10 vuotta cosplayta

Uskomatonta, että olen nyt tässä pisteessä! 10 vuotta on pitkä aika, erityisesti näin alle 25-vuotiaana kun saman harrastuksen kanssa on kasvanut läpi peruskoulun korkeakouluun asti ja osittain myös työelämään. En missään vaiheessa tosin myöskään ajatellut, että lopettaisin tämän harrastuksen, sen verran pitkään on tullut kuitenkin kulutettua animeen ja populaarikulttuuriin liittyviä asioita että cosplay on ollut vain luontaista jatkumoa kiinnostuksen kohteille.

Hauskaa että olen jaksanut myös jatkaa blogin ylläpitoa tänne asti ja dokumentoinut viimeiset 5 vuotta matkaani cosplayn äärellä. Vanhimpia postauksia lukiessa iskee pieniä myötiksiä aww-fiiliksen lisäksi, mutta niihin on kuitenkin mukava palata ja fiilistellä aiemmin koettuja hetkiä niin coneissa kuin wip-postausten muodossa. Erityisesti kuvanlaatu vanhimmissa postauksissa vuosilta 2015-2017 ovat mielenkiintoisia, sillä sain ensimmäisen älypuhelimeni vasta 2017 loppuvuonna ja sitä ennen kuvat on otettu vanhempien tabletilla sekä järkkärillä. 

Siitä olen myös kiitollinen, että tosi monesta cossistani on olemassa tosi paljon erilaisia kuvia, kun oon pitkäjänteisesti halunnut about jokaisesta cossista kunnon photoshootin. Monia hetkiä en olisi edes muistanut noita kuvakansioita penkoessani, ellei niistä olisi ihan ehtaa kuvatodistetta olemassa. Blogin aloittamisen jälkeen niitä wip-kuvia on tullut otettua myös olan takaa, joita on mukava ihmetellä myös näin jälkikäteen. 

Omat lempicossini joka vuodelta 2012 alkaen tähän vuoteen!

Kymmenessä vuodessa on ehtinyt tapahtua paljon ja reflektoin usein nuorempana tehtyjä valintoja näin vanhemmalla iällä, kun näkökulmia ja taitoa on kerääntynyt vuosien varrella. Tässä postauksessa tulen käsittelemään ja kertomaan näistä valinnoista, eli pitkä muistelupostaus tiedossa!

Kymmennen cosplayvuoden kunniaksi kerron 5 asiaa, jotka tahtoisin sanoa vasta cosplayn aloittaneelle itselleni:

1. Älä sokeasti mene sen mukaan, mitä muut sanovat

ämä on melkoinen klisee, mutta pohjustan vähän: aloin seuraamaan cosplayblogeja vuoden 2013 tietämillä, eli melkeinpä heti harrastuksen alussa (2012 kesädesussa oli cosplaydebyyttini). Nuorena harrastajana sekä ihmisenä oikein imin itseeni Coolien ja Kokeneiden cossaajien mietteitä niin skeneä kohahduttavista puheenaiheista kuin cosplaysta itsestään; mitä materiaaleja kannatti suosia ja mitä välttää, miksi jokaisen itseäänkunnioittavan cossaajan tulisi tehdä asiat tavalla X eikä Y jne. 

Esimerkiksi sellaista puhetta oli joltain suunnilta, että perus puuvillan käyttö cosseissa on noloa ja miksei cossaajat tajua käyttää muita materiaaleja. Koska en teininä oikein tiennyt mitään eri materiaaleista, oli tämän seurauksena puuvillan tilalla puvuissani hetkellisesti mm. trikoota, samettia ja sifonkia. Nämä kaikki ovat oikein hyviä materiaaleja, mutta ei ihan sopivia niihin pukuihin, joihin niitä käytin. Harmittaa jälkikäteen katsoa ihan alkupään pukuja, kun olen hiihtänyt ties missä samettihousuissa ja trikoomekoissa menemään osaamatta edes käsitellä kyseisiä materiaaleja, ja tämä vain siksi että jotkut netissä sanoi että puuvillaa ei muka saisi käyttää. Kai sitä tuli ajateltua, että muut cossaajat tuomitsee ne omat puuvillapuvut jossain conissa, jos en nyt vaihda äkkiä johonkin toiseen materiaaliin :D 

Rita-cossi on tehty lähes kokonaan trikoosta, vaikka jokin muu materiaali olisi ollut 100x parempi

Vaikka koen oppineeni hurjasti näiden blogien avulla eri tekniikoita ja tapoja tehdä cosseja, otin turhan kirjaimellisesti erilaiset vinkit ja muut jotka olivat kohdennettu kenties jo vähän kokeneemmille pukuilijoille tai sanojalle itselleen. Monet blogit olivat muutenkin vain väylä näyttää yhden ihmisen tapaa harrastaa ja tehdä asioita, eikä tarkoituksena ollut välttämättä edes olla mikään ohjenuora kaikille muillekin. 

2. Opettele perusteet, sitten vasta soveltaminen

Oma ompelutaustani on tosiaan sellainen, että en ennen cosplayharrastusta ollut ommellut juuri mitään koulun käsityötuntien ulkopuolella, enkä tykännyt siitä yhtään. Perheessäni ei myöskään ollut ompelutaitoisia tyyppejä, joten olin aika pitkälti omillani harrastuksen alussa. Ensimmäinen itseommeltu vaatteeni olikin housut, mietin edelleen että mitä hittoa oikein ajattelin kun olisin voinut tehdä vaikka t-paidan tai hameen. Muistan vieläkin kun ihmettelin äidin kanssa housupalojen ompelujärjestystä ja taisin ommella kappaleet jollain tasolla vielä väärin päin. En myöskään seurannut mitään ohjeita :D 

Blogipostauksen saanut Kirari esim. oli näin jälkikäteen ajateltuna liian haastava silloiselle taitotasolle

Samanlainen asenne jatkui myös cossien kanssa, kun ihan liian haastavat puvut päätyivät cossilistalle ja lopputulos olikin vähän sen näköinen että perusteet ei ole ihan kunnossa. Vaikka arvostan sitä että rohkeasti ja ennakkoluulottomasti hyppäsin kohti haasteita, olisi perusteiden opettelulla vältytty turhalta rahanmenolta sekä raivareilta kun cossinteko ei sujukaan odotusten mukaisesti.


