Mustia sulkia ja karvatupsuja

Agrian wippiä tällä kertaa.

Agriaan päädyin lähinnä siksi, että halusin cossata jotain Xilliasta mutta päähenkilöt eivät ihan napanneet Leian lisäksi. Agrialla ja Leialla on kuitenkin kahdenkeskistä kärhämää ja oli hauska kokeilla ihan puhtaan pahiksen cossaamista.

Agriassa (kuten muissakin Tales of-hahmoissa) on referenssikuvien suhteen se ongelma, että niitä on kolmenlaisia: "luonnos"versio, eli tuo kuva mikä on tuossa yläpuolella, "anime"versio, eli pelissä olevien 2D-animoitujen välivideoiden versio sekä pelissä oleva 3D-versio, jota näkee tietysti eniten. Nämä kaikki kolme eroavat ihan pienesti toisistaan. Mitään yksityiskohtia ei varsinaiseti puutu, mutta monet niistä ovat esim. ihan eri sävyisiä tai värisiä ja kuviot eivät ole ihan samassa kohdassa ja saman kokoisena. Ongelma oli jo Leian kanssa, josta päätin tehdä näiden kolmen version yhdistelmän. Toimin Agrian kanssa samoin, vaikkei eroja niin paljoa tässä ollutkaan.

Eroavaisuuksia löytyy....

Päätin lähteä ensiksi peruukin kimppuun. On tullut huomattua, että aloitan cossini lähes poikkeuksetta joko peruukista (jos siitä on jotain erityistä muokattavaa) tai kengistä. Huomasin Facebookin cossikirpparilla juuri sopivanlaisen peruukin ja sainkin sen heti seuraavana päivänä. Se ei ollutkaan niin hyvä otsatukasta kuten olin kuvitellut, joten ostin cossikirpparilta uuden peruukin joka ei ollut ihan valkoinen kuten ensimmäinen, vaan hopeaan taittuva. Se oli kuitenkin hitusen liian lyhyt ja tässä vaiheessa mietinkin sitä, miksen heti ostanyt vaan ebaysta oikeanlaista josta olisin voinut leikata omaan päähän sopivan otsatukan.

Päätin kuitenkin vielä yrittää jotain niiden kahden vääränlaisen kanssa. Ajattelin hajoittaa pidemmän peruukin osiin, jotta voisin ommella ne siihen lyhyempään, jotta siitä tulisi pidempi ja saisin sopivan mittaisen otsatukan. En ollut tässä vaiheessa kertaakaan ommellut weftejä peruukkiin, joten tuli sekin tässä samalla testattua. Olisinpa tajunnut ottaa kuvia kummastakin peruukista ennen tuhoamisprosessia.

Weftit valloittivat makuuhuoneen

Pidempien kuitujen mallailua lyhyempään

Weftit roikkuivat nätisti peruukkipäässä

Lisää kerroksia...

...ja lisää. Animeakin tuli katsottua samalla

Viimeisiä kerroksia viedään. Taustalla cossipaja meneillään

Peruukki oli pitkään tässä vaiheessa, eli olin ommellut kaikki kuidut kiinni ja jätin homman sikseen ku piti alkaa työstää jo muitakin osia. Tukkaan tulisi siis vielä sellaset pötköt, jotka jäivätkin Desuconin aikaan kotiin ja jouduin tekemään sellaiset conin vastaisena yönä uudestaan majapaikasta löytyneistä materiaaleista. Ärsytti ihan hirveästi, koska ne oikeat palat olivat kuitenkin pitkät työntekon tulos, vaikka ovatkin pieni osa.

Sävyjen sekoittelua

Pötkyläasiat ovat tehty siis paksusta huovasta, jonka olen maalannut kangasmaaleilla oikean sävyn saamiseksi. Huopa muuttuu maalatessa karheaksi ja kovaksi, mitä halusinkin sillä niiden pitäisi myös pysyä päässä eikä luisua pois. Huopa ei ala purkautumaan itsestään kuin kankaat (maalaamaton kyllä alkaa vähän huopumaan), mutta halusin silti jotenkin peittää rumat reunat, joten tein pieniä pykäpistoja molemmille reunoille. Eihän ne mihinkään näy, ellei tule ihan viereen tarkastelemaan mutta ei viittsi jättää niitä ihan viimeistelemättömiksi.

