Tyttö sinä olet tähti - esityksen kulisseissa (1/2)

Desuconissa nähtyä cosplayesitystämme on työstetty jo sen verran kauan ja monta mutkaa on tullut ylitettyä, että ajattelin avata koko esityksen taustaa sekä prosessia täällä blogin puolella. Koska juttua riittää sen verran paljon, jaan tekstin kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa käsittelen esityksen idean syntyä sekä siihen vaikuttaneita seikkoja, kuten kisojen säännöt ja pandemia. Esitystä on työstetty näiden seikkojen vuoksi useita vuosia, joten kerronta voi olla hieman rönsyilevää, sillä esitystä on muokattu aina vallitsevien olosuhteiden myötä. Toisessa osassa kerron tarkemmin puvuista sekä lavasteista. 
Suosittelen katsomaan esityksen ennen tämän postauksen lukemista, sillä tulen referoimaan siihen suoraan sillä oletuksella, että tiedät, mistä puhun. Laittakaa siis popparit mikroon ja asettukaa mukavasti, sillä luettavaa riittää!

Löysin Aishite Nightin sattumalta Youtuben kautta joskus 2015 ja ihastuin sen 80-lukulaiseen lämpöiseen arkitunnelmaan sekä hauskaan hahmokaartiin heti (teinkin sarjan päähahmosta Yaekosta cossin 2017).
Seuraavana vuonna mielessä alkoi kypsymään esitysidea hahmon ympärille, sillä Yaekolla ja hänen isällään on hauska dynamiikka sarjassa; isä ei voi sietää "nykyajan rock-musiikkia" ja tytär lempeästi kapinoi isänsä konservatiivisia ajatuksia seurustelemalla rock-bändin solistin kanssa. Hahmoilla on kuitenkin lämmin suhde toisiinsa ja riidoista huolimatta välittävät toisistaan kovasti. 

Aishite Night- mangan kansikuva

Isä ei suhtaudu hyvin Yaekon miespuolisiin tuttaviin
(Yaekolla animessa blondit ja ruskeat hiukset)

2018 syntyi idea esitykseen, jossa otetaan keskiöön isän negatiiviset ajatukset nykyaikaisesta (ei-enka) musiikista ja tytär panee hanttiin omalla tavallaan. Halusin esityksessä myös tuoda 80-luvun tunnelmaa, sillä alkuperäinen anime on alkanut 1983. Alkuperäinen esitysidea on suurin piirtein sama kuin mitä toimme lavalle nyt, eli tytär laittaa musiikkia soimaan, isä kieltää sellaiset ja poistuu paikalta, tytär laittaa volyymit kaakkoon ja alkaa bailaamaan ihan kunnolla, isä tulee takaisin ja palauttaa tyttären takaisin maan pinnalle. Halusin pitää idean mahdollisimman yksinkertaisena, sillä oletuksena oli, että kukaan yleisössä ei tiedä tätä sarjaa. 

Olin tuolloin 2018 alun perin lähdössä tällä esitysidealla yksin kisaamaan ja isän rooli olisi ollut lähinnä taustanauhan muodossa, eli tarkkaan valittuja huudahduksia, joista käy ilmi että lavalla on isä ja tytär. Sarja on sen verran harvinainen, ettei käynyt edes mielessä, että saisin jonkun kaverin tähän mukaan (saati sitten esittämään viiksekästä isähahmoa). Mielestäni idea toimisi myös yksin, jos vain isän saisi taustanauhalle jotenkin järkevästi. Päänvaivaa aiheutti se, ottaisinko animesta suoria (japaninkielisiä) klippejä isän puheesta, joihin reagoisin, vai esim. video, jossa isän rooli olisi tekstillä. 

Kohtalo puuttui kuitenkin peliin, sillä 2019 kesän Desucon ilmoitti että heillä on pitkästä aikaa esityskisa, mutta kisaajia pitää olla esityksessä vähintään kaksi. Päätin kysäistä puoliksi läpällä Hanjoa kanssasi kisaamaan tällä puolivalmiilla idealla niin, että käsikirjoittaisin isähahmon oikeasti lavalle ääniraidalla olon sijaan. Hanjo kaikeksi onneksi lähti kuin lähtikin esittämään lavalle hänelle ennestään tuntemattoman kasarianimen viiksekästä isää. 

Esitystä lähdettiin sitten oikeasti työstämään ja puolivalmis idea alkoi saamaan lihaa luiden ympärille. Anime on hyvin arkinen ja siinä tehdään ruudulla arkisia asioita, kuten kokkailua ja siivoamista. Olin sattumalta törmännyt Youtubessa Strictly Come Dancing-ohjelmaan ja ihastelin tanssinumeroa, jossa kisaajat hyödynsivät luutia osana koreografiaa. Saimmekin idean siitä, että voisimme myös ottaa luudan ja siivoamisen osaksi tarinankulkua, sillä se sopi sarjaan hyvin ja sitä voisi myös heilutella hauskasti tanssin muodossa.

Luudalla voi tehdä vaikka mitä!

Vaikka en todellakaan taivu sellaisiin suorituksiin kuin tuolla kyseisellä tanssivideolla, sai siitä paljon hyviä ideoita kuten sen, että luuta ei olisi oikeassa mittakaavassa vaan varsi olisi lyhympi, että sitä pystyy käsittelemään helpommin. Tässä vaiheessa olimme treenanneet oikealla puisella luudalla, jonka sahaisimme lyhyemmäksi. Oikea luuta oli tosin melko painava ja kolisi ikävästi sitä heittäessä, jonka takia aloimme pohtimaan myös muita vaihtoehtoja. 