3. Tee ensin proto

Vähän liittyen edelliseen pointtiin, olisi hyvä jos olisin tajunnut protojen teon tärkeyden jo aiemmin. Mielestäni näin jopa aikoinaan blogeissa kun tyypit postailivat hassuista kankaista tehtyä protoja, mutta en jotenkin tajunnut että pystyisin tekemään sellaisia itse. Tai sitten en vain jaksanut. Meillä kotona oli vieläpä melkoinen kasa vanhoja lakanoita, joten erillisiä protomateriaaleja ei olisi edes tarvinnut ostaa. Ehkä tämä liittyy myös siihen puuvillakammoon cosplaypuvuissa, tai siihen kun lakanakankaasta tehtyjä cosseja muisteltiin blogipostauksissa kauhulla. 

En ollut aiemmin tehnyt haalaria, joten Kyokon kohdalla luonnollisesti lähdin leikkaamaan kaavoja suoraan oikeasta kankaasta ilman protovaihetta

4. Tutustu omaan vartalotyyppiin

Vasta näin vaatetusalan opintojen aikana olen sisäistänyt oman vartalotyyppini sekä tyypilliset kaavamuutokset siihen liittyen, kun lähdetään muokkaamaan valmiskaavoja. Tosi monet cossit ovat näyttääneet hassuilta kun en ole osannut sijoittaa väärässä paikassa olevaa väljyyttä oikeaan kohtaan ja todennut vain olevani laihdutuksen tarpeessa kun puku kiristääkin jostain kohtaa. Vartalotyypin tiedostaminen ja sen mukaan toimiminen kaavoituksessa olisi auttanut myös silloisen kamppailemisen oman kehonkuvan kanssa. 

Tässä Harukassa olisi pitänyt olla paaaaaljon enemmän tilaa rinnan kohdalla.......

5. Tutki, miten vaatteet oikeasti toimivat

Vaikka animessa hahmoilla saattaa olla mitä ihmeellisimpiä viritelmiä päällään, todella monet vaatteet niissäkin perustuvat kuitenkin oikeisiin vaatteisiin ja saaneet inspiraatiota jostain oikean elämän puvusta, esimerkiksi koulupuvut ja historiallisissa sarjoissa olevat mekot. Nuorempana tuli seurattua suoraan sitä 2D-kuvaa ja sen takia monet puvut näyttivätkin "lättänältä", kun en hahmottanut että vastaava oikean elämän vaate koostuukin useammasta eri kerroksesta, jotka animessa näkyvät vain jonain yhtenä viivana. 

Kanon-cossissa ei ollut mitään vuorikankaita tms, vaikka sellaiset olisivat tuoneet autenttisuutta ja ryhdikkyyttä

Toki sekin on vain yksi tapa tehdä pukuja, jokainen tekee kuitenkin oman päätöksensä sen suhteen haluaako cossinsa olevan enemmän "kuin oikeassa elämässä" vai tekeekö täsmälleen niin kuin reffikuva näyttää. Se onkin parasta cosplayssa, kun jokainen saa harrastaa juuri sillä tavalla mikä itselle sopii! Näin vanhemmalla iällä olen tosin itse hyvin vahvasti mennyt siihen suuntaan, että tahdon pukuni muistuttavan mahdollisimman paljon vastaavaa oikeassa elämässä olevaa vaatetta, koska se tuo pukuun kivaa elävyyttä eikä näytä niin paljoa vain roolivaatteelta.
Tahdon puvussani olla kyseinen hahmo, en vain minä itse hahmon vastaava asu päällä ja samaan pyrin myös silloin nuorempana, jonka takia tietynlainen elävyys vaatekerrosten välillä olisi tuonut entistä enemmän sen fiiliksen, mitä hain jo silloin.

Siinä olivatkin kaikki mielen päällä olleet asiat! Toki näin jälkikäteen voi aina jälkiviisaana todeta, että miten olisi tai ei olisi kannattanut tehdä. Sitä tulee toki myös toimittua aina silloisten olosuhteiden mukaan, kuten tässä tapauksessa kun lähipiirissä ei ollut ompelutaitoisia, vaikutti melkoisesti siihen omaankin kehitykseen harrastuksen alkutaipaleella.
Toivottavasti into cosplayharrastuksen parissa jatkuu seuraavatkin 10 vuotta!

Ensi kertaan!

#kiitollinensiunattuonnellinen - Desucon 2022

Kuukausien odotus saatiin päätökseen juhannusta edeltävän viikonloppuna, kun Sibeliustalo täyttyi pitkän tauon jälkeen jälleen animeharrastajista sekä cossaajista.
Valehtelisin jos väittäisin, etten pelännyt että Desucon perutaan joko pandemian tai käynnissä olevan sodan takia. Kaikeksi onneksi con saatiin kuitenkin pystyyn ja vaikka näin seuraavalla viikolla moni, minä mukaanlukien, onkin saanut sieltä conilootin lisäksi mukaan flunssaoireita ja jopa tartunnan, se oli sen arvoista näin pitkän tauon jälkeen.
Itse ainakin otin tietoisen riskin coniin lähtiessä, sillä olisihan se suoranainen ihme jos 3000 hengen tapahtumasta kaikki selviäisivät ilman mitään oireita. 

