Hyvää syntymäpäivää, mulle - Cosplayblogaamista 10 vuotta

Otsikko sen kertoo: cosplayblogini täyttää tänään 10 vuotta! Kääk, miten voikin tämä pieni kirjotusalustani jo kouluiässä ja aloittanut neljännen vuoden peruskoulussa. Hauskasti tämä ei suinkaan ole ainut juhlavuosiaan viettävä cosplayblogi, vaan Fukan teini-ikäinen juhlisti kesällä 15-vuotispäiväänsä :D

Blogini on melkoinen läpileikkaus ja aikakapseli cosplayharrastukseeni, sillä aloin aloittaessa vielä alaikäinen ja lukiossa ja harrastusvuosia oli takana vasta muutama. Sain ensimmäisen älypuhelimeni vasta pari vuotta blogin aloittamisen jälkeen ja alkupään kuvamateriaali on, noh, vähintäänkin mielenkiintoista ja vähän tärähtänyttä, koska en osannut käyttää isäni järkkäriä. Ihan ensimmäisessä postauksessa vähän nolostelin sitä, että tämmöisen blogin nyt aloitan vaikka kukaan ei enää blogaa oikein nykyään että moi vaan kaikki. Olisin halunnut aloittaa jo paljon aiemmin, mutta en kokenut olevani tarpeeksi hyvä että ketään kiinnostaisi lukea cossieni valmistumisesta. Onhan se näin jälkikäteen ymmärrettävää, kun tuohon aikaan seurasin lähinnä tuolloin arvokilpailuissa kisaavia cossaajia joiden puvut tuntuivat olevan täysin omien taitojeni saavuttamattomissa :D Mutta olen iloinen että uskalsin kuitenkin jo tuossa kohtaa aloittaa ja siitähän se lähtikin aika nopeasti käytiin!

Blogia perustaessa ei ollut myöskään juurikaan tavoitteita sen suhteen, kuinka monta postausta tekisin per vuosi tai mistä aiheista pitäisi kirjoittaa, eikä ylipäätään mitään ajatusta siitä, kuinka pitkään kirjoittaisin. Olisiko blogi vain hetken innostus ja vuoden päästä kuihtuu kasaan? Olen luonteeltani tosin vähän sellainen, että kun päätän tehdä jotain niin on todella vaikea jättää sitä kesken. Sama pätee myös pukujen tekoon, harvoin pukuja jää tekemättä ja kisoihin mennään sillä mentaliteetilla, että puku tai esitys myös nähdään lavalla. 

Ensimmäinen banneri! Tämä on vuodelta 2015
Kuva: pikkusisko

Päätin näin juhlavuoden kunniaksi myös hieman muuttaa blogini nimeä ja "slogania". 

Koko pitkä rimpsu on ollut "Cosplayhuumaa kerrostalossa - säännöllisen epäsäännöllinen cosplayblogi". En ole totta puhuakseni koskaan oikein välittänyt blogini nimestä, koin tarpeelliseksi keksiä jotain hauskaa ja nasevaa blogin luomisen aikoihin ja päädyin tuollaiseen. En osannut vielä sanoa, miten aktiivisesti päivittelen blogia, joten keksin sille tuollaisen lisänimen. Tällaiset sloganit taisivat olla myös tuohon aikaan yleisiä muissakin cosplayblogeissa? Joka tapauksessa, tässä 10 vuoden aikana olen päivittänyt blogia erittäin säännöllisesti, joten voin turvallisesti jättää tällaisen maininnan pois.

Blogin uusi nimi on jatkossa "Cosplayta kerrostalossa - julkinen cosplaypäiväkirja". Jätin sanan "huuma" pois siitä syystä, että mielessäni se yhdistyy sellaiseen "lol so random"-juttuihin 2010-luvun alkuun (ja huumeisiin....) ja sellaiseen mentaliteettiin, että cosplay harrastuksena on jotenkin ihan vallan hullua hassuttelua ja suorastaan huumaavaa. Nykyinen tapani harrastaa ei sovi tähän kuvaukseen, mutta asun kuitenkin edelleen kerrostalossa!
Mitä tulee sloganiin, olen joskus puhunut cosplayblogini olevan niin sanotusti puolijulkinen päiväkirja; päivittelen tänne juttuja pääsääntöisesti omaksi ilokseni enkä yritä saavuttaa blogin kautta mitään yhteistyöjuttuja tai muuta (ei sillä että sellaisia tänne saisinkaan :D), mikä voisi vaikuttaa blogini sisältöön. Otan kuitenkin postauksissani huomioon, että kuka tahansa pääsee lukemaan niitä, jonka vuoksi en ole maininnut ketään yksittäisiä henkilöitä mitenkään negatiivisessa valossa tai kironnut jotain conijärjestelyitä kirosanojen kera.

Sinänsä tällä nimiasialla ei ole juurikaan käytännön merkitystä, koska puhun itse aina vain "se mun cossiblogi" tms enkä virallisella nimellä, koska blogeja on sen verran vähän, niin en ole kokenut tarvetta eritellä :D mutta onpahan nyt päivitetty sekin!

Historia

Blogaamiseen on kuulunut (aikoinaan) olennaisena osana blogin banneri, jota piti tietenkin myös päivitellä aika ajoin. Alkuun bannerissa on ollut isosti näkyvillä blogin nimi, mutta myöhempinä vuosina olet jättänyt kaikki tekstit pois kuvasta ja kirjoitellut ne kuvan alaotsikoksi. Aikoinaan shooteissa otatin tarkoituksella ns. bannerimaisia kuvia (vaakataso, kasvot keskiössä sivun toisella laidalla jotta otsikko mahtuu viereen). Nimen pois jättäminen on johtunut siitä, että en tosiaan juurikaan ole välittänyt siitä ja toisena myös se, että olen halunnut antaa enemmän huomiota itse kuvalle. Muistelen myös olleeni välillä tuskastunut siihen, että otsikkoa oli välillä todella vaikea laittaa kuvaan mukaan nätisti, jonka vuoksi värit ja fontit heittelevät melko lailla laidasta laitaan eri bannereissa. 

Banneri vuodelta 2016
Kuva: pikkusisko

Tilastoja ja dataa

Ensi alkuun mainittakoon, että tämä nimenomainen postaus on tämän blogin postaus nro 100! Eli keskimäärin n. 10 postausta per vuosi on tullut kirjoiteltua, mikä on mielestäni ihan kiitettävä tahti. 
Keskimäärin postauksissani on n. 40-90 näyttökertaa per postaus, määrä vaihtelee suuresti sen mukaan, mistä aiheesta kirjoitan (onko jonkin ison tapahtuman coniraportti tai selitänkö jonkin suuren puvun valmistuksesta). Kiinnostaisi tietää, kuinka paljon näyttökertoja keskimääriän yhdellä postauksella oli  blogeissa niiden kulta-aikana. Jos joku 2008-2014 vuosina cossiblogannut sattuu lukemaan tätä postausta ja haluaisit jakaa omia tilastojasi, laita vaikka Instassa viestiä :D

Top 3 luetuimpia postauksiani blogini historiassa ovat:

1. Coniskene vuonna 2023 ja muita mietteitä - 972 näyttökertaa
2. Kaikki peruukkien myymisestä - 325 näyttökertaa
3. Wakamonocon- katastrofin ainekset - 260 näyttökertaa

Hehee, tuttu asu! Banneri vuodelta 2018
Kuva: pikkusisko

Ykkössijan saanut "Coniskene vuonna 2023 ja muita mietteitä"-postaukseni oli varmaan yksi ensimmäisistä mielipidekirjoituksistani tässä blogissa. Noin muuten sisältö on ollut lähinnä coniraportteja ja wip-postauksia, en ole osallistunut juurikaan mihinkään ajankohtaisiin keskusteluihin blogin kautta. Yllätyin, miten nopeasti ja laajalle postaus lähti leviämään, mielestäni postaukseni ei ollut mitenkään ihmeellisen hyvä tai sisältänyt mitään tosi ytimekästä sanomaa. Ehkä tuollainen tajunnavirta resonoi sitten monissa? Vähän hirvitti tosin seurata, kun postausta linkkailtiin ties minne Ylilaudalle ja discord-servereille, onneksi en saanut noista ainakaan tietääkseni ketään perääni :D 