Alun perin piti kiinnittää pötkylät peruukkiin kiinni liimalla tms, ettei niitä olisi ihan helposti saanut pois. Tämä vaihe jännitti kuitenkin liikaa (mitä jos menee vaikka vinoon!!) ja ajattelin haluavani peruukin kuitenkin conpäivän jälkeen kun sen alla on muhinut hiukseni ties kuinka monetta tuntia, joten päädyin tähän irrotettavaan ratkaisuus. Hakaset on helppo avata ja kiinnittää, eli jos conissa syys tai toisesta se lähteekin irti ei ole mikään vaiva saada sitä takaisin.

Sellaiset hakaset

Pykäpistot reunoilla

Siinäpä se peruukki kokonaisuudessaan oli. Seuraavaksi mekon vuoro, jonka päätin ihan pukeutumissyistä jakaa paidaksi ja hameeksi. Jos mekossa ei olisi selkä paljaana, olisin pistänyt sinne vetoketjun ja tehnyt ihan mekon enkä kaksiosaista asua, sillä hame meinaa koko ajan olla sentin tai 

pari vinossa. 

Hame yksinään on aika jännän näköinen. Lähdin työstämään sitä lähinnä mallailemalla osia päälleni ja sai niitä kyllä aika kauan väännellä ja käännellä, että olin siihen tyytyväinen. Olin ostanut aluksi liian tummanlilaa kangasta punaisen alta pilkistävää kaistaletta varten (joka cossissa on kyllä ihan kunnon hame), joten lätkin siihen punaista kangasmaalia päälle ja tadaa, siitä tuli juuri oikea punertavan lila.

Sävyeron oikein huomaa näin tummasta kuvasta

Siinäpä se hame 

Ompelin hameen kiinni ja pistin vyötärön kohdalle hakasia, että se olisi mahdollisimman tiukka eikä valuisi mitä se tekee joka tapauksessa.

Sitten se haastavampi osa eli paita. Muista vaiheista kuin sulista ja karvatupsuista ei ole oikein kuvamateriaalia, mutta ehkä tästä saa jotain irti.
Selkäosa on siis paljaana, mutta ajattelin jo ihan pukemisen ja päällä pysymisen kannalta olevan parempi, että selkäosa olisi jotenkin yhdessä kun muuten se varmaan luisuisi koko ajan päältä ellen tekisi jotain taikatemppuja alusvaatteiden suhteen. Ompelin siis palan powernetia selkään ja tadaa, selkä näytti avonaiselta mutta pysyi kuitenkin kiinni ja pukeminenkin on helppoa, sillä se joustaa todella paljon. Powernet on siis sitä kangasta, mitä taitoluisteijoillakin on jos asu näyttää siltä, että se on vain liimattu luistelijan ihoon kiinni.

Sairaan nopee kuva powernetin läpinäkyvyydestä

Sitten niitä tupsuja ja sulkasiipihördellyksiä. Olin tilannut 400kpl mustia sulkia ja ajattelin niiden lisäksi pistää siipiin ja paidan puuhkaan karvatupsuja, jotka on harjattu auki villalangasta. En ollut ihan varma, haluanko niitä molempia puuhkaan ja siipiin vai tupsuja&sulkia puuhkaan ja pelkkiä sulkia siipiin. Puuhkaan ajattelin joka tapauksessa tehdä ruskeamman reunuksen kun referenssikuvissa oli sellaista (ei 3D-mallinnoksessa tosin) ja siivissä myös. Jätin kuitenkin pelkäst sulat siipiin kun siivissä nyt mitään karvaa olekaan.
Halusin myös vähän erilaista tekstuuria jokaiseen kohtaan, jossa oli sulkia: hihoissa on musta peruukkikuitu+sulka-combo, puuhkassa on mustaa karvaa ja sulkia ja siivissä pelkkiä sulkia.

Tupsuihin käytin tutoriaalia, jonka löysin netin syövereistä. Tuli huomattua ihan kantapään kautta, että 100% villalanka ei sovi yhtään tähän hommaan koska suoristusvaiheessa se tuppaa aina jäämään kiharaksi. Vinkkinä niille, ketkä tarvitsevat kiharaisia karvatupsuja mutta eivät teidä miten niitä tehdään. Akryylilanka suoristuu paremmin ja tuntuu pehmeämmältä, sitä pitää tosin harjata välillä auki ettei se lytisty kasaan.

