Tuulahdus menneisyydestä

Pitkästä aikaa sujahdetaan pukujen teon saloihin. Vuonna 1984 tullut Aishite Night on yksi suosikkianimeistani ja tahdoin ehdottomasti pukuilla sarjan päähenkilöä Yaeko Mitamuraa ihan vaan kunnianosoituksena tätä tuntematonta sarjaa kohtaan.

Oli vaikea valita Yaekon kohdalla ponnariversion ja alkuperäisen mangaversion väliltä. Animen ponnariversio oli sen verran söpömpi, että päätin lähteä sillä, vaikka henkilökohtaisesti korkeat ponnarit ovat yksi inhokkijuttujani cosseja tehdessä.

Päätin lähteä nuukailulinjalle eli tuunaasin cossin peruukin kahdesta eri peruukista, jotka omistin jo valmiiksi, mutten ollut keksinyt mitään käyttöä kummallekaan eikä kumpikaan sellaisenaan sopinut tähän cossiin.

Kuitumeri sohvalla

Halusin tehdä irrotettavan klipsiponnarin, sillä koin sen näyttävän tuuheammalta kuin tavallinen ponnari. Tuuheus hiuksissa oli kuitenkin 80-luvulla Se Juttu ja Yaekolla on melko muhkea letti omastakin takaa. 

Agriasta oli jäänyt nudenväristä powernettiä reilusti yli, joten heitin tähän sitä pienen palan. Mikä tahansa joustava kangas olisi varmaan käynyt, mutta tätä sattui nyt olemaan sellaisia hassuja riekaleita nurkissa pyörimässä. Tein kujan ja laitoin kuminauhan ympärille, jotta klipsi varmasti pysyy ja ylipäätään mahtuu ponnarin sisäpuolelle. Kuitujen ompelua helpotti se, että pingotin palan ympyränmuotoisen mittakannun ympärille.

Valmisss

Siellä se kipsi on

Saatoin laittaa hiukan liikaa kuitua, sillä klipsiosaa on niin vähän näkyvissä että se pitää oikein painaa pohjaperuukkia vasten että myös pysyy. Ainakin on muhkea peruukki.
Koska peruukissa on kahta eri sävyä, piti myös pohjaperuukkiin ommella sekaan siitä tuhotusta peruukista kuituja.

Eikö nää ikinä lopu

Tein myös pohjaperuukkiin pienen ponnarin, johon klipsi kiinnitetään oikeasti kiinniolevan ponnarin efektin saamiseksi. En tykkää yhtään siitä, kun lyhyen peruukkiin vain laitetaan se klipsi ja siinä se sitten törröttää, edestä saattaa näyttää kivalta mutta takaa vähän hassulta.

Söpöin osa cossia

Vaatteiden osalta oli kyllä aikamoinen raitahelvetti. Aiemmissa cosseissa ei ole vastaavaa määrää sellaisia raitoja, joita on järkevämpää ommella kiinni tosiiinsa kuin maalata kankaaseen. Tulipahan nyt tätäkin treenattua...

Takin hihoja vääntämässä

Hame

Se näyttää jo joltain

Koska keltaisessa paidassa olevaa vihreää tekstiä varten sopivaa kangasta ei vain löytynyt mistään, painelin UFFiin katsomaan ja sieltä löytyi ihan jäätävän ruma lasten urheilupaita, jossa oli juuri sopivan verran kangasta niin, ettei sitä ainakaan jää yli.
Pähkäilin jonkun aikaa, mitä ihmettä paidassa edes lukee koska takki on osittain tekstin päällä. Koska sillä ei loppujen lopuksi ole edes merkitystä kun koko sana/lause mikä luie ei edes tarkoita mitään, pääin että siinä lukekoon NOV LA!.

Onneksi tän sai silputa

Ruma tuli mutta kelvatkoon

!!!!!

Tältä se näyttää päällä

Puku on siitä hyvä, että se on erittäin mukava (kaikki kankaat trikoota) ja herättää helposti huomiota väriensä takia (auttoi mammailussa Yukissa, kisaajat tunnistivat heti) ja on vielä lempihahmoni joten cossin pukeminen herättää heti fiiliksiä.