Toisella sijalla "Kaikki peruukkien myymisestä"-postaukseni oli sellainen, minkä vähän toivoinkin lähtevän leviämään, koska siinä oli kerättynä paljon kaikenlaisia vinkkejä hyvien myyntikuvien ottamiseen, kun myydään peruukkeja. Korona-aikaan ei ollut kauheasti mitään mitä kirjoitella ja käytin tähän postaukseen ihan liikaa aikaa kun photoshoottailin peruukkeja erivärisillä taustoilla sävyjen esittelyä varten :D 

Kolmantena taas Wakamonon-conirapotti vuodelta 2017 on todennäköisesti noinkin luettu sen takia, että olen vielä ihan viime aikoina kehottanut monia lukemaan tuon, koska tuossa nimenoamisessa conissa kaikki tuntui menevän ihan pieleen järjestäjätaholla. Ei ollut tuomarointihuonetta tai aikataulua, ei ollut kisaajia tai kisaajalappuja, kyninäkään tai paperia ei myöskään ollut...olen iloinen että kirjoitin kaiken ylös heti, koska yllätyn joka kerta näin vuosienkin jälkeen siitä, mitä kaikkea melko olennaista tuolta puuttui. Ihan kuin joku conipainajainen! 

Banneri vuodelta 2019
Kuva: YUJIN

WIP-tägättyjä pukupostauksia olen rustannut 18 kappaletta ja tällaisten portfoliotyyppisten cossin tekoa esittelevien postausten takia halusinkin lähteä kirjoittamaan blogia, kun Facebookiin tai Twitteriin ei saanut pidempiä tekstejä niin, että kuvia olisi saanut tekstin sekaan. Olen kirjoittanut lähes jokaisesta blogin perustamisen jälkeen tehdystä puvustani tekstin, poislukien jotkin simppelimmät asut joista en kokenut olevan kokonaisen postauksen verran kirjoitettavaa. 

Isoin kipinä lähti aikoinaan Leia Rolando-cossini parissa, josta otin huvikseen wip-kuvia vaikka mitään alustaa näille kuville ei ollut. En koskaan päätynyt kirjoittamaan tästä puvusta erillistä postaustaan vaikka olisin halunnut, koska jostain syystä ajattelin alkuun, että wip-postaus pitäisi olla ulkona joku pari kk sisään puvun valmistumisesta. Cossi valmistui 2015 kesäkuussa ja blogin perustin saman vuoden syyskuussa, joten en nyt tietenkään voinut tehdä postausta myöhemmin koska sittenhän olisin myöhässä :D Nykyään olen onneksi höllännyt ja kirjoittanut wip-postauksia parikin vuotta puvun valmistumisen jälkeen. Nykyään myös saatan palata jonkin aiemmin tehdyn puvun pariin ja parannella sitä, joten myöhemmin tehdyssä postauksessa voi esitellä molempia ratkaisuja. 

Coneja koskevia postauksia (ns. coniraportit) olen pyrkinut tuuttaamaan ulos omasta systeemistäni vähintään 3 viikkoa conin jälkeen jo ihan sen takia, että tänne Bloggeriin on aivan äärimmäisen turhauttavaa lisätä kuvia kännykän galleriasta, jos ne eivät ole ihan uusimpana (kirjoitan aina koneella tekstiosuudet ja lisään tarvittavat kuvat kännykällä :D) Samaten coniin liittyvät jutut on tuoreessa muistissa conin jälkeen, jolloin on hyvä kirjoitella niitä vielä ylös. 

Mainitsemisen arvoinen seikka on myös se, että blogiani on käytetty ainakin kerran lähteenä opinnäytetyössä, joka käsittelee cosplayharrastusta kestävyyden näkökulmasta! Opinnäytetyö luettavissa täältä. Yhtenä läähteä oli muutama vuosi sitte kirjoittamani postaus cosplayasujen käyttöiän pidentämisestä.

Kohut ja draamat

Otsikko oli vähän tällainen clickbait, koska tämä blogihan on ollut lähes täysin draamaton kun en ole osallistunut mihinkään ajankohtaisiin aiheisiin täällä :D Aiemmin mainitsemani Wakamonocon-postaukseni taas on ehkä lähinnä sellaista, nimittäin tapahtuman pääjärjestäjä pyysi tapahtuman jälkeen minua poistamaan tai muokkaamaan tuota nimenomaista postausta. Totesin, että seison täysin kaikkien sanojeni takana enkä mielestäni liioitellut mitään. Postausta ei ole muokattu tai poostettu tähänkään päivään mennessä.

Olen enemmänkin kertonut postauksissani coneissa tapahtuneita kohuja tai outoja tilanteita, kuten tuo Wakamonocon sekä aikoinaan Yukiconissa joku conin ulkopuolinen tuli aukomaan päätään. Huono kisakokemus on myös raportoitu aikanaan blogiin.

Banneri vuodelta 2020
Kuva: niyarifa

Tulevaisuus

Ainakin toistaiseksi blogin kirjoittaminen on ollut kivaa enkä dramaattisesti päätä sitä näin kymmenen vuoden jälkeen :D En ota liikaa paineita julkaisutahdista (paitsi conipostausten kanssa....) ja tykkään ajatuksesta, että blogi on ylipäätään olemassa, vaikka se ei olisikaan aktiivikäytöllä. Olen hyödyntänyt erityisesti sivuja esimerkiksi valmiiden pukujen esittelyyn, sekä tänä vuonna naputtelin myös omat sivut esityksilleni ja kilpailuhistorialle. Näistä pystyy nopeasti tarkistamaan, mitä on tullut tehtyä milloinkin. Olen hyödyntänyt näitä esimerkiksi coneihin töihin hakiessa. Erityisesti valmiiden pukujen listaa kuvineen olen hyödyntänyt ihan älyttömästi kasuaaleissakin keskusteluissa, kun tulee puheeksi vaikka jokin sarja ja olen tehnyt tästä cossin joskus vuonna nakki, niin pystyn heti kaivamaan kuvatodisteet esiin kun kuvat eivät ole jemmassa vain yhdellä laitteella :D 

Näin ollen blogi on muotoutunut eräänlaiseksi portfolioalustaksi blogitekstien lisäksi. Kansainvälinen kisaaminen ja on kiinnostanut SM-voiton jäljiltä yhä enemmän, jonka vuoksi sivut ovat myös osittain englanniksi (myös ulkomailla tuomarointi voisi olla yksi lähitulevaisuuden haave/tavoite!)

Instagramiinkin voisi toki omaa historiaa ja osaamista tuutata enemmänkin, mutta Twitterin lahoamisen jäljiltä vähän huolettaa laittaa oma historia pelkästään somen varaan, koska niitä on vaikeaa ja ärsyttävä kaivaa itselleen takaisin ja rakentaa kaikki uudestaan jossain muualla. Blogger on vähän tällainen paikalleen juurtunut kivi jonka päällä on sammalta, eipä täällä ihan kauheasti ole trafiikkia tai seuraajia mutta se on helppo linkata esim. jollekin uudelle somealustalle (jonne haluaa laittaa omaa cosplaysisältöä) että moi, tällaista olen tehnyt.

Tällä hetkellä tykkään itse kovasti Instagram + Blogger-kombosta, jossa instaan voi postailla valmiita kuvia ja sellaista fiilistelyä, mutta blogiin tulee tarkemmat pukuesittelyt ja coniselostukset. Instagram ei alustana oikein tue pitkiä tekstejä jo ihan siksi, että tekstin sekaan ei saa laitettua kuvia vaan kuvat ovat omana karusellinaan ja teksti kuvien alapuolella. 

Banneri vuodelta 2022
Kuva: minapamina

Haluaisin hyödyntää blogia myös vielä enemmän erilaisten informatiivisten postausten tekoon, kuten aiemmin mainittu peruukkien myyntiopas. Näen myös blogin hyvänä alustana cosplaykisojen järjestämiseen liittyvän hiljaisen tiedon jakamiseen sekä säilömiseen. Tähän liittyen tein viime vuonna  cosplayvänkäröintiä (eli mammailua) esittelevän postauksen, joka sai kiitosta muiden cosplayvastaavien puolesta ja sitä on helppo jakaa aina tarvittaessa cosplaykisoissa työskentelyistä kiinnostuneille (tai uusille vastaaville).  