Sulkien ompelua hihan vuorikankaaseen

Selän siipipalojen runko

Sekasotku

Lisää sotkua

Tupsujen ompelua paitaan

Paras Euroviisuedustaja

Siivistä on tosiaan kaksi versiota: Desussa olleet ja jälkikäteen korjatut. Ennen Desussa olleet tein silloin conin vastaisena yönä eli välki on sen mukaista. En liimannut yhtään sulkaa vaan ompelin, mikä osoittautui virheeksi kun niitä lenteli minne sattuu. Tämä ei olisi haitannut. jos sulat eivät olisi peittämässä kaljuja länttejä niinkuin niissä ensimmäisissä. 

Sulat eivät arvosta matkustusta ja pakkaamista

Siipien kunto Desun jälkeen

Sulat olivat siis loppuneet kesken. Tilasin conin jälkeen 200kpl lisää sulkia, eri myyjältä tosin ja ne olivatkin vähän lörpömpiä ja vihertäviä. Se ei kuitenkaan haitannut. sillä lörpömmät sulat oli helpompi liimata ja ne taipuivat kaarien mukaan paljon paremmin. Vihertävä väri toi kivaa sävyä kaiken mustan keskelle, sillä länttäilin mustia ja niitä uusia miten sattuu.

Liimailua...

...ja lisää liimailua

Vanhempi versio alapuolella, uudempi ylhäällä

Uusi takaosa

Kaikki palat uudistettuna

Sitten siipipalojen kiinnitys paitaan. En omista mallinukkea, joten viritin oman isosta kaiuttimesta ja rullalle kääritystä peitosta. Oli hirveän vaikeaa yrittää ommella siipiä oikeaille paikoilleen ilman mitään mallinuken kaltaista, joten tämä viritelmä hoiti hommansa ihan hyvin.

Kaikki valmiina

Jäljellä on enää sitten kengät. Niissä ei ollut oikein mitään ihmeellistä, ostin kiilakorolliset avokkaat kun sellaiset löysin hartaan etisnnän jälkeen ja maalasin korot punaisiksi ja ompelin sukkatyylisen jatkeen saadakseni niistä saappaiden näköiset. Pistin kenkiin sisälle paksua huopaa, jotta se pysyisi ylhäällä eikä valuisi koko ajan. Valuihan se, mutta ei niin paljoa kuin ilman tukikappaleita.

Ensimmäinen kerros gessoa

Punaisten koristeiden tekemistä

Valmista

Photoshoottia vielä kaipaisin Agriasta, sää on sen verran kylmä että pitää vaan toivoa lumien sulavan tässä lähiaikoina edes hetkeksi tai muuten photoshootit siirtyvät sinne kevääseen. Ainakin ehtii kunnolla miettimään kuvauspaikkaa.

Haalarihommia + Kyokon photoshoot

Kyokon potkuhaalarin salaisuuksia olisi tarkoitus avata tässä postauksessa.

Kyoko on varmaan yksi lempparihahmoistani ikinä, joten odotin jo sormet syyhyten sitä, että pääsisin jo työstämään haalaria sun muuta. 

Tämä on niitä asuja, mistä ajattelee että tällaisen tekee yhdessä illassa, mutta siihen meneekin se 2 viikkoa aivan hujauksessa. Ompelupuoli ei ollut mitään erikoista, joten en siitä ottanut mitään kuvia. En ole ennen tehnyt haalaria, joten tämän tekeminen oli erittäin jännää.

Käytin vanhoja puunappeja mitkä löysin cossikamojen seasta ja koska en pitänyt niiden tekstuurista/matasta väristä maalattunai ne, maalasin vielä kerroksen kynsilakalla.

Nappi

Haalarin merkkien tekemiseen meni yllättävän paljon aikaa. Ehkä osittain siksi, että päätin maalata ne käsin. Selkämerkeistä vasta kolmas onnistui, kun tajusin maalata kankaan ns. väärälle puolelle sillä oikealle puolelle maalattaessa jäljestä tuli erittäin suttuista ja epätasaista. 