Esityksessä alun perin oli myös fyysinen pöytä sekä radio, joista molemmat väkersimme pahvista. Nämä viritelmät olivat tosin melko huteria ja mietimme, miten ne mahtavat kestää käytössä. Näistä en tajunnut aikoinaan ottaa mitään kuvia. Ajatuksena oli myös heijastaa screenille jokin julistetta muistuttava teksti/kuva esityksen huippukohdasta eteenpäin.

Esityksessä on myös vaatteidenvaihto (koska mitäpä olisi mun suunnitteleman esitys ilman vaatteiden lentämistä lattialle :D) ja halusin, että se vaihtuisi suunnilleen samalla tavalla kuin WCS 2013 USA:n esityksessä. Halusin kokeilla tätä jo 2017 esityksessä, mutta se ei ihan sopinut vaatteiden ollessa niin erilaiset. Tässäkin tapauksessa ongelmaksi tulivat hihat, jotka ovat melko pitkät ja niitä on vaikea saada tehtyä niin, että hiha pysyisi kiinni mutta tarvittaessa avautuu. Päädyimme tämän esityksen kohdalla tarranauhoihin taktisiin kohtiin, jotka avautuvat kun asun repäisee irti.
Alkuperäisessä esityksessä päällä ja alla olevat mekot ovat siluetin puolesta lähes identtiset, jonka takia tuo trikki on niin sujuva ja huomaamaton. Päädyimme tämän esityksen kohdalla tarranauhoihin taktisiin kohtiin, jotka avautuvat kun asun repäisee irti. Jätin tämän vaatteidenvaihtotekniikan edelleen siis hattuhyllylle odottamaan sopivaa esitystä ja asunvaihtoa, olisi nimittäin kiinnostavaa päästä tekemään tuollainen.

Koska tykkään nysvätä asioita ja lisätä kaikkeen pientä omaa kivaa, halusin tässä esityksessä olevien biisien olevan oikeasti 80-luvulla tulleita. Esityksen alussa oleva tiluliluttelu on 80-luvulla tulleen Tokimeki Tonight-animen yksi taustamusiikki, toisena biisinä oli 1980 tulleen Fame-musikaalin nimikkobiisi. Alun perin kun radio klikataan ensimmäisen kerran päälle, sieltä olisi soinut pätkä tuosta Famesta ja myöhemmin tullut uudestaan, kun isä poistuu lavalta ja bileet alkavat. Näistä sekä muista muutoksista lisää myöhemmin tekstissä.

Esitykselle piti keksiä myös nimi. Pyörittelimme kaikennäköisiä ja -kuuloisia ideoita, joista en valitettavasti muista tarkalleen yhtäkään, mutta ne olivat tasoa "80-luvun arkea" ja "Siivouksen pyörteissä". Hanjo lopulta heitti ehdotuksena "Tyttö sinä olet tähti" viitaten 2005 tulleeseen elokuvaan  ja esityksemme loppuosaan, jossa vaatteet ovat vaihtuneet ja tytär on parrasvaloissa. Mielestämme nimi sopi esitykseemme kuin nyrkki silmään, vaikka jääkin nyt epäselväksi, kuka otsikon sanoja on (ei ainakaan se rock-musiikkia vihaava isä), mutta se oli sivuseikka johon emme jaksaneet takertua. Otsikkoa ei taidettu edes mainita esityskisan yhteydessä Desussa. 

Lysti loppui kuitenkin lyhyeen, sillä n. kuukausi ennen tapahtumaa tuli sähköposti, että kilpailu on peruttu vähäisen osallistujamäärän takia. Osasimme jollain tasolla jo aavistella tätä, sillä infomeilejä oli tullut todella niukasti ja somessakaan ei ollut läheskään niin paljon pöhinää muiden kisaajien osalta kuin mitä Traconin esityskisoihin verrattuna.
Pettymys oli tästä huolimatta melkoinen, sillä ääniraita oli valmis, oma pukuni oli ollut 2017 lähtien valmis sekä vaihtomekko myös (vähän kämänen mutta valmis silti) ja lavasteetkin oikein hyvällä mallilla. Hanjon asu oli tässä kohtaa tekemättä ja jotkin kohdat vaativat vielä suunnittelua, mutta esityksen runko oli jo hyvin hallussa. Emme voineet siirtää esitystä saman vuoden Traconiin, sillä olin samaan aikaan menossa Tillin kanssa sinne toisella esityksellä kisaamaan. 
Päätimme siis toiveikkaasti jättää esityksen tauolle 2020 Traconin esityskisaa varten " :D "

Ilmeemme vuonna 2020

2020 ja 2021 emme sattuneista syistä olleet kauhean motivoituneita esityksen suhteen, muuta kuin että veisimme sen lavalle sitten, kun tapahtumia taas olisi. Pohdimme tosin ääniraitaa ja mielestäni biisi saisi olla vielä nopeatempoisempi, jotta esitykseen saisi lisää hyvää fiilistä ja vauhtia. Oli melko haastavaa löytää 80-luvulla tullut nopeatempoinen biisi, jonka sanoitukset vielä mahdollisesti sopisivat esityksen tunnelmaan.
Pyöritin sellaisia vaihtoehtoja kuin Chain Reaction ja Girls Just Want to Have Fun, joista ensimmäinen ei ollut juurikaan nopeampi (ja sanoitukset ilmeisesti kertovat masturboinnista) ja jälkimmäinen taas sopisi mielestäni paremmin, jos tanssikohdasta alkaen lavalle olisi saapunut muitakin (nais)hahmoja bailaamaan. Siinä ei myöskään ole selkeää huippukohtaa, jossa esim. vaatteet olisivat voineet vaihtua nostaen tunnelmaa. Mielessä kävi myös I Wanna Dance With Somebody, joka sanoitukseltaan sopisi tosi hyvin esitykseen, mutta tempo oli jälleen mielestäni liian hidas. 
Lopulta kohtalo puuttui jälleen peliin kun selasin Instagramia; joku oli hakenut postista jotain mitä oli odottanut ja oli innoissaan tästä, postasi asiasta storyyn ja laittanut taustalle soimaan I'm So Excited-biisin. Olin tästä erittäin excited, sillä biisi oli juuri sitä mitä halusinkin! Oli hyvää fiilistä, sopiva nopeus, selkeä keskikohta ja biisi oli julkaistu 80-luvulla. 