Nenäliinat, Strepsils ja Yukicon

Otsikosta voi päätellä, millaisessa kunnossa olin Yukiconissa.

Oma conini alkoi jo perjantaina kasauksen merkeissä, jonne juoksin töistä suoraan samalla napsien niitä Strepsilsejä alkanutta yskää vastaan toivoen, että se olisi ohi jo samana iltana. Spoiler warning: ei mennyt ohi, yöllä nousi kuume ja yskän lisäksi nenä alkoi myös vaatimaan huomiota. En näiden takia saanut yöllä oikeastaan edes unta, joten lauantai lähti käyntiin parin tunnin yöunilla.

Cossi niskaan ja nokka kohti Kokoustamoa. Aamupäivä meni ohitse ihan silmänräpäyksessä, kun hoidin juoksevia asioita ja kisaajia tuli ja piti tunnistaa jokainen jotta osasiin ohjata heidät oikeassa järjestyksessä tuomarointiin. Itse tuomarointi oli yllättävän raskas,  toisaalta tuijotin kännykän kelloa noin kahden tunnin ajan ja metsästin kisaajia eli aivoni olivat jatkuvasti skarppina koko tämän ajan mahdollisten muutosten ja ties minkä takia. Tuli ommeltua myös parit saumat kisaajille samalla kun cossi oli heidän päällään mikä oli aika kuumottavaa kun en tiennyt oliko kädenjälkeni sopivan siistiä heidän mittapuullaan. Muiden cossien pukemisessa hauskinta on kyllä nähdä, miten paljon erilaisia tekniikoita ihmiset oikein keksivät että puvut pysyvät päällä.

Oman cossini olin laittanut ihan siitä syystä, että se on niin mukava ja helppo liikkua se päällä. Tosin paikan päällä kuulin niin muilta mammoilta kuin kisaajiltakin, että mut on niin helppo bongata väkijoukosta kun on niin selkeät värit, joten taidan laittaa tämän toistekin mammailupäivään.

Kipeälle teetä greenissä

Ruokatauon aikana kävin Fazerin ravintolassa ja koska Yukin aikaan Messukeskusessa oli myös venemessut, ravintola oli täynnä näitä messuilijoita ja joku porukka tuli samaan pöytään istumaan mun kanssa ja alkoi kyselemään että hehheh mitäs teillä on meneillään kun on niin paljon hassuja peruukkeja täällä ravintolassakin. "Me ollaanki sitten aika samanlaisia kun me messuilijat ollaan myös aika outoa porukkaa :D" vastasi yksi heistä ja pyöräytin silmät varmaan takaraivoon asti. Siinä tilanteessa halusin vain äkkiä saada jotain syödyksi kun ei koko päivänä ollut syönyt kiireen takia oikein mitään.

Ennen kisoja ei ollut sinällään mitään ohjelmaa, pidimme lavaesittelyt ja autoin kisaajia pukujen kuin jännityksenkin kanssa. Kisojen aikana ohjeistin kisaajia lavalle oikeaan aikaan ja pääsin hengähtämään väliaikaesityksen aikana ensimmäistä kertaa kunnolla päivän aikana. Olin myös jakamassa palkintoja (ensimmäistä kertaa!) ja kuumottelin sitä, kiikutanko varmasti oikeat pystit tuomareille oikeaan aikaan. Lavalla ollessa tuntui kuin olisin vain haahuillut edestakaisin ja vähän nauratti Photoshoot-kisan yleisöpalkinnon matka, kun ensiksi vien sen tuomarille ja kun kukaan ei ollut vastaanottamassa sitä, tuomari toi sen takaisin pöydälle. Jos olisin ollut vähän skarpimpi, olisin voinut itse hakea sen myös takaisin mutta nyt patsastelin vain hassun näköisenä vieressä. Onneksi kukaan ei kiinnittänyt asiaan mitään huomiota.

Yleisesti ottaen kisat menivät varmasti parhaiten Yukiconeista tähän mennessä, mitään dramaattista ei tapahtunut paria pikku juttua lukuunottamatta jotka yleisö (ja me mammat) oli unohtanut viimeistään palkintojenjaon jälkeen. 