Olen pohtinut esimerkiksi uuden cosplayvastavaan tietopaketin kirjoittamista ja esimerkkejä Shumiconin kisajärjestelyiden aikatauluista. Helppoahan se olisi jos vaan alkaisi kirjoittamaan, mutta tuollaisen tietopaketin kirjoittaminen alkoi tuntumaan aivan massiiviselta kun lähdin pohtimaan tarkemmin sisältöä ja tekstin jäsentelyä. Ehkä tämä voisi olla ensi vuoden projekti, kun kisahommat hellittävät tämän vuoden osalta? Saa nähdä miltä aikataulut tulevat näyttämään. 

Banneri vuodelta 2025
Kuva: Nyymix

Tänne on naputeltu vuosien ajan onnistumiset ja epäonnistumiset cossien kanssa, ensimmäiset mammailukokemukset sekä ensimmäiset sijoittumiset kisoista ja samalla myös ajatuksia siitä, kun ei sijoitu, eli ihan kaikkea! Vanhoihin postauksiin on aina välillä hauska palata (ja vähän huutistella), on myös ihana huomata että olen jotain nykyään itselle ns. perusjuttua jännittänyt ja pohtinut jossain postauksessa että tätä olisi hauskaa kokeilla joskus. Esimerkiksi mammailua kokeilin ensimmäistä kertaa 2016 ja totesin samaisessa postauksessa, että tämähän on aika kivaa ja tätä voisi tehdä enemmänkin. 9 vuotta myöhemmin on käyty kaikkien isompien tapahtumien bäkkäreillä työskentelemässä ja cosplayvastaavan saappaat myös hyvin jalassa :D Samaten esityskilpailemisesta haaveilin blogin alkuaikoina ja 2017 postasinkin esityskisavoitosta. 

Iso kiitos kaikille jotka ovat lukeneet blogiani vuosien varrella ja kommentoineet sen sisältöä viestein ja livenä! Ootte best <3

Kaikkea kivaa Traconissa

[Hyräilkää otsikko Kalevauvan Kouvola-biisin "kaikkea kivaa betonista"-säkeen mukaisesti"]

 Jipii Tracon oli jälleen ja olipas kivaa taas! Vaikka pari vuotta sitten totesin, että taidekujailu ja tuomarointi on vähän liikaa samalle viikonlopulle, päädyin tänä vuonna tekemään sen uudestaan :D Toisaalta tällä kertaa olin vain yhtenä päivänä kujalla ja esityskisatuomarointi ei vienyt ihan kokonaista päivää, kun tuomarointi tapahtuu vasta kilpailun aikana. Vapaa-aikaa oli siis tuplanakista huolimatta runsaasti viikonlopun aikana.

Esityskilpailun tuomaristo 
Kuva @ Nyymix

Cossaamisen ja kujailun huonoin puoli: aivan hitokseen kamaa mukaan coniin

Perjantaina oli eniten mayhem-päivä, sillä kujapöytien kasausaika oli klo 14-16 ja tämän parin tunnin aikaikkunan sisään piti myös käydä jonottamassa badgepisteellä ja kirjautumassa hotelliin. Olin Tampereella vähän yli kaksi ja pääsin kasaamaan pöytää noin kuoli kolmen maissa. Tiesin jo ennestään että tiukkaa tulee tekemään ja olin kujapöydän kanssa valmiina vasta n. 5min ennen kun kävijät päästettiin sisään. Onneksi yövyin Marriott-hotellissa, joten matka respaan ei ollut pitkä (jono respaan tosin oli, joku 15-20hlö oli kirjautumassa samaan aikaan...)

Siinä pöydän takana istuessa sujahtikin koko ensimmäinen päivä, ilma oli melko helteinen ja tunnelma oli varsin kostea. Oli aivan ihania asiakaskohtaamisia, ensinnäkin heti kujan auettua kävijöille paikalle juoksi pari kävijää, jotka kertoivat että pöytäni oli heille ykköskohde kujan osalta! Erän toinen kaksikko esitteli myös itsensä minun pöytäni suurimmaksi faniksi, näitä kuullessa sydän ihan pakahtui ;___; joku oli myös kirjannut vihkoonsa kujapöydät jolla halusi käydä ja erikseen mainitsi, että pöytäni oli listan kärjessä. Kujailen sen verran harvakseltaan, että en todellakaan odottanut, että joku odottaisi pöydälleni pääsyä näin kovasti. Tekisin tätä varmasti useamminkin, ellei cosplay veisi niin paljon vapaa-aikaani jo valmiiksi :D 

Minä ja pinkki pöytäni

Päivä oli pitkä kun kuja sulkeutui vasta klo 21, purku oli ennätysnopea kiitos kanssamajoittuja Moonien ansiosta ja olimme valmiina vartissa. Tavaroiden vienti huoneeseen oli erittäin näppärää ja illalla oli hesemättöjen ja suihkun aika. Tein uuden myyntiennätykseni ja myin enemmän nyt yhtenä päivänä kuin parin vuoden takaisessa Traconissa kahtena päivänä! Varastoa oli nyt 50 % enemmän kuin tuolloin, joka saattoi selittää kun myytävät tuotteet eivät loppuneet kesken. Määrällisesti rusetteja oli mukana 5 täyden kenkälaatikollisen verran ja kotiin vein vain kaksi vähän vajaata laatikkoa. Sellaisen huomion tein asiakkaiden suhteen, että reilusti yli puolet maksoi käteisellä ostoksensa (pöydälläni pystyi maksamaan käteisellä tai Mobilepaylla ostokset). Tämä oli yllättävää, kun nykyään korttimaksut yms. ovat niin yleisiä maksutapoja ja harvalla on enää edes käteistä mukana muutamia hiluja enempää. 2023 Traconissa maksut menivät 50/50 käteisen ja Mobilepayn kanssa, jonka pohjalta oletin, että Mobilepay tulisi saamaan vielä enemmän jalansijaa maksutapana.

Lauantaina heräsin jostain syystä aika aikaisin, vaikka menin nukkumaan keskiyön jälkeen. Keräilin itseäni ja ajattelin ehtiväni kuuntelemaan Irtsan WCS-muisteluita, mutta huomasin olevani vielä meikkaamassa, kun kello löi kymmenen. Onneksi luento striimattiin ja on näin ollen katsottavissa nyt Youtubesta! Kuuntelin tuon tässä conin jälkeisellä viikolla ja olipas kyllä hyvää settiä (pituuden puolesta menee melkein jonain podcast-jaksona), olen seurannut WCS-juttuja vuodesta 2013 lähtien kun osa edustajista blogasi myös tuohon aikaan ja esitteli pukujaan postauksissa. Erityisesti alkupään Finnair- ja Scandic-yhteistyöt huvittivat, tavallaan tosi siistiä että on päässyt johonkin virallisiin tilaisuuksiin mukaan niin Suomessa kuin Japanin päässä, mutta kisaajien kaiken maailman tuolivarastoihin tunkeminen on kyllä glamourista kaukana :D 

Lauantain cossiksi valikoitui oma esityskisacossini! Stailasin peruukin pöyheämmäksi kuin aiemmin

Takaisin coniin! Kakkospäivänä oli myös ns. iltavuoro, kun tuomarointihommat olivat about klo 16-22. Kilpailu itsessään ajoittui aikavälille 18-20, mutta ennen kilpailua meillä oli tuomarikokous sekä lavaesittely ja kilpailun jälkeen taas oli varattu parisen tuntia palautteiden antoa varten. Aamupäivästä himmailin vaan ympäriinsä, tsekkasin myyntipöydät ja taidekujan sekä kävin myös syömässä. 

Ui juma täällähän on tuttuja

Ehdin käydä myös haistelemassa kuuntelemassa Fukan liimaluentoa ennen kokousta! Totesin edellisessä postauksessa inhoavan liiman käyttöä kun se on sotkuista, vaarallista ja tuntuu, etten oikein osaa optimoida oikeaa liimaa oikeaan käyttötarkoitukseen ja pelkään, että joku kriittinen liimaus pettää todella huonolla hetkellä. Luennolla käytiinkin oikein hyvin perusliimat läpi ja niiden sopivat käyttötarkoiitukset ja tärkein oppi oli se, että liima toimii usein parhaimmillaan osana jotain muuta kiinnitystapaa tai välivaiheena. Luento on myös katsottavissa Youtubesta!