Tanssiosuudessa ideana oli, että biisin vaihtuessa päähenkilö siirtyy unelmoimaan, millaista olisi olla maailmanluokan stara. Vaatteidenvaihdon ja "Yaeko Show Tonight"-julisteen on tarkoitus korostaa tätä. Koska esityksessämme ei ole puhetta, arvelin, että tämän viestiminen yleisölle olisi hankalaa eikä idea todennäköisesti välity tällaisenaan. Mielestäni tämä kuitenkin toimi myös niin, että yleisö voi ikään kuin pohtia ja päättää, mitä biisin vaihtuminen tarkalleen ottaen tarkoittaa. On kuitenkin selvää, että tyttö kapinoi siivoamista vastaan ja aiemmin jammaili kitarariffin perässä.

Ylipäätään esityksen tanssiosuuden suhteen alun perin ajattelin yhdistää odottemitaa sekä kasaripopille tyypillistä liikehdintää. En ole odorite, mutta kahlasin Youtubesta lukuisia tanssivideoita päästäkseni käsiksi sopivan tyttömäiseen liikehdintään, jota voisin hyödyntää esityksessä. Lopulta odottemita-osuus jäi sellaisenaan pois, mutta kasarimaisen tyttömäisyyden halusin sisällyttää ihan loppuun asti. Halusin jollain tasolla koreografiaan myös esityksen alussa mukana olevan luudan, koska sillä voisi tehdä erilaisia temppuja ja kertoa myös tarinaa. 

Oli jännittävää suunnitella tanssipainoitteista koreografiaa, jossa esiintyisin yksin. Tavoitteeni oli luoda sellainen koreografia, jossa liikkeet vaihtuvat sulavasti toiseen eikä se olisi "töksähtelevä". Mielestäni onnistuin (suhteessa omaan taitotasooni tanssijana) tässä hyvin, eikä liikkeet olleet esim. liian vaikeita, vaikka otinkin paljon inspiraatiota ammattitanssijoiden liikkeistä sekä koreografioista ja olisin halunnut vaikka mikä spagaattia ja kärrynpyörää mukaan :D Tanssittava flow saatiin kuitenkin aikaan, vaikka lavalla ei nyt nähtykään backflippiä tai muita temppuja omalta osaltani.

Seuraavan esitykseen sitten tällaista!

Pohdimme biisinvaihdoksen myötä myös esityksen tahditusta, että onko outoa, kun radio klikataan ensimmäisen kerran päälle niin soi biisi ja sama biisi soi esityksessä myös myöhemmin. Halusin henkilökohtaisesti välttää sitä aikoinaan esityskisoissa ollut ilmiötä, jossa esityksen tarinaa luovat useat eri (yleensä hauskat) biisit, johon lavalla ollut hahmo/hahmot reagoivat. Mietin kovasti, että ei kai sellaista vaikutelmaa tule, jos käyttäisimmekin jotain toista biisiä ensiksi radiota klikatessa ja myöhemmin tulisi tuo I'm So Excited. 
Tokimeki Tonightin taustaraidalla soi hauska kitarariffi, joka mielestäni sopi kivasti esitykseemme. Aishite Nightissa keskitytään vahvasti rock-musiikkiin ja esityksen laulettu kappale ei sellainen ole, joten tällainen rempseä riffi tuo sitäkin aspektia esitykseen (vaikka kukaan yleisössä ei tiedäkään koko sarjaa). 

Musiikki on sarjassa vahvasti läsnä

Sitten koitti 2022, jolloin coneja alkoi taas olemaan ja Tracon ilmoitti kisaformaattinsa, joihin lukeutui jälleen myös esityskisa. Esityskisaan ei sillä kertaa tosin haettu nopeuskilpailun tapaan mukaan, vaan piti täyttää erillinen hakemus, jonka pohjalta esitys valittiin kisaan. Oli todella vaikea sanoa, millainen tunku kisaan olisi; kiinnostiko ketään (esitys)kisata pandemian jälkeen, olivatko lavalta tutut tyypit jättäytyneet pois ja oliko uusia tullut edes tilalle? 
Kisaformaattien julkistuksen jälkeen palasimme toden teolla esityksen pariin ja mietimme uudestaan lavasteet sekä hioimme yksityiskohtia. Päätimme dumpata pahvista tehdyn pöydän ja radion (jotka olivat muutenkin kärsineet kellarissa säilyttämisestä) ja tehdä taustakankaan rekin päälle. Idea screenille heijastettavasta kuvasta muuttui myös samaisessa rekissä olevaksi kankaaksi, sillä Traconissa ei saanut esityksissä heijastaa videota tai kuvaa screeniltä. Idea rullattuun kankaaseen tuli WCS 2014-karsintaesityksestä, jossa rullattu kangas paljastuu hahmojen rakkautta kuvastavaksi sydämeksi.
Myös luuta vaihtui oikeasta puisesta esikuvastaan pahviseksi, jotta sitä olisi helpompi heitellä.

Olikin melkoinen pettymys, kun emme päässeetkään mukaan kisaan. Sanotaanko että täytin hakemuksen melko huolettomasti, kerroin esitysidean suurin piirtein samoin kuin tämän tekstin alkupäässä ja mainitsin vaatteiden vaihtumisesta sekä vauhdikkuudesta. Olin kallistunut mielipiteessäni enemmän siihen suuntaan, että kisaajia ei ole tarpeeksi (kun vertasin 2019 Desun kisaan) ja tästä syystä en ehkä osannut suhtautua hakemuksen täyttöön oikealla "vakavuudella", jos näin nyt voisi sanoa. Tänä vuonna Tracon ilmoitti suoraan, että esityskisaan on myös portfoliohaku arvokisojen ohella. 