Oma Desuconini alkoi jo viime vuoden puolella, kun tuli puheeksi että mua voitaisiin haastatella Desuconin cosplayvastaavan pestiä varten. Ei harmittanut yhtään, kun itseni sijaan Anakichi valikoitui siihen hommaan, sillä tiesin että hänen käsissään hommat hoituu! Ja tämän seurauksena syntyikin oma roolini eli Ylikuuttimamma, käytännössä siis cosplayvastaavan oikea käsi, joka olisi kisapäivänä backstagella tavoitettavissa, kun cosplayvastaavan tiedettiin olevan kiireinen muualla aika pitkälti koko päivän ajan. Ylikuuttimamman hommiin kuului myös cosplaymammojen (tai Desun tapauksessa cosplaykuuttien) ohjeistus ennen conia ja sen aikana sekä ryhmäyttäminen.

Yukiconin aikoina mammaillessa parasta mielestäni oli se, että tiesin etukäteen oman tiimini sekä omat tehtäväni kisapäivän aikana tarkkaan ja tahdoin ehdottomasti tuoda tätä fiilistä myös Desun puolelle. Pidimme kuuttien kesken yhteyttä Discordissa ennen conia ja järjestin etänä infotilaisuuden, jossa pääsimme tutustumaan toisiimme sekä puhumaan yhdessä kisapäivän aikatauluista, joista olin tehnyt aikamoisen kasan taulukoita Exceliin.
Viikonlopun aikana puhuinkin "aikatauluraamatusta", kun se tärkein taulukko olikin paisunut aika isoksi mitä lähemmäs conia päästiin. :D 

Itse conista sitten!

Tuttuun tapaan väkersin cossia vielä viimeiseen iltaan asti ja joidenkin osien teon jouduin jättämään toiseen kertaan kun aikaa menikin oletettua kauemmin. Vaikka otinkin perjantain vapaaksi töistä, en jaksanut pistää cossia päälle vaan menin ihan arki-lookissa. Koska lauantaina olin koko päivän töissä, käytin perjantain pääosin tuttujen moikkailuun ja hengailuun. Avajaisissa tosin oli pakko käydä ja olipa taas ihanaa nähdä teatterihommia lavalla livenä!

Hotellihuoneessa oli kunnon valaistukset peilissä!

Lauantaina pistin päälle tutun ja turvallisen Auroran, koska se on mukava päällä, siististi tehty, hengittävä ja näyttää kivalta! Täydellinen mammiluasu siis. Laskin että tää oli viides kerta kun pistän sen päälle alle vuoden sisään, siis ihan käsittämätöntä kun ollut vielä pandemiavuosi takana! Selkeästi hyvän cossin olen tehnyt kun tekee mieli laittaa se aina vaan uudestaan päälle. 
Backstagen cosplaykuutit erotti vaaleanpunaisista pupunkorvista, jotka Anakichi taikoi koko tiimille, omani mätsäsivät myös hyvin cossin kanssa!

Aurora-pupu

Jännitti tosi paljon, miten kisapäivä tulee sujumaan, kun on täysin uusi kisaformaatti sekä se, että allekirjoittanut olisi backstagella "se, joka tietää" mitä tulee kisaajien tai kuuttien kysymyksiin. Onneksi osasin vastailla ihan hyvin loppujen lopuksi perusjuttuihin sekä kiperätkin kysymykset saatiin vietyä eteenpäin asiasta jotain tietävän korviin. Tärkeintä ei kuitenkaan ole välttämättä edes tietää kaikkea vaan lähinnä tietää, keneltä kysyä jos ei itse tiedä. 

Kisapäivänä oli omat haasteensa kuten varmasti jokaisessa cosplaykilpailussa ylipäätään, mutta olosuhteisiin sekä käytettävissä olleisiin resursseihin nähden koin, että suoriuduimme hommasta oikein hyvin! Ensi kerralla osaa sitten varautua jo etukäteen, kuten aikatauluihin olisi suotavaa yrittää sujauttaa vielä enemmän pelivaraa ja taukoja kuin mitä nyt oli (vaikka koitin kovasti sellaisia laittaa kesädesuunkin.....). 

Yksi asia, mihin erityisesti tahtoisin kuitenkin puuttua tarkemmin ensi kerralla, on kisaajien käytös cosplaymammoja kohtaan backstagella.  
Valitettavasti kisaajien stressi, joka voi olla aiheutunut kisapäivän koitoksista sekä kisan järjestelyistä, usein purkaantuu kisaajan lähellä oleviin mammoihin ja näin sen ei pitäisi olla. Kisapäivä on ymmärrettävästi erityisen stressaava, jos on pukutuomarointi + lavaharkka-combo saman päivän aikana ja muuttuvia tekijöitä tulee kisasta riippumatta väistämättä, mutta se ei oikeuta valittamaan työvoimalle, erityisesti jos asia on sellainen mitä ei pysty kisapäivänä enää ratkaisemaan.

Mammat ovat vapaaehtoisesti töissä ja paikalla juuri kisaajan tarpeita varten, joten on mielestäni harmillista, että pahimmillaan kisaajan, muiden kisaajien sekä cossimamman päivä menee mönkään jos kisaaja purkaa päivän kisaa koskevat negatiiviset tunteensa työntekijöihin. Mammalla ei välttämättä ole osaa eikä arpaa cosplaykisoja koskeviin päätöksiin, vaan toimii parhaansa mukaan annettujen ohjeiden varassa.

Negatiivisen palautteen voi jättää kisan jälkeen suoraan cosplayvastaavalle tai palautelomakkeeseen, jolloin palaute menee suoraan oikeaan osoitteeseen ilman välikäsiä ja ylimääräistä pahaa mieltä.

Tämä ei ole vain nyt Desussa ollut juttu, vaan olen törmännyt vastaanvanlaiseen käytökseen pari kertaa aiemmissa tapahtumissa mammaillessa. Aiempi teksti on vain omia havaintojani ja kokemuksiani, eikä edusta Desuconin näkemystä vaikka siellä olenkin töissä.

Mutta joo, sujuivat siis hyvin ilman kommelluksia eikä yleisöön varmasti (en ole ainakaan kuullut) näkynyt mahdollisia sählinkejä backstagen puolelta. Oli hassua kun lopulta mä olin se, joka jäi backstagelle kisaajien kanssa ja olo oli kuin kanaemolla, kun muut kuutit olivat asemissaan lavan lähistöllä eikä siinä silmäetäisyydellä. Kaikki suoriutuivat kuitenkin hienosti hommistaan ja kisaajatkin pääsivät ajallaan lavalle. 