Vasemmassa reunassa näkyy eka yritys

Haalarimerkkien ompelua käsin yöllä pakastimen päällä

Oli vaikeuksia keksiä sopivaa tapaa saada haalari kätevästi auki edestä niin, ettei se näyttäisi pöljältä. Päädyin tarranauhaan. joita ompelin pieninä paloina jotta välttyisin mahdollisimman monelta epämääräiseltä rypyltä. Jälkikäteen mietittynä olisin voinut keksiä toisenkin tavan, mutta ehkä sitten seuraavaan haalarin jos sellainen pitää joskus tehdä. 

Valmis puku

Samaan syssyyn tämän kanssa ajattelin änkeä myös äskettäin otetut photoshoot-kuvat! Vihdoinkin kuvia edes yhdestä tänä vuonna tehdystä cossista. Tai kaikista cosseista on olemassa joitakin kuvia, mutta taso on "hei otetaa äkkiä kännykäl täst ryhmäcossist ees joku kuva" ja jotain conin pimeällä käytävällä räpsäistyjä otoksia. 

Kuvauspaikkana oli lähellä sijaitseva eläinsairaala, ajattelin harmaan betonirakennuksen olevan ihan käypä tausta Kyokolle kun sarjassakin pyörii sellaisissa. En ihan tiedä, haimmeko jotain tiettyä tunnelmaa tässä photoshootissa vai otimmeko vain todistusaineistoa siitä, että tällaista on tullut tehtyä tänä vuonna. Kuvaajanani oli siis pikkusiskoni, joka on ottanut parista aiemmastakin cossistani kuvia. 

Cossi on muuten mukava ja kiva, mutta kuvien kanssa tulee ongelmia sillä suurimmassa osassa näytän lähinnä hölmöltä kun haalari ryppyyntyy ihan hassuista kohdista. Ainakin on edes muutama kuva mitä kehtaa esitellä.

Seikkailut Sipoossa

Olin jälleen Shippoconissa työntekijänä kuten viime vuonna, vähän erilaisessa hommassa vaan tällä kertaa. Eli mammailua oli luvassa ekaa kertaa.

Mitäs ensi vuodelle sit keksis

Olin edellisenä iltana ajatellut, että aamulla heräisin ajoissa jotta ehtisin syödä hyvin ja pukea cossin rauhassa päälle. Ei ihan mennyt kuvitelmat kuten olisi pitänyt, sillä aamupalan ehdin syödä vasta conissa backstagella ja vessassakin vasta kun olin tullut takaisin kotiin illalla. Ainakaan en myöhästynyt junasta tai bussista...

Niin hyvää aamupalaa

Mammana erityishommanani oli valokuvauspisteellä auttaminen ja sen kasaaminen/purkaminen eli olin aika paljon tekemisissä kuvaajan kanssa päivän aikana. Jännää siitä teki se, että kuvaaja puhui vain englantia ja oma englannin taitotasoni puhumisen suhteen on se, että saatan jäätyä/en ymmärrä mitä mulle puhutaan/en muista sanoja englanniksi kun niitä pitäisi käyttää ja lausuminen on perus rallienkkua. Eli kuumotukset olivat aika korkealla. Saatiin kuitenkin kaikki kasaan vaikka taisin kasata aluksi väärin pari juttua ja purkamiseen meni vielä enemmän aikaa mitä kaiken kokoamiseen meni.

Harmittaa vähän, että kuvauspiste oli käytössä vain kisaajille tuomarointikuvia varten ja koska kisaajia oli lopulta vain 6 kappaletta, kuvaamisen käytetty aika oli hävyttömän lyhyt verrattuna kaikkien kamojen kasaamiseen ja purkamiseen. Topeliussalissa ei ole tilaa oikein jaettavaksi, joten ymmärrän ettei julkista kuvauspistettä pysty järkkäämään mihinkään mutta turhauttaa varmaan kuvaajaakin tuoda autolastillinen painavia tavaroita puolen tunnin kuvaamista varten.

Bäkkäriselfie

Cossasin tosiaan Kyokoa ja päätin jo silloin joskus ajat sitten, että jos joskus cossaan Kyokoa niin haen hommiin coniin ja teen töitä siinä cossissa. Ihan vaan koska se sopii sarjaan niin hyvin + cossi on erittäin mukava ja siinä pystyy tekemään mitä vaan ilman rajoitteita ja vyölaukku sopii mainiosti parin hakaneulan ja kännykän säilytykseen.