Emme kuitenkaan lannistuneet tästä vaan päätimme, että viemme esityksen lavalle sitten seuraavan vuoden Traconiin tai mahdollisesti johonkin toiseen coniin, jos siellä sattuu olemaan esityskisa. Seuraavan, eli tämän vuoden Desuconissa olikin sellainen CCCC-kisan lähdettyä pois ja ilmoittautumiset otettiin nopeusjärjestyksessä. Hyökkäsin hakulomakkeen kimppuun täysiä ja saimme kuin saimme paikan kisaan! Ei tarvinnut myöskään kauaa jännätä sitä, tuleeko kisaan tarpeeksi osallistujia sillä ilmoittautuminen meni piakkoin kiinni paikkojen ollessa täynnä. 

Minä täyttämässä ilmoa heti sen auettua

Olimme työstäneet lavasteita ja uutta ääniraitaa pitkin syksyä, joten pystyimme kisaa edeltävän kevään ajan keskittymään täysin treenaamiseen ja esityksen hiomiseen.
Yksi kevyt takaisku tuli sääntöjen myötä, sillä Traconissa on ollut maksimiaika 3min ja olimme esityksen tähän mittaan myös tehneet, mutta Desussa maksimiaika olikin 2,5min. Onneksemme esityksessä oli muutenkin yksi pätkä, joka oli mielestämme hitusen liian pitkä ja saimme suhteellisen helposti leikattua 30sek pois ilman, että tarinankerronta kärsi. Desussa sai myös jälleen käyttää taustavideota ja -kuvaa, mutta lavasteidemme ollessa jo valmiit, päätimme olla hyödyntämättä tätä vaihtoehtoa. 

Pääsimme lopulta lavalle asti ja esitys meni juuri niin kuin pitikin, kaikki trikit ja temput onnistuivat ja yleisö oli heti mukana. Ihanaa, että Hanjo jaksoi pysyä tässä projektissa mukana neljän vuoden ajan <3

Tällainen matka esityksellämme on ollut vuodesta 2019 lähtien! En todellakaan suosittele hautomaan aktiivisesti yhtä ideaa näin pitkään, sillä maailmantilanne sekä kisan säännöt ja puitteet voivat muuttaa esitystä todella paljon, mahdollisesti epätoivottuun suuntaan. Onneksemme esitys oli melko joustava niin lavasteiden kuin ääniraidan pituuden suhteen ja sitä pystyi mukauttamaan suhteellisen helposti erilaisille lavoille. 
Nyt pystyn vihdoin keskittymään uusiin ideoihin, joita tässä vuosien aikana onkin kertynyt jo aika monta!

Seuraavassa postauksessa käsittelen esityksen lavasteiden syntyä sekä rakennusta. 

Kasariteemalla Desuconissa

Desuconissa on nyt käyty paistumassa sekä hikoilemassa, joten voisin runoilla siitä muutaman sanasen tänne. 

Oma Desuni oli tällä kertaa hyvin erilainen verrattuna kahteen aiempaan, sillä olin tällä kertaa cosplaybäkkärillä kisaajana Hanjon kanssa! Ja samalla myös ensimmäistä kertaa Desussa kisaamassa esityksellä (olen pari kertaa ollut pukukisassa vuosia sitten).

Jotkut ehkä saattavat muistaa, että tein kisacossini alun perin Desuun 2017! Hauskasti myös silloin oli aivan älytön helle, ei tosin ihan niin hikinen kuin tänä vuonna.

Matka alkoi perjantaina ja hellekelien takia samaan aikaan oli valitettavan monta mökkiläistä (ainakin olettaisin heidän olleen) liikenteessä, jonka takia matkalle Helsingistä Lahteen kesti kaksi ja puoli tuntia. Tästä syytä jäivät myös pitkästä aikaa avajaiset kokonaan väliin, mikä harmitti tosi paljon. 

Perjantai oli loistava päivä jakaa aiemmin keväällä olleen japaninreissuni tuliaiset kavereille ja avajaisista jäänyt harmitus hälveni, kun kaverit olivat iloisia lahjoistaan. 

Perjantain asu

Päätin myös kokeilla uutta kirppissysteemiä ja sain napattua itselleni ajan. Luin ehkä ohjeista jotain väärin, mutta oletin että pääsisin sisään kirppikselle suunnilleen silloin, kun saamani aika oli. Puolen tunnin jonotus kirppikselle tuli siis täytenä yllätyksenä ja se oli aika mälsää, kun jouduin seisomaan jonossa yksin.
Asiaa ei auttanut tiuskivat ja komentelevat järjestyksenvalvojat, jotka ohjasivat jonossa olijoita huutamalla. Tuntui alentavalta, että rauhallisesti (väärällä tavalla) jonottavia aikuisia ihmisiä komenneltiin noin. Yksi jonottaja kommentoikin jv:lle, että voisiko jonotuskäytännöistä olla esimerkiksi jotkin laput jonojen lähellä, niin porukka tietäisi jonottaa oikeaoppisesti, mutta tähänkin vastattiin (ainakin omaan korvaa) tiuskien. En sitten tiedä, onko passiivis-aggressiivinen huutelu ensisijaisena ohjaustapana kävijöille se tehokkain, että normaali huomautus ja ohjaus ei tehoaisi ensiksi. 
Laitoin tästä myös palautetta Desuconin virallisia väyliä pitkin.