Mammat <3 paitsi Emmi joka ei ehtinyt kuvaan :(

Olimme varanneet kisojen jälkeen ajan meidonkahvilaan ja tämä oli itselleni ensimmäinen kerta meidokahvilassa, joten jännittii vähän mitä sieltä oikein tulee. Sattumalta kaverini olikin viihdyttämässä porukkaamme ja toi hyviä ruokia ja juomia.

Sairaan hyvä jätskiannos

Eipä siinä oikein muuta kuin kotiin meno, flunssani oli vienyt kaikki mehut ja seuraavana päivänä päätin olla menemättä ja sairastella kotona rauhassa. Olisin olotilan puolesta voinut mennä, mutta ajattelin kanssaconittajia jotka olisivat saaneet tautini ja levittänyt sen sitten vielä muuallekin. Vaikka vähän jäi harmittamaan etten päässyt siivoamaan conin jälkeen paikkoja, joita olin itse käyttänyt sekä tietenkään "olemaan conissa" kun lauantai meni puhtaasti töissä backstagella. Onneksi noita coneja tulee ja menee, joten ehdin näkemään kavereita/ulkoiluttamaan cosseja yms muulloinkin.

Frostihommat

Desucon Frostibite tuli ja meni ja arkeen on palattu 3kk cossirupeaman jälkeen ennen Frostia. Majoituin ensi kertaa hotellissa Desun aikaan ja olin myös siviileissä conissa ekaa kertaa sitten 2011 Animeconin. Perjantaisin moni muukin on ilman cossia, joten ei tuntunut niin oudolta kun peruukkikin oli päässä.

Matka kohti Lahtea peruukkipää sylissä

Perjantai oli aika lailla perus hengauspäivä, tsiigattiin avajaiset ja #tatakaishow oli parasta mitä missään avajaisissa on nähty ja päätös päättäjäisiin menosta lyötiin lukkoon saman tien. Ei voinut kuin ihailla miten näyttelijät paiskoivat itseään maahan, kun esittivät saavansa turpiin vastustajalta ja tekivät ties mitä kärrynpyöriä peruukin päässä ilman, että kenenkään asu meni ihan hajalle. Vatsaan sattui kaikki nauraminen ja ~10min show oli niin täynnä erilaisia käänteitä että näin katsojanakin meinasi ihan hengästyä.

Perjantain paras paita

Loppuilta tuli hölistyä parin kaverin kanssa ja Desuloungekin jäi käymättä kun huomattiin että kello on jo vaikka mitä ja ollaan vain puhuttu saman pöydän äärellä monta tuntia. Matka kohti hotellia ja lauantain cossin viime hetken siistimistä oli enää tiedossa perjantain osalta.

Tällaisten peilien edessä kelpaa meikata

Illalla siistin lauantain cossia valmiiksi ja laastaroin varpaat kenkien käyttöä varten. Kengät ovat tosiaan isovarpaan ja sen viereisen varpaan verran liian lyhyet joten varpaani ovat ties millä sykkyrällä siellä sisällä noilla kävellessä.

Kertoo jotain cossikenkien mukavuudesta ku vaatii tällasen varustelun etukäteen

Valmiina Sibbelle

Lauantai alkoi kiireettömästi, mikä ei ole läheskään aina mahdollista kun en ole saanut cosseja valmiiksi edes edellisenä iltana, Muistelen edelleen kauhulla 2015 Desuconia, jossa valvoin perjantaina klo 3 asti, nukuin 3h ja jatkoin aamulla eli samana päivänä kun puin kys. cossin päälle coniin.

Aamupäivällä ei ollut varsinaisesti ohjelmia muuta kuin cossikisan paikkalippujen jonotus, joten hengasimme porukassa taas lisää ja lepuutin tappokenkien aiheuttamaa kärsimystä jaloissani vähän väliä ties missä. Olen aika huono käymään coneissa ohjelmissa varsinkin, jos tiedän että ohjelmat tulevat myöhemmin katsottavaksi nettiin. Pyrin kuitekin käymään pääsalin ohjelmien lisäksi ainakin yhdellä luennolla jos kiinnostavia ohjelmia vaan löytyy ja tällä kertaa lauantailta löytyikin sellainen.

