa niin hyvin :D Tämä on toki vain hyvä asia enkä valita, 0sako oli saanut meille ihan mahtavan tiimin kasaan lyhyellä varoitusajalla. Ja pääsin sentään jakamaan palkintoja lavalla kisaajille! Oli ihanaa nähdä ensimmäisenä kisaajien hymyt ja oma kisainnostus nousee aivan kattoon, kun näitä mammahommia tulee tehtyä.

Kisojen jälkeen suuntana ei ollut oma koti vaan seuraava määränpää, enkä jaksanut enää ulos päästyä istua auton kyydissä cossi päällä joten vaihdoin vaatteet sivistyneesti autossa conin parkkipaikalla.

Sekoboltsi bäkkäritiimi

Siinäpä oma Nekoconini olikin lyhykäisyydessään. Vaikka tapahtuma oli pienempää sorttia, näen sen potentiaalin kasvaa (jos sitä jaksetaan järjestää) varsinkin nyt, kun Yukicon poistui conien joukosta ja nuorille kävijöille ei ole enää niin paljoa tapahtumia, joissa käydä. Suurin este varsinkin nuoremmille on sijainti, sillä pk-seudulta harva alle 13v pääsee tulemaan Kuopioon asti, jos yksin pitää olla matkustamassa.
Suurin plussa tilojen puolesta oli toimiva ilmastointi eikä sisälle kuollut esim. joka sekunti. Taidekuja oli vähän hankalassa paikassa, mutta muuten tilat oltiin saatu näppärästi käytettyä conin tarpeisiin.
Kuopion Musiikkikeskuksen pääsali on huippuluokkaa, jossa kannattaa ainakin cossikisoja järkätä ja muitankin esityksiä pitää.

Jos Nekocon järjestetään myös ensi vuonna, voin hyvin todennäköisesti saapua taas paikalle joko töitä tekemään tai muihin hommiin, oli sen verran hauskaa tällä kertaa. Traconissa nähdään!

Polkan photoshoot

Kävimme kesäkuun puolella kuvaamassa Yujinin ja Hanjon kanssa (vihdoin ja viimein) Polkaa! Tämä on oikeastaan jo toinen kerta, sillä ensimmäinen yritys ei kantanut hedelmää kolean ja pilvisen sään takia, eli kaikki kuvat olivat vain masentavaa katsottavaa harmaan taivaan takia.

Ainakin silloin oli lampaita paikalla

Mielessäni oli tietynlainen kuva siitä, millainen fiilis kuvissa pitää olla ja missä asennoissa poseeraan ja onneksi Yujin tajusi heti, mitä tarkoitin. Sain myös lyhyellä varoitusajalla Hanjon assaroimaan! Tavoitteena oli saada satumaista fantasiafiilistä, jollaista löytyy Eternal Sonata maisemista. Toki tätä ideaa hankaloitti kuuluisa suomalainen metsä, eikä Eternal Sonatasta taida löytyä koivuja tai kuusimetsää. Editointi tekee onneksi ihmeitä ja pääsin ihan urakalla vääntämään näiden kuvien parissa.

Toki mukaan mahtui myös lukuisa määrä epäonnistuneita otoksia, joista suurin osa tuli pyörähdyskuvia otattaessa.

Hiukset liehuu kuin Sailor Moonilla

Summonointihetki

Poseerauskin on kuin Sailor Moonilla

Kansantanhujahan mä tässä treenaan

Siinä oli varsinainen pläjäys tällä kertaa, onnistuneita on vielä paljon enemmän mutta tässä ovat ne, jotka ehdin ja jaksoin editoida.