Tyttö sinä olet tähti - esityksen kulisseissa (1/2)

Desuconissa nähtyä cosplayesitystämme on työstetty jo sen verran kauan ja monta mutkaa on tullut ylitettyä, että ajattelin avata koko esityksen taustaa sekä prosessia täällä blogin puolella. Koska juttua riittää sen verran paljon, jaan tekstin kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa käsittelen esityksen idean syntyä sekä siihen vaikuttaneita seikkoja, kuten kisojen säännöt ja pandemia. Esitystä on työstetty näiden seikkojen vuoksi useita vuosia, joten kerronta voi olla hieman rönsyilevää, sillä esitystä on muokattu aina vallitsevien olosuhteiden myötä. Toisessa osassa kerron tarkemmin puvuista sekä lavasteista. 
Suosittelen katsomaan esityksen ennen tämän postauksen lukemista, sillä tulen referoimaan siihen suoraan sillä oletuksella, että tiedät, mistä puhun. Laittakaa siis popparit mikroon ja asettukaa mukavasti, sillä luettavaa riittää!

Löysin Aishite Nightin sattumalta Youtuben kautta joskus 2015 ja ihastuin sen 80-lukulaiseen lämpöiseen arkitunnelmaan sekä hauskaan hahmokaartiin heti (teinkin sarjan päähahmosta Yaekosta cossin 2017).
Seuraavana vuonna mielessä alkoi kypsymään esitysidea hahmon ympärille, sillä Yaekolla ja hänen isällään on hauska dynamiikka sarjassa; isä ei voi sietää "nykyajan rock-musiikkia" ja tytär lempeästi kapinoi isänsä konservatiivisia ajatuksia seurustelemalla rock-bändin solistin kanssa. Hahmoilla on kuitenkin lämmin suhde toisiinsa ja riidoista huolimatta välittävät toisistaan kovasti. 

Aishite Night- mangan kansikuva

Isä ei suhtaudu hyvin Yaekon miespuolisiin tuttaviin
(Yaekolla animessa blondit ja ruskeat hiukset)

2018 syntyi idea esitykseen, jossa otetaan keskiöön isän negatiiviset ajatukset nykyaikaisesta (ei-enka) musiikista ja tytär panee hanttiin omalla tavallaan. Halusin esityksessä myös tuoda 80-luvun tunnelmaa, sillä alkuperäinen anime on alkanut 1983. Alkuperäinen esitysidea on suurin piirtein sama kuin mitä toimme lavalle nyt, eli tytär laittaa musiikkia soimaan, isä kieltää sellaiset ja poistuu paikalta, tytär laittaa volyymit kaakkoon ja alkaa bailaamaan ihan kunnolla, isä tulee takaisin ja palauttaa tyttären takaisin maan pinnalle. Halusin pitää idean mahdollisimman yksinkertaisena, sillä oletuksena oli, että kukaan yleisössä ei tiedä tätä sarjaa. 

Olin tuolloin 2018 alun perin lähdössä tällä esitysidealla yksin kisaamaan ja isän rooli olisi ollut lähinnä taustanauhan muodossa, eli tarkkaan valittuja huudahduksia, joista käy ilmi että lavalla on isä ja tytär. Sarja on sen verran harvinainen, ettei käynyt edes mielessä, että saisin jonkun kaverin tähän mukaan (saati sitten esittämään viiksekästä isähahmoa). Mielestäni idea toimisi myös yksin, jos vain isän saisi taustanauhalle jotenkin järkevästi. Päänvaivaa aiheutti se, ottaisinko animesta suoria (japaninkielisiä) klippejä isän puheesta, joihin reagoisin, vai esim. video, jossa isän rooli olisi tekstillä. 

Kohtalo puuttui kuitenkin peliin, sillä 2019 kesän Desucon ilmoitti että heillä on pitkästä aikaa esityskisa, mutta kisaajia pitää olla esityksessä vähintään kaksi. Päätin kysäistä puoliksi läpällä Hanjoa kanssasi kisaamaan tällä puolivalmiilla idealla niin, että käsikirjoittaisin isähahmon oikeasti lavalle ääniraidalla olon sijaan. Hanjo kaikeksi onneksi lähti kuin lähtikin esittämään lavalle hänelle ennestään tuntemattoman kasarianimen viiksekästä isää. 