Hootin ja Huilaileen Anime hiuksissa, hiukset animessa oli aika lailla sellaista settiä, jota odotin kyseisiltä puhujilta varsinkin heidän viime Frostbiten Viitat animessa, anime viitoissa -luentonsa jälkeen, eli vakavaa pohdintaa ja läppä äskdee-tasoa iloisesti sekaisin. En saanut luennosta varsinaisesti uutta tietoa, sillä animeiden hiusjuttuja on tullut mietittyä omastakin takaa ja aika samanlaisiin pohdintoihin olin päätynyt itsekin mm. oikean elämän hiustrendien näkymisestä aikansa animessa. Viihdyin kuitenkin ohjelman parissa karismaattisten puhujien ansiosta ja odotan mielenkiinnolla mahdollisia tulevia ohjelmia heiltä. Plussaa oli tänä vuonna Desuconin puolesta Puusepässä uusi iso screen salin ikkunanpuolisessa reunassa, jonka lähellä satuin istumaan ja näin slidet kuvineen ilman yhtään silmin siristelyä.

Luennon jälkeen suunnitelmissa oli lauantain osalta enää cossikisa. Aika lailla perus settiä mitä suomalaisilta arvokisoilta osaa odottaa, nättejä ja hyvin tehtyjä pukuja mutta esitykset ei niinkään -muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Esitykset eivät varsinaisesti olleet huonoja, mutta monesta tuntui puuttuvan jotain, jonka takia ne vaikuttivat latteilta tai epäselviltä. Yksilösarjassa esityksen dramaturgiaan vaikuttaa tietenkin aikaraja, yhden hahmon show on muutenkin hankala pitää mielenkiintoisena ja hankaluutta lisää erittäin lyhyt esitysaika. Tykkäsin tosi paljon siitä, miten väliaikashow ei ollut vain tanssiesitys vaan sen ympärille oli rakennettu jotain juontakin.

Kisan jälkeen poistuimme takaisin hotelliin koska jalkani olivat poistuneet jo ajat sitten pois pelistä eikä ollut sen ihmeempää tekemistäkään enää conissa.

Terveellinen iltapala

Sunnuntai alkoi aika lailla samoissa merkeissä kuin edellinen päivä, paitsi ulos kirjautuessa respa halusi ottaa musta kuvan hotellin fb-sivuille kun näytän niin hienolta täydessä cossitällingissä. Kieltäydyin jo ihan siitä syystä, että cossin päällä oli talvitakki ja koitin epätoivoisesti tasapainotella peruukkipään ja monen laukun kanssa kahden käsin voimin enkä edes tiennyt, mihin sävyyn kuva olisi julkaistu. En halua naamaani julkaistavan "nää jännät animetyypit nukku myös meidän hotellissa!!"-kuvatekstin alla.

Luvassa oli paricossausta Teepannun kanssa kisacossien merkeissä. Tuskailtiin kumpikin sitä, miten teimme puvut sillä oletuksella ettei muut kuin tuomaristo tule näkemään niitä läheltä eikä Traconin jälkeen ollut aikaa korjata kuin rikki menneitä osia. Monet tulivat kuitenkin kehumaan asuja ja esitystä, joten ehkä ne eivät olleetkaan niin kamalan näköisiä.

Laitoin sunnuntaille uudet tekoripset, jotka olivat niin jäykät etteivät tahtoneet oikein pysyä silmissäni ja lopulta revinkin ne kokonaan irti, mikä johti kylmään ja märkään seikkailuun parkkipaikalle. Kajaali oli jäänyt meikkipussiin, joka taas oli autossa ja rajaukset olivat menneet ihan hassusti tekoripsien pois ottamisen takia eikä takkiakaan viitsinyt niin lyhyen matkan takia hakea narikasta. Nyt ainakin tiedän, että tuntuu inhottavalta kun jalka, jonka päällä on vain ballerina uppoaa hankeen. Olisin ehkä pärjännyt ilmankin tätä kokemusta, mutta tapahtuma ainakin naurattaa jälkikäteen mietittynä.