Ihanat bäkkärikuutit <3

Sunnuntaina pääsin vihdoin pukemaan päälle (ensimmäistä kertaa ikinä kun edellisenä iltana ompelin vielä neppareita siihen.........) uuden cossini, Katarinan Hamefurasta! 
Olen jo ainakin kaksi kertaa aiemmin tehnyt uutta cossia kesädesuun paniikissa edellisenä yönä ja lopputulos ei ole ollut niin hyvä kuin olisin toivonut, joten kiva että tässä asiassa oli nyt tapahtunut muutosta. Seurasin ihan loppuun asti omia fiiliksiä cossin teon suhteen ja olin täysin valmis jättämään puvun kotiin, jos näytti siltä että joutuisin menettämään hermojen lisäksi yöunet sen parissa. Huonoissa fiiliksissä menevä conipäivä ei ole uuden puvun väärti!

Kevään aikataulullisista haasteista huolimatta sain uuden cossin puettavaan kuntoon Desuconiin ja vaikka korjattavaa ja muokattavaa löytyi heti päälle pukiessa, ne ei eivät häirinneet liiaksi ja pystyin hyvillä mielin marssimaan Sibbelle.

Ja voihan että, millaisen vastaanoton puku sai! Olin muutamalle kaverille ja tutulle hehkuttanut puvun yksityiskohtia mutta muuten olin aika hissun kissun, joten oli tosi kivaa kun paikan päällä haluttiin tutkia näitä yksityiskohtia ihan livenä ja kehuttiin pukua ylipäätään. Moni tuntematon kävijä myös kehui asun siistiä jälkeä sekä hahmonnäkössyyttä, iih! Yksi uusi tuttavuus myös moikatessa totesi että "ai se olit sinä, katoin kauempaa vaan että onpa hyvin tehty puku" ja sydän meinasi pakahtua. 

Olen jonkin verran ottanut paineita ja stressiä siitä, että nyt kun opiskelen vaatetusalaa, ovat cossini automaattisesti täysin virheettömiä ja ammattilaistasoa ja sen riman alapuolelle ei sovi mennä. Katarinan suhteen olen noin muuten kyllä ihan tyytyväinen, joskin muutama kohta on vähän rytyssä tai ei istu ihan yksi yhteen ties mistä johtuen, jonka takia otin etukäteen paineita, että tutut tms katsovat cossia nyrpeästi kun se ei olekaan sitä, mitä odottivat minulta. 
Näiden ajatusten takia oli ihan erityisen ihanaa, kun nimenomaan puvun teknisiä ominaisuuksia (siisti ompelujälki ja hyvä siluetti) kehuttiin! Vaikka toki tiedostan oman taitotasoni mitä tulee kaavoittamiseen ja ompeluun, en todellakaan ota positiivisia kommentteja itsestäänselvyytenä.

Kävimme Reggyn kanssa photoshoottaamassa Katarinaa ja vaikka en coneissa shoottailua ihan kauheasti harrasta (edellinen kerta taisi olla 2015?), oli tällainen suht ex tempore-kuvailu hauskaa ja pääsin samalla tutustumaan rauhassa Katarinassa poseeraamiseen. 

Kuva @Regzo

Kuva @Regzo

Sunnuntaina sain hoidettua sosiaaliset tekemiseni eli kaverien näkemiset ja uusien tuttavuuksien kanssa juttelut, kun lauantai oli mennyt 100% backstagella. Päättäjäiset sentään kävin ohjelman puolesta katsomassa! 
Työvoimana jäin myös purkuun sekä kaatoon ja tästä viisastuneena ensi kerralla mahdollisuuksien mukaan olisin myös maanantain Lahdessa, niin ei tarvitsisi väsyneenä ryömiä juna-asemalle ja siitä vielä kotiin, tässä tapauksessa klo 8 töihin seuraavana aamuna. 

Coniloot, lasken myös mammailupupunkorvat lootiksi :D 

Kaiken kaikkiaan lähes täydellinen paluu conittamiseen tauon jälkeen, melkein kaikki odotukset pitivät paikkansa ja tätä viikonloppua muistelen lämmöllä vielä pitkään. Oli ihanaa olla ensimmäistä kertaa töissä Desussa, tuntui heti että olen "yhtä perhettä" ja otettiin vastaan, vaikka en entuudestaan tuntenutkaan ihan kauheasti desuporukkaa. Kiitos kaikille keidän kanssa olin missään tekemisissä viikonlopun aikana, te mahdollistitte tämän fiiliksen! <3

Ensi kertaan! 

Kibecon = jonocon

Helloou pitkästä aikaa! Vuotta onkin vierähtänyt jo aika pitkälle ennen tämän vuoden ensimmäistä postausta. Syinä on ollut perinteisesti kiire ja toki se, että mitään kauhean ihmeellistä ei cosplayrintamalla ole tapahtunut. Nyt pääsee kuitenkin pitkästä aikaa rustaamaan con-postausta! Tämä ei suinkaan ole ensimmäinen tapahtuma omalla kohdalla tänä vuonna, vaan huhtikuussa käväisin myös Assembyilla cossimammailemassa. Siellä oli oikein kivaa ja oli ihana päästä näkemään cossikisaajien upeita pukuja taas lähietäisyydeltä!

Kibeconiin päätin pistää noita uudemmasta päästä tehtyjä pukuja, Eli Tähkäpää ja Aurora! Tähkiksen tukka onkin tähän mennessä ollut päässä vain kerran photoshootin aikana, joten jännitti että miten selviän sen kanssa kokonaisesta conpäivästä. Aurora pääsi nyt myös ekaa kertaa liveconiin päälle!