Esitystä lähdettiin sitten oikeasti työstämään ja puolivalmis idea alkoi saamaan lihaa luiden ympärille. Anime on hyvin arkinen ja siinä tehdään ruudulla arkisia asioita, kuten kokkailua ja siivoamista. Olin sattumalta törmännyt Youtubessa Strictly Come Dancing-ohjelmaan ja ihastelin tanssinumeroa, jossa kisaajat hyödynsivät luutia osana koreografiaa. Saimmekin idean siitä, että voisimme myös ottaa luudan ja siivoamisen osaksi tarinankulkua, sillä se sopi sarjaan hyvin ja sitä voisi myös heilutella hauskasti tanssin muodossa.

Luudalla voi tehdä vaikka mitä!

Vaikka en todellakaan taivu sellaisiin suorituksiin kuin tuolla kyseisellä tanssivideolla, sai siitä paljon hyviä ideoita kuten sen, että luuta ei olisi oikeassa mittakaavassa vaan varsi olisi lyhympi, että sitä pystyy käsittelemään helpommin. Tässä vaiheessa olimme treenanneet oikealla puisella luudalla, jonka sahaisimme lyhyemmäksi. Oikea luuta oli tosin melko painava ja kolisi ikävästi sitä heittäessä, jonka takia aloimme pohtimaan myös muita vaihtoehtoja. 

Esityksessä alun perin oli myös fyysinen pöytä sekä radio, joista molemmat väkersimme pahvista. Nämä viritelmät olivat tosin melko huteria ja mietimme, miten ne mahtavat kestää käytössä. Näistä en tajunnut aikoinaan ottaa mitään kuvia. Ajatuksena oli myös heijastaa screenille jokin julistetta muistuttava teksti/kuva esityksen huippukohdasta eteenpäin.

Esityksessä on myös vaatteidenvaihto (koska mitäpä olisi mun suunnitteleman esitys ilman vaatteiden lentämistä lattialle :D) ja halusin, että se vaihtuisi suunnilleen samalla tavalla kuin WCS 2013 USA:n esityksessä. Halusin kokeilla tätä jo 2017 esityksessä, mutta se ei ihan sopinut vaatteiden ollessa niin erilaiset. Tässäkin tapauksessa ongelmaksi tulivat hihat, jotka ovat melko pitkät ja niitä on vaikea saada tehtyä niin, että hiha pysyisi kiinni mutta tarvittaessa avautuu. Päädyimme tämän esityksen kohdalla tarranauhoihin taktisiin kohtiin, jotka avautuvat kun asun repäisee irti.
Alkuperäisessä esityksessä päällä ja alla olevat mekot ovat siluetin puolesta lähes identtiset, jonka takia tuo trikki on niin sujuva ja huomaamaton. Päädyimme tämän esityksen kohdalla tarranauhoihin taktisiin kohtiin, jotka avautuvat kun asun repäisee irti. Jätin tämän vaatteidenvaihtotekniikan edelleen siis hattuhyllylle odottamaan sopivaa esitystä ja asunvaihtoa, olisi nimittäin kiinnostavaa päästä tekemään tuollainen.

Koska tykkään nysvätä asioita ja lisätä kaikkeen pientä omaa kivaa, halusin tässä esityksessä olevien biisien olevan oikeasti 80-luvulla tulleita. Esityksen alussa oleva tiluliluttelu on 80-luvulla tulleen Tokimeki Tonight-animen yksi taustamusiikki, toisena biisinä oli 1980 tulleen Fame-musikaalin nimikkobiisi. Alun perin kun radio klikataan ensimmäisen kerran päälle, sieltä olisi soinut pätkä tuosta Famesta ja myöhemmin tullut uudestaan, kun isä poistuu lavalta ja bileet alkavat. Näistä sekä muista muutoksista lisää myöhemmin tekstissä.