Päivän ohjelma oli hengailua ja päättäjäiset. Harmittaa vähän, että Shirayuki jonka asu on rykäisty kasaan noin kolmessa viikossa veti enemmän kuvaajia puolelleen kuin lauantain Polka. jota olin tehnyt non stoppina 3kk ennen Frostia. Lauantain cossia kukaan ei kyllä varmaan edes tunnistanut, kun kyseessä on suht tuntematon peli ja hahmon vielä tuntemattomampi alternative asu.

#tatakaishow jatkui taas päättäjäisissä. Tempo oli vähän hitaampi avajaisiin verrattuna ja jotkut tappelut olivat hitusen liian pitkiä, mutta muuten taso oli taas loistava. Klooni-Narutot olivat paras asia ja Luffyn sukkahousu(?)käsi demonstroimassa käden venyvyyttä oli vain nerokas. Lisää tällaista avajaisiin tai ihan minne vain, menisin ehdottomasti vaikka muu ohjelma ei kiinnostaisi.

Sellainen oli Frosti. Yukiconissa jatkuu taas ja tällä kertaa mammahommissa.

Muistelmat 2017 edition

Vuosi alkaa taas olemaan lopuillaan ja tässä kohtaa voisi vilkaista taaksepäin ja tarkastella vuotta 2017 kokonaisuudessaan.

Sanoin viime vuoden kokoamispostauksessa, että haluan tehdä vielä enemmän kaikenlaista conien kulisseissa eli mammailua nyt ainakin ja tämä ainakin toteutui, sillä tänä vuonna tuntui että olin jokaisessa conissa jonain muuna kuin kävijänä. Selasin blogia läpi ja huomasin, että olin yhteensä 7 conissa ja vain yhdessä kävijänä (lasken tässä tapauksessa myös kisaamisen joksikin muuksi kuin kävijänä olemiseksi) ja haave näköjään tuli sitten toteutettua: kisasin 3 kertaa, pidin luennon, olin tuomarina ja cosplaymammana. Ensi vuodesta en ihan vielä osaa sanoa muuta kuin että ainakin mammana tulee oltua taas.

kuva @ madunjau

Sain aikaan neljä uutta pukua, joista kisasin kahdella. Aika tavallinen määrä, sillä aiempinakin vuosina olen tehnyt noin 3-6 pukua vuodessa. Tänä vuonna ei tullut oikein tehtyä mitään suurempaa ja monimutkaisempaa pukua, Shirayuki oli vähän sen tyylinen mutta ei itse puvun vaan vaatteidenvaihtosysteemin takia. Toki tämäntyylinen projekti oli myös tosi hauskaa työstää, sillä se vaati ihan erilaista lähestymistapaa kuin cossit yleensä.

2017 cossit

Merkittävin juttu tänä vuonna oli totta kai Traconin esityskisan voitto, joka tuntuu vieläkin hassulta käsittää kun ei ole tullut sijoituttua missään aiemmassa kisassa. Sopivasti sattuikin oman viidennen cosplayvuoden kunniaksi ja vielä Traconissa, jossa kisasin ensimmäistä kertaa vuonna 2013.

kuva @ Timo Virtanen

Lupaus photoshoottien hoitamisesta pois päiväjärjestyksestä ei tullut mitään, sain sentään kahta cossia kuvattua vaikka kummastakaan en itse asiassa ole julkaissut mitään kuvia. Kesä meni töissä ja esitystä tehdessä ja ainoina vapaina hetkinä sää oli kamala tai kuvaajaa ei ollut saatavilla. Ensi vuonna en näillä näkymin ole menossa ainakaan esityskisaan, joten saa nähdä tuleeko cosseja kuvattua. Tosin Traconin kisajutuista tuli puhetta Teepannun kanssa vasta helmikuussa, joten en tosiaan ole varma mitä tulen sitten oikeasti tekemään.