Aikaa oli kulunut jo sen verran, että kisa oli alkamaisillaan ja mammoille jaettiin nopsaan rooleja liittyen palkintojenjakoon tms. Allekirjoittanut oli kisaajien lavalleheittäjä. Toivottavasti hoidin hommani ihan hyvin, vaikka yhtä kisaajaa tartuin vahingossa ranteesta koska hän oli innokkaasti menossa lavalle liian aikaisin. Toivottavasti hänelle ei jäänyt mitään traumoja :D 

Laatukuva lavan takaa

Kisan jälkeen hommat olivat omalta osaltani ohi ja seurueen kanssa päätimme jo tehdä lähtöä, sillä kulkuyhteydet Sipoosta Helsinkiin ovat auttamattoman surkeat, viikonlopusta puhumattakaan. 

Olemme kauniita

Erikoisohjelmana piti hakea vielä kaverin koira hänen mummonsa luota, joka tyrkkäsikin meille kokonaisen suklaalevyn matkaevääksi.

ei huonompi saalis

Mitä Shippoconista jäi sitten käteen? Valtava mammailu/vänkäröinti-innostus, joka ei ota laantuakseen ja päätin hakea jo tulevaan Yukiconiin mammailemaan. Vuosi sitten valokuvaajan homma oli myös ihan kivaa, mutta tämä tuntui enemmän siltä omalta sillä en valokuvaamista pahemmin harrasta vaikka se onkin ihan hauskaa puuhaa. 

Tapahtumapaikka oli hieman muuttunut sisällöltään viime vuodesta, mikä oli vain plussaa sillä tilat ovat hankalat järjestää kätevästi niin, että sinne saataisiin mahdollisimman paljon kaikkea kävijälle mielenkiintoista puuhaa. Kirjasto lisätilana oli erittäin jees! Rintamasuunnan vohvelibaari oli hauska idea (vaikka en itse ehtinyt siellä missään vaiheessa käydä) ja on hauska nähdä, tuleeko vastaavaa muihin tapahtumiin.

Pori sijaitsee rannikolla ja muita viisauksia

Kävin Traconissa.

Lauantain ryhmäcossista oli päätetty jo 2015 kesällä jos hatara muistini ei nyt petä, eli aika kauan on ollut tämäkin ruksittuna.

Otsikko tulee siitä, miten meillä oli seurueen kanssa kiihkeä keskustelu Porin olinpaikasta eikä kukaan ollut koskaan käynyt siellä eikä Tampere-talolla toiminut netti joten sitä ei päässyt katsomaan netistä.

Kesällä cossienteko ei maistunut lainkaan Agrian takia, koska ajattelin että jos siitä tuli niin hirveä niin en varmaan osaa tehdä mitään muutakaan. Vaihe meni (onneksi) ohitse, mutta arvokas työaika meni hukkaan eli aloitin elokuun alkupuolella kuukausi ennen tapahtumaa väkertämään asuja.

Tällaisia olin tosiaan suunnitellut Traconin varalle. Agrian tahdoin ehdottomasti kunnostaa, minkä teinkin ja olen tähän uudempaan lopputulokseen paljon tyytyväisempi. Omien pukujen lisäksi tein siskoni cossin ja auttelin kaverin cossin kanssa, koska hekin olivat pienessä YGOGX ryhmäcossissamme. On muuten turhauttavaa tehdä kolmet täsmälleen samanlaiset kengät mutta eri kokoisina. Takeissa oli sentään vähän vaihtelua.

Supersugoit Sliferit

Con alkoi 3h cossienpukemisella/niiden tekemisellä pukuhuoneessa. 3/5 cossien peruukit olivat täysin muokkaamatta ja koska Yugioh-hiukset ovat ihan käsite, niissä meni tunti jos toinenkin. Oma cossini olin täysin valmis ja puettuna päälle, joten roudasin mjuiden matkalaukkuja yms. narikoihin. Treenausta Shippoconin cosplaymammailua varten?