Esitykselle piti keksiä myös nimi. Pyörittelimme kaikennäköisiä ja -kuuloisia ideoita, joista en valitettavasti muista tarkalleen yhtäkään, mutta ne olivat tasoa "80-luvun arkea" ja "Siivouksen pyörteissä". Hanjo lopulta heitti ehdotuksena "Tyttö sinä olet tähti" viitaten 2005 tulleeseen elokuvaan  ja esityksemme loppuosaan, jossa vaatteet ovat vaihtuneet ja tytär on parrasvaloissa. Mielestämme nimi sopi esitykseemme kuin nyrkki silmään, vaikka jääkin nyt epäselväksi, kuka otsikon sanoja on (ei ainakaan se rock-musiikkia vihaava isä), mutta se oli sivuseikka johon emme jaksaneet takertua. Otsikkoa ei taidettu edes mainita esityskisan yhteydessä Desussa. 

Lysti loppui kuitenkin lyhyeen, sillä n. kuukausi ennen tapahtumaa tuli sähköposti, että kilpailu on peruttu vähäisen osallistujamäärän takia. Osasimme jollain tasolla jo aavistella tätä, sillä infomeilejä oli tullut todella niukasti ja somessakaan ei ollut läheskään niin paljon pöhinää muiden kisaajien osalta kuin mitä Traconin esityskisoihin verrattuna.
Pettymys oli tästä huolimatta melkoinen, sillä ääniraita oli valmis, oma pukuni oli ollut 2017 lähtien valmis sekä vaihtomekko myös (vähän kämänen mutta valmis silti) ja lavasteetkin oikein hyvällä mallilla. Hanjon asu oli tässä kohtaa tekemättä ja jotkin kohdat vaativat vielä suunnittelua, mutta esityksen runko oli jo hyvin hallussa. Emme voineet siirtää esitystä saman vuoden Traconiin, sillä olin samaan aikaan menossa Tillin kanssa sinne toisella esityksellä kisaamaan. 
Päätimme siis toiveikkaasti jättää esityksen tauolle 2020 Traconin esityskisaa varten " :D "

Ilmeemme vuonna 2020

2020 ja 2021 emme sattuneista syistä olleet kauhean motivoituneita esityksen suhteen, muuta kuin että veisimme sen lavalle sitten, kun tapahtumia taas olisi. Pohdimme tosin ääniraitaa ja mielestäni biisi saisi olla vielä nopeatempoisempi, jotta esitykseen saisi lisää hyvää fiilistä ja vauhtia. Oli melko haastavaa löytää 80-luvulla tullut nopeatempoinen biisi, jonka sanoitukset vielä mahdollisesti sopisivat esityksen tunnelmaan.
Pyöritin sellaisia vaihtoehtoja kuin Chain Reaction ja Girls Just Want to Have Fun, joista ensimmäinen ei ollut juurikaan nopeampi (ja sanoitukset ilmeisesti kertovat masturboinnista) ja jälkimmäinen taas sopisi mielestäni paremmin, jos tanssikohdasta alkaen lavalle olisi saapunut muitakin (nais)hahmoja bailaamaan. Siinä ei myöskään ole selkeää huippukohtaa, jossa esim. vaatteet olisivat voineet vaihtua nostaen tunnelmaa. Mielessä kävi myös I Wanna Dance With Somebody, joka sanoitukseltaan sopisi tosi hyvin esitykseen, mutta tempo oli jälleen mielestäni liian hidas. 
Lopulta kohtalo puuttui jälleen peliin kun selasin Instagramia; joku oli hakenut postista jotain mitä oli odottanut ja oli innoissaan tästä, postasi asiasta storyyn ja laittanut taustalle soimaan I'm So Excited-biisin. Olin tästä erittäin excited, sillä biisi oli juuri sitä mitä halusinkin! Oli hyvää fiilistä, sopiva nopeus, selkeä keskikohta ja biisi oli julkaistu 80-luvulla. 