Loppuun vielä yksi niistä muutamasta onnistuneesta photoshoot-kuvista:

Ja taas uusi Haruka

Elikkäs joo, kuudes Haruka Nanami tulilla ja päätin sillä kisatakin Frostissa. Tätä versiota oli ollut tarkotus pukuilla vaikka kuinka monta vuotta sitten ja viimeinkin asu näki päivänvalon päälläni.

Tämä oli taas näitä cosseja, joissa reffikuvia on tasan yksi ja pitää vain pähkäillä että mikä ihme mikäkin asia on kun ei pysty katsomaan pukua mistään muusta kulmasta. Päätin ainakin heti aluksi, että kaikki materiaalit tulisivat olemaan kiiltäviä koska kuvassa hihat ja jalat kiiltävät enkä jaksanut pohtia taiteilijan vapauksia valotuksen ja varjostamisen suhteen. Haluan entistä enemmän panostaa hahmo- ja sarjauskollisiin materiaaleihin cosseja tehdessä sillä haluan asuni näyttävän tulleen suoraan lähdeteoksesta enkä pelkästään roolipuvulta mitä se periaatteessa vain on.

Mekkokangasta oli ihan mahdoton löytää mistään. Sävy on jotain väliltä lila-musta ja kiillon pitäisi olla hienon näköistä eikä tasoa Eurokankaan halpissatiini. Päädyin lopulta mystiseen liehuvaan mustaan satiinintapaiseen kankaaseen, joka kiilsi tarpeeksi mutta ei mauttoman paljon.

Mietin myös todella pitkään sitä, onko kaulan peittävä alue valkoista kangasta vai onko kaulassa pelkkä kaulus ja sen ja mekon välissä näkyisi kaistale ihoa. Harukan iho on niin vaalea, että tämä voisi olla hyvin mahdollista mutta päätin tehdä yhtenäisen kauluksen ihan jo siksi, että mekko pysyy ylhäällä eikä tule paljastettua tätä rintakehän varustusta koko kansalle.

Paljon röyhelöä

Vyön ja kravatin tein taftista ja paksusta satiinista kiiltävyyden takia. Näin jälkikäteen ajateltuna en olisi varmaan käyttänyt taftia, ellei sitä olisi jäänyt kauheaa määrää Kirarista. Vaikka on jees että käytän turhat kankaat pois varastosta, en haluaisi ns. pakottaa joitakin materiaaleja cosseihin vaan siksi kun niitä nyt kerta valmiiksi on.

Kravatti ei ole oikeasti solmittu vaan päällä on pala kangasta ihan siksi, että en a. osaa solmia kravattia nätisti ja b. nyt kravatti näyttää kokoajan siltä miltä pitää eikä tarvitse jännittää jokaisella solmimiskerralla että miltähän tämä näyttää tällä kertaa.

Suuri murheenkryyni oli Harukan sukat. En millään osannut päättää, onko kaikki näkyvillä olevat kaitaleet vain kaitaleita vai sukkia, joiden varsi vain näkyy. Menin vaikeimman kautta ja tein jokaisesta sukan jonka takia jalat tuntuvat olevan aina kipsissä kun on niin monta kerrosta kangasta päällekäin.

Hienoin sukka jonka omistan

Sukkia varten löysin järkyttävää sinistä trikoota, joka kiilsi jännästi ja jousti tarpeeksi paljon. Punaista sukkaparia varten jouduin käyttämään jotain kiiltävää trikoota, jossa oli vanuvuoritus kun sitä järkyttävää sinistä kangasta ei löytynyt muun värisenä.

Vyön soljen tein worblasta, jonka sprayasin hopeamaalilla.

Soljesta on vain yksi kuva :( 

Pikkusiskolla sattui olemaan sopivan malliset kengät, joista irrotin nauhat ja tein satiinikankaasta omat tilalle. En millään tahtonut keksiä, millä päättelisin narujen päät joten poltin ne sytkärillä kun mikään muukaan vaihtoehto ei tuntunut toimivalta.

Tsädääm valmis
kuva @ wexar

Making of vaatteidenvaihto

Ajattelin avata Traconissa nähdyn esityskisassa olleen mekonvaihtotempun mekaniikkaa ja kaikkia sen välivaiheita. Lätkäisen tähän samalla wip-kuvia kummastakin cossista vaikka ne eivät varsinaisesti itse vaatteidenvaihtoon liitykään.