Sitä hyvää!

Luennon jälkeen kipitin bäkkärille ja tapasin ensimmäistä kertaa myös muut esityskilpailun tuomarit eli Anadacernan ja Natin! Tuomariesittelyt katsottavissa täältä. Kävimme kertalleen läpi kilpailun aikataulun ja sovimme, kuinka hoitaisimme tuomaroinnin käytännössä ja mitkä olivat kenenkin vahvuudet tuomaroidessa. 

Riemuisa kolmikko!
Deja vu kun olimme samoissa tiloissa kuin viime vuoden Kupliissa jossa olin myös tuomaroimassa tämä sama cossi päällä :D

Fancy oma tuomarifläppitaulu!

Olin ennakkoon saanut tiedot kisaajista sekä karkeat synopsikset esityksien taustoista, joten odotukset olivat melko korkealla, kun listalla oli paljon tuttuja nimiä. Ja kisahan vei nämä odotukset aivan uusiin ulottuvuuksiin, herttileijaa millaisia esityksiä! Kynä vain sauhusi kun yritin parhaani mukaan keskittyä mitä lavalla tapahtuu, mitä taustavideolla pyörii, kuunnella ääniraitaa ja samalla vielä kirjoittaa muistiinpanoja. Meille oli annettu valmiit pohjat, jossa arvioitavat osa-aluet olivat omissa sarakkeissaan (esimerkiksi tekniikka, eläytyminen, lavasteet, erikoistehosteet tms), joten nopeuttaakseni omaa hommaani, kirjoittelin  usein todella hyvän vaikka näyttelemisen kohdalle vaan "joo" :D 

Esittäydymme 
Kuva @ Nyymix

Tuomarointiaikaa oli jopa n. 25min siitä huolimatta, että CMV-kilpailu peruuntui. Sain kilpailun jälkeen kuulla, että salissa näytettiin esityskilpailun jälkeen Suomen tämän vuoden NCC- ja WCS-finaaliesityksiä. Mielestäni tämä oli ihan kiva vaihtoehto ja voisi toimia myös ihan muutenkin ohjelmanumerona, onhan nuo kisaajat samaan aikaan tuomareina. Monesti myös arvokisaesitykset jäävät ehkä vähän pimentoon Suomessa ellei lähde kaivamaan jotain striimiä tai tallennetta. 

Itse tuomarointi olikin nopeasti ohitse ja ripeän keskustelun jälkeen olimme lopulta melko yksimielisiä voittajista.  Tällä kisaajakattauksella kategoriapalkinnot "Paras eläytyminen", "Paras tekninen" ja "Paras tarinankerronta" helpottivat prosessia, kun esitykset olivat laadultaan keskenään todella samanlaisia (hyvässä mielessä siis), mutta genret vaihtelivat suuresti. Tämä oli ehdottomasti yksi tasaväkisimmistä esityskilpailuista mitä olen nähnyt ainakin hetkeen, jokaisessa esityksessä oli todella paljon kaikkea hyvää! Kilpailukin löytyy jo Traconin Youtube-kanavalta.

Kuva: Nyymix

Kuva: Nyymix

Lavakuvista näkeekin että olen ihan Naantalin aurinkona palkintoja jakaessa, tulee aina niin hyvä mieli nähdä ilahtuneita kisaajia <3

Kilpailun jälkeen annoimme vielä palautteet kasvotusten halukkaille. Vaikka oli (rankka viikko ja) pitkä päivän takana ja kova väsy, oli mukava hoitaa palautteet kasvotusten, koska tämä on esityskilpailussa ainut hetki, kun kisaajat ja tuomarit pääsevät tapaamaan toisensa. En yleensä kommentoi yksittäisiä kilpailijoita kun olen tuomarina, mutta nyt teen poikkeuksen: Euroviisu-duo oli tullut Itävallasta asti kilpailemaan Suomeen ja palautetilaisuudessa kertoivat, että olivat etukäteen kauhuissaan siitä, miten suomalainen yleisö ottaisi heidät vastaan kun esittävät meidän suoranaista kansallissankaria :D Meno oli niin villiä ja yleisö oli ihan liekeissä heidän esityksensä aikana, että pelko oli turhaa!

Iso kiitos vielä koko shown pyörittäjille eli Chamiralle ja Aadalle, että otitte minut mukaan tuomariksi ja kiitos tuomarikollegoilleni mukavasta kokemuksesta, oli kiva tutustua! Onnittelut myös kaikille voittaneille!

Bäkkäri <3
Kuva: Nyymix

Sunnuntaina ei ollut mitään velvoitteita ja vietin päivän kavereita sekä tuttuja metsästäen sekä cossikisaa katsellen. Jostain syystä ajattelin, että säästän matkatavaroiden määrässä kun otan vain yhden cossin mukaan ja pe&su olisin jossain kivassa helpossa asussa. Sunnuntain asu oli tosi kiva, mutta asusteiden sekä vaatteiden määrässä menisi helposti cossista :D Ylipäätään viikonlopulle oli 4 peruukkia mukana (kolme päähän ja yksi kujapöydälle displayksi rusetille) ja kolmet kengät, joten ei mennyt tämä suunnitelma ihan putkeen. 

Kuvat ottanut Hootti

Yllätyin, miten paljon kehuja sain asustani! Jotenkin oletan aina, että cosseissa saattaa saada huomiota mutta kaikki muut ei-cossiasut ohitetaan sellaisena yleisenä massana. Erityisesti korvat saivat kehuja, ostin ne kesällä Ropeconista Liisan Otuspaja-pöydältä! Ostin myös lauantaina Mustekukan pöydältä pari rintaneulaa koristeeksi tähän asukokonaisuuteen, kun päähän oli tulossa jo hänen tekemiään kukkia.

Kuvituskuva: sunnuntaina syömäni nutella-banaani pikkupannarit

Katsoin tosiaan puistossa olleen cossikisan ja vaikka ulkolava on ideana kiva ja sopi hyvin Hall cosplay-tyyliseen kevyempään kilpailuun, mielestäni ulkona oleminen söi vähän kilpailun arvokkuutta (erityisesti, kun sateen uhka oli vahvasti läsnä sunnuntaina). Erityisesti Traconin kokeneiden kategoria on tasoltaan arvokilpailuiden pukujen tasoa ja monelle sellainen tavoiteltava pukukilpailu, joten sen soisi olla sille sopivissa puitteissa jatkossakin. En tiedä, oliko ulkolava enemmän käytössä kisojen kanssa siksi, että pääsalissa oli niin paljon ohjelmaa (kolmet AMV-kilpailut, arvokisat/esityskisa, konsertti ja musikaali) vai oliko pukukisa erikseen haluttu testata ulkona ja tämän takia pääsalia pystyttiin käyttämään muuhun ohjelmaan.
Ihmettelin myös, miksi Photoshoot-kilpailun voittajien kuvia ei näytetty lavan sivussa olleella screenillä, vaikka tuomarointi on tehty jo ennakkoon eikä viikonlopun aikana (poislukien yleisöäänestys). Onneksi kuvat olivat nettisivuilla katsottavissa, joten seurasimme porukan kanssa palkintojenjakoa Photoshoot-sivu auki, jotta näki, mikä kuva sijoittui. 

Muuten ulkolava oli tosiaan kyllä kiva ja tuota sivussa ollutta screeniä käytettiin pukukisaajien reffikuvien esittelyyn, mitä ei ollut viime vuonna. Katsoin kilpailua myös todella kaukaa, jonka vuoksi en nähnyt photoshoot-voittajien syleissä olleita voittokuvia.