Tanssiosuudessa ideana oli, että biisin vaihtuessa päähenkilö siirtyy unelmoimaan, millaista olisi olla maailmanluokan stara. Vaatteidenvaihdon ja "Yaeko Show Tonight"-julisteen on tarkoitus korostaa tätä. Koska esityksessämme ei ole puhetta, arvelin, että tämän viestiminen yleisölle olisi hankalaa eikä idea todennäköisesti välity tällaisenaan. Mielestäni tämä kuitenkin toimi myös niin, että yleisö voi ikään kuin pohtia ja päättää, mitä biisin vaihtuminen tarkalleen ottaen tarkoittaa. On kuitenkin selvää, että tyttö kapinoi siivoamista vastaan ja aiemmin jammaili kitarariffin perässä.

Ylipäätään esityksen tanssiosuuden suhteen alun perin ajattelin yhdistää odottemitaa sekä kasaripopille tyypillistä liikehdintää. En ole odorite, mutta kahlasin Youtubesta lukuisia tanssivideoita päästäkseni käsiksi sopivan tyttömäiseen liikehdintään, jota voisin hyödyntää esityksessä. Lopulta odottemita-osuus jäi sellaisenaan pois, mutta kasarimaisen tyttömäisyyden halusin sisällyttää ihan loppuun asti. Halusin jollain tasolla koreografiaan myös esityksen alussa mukana olevan luudan, koska sillä voisi tehdä erilaisia temppuja ja kertoa myös tarinaa. 

Oli jännittävää suunnitella tanssipainoitteista koreografiaa, jossa esiintyisin yksin. Tavoitteeni oli luoda sellainen koreografia, jossa liikkeet vaihtuvat sulavasti toiseen eikä se olisi "töksähtelevä". Mielestäni onnistuin (suhteessa omaan taitotasooni tanssijana) tässä hyvin, eikä liikkeet olleet esim. liian vaikeita, vaikka otinkin paljon inspiraatiota ammattitanssijoiden liikkeistä sekä koreografioista ja olisin halunnut vaikka mikä spagaattia ja kärrynpyörää mukaan :D Tanssittava flow saatiin kuitenkin aikaan, vaikka lavalla ei nyt nähtykään backflippiä tai muita temppuja omalta osaltani.

Seuraavan esitykseen sitten tällaista!

Pohdimme biisinvaihdoksen myötä myös esityksen tahditusta, että onko outoa, kun radio klikataan ensimmäisen kerran päälle niin soi biisi ja sama biisi soi esityksessä myös myöhemmin. Halusin henkilökohtaisesti välttää sitä aikoinaan esityskisoissa ollut ilmiötä, jossa esityksen tarinaa luovat useat eri (yleensä hauskat) biisit, johon lavalla ollut hahmo/hahmot reagoivat. Mietin kovasti, että ei kai sellaista vaikutelmaa tule, jos käyttäisimmekin jotain toista biisiä ensiksi radiota klikatessa ja myöhemmin tulisi tuo I'm So Excited. 
Tokimeki Tonightin taustaraidalla soi hauska kitarariffi, joka mielestäni sopi kivasti esitykseemme. Aishite Nightissa keskitytään vahvasti rock-musiikkiin ja esityksen laulettu kappale ei sellainen ole, joten tällainen rempseä riffi tuo sitäkin aspektia esitykseen (vaikka kukaan yleisössä ei tiedäkään koko sarjaa). 

Musiikki on sarjassa vahvasti läsnä

Sitten koitti 2022, jolloin coneja alkoi taas olemaan ja Tracon ilmoitti kisaformaattinsa, joihin lukeutui jälleen myös esityskisa. Esityskisaan ei sillä kertaa tosin haettu nopeuskilpailun tapaan mukaan, vaan piti täyttää erillinen hakemus, jonka pohjalta esitys valittiin kisaan. Oli todella vaikea sanoa, millainen tunku kisaan olisi; kiinnostiko ketään (esitys)kisata pandemian jälkeen, olivatko lavalta tutut tyypit jättäytyneet pois ja oliko uusia tullut edes tilalle? 
Kisaformaattien julkistuksen jälkeen palasimme toden teolla esityksen pariin ja mietimme uudestaan lavasteet sekä hioimme yksityiskohtia. Päätimme dumpata pahvista tehdyn pöydän ja radion (jotka olivat muutenkin kärsineet kellarissa säilyttämisestä) ja tehdä taustakankaan rekin päälle. Idea screenille heijastettavasta kuvasta muuttui myös samaisessa rekissä olevaksi kankaaksi, sillä Traconissa ei saanut esityksissä heijastaa videota tai kuvaa screeniltä. Idea rullattuun kankaaseen tuli WCS 2014-karsintaesityksestä, jossa rullattu kangas paljastuu hahmojen rakkautta kuvastavaksi sydämeksi.
Myös luuta vaihtui oikeasta puisesta esikuvastaan pahviseksi, jotta sitä olisi helpompi heitellä.