Aivan aluksi lähdimme Teepannun kanssa liikkeelle siitä, että valitsemamme biisin aikana on vaatteidenvaihto joka oli pakko saada myös omaan esitykseemme. Päätimme heti ensi alkuun, että vaihto tulee tapahtumaan yleisön edessä eikä esim. sermin takana tai vastaavalla tavalla piilossa kuten yleisesti on tapana. Näytin Teepannulle mm. tämän ja tämän esityksen, joissa kummassakin vaatteidenvaihto oli sellainen, jota halusin omassa esityksessämme lähteä tavoittelemaan.

Vitsit mitkä muokkaustaidot

Kokeilimme aluksi WCS 2013-finaalin USA-tiimin temppua eli mekko olisi kosotunut useammasta kerroksesta jotka paljastuvat kun lähden pyörimään. Narujen ja pyörimissuunnan kanssa sählääminen sai meidät lopulta miettimään muita ratkaisuja, sillä vaatteidenvaihtoon oli tosiaan aikaa vain noin 5 sekuntia. Katsoimme laittoman paljon quick change- videoita ja koitimme oppia niistä jotain kikkoja, mutta päätimme, että taikatemput ovat ehkä turhan hardcorea kahdelle täysin aloittelijalle vaatteidenvaihtotemppujen suhteen. Olimme jo melkein valmiit luovuttamaan koko esityksen suhteen, sillä mekonvaihto on se huippukohta ja ilman sitä esitys tuntuisi aika lattealta. Löysin onneksi tämän esityksen sattumalta ja jonkin aikaa pohdittuamme keksimme tekniikan, joka toimisi ja näyttäisi vielä hyvältä.

Mekko irrallaan

Jutun juju on miehustassa olevat lenkit ja läpinäkyvästä worblasta tehty kepukka, joka pujotellaan lenkkien lävitse. Kuvassa oleva pinkki nauha ei ole tarpeellinen, auttoi vain löytämään sen helpommin koska kepukan pää piilotetaan helman alle enkä kesken esityksen voi alkaa tonkimaan sitä, joten pelkän tuntoaistin varassa mentiin. Traconin puolesta laittoivat keltaista pimeässä hohtavaa tepippiä, jotta kepukan löysi vielä esityksen jälkeenkin.

Kepukka

Läpinäkyvä worbla on sileytensä puolesta täydellinen ja worblan kovuus auttaa pitämään miehustan kummatkin puolet toisissaan kiinni ja asu näyttää ryhdikkäältä myös silloin, kun alla on se toinen mekko joka väkisinkin saa kantajansa näyttämään turvonneelta ja just siltä, että kohta vaihtuu vaatteet.
Keksittyämme "lenkkitekniikan", kokeilimme pitää asua kasassa satiininnauhalla mutta eihän siitä mitään tullut kun nauha alkoi purkautumaan lenkeistä. Kokeilin mustaa worblaa sen kovuuden vuoksi, mutta tavallisen worblan pinta on sen verran karheaa että se ottaa kiinni kankaasta tehtyihin lenkkeihin eli kepukka ei liiku sitten mihinkään paikaltaan. Satuin omistamaan sitten tuota läpinäkyvää versiota ja vaikka tuo ensimmäinen versio eli kuvassa oleva on kärsinyt paljon, se toimii yhtä hyvin kuin alussa. Pienet ilmakuplat eivät vaikuttaneet liikkuvuuteen, vaikka ikävästi rätisivät ja poksuivat kun kepukkaa pujiteltiin lenkkien läpi välillä aika väkivaltaisestikin.

Lenkit ja kepukka

Siellä se on piilossa

Tämä systeemi kuitenkin vain avaa puvun, eli mekko ei lähde valumaan itsekseen pois päältä vaan se pitää vetää erikseen. Shirayukin lyhyessä punaisessa mekossa on mystinen kermanvärinen koriste, joka menee koko mekon ympäri. Keksimme, että siitä vetämällä Teepannu saa kiskottua mekon pois päältä samalla kun vetää kepukan ensiksi ulos.