Olimme kaukana

Semmoinen Tracon! Oli hirmu kivaa ja vaikka olikin paljon erilaista ohjelmaa, en ollut ihan niin rättipoikki kuten 2023 Traconin jäljiltä kun töitä oli jokaiselle päivälle joten kujailu + tuomarointi voikin toimia!
Tämä oli (ainakin nyt tällä hetkellä) tämän vuoden viimeinen kotimainen con omalta osaltani, Kotaeen tulisin muuten ellei se olisi viikko ennen Ranskaan lähtöä ja siinä kohtaa on varmasti pelkästään finaalijuttuja mietinnässä. Ajattelin tässä syksyllä naputella tänne vielä jonkinlaisen "kohti E2C:tä"-tyylisen poostauksen, jossa kertoisin tarkemmin siitä, mitä kaikkea on pitänyt valmistella finaalia varten esityksen ja puvun lisäksi. saa nähdä, kerkeänkö sellaista tehdä :D 

Paljettia ja röyhelöä round 2 - Kirari WIP

Ajattelin avata vähä tarkemmin Comic Conissa nähtyä kisapukuani! Miten puku on rakennettu lavalla tapahtuvaa pikavaihtoa ajatellen, miten valitsin (ehkä jopa epätavalliset) materiaalit ja mitä ajatuksia hahmon design minussa herätti, kun asu on tyköistuva ja käsivarret paljaana?

Viittaan postauksessa paljon esitykseeni, joten suosittelen lukemaan Comic Con-postaukseni ja katsomaan SM-kilpailuesitykseni ennen tämän postauksen lukemista!

Olen menossa E2C-finaaliin tällä samalla asulla (shortit ja helma tulevat molemmat mukaan), mutta uudella esityksellä. Uudessa esityksessä on jälleen kaksi asunvaihtoa, mutta karsintaesityksestä poiketen ensimmäinen asu olisi eri. Ajattelin sisällyttää sekä nyt tällä hetkellä kesken olevan quick-change asun sekä karsinnoissa nähdyn pallomekon tekoprosessin samaan postaukseen finaalin jälkeen, jotta voisin puhua enemmänkin erityisesti pikavaihto-asuista. Toisin sanoen tässä postauksessa keskityn vain tähän punaiseen asuun, jossa on sama yläosa mutta kaksi alaosaa. 

Mainittakoon, että olen tehnyt tämän saman puvun noin kymmenisen vuotta sitten ja siitä löytyy myös blogipostaus! Postauksen otsikko on viittaus tähän :D Saman cossin tekeminen uudestaan paremmilla taidoilla oli silmiä avaavaa, kun kehityksen pystyi näkemään niin konkreettisesti. Lisäksi oli jo jotain kokemusta siitä, mitkä materiaalivalinnat eivät olleetkaan ihan parhaimmat. 

Materiaalivalinnat

Taustatietona, että hahmo on 14-vuotias idoli Kirari Tsukishima, sarjasta Kirarin Revolution. Asua tehdessä tutustuin rutkasti japanilaisten idolien esiintymisasuihin (en muuten ole oikein perillä tai seuraa) materiaali-inspiksen perässä. Kirarin ääninäyttelijä oli aikanaan myös ihan oikea idoli ja on vetänyt useampaakin Kirari-keikkaa juuri hahmon erilaisissa asuissa. Tämä cossini on myös näkynyt sekä virallisessa musiikkivideossa että lavalla ääninäyttelijän päällä, tässä versiossa yläosa on usein glitterinen, vaikka reffikuvassa asu on enemmän sellaisen kiiltävän satiinin näköinen. Asunvaihdon takia helma on jotain kevyttä tylliä ja/tai ohutta satiinia päällekäin, jossa se on saatu mahtumaan laatikkomallisen pallomekon sisään. Tai näin ainakin itse päättelin, referenssimateriaali on vuosilta 2006-2009 joten täysin tarkkaa tietoa minulla ei ole. Samaisessa "live-versiossa" (kutsutaan sitä jatkossakin näin :D) asun hattu on myös tehty paljettikankaasta ja säihkyy, samaten myös saappaiden rusetit. 

Ääninäyttelijän esitys asunvaihdon kanssa katsottavissa täältä.

Glitteriä havaittavissa!

Tästä inspiroituneena päätin lähteä samantyyliselle linjalle materiaalivalintojen kanssa, eli yläosa olisi paljettia ja/tai strasseja ja helma satiinia. Otin tietoisen riskin noin tekstuurisen yläosan kanssa, koska koin, että se tukisi esitykseni tarinankerrontaa. Esityksessä Kirari tosiaan sotkee ensimmäisen mekkonsa ja lähtee etsimään toista asua. Koin, että esityksen näyttävyyttä ja mielenkiintoa lisää se, että uusi asu on jollain tavalla mielenkiintoisempi kuin ensimmäinen asu. Shortsiasu ei ehkä itsessään ole niin näyttävä, mutta kimaltavat materiaalit lisäisivät asun kiinnostavuutta (ainakin omasta mielestäni). 
Helman kanssa pohdin materiaalia pitkään. Koska helma on irrotettava ja laitan sen lavalla 10 sekunnin aikana putkilon sisällä, sen tulisi olla yhtä aikaa kevyt, mutta kestävä. 

Materiaaleja

Aluskorsetti

Ihan ensiksi lähdin rakentamaan asun struktuuria, eli aluskorsettia. Halusin tehdä korsetin siksi, että yläosa on hihaton ja helma tulisi todennäköisesti vetämään sitä alaspäin painollaan. Lisäksi hahmo on melko eri mallinen kuin minä ja korsetin avulla pystyisin vähän muovaamaan kroppaani, esimerkiksi saamaan rintakehältä jonkin verran massaa pois. Korsetin tarkoituksena ei ole siis tehdä ampiaisvyötäröä tai tiimalasia, vaan tasapainottaa yläpainoitteista kehoani ja tuomaan tukea asun muille osille. 

En ole aiemmin tehnyt kunnon korsettia ja tutustuin aiheeseen Youtube-videoiden sekä Korsetin paluu-kirjan avulla. Onneksi perehdyin ennen kuin lähdin vaan tekemään, niissä olikin huomattavasti enemmän teknisiä asioita kuin oletin (vaikka luulin että olen melko hyvin perillä aiheesta). Esimerkiksi vyötärölle tuleva "tukinauha" tuli minulle uutena tietona. 

Kaavan muokkasin muutama vuosi sitten tekemäni Aurora-cossin päällikorsetin kaavasta. Materiaalina minulla oli paksu puuvillasatiini (ei ehkä paras valinta, käytin kotoa löytyneitä materiaaleja :D)

Valmis korsetti

Aluskorsetista tuli ihan ok, opin paljon uutta mutta on myös paljon seikkoja, jotka tekisin nyt eri tavalla, esimerkiksi korsetti on takaa vähän liian pitkä. Olen kuitenkin käyttänyt sitä useasti myös tämän cossin ulkopuolella! 

Päällikorsetti

Päällikorsetin kaavoitin aluskorsetin kaavojen pohjalta, ainoa eroavaisuus oikeastaan on päällikorsetin valkoinen etupaneeli.

Näissä vanhemmissa animeissa on ehdottomasti aina se ongelma, että referenssikuvia on hyvin vähän ja laatu vaihtelee ja tämä ei ole poikkeus, yläosan mittasuhteet tuntuivat heittelevän joka jaksossa ja esimerkiksi rusettien leveys, koko ja sijainti oli enemmän jo sellanen "herran haltuun"-juttu kun meinasin tulla hulluksi niiden kanssa :D 

Mainitsin aiemmin, että halusin käyttää päällikorsetissa jotain kimaltavaa materiaalia, esim. strasseja ja/tai paljetteja. Työmäärältä yksittäisten strassien liimaus ei tuntunut kauhean järkevältä ja lähdin aluksi metsästämään valmista kangasta. Löysin Eurokankaasta täydellisen punaisen paljettikankaan, jonka paljetit eivät olleet liian isoja tai ommeltu liian harvaan, kuten monesti valmiit paljettikankaat ovat.  Ainoa epätäydellisyys oli hinta, 57 €/metri, jonka sain onneksi vähän alennettuun hintaan Black Friday-aleista. Kärsimys ei suinkaan päättynyt maksamisvaiheeseen, vaan paljettikankaan työstäminen ennen ompelua oli myös todella sotkuista, hidasta ja vaivalloista, sillä paljetteja sinkosi leikkausvaiheessa sinne tänne ja napsin saumavaroissa olevat paljetit käsin irti. Korsetissa on yhteensä 8 palaa, joten hommaa riitti! Ompelu oli kuitenkin yllättävän ok, yhtäkään neulaa en edes onnistunut katkomaan :D 

Kräääh

Paljettikankaasta tehty kerros

Paljetit oli kankaassa ommeltu pehmeään tylliin, joten kangas vaati alleen jonkin toisen punaisen kankaan. Päätin käyttää perus Duchessea, koska sen jämäkkä koostumus auttaisi korsettia pysymään tukevasti paikallaan. Laitoin satiinikerrokseen myös korsettiluut saumojen kohdalle tämän lisäksi. Tein molemmat kerrokset aluksi erillään, jotta saumat piiloutuisivat paljettien sekaan paremmin ja yhdistin ne käsin ommellen toisiinsa saumakohdista. 