Itse kirpputorilla en näistä syistä johtuen viihtynyt kovinkaan pitkään, ilmanvaihto oli myös helteen takia aivan olematon kirppiksen tiloissa.
Niiden kohdalla jotka ehdottomasti kirppikselle tahtovat ja ovat valmiita jonottamaan, voi tämä systeemi olla paljon parempi kuin aikaisemmissa Desuissa ollut loputon, useiden tuntien jonotus. En siis täystyrmää tätä kokeilua, mutta kaltaiselleni "kasuaalikirppistelijälle" tämä ei ollut toimiva ratkaisu. 

Kävimme myös perjantaina viemässä lavasteet valmiiksi bäkkärille ja kasasimme ne myös samalla. Tässä kohtaa esiintyminen seuraavana päivänä alkoi konkretisoitumaan ihan todella!

Yövyimme Seurahuoneella ja siellä oli ilmeisesti Seuriksen 130v juhlavuosi, jonka takia huoneessamme oli saapuessamme ruusuja maljakossa sekä suklaalevy onnittelukortin kera. Luulin aluksi, että olemme tulleet väärään huoneeseen, sillä seurueessa kellään ei ollut synttäreitä tänä viikonloppuna :D 

Saamamme suklaalevy ja kortti :D

Lauantaipäivä alkoi rauhallisesti, sillä backstagelle pääsi vasta yhden maissa ja lavaharjoituksemme alkoivat vasta lähempänä kahta. Pystyi siis rauhallisesti heräämään ja meikkaamaan sekä ehti hengailla aamupäivän conissa. 
Tuskailin ehkä vähän liiankin paljon sen kanssa, että kukaan kävijöistä ei vahingossa näkisi cossiani lavan ulkopuolella ennen kisaa. Esityksessä on asunvaihto ja päällimmäinen mekko ei kestä lähempää tarkastelua ilman, että siitä tajuaa, mikä jutun juju on. Päätin siis hengailla conissa ihan muissa vaatteissa ja vaihtaa cossin päälle bäkkärillä lähempänä lavaharjoitusaikaa. 

Lauantai-aamupäivän look

En ole aiemmin esityskisannut Desussa, joten uusi lava jännitti - miltä lattia tuntuu, miten lähellä yleisö on tms. Harjoitusaikaa meillä oli ruhtinaalliset 20 minuuttia ja ehdimme vetää esityksemme kolme kertaa läpi ja jutella rennosti lavakuuttien kanssa lavasteiden sijainnista sekä stage managerin kanssa valoista.

Meidän upea paricossi

Ensimmäinen harjoituskerta meni ihan plörinäksi kun esiintyi ensimmäistä kertaa tällä esityksellä liveyleisön edessä ja lattialla ei pystynyt suhailemaan niin paljon kuin treenipaikassamme. Toinen ja kolmas sujuivat onneksi juuri niinkuin pitikin, joka loi itsevarmuutta itse kisaa varten. Oli kyllä melkoinen urheilusuoritus ja vielä Desuconissa olleissa helteissä! 

Meillä oli myös nopeat kuvaukset backstagella ja niissä oli tosi hauskaa, kun ideoita sinkoili poseerauksiin ja repesimme kuvaajan kanssa nauruun valmiiden kuvien kohdalla. Hahmojemme dynamiikka mahdollisti paljon hauskoja kuvia!

Niin vihainen isä! 
Kuva @ Mira Ojamo

Hahmojen luonteet tiivistettynä
Kuva @ Mira Ojamo

En tässä vaiheessa ollut oikein jännittänyt kunnolla, mutta viimeistään ovien avautuessa yleisölle, alkoi vatsassa jo tuntumaan ja yleinen pärinä syntymään. Hanjo oli vielä ensimmäistä kertaa ikinä kisaamassa ylipäätään, joten tunnelma oli varsin jännittynyt (varsinkin silloin kun seisoi sermin takana ensimmäisen esityksen kohdalla). 

Esitys meni kaikin puolin juuri niin kuin pitikin ja yleisöön astuessa olo oli suorastaan helpottunut.

Esityksen voi katsoa täältä.

Esityksessä oli niin monta pientä trikkiä ja ajoitettua asiaa, että sai olla kyllä jännityksessä ihan viimeiseen asti niiden kanssa. Oli ihanaa, kun yleisö oli heti esityksen alettua mukana, mm. nauramalla, taputtamalla ja huutamalla juuri oikeissa kohdissa! Esiintyjänä tällainen on aivan todella tärkeää ja siitä saa lavalla ollessa tosi paljon energiaa omaan vetoonsa.

Kuva @ Jenni Suominen

Hauskan vauhdikas kuva!
Kuva @ Felifay

Onko tämä nyt se Jojo-referenssi
Kuva @ Niyarifa

Olikin siis erityisen mahtavaa kuulla oma nimensä palkintojenjaon aikana! Ihanaa, kun meidän työ palkittiin tällä tavoin enkä voi kuin huokaista, sillä kisa oli mielestäni todella kovatasoinen. Pääsin katsomaan yleisöstä käsin kaikki paitsi ensimmäisen esityksen ja esitysten kirjo oli aivan huikea! Oli kauhua, komediaa, neljännen seinän rikkomista ja kekseliästä videon käyttöä esitysten aikana. 
Onnittelut kanssasijoittuneille Nani, Kalmanlintu ja Kagehitsuji! Teidän kanssa oli hauska pööpöillä niin pukuhuoneessa kuin lavan takana. 

Esityskisan sijoittuneet
Kuva @ Jenni Suominen

Esityskisa oli järjestelyineen mielestäni onnistunut, kaikki sujui niinkuin pitikin ja aikataulumuutoksista tiedoitettiin heti, joten niihin oli helppo sopeutua. 
Pukukisassa harmillisesti reffikuvat menivat jotenkin sekaisin kisaajien välillä, joka oli katsojana melko kiusallista ja harmitti kisaajien puolesta. Näytti siltä, että jossain kohtaa oltiin skipattu jostain syystä yksi reffikuva kokonaa, joka sekotti muidenkin kisaajien kuvajärjestyksen. Kisaajan tiedot olivat onneksi ruudulla oikein. Photoshoot-kisassa olisi voinut myös näyttää voittajakuvat palkintojenjaon aikana. 