Kibeconin cossit, hyvin Disneypainotteista :D 

Fleda oli pitkä lauantaina! Näytänpäs jotenkin tosi nuorelta tässä kuvassa :D 

Pääsin kokeilemaan jälleen jotain uutta con-rintamalla, eli yhdistyspöytäilyä! Kuten monet tietävätkin, olen Pääkaupunkiseutu Cosplay ry:n hallituksessa ja koska tapahtuma on pk-seudulla, pohdimme että siellä voisi yhdistyspöytäillä ja mainostaa toimintaamme uusille kävijöille. Ajattelimme samalla myös vähän kerätä tulevia tapahtumia ja muita juttuja varten kassaamme vähän täytettä. 

Tarjosimme comissioneita sekä kamera/photoshoot-palvelua maksua vastaan ja jälkimmäisen kohdalla saimme yllättyä kovasti, kun meille ilmeni että nuoremmat kävijät eivät ihan tienneet, mitä photoshoot tarkoittaa. Photoshoot-toimintaa conissa verrattiin usein kuvauspalveluun, ja nämähän ovat kaksi aivan eri asiaa! Toki ymmärrettävää, jos ei ole harrastuksen aikana (esim. jos tekee vain cossivideoita TikTokiin) törmännyt koko termiin niin se jää tosi vieraaksi nähdä vain jossain lappusessa, emmekä tajunneet tietenkään pistää mitään esimerkkikuvia photoshooteista. Näin vanhempana harrastajana tämä tuli vaan ihan puskista ja jopa vähän järkytyin, kun itse on harrastanut photoshootteja heti harrastuksen alkupäästä :D 

Ensi kerralla tiedetään kuitenkin paremmin! Tämä oli tietääkseni PKSC ensimmäinen kerta yhdistyspöydillä ja meistäkin vain yksi oli ollut aiemmin sellaisen takana, joten kaikki oli uutta ja yllättävää kuten se, miten moni kävijä tuli kysymään narikan tai jonkin muun coniin liittyvän asian sijaintia. Oli kuitenkin ihan hauskaa, miten monenlaisia kohtaamisia tuli hyvin erityyppisten kävijöiden kanssa: oli söpöjä coni-ensikertalaisia sekä varttuneempia kävijöitä juttelemassa siitä, mitä animea katsoivat 80-luvulla. Kavereiden oli myös helppo löytää mun luokse, kun tiesi että istun koko ajan saman pöydän takana :D 

Nalle Buff pääsi coniin muutaman vuoden tauon jälkeen

Conissa itsessään oli mielestäni hyvin selkeästi nähtävissä cosplayharrastuksen murros kun tulee uusia, nuoria harrastajia joiden harrastus ei ole välttämättä tähän mennessä tapahtunut ollenkaan livenä, vaan somen kautta. Vaikka nuorena en itsekään kulkenut full on cosplay päällä, Kibeconissa oli kuitenkin omaan nuoruuteen verrattuna rutkasti enemmän kaappicosseja, puolikkaita cosseja tai pelkkä hahmon peruukki päässä. Tämä ei toki ole huono asia, mutta kiinnitin heti huomiota kun astuin sisään ensimmäisen kerran.

Trendinä oli myös äärimmilleen krepatut peruukit sekä drag-inspiroitunut (?) meikki, riippumatta siitä mitä hahmoa cossasi. En ihan tiedä, mitä mieltä olla tästä. Toisaalta kivaa, että kukin toteuttaa tätä harrastusta omalla tavallaan, mutta toisaalta itselle mielekkäintä harrastuksessa on näyttää niin pitkälle cossattavalta hahmolta kuin mahdollista ja tehdä melko vähän mitään omia muutoksia designiin, ellei se ole perusteltu hyvin. Mutta nämäkin on toki vain preferenssejä ja omia mieltymyksiäni, jokainen harrastaa kuitenkin (pääosin) itseään varten, eikä mielipiteitäni kannata missään nimessä ottaa minään totuutena :D 

Jännä sivuhuomio myös siitä, miten tosi moni nuori lausui japanilaisia nimiä enkkuaksentilla, esim. Levi Ackerman oli monen suussa Livai Ackerman. Mistähän tämäkin johtuu, sitä en tiedä. Ehkä somessa törmätään enkkudubattuihin pätkiin animesta tai animea katsotaan enemmän enkkudubeilla nuorempien keskuudessa? 

Kibeconissa toistui myös se mihin koitin valmistautua henkisesti etukäteen: paikka oli aivan ääriään myöten tupaten täynnä, ulospääsyä piti jonottaa, vessaan piti jonottaa, taidekujan sisäänpääsyä piti jonottaa ja siellä piti jonottaa päästäkseen haluamalleen pöydälle, portaissa piti jonottaa, kaikkialle piti jonottaa. Todellinen jonocon siis. 

Fiilikseni kun oli kova tarve päästä vessaan ja näin vessan jonon

Tämä oli isona ongelmana jo aikaisemmissa Kibeconeissa, nyt erityisesti kun coneja ei ole ollut ja uusia harrastajia oli innokkaana rynnimässä ekaan coniinsa. Sisäilma oli myös todella heikko ylemmissä kerroksissa tämän takia. Laskin vähän sen varaan, että lämmin toukokuinen sää olisi houkutellut kävijöitä myös ulkosalle. Niin onneksi  houkuttelikin, mutta kapasiteetti ei edes ulkona riittänyt tälle väkimäärälle. Taidekuja jouduttiin rymsteeraamaan uusiksi sunnuntaina eikä edes Hanami samana päivänä auttanut, saati Musicon Mikkelissä. Sellon kirjasto olisi con-paikka oikein hyvä, jos tapahtuma olisi yhtään pienemmällä paikkakunnalla kuin pk-seudulla hyvin saavutettavassa ja keskeisessä kirjastossa.