Korsetissa on valkoinen etupaneeli, jonka kaavoitin hieman leveämmäksi kuin mitä reffikuvassa siksi, että rintakehäni on huomattavasti hahmoa leveämpi ja leveämpi etupaneeli skaalautuu paremmin omalle kropalleni. Etupaneelin kanssa pohdin, mitähän reffikuvassa olevat viivat todellisuudessa olisivat. Päättelin hiuslaskosten olevan kivoimman näköinen lopputulos, tämä vähän kadutti koska niiden kaavoittaminen oli todella ärsyttävää :D Etupaneeli on myös satiinia, mutta huomattavasti ohuempaa Duchesseen verrattuna jotta sain laskokset tehtyä nätisti. Reunoilla olevat (reffikuvassa olevat) mustat viivat tein terenauhan tyylisesti satiinista, samoin korsetin röyhelöt ovat ohutta satiinia. Tukitikkasin röyhelöt ja teren käsin vielä paikoilleen yhdistämisen jälkeen, jotta ne pysyivät paikallaan myös esityksen päällimekon alla. 

Keskeneräinen korsetti ja rusettien mallailua

Tukitikkasin röyhelöt paikalleen käsin

Puolivalmis korsetti ilman kiinnityksiä ja rusetteja

Tappelin ihan liikaa etupaneelissa olevien rusettien kanssa, jostain syystä oli todella vaikea saada ne oikean kokoisiksi! Tein kokonaisuudessaan neljät (!) rusettisetit, kun aina rusetit olivat liian leveitä, kapeita, pitkiä tai lyhyitä. Tein rusetit myös lättänänä, jotta ne eivät erottuisi pallomekon alta. 

Rusetit paikoillaan

Niin paljon rusettejaaa

Korsetissa on takana piilovetoketju ja hakaskiinnitys. 

Päällikorsetti on suosikkiosani koko asusta siitä huolimatta, että jännitin sen tekoa varmaan eniten koko prosessissa. En ole aiemmin tehnyt juurikaan korsetteja saati työstänyt tällaista erikoismateriaalia ja lähtökohtiin nähden olen todella tyytyväinen lopputulokseen! 

Shortsit

Ainoa referenssikuva shortseista

Toisen asun shortseissa ei ole oikeastaan kauheasti kerrottavaa, kohtelin niitä tavallaan proppina kun ne näkyivät lavalla niin vähän aikaa, eivätkä olleet osa pääasua (eli korsetti + helma). 

Tein shortsit samasta punaisesta duchessista kuin korsetissa, sillä halusin, että shortsit pitävät muotonsa hyvin. Paksumpi satiini toimi myös hyvänä fillerinä päällä olleen laatikkomekon helmalle, jotta sekin pysyisi hyvin muodossaan. Referenssikuva on varsin pikselinen, mutta huomasin, että taskuissa sekä lahkeissa oli jotain kuviota/tekstuuria. Päätin laittaa taskunsuihin samaa paljettikangasta kuin korsetissa ja lahkeisiin löysin sopivan näköistä satiininauhaa koristeeksi. Taskut tein feikkitaskuina, jotta ne eivät pullottaisi liikaa ja näkyisi siten vahingossa helman läpi. 

Taskunsuun paljettiyksityiskohta

Lahkeen reunan koristenauha

Shortseissa on feikkivyö ja solki, tein vyön paksusta mustasta satiinista ja kiinnityksenä on hakaset edessä. Solki on worblaa ja softista, joka on päällystetty gessolla ja kynsilakalla. Vyö ja solki ovat todella lättäniä siksi, että ne eivät erottuisi esityksessä olevan päällimekon alta. Edessä on piilovetoketjukiinnitys.

Tämmöset pökät! Tähän hätään cropattu peiliselfie :D

Kaavoituksellisesti shortsit vaativat yllättävän paljon työtä, sillä en tykkää yhtään siltä, miltä housut yleensä näyttävät päälläni ja halusin näiden olevan kivan näköisert päälläni. Haastavin oli muotoilla lahje levenemään nätisti kun vyötärö oli melko kiinteä, lahje tuntui usein tahtovan "valumaan" eteenpäin, ihan kuin painopiste olisi ollut jotenkin ihan väärin. Sanotaanko että edestä shortsit ovat mielestäni nyt hyvät, sivusiluettia kehittäisin vielä lisää, jos tekisin shortsit uusiksi. 

Helma/hame

Helman päätin tehdä irrallisena alkuperäisestä poiketen (helma on piilotettu laatikkomekon alle ja on kiinteä) ja jonkin verran harmaita hiuksia aiheutti se, että reffikuvissa helma on todella leveä eli vannehame olisi ainakin jollain tasolla pakko olla helman sisällä. En kuitenkaan halunnut tehdä kauhean montaa eri helmakerrosta, koska helmasta tulisi näin samalla myös todella raskas ja hidastaisi sen laittamista päälle esityksen aikana. 

Lähdin rakentamaan helmaa muinaisen vanhojentansseja varten hankitun vannehameen päälle. Otin vannehameesta suoraan kaavat ja otin vanteet irti sisäpuolelta. Tein uuden vannehameen tyllistä, jonka valitsin siksi, että se on materiaalina tarpeeksi kevyt eikä lisäisi painoa hameeseen, joka pitäisi laittaa päälle lavalla 10 sekunnissa. Tyllin huonona puolena on toki myös sen herkkyys ja sai vähän taistella, että sain vanteet nätisti paikalleen tekemättä reikiä tylliin. Tein vanteiden kujat kanttinauhasta tästä syystä enkä pelkästä tyllistä. Jätin helman myös inasen lyhyemmäksi kuin reffissä siksi, etten vahingossa kompastuisi siihen pikavaihdon aikana. 



Vannehameen päälle tulisi yksi kerros satiinia, johon on ommeltu reffissä olevat viisi röyhelökerrosta. Luotin siihen, että röyhelöt peittävät vanteet, jotka muuten näkyisivät yksikerroksisesta kankaasta läpi. Röyhelöiden kanssa kohtasin ongelman; kuinka saada ”horsehair braid” (krinoliininauha?) kiinni helmaan ilman näkyvää päällitikkausta? Asussa ei muuten ole päällitikkauksia lainkaan ja näyttäisi hölmöltä, jos niin isossa osassa asua sellaista kuitenkin olisi. Haasteena oli myös saada helmasta runsaan näköinen ilman kauhean montaa aluskerrosta, koska muuten helman pikavaihto hidastuisi merkittävästi. Olin ajatellut käyttää tylliä jollain tavalla tukimateriaalina ja keksin, että voisin kokeilla vuorittaa helman röyhelöt ja sujauttaa krinoliininauhan sinne väliin. 

Läjä röyhelöä

Helman testailua

Testailu tuotti tulosta ja tylli asettui oikein nätisti ja siististi röyhelöihin tuomatta (ainakaan mielestäni) älyttömästi liikaa painoa. Kokeilin aluksi laittaa krinoliihinauhan päällikankaan ja tyllin väliin ns. piiloon (se näkyy joka tapauksessa tyllin läpi, mutta varmaan ymmärrätte mitä tarkoitan), mutta tästä tuli päällikankaaseen vähän ruman näköinen reuna krinoliininauhan takia. 