Kisan jälkeen todella monet tulivat onnittelemaan ja kehumaan, vaikka ei edes tunnettu! Tämä lämmitti sydäntä, pitää itsekin jatkossa pyrkiä kehumaan lavalla nähtyjä kisaajia conin aikana koska kommenteista tuli tosi hyvä fiilis. 
Hauskasti Sibeliustalolta lähtiessä Burger Kingissä jonossa edellä ollut tuntematon conikävijä tuli kehumaan esitystä ja alkoi kyselemään, että mistä idea tuli ja mistä tiedän sarjan yms. Kunnon haastattelu yhtäkkiä :D Jos jostain syystä luet tätä postausta, kiitos tästä kohtaamisesta! Jäi hyvä mieli. 

Numerolla kolme kolmossija!

Kisasta saadun energiaboostin seurauksena jaksoin jopa lähteä iltabileisiin. Olin ostanut rannekkeen jo aiemmin keväällä, mutta epäröin, että jaksaisinko pitkän päivän jälkeen mennä vielä krebaamaan.
Vaatteet vaihtuivat mutta meikit olivat sen verran hyvässä kuosissa lavalla heilumisesta ja hikoilusta huolimatta, että päätin mennä samoilla ripsareilla ja meikkivoiteilla kuin päivällä. 

Tuuhea tukka iltabileisiin

Olen käynyt vain kerran aiemmin Desun iltabileissä Möysässä ja tykkäsin tästä uudesta tilasta paljon enemmän! Ainakin alkuillasta tilaa oli runsaasti, musiikki tosin oli hirveän lujalla omiin korviini. Jaksoin kuitenkin bailata ja hengailla pari tuntia paikalla, kunnes hotellihuone kutsui nukkumaan.

Sunnuntaina ohjelmassa ei ollut muuta kuin päättäjäset ja käytin päivän ahkeraan kavereiden bongaamiseen (edellisenä päivänä olin juossut Metsähallin ja bäkkärin väliä enkä nähnyt kaikkia). Päätin myös laittaa edellisen päivän cossin ns. kunnolla päälle coniin, tästä syystä moni tuli myös sunnuntaina juttelemaan esityksestä kun asun perusteella olivat minut bonganneet. 

Pääsin näkemään myös päättäjäiset! Esityksessä oli jonkinlainen recap, jonka ansiosta ei tuntunut siltä, että olisin missannut jotain vaan tarinaan pääsi hyvin mukaan. Päättäjäisten jälkeen suuntasimme kohti kotia.

Lavakuvia ja tallenne oli tulleet jo jakoon, joten niitäkin pääsi selamaan heti conin loputtua.Sellainen Desu! Aion tehdä esityksen suunnittelusta ja teosta oman postauksensa, jonka takia en tässä avannut sitä prosessia sen enempää. Oli kaiken kaikkiaan oikein mukava ja onnistunut Desu tälläkin kertaa helteistä huolimatta. Kisaaminen ei suinkaan ollut tässä, vaan seuraavana vuorossa on pukukisaaminen Nekoconissa. 

Ensi kertaan!

Coniskene vuonna 2023 ja muita mietteitä

Huom! Postaus sisältää paljon tajunnanvirtaa sekä sanan "coniskene"-viljelyä. 

Olemukseni viime aikojen somekeskustelun pyörteissä

Olen viime aikoina pohtinut melko paljon sitä, miten eriytyneitä coniskenen nuorimmat ja vanhemmat harrastajat ovat toisistaan, erityisesti cossaajien keskuudessa. En puhu nyt siitä, että yläasteikäisten pitäisi kiinnostua +30-vuotiaiden animeharrastajien asuntolainoista tai vakitöissä käyvien cossaajien täytyisi kaveerata coneissa tästedes vain lukiolaisten kanssa, vaan siitä, että coneissa jo pidemmän aikaan vakiintuneet kasvot ja skenen uuden harrastajat (olivat he sitten alaikäisiä tai myös niitä töissäkäyviä aikuisia) eivät tunnu kohtaavan oikein missään tällä hetkellä. Erityisten nuorempien cossaajien harrastus on vahvasti keskittynyt Tiktokiin, jossa taas suomalaisia täysi-ikäisiä cosplayharrastajia on aktiivisesti tietääkseni ihan kourallinen. 

Somealustat harrastuksen kannalta ovat olleet jo ennen koronaa hyvin pirstaleiset ja harrastajat ovat eriytyneet kaveriporukoiden omiin Discord-yhteisöihin tai Tiktok-kupliin, joihin niihin kuulumattomat eivät pääse oikein muuten, kuin tutustumalla jo valmiiksi sisällä oleviin tyyppeihin. Ja mites tutustut, kun et edes tiedä, missä kaikki muut harrastajat ovat? 

Olen itse verrattain uutena aloittanut conittamisen, kun vertaa esimerkiksi Desuconin tai Traconin kaltaisiin järjestäjätahoihin, jossa porukkaa on tehnyt tapahtumia ennen kuin olen itse edes käynyt ensimmäisessä conissani. Olen sitä sukupolvea, joka on ostanut lapsuutensa mangapokkarit lähi-Prismasta ja Facebookin kautta ollut ensimmäisissä cossimiiteissäni.
Aloin varhain seuraamaan cosplay- ja coniskeneä yleisellä tasolla ja olin melko hyvin perillä siitä, mikä vihastutti ja ihastutti skenessä aikoinaan. Hengasin kuitenkin cosplayharrastukseni alkuaikoina pääosin omanikäisteni kanssa. Miten siis tiesin lukioikäisenä, miksi kutsuvieraskisat Cosvisionissa 2014 epäonnistuivat monien kisaajien mielestä, millä tavoin länkkäricosseihin aikoinaan suhtauduttiin Desuconeissa ja miksi putkessa ei saa pysähtyä?