Miten siistiä jälkeä

Tarranauha

Jos joku ihmetteli, miksi cossin hihat näyttivät niin oudoilta niin syy siihen on se, että jätin hihasauman kokonaan auki helpottamaan poisottamista. Jos hiha olisi ommeltu kiinni, käteni olisi ottanut siitä vastaan eikö vaihto olisi ollut niin smooth kuin halusimme.

Vihreä mekko on tosiaan koko ajan punaisen alla. Päätin jo heti aluksi, että vihreän eli pitkän mekon helma koostuu kahdesta eri kankaasta ihan jo siitä syystä, että mekoissa on erisävyiset helmat. Ylempi kermanvärinen kerros on sifonkia ja sen saa helposti taiteltua kasaan punaisen mekon alle ilman, että näytän turvonneelta. Sifonki luo myös kivan efektin vaatteidenvaihdon yhteydessä, sillä se laskeutuu nätisti eikä siihen jää kauhen näkyviä ryppyjä, sillä ne rypyt kuitenkin tulevat kun kangas on niin tiiviisti kasassa useamman tunnin ajan. Alla oleva valkoinen helma laskeutuu niin nopeasti maahan asti, että sifongin laskeutuminen lisää vaatteidenvaihton näyttävyyttä.

Kaksi kerrosta ja tosi ryppyinen helma

Valkoinen alla oleva helma on taiteltu vain lyhyemmäksi ja tungettu vihreän "takin" laahuksen ja sifonkin kanssa punaisen mekon alle. Ainoa ratkaisematon ongelma oli se, että valkoinen helma tykkäsi laskeutua ennen aikojaan vaikka punainen mekko oli niin kireänä kuin mahdollista. Kaikki muu oli taiteltu selkääni, joten ne pysyivät siellä hyvin mutta valkoisen helman piilossa oleva osa on vain lantioni kohdalla, jossa punainen mekko jo vähän leveneekin eikä samanlaista painetta synny kuten yläosan kohdalla, että kangas pysyisi varmuudella siellä tipahtamatta.

Valkoinen helma lähti valumaan esityksen alkaessa

Siinä taisikin olla nyt jotenkin selitettynä ideamme, toivottavasti siitä sai jotain selvää. Loppukevennyksenä wip-kuvia vihreän mekon työstöstä.

Fashion statement ja worblaosat saatu muotoonsa

Yksi jännimmistä jutuista ihan ompelunäkökulmasta oli Shirayukin vihreän mekon hihat. Edestä menee jokin aivan käsittämätön halkio ja hihaan tulee myös laskoksia. Monen ja monen kokeilun jälkeen tulin siihen tulokseen, että nyt ollaan oikeilla jälkillä ja lopulta hihan kaava näytti tältä:

Hihassa ei ole siis saumaa samassa kohdassa kuin 99% hihoista on vaan hiha kiinnittyy edestä.

Aika lähelle päästiin

Pohdin myös pitkään, kuinka suotavaa on käyttää kankaan väärää puolta oikeana puolena varsinkin kun kyseessä oli satiini, eli oikea puoli kiilsi kuin Naantalin aurinko ja vastapesty ikkuna jne eli näytti karsealta enkä ymmärrä miksi kukaan haluaisi käyttää sitä oikeasti yhtään missään. Vuorikankaat ovat usein kuitenkin melko kiiltäviä, joten kankaan kiiltävyys joka näkyy mm. hihassa ei häirinnyt kuin mietin asiaa siltä kannalta. Kyseessä ei ollut kuitenkaan Eurokankaan se perus halpa satiini, jonka väärä puoli kiiltää myös vähäsen vaan jokin toinen hieman hintavampi tapaus joka näytti väärältä puolelta perus puuvillalta.

Worblan ja helmien maalaamista

Lisää helmiä

Woah se on valmis!!1

Eipä tässä kaiketi muuta, toivottavasti tästä nyt joku tajusi jotain ja sai ehkä jotain irti :D Tarvittaessa saa tietenkin myös kysellä lisää ja voin koittaa ottaa ehkä informatiivisempia kuvia ja selittää tarkemmin.