Krinoliininauha tyllin ja satiniin välissä = ruma reuna

Krinoliininauha tyllin ja satiinin alla

Olin laittanut nauhan sellaisenaan kiinni tylliin, mutta kokeilin silittää sen muotoon samalla tavalla kuin kanttinauhaa voi muotoilla ja jätin sen tällä kertaa ns. kerrosten ulkopuolelle, kuitenkin niin, ettei se näy ulospäin. Pääsin tällä tavoin eroon ikävästä reunasta ja helmasta tuli mukavan runsas! 

Suora vs silitetty krinoliininauha

Lopputulos!

 Kun tekee suuria määriä samantyyppistä hommaa (eli näitä helmaröyhelöitä), saattaa työn laatu myös vähän kärsiä. Olin paikoitellen ommellut krinoliininauhan liian lähelle tyllin reunaa, jonka takia se puskee vähän esille.  

Pääosin onneksi helma näyttää tältä nurjalta puolelta

Helman kerroksissa on vielä lisätylliä

Tylli-vannehame 

Pohjalla oleva tylli ei sellaisenaan kestäisi vyötäröllä koko helman painoa, joten laitoin vyötärölle sekä tukikangasta että krinoliininauhaa tueksi. Vyötärökaitaleelle laitoin myös tueksi worblaa, jotta sen saisi helpommin ja nopeammin nostettua lavalla päälle ilman, että se esimerkiksi kiertyy hassusti. 

Vyötärönauha sisäpuolelta

Vyötärönauha on samaa pinkkiä satiinia kuin korsetin röyhelöt ja olen erityisen ylpeä vyötäröllä olevan rusetin nauhojen päädyistä, joissa on terävät kulmat. 
Muistan vuosia sitten tehneeni johonkin cossiin tämän tyyliset nauhat ja ihmettelin, kuinka päädyistä oikein saisi niin terävät kuin reffikuvissa. Kun tein nämä nyt, en edes katsonut mitään tutoa asiasta vaan lähdin tekemään ja niistä tuli ensi yrittämällä hyvät. Tuli hyvä mieli, että osaamiseni on sillä tasolla, että tällainen tuli lähes itsestään miettimättä asiaa sen kummemmin. :D 

Hyvin edgy 

Rusetteja on tullut väännettyä taidekujailun takia, joten tämä syntyi kuin itsestään

Kiinnityksenä vyötärönauhalla on perus tarranauha pikavaihdon takia, ei ehkä siistein ratkaisu (ja tarranauha ikävästi tarraa päällikankaana olevaan satiiniin) mutta tässä kontekstissa hoiti asiansa. Yllätyin, että random verkkokaupasta tilamaani pinkki tarranauha oli lähes täydellinen sävymatch vyötärökaitaleen kankaan kanssa. 


Valmis helma!

Kun koko helma oli kasassa ja niin sanotusti valmis, viimeistelin vielä helman tikkaamalla käsin röyhelöä nätimmin paikoilleen. 

Saappaat

Kengät ovat melko simppelit, mustat polvimittaiset saappaat, joissa on rusetit. Aluksi ajattelin lähteä vain tuunaamaan valmiita mustia saappaita, mutta koin, että kun asu on tulossa SM-kilpailuihin, pitäisi kenkien eteen tehdä enemmän työtä. Ajattelin myös kenkien silloin mätsäävän paremmin muihin materiaaleihin, kun kenkä on päällystetty samantyylisellä kankaalla. 


Otin vanhat luottosaappaani, jotka ovat nähneet elämää jo kolmessa eri cossissa ja ovat kyllä sen näköisetkin. Neljäs versiointi näistä saappaista tulisikin olemaan todennäköisesti viimeinen, sillä leikkasin aivan liian monet maalikerrokset kärsineet saapasosat kokonaan irti ja rakensin tilalle jämäkästä huovasta uuden rakenteen. Kuluneiden kerrosten lisäksi saappaat olivat myös liian kapeat nykyisellään, joten uusi rakenne lisäsi myös tilaa kasvaneille pohkeilleni. 

Shoecover kaava

Frankenstainin saapas

Pysyvät ylhäällä itsekseen!

Valitsin huovan materiaaliksi siksi, että se on jämäkkää, mutta antaa periksi esimerkiksi nilkan kohdalla, jolloin kyykistyminen ja portaissa meneminen helpottuu. Lisäsin keskelle kuitenkin varmuuden vuoksi vielä pienen palan paksua softista, jotta kenkä pysyy varmasti ylhäällä. 

Siirsin samalla sisäsyrjässä olleet vetoketjut taakse, sillä astun jaloillani jotenkin hassusti vinoon niin, että hankaan jatkuvasti kenkien sisäsyrjät puhki ja yleensä tässä kohtaa olevat vetoketjut nilkkureissa menee tästä syystä rikki. Kun vetoketju on takana, en pilaa kenkiä omalla kävelylläni :D 

Softiskuja tuomassa vielä tukea

Ennen päällystämistä spraymaalasin kengän pohjat ja korot mustalla spraymaalilla reffin mukaisesti. Kenkien päällimateriaali oli vähän kysymysmerkki reffinkin kannalta, sillä ne ovat tasaisen mattamustat. Päätin päällystää kengät himmeästi kiiltävällä mustalla satiinilla. Jostain syystä shoecovereiden liimaaminen kenkiin aiheutti varsinaista kauhistusta ja jätin tämän vaiheen melko myöhäiseksi. Inhoan pikaliiman kanssa olevaa sekuntipeliä ja mahdollista sotkua ja pyrinkin välttelemään asioiden liimailua ihan viimeiseen asti :D

 

Rikospaikka vai kenkien liimausta

Kantapää ottanut näköjään osumaa jossain kohtaa

Halusin shoecovereista mahdollisimman tasaiset ja siistit ja saatoin tästä syystä pingottaa satiinia vähän liikaa kengän kärjen kohdalla, sillä liimaukset pettivät sisäsyrjästä parin käyttökerran jälkeen. Jälkiviisaana olisin voinut myös valita vielä vähän joustavamman kankaan, jolloin liimaukset eivät välttämättä lähde liikkumaan niin herkästi kriittisistä kohdista.

Loppusilauksena kenkien rusetit päätin mätsätä muuhun asuun tekemällä ne mustasta paljettikankaasta. 

Valmiit popot

Peruukki

Peruukin sävyn kanssa tuskailin jo kymmenisen vuotta sitten ja tuolloin päädyin tilaamaan liian tumman peruukin, nyt osasin jo ainakin sen verran sanoa mikä sävy ei ainakaa ole sopiva. 

Tämä on ehkä lähinnä sitä sävyä, minkä koin sopivaksi referenssikuvista

Peruukkia lähdin työstämään Coscraftin perus peruukista ja lähdin kokeilemaan jakauksen tekoa erilaisten kuitulisäosien kanssa. 

Lähtötilanne

Lisäosia; side parting ja lacefront-pala Coscraftilta

Jaoin karkeasti peruukin kahteen ja purin keskiosasta kuitua veke, jotta saisin lisäosat asettumaan paremmin siistiksi jakaukseksi. Höyrytin saparot menemään oikeaan suuntaan ennen lisäkuidun ompelua. Lisäsin niskaan lace front-lisäosan, jotta siirtymä niskan ja peruukin välillä olisi nätimpi.
Omia hiuksia laittaessa saparot tulee usein laitettua vain yhdellä ponnarilla per saparo, mutta peruukki on sen verran paksu, että kokeilin rakentaa saparot ns. kolmesta osasta, jotta peruukin paino jakautuisi tasaisemmin eikä ponnari lähtisi valumaan. 

Palojen mallailua

Peruukin takaosaa avattu

Palat ommeltu paikoilleen, saparoiden siistimistä

Valmis jakaus ja ponnarit

Peruukkia tehdessä huomasin, että ns. etuhuitulat voisivat olla hitusen pidemmät kuin mitä olin jo stailannut. Askartelin takaosan stailauksesta jääneet kuidut hiusrajalle ja muotoilin sopiviksi.

Kuidut kiinni, liian pitkät vielä

Valmis peruukki

Asusteet

Asussa on pieni hattu päässä, jota lähdin muotoilemaan aluksi ihan paperista. Muoto oli kummallinen kun sitä lähti tutkimaan tarkemmin; se näyttää pieneltä knallilta, mutta reunat nousevat stetsonin tapaan ylös. Pienen pyörittelyn jälkeen olin tyytyväinen muotoon ja tein sen softiksesta, jonka päällystäisin kankaalla. 