Luin aivan sikana skenen silloisten aktiivien cosplayblogeja ja niiden coniraportteja.
Ja minkä ikäiset näitä blogeja kirjoittivat? Siitä en tarkalleen ottaen edes tiedä, mutta kaikki olivat ainakin vanhempia (=aikuisia) kuin minä silloin lukijana. En tuntenut henkilökohtaisesti ketään niistä, keiden blogeja luin aktiivisesti. Eikä se haitannut, sillä blogien kautta sain täysin erilaisen ikkunan conittamiseen kuin kavereiden kanssa pihalla hengaaminen ja sitä kautta innostuin itsekin mm. kisaamaan ja lopulta työskentelemään cosplaybackstagella, joissa teen töitä pääosin nykyään kävijänä olemisen sijaan. Ja olen tällä hetkellä juuri sitä ns. uutta verta, joka todennäköisesti tulee työskentelemään conien parissa silloinkin, kun itseäni vanhemmat harrastajat poistuvat skenestä (tätä en tietenkään osaa ennustaa, mutta periaatteessa). 
Olin 17-vuotias, kun olin ensimmäisen kerran conissa töissä. En tiedä, olisinko päätynyt niin nuorena hommiin, jos en olisi jo muutamaa vuotta aiemmin ahminut muiden cosplaymammojen, kisaajien ja tuomarien kertomuksia päivästään conissa kulissien takaa. Muistan ajatelleeni tuolloin, että wouu nyt oon myös yhtä cool kuin kaikki muutkin Oikeat Aikuiset cossaajat :D 

En siis teininä hengannut lähes ollenkaan itseäni vanhempien harrastajien kanssa, mutta olin blogien kautta kytköksissä skeneen ja koin olevani osa sitä, vaikka muut skeneläiset eivät tod. näk. edes tienneet olemassaolostani. Yhteenkuuluvuuden ja osallistumisen tunne oli kuitenkin näin syntynyt, joka kannusti ja rohkaisi aikoinaan aloittamaan kisaamiseen sekä tekemään niitä samoja tapahtumia, joissa olin aiemmin ollut vain kävijänä. Ja unohtamatta sitä, että olen ollut mukana perustamassa täysin uusia tapahtumia: PKSC:n Meriharju-cosplayphotoshoot -tapahtuma sekä nyt syksyllä tuleva Shumicon!

Tähän väliin kiitos siis kaikille, jotka ovat kirjoittaneet cosplayblogeja ainakin välillä 2012-2017 ja sitä aiemmin! Ilman niitä en varmaan olisi tässä pisteessä, kirjoittamassa vuonna 2023 postausta omaan cosplayblogiini siitä, että tapahtumia on ollut kiva järjestää. Erityismaininta Fukkan blogille, jota hän päivittää edelleen ja jota luen ihan yhtä mielellään kuin teini-ikäisenä :D 

Palatakseni aiheeseen, en tosiaan tiedä, millä tavoin tätä railoa kannattaa tai edes voi alkaa kuromaan umpeen, jotta uudet harrastajat (tai ne skenessä jo valmiiksi jonkun aikaa olleet) saataisiin innostumaan tapahtumien järjestämisestä, jotta jo olemassaoleviin coneihin saataisiin työvoimaa sekä vastaavia ja mahdollisesti myös uusia tapahtumia hillitsemään tämänhetkisten isojen tapahtumien suosiota.
Blogit ovat alustana tehneet kuolemaa jo joskus 2015 tienoilla (eli juuri silloin kun aloin itse kirjoittamaan :D) ihan noin muutenkin sekä cosplayrintamalla enkä koe, että uusien cosplay/con- aiheisten blogien perustaminen ja niiden päivittäminen olisi ratkaisu tähän. Varsinkaan, jos sellainen blogi olisi perustettu tasan sitä varten, että nuori voisi löytää sen ja inspiroitua järjestämään coneja.

Uuden ja kokeneemman harrastajan kohtaamisen ja kanssakäymisen tulisi olla orgaanista, jotta yhteenkuuluvuuden tunne coniskeneen voisi syntyä. Tässä tosin erityisesti korona-aikaan pahentunut ongelma ilmenee: yhteistä alustaa suomenkieliselle anime/manga/cosplayharrastamiselle ei oikein ole. 

Muistan, että jo joskus 2017 (ellei jo aiemmin) on ollut ilmoilla ensimmäiset valitukset siitä, että skene on eriytynyt eikä porukkaa kohtaa enää samalla tavalla randomisti kuin jossain Aniki-foorumilla aikoinaan jossa kaikki olivat, vaan pitää tietää että keitä kannattaa seurata Twitterissä, jotta pysyy perillä coniskenen uusimmista tuulahduksista. Nykyään enää Twitterissä seuraaminenkaan ei riitä, kun osa on pelkästään Instagramissa, jotkut sen lisäksi myös Twitterissä, toiset taas pelkästään suljetuissa Discord-ryhmissä ja loput Tiktokissa. Ja näiden lisäksi kaikki muut alustat ja sovellukset, joista en edes tiedä. 

Koen, että tällä hetkellä ongelmana ei ole välttämättä edes täysin se, että uudet harrastajat eivät tiedä, mistä lähteä liikkeelle jos haluaa a.) työskennellä conissa tai b.) aloittaa täysin uuden tapahtuman tekemisen. Puuttelliset tiedot tapahtumien järjestämisestä sekä hiljaisen tiedon siirtyminen tai oikeastaan siirtymättömyys on oma pulmansa, mutta tärkeintä olisi mielestäni saada jonkinlainen, edes ns. passiivinen kontakti uusiin harrastajiin luonnollisesti niin, että harrastaja voi kokea saavansa vielä enemmän irti tapahtumista kuin kävijänä. Fiilis siitä, että "hei, mäkin haluan olla osana sitä, mitä nuo toiset tekee". 