Kortteja olin raahannut mukaan ihan näön vuoksi, vaikka käytimmekin niitä kuvia pyydettäessä. Ei oltu mietitty poseeraamista yhtään, joten improvisaatiot kehiin ja lämästiin jokaselle kortit käteen ja "olkaa te vaik tällee nii mä oon tällee coolisti". 

OTELLAANKO 

onko nää ees samat tyypit ku tos ylempänä

Ryhmämme oli kasassa ehkä tunnin ja porukka hajoili omiin suuntiinsa vähitellen, Allekirjoittanut jäi viimeisenä cossi päällä hengaamaan conpaikalle ja köpöttelin majapaikkaankin asu päällä (ei tullut ainakaan kylmä kun ihan takki ja talvikengät jalassa).

Halusin ehdottomasti edes jonkun ryhmäkuvan meistä ja sellainen otettiinkin, vaikka mitään oikeaa kameraa ollutkana mukana. Photoshootista sovittiin sen verran, että sen voisi hoitaa joskus myöhemmin conin ulkopuolella ehkä.

Kävin itsekseni katsomassa Pukuvuodon, mikä oli huomattavasti parempi kuin Cosvisionissa ollut (puhujat eivät olleet juoneet tällä kertaa alkomahoolia) ja aika vierähti nopeasti sitä seuratessa. En jaksanut enää käydä missään ohjelmissa illalla vaikka olisin ehkä halunnut, joten matka taittui kohti kaverin kämppää.

Melskasin patjani jossain 20 min täyteen tavaroitani, jotka olin viskannut jotenkin laukkuin ja pusseihin. Onneksi siellä oli koira jonka kanssa voi leikkiä väsyttävän conpäivän jälkeen.

SÖPÖ

Seuraavana päivänä olikin luvassa Agriaa. Tällä kertaa en unohtanut mitään kotiin ja cossikaan ei hajonnut kasaan kuten Desussa (yksi sulka lähti kyllä irti).

Perhoset taustalla sopii lookkiin hyvin

Ulkona satoi ja rämmimme metsän läpi cossit päällä kohti bussipysäkkiä, joka tuntui olevan maapallon toisella puolella. Aikataulusäätöjäkin oli, sillä bussi jonka piti mennä suoraan Tampere-talon eteen jäikin jossain ihan muualla ja jouduimme vaihtamaan toiseen bussiin. Ei onneksi hirveästi myöhästytty aikataulusta.

Bussissa oli ahdasta

Sunnuntai meni aika nopeasti, sateen takia piti pysyä sisällä ja kolusin samoja paikkoja uudestaan ja uudestaan. Kenkien vetoketju hajosi yhdessä vaiheessa, mutta sen sai korjattua onneksi.

Esityskisassa tuli käytyä myös, ja koko potin räjäytti tietysti Rintamasuunta. Ilmeeni esityksen alkaessa oli luokkaa ":DDDDDDDDDDDDDDDDDD" ja se pysyi samana koko spektaakkelin ajan. Ouran + musikaalinumero + paljon esiintyjiä = MISSÄ TÄN VOI NÄHÄ UUDESTAAN OSTAN DVD:N TÄSTÄ JA HALUUN KAIKKIEN NIMMARIT. Muut esitykset vaihteluvat tosi hyvästä luokkaan missä se ovi on että täältä pääsee pois nopeasti. Kisa noin yleisesti ottaen oli laadukas, esityksiä katsoessa viihtyi hyvin.

Kisan jälkeen vaihdoin cossin arkikuteisiin ja painelimme syömään kiinalaiseen, mikä olikin viikonlopun ensimmäinen lämmin ateria. Vatsa tuli kipeäksi kun söin niin paljon kanaa (joka oli sairaan hyvää) mutta ainakaan eijäänyt nälkä.

Viikuna sai parhaat paikat

Kukaan ei enää jaksanut olla conissa joten lähdimme suosiolla kotia kohti. Fiilikset olivat todellä väsyneet, mutta Tracon oli ihan hyvä tapahtuma tälläkin kertaa. Lauantaina oli ehkä hiukan kivempaa kuin sunnuntaina, minkä syytä en osaa vieläkään oikein sanoa. Varmaan lauantain helposti liikuttava cossi ja ryhmä siihen päälle teki päivästä paremman. Kiitoksia kaikille, keiden kanssa olin jossakin tekemisissä.