Reffikuva

Yksi ensimmäisistä (yeehaw) versiosta, tehty softiksesta

Lopullisen version pohja, tehty softiksesta. Kuvassa kiinni vielä teipillä

Emmin pitkään, näyttääkö hattu hassulta täysin paljettisena vai pitäisikö hatun pohja päällystää mustalla satiinilla ja hatussa oleva rusetti tehdä paljettisena. 

Sitä on kaikkialla D:

Ompelin softispalat toisiinsa ja päällystin paljettikankaalla

Sehän on glitterinen kivi!

Lähdin kokeilemaan jälkimmäistä vaihtoehtoa vain todetakseni, että paljettikangas on liian paksua toimiakseen niin pienenä rusettina. Kokeilin monenlaisia vaihtehtoja ja jopa pohjan tekemistä softiksesta, jonka päällystän paljettikankaalla, mutta rusetti näytti koko ajan vaan liian isolta. 

Hyvin iso rusetti

Siis tämähän on mielestäni tosi kiva muuten, mutta reffikuvaan nähden ei toimi

Päädyin lopulta päällystämään hattupohjan paljettikankaalla ja rusetin tekemään satiinista. Hatun saa kiinni päähän kahdella alligaattoriklipsillä. Tuosta kuviosta en napannut oikeastaan yhtään kuvaa, koska tein sen n. viikko ennen kisaa :D Kuunsirpit on leikattu glittersoftiksesta ja reunat hiottu dremelillä, kuvio taas on helmikirjontaa. 

Valmis hattu!

Valmis hattu ja peruukki

Asussa on kaksi samantyylistä korua, yksi kaulassa ja toinen ranteessa. Tein aiemmassa versiossa korut paljeteista ja aluksi ajattelin tehdä nyt samalla tavalla, mutta mietin, että haluanko kuitenkaan tehdä samalla tekniikalla kuin 10 v sitten, vai voisiko olla jotain muita, kenties sopivampia vaihtoehtoja. Tutkin erilaisia helmikorutekniikoita, löysin "loom beading"-tekniikan rannekorua varten ja päätin tehdä korut hopeisista helmistä tällä tekniikalla. Tutoriaaleissa tekijöillä oli kaikenlaiset hienot alustat korun tekoa varten, minulla ei tällaisia ollut joten vastaavanlaisen maitopurkeista :D 

Valmis kaulakoruketju

Käsikorun tein muuten samalla tekniikalla, mutta peruslangan sijasta käytin kumilankaa, jotta rannekorun saisi helposti itsenäisesti käteen eikä tarvitse laittaa erillistä lukkoa.

En ole aiemmin tehnyt juurikaan koruja, joten jännitti, miltä lopputulos näyttää. Mielestäni lopputulos oli kuitenkin varsin onnistunut, toki jotain pieniä hienosäätöjä voisi tehdä mutta noin muuten olen kovin tyytyväinen. Kaulakorun tähden tein worblasta ja huoneilmassa kuivuvasta massasta, käytin worblaa perusmuodon tekoon ja päällystin sen massalla, jota hioin käsin pienellä hiekkapaperilla ja päällystin lopulta gessolla ja kynsilakalla. Valitsin massan siksi, että sain siitä tehtyä mahdollisimman tasaisen pinnan. Pelkästä worblasta olisi saanut tehtyä vastaavanlaisen, mutta massa on materiaalina minulle tutumpi ja tiesin, miten sitä käytetään halutun lopputuloksen saamiseksi. Worblasta minulla on enemmän kokemusta tukimateriaalina.

Keskeneräinen tähti, keskellä korupiikki jonka avulla koru kiinnitetään ketjuun

Valmis hattu ja kaulakoru

Peruukin saparoissa näkyy myös olevan mustat ponnarit, totesin 2016 postauksessa että jos tekisin ponnarit uudestaan, tekisin ne helmistä (tein ne tuolloin paljeteista). Näin siis tein ja taiteilin kuminauhoihin mustat muovihelmet :D  Ponnarit vilahtivatkin jo tuolla peruukkiosiossa.
Kuten Comic Con postauksessa kerroin, toinen näistä ponnareista hajosi iltaa ennen kilpailua heikon kuminauhan takia. Aion tehdä uudet ponnarit E2C-finaalia varten, jotta ne varmasti kestävät. 

Valmis asu! Kuvat: Tekla Kokkonen

Sellainen asu! Vaikka design on päällisin puolin simppelin näköinen, tästä löytyy yllättävän paljon kaikkia jänniä yksityiskohtia ja pohdittavaa. Viime vuosina cossini ovat olleet aika peittäviä ja käsivarteni ovat viimeksi olleet paljaana cossissa joskus ennen koronaa. En tykkää tehdä housuja enkä pidä siitä, miltä ne näyttävät päälläni. Miksi siis päätin kuitenkin tehdä asun, joka olisi kaikin puolin epämukavuusalueellani?

Yksi syy oli esitysidean synty jo kymmenen vuotta sitten samoihin aikoihin, kun tein cossin ensimmöistä kertaa. Halusin välttämättä tehdä juuri tämän asunvaihdon, kun se oli kummitellut päässäni jo niin kauan, vaikka design ei oikein houkuttelisikaan. Erityisesti Ranskassa sarja on todella suosittu ja tämä sama asunvaihto biisin tahtiin on tehty vaikka missä conissa. Halusin tuoda saman idean lavalle niin, että asu vaihtuisikin jostain muusta syystä tai muulla tavalla, kuin miten laulaja sen tekee biisin aikana. 

Toinen syy oli itsensä haastaminen. Mikä olisikaan otollisempi hetki nähdä oma kehittymisensä konkreettisesti, kuin tekemällä saman puvun uudestaan nykyisillä taidoilla? Tämä puku, josta syntyi samoihin aikoihin myös esitysidea, nyt vaan sattuu olemaan designiltaan hihaton ja sisältää myös housut. Noihin aikoihin tämä cossi oli myös yksi isoimmista asuistani ja tietynlainen merkkipaalu, joten sen uudelleen tekeminen tuntui erityisen merkitykselliseltä. Samoin myös aiemmin mainitsemani shortsit olivat hyvä merkki juuri tästä haastamisesta, koin että housut eivät ylipäätään sovi minulle ja lähdin tekemään kaavaa sellaseksi, että se istuisi nätisti päälleni eikä tulisi niitä ikäviä fiiliksiä, mitä housut usein aiheuttaa.

Olen hoitanut oman osuuteni kehokriiseilyn kanssa cosplayn saralla kuten muutkin jossain kohtaa harrastustaan, mutta en tätä nykyä oikein edes mieti asiaa. Ajattelen asian niin, että se kädentaito, mitä puvussani on, syrjäyttää ulkopuolisten katsojien ajatuksissa isokokoisemman kehoni. Toisien sanoen oletan, että joku ohikulkija conissa katsoo cossiani ensisijaisesti silleen "vau onpa kivasti tehty cossi" eikä että "kiva cossi mutta olisipa tuo cossaaja hoikempi". Tämähän toki on vain oma oletukseni enkä kiellä etteikö joku voisi harmitella ulkomuotoani, mutta en rehellisesti jaksa urhata ajatuksiani tällaisten skenaarioiden pohtimiseen.
 Myös haluni näyttää muille, että katsokaa mitä olen saanut aikaan ja miten paljon vaivaa tähän pukuun on mennyt, syrjäyttää tunteena päässäni sen äänen, joka murehtii käsivarsien paksuutta ja pyöreämpää siluettiani. En edelleenkään valitsisi bikinicossia tai muuten vaan todella paljastavaa asua (esim. että vatsa näkyy), mutta jalat, käsivarret sekä ylipäätään kehon siluetin näyttäminen on minulle ihan ok. 

Tästä aiheesta olisi kiva tehdä joku ihan oma postaus tänne blogin puolelle, pitäähän mullakin olla kehopohdistelua täällä kun muillakin oli aikoinaan omissa blogeissaan :D 

Ensi kertaan!