Olikin melkoinen pettymys, kun emme päässeetkään mukaan kisaan. Sanotaanko että täytin hakemuksen melko huolettomasti, kerroin esitysidean suurin piirtein samoin kuin tämän tekstin alkupäässä ja mainitsin vaatteiden vaihtumisesta sekä vauhdikkuudesta. Olin kallistunut mielipiteessäni enemmän siihen suuntaan, että kisaajia ei ole tarpeeksi (kun vertasin 2019 Desun kisaan) ja tästä syystä en ehkä osannut suhtautua hakemuksen täyttöön oikealla "vakavuudella", jos näin nyt voisi sanoa. Tänä vuonna Tracon ilmoitti suoraan, että esityskisaan on myös portfoliohaku arvokisojen ohella. 

Emme kuitenkaan lannistuneet tästä vaan päätimme, että viemme esityksen lavalle sitten seuraavan vuoden Traconiin tai mahdollisesti johonkin toiseen coniin, jos siellä sattuu olemaan esityskisa. Seuraavan, eli tämän vuoden Desuconissa olikin sellainen CCCC-kisan lähdettyä pois ja ilmoittautumiset otettiin nopeusjärjestyksessä. Hyökkäsin hakulomakkeen kimppuun täysiä ja saimme kuin saimme paikan kisaan! Ei tarvinnut myöskään kauaa jännätä sitä, tuleeko kisaan tarpeeksi osallistujia sillä ilmoittautuminen meni piakkoin kiinni paikkojen ollessa täynnä. 

Minä täyttämässä ilmoa heti sen auettua

Olimme työstäneet lavasteita ja uutta ääniraitaa pitkin syksyä, joten pystyimme kisaa edeltävän kevään ajan keskittymään täysin treenaamiseen ja esityksen hiomiseen.
Yksi kevyt takaisku tuli sääntöjen myötä, sillä Traconissa on ollut maksimiaika 3min ja olimme esityksen tähän mittaan myös tehneet, mutta Desussa maksimiaika olikin 2,5min. Onneksemme esityksessä oli muutenkin yksi pätkä, joka oli mielestämme hitusen liian pitkä ja saimme suhteellisen helposti leikattua 30sek pois ilman, että tarinankerronta kärsi. Desussa sai myös jälleen käyttää taustavideota ja -kuvaa, mutta lavasteidemme ollessa jo valmiit, päätimme olla hyödyntämättä tätä vaihtoehtoa. 

Pääsimme lopulta lavalle asti ja esitys meni juuri niin kuin pitikin, kaikki trikit ja temput onnistuivat ja yleisö oli heti mukana. Ihanaa, että Hanjo jaksoi pysyä tässä projektissa mukana neljän vuoden ajan <3

Tällainen matka esityksellämme on ollut vuodesta 2019 lähtien! En todellakaan suosittele hautomaan aktiivisesti yhtä ideaa näin pitkään, sillä maailmantilanne sekä kisan säännöt ja puitteet voivat muuttaa esitystä todella paljon, mahdollisesti epätoivottuun suuntaan. Onneksemme esitys oli melko joustava niin lavasteiden kuin ääniraidan pituuden suhteen ja sitä pystyi mukauttamaan suhteellisen helposti erilaisille lavoille. 
Nyt pystyn vihdoin keskittymään uusiin ideoihin, joita tässä vuosien aikana onkin kertynyt jo aika monta!

Seuraavassa postauksessa käsittelen esityksen lavasteiden syntyä sekä rakennusta.