Kaiken kaikkiaan Kibecon oli ongelmista huolimatta omalla kohdalla kiva tuulahdus hektisen kevään keskelle ja muistutus siitä, miten kivaa coneissa on käydä (vaikka joutuukin jonottamaan) ja olla muiden cossaajien kanssa samassa tilassa. Vaikka olenkin päässyt cossaamaan tätä ennen pandemian aikana muiden kanssa erinäisissä tapahtumissa muutamaan otteeseen, ne eivät ole olleet lähelläkään tällaista määrää harrastajia saman katon alla. Ehkä tässä oli pehmeämpi lasku sitten Desuconiin, jossa onkin taas mammailua tiedossa sekä uutta cosplaypukuakin, jos saan sen ajoissa valmiiksi....!

Ensi kertaan!

Oma cosplay-työhuone!

 Muutoksen tuulet ovat puhaltaneet, sillä olen siirtynyt kaavoittamisen ja ompelun keittiön pöydältä ja olohuoneen lattialta omaan työhuoneeseen, jollaisen sain tänä vuonna! Tämä postaus käsitteleekin tämän uuden huoneen esittelyä. On ihan huikeeta, että kaikki cosplayhyn liittyvät tavarat ja itse cossit ovat nyt samassa paikassa, eikä tarvitse kaivaa aina työpöydän laatikoita tai komeroa läpi neulaa tai cossin osaa etsiessä. 

Siirrytään itse asiaan!

Näkymä kun astuu huoneeseen

Oven takaa löytyy sovitusnukke

Edelliseltä asukkaalta jäi muumitapetit seinään, ja vaikka en itse niistä pahemmin välitä, koin tapetit tarpeeksi neutraaleina joten ne saivat jäädä. Kaavapaperirullat asettelin luovasti pihalyhtyyn, koska sopivan kokoista ja kivan näköistä kaavapönttöä ei etsinnöistä huolimatta löytynyt.

Laatikoston sisältö

Ompelunurkka

Pieni ompelunurkkani on ollut samanlainen vuodesta 2013, pöytä voisi olla ehkä vähän isompi mutta tällä kokoonpanolla mennään tulevakin vuosi eteenpäin. Tuoli tosin voisi jo joutaa vaihtoon....

Työpisteeni, jossa hoituvat koulutyöt ja piirtäminen

Huoneen kolmes nurkka, jossa on vaatekaapit ja kokovartalopeili

Cossit ovat päässeet nätisti kaappiin, vaikka kaappi noin muuten on vielä melkoinen sekamelska. Paikkaansa hakevat vielä valokuvauskamat, maalilaatikko sekä tyllihameet, jotka tällä hetkellä ovat sullottuna cossien alapuolelle. Yläpuolelta löytyy vanupusseja ja saumuri.

Viereinen kaappi sisältää kaikenlaista pientavaraa sekä peruukkeja.

Kätevät vetolaatikot!

Siinä olikin kaikki olennainen! Halusin jättää huoneen keskiosan tyhjäksi, jotta siinä mahtuisi mm. kaavoittamaan ja leikkaamaan kankaita. Tosin isommat kaavoitustyöt, kuten kellohame, joutuu tekemään olohuoneessa kun työhuoneeseen ei tilasta huolimatta ihan kaikkea kuitenkaan mahdu. 

Iso osa tavaroiden paikoista on ollut sama jo vuosia, joten kaikki eivät ole ehkä niin loogisesti järjestelty kuin voisi olla. Olen kuitenkin itse tottunut tähän vähän epämääräiseen systeemiin enkä viitsinyt järjestellä kaikkea aivan uusiksi uuteen tilaan. 

Tässä taisikin olla vuoden viimeinen postaus! Kunpa ensi vuonna pääsisi jo coniin, että pääsisin kirjoittelemaan taas conraportteja. Yllättävän paljon olen kuitenkin saanut kirjoiteltua tänne näin conittomana aikana, tämä taitaa olla tämän vuoden kuudes postaus. Ensi vuonna on myös kymmenes vuoteni harrastuksen parissa, ja sen kunniaksi tiedossa olisi eräs isompi cosplayprojekti mikäli kaikki sujuu, kuten olen laskenut.

Ensi kertaan!

50-luvun siluettia ja katesaumaa: Prinsessa Ruusunen WIP

Jo toinen Disney-aiheinen making of-postaus tänä vuonna, huh huh! Auroran parissa oli vallan mukava väkertää ja simppelistä designista huolimatta puvun parissa tuli koettua mietintämyssyä vaativa hetki jos toinenkin. 

Aurora oli lapsena suosikkiprinsessani jo siitä syystä, että yksi nimistäni on sama kuin hänellä ja äitini on antanut sen nimekseni juurikin Disneyn Ruususen mukaan. Auroran pinkki mekko oli myös vallan hurmaava pienen minäni silmään, joskin näin vanhemmalla iällä neidon maalaismekko vetää enemmän puoleensa cosplayn näkökulmasta. 

Päätös juuri tämän asun pukuilusta tuli jo vuosia sitten, mutta sopivaa väliä ei tuntunut oikein löytyvän ja kun sellainen vihdoin tuli, pandemia otti ja iski myös Suomeen. Kertoo jotain motivaation tasosta, kun Viron reissulta helmikuulta 2020 ostetut kankaat pääsivät vaatteeksi asti vasta heinäkuussa 2021 :D 

Auroran kankaat

Tahdoin tämän puvun kohdalla panostaa erityisesti tekstuureihin simppelin designin vuoksi, jonka takia koko puku onkin pellavaa ja puuvillaa lankoja myöten. Päätin myös että tämä on se puku, jossa onnistun tekemään oikeasti muotojani korostavan kevyen korsetin ilman, että lopputulos näyttää vähänkään säkkimäiseltä kuten aiemmissa puvuissani, joissa on ollut jotain korsettityylistä yläosaa. 

Yksi tavoitteistani oli myös materiaalien realistisuuden suhteen tehdä koko asusta mahdollisimman oikeita vaatteita muistuttava, eli päällitikkauksia ja nappeja sai ja pitikin olla. Sama päti myös peruukkiin, jossa suosiolla käytin yhtä arjessa käytettävää vakkariperuukkiani. En ole koskaan oikein tajunnut Auroran otsatötteröä, joka 3D-muodossa harvoin näyttää oikein miltään, joten suosiolla päätin myös tähtääväni realistisempaan otsatukkaan.

Käytin referenssinäni niin piirretyn elokuvan kohtauksia, kuin elokuvan mallina ollutta Helene Stanleyta Aurorana ja 50-luvun tyyliä noin ylipäätään, koska Ruususessa se on selkeästi ollut enemmän inspiroimassa siluettien puolesta vaikkakin elokuva sijoittuu 1300-luvulle. 

Koska edellisen kerran cosseja oli tullut tehtyä yli vuosi sitten, aloitin puvun kaikein helpoimmasta osasta: huivista. Huivi on elokuvassa melko raskaan oloinen kun katsoo, miten se asettuu Auroran päälaelle. Toisaalta huivi myös kieppuu ja pyörii kevyesti sekä laskeutuu tarvittaessa käsivarsille hyvinkin sirosti. 

Päätin suosiolla tähdätä huivin kanssa siihen samaan realistisuuteen, joka muussakin puvussa oli ajatuksena. Tässä kohtaa rajoitti myös kangasvalikoima, sillä tahdoin huivin muistuttavan ehdottomasti oikeaa huivikangasta ja sävyn piti myös täsmätä muihin valitsemiini kankaisiin.

Valmis huivi, hän on hyvin läpinäkyvä

Kangas on liian tumma kun vertaa referenssikuviin, mutta tekstuuri oli mielestäni sopiva sekä sopi muiden kankaiden kanssa. Ompelun puolesta huivi oli tosi helppo: ostamani pala oli hassun muotoinen, joten leikkasin kankaan kahtia pituussuunnassa ja käänsin kaikki reunat katesaumalla. 

Yksinkertaisen puvun suurin kirous on se, että virheet jäävät näkyviin joten jännitti suuresti aloittaa itse vaatteiden valmistus osittain jo siksi, että materiaaleja ei saanut enää lisää ja pellava kankaana oli muutenkin kalliinpuoleista. Puvun kanssa alkoi kuitenkin tulemaan jo kiire, joten aloitin tekemään hameesta protoja. 

Auroran hame on siitä hassu, että siinä on edessä ja takana vekkejä (?) ja pyöriessä toimii kuin vekkihame, mutta Auroran seisoessa se samalla näyttää kuitenkin kellohameelta. 

Sellainen hame

Kokeilin aluksi kaavoittaa kellohameen lisäksi siihen vekkejä, mutta se ei näyttänyt toisellakaan protokierroksella kivalta omaan silmään (en ole kovin suuri vekkihameiden fani). Päätin siis suosiolla kaavoittaa kellohameen, jossa on ylimääräistä väljyyttä vyötäröllä ja rypyttää se vekkiefektin saamiseksi. Mielestäni tämä toimi ihan hyvin ja hame näyttää juuri niin eläväiseltä kuin elokuvassakin. 

Valmis hame

Helman varjokaitale

Lääh puuh päällitikkaukset

Hameen pyöriessä alta vilahtaa valkoinen alushame, jossa on terävähköä piparireunaa helmassa. Tein siis hameeseen ohuesta voile-kankaasta alushameen, jonka reunassa on isoa puuvillapitsiä. Hame oli ihanan viileä helteiden aikaan Meriharjussa luonnonmateriaalien vuoksi!

Sieltä se pilkistää!

Valmiin hameen alushame piilossa helman alla

Lähikuvaa: pitsi kiinni alushameen helmassa

Tämän verran sitä jäi yli ....:D

Hameessa kaikki saumat ovat myös katesaumaa, johon olen ihastunut tässä vuoden sisään. Mielestäni se tässä puvussa loikin kivaa tekstuuria, joka tuki asun ilmettä ns. työasuna. Samalla sai myös raakareunat nätisti piiloon ilman siksakkia ja saumurointia. 

Auroralla on paidassaan kaulus, joten tahdoin tehdä paidasta napitettavan kauluspaidan vaikka elokuvassa ei tällaisesta ole viittauksia. Auroran eleitä ja liikettä mukailevan esikuvan asussa on kuitenkin 50-luvulla ollut napitettava kauluspaita, josta otin mallia. 

Paitaa työstäessä jännitti eniten se, miten saan kaavoitettua nätisti toimivan kauluspaidan ison rintakehäni huomioon ottaen. Olen vasta vuoden sisään tullut tietoiseksi omasta vartalotyypistäni joka ei täsmää ollenkaan siihen vartalotyyppiin, jota esimerkiksi kaavoituskirjoissa ja ylipäätään vaatekaupassa tyrkytetään. En missään nimessä halunnut tehdä sellaista paitaa, jossa pitäisi pelätä että se räpsähtääkin auki kesken kaiken, joka napitettavissa paidoissa on usein ongelmana. 

Hameen kanssa samanlaista pohdintaa aiheutti myös paidan hihat, jotka muistuttavat puhvihihoja mutta hihansuissa on selkeä kaari vain toisella puolella hihaa. 

Protojen avulla päädyin taas yhdistelmään: kevyesti rypytetty hiha, jossa hihansuussa kevyesti rypytystä sekä kaksi isoa laskosta halutun muodon saamiseksi. 

Hihansuu, jossa koristeena päällystetty nappi 

Paita kaulusta ja napitusta vaille valmiina

Paidan kaulus olikin oletettua haastavampi, sillä se on kovin lähellä kaulaa kuten perinteinen kauluspaita ja itse kaulus on hyvin pieni ja siro, mutta ei selkeää kauluslistaa eikä sitä napitusta.