Kaikki eivät tietenkään välttämättä edes halua olla töissä tapahtumissa, vaan nauttia coneista kävijänä.
Aikoinaan tuutor-koulutukseni aikana amkissa oli eräällä puhujalla hyvä näkökulma siitä, että tietynlaiset ihmiset päätyvät usein elämänsä aikana mukaan tietynlaiseen (yleensä yhteisölliseen) toimintaan, monesti useaan sellaiseen yhtä aikaa: oppilaskunnassa toimiminen peruskoulussa, tuutorina oleminen korkeakoulussa ja siitä tietenkin suuntana on taloyhtiön hallituksessa oleminen. Samaan aikaan joitakin ei kiinnosta tällainen toiminta ollenkaan, eivätkä elämänsä aikana päädy edes kertaluontoisesti tällaisiin. 
Tälläkin hetkellä monet työstävät useaa eri tapahtumaa ja muita conittamiseen liittyviä oheisharrastuksia yhtä aikaa, osittain myös siksi että järjestäjiä ei ole tarpeeksi, mutta myös sen takia, että tykkäävät olla mukana tämäntyyppisessä toiminnassa vapaa-ajallaan ja tekevät sen myös ilmaiseksi. 
Miten siis coniskeneen saataisiin mukaan niin yhteisöllisyyden kuin tekijäkadon puolesta niitä, jotka ovat vaikka aktiivisia siellä oppilaskunnassa ja olisivat myös kiinnostuneet (anime)harrastuksensa lisäksi myös conien järjestämisestä?

Tähän minulla ei ole vastauksia, eikä varmaan kellään ole, koska aihe on melko monimutkainen mistä tahansa kulmasta tarkasteltuna. Uudet harrastajat eivät välttämättä tiedä conien järjestämisen taustoja ja osa luulee, että conit toimivat samalla tavalla kuin massiiviset, kaupalliset messutapahtumat. Tai tällaisen kuvan olen saanut viime aikoina, erityisesti nyt räjähdysmäisen nopeasti loppuunmyyneen Desuconin osalta, jonka somekanavien kommenttikentät ovat kuluneen viikon aikana laulaneet aika hurjaa tahtia.

Muutama kommentti

Toivoisin kovasti, että vapaaehtoisesti järjestettyjen tapahtumien sekä niiden järjestäjien haukkuminen Twitterissä ei olisi se suunta, johon uudet sekä vanhemmat harrastajat ovat menossa, vaan tämäntyyppisestä toiminnasta kiinnostuneet saataisiin mukaan ennen kuin tämänhetkiset aktiivit lähtevät pois. Monille, myös mulle, conien järjestämisessä sekä niissä työskentelyssä tärkeitä ja mielekkäintä on juurikin muiden kanssa työskentely ja sitä kautta kaverien ja ystävien saaminen. Into järjestämiseen voi lopahtaa nopeasti, jos kaverit kaikkoavat ympäriltä kun tapahtumien kävijät heittävät negaa minkä kerkeävät. Tämä kävi Yukiconin kanssa, joka pyöri kyllä useamman vuoden, mutta lopulta kiinnostuneita järjestäjiä ei vain ollut tarpeeksi ja con lakkasi olemasta.  

Olisikin siis tärkeää, että saataisiin uusia tyyppejä mukaan tekemään coneja, mutta ei kuitenkaan syyllistämällä ja vähättelemällä kaikkia "vaan tapahtumia kritisoivina kävijöinä". Pitäisi saada yhteys niihin, jotka voisivat kokea saavansa tapahtumista vielä enemmän irti, kuin ovat edes tulleet ajatelleeksi ja kokevat tapahtumien tekemisen mielekkäänä vielä vuosienkin päästä.

Olen myös pohtinut sitä, millä tavoin nuorempi sukupolvi, erityisesti korona-aikaan, on saanut kuulla coneista kun sellaisia ei hetkeen järjestetty. Ainakin Youtubessa ja varmaan myös Tiktokissa on jotkut postanneet heti conin jälkeen tai niiden aikana vlogeja tai hassutteluvideoita tms. ja tätä kautta videoita katsovat ovat halunneet itsekin osallistua, ihan kuten aikoinaan kun itse innostuin jonkun  cosplaybackstagella työskennelleen coniraporttien lukemisen kautta conissa työskentelystä. Olen käsittänyt, että vlogityyppistä sisältöä  tuotetaan kyllä edelleen, mutta minivlogien muodossa Instastoryihin tai Tiktokiin. 

Niissä videoissa mitä olen itse nähnyt, näkökulma on lähes aina kävijässä ja kävijän tuottamassa sisällössä eikä conien järjestäjät kauheammin taltioi työpäiväänsä muille jakoon.
Näin toki järjestäjän näkökulmasta ymmärrän täysin miksi, välillä on vaan niin hektistä ettei kerkeä kuin kelloa katsoa kännykästä eli ei todellakaan ole aikaa videoiden kuvaamiseen :D Mutta ajatuksen puolesta sellainen voisi tuoda järjestäjää ja conissa työskentelevän työntekijän päivää lähemmäs uusia harrastajia ja kertoo, että tapahtumia tekee ihan samanlaiset nörtit kuin mitä kävijätkin ovat, eikä kyse ole megakorporaatioiden massienkeräystapahtumasta.
Tämä toki vaatii sen, että videon tms. tekijä haluaa aidosti itse kuvata sellaisia videoita itseään tai kavereitaan varten, eikä kuvaa vain siksi, että saadaan tämäntyylistä näkökulmaa esiin muille harrastajille. Kuten aiemmin mainittua, