Tyttö sinä olet tähti -esityksen kulisseissa (2/2)

Huhhuh, kylläpäs tämän postauksen tekeminen tuntui ikuisuudelta! Teksti on ollut jo pitkään valmiina, mutta havainnollistavien kuvien kaivaminen kännykästä ja lavakuvista sekä tarvittaessa myös uusien kuvien ottaminen on vienyt yllättävän paljon aikaa.

Elikkäs jutellaan vähän Desussa nähdyn esityksen lavasteista! Ensimmäisessä osassa käsittelin esityksen taustoja sekä ideaa ja sen kehittymistä, tässä osassa taas lavasteiden suunnittelua sekä rakentamista. Tässäkin postauksessa kerron hirveästi kaikkea prosessista, joka kunkin lavasteen kohdalla on ollut, sillä monet lavasteet ovat alkuperäisessä esityksessä olleet erilaisia kuin mitä nyt. 

Suosittelen katsomaan esityksen ennen tämän postauksen lukemista, sillä tulen referoimaan siihen suoraan sillä oletuksella, että tiedät, mistä puhun.

Taustakangas ja juliste

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, radion käyttö esityksessä oli jo alusta alkaen mukana mutta radio oli pahvista väsätty fyysinen proppi. Kun Desun 2019 esityskisa peruttiin, jätimme esityksen hetkeksi sivuun, sillä treenasin samaan aikaan toista esitystä Traconiin 2019. Traconin jälkeen palasimme esityksemme pariin ja droppasimme pahviradion sekä -pöydän, koska ne olivat ottaneet hieman damagea säilytyksessä ja vaikuttivat muutenkin liian huterilta ja hankalilta. 

En muista missä kohtaa saimme idean radion sekä pöydän maalaamisesta/tekemisestä ns. taustakankaalle, mutta sellaiseen lopuilta päädyimme kun muistin, että omistan kaikkien cossaajien lempparin eli IKEAn vaaterekin :D Siihen olisi helppo ripustaa valmis kangas ja kasata conipaikalla. 
Taustakangasideasta poiki myös ajatus julisteesta, joka mainostaisi Yaekon unelmaa esiintymisestä ilman nalkuttavaa isää. 

Taustakangas koostui siis kahdesta osasta: taustakankaasta, jossa oli radio ja julisteesta. Kumpikaan meistä ei ole työstänyt aiemmin tämän kokoisia kuvia ja olikin vaikea hahmottaa mittasuhteita, kun sekä korkeus ja leveys mitattiin metrinä. Päätimme tehdä niin, että kumpikin kuva tehtiin Illustratorissa A4-kokoon, joka skaalattiin tulostaessa oikean kokoiseksi. Tulosteiden avulla saisi piirrettyä kankaalle lopullisen kuvan, joka maalattaisiin. 

Hanjo hoiti paperikuvien piirtämiset sekä tulostamiset. Taustakankaassa annoin Hanjolle vapaat kädet siitä, miltä se näyttäisi, kunhan siinä on radio ja pöytä. Hanjo taiteili meille kuvaan kukkamaljakon sekä ikkunan, joka elävoitti kuvaa. 
Taustakankaan kuva tulostettiin A4-papereille, jotka teippasimme yhteen saadaksemme oikeassa skaalassa olevan kuvan. Päätimme leikata paperiset osat irti ja leikata niiden mukaan kankaasta vastaavat palat, jotka palan koon mukaan joko ommeltiin tai liimattiin taustakankaaseen kiinni. Olisimme voineet myös maalata koko kuvion, mutta koska kuvassa on sen verran montaa eri väriä ja osaa, olisi maalaamiseen mennyt paljon aikaa kun olisi pitänyt odottaa eri kerrosten kuivumista.

Hanjo otti retron näkökulman kuvan työstässä, mikä sopi esitykseemme kuin nenä päähän! Taustasta tulee vähän mieleen Myyrä-piirretyn taustat, joissa piirrettyjen väripalettia rajoitti sen aikainen tekniikka. Retrofiilistä toimme myös laittamalla ikkunaan kuviolliset feikkiverhot. 

Taustakangas in action!
Kuva: Jenni Suominen

Käytimme julisteeseen reffinä sarjan OP-videossa ollutta framea ja muutimme mittasuhteet vastaamaan enemmän omia mittojani. 

OP reffi frame

Koska juliste esitti mainosjulistetta Yaekon kuvitteelliselle keikalle, piti kuvan lisäksi siinä olla myös jotain tekstiä. Mieleeni tuli "Yaeko Show Tonight"-teksti, joka on englanniksi tuodakseen kansainvälistä fiilistä (Yaeko kuvittelee esityksessä tässä kohdassa itsensä esiintymässä isolle kansainväliselle yleisölle).
Juliste tulostettiin A4-papereille ja piirsimme niiden pohjalta valkoisen kankaan läpi halutun kuvion.

Tulostetut paperit teipattuna

Alun perin ajattelimme jättää kankaan taustan valkoiseksi, mutta kun saimme tekstin aseteltua sekä hahmon maalattua, juliste näytti todella pelkistetyltä ja halusimme jonkin muun värisen taustan. Ostimme pinkin taustakankaan ja leikkasimme kirjaimet sekä hahmon irti valkoisesta kankaasta ja liimasimme ne kangasliimalla kiinni pinkkiin kankaaseen.

Loppusilauksena Hanjo teki hopeasta silitettävästä materiaalista tähtikuvioita julisteeseen ja laitoimme glitteriä sekä kirjaimiin että Yaekon takkiin. 

Siellä glitteröivät!
Kuva: Niyarifa

Kun molemmat kankaat olivat valmiina, ne ommeltiin yläreunasta toisiinsa. Kankaat kiinnitettiin rekkiin isoilla neppareilla takaa. Julistekangas rullattiin taustakankaan päälle ja sidottiin nauhoilla, jotka on kankaassa kiinni. Rusetin toinen nauha on pinkki, koska julisteen avautuessä nauha jää eteen roikkumaan ja se blendautuu paremmin julisteeseen, kun sen on saman värinen. Taustakankaan "verhokankaasta" tehtiin hämäyksen vuoksi pieni pala rullan päälle, jotta julisteen pinkki väri ei heti paljasta, että sieltä avautumassa jonkin toinen kangas. Rulla näytti hauskasti myös vähän verhotangolta tämän takia :D 

Molemmissa kankaissa toiseen päähän tehtiin kuja, jonka sisälle laitettiin puukeppi pitämään kangas suorana. Julisteen kohdalla keppi myös sujuvoitti julisteen avautumista, kun rusetti vedetään auki. 

Sanomalehti

Esityksessä isä lukee sanomalehteä, jonka toisella puolella onkin teksti "EI TANSSIA". Alun perin ideana oli, että isä lukee sanomalehteä mutta elekielellä kertoo, että radion soittaminen ei ole ok. Sanomalehdessä olisi isolla tarjous, jonka takia isä lähtee torumisen jälkeen pois (ja palaa takaisin käytyään hakemassa tarjoustuotteen).

Tämä idea tuntui vähän monimutkaiselta ja vaikealta viestiä ja saimmekin idean siitä, että lehden toisella puolella voisi lukea jotain, joka kertoo tarkemmin, miksi isä toruu. "Ei tanssia"- teksti tuntui hyvältä ja ytimekkäältä. Lisäksi on hauska käänne yleisölle, kun aluksi tietyllä tavalla ollut proppi muuttuukin käyttötarkoitukseltaan toiseksi. Esitys pysyy näin mielenkiintoisena ja vähentää proppien määrää, kun hahmot eivät näprää ja tuo koko ajan lisää esineitä lavalle. 

Tein sanomalehden sivut Illustratorissa. Sillä ei sinänsä ollut väliä, mitä sanomalehdessä lukee, kunhan sen tunnistaa sanomalehdeksi. Päätin ottaa mukaan alkuperäisen "tarjous lehdessä"-idean mukaan ja tein hienon mainoksen.

Lehti on sattumalta ilmestynyt Desun lauantaipäivänä!

Sain myös idean siitä, että kirjoittaisin lehteen artikkelin sarjan maailmasta. Sarjassa kuuminta hottia on Bee Hive-niminen rock-bändi, jota isä ei voi sietää ja kirjoittelin meille artikkelin tästä bändistä melko kieli poskella :D

Minkä journalistin maailma minussa menettääkään

Valmis lehti

Päädyimme tulostamaan nuo paperit A3-koossa ja ihan liimaamaan ne kiinni pahviin. Pahvin toiselle puolelle mittailimme EI TANSSIA-tekstin sopivan kokoiseksi ja maalasimme kirjaimet.

Valmis kyltti

Saatuamme taustakankaan valmiiksi, keksimme että sanomalehden voisi jotenkin ripustaa kankaaseen, jotta voisimme ottaa elekielen paremmin mukaan pelkän lehden pitelemisen sijaan. Päädyimme kokeilemaan pieniä magneetteja, jotta sanomalehden saisi mahdollisimman vaivattomasti kiinni. En ole ennen työskennellyt magneettien kanssa ja pitkin kokeilla paria erilaista liimaa, että saatiin magneetit lopulta pysymään. Sai olla myös tarkkana noiden pikkumagneettien kanssa, että liimaa ne myös oikein päin - magneetit tunnetusti hylkivät toisiaan jos on väärät navat vastakkain. 

Magneetit

Kyltti pysyi magneeteilla hyvin. Isä ei arvosta musiikkia.
Kuva @ Felifay

Sanomalehti sattuneista syistä otti aika paljon osumaa treenikevään aikana, kun lehteä taitellaan ja suoristellaan esityksen aikana. Pahvi alkoi repeämään taitoskohdasta tämän seurauksena (viikko ennen kisaa!!) ja olimme tulostaneet jo valmiiksi uudet paperit sekä ostaneet lisää pahvia uuden lehden tekoa varten. Päätimme kuitenkin kokeilla korjata vanhan lehden valkoisella jesarilla - ja se toimi!
Lopputulos on myös yllättävän siisti, vaikka läheltä katsottuna jesarin toki näkee selvästi. Lavalla onneksi kukaan ei tule ihan viereen katsomaan. 

Luuta

Voihan luuta! Se oli niin prosessinsa kuin lopputuloksen puolesta jatkuva naurunaiheemme esitystä tehdessä - ajallisesti käytimme sen tekemiseen aivan liikaa aikaa siihen nähden, että se näyttää edellisenä yönä väsätyltä :D 

Siinä se on!

Elikkä luutahan tehtiin melko nollabudjetilla, pyrimme käyttämään kaikkea mitä valmiiksi kotoa löytyi. Luudan piti olla tarpeeksi kevyt, jotta sitä voisi huoletta viskoa. Askartelujuttujen suhteen olen melkoinen hoardaaja, sillä eihän sitä voi ikinä tietää milloin jotain langanpätkää tarvitsee! Tästä syystä olin säästänyt loppuneen kaavapaperirullan hylsyn/rungon, joka sopi täydellisesti tarpeisiimme, sillä se oli sopivan pitkä ja ontto sisältä. 

Harjaosan pohjalla taas on ruskeasta kankaasta tehty pussi, joka on täytetty vanulla. Pohdimme, millä tavoin saisimme harjalle tyypillisen tekstuurin ja sattumalta muistin, että olin ostanut joskus vuosia sitten rullan nahkanauhaa, jolle ei lopulta löytynytkään käyttöä. Leikkasimme nahkanauhasta sopivia pätkiä ja liimasimme niitä kiinni pussiin. Osan naruista sidoimme pussin päälle, jotta harja ei näyttäisi niin tönköltä. Nahkanauha loppui kesken ja lopputulos ei miellyttänyt silmää, joten jatkoimme kaapistani löytyneellä ruskealla villalangalla samaa prosessia. Valmis pussi sidottiin ja liimattiin kiinni kepin päätyyn.  
Luudissa on usein harjasosan keskellä tai päässä metalliosa, joka pitää harjan paikoillaan, Sovelsimme tätä ideaa sekä animaatioista tuttua pelkistettyä versiota omaan luutamme ja teimme softiksesta nuo osat.

Harjaosa

Näimme viimeisen puolen vuoden aikana esityksen merkeissä aina sunnuntaisin ja viime syksynä valehtelematta parinkin kuukauden sunnuntait meni tähän hiton luutaan!
En tiedä miten se on mahdollista, mutta luutaa työstettiin ihan kauhean kauan vaikka pyrimme tekemään muutakin liiman kuivumista odotellessa :D Tämä naurattaa meitä kauheasti koska luuta ei tosiaan näytä siltä. Ajoi kuitenkin asiansa!

Luuta koki saman kohtalon kuin sanomalehti, eli kevään treenien aikana luutaa oli riepoteltu sen verran että viikkoa ennen kisaa se katkesi osittain keskeltä. Uutta luutaa emme alkaneet tekemään vaan kokeilimme korjata vartta leveällä pakkausteipillä. Normaali ruskea pakkausteippi on sellaista ällön kiiltävää ja tiesin, että biohajoava versio on taas yleensä mattaa. Ostimme jälkimmäist testiin ja pyörittelimme koko luudan varren sillä. Sävy on hämmästyttävän sama kuin alkuperäinen, vaikka pinnasta tuli huolettoman pyörittelymme tuloksena aika epätasainen.
Teippi kuitenkin piti luudan kasassa ja pystyin huoletta pyörittelemään sitä esityksen aikana. 

Asut

Hahmoja kaksi, asuja kolme.
Isähahmolla oli melko simppeli asu, päänvaivaa tosin aiheutti hyvin tyylitelty kampaus. Päädyimme sen kohdalla ostamaan Ebaysta jonkun halvan Elvis-peruukin pohjaksi, johon kiinnitettiin Hanjon ikivanhasta mustasta peruukista lisää kuituja. 
Hahmolla on myös japanilainen kappogi-essu, sillä isällä on sarjassa oma ravintola. Tästä syystä hänellä on päässä myös huivi.

Se jäi mysteeriksi, käyttävätkö miehet yleensä tuon tyylistä essua, sillä googlesta löytyi hakusanoilla vain naisia kyseisen mallinen essu päällä. Sarja on tullut 80-luvulla, ehkä silloin miehetkin käyttivät tuollaisia essuja enemmän? 

Omista cosseistani varsinainen pääcossini on ollut valmiina jo vuodesta 2017, esitystä varten ompelin kirjaimiin paljetteja ja laitoin strasseja takkiin sekä hameeseen korostaakseni asun vaihdosta arkiasusta "esiintymisasuun". Peruukki on myös kokonaan uusi ja entistä pöyheämpi!
Asun teosta olen kertonut blogin puolella aiemmin. 

Meidän valmiit asut <3
Kuva: Mira Ojamo

Esityksen alussa oleva arkimekko taas on nyt keväällä tehty uusi vaate, joka vaati pari protokierrosta että sain siitä sopivan. Valitsin sen Yaekon useista arkiasuista siksi, että se vastasi siluettinsa puolesta eniten tuota toista asua, jonka olin tehnyt jo aiemmin. 

Valmis mekko

Teletappilakanasta tehty proto :D 

Tiivitaavi kurkkaa kainalosta

Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, olisin alun perin halunnut mekosta ns. pyöritettävän, eli asun "avautumiskohta" on kiinni jossain/jollakin ja kun lähden pyörimään vastakkaiseen suuntaan, asu "avautuu" ja alta paljastuu toinen asu. 
Tämä ei kuitenkaan tällaisessa pitkähihaisessa mallissa oikein toiminut ja päätin suosiolla tehdä edestä avautuvan version. Ihan ensimmäisessä versiossa mekko oli kiinni tarranauhoilla, mutta niistä kuului mielestäni liian kova ääni ja tarranauhojen tikkauspuoli näkyi ikävästi ulospäin. 
Kokeilin pienten nepparien taktista sijoittelua tarranauhan sijaan. Pelkäsin, että nepparit eivät olisi tarpeeksi jämäköitä pitämään mekkoa kiinni, mutta yllättävän hyvin pysyivät! Eikä tarvinnut edes laittaa paljoa enempää kuin mitä tarranauhaa oli ollut vastaavissa kohdissa. Nepparit avautuivat myös sujuvammin ilman ylimääräisiä ääniä.

Koska mekko avautuu keskeltä, halusin siihen pienen twistin jotta hämäys onnistuu (eli astuessani lavalle, kaikki eivät ensimmäisenä pohdi, että ahaa tuolla vaihtuu vaatteet). Mekossa on yläosassa ja vyötäröllä vastakkaisilla puolilla nepparit, jolloin käteni menevät ristiin eikä esimerkiksi molemmille olkapäille tai vyötärön molemmille puolille, jotka mielestäni ovat melko yleisesti käytettyjä tapoja avata vaihtuva vaate. 

Havainnollistava luonnos avautumiskohdista

Päätin kuitenkin vaihtaa alkuperäisen luonnoksen avautumissuunnan päinvastaiseksi, koska silloin käsien liike menee paremmin koreografian kanssa yksiin.

Siellä niitä neppareita on

Harmaita hiuksia aiheuttivat hihat ja olinkin jo melkein vaihtamassa kokonaan toiseen (hihattomaan) asuun niiden takia. Halusin, että hihat ovat jollain tasolla kiinteät, ettei niistä heti huomaa että asu on vaihtumassa. Protoja tehdessä testasimme samalla, mitkä saumat olivat kriittisiä olla auki ja mitkä taas voivat olla ommeltuna umpeen. Hihat ovat sen verran isot, että oikean puolen hihasauman ei tarvinnut olla avautuva vaan riitti, että olkasauma pystyi avautumaan. 
Vasemman puolen hihan taas oli oltava auki, sillä yläosa avautuu tältä puolelta. Hihat ovat puhvihihat ja keksin muotoilla palan worblaa hihansuun muotoiseksi ja laitoin worblapalan hihansuuhun. Näin hihansuu meni automaattisesti pyöreään muotoon. Liikun esityksessä aika paljon, joten worbla yksinään ei auttanut pitämään muuten avointa hihaa täysin kiinni liikkeessä. Sijoitin hihasaumaan yhden pienen nepparin, joka pitää hihan juuri sopivati kiinni niin, että hiha avautuu kuitenkin helposti.

Worblaa hihansuussa

Helma taas on muuten ommeltu kiinni yläosaan, mutta edestä auki kietaisutyyliin ja kiinni tasan yhdellä nepparilla. Kevään harjoituksissa neppari avautui kuitenkin vain kaksi kertaa (ja treenasimme kymmeniä kertoja), joten koin tämän melko riskialttiin ratkaisun ihan toimivaksi. 

Mekko "avattuna"

In action
Kuva @ Felifay

Mekko on oikeastaan paita ja hame, mutta esityksen kannalta oli helpompaa ommella suosiolla paita ja hame toisiinsa kiinni. Halusin kuitenkin tuoda fiilistä siitä, että kyseessä olisi kaksi erillistä vaatetta, joten käytin niihin eri materiaaleja.

Yläosa implikoi sarjassa mielestäni jonkinlaista collegea, mutta college oli vähän turhan paksua tätä asua varten, joten käytin ihan trikoota siihen. Trikoon käyttö jännitti, sillä nepparien takia kriittiset kohdat ovat melkoisella koetuksella. Ajattelin kuitenkin vuorittaa koko vaatteen sen takia, että mekko lähtisi sujuvasti päällä ja päällikangas ei tarttuisi alla olevaan trikookankaaseen tai paljetteihin. Vuorittamisen lisäksi laitoin avautuvalle puolelle reunaan kanttinauhaa tukemaan.

Kanttinauhaa

Mielestäni yläosan rakenne onnistui hyvin eikä siitä heti arvaa, että se avautuukin kesken kaiken. Toki jos nostan kättä, neppareilla oleva puoli vähän irvistää mutta sen otin taas huomioon koreografiassa, jossa pyrin minimoinaan tuon puolen käden ylös nousemisen.

Siellä se paita vilkkuu
Kuva @ Nizku

Alaosa taas on ihan perus puuvillaa, laiskistuin tosin helman pallokuvioiden kanssa, joten päätin käyttää jotain random jämätrikoota niiden tekoon ja ompelin pallot ihan raakareunoineen päivineen pitkin helmaa :D Eipä niitä kuitenkaan kukaan tullut läheltä katsomaan. 

Siinä taisikin olla kaikki meidän lavasteet! Aikaisemmissa esityksissäni ei ole ollut näin paljoa lavasteita, joten näiden parissa oli hauska pähkäillä. Tällaisen lavastemäärän roudaaminen niin treeneihin kuin paikan päälle oli kuitenkin työlästä, joten jatkossa pyrin pienempään määrään (riippuen toki siitä, mitä esitys vaatii). 

On sääli, että esityskisoissa tuomaristo ei pääse ollenkaan näkemään lavasteita tai kuulemaan niiden prosessista, kun lavasteissa voi olla niin paljon kaikenlaisia jippoja ja kikkoja, mihin ei välttämättä tajua kiinnittää edes huomiota esitystä katsoessa. Tuomarina pitää kuitenkin keskittyä yhtä aikaa esiintyjän liikkeisiin, ääniraitaan, juoneen ja ylipäätään kokonaiskuvaan. Esityskisoissa voisi olla jotkin portfoliot palautettavana tuomareille, joihin se tutustuisivat ennen esitystä. Tämä toisaalta on hankala toteuttaa, kun monella lavasteet valmistuvat vasta viime tinkaan. Ennen koronaa esityskisat kärsivät myös vähän kisaajakadosta, jonka takia niitä vähäisiä ei varmaan kukaan uskalla ajaa pois minkään portfolioiden takia. 
Tosin viime vuoden Traconin esityskisa meni reippaasti täyteen eikä kaikki halukkaat päässeet mukaan, jonka takia tänä vuonna sinne oli samanlainen portfoliohaku kuin arvokisoissa. Tietääkseni hakuvaiheen portfolioita ei tosin katso muu kuin cosplayvastaava, joka valitsee kisaajat, en tosiaan ole varma kun en ole ollut Traconissa töissä seuraamassa tätä prosessia. 

Seuraavasta esiintymisestä en osaa edes sanoa muuta kuin sen, että ideoita on ja niitä pitäisi päästä ensiksi testaamaan, että voin alkaa miettiä konkreettista aikataulua. Uskon että tulen kuitenkin pysymään toistaiseksi esityskisoissa arvokisojen sijaan (ja niitä onkin koko ajan vähemmän), koska tahdon panostaa mielummin esitykseen kuin asuun ja tehdä esim. suomenkielisiä esityksiä. En kuitenkaan täysin poissulje muitakin kisaformaatteja, riippuu vähän miten pitkälle pääsen ideoideni kanssa! 

Ensi kertaan!

Kisaaminen < 3 Kuopio

Olen viime vuosina valikoinut tarkkaan, mihin tapahtumiin aion mennä, sillä tässä vaiheessa harrastusvuosia jotkin conit eivät tarjoa itselleni oikein enempää kuin kavereiden kanssa hengailua, jota voin ja teenkin vapaa-ajalla conien ulkopuolella. Nekocon oli 2019 oikein mukava tapahtuma, mutta pelkästään hengailuun ihan liian kaukana ja tästä syystä viime vuoden tapahtuma jäikin välistä. 

Sain kuitenkin pitkästä aikaa idean pukukisaamisesta ja Nekocon tuntui sopivalta tapahtumalta tällaiselle toiminnalle. En alun perin tehnyt Katarinaa kisamielessä, mutta saamieni kommenttien perusteella tuntui, että voisin hänet viedä kisalavoille ja katsoa, mihin se riittää. 
Koska tein pukua viime vuonna vähän sellaisella "ei ole niin tarkkaa onko 100 % reffinmukainen"-mentaliteetilla, vaati puku hieman muutoksia ja jotkin osat piti tehdä kokonaan uusiksi, jotta ne vastaisivat referenssikuvaa ja puku olisi täten "kisakuntoinen".

Etukäteen jännitin hieman, saisinko puvun kuljetettua kunnolla Kuopioon asti, kun olin yksin liikenteessä ja vielä junalla. Asuun kuuluu paljon erilaisia kerroksia ja osia sekä isoin murheenkryyni oli vannehame, joka ei lopulta mahtunut matkalaukkuun edes kokonaan sisälle. 
Selvisin kuitenkin kunnialla perille ja conia edeltävänä iltana silitin ja ehostin cossin kuntoon kisapäivää varten. Hauskasti hotelliin sisäänkirjautuessa respa ehti ottaa nimeni ja heti kysyi, että "olitkos johonkin tapahtumaan menossa viikonloppuna ;)" ja toivotti lopuksi "hyviä bileitä" :D 

Tämän näköisenä painelin hotellille, menossa mukana myös laukusta törröttävä vannehame

Pohdin ihan loppuun asti, pukisinko cossin päälle jo hotellilla vai vasta tapahtumapaikalla. Tykkään pukeutua omassa rauhassa ilman hälinää ja cossi oli jo valmiiksi silitetty, mutta joidenkin osien pukemista helpottaisi jonkun toisen apu. Mukavuudenhaluisena vierastin myös ajatusta siitä, että joutuisin kävelemään kaikkien pällisteltävänä hotellilta keskustan läpi coniin.

Päätin kuitenkin pukea koko asun päälle jo valmiiksi, sillä cossi olisi todennäköisesti mennyt uudestaan ryttyyn kuljetuksessa ja olisin joutunut ottamaan matkalaukun mukaan tapahtumapaikalle. Huoneessani ilmastointi oli sen verran lujalla, että ulos astuessa kuumuus suorastaan yllätti ja kaduin hetken sitä, miten huonosti monikerroksinen päästä varpaisiin peittävä pukuni sopikaan heinäkuiseen tapahtumaan. Lämpöön tottui kuitenkin yllättävän nopeasti ja olin onneksi älynnyt napata viuhkan mukaan matkaan. Matkan aikana joku lapsi huusi kadun toiselta puolelta KUNINGATAR ja osoitti mua :D 

Tiesin etukäteen että pari kaveriani oli kisaamassa, mutta paikalle saapuessa huomasin, että melkein puolet backstagen porukasta (kisaajien lisäksi) olivat jollain tavalla tuttuja ja lauantai menikin kokonaisuudessaan lähes täysin backstagella hengaillessa. Kanssani kokeneiden sarjassa kisaamassa olivat mm. Janskuvaan, Sparklerin ja Riria, myös Pincyuu oli messissä väliaikaohjelmassa. 

Kisapäivä sujui sutjakkaasti vailla sen kummempia ongelmia tai säätämistä kuumuudesta huolimatta. Musiikkikeskuksen backstage oli myös tuttu vuoden 2019 Nekoconista, jossa olin töissä silloisessa cosplaytiimissä.
Olen kuitenkin itse kisannut viimeksi 4 vuotta sitten ja ajattelin, että tuomaroinnissa osaisin kertoa asustani selkeästi ja järjestelmällisesti ilman sen kummempia miettimisiä. Asusta kertominen menikin sitten siihen, että aloin kertomaan cossista ylhäältä alaspäin hiuskoristeista aina saappaisiin asti kuten olin ajatellut, mutta puolessavälissä tajusin, että olin kertonut vain ulkoisista ominaisuuksista enkä yhtään kiinnitysmekanismeista tai kerroksista :D
Hätäisesti vilauttelin tuomaristolle strategisesti sijoiteltua hakasia sekä neppareita ennen tuomarointiajan päättymistä. Sain kuitenkin olennaiset asiat mielestäni sanottua ja tuomaroinnista jäi hyvä fiilis. 

Heti tuomaroinnin jälkeen olikin näppärästi kisaajakuvien otto ja kuvauspiste sijaitsi myös backstagella. Oli kiva, kun jokaisesta kisaajasta otettiin oletuksena sekä edestä että takaa kuvia! Meikkini tosin taisivat hävisivät kuvista lähes olemattomiin :D 
Kuvat otti Aleathan, assarina toimi Jansutti. 

Loppuaika menikin sitten bäkkärillä kavereiden kanssa jutellessa, noin puoli tuntia ennen kisan alkua kaikki alkoivat vähän hyppiä seinillä, kun halusi vaan jo lavalle kaiken odottelun jälkeen. Oli hauska, kun myös cosplaykisassa oli otettu conin nostalgiateema huomioon ja alkuvideona pyöri potpurina klassikkoanimeiden tunnareita videoineen. Näin videomateriaalia tästä vasta jälkikäteen ja backstagelle kuuluivat vain äänet, joten luulimme hetken että jonkun kännykkä soi :D 
Taustamusiikkina omalla kohdallani lavalla soi Cha Cha Cha, jee!

Lavakuva! Jalkani katoavat johonkin pimeyteen
Kuva: Mikael Peltomaa

Kokeneiden sarjan kisaajat
Kuva: Jasu

Sitten palkintojenjakoon. Voi kääk ;____;!!! Allekirjoittanut pokasi itselleen kakkossijan, enkä voisi olla iloisempi tästä kunniasta. Kisa oli todella kovatasoinen ja oli vaikea sanoa ennakkoon, ketkä sijoittuu ja missä järjestyksessä. Monessa asussa oli paljon erilaisia pointteja, jotka olisivat omaan silmääni voineet tuoda sijoituksen. Uskoin omiin mahdollisuuksiini kärkikahinoiden suhteen, mutta oli tosiaan vaikea sanoa ennakkoon, mitä tuomarit loppupelissä painottaisivat.

Sijoittuneet ja kunniamaininta
Kuva: Jasu

Esimerkiksi kisan voittaneen Ririan asu oli designin puolesta hyvin simppeli punainen mekko, mutta olin itsekin nähnyt kaikki ne kerrokset sekä ratkaisut puvun sisäpuolella. Kaikessa yksinkertaisuudessaan asu oli toteutettu kauniisti ja siluetti oli saavutettu juuri niinkuin referenssikuvassa oli, enkä tästä syystä ollut oikeastaan yllättynyt, kun voittaja julkistettiin. 
Olen siis erittäin tyytyväinen hopeaan ja sijoittuminen ylipäätään boostasi itsetuntoani cossaajana raketin lailla! En olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että sijoittuisin nimenomaan kokeiden pukukisassa. 

Olin niin innoissani että kuvakin vähän tärähti :D 

Halusin ehdottomasti käydä hakemassa palautetta puvustani, vaikka olin tietoinen sen ongelmakohdista. Palautteessa käytiin hyvää keskustelua esim. siitä, miten paljon cossin osia haluaa muokata vastaamaan reffiä jos aikoo kyseistä osaa käyttää myös toisessa cossissa. Omalla kohdallani tällainen osa oli cossini kengät, joissa osan reffikuvista mukaan kuuluisi olla nauhoitus. Käytän kenkiä myös yhdessä toisessa cossissani ilman nauhoja, joten päätin tästä syystä tietoisesti jättää nauhat laittamatta eikä osassa reffejä nauhoja tosiaan edes ollut. 
Lisäksi tuomarit suorastaan hukuttivat cossini kehuihin, mistä tuli hirveän hyvä mieli <3 Kehuja saivat mm. siistit tikkaukset kanttinauhoissa, kohdilleen osuvat saumat sekä siluetin muotoilu omaan vartalotyyppiin nähden. Yhdellä tuomarilla luki myös "hyvä logistiikka" viitaten rakenteisiin ja siihen, millä tavoin osat ovat asussa kiinnitetty. Kyseinen termi menee ehdottomasti myös omaan käyttöön :D 
Ylipäätään tuomaroinnista jäi tosi hyvä kokemus kaikkiaan, kauhulla muistelen edelleen erään Mimiconin palautetta kisacossista ja lopputulos oli se, että käytin kyseistä cossia vain tuossa kisassa (vaikka muuten käytän vähintään kolme kertaa jokaista pukuani). 

Kisaajan näkökulmasta kisat olivat hyvin järjestetty ja meininki oli lauantaina todella hyvä sekä rento! Kisaa koskeva tiedonkulku ennen tapahtumaa sekä conin aikana pelasi hyvin, pääsin myös sunnuntaina nappaamaan bäkkärille jääneen numerolappuseni vaikka viestittelin vastaavan kanssa melko myöhään asiasta.
Kiitos Megurinemagnet hyvin järjestetystä kisasta! <3 

Cossi lensi sängylle hyvin pian kisapäivän jälkeen

Sunnuntain olinkin varannut täysin conissa pyörimiseen ja kavereiden näkemiseen, lisäksi kunniavieras Seppo Pääkkösen ohjelma kiinnosti kovasti. Jännitin etukäteen, millainen mahdollinen kaaos syntyy kun kyseisen ohjelman paikkaliput tulivat fyysisesti jakoon infolle samaan aikaan, kun ovet vasta aukesivat kävijöille. Pääsin onneksi infolle hakemaan lippuni sen kummempia jonottamatta, mutta annoin Nekoconille jo palautetta jatkoa ajatellen lippujen porrastuksesta suhteessa ovien avaamiseen. Olisi nimittäin voinut mennä melkoseksi selvittelyksi, jos kyseessä olisi ollut yhtään tunnetumpi tai koko conin kävijäkuntaa kiinnostanut kunniavieras. Mahdollisesti liput olisivat voineet tulla jakoon sähköisesti kuten osa Nekoconin muusta ohjelmasta. 

Sunnuntain cossi!

Ohjelma oli viihdyttävä ja oli mukavaa, kun ohjelman alussa näytettiin lyhyt kooste Pääkkösen tunnetuimmista roolisuorituksista videoineen. Tunnelmaa omalta osaltani tosin laski vähän sen, että ainakin itselleni tuli sellainen kuva hänestä, että dubbaushommat ei ole vuosiin oikein kiinnostaneet eikä hän oikein pidä siitä verrattuna vaikka lavalla näyttelemiseen. Ohjelman loppupuolella pohjavire muuttui kuitenkin vähän positiivisemmaksi. Pääkkösen tapauksessa tunnetummat roolit olivat jo melkein 30 vuoden takaa, joten ei ihme, ettei sellasia edes oikein muista jos ei ole samantyylistä hommaa tehnyt moneen vuoteen ylipäätään (koska se rasittaa nykyään liikaa ääntä). 

Yleisökysymykset kerättiin paikan päällä suoraan mikkiä kierrättämällä ja on hyvin todennäköistä, että kysymyksien joukosta nousee jotain erikoista/vaivaannuttavaa, kun niitä ei voi kuratoida etukäteen. Nytkin osa kysymyksistä oli ihan relevantteja ja kiinnostavia, mutta osa kyseli jotain todella spesifiä joka ei tuntunut kiinnostavan muita kuin kysyjää itseään. Mielestäni yleisökysymykset olisi voinut kerätä etukäteen esimerkiksi sähköpostilla ja/tai Instagram- toryssa ja valikoida niistä sellaisia, joita on ehdotettu eniten. Tällainen formaatti on muistaakseni ollut Popculteissa käytössä ja laitoinkin tästä jo palautetta tapahtumalle.

Taidekujan uusi sijainti oli mielestäni erittäin hyvä aiempien vuosien tunkkaiseen, ikkunattomaan alakerran pikkuhuoneeseen verrattuna. Vaikka kuja sijaitsi nyt eri rakennuksessa kuin muu con, kyseinen paikka oli käytännössä kadun toisella puolella enkä kokenut sinne menemistä mitenkään ylitsepääsemättömäksi. Heinäkuun helteillä oli ihan mukavaa käväistä välillä ulkona piipahtamassa haukkaamassa happea. Ostin jopa piiitkästä aikaa taidekujalta printin! En jotenkin osa laittaa niitä mihinkään niin useimmiten jää ostamatta, mutta nyt oli niin hienoja tarjolla että tarttui sellaisia mukaan. 

Coniloot

Muuten Nekocon oli järjestelyineen sellainen tosi perus, omasta mielestäni ihan toimiva kuten aiempina vuosina (kävin Animeconeissa muutaman kerran samassa talossa). En pelkästään kävijänä lähtisi, mutta kun on jotain kunnon ohjelmaa ja tekemistä tiedossa niin viihdyn tapahtumassa hyvin. 

Pitkän matkan vuoksi olin suosiolla ottanut maanantain vapaaksi matkailua varten ja läksin silloin takaisin pk-seutua kohti, juna-asemalla kaksi nuorta kommentoi ohi mennessään että "hey, that's one of the cosplay winners!" ja tämä huvitti suunnattomasti, sillä jättimäinen pokaalini tosiaan törrötti laukusta osittain ulkona :D 

Huge pokaali

Sellainen Nekocon tällä kertaa! Nyt kesällä onkin kaikenlaista postattavaa tiedossa, kun Desun ja Nekon lisäksi on jälleen photoshoottailua Meriharjussa sekä elokuussa Assyt, joissa olen tällä kertaa tuomaroimassa.

Ensi kertaan! 

Tyttö sinä olet tähti - esityksen kulisseissa (1/2)

Desuconissa nähtyä cosplayesitystämme on työstetty jo sen verran kauan ja monta mutkaa on tullut ylitettyä, että ajattelin avata koko esityksen taustaa sekä prosessia täällä blogin puolella. Koska juttua riittää sen verran paljon, jaan tekstin kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa käsittelen esityksen idean syntyä sekä siihen vaikuttaneita seikkoja, kuten kisojen säännöt ja pandemia. Esitystä on työstetty näiden seikkojen vuoksi useita vuosia, joten kerronta voi olla hieman rönsyilevää, sillä esitystä on muokattu aina vallitsevien olosuhteiden myötä. Toisessa osassa kerron tarkemmin puvuista sekä lavasteista. 
Suosittelen katsomaan esityksen ennen tämän postauksen lukemista, sillä tulen referoimaan siihen suoraan sillä oletuksella, että tiedät, mistä puhun. Laittakaa siis popparit mikroon ja asettukaa mukavasti, sillä luettavaa riittää!

Löysin Aishite Nightin sattumalta Youtuben kautta joskus 2015 ja ihastuin sen 80-lukulaiseen lämpöiseen arkitunnelmaan sekä hauskaan hahmokaartiin heti (teinkin sarjan päähahmosta Yaekosta cossin 2017).
Seuraavana vuonna mielessä alkoi kypsymään esitysidea hahmon ympärille, sillä Yaekolla ja hänen isällään on hauska dynamiikka sarjassa; isä ei voi sietää "nykyajan rock-musiikkia" ja tytär lempeästi kapinoi isänsä konservatiivisia ajatuksia seurustelemalla rock-bändin solistin kanssa. Hahmoilla on kuitenkin lämmin suhde toisiinsa ja riidoista huolimatta välittävät toisistaan kovasti. 

Aishite Night- mangan kansikuva

Isä ei suhtaudu hyvin Yaekon miespuolisiin tuttaviin
(Yaekolla animessa blondit ja ruskeat hiukset)

2018 syntyi idea esitykseen, jossa otetaan keskiöön isän negatiiviset ajatukset nykyaikaisesta (ei-enka) musiikista ja tytär panee hanttiin omalla tavallaan. Halusin esityksessä myös tuoda 80-luvun tunnelmaa, sillä alkuperäinen anime on alkanut 1983. Alkuperäinen esitysidea on suurin piirtein sama kuin mitä toimme lavalle nyt, eli tytär laittaa musiikkia soimaan, isä kieltää sellaiset ja poistuu paikalta, tytär laittaa volyymit kaakkoon ja alkaa bailaamaan ihan kunnolla, isä tulee takaisin ja palauttaa tyttären takaisin maan pinnalle. Halusin pitää idean mahdollisimman yksinkertaisena, sillä oletuksena oli, että kukaan yleisössä ei tiedä tätä sarjaa. 

Olin tuolloin 2018 alun perin lähdössä tällä esitysidealla yksin kisaamaan ja isän rooli olisi ollut lähinnä taustanauhan muodossa, eli tarkkaan valittuja huudahduksia, joista käy ilmi että lavalla on isä ja tytär. Sarja on sen verran harvinainen, ettei käynyt edes mielessä, että saisin jonkun kaverin tähän mukaan (saati sitten esittämään viiksekästä isähahmoa). Mielestäni idea toimisi myös yksin, jos vain isän saisi taustanauhalle jotenkin järkevästi. Päänvaivaa aiheutti se, ottaisinko animesta suoria (japaninkielisiä) klippejä isän puheesta, joihin reagoisin, vai esim. video, jossa isän rooli olisi tekstillä. 

Kohtalo puuttui kuitenkin peliin, sillä 2019 kesän Desucon ilmoitti että heillä on pitkästä aikaa esityskisa, mutta kisaajia pitää olla esityksessä vähintään kaksi. Päätin kysäistä puoliksi läpällä Hanjoa kanssasi kisaamaan tällä puolivalmiilla idealla niin, että käsikirjoittaisin isähahmon oikeasti lavalle ääniraidalla olon sijaan. Hanjo kaikeksi onneksi lähti kuin lähtikin esittämään lavalle hänelle ennestään tuntemattoman kasarianimen viiksekästä isää. 

Esitystä lähdettiin sitten oikeasti työstämään ja puolivalmis idea alkoi saamaan lihaa luiden ympärille. Anime on hyvin arkinen ja siinä tehdään ruudulla arkisia asioita, kuten kokkailua ja siivoamista. Olin sattumalta törmännyt Youtubessa Strictly Come Dancing-ohjelmaan ja ihastelin tanssinumeroa, jossa kisaajat hyödynsivät luutia osana koreografiaa. Saimmekin idean siitä, että voisimme myös ottaa luudan ja siivoamisen osaksi tarinankulkua, sillä se sopi sarjaan hyvin ja sitä voisi myös heilutella hauskasti tanssin muodossa.

Luudalla voi tehdä vaikka mitä!

Vaikka en todellakaan taivu sellaisiin suorituksiin kuin tuolla kyseisellä tanssivideolla, sai siitä paljon hyviä ideoita kuten sen, että luuta ei olisi oikeassa mittakaavassa vaan varsi olisi lyhympi, että sitä pystyy käsittelemään helpommin. Tässä vaiheessa olimme treenanneet oikealla puisella luudalla, jonka sahaisimme lyhyemmäksi. Oikea luuta oli tosin melko painava ja kolisi ikävästi sitä heittäessä, jonka takia aloimme pohtimaan myös muita vaihtoehtoja. 

Esityksessä alun perin oli myös fyysinen pöytä sekä radio, joista molemmat väkersimme pahvista. Nämä viritelmät olivat tosin melko huteria ja mietimme, miten ne mahtavat kestää käytössä. Näistä en tajunnut aikoinaan ottaa mitään kuvia. Ajatuksena oli myös heijastaa screenille jokin julistetta muistuttava teksti/kuva esityksen huippukohdasta eteenpäin.

Esityksessä on myös vaatteidenvaihto (koska mitäpä olisi mun suunnitteleman esitys ilman vaatteiden lentämistä lattialle :D) ja halusin, että se vaihtuisi suunnilleen samalla tavalla kuin WCS 2013 USA:n esityksessä. Halusin kokeilla tätä jo 2017 esityksessä, mutta se ei ihan sopinut vaatteiden ollessa niin erilaiset. Tässäkin tapauksessa ongelmaksi tulivat hihat, jotka ovat melko pitkät ja niitä on vaikea saada tehtyä niin, että hiha pysyisi kiinni mutta tarvittaessa avautuu. Päädyimme tämän esityksen kohdalla tarranauhoihin taktisiin kohtiin, jotka avautuvat kun asun repäisee irti.
Alkuperäisessä esityksessä päällä ja alla olevat mekot ovat siluetin puolesta lähes identtiset, jonka takia tuo trikki on niin sujuva ja huomaamaton. Päädyimme tämän esityksen kohdalla tarranauhoihin taktisiin kohtiin, jotka avautuvat kun asun repäisee irti. Jätin tämän vaatteidenvaihtotekniikan edelleen siis hattuhyllylle odottamaan sopivaa esitystä ja asunvaihtoa, olisi nimittäin kiinnostavaa päästä tekemään tuollainen.

Koska tykkään nysvätä asioita ja lisätä kaikkeen pientä omaa kivaa, halusin tässä esityksessä olevien biisien olevan oikeasti 80-luvulla tulleita. Esityksen alussa oleva tiluliluttelu on 80-luvulla tulleen Tokimeki Tonight-animen yksi taustamusiikki, toisena biisinä oli 1980 tulleen Fame-musikaalin nimikkobiisi. Alun perin kun radio klikataan ensimmäisen kerran päälle, sieltä olisi soinut pätkä tuosta Famesta ja myöhemmin tullut uudestaan, kun isä poistuu lavalta ja bileet alkavat. Näistä sekä muista muutoksista lisää myöhemmin tekstissä.

Esitykselle piti keksiä myös nimi. Pyörittelimme kaikennäköisiä ja -kuuloisia ideoita, joista en valitettavasti muista tarkalleen yhtäkään, mutta ne olivat tasoa "80-luvun arkea" ja "Siivouksen pyörteissä". Hanjo lopulta heitti ehdotuksena "Tyttö sinä olet tähti" viitaten 2005 tulleeseen elokuvaan  ja esityksemme loppuosaan, jossa vaatteet ovat vaihtuneet ja tytär on parrasvaloissa. Mielestämme nimi sopi esitykseemme kuin nyrkki silmään, vaikka jääkin nyt epäselväksi, kuka otsikon sanoja on (ei ainakaan se rock-musiikkia vihaava isä), mutta se oli sivuseikka johon emme jaksaneet takertua. Otsikkoa ei taidettu edes mainita esityskisan yhteydessä Desussa. 

Lysti loppui kuitenkin lyhyeen, sillä n. kuukausi ennen tapahtumaa tuli sähköposti, että kilpailu on peruttu vähäisen osallistujamäärän takia. Osasimme jollain tasolla jo aavistella tätä, sillä infomeilejä oli tullut todella niukasti ja somessakaan ei ollut läheskään niin paljon pöhinää muiden kisaajien osalta kuin mitä Traconin esityskisoihin verrattuna.
Pettymys oli tästä huolimatta melkoinen, sillä ääniraita oli valmis, oma pukuni oli ollut 2017 lähtien valmis sekä vaihtomekko myös (vähän kämänen mutta valmis silti) ja lavasteetkin oikein hyvällä mallilla. Hanjon asu oli tässä kohtaa tekemättä ja jotkin kohdat vaativat vielä suunnittelua, mutta esityksen runko oli jo hyvin hallussa. Emme voineet siirtää esitystä saman vuoden Traconiin, sillä olin samaan aikaan menossa Tillin kanssa sinne toisella esityksellä kisaamaan. 
Päätimme siis toiveikkaasti jättää esityksen tauolle 2020 Traconin esityskisaa varten " :D "

Ilmeemme vuonna 2020

2020 ja 2021 emme sattuneista syistä olleet kauhean motivoituneita esityksen suhteen, muuta kuin että veisimme sen lavalle sitten, kun tapahtumia taas olisi. Pohdimme tosin ääniraitaa ja mielestäni biisi saisi olla vielä nopeatempoisempi, jotta esitykseen saisi lisää hyvää fiilistä ja vauhtia. Oli melko haastavaa löytää 80-luvulla tullut nopeatempoinen biisi, jonka sanoitukset vielä mahdollisesti sopisivat esityksen tunnelmaan.
Pyöritin sellaisia vaihtoehtoja kuin Chain Reaction ja Girls Just Want to Have Fun, joista ensimmäinen ei ollut juurikaan nopeampi (ja sanoitukset ilmeisesti kertovat masturboinnista) ja jälkimmäinen taas sopisi mielestäni paremmin, jos tanssikohdasta alkaen lavalle olisi saapunut muitakin (nais)hahmoja bailaamaan. Siinä ei myöskään ole selkeää huippukohtaa, jossa esim. vaatteet olisivat voineet vaihtua nostaen tunnelmaa. Mielessä kävi myös I Wanna Dance With Somebody, joka sanoitukseltaan sopisi tosi hyvin esitykseen, mutta tempo oli jälleen mielestäni liian hidas. 
Lopulta kohtalo puuttui jälleen peliin kun selasin Instagramia; joku oli hakenut postista jotain mitä oli odottanut ja oli innoissaan tästä, postasi asiasta storyyn ja laittanut taustalle soimaan I'm So Excited-biisin. Olin tästä erittäin excited, sillä biisi oli juuri sitä mitä halusinkin! Oli hyvää fiilistä, sopiva nopeus, selkeä keskikohta ja biisi oli julkaistu 80-luvulla. 

Tanssiosuudessa ideana oli, että biisin vaihtuessa päähenkilö siirtyy unelmoimaan, millaista olisi olla maailmanluokan stara. Vaatteidenvaihdon ja "Yaeko Show Tonight"-julisteen on tarkoitus korostaa tätä. Koska esityksessämme ei ole puhetta, arvelin, että tämän viestiminen yleisölle olisi hankalaa eikä idea todennäköisesti välity tällaisenaan. Mielestäni tämä kuitenkin toimi myös niin, että yleisö voi ikään kuin pohtia ja päättää, mitä biisin vaihtuminen tarkalleen ottaen tarkoittaa. On kuitenkin selvää, että tyttö kapinoi siivoamista vastaan ja aiemmin jammaili kitarariffin perässä.

Ylipäätään esityksen tanssiosuuden suhteen alun perin ajattelin yhdistää odottemitaa sekä kasaripopille tyypillistä liikehdintää. En ole odorite, mutta kahlasin Youtubesta lukuisia tanssivideoita päästäkseni käsiksi sopivan tyttömäiseen liikehdintään, jota voisin hyödyntää esityksessä. Lopulta odottemita-osuus jäi sellaisenaan pois, mutta kasarimaisen tyttömäisyyden halusin sisällyttää ihan loppuun asti. Halusin jollain tasolla koreografiaan myös esityksen alussa mukana olevan luudan, koska sillä voisi tehdä erilaisia temppuja ja kertoa myös tarinaa. 

Oli jännittävää suunnitella tanssipainoitteista koreografiaa, jossa esiintyisin yksin. Tavoitteeni oli luoda sellainen koreografia, jossa liikkeet vaihtuvat sulavasti toiseen eikä se olisi "töksähtelevä". Mielestäni onnistuin (suhteessa omaan taitotasooni tanssijana) tässä hyvin, eikä liikkeet olleet esim. liian vaikeita, vaikka otinkin paljon inspiraatiota ammattitanssijoiden liikkeistä sekä koreografioista ja olisin halunnut vaikka mikä spagaattia ja kärrynpyörää mukaan :D Tanssittava flow saatiin kuitenkin aikaan, vaikka lavalla ei nyt nähtykään backflippiä tai muita temppuja omalta osaltani.

Seuraavan esitykseen sitten tällaista!

Pohdimme biisinvaihdoksen myötä myös esityksen tahditusta, että onko outoa, kun radio klikataan ensimmäisen kerran päälle niin soi biisi ja sama biisi soi esityksessä myös myöhemmin. Halusin henkilökohtaisesti välttää sitä aikoinaan esityskisoissa ollut ilmiötä, jossa esityksen tarinaa luovat useat eri (yleensä hauskat) biisit, johon lavalla ollut hahmo/hahmot reagoivat. Mietin kovasti, että ei kai sellaista vaikutelmaa tule, jos käyttäisimmekin jotain toista biisiä ensiksi radiota klikatessa ja myöhemmin tulisi tuo I'm So Excited. 
Tokimeki Tonightin taustaraidalla soi hauska kitarariffi, joka mielestäni sopi kivasti esitykseemme. Aishite Nightissa keskitytään vahvasti rock-musiikkiin ja esityksen laulettu kappale ei sellainen ole, joten tällainen rempseä riffi tuo sitäkin aspektia esitykseen (vaikka kukaan yleisössä ei tiedäkään koko sarjaa). 

Musiikki on sarjassa vahvasti läsnä

Sitten koitti 2022, jolloin coneja alkoi taas olemaan ja Tracon ilmoitti kisaformaattinsa, joihin lukeutui jälleen myös esityskisa. Esityskisaan ei sillä kertaa tosin haettu nopeuskilpailun tapaan mukaan, vaan piti täyttää erillinen hakemus, jonka pohjalta esitys valittiin kisaan. Oli todella vaikea sanoa, millainen tunku kisaan olisi; kiinnostiko ketään (esitys)kisata pandemian jälkeen, olivatko lavalta tutut tyypit jättäytyneet pois ja oliko uusia tullut edes tilalle? 
Kisaformaattien julkistuksen jälkeen palasimme toden teolla esityksen pariin ja mietimme uudestaan lavasteet sekä hioimme yksityiskohtia. Päätimme dumpata pahvista tehdyn pöydän ja radion (jotka olivat muutenkin kärsineet kellarissa säilyttämisestä) ja tehdä taustakankaan rekin päälle. Idea screenille heijastettavasta kuvasta muuttui myös samaisessa rekissä olevaksi kankaaksi, sillä Traconissa ei saanut esityksissä heijastaa videota tai kuvaa screeniltä. Idea rullattuun kankaaseen tuli WCS 2014-karsintaesityksestä, jossa rullattu kangas paljastuu hahmojen rakkautta kuvastavaksi sydämeksi.
Myös luuta vaihtui oikeasta puisesta esikuvastaan pahviseksi, jotta sitä olisi helpompi heitellä.

Olikin melkoinen pettymys, kun emme päässeetkään mukaan kisaan. Sanotaanko että täytin hakemuksen melko huolettomasti, kerroin esitysidean suurin piirtein samoin kuin tämän tekstin alkupäässä ja mainitsin vaatteiden vaihtumisesta sekä vauhdikkuudesta. Olin kallistunut mielipiteessäni enemmän siihen suuntaan, että kisaajia ei ole tarpeeksi (kun vertasin 2019 Desun kisaan) ja tästä syystä en ehkä osannut suhtautua hakemuksen täyttöön oikealla "vakavuudella", jos näin nyt voisi sanoa. Tänä vuonna Tracon ilmoitti suoraan, että esityskisaan on myös portfoliohaku arvokisojen ohella. 

Emme kuitenkaan lannistuneet tästä vaan päätimme, että viemme esityksen lavalle sitten seuraavan vuoden Traconiin tai mahdollisesti johonkin toiseen coniin, jos siellä sattuu olemaan esityskisa. Seuraavan, eli tämän vuoden Desuconissa olikin sellainen CCCC-kisan lähdettyä pois ja ilmoittautumiset otettiin nopeusjärjestyksessä. Hyökkäsin hakulomakkeen kimppuun täysiä ja saimme kuin saimme paikan kisaan! Ei tarvinnut myöskään kauaa jännätä sitä, tuleeko kisaan tarpeeksi osallistujia sillä ilmoittautuminen meni piakkoin kiinni paikkojen ollessa täynnä. 

Minä täyttämässä ilmoa heti sen auettua

Olimme työstäneet lavasteita ja uutta ääniraitaa pitkin syksyä, joten pystyimme kisaa edeltävän kevään ajan keskittymään täysin treenaamiseen ja esityksen hiomiseen.
Yksi kevyt takaisku tuli sääntöjen myötä, sillä Traconissa on ollut maksimiaika 3min ja olimme esityksen tähän mittaan myös tehneet, mutta Desussa maksimiaika olikin 2,5min. Onneksemme esityksessä oli muutenkin yksi pätkä, joka oli mielestämme hitusen liian pitkä ja saimme suhteellisen helposti leikattua 30sek pois ilman, että tarinankerronta kärsi. Desussa sai myös jälleen käyttää taustavideota ja -kuvaa, mutta lavasteidemme ollessa jo valmiit, päätimme olla hyödyntämättä tätä vaihtoehtoa. 

Pääsimme lopulta lavalle asti ja esitys meni juuri niin kuin pitikin, kaikki trikit ja temput onnistuivat ja yleisö oli heti mukana. Ihanaa, että Hanjo jaksoi pysyä tässä projektissa mukana neljän vuoden ajan <3

Tällainen matka esityksellämme on ollut vuodesta 2019 lähtien! En todellakaan suosittele hautomaan aktiivisesti yhtä ideaa näin pitkään, sillä maailmantilanne sekä kisan säännöt ja puitteet voivat muuttaa esitystä todella paljon, mahdollisesti epätoivottuun suuntaan. Onneksemme esitys oli melko joustava niin lavasteiden kuin ääniraidan pituuden suhteen ja sitä pystyi mukauttamaan suhteellisen helposti erilaisille lavoille. 
Nyt pystyn vihdoin keskittymään uusiin ideoihin, joita tässä vuosien aikana onkin kertynyt jo aika monta!

Seuraavassa postauksessa käsittelen esityksen lavasteiden syntyä sekä rakennusta. 

Kasariteemalla Desuconissa

Desuconissa on nyt käyty paistumassa sekä hikoilemassa, joten voisin runoilla siitä muutaman sanasen tänne. 

Oma Desuni oli tällä kertaa hyvin erilainen verrattuna kahteen aiempaan, sillä olin tällä kertaa cosplaybäkkärillä kisaajana Hanjon kanssa! Ja samalla myös ensimmäistä kertaa Desussa kisaamassa esityksellä (olen pari kertaa ollut pukukisassa vuosia sitten).

Jotkut ehkä saattavat muistaa, että tein kisacossini alun perin Desuun 2017! Hauskasti myös silloin oli aivan älytön helle, ei tosin ihan niin hikinen kuin tänä vuonna.

Matka alkoi perjantaina ja hellekelien takia samaan aikaan oli valitettavan monta mökkiläistä (ainakin olettaisin heidän olleen) liikenteessä, jonka takia matkalle Helsingistä Lahteen kesti kaksi ja puoli tuntia. Tästä syytä jäivät myös pitkästä aikaa avajaiset kokonaan väliin, mikä harmitti tosi paljon. 

Perjantai oli loistava päivä jakaa aiemmin keväällä olleen japaninreissuni tuliaiset kavereille ja avajaisista jäänyt harmitus hälveni, kun kaverit olivat iloisia lahjoistaan. 

Perjantain asu

Päätin myös kokeilla uutta kirppissysteemiä ja sain napattua itselleni ajan. Luin ehkä ohjeista jotain väärin, mutta oletin että pääsisin sisään kirppikselle suunnilleen silloin, kun saamani aika oli. Puolen tunnin jonotus kirppikselle tuli siis täytenä yllätyksenä ja se oli aika mälsää, kun jouduin seisomaan jonossa yksin.
Asiaa ei auttanut tiuskivat ja komentelevat järjestyksenvalvojat, jotka ohjasivat jonossa olijoita huutamalla. Tuntui alentavalta, että rauhallisesti (väärällä tavalla) jonottavia aikuisia ihmisiä komenneltiin noin. Yksi jonottaja kommentoikin jv:lle, että voisiko jonotuskäytännöistä olla esimerkiksi jotkin laput jonojen lähellä, niin porukka tietäisi jonottaa oikeaoppisesti, mutta tähänkin vastattiin (ainakin omaan korvaa) tiuskien. En sitten tiedä, onko passiivis-aggressiivinen huutelu ensisijaisena ohjaustapana kävijöille se tehokkain, että normaali huomautus ja ohjaus ei tehoaisi ensiksi. 
Laitoin tästä myös palautetta Desuconin virallisia väyliä pitkin.

Itse kirpputorilla en näistä syistä johtuen viihtynyt kovinkaan pitkään, ilmanvaihto oli myös helteen takia aivan olematon kirppiksen tiloissa.
Niiden kohdalla jotka ehdottomasti kirppikselle tahtovat ja ovat valmiita jonottamaan, voi tämä systeemi olla paljon parempi kuin aikaisemmissa Desuissa ollut loputon, useiden tuntien jonotus. En siis täystyrmää tätä kokeilua, mutta kaltaiselleni "kasuaalikirppistelijälle" tämä ei ollut toimiva ratkaisu. 

Kävimme myös perjantaina viemässä lavasteet valmiiksi bäkkärille ja kasasimme ne myös samalla. Tässä kohtaa esiintyminen seuraavana päivänä alkoi konkretisoitumaan ihan todella!

Yövyimme Seurahuoneella ja siellä oli ilmeisesti Seuriksen 130v juhlavuosi, jonka takia huoneessamme oli saapuessamme ruusuja maljakossa sekä suklaalevy onnittelukortin kera. Luulin aluksi, että olemme tulleet väärään huoneeseen, sillä seurueessa kellään ei ollut synttäreitä tänä viikonloppuna :D 

Saamamme suklaalevy ja kortti :D

Lauantaipäivä alkoi rauhallisesti, sillä backstagelle pääsi vasta yhden maissa ja lavaharjoituksemme alkoivat vasta lähempänä kahta. Pystyi siis rauhallisesti heräämään ja meikkaamaan sekä ehti hengailla aamupäivän conissa. 
Tuskailin ehkä vähän liiankin paljon sen kanssa, että kukaan kävijöistä ei vahingossa näkisi cossiani lavan ulkopuolella ennen kisaa. Esityksessä on asunvaihto ja päällimmäinen mekko ei kestä lähempää tarkastelua ilman, että siitä tajuaa, mikä jutun juju on. Päätin siis hengailla conissa ihan muissa vaatteissa ja vaihtaa cossin päälle bäkkärillä lähempänä lavaharjoitusaikaa. 

Lauantai-aamupäivän look

En ole aiemmin esityskisannut Desussa, joten uusi lava jännitti - miltä lattia tuntuu, miten lähellä yleisö on tms. Harjoitusaikaa meillä oli ruhtinaalliset 20 minuuttia ja ehdimme vetää esityksemme kolme kertaa läpi ja jutella rennosti lavakuuttien kanssa lavasteiden sijainnista sekä stage managerin kanssa valoista.

Meidän upea paricossi

Ensimmäinen harjoituskerta meni ihan plörinäksi kun esiintyi ensimmäistä kertaa tällä esityksellä liveyleisön edessä ja lattialla ei pystynyt suhailemaan niin paljon kuin treenipaikassamme. Toinen ja kolmas sujuivat onneksi juuri niinkuin pitikin, joka loi itsevarmuutta itse kisaa varten. Oli kyllä melkoinen urheilusuoritus ja vielä Desuconissa olleissa helteissä! 

Meillä oli myös nopeat kuvaukset backstagella ja niissä oli tosi hauskaa, kun ideoita sinkoili poseerauksiin ja repesimme kuvaajan kanssa nauruun valmiiden kuvien kohdalla. Hahmojemme dynamiikka mahdollisti paljon hauskoja kuvia!

Niin vihainen isä! 
Kuva @ Mira Ojamo

Hahmojen luonteet tiivistettynä
Kuva @ Mira Ojamo

En tässä vaiheessa ollut oikein jännittänyt kunnolla, mutta viimeistään ovien avautuessa yleisölle, alkoi vatsassa jo tuntumaan ja yleinen pärinä syntymään. Hanjo oli vielä ensimmäistä kertaa ikinä kisaamassa ylipäätään, joten tunnelma oli varsin jännittynyt (varsinkin silloin kun seisoi sermin takana ensimmäisen esityksen kohdalla). 

Esitys meni kaikin puolin juuri niin kuin pitikin ja yleisöön astuessa olo oli suorastaan helpottunut.

Esityksen voi katsoa täältä.

Esityksessä oli niin monta pientä trikkiä ja ajoitettua asiaa, että sai olla kyllä jännityksessä ihan viimeiseen asti niiden kanssa. Oli ihanaa, kun yleisö oli heti esityksen alettua mukana, mm. nauramalla, taputtamalla ja huutamalla juuri oikeissa kohdissa! Esiintyjänä tällainen on aivan todella tärkeää ja siitä saa lavalla ollessa tosi paljon energiaa omaan vetoonsa.

Kuva @ Jenni Suominen

Hauskan vauhdikas kuva!
Kuva @ Felifay

Onko tämä nyt se Jojo-referenssi
Kuva @ Niyarifa

Olikin siis erityisen mahtavaa kuulla oma nimensä palkintojenjaon aikana! Ihanaa, kun meidän työ palkittiin tällä tavoin enkä voi kuin huokaista, sillä kisa oli mielestäni todella kovatasoinen. Pääsin katsomaan yleisöstä käsin kaikki paitsi ensimmäisen esityksen ja esitysten kirjo oli aivan huikea! Oli kauhua, komediaa, neljännen seinän rikkomista ja kekseliästä videon käyttöä esitysten aikana. 
Onnittelut kanssasijoittuneille Nani, Kalmanlintu ja Kagehitsuji! Teidän kanssa oli hauska pööpöillä niin pukuhuoneessa kuin lavan takana. 

Esityskisan sijoittuneet
Kuva @ Jenni Suominen

Esityskisa oli järjestelyineen mielestäni onnistunut, kaikki sujui niinkuin pitikin ja aikataulumuutoksista tiedoitettiin heti, joten niihin oli helppo sopeutua. 
Pukukisassa harmillisesti reffikuvat menivat jotenkin sekaisin kisaajien välillä, joka oli katsojana melko kiusallista ja harmitti kisaajien puolesta. Näytti siltä, että jossain kohtaa oltiin skipattu jostain syystä yksi reffikuva kokonaa, joka sekotti muidenkin kisaajien kuvajärjestyksen. Kisaajan tiedot olivat onneksi ruudulla oikein. Photoshoot-kisassa olisi voinut myös näyttää voittajakuvat palkintojenjaon aikana. 

Kisan jälkeen todella monet tulivat onnittelemaan ja kehumaan, vaikka ei edes tunnettu! Tämä lämmitti sydäntä, pitää itsekin jatkossa pyrkiä kehumaan lavalla nähtyjä kisaajia conin aikana koska kommenteista tuli tosi hyvä fiilis. 
Hauskasti Sibeliustalolta lähtiessä Burger Kingissä jonossa edellä ollut tuntematon conikävijä tuli kehumaan esitystä ja alkoi kyselemään, että mistä idea tuli ja mistä tiedän sarjan yms. Kunnon haastattelu yhtäkkiä :D Jos jostain syystä luet tätä postausta, kiitos tästä kohtaamisesta! Jäi hyvä mieli. 

Numerolla kolme kolmossija!

Kisasta saadun energiaboostin seurauksena jaksoin jopa lähteä iltabileisiin. Olin ostanut rannekkeen jo aiemmin keväällä, mutta epäröin, että jaksaisinko pitkän päivän jälkeen mennä vielä krebaamaan.
Vaatteet vaihtuivat mutta meikit olivat sen verran hyvässä kuosissa lavalla heilumisesta ja hikoilusta huolimatta, että päätin mennä samoilla ripsareilla ja meikkivoiteilla kuin päivällä. 

Tuuhea tukka iltabileisiin

Olen käynyt vain kerran aiemmin Desun iltabileissä Möysässä ja tykkäsin tästä uudesta tilasta paljon enemmän! Ainakin alkuillasta tilaa oli runsaasti, musiikki tosin oli hirveän lujalla omiin korviini. Jaksoin kuitenkin bailata ja hengailla pari tuntia paikalla, kunnes hotellihuone kutsui nukkumaan.

Sunnuntaina ohjelmassa ei ollut muuta kuin päättäjäset ja käytin päivän ahkeraan kavereiden bongaamiseen (edellisenä päivänä olin juossut Metsähallin ja bäkkärin väliä enkä nähnyt kaikkia). Päätin myös laittaa edellisen päivän cossin ns. kunnolla päälle coniin, tästä syystä moni tuli myös sunnuntaina juttelemaan esityksestä kun asun perusteella olivat minut bonganneet. 

Pääsin näkemään myös päättäjäiset! Esityksessä oli jonkinlainen recap, jonka ansiosta ei tuntunut siltä, että olisin missannut jotain vaan tarinaan pääsi hyvin mukaan. Päättäjäisten jälkeen suuntasimme kohti kotia.

Lavakuvia ja tallenne oli tulleet jo jakoon, joten niitäkin pääsi selamaan heti conin loputtua.Sellainen Desu! Aion tehdä esityksen suunnittelusta ja teosta oman postauksensa, jonka takia en tässä avannut sitä prosessia sen enempää. Oli kaiken kaikkiaan oikein mukava ja onnistunut Desu tälläkin kertaa helteistä huolimatta. Kisaaminen ei suinkaan ollut tässä, vaan seuraavana vuorossa on pukukisaaminen Nekoconissa. 

Ensi kertaan!

Coniskene vuonna 2023 ja muita mietteitä

Huom! Postaus sisältää paljon tajunnanvirtaa sekä sanan "coniskene"-viljelyä. 

Olemukseni viime aikojen somekeskustelun pyörteissä

Olen viime aikoina pohtinut melko paljon sitä, miten eriytyneitä coniskenen nuorimmat ja vanhemmat harrastajat ovat toisistaan, erityisesti cossaajien keskuudessa. En puhu nyt siitä, että yläasteikäisten pitäisi kiinnostua +30-vuotiaiden animeharrastajien asuntolainoista tai vakitöissä käyvien cossaajien täytyisi kaveerata coneissa tästedes vain lukiolaisten kanssa, vaan siitä, että coneissa jo pidemmän aikaan vakiintuneet kasvot ja skenen uuden harrastajat (olivat he sitten alaikäisiä tai myös niitä töissäkäyviä aikuisia) eivät tunnu kohtaavan oikein missään tällä hetkellä. Erityisten nuorempien cossaajien harrastus on vahvasti keskittynyt Tiktokiin, jossa taas suomalaisia täysi-ikäisiä cosplayharrastajia on aktiivisesti tietääkseni ihan kourallinen. 

Somealustat harrastuksen kannalta ovat olleet jo ennen koronaa hyvin pirstaleiset ja harrastajat ovat eriytyneet kaveriporukoiden omiin Discord-yhteisöihin tai Tiktok-kupliin, joihin niihin kuulumattomat eivät pääse oikein muuten, kuin tutustumalla jo valmiiksi sisällä oleviin tyyppeihin. Ja mites tutustut, kun et edes tiedä, missä kaikki muut harrastajat ovat? 

Olen itse verrattain uutena aloittanut conittamisen, kun vertaa esimerkiksi Desuconin tai Traconin kaltaisiin järjestäjätahoihin, jossa porukkaa on tehnyt tapahtumia ennen kuin olen itse edes käynyt ensimmäisessä conissani. Olen sitä sukupolvea, joka on ostanut lapsuutensa mangapokkarit lähi-Prismasta ja Facebookin kautta ollut ensimmäisissä cossimiiteissäni.
Aloin varhain seuraamaan cosplay- ja coniskeneä yleisellä tasolla ja olin melko hyvin perillä siitä, mikä vihastutti ja ihastutti skenessä aikoinaan. Hengasin kuitenkin cosplayharrastukseni alkuaikoina pääosin omanikäisteni kanssa. Miten siis tiesin lukioikäisenä, miksi kutsuvieraskisat Cosvisionissa 2014 epäonnistuivat monien kisaajien mielestä, millä tavoin länkkäricosseihin aikoinaan suhtauduttiin Desuconeissa ja miksi putkessa ei saa pysähtyä?

Luin aivan sikana skenen silloisten aktiivien cosplayblogeja ja niiden coniraportteja.
Ja minkä ikäiset näitä blogeja kirjoittivat? Siitä en tarkalleen ottaen edes tiedä, mutta kaikki olivat ainakin vanhempia (=aikuisia) kuin minä silloin lukijana. En tuntenut henkilökohtaisesti ketään niistä, keiden blogeja luin aktiivisesti. Eikä se haitannut, sillä blogien kautta sain täysin erilaisen ikkunan conittamiseen kuin kavereiden kanssa pihalla hengaaminen ja sitä kautta innostuin itsekin mm. kisaamaan ja lopulta työskentelemään cosplaybackstagella, joissa teen töitä pääosin nykyään kävijänä olemisen sijaan. Ja olen tällä hetkellä juuri sitä ns. uutta verta, joka todennäköisesti tulee työskentelemään conien parissa silloinkin, kun itseäni vanhemmat harrastajat poistuvat skenestä (tätä en tietenkään osaa ennustaa, mutta periaatteessa). 
Olin 17-vuotias, kun olin ensimmäisen kerran conissa töissä. En tiedä, olisinko päätynyt niin nuorena hommiin, jos en olisi jo muutamaa vuotta aiemmin ahminut muiden cosplaymammojen, kisaajien ja tuomarien kertomuksia päivästään conissa kulissien takaa. Muistan ajatelleeni tuolloin, että wouu nyt oon myös yhtä cool kuin kaikki muutkin Oikeat Aikuiset cossaajat :D 

En siis teininä hengannut lähes ollenkaan itseäni vanhempien harrastajien kanssa, mutta olin blogien kautta kytköksissä skeneen ja koin olevani osa sitä, vaikka muut skeneläiset eivät tod. näk. edes tienneet olemassaolostani. Yhteenkuuluvuuden ja osallistumisen tunne oli kuitenkin näin syntynyt, joka kannusti ja rohkaisi aikoinaan aloittamaan kisaamiseen sekä tekemään niitä samoja tapahtumia, joissa olin aiemmin ollut vain kävijänä. Ja unohtamatta sitä, että olen ollut mukana perustamassa täysin uusia tapahtumia: PKSC:n Meriharju-cosplayphotoshoot -tapahtuma sekä nyt syksyllä tuleva Shumicon!

Tähän väliin kiitos siis kaikille, jotka ovat kirjoittaneet cosplayblogeja ainakin välillä 2012-2017 ja sitä aiemmin! Ilman niitä en varmaan olisi tässä pisteessä, kirjoittamassa vuonna 2023 postausta omaan cosplayblogiini siitä, että tapahtumia on ollut kiva järjestää. Erityismaininta Fukkan blogille, jota hän päivittää edelleen ja jota luen ihan yhtä mielellään kuin teini-ikäisenä :D 

Palatakseni aiheeseen, en tosiaan tiedä, millä tavoin tätä railoa kannattaa tai edes voi alkaa kuromaan umpeen, jotta uudet harrastajat (tai ne skenessä jo valmiiksi jonkun aikaa olleet) saataisiin innostumaan tapahtumien järjestämisestä, jotta jo olemassaoleviin coneihin saataisiin työvoimaa sekä vastaavia ja mahdollisesti myös uusia tapahtumia hillitsemään tämänhetkisten isojen tapahtumien suosiota.
Blogit ovat alustana tehneet kuolemaa jo joskus 2015 tienoilla (eli juuri silloin kun aloin itse kirjoittamaan :D) ihan noin muutenkin sekä cosplayrintamalla enkä koe, että uusien cosplay/con- aiheisten blogien perustaminen ja niiden päivittäminen olisi ratkaisu tähän. Varsinkaan, jos sellainen blogi olisi perustettu tasan sitä varten, että nuori voisi löytää sen ja inspiroitua järjestämään coneja.

Uuden ja kokeneemman harrastajan kohtaamisen ja kanssakäymisen tulisi olla orgaanista, jotta yhteenkuuluvuuden tunne coniskeneen voisi syntyä. Tässä tosin erityisesti korona-aikaan pahentunut ongelma ilmenee: yhteistä alustaa suomenkieliselle anime/manga/cosplayharrastamiselle ei oikein ole. 

Muistan, että jo joskus 2017 (ellei jo aiemmin) on ollut ilmoilla ensimmäiset valitukset siitä, että skene on eriytynyt eikä porukkaa kohtaa enää samalla tavalla randomisti kuin jossain Aniki-foorumilla aikoinaan jossa kaikki olivat, vaan pitää tietää että keitä kannattaa seurata Twitterissä, jotta pysyy perillä coniskenen uusimmista tuulahduksista. Nykyään enää Twitterissä seuraaminenkaan ei riitä, kun osa on pelkästään Instagramissa, jotkut sen lisäksi myös Twitterissä, toiset taas pelkästään suljetuissa Discord-ryhmissä ja loput Tiktokissa. Ja näiden lisäksi kaikki muut alustat ja sovellukset, joista en edes tiedä. 

Koen, että tällä hetkellä ongelmana ei ole välttämättä edes täysin se, että uudet harrastajat eivät tiedä, mistä lähteä liikkeelle jos haluaa a.) työskennellä conissa tai b.) aloittaa täysin uuden tapahtuman tekemisen. Puuttelliset tiedot tapahtumien järjestämisestä sekä hiljaisen tiedon siirtyminen tai oikeastaan siirtymättömyys on oma pulmansa, mutta tärkeintä olisi mielestäni saada jonkinlainen, edes ns. passiivinen kontakti uusiin harrastajiin luonnollisesti niin, että harrastaja voi kokea saavansa vielä enemmän irti tapahtumista kuin kävijänä. Fiilis siitä, että "hei, mäkin haluan olla osana sitä, mitä nuo toiset tekee". 

Kaikki eivät tietenkään välttämättä edes halua olla töissä tapahtumissa, vaan nauttia coneista kävijänä.
Aikoinaan tuutor-koulutukseni aikana amkissa oli eräällä puhujalla hyvä näkökulma siitä, että tietynlaiset ihmiset päätyvät usein elämänsä aikana mukaan tietynlaiseen (yleensä yhteisölliseen) toimintaan, monesti useaan sellaiseen yhtä aikaa: oppilaskunnassa toimiminen peruskoulussa, tuutorina oleminen korkeakoulussa ja siitä tietenkin suuntana on taloyhtiön hallituksessa oleminen. Samaan aikaan joitakin ei kiinnosta tällainen toiminta ollenkaan, eivätkä elämänsä aikana päädy edes kertaluontoisesti tällaisiin. 
Tälläkin hetkellä monet työstävät useaa eri tapahtumaa ja muita conittamiseen liittyviä oheisharrastuksia yhtä aikaa, osittain myös siksi että järjestäjiä ei ole tarpeeksi, mutta myös sen takia, että tykkäävät olla mukana tämäntyyppisessä toiminnassa vapaa-ajallaan ja tekevät sen myös ilmaiseksi. 
Miten siis coniskeneen saataisiin mukaan niin yhteisöllisyyden kuin tekijäkadon puolesta niitä, jotka ovat vaikka aktiivisia siellä oppilaskunnassa ja olisivat myös kiinnostuneet (anime)harrastuksensa lisäksi myös conien järjestämisestä?

Tähän minulla ei ole vastauksia, eikä varmaan kellään ole, koska aihe on melko monimutkainen mistä tahansa kulmasta tarkasteltuna. Uudet harrastajat eivät välttämättä tiedä conien järjestämisen taustoja ja osa luulee, että conit toimivat samalla tavalla kuin massiiviset, kaupalliset messutapahtumat. Tai tällaisen kuvan olen saanut viime aikoina, erityisesti nyt räjähdysmäisen nopeasti loppuunmyyneen Desuconin osalta, jonka somekanavien kommenttikentät ovat kuluneen viikon aikana laulaneet aika hurjaa tahtia.

Muutama kommentti

Toivoisin kovasti, että vapaaehtoisesti järjestettyjen tapahtumien sekä niiden järjestäjien haukkuminen Twitterissä ei olisi se suunta, johon uudet sekä vanhemmat harrastajat ovat menossa, vaan tämäntyyppisestä toiminnasta kiinnostuneet saataisiin mukaan ennen kuin tämänhetkiset aktiivit lähtevät pois. Monille, myös mulle, conien järjestämisessä sekä niissä työskentelyssä tärkeitä ja mielekkäintä on juurikin muiden kanssa työskentely ja sitä kautta kaverien ja ystävien saaminen. Into järjestämiseen voi lopahtaa nopeasti, jos kaverit kaikkoavat ympäriltä kun tapahtumien kävijät heittävät negaa minkä kerkeävät. Tämä kävi Yukiconin kanssa, joka pyöri kyllä useamman vuoden, mutta lopulta kiinnostuneita järjestäjiä ei vain ollut tarpeeksi ja con lakkasi olemasta.  

Olisikin siis tärkeää, että saataisiin uusia tyyppejä mukaan tekemään coneja, mutta ei kuitenkaan syyllistämällä ja vähättelemällä kaikkia "vaan tapahtumia kritisoivina kävijöinä". Pitäisi saada yhteys niihin, jotka voisivat kokea saavansa tapahtumista vielä enemmän irti, kuin ovat edes tulleet ajatelleeksi ja kokevat tapahtumien tekemisen mielekkäänä vielä vuosienkin päästä.

Olen myös pohtinut sitä, millä tavoin nuorempi sukupolvi, erityisesti korona-aikaan, on saanut kuulla coneista kun sellaisia ei hetkeen järjestetty. Ainakin Youtubessa ja varmaan myös Tiktokissa on jotkut postanneet heti conin jälkeen tai niiden aikana vlogeja tai hassutteluvideoita tms. ja tätä kautta videoita katsovat ovat halunneet itsekin osallistua, ihan kuten aikoinaan kun itse innostuin jonkun  cosplaybackstagella työskennelleen coniraporttien lukemisen kautta conissa työskentelystä. Olen käsittänyt, että vlogityyppistä sisältöä  tuotetaan kyllä edelleen, mutta minivlogien muodossa Instastoryihin tai Tiktokiin. 

Niissä videoissa mitä olen itse nähnyt, näkökulma on lähes aina kävijässä ja kävijän tuottamassa sisällössä eikä conien järjestäjät kauheammin taltioi työpäiväänsä muille jakoon.
Näin toki järjestäjän näkökulmasta ymmärrän täysin miksi, välillä on vaan niin hektistä ettei kerkeä kuin kelloa katsoa kännykästä eli ei todellakaan ole aikaa videoiden kuvaamiseen :D Mutta ajatuksen puolesta sellainen voisi tuoda järjestäjää ja conissa työskentelevän työntekijän päivää lähemmäs uusia harrastajia ja kertoo, että tapahtumia tekee ihan samanlaiset nörtit kuin mitä kävijätkin ovat, eikä kyse ole megakorporaatioiden massienkeräystapahtumasta.
Tämä toki vaatii sen, että videon tms. tekijä haluaa aidosti itse kuvata sellaisia videoita itseään tai kavereitaan varten, eikä kuvaa vain siksi, että saadaan tämäntyylistä näkökulmaa esiin muille harrastajille. Kuten aiemmin mainittua, kanssakäymisen tulisi olla orgaanista että se loisi oikeasti jonkinlaisen yhteyden harrastajien välille. 

Sellaisia mietteitä! Pahoittelut, jos odotit näinkin pitkän selotuksen jälkeen saavasi loppua kohden ahaa-elämyksiä sekä ratkaisuehdotuksia. Ajattelin tällä kertaa iskevän twiitin tai twiittiketjun sijaan naputella kaikki asiaa koskettavat, mutta rönsyilevät ajatukset samaan paikkaan. Erityisesti halusin tuoda esiin oman polkuni coneissa töissä olemiseen. 

Jos tästä postauksesta heräsi jotain ajatuksia, niitä voi heitellä kommenttiosioon tai kommentoida Twitterissä.