Sellainen kaulus

Päädyin tässäkin kompromissiin: pieni kaulus ilman kauluslistaa koska listan kanssa kaulus oli hyvin tönkön näköinen, ja paidassa napitus jossa napit on paitakankaalla päällystettyjä. Napitus on tosin vain korsettiin asti ja siitä eteenpäin neppareilla kiinni, sillä päällystetyt napit korsetin alta vähän törröttivät ja painautuivat inhottavasti vatsaa vasten. Paidan kaikki saumat ovat, yllätys yllätys, katesaumaa :D 

Kaulus kiinni paidassa, kuvassa on klo 2 yöllä 
ja oon ollut ihan täpinöissä cossin valmistumisesta

Valmis paita

Puoliväliin asti päällystettyjä nappeja, loput neppareita

Katesaumaaa

Yhteiskuva paidasta ja hameesta:
sävyerot tulevat hyvin esiin tässä

Viimeisenä final boss eli korsetti. Tästä teki osittain hankalaa se, että vaikka olen saanut kouluni kautta omista mitoistani tehdyn peruskaavan, se on tehty takin väljyyksillä :D Ajattelin kuitenkin pääseväni sen kanssa helpommalla kuin lähteä muokkaamaan valmiskaavoja saati piirtää sopivaa peruskaavaa alusta alkaen, sillä tästä peruskaavasta sain muotolaskosten mukaan hahmoteltua korsetin muotoa. Toki väljyyksien vuoksi vaati 4 protoa, että sain korsetista oikeasti muotojani mukailevan sekä siluetin oikeaksi. 

Auroran korsetissa miehustassa korsetissa on horisontaalinen linja, josta lähtee pieni v-muotoinen aukko keskelle korsettia. Korsetti vyötäröllä mukailee samaa v-linjaa luoden illuusiota minivyötäröstä, joka tosin Auroralla on jo valmiiksi.
Koin horisontaalisen linjan ongelmaksi omalle vartalolleni, sillä se olisi korostanut entisestään leveää rintakehääni ja hartioitani, joten lähdin suosiolla tekemään enemmän sydämen muotoista "sweetheart-neckline"-linjaa viedäkseni huomiota kohti vyötäröäni, jota v-linja taas korostaisi.

Korsetin pituus myös mietitytti samasta syystä, sillä se ei lopu aivan vyötärölinjaan vaan jatkuu kevyesti lantiolinjalle. Auroralla on hyvin lyhyt torso ja pitkät jalat, joten päätin suosiolla tehdä korsetista vyötärön pituisen luodakseni samaa illuusiota pitkistä sääristä. 

Lopullinen korsetti

Korsetti tasolla

Lopputulos on mielestäni varsin onnistunut, ja luo päälläni samanlaisen siluetin kuin Auroralla on vaikka yksityiskohdat onkin sovellettu omaan kehooni. 

Vaatteiden lisäksi cossiin kuuluu olennaisesti myös hiukset, johon tosiaan käytin yhtä suosikkiperuukkiani. Tuntui tyhmältä tilata about samanvärinen mutta hieman pidempi peruukki vain tätä pukua varten, kun muuten ihan sopiva tukka on olemassa. 

En myöskään ihan tiedä mitä mieltä olen Auroran hiusten sävystä, joka toisaalta on selkeästi vaalea/blondi mutta samalla lievästi taittaa ruskeaan, ns. honey blonde. Monet Auroraa cossanneet ovat käyttäneet platinan tai blondin sävyisiä peruukkeja, jotka eivät mielestäni ihan ole sitä, mitä Auroralla elokuvassa on. Oma arkiperuukkini on snadisti liian rusehtava tietyssä valossa, mutta sävy sopii noin muuten cossini kankaiden kanssa.

Peruukin otsatukka tosin on ns. koreamallinen, eli sellainen ohut ja sisäänpäin kaartuva joka taas ei aivan täsmää Auroran hiusten kanssa. Onnekseni olen säästänyt peruukin mukana tulleet nutturaklipsit, joille ei ole oikein koskaan ollut käyttöä kun peruukkiin saa tehtyä jo muutenkin tosi hyvin kaikenlaisia kampauksia. 

Tuhosin siis toisen nutturoista palasiksi ja ompelin uudestaan kiinni otsatukkaan täydennykseksi.

Nutturan purkamista

 Irrotettuja nutturasuikaleita

 

Peruukki oli valmiiksi lainehtiva, jolloin muotoilin otsatukkaan sopivan jakauksen ja tadaa, ei-niin-tötteröinen Auroran tukka on valmis.

Hiusten seassa on myös musta hiuspanta, jonka tylsästi satuin omistamaan jo valmiina. Panta tosin on aivan hervottoman kiiltävä, joten maalasin sen akryylimaaleilla vähän enemmän mattamaiseksi. Harkinnassa myös on pannan päällystys mustalla pellavalla, jossa se mätsäisi enemmän puvun muuhun ilmeeseen. 

Valmis cossi! Sukat ei tosin kuulu siihen :D

Sellainen puku! Olipas siitä paljon kerrottavaa, vaikka designin puolesta onkin simppelimmästä päästä. Tosin kuten tuli todettua, yksinkertainen asu on pakko tehdä hyvin koska virheitä ei pysty peittämään muilla osilla, jolloin designin siluetti ja mittasuhteet tulevatkin tosi tärkeiksi tekijöiksi onnistuneen puvun suhteen (ainakin itselleni).

Kuvat @ Nyymix

Tällä kertaa tavoitteenani oli myös tehdä puku niin hyvin kuin vaan suinkin osasin eikä vaan tyytyä johonkin sinnepäin tehtyyn ajanpuutteeseen vedoten, jolloin yksityiskohtien nysväämiseen meni rutkasti enemmän aikaa kuin aiemmissa puvuissa. 

Haaveissa on myös kunnollinen photoshoot metsässä Phillipin kanssa, joka toivottavasti tapahtuu jo ensi kesänä! Koko cossista tuli aivan ihana ja sitä on todella miellyttävä käyttää osin designin itsensä vuoksi sekä hyvän kaavoituksen ansiosta, vaikka itse sanonkin. Kannatti tehdä protoja toisensa perään, vaikka se tuntuikin aluksi turhalta työvaiheelta ja kankaan tuhlaamiselta. 

Ensi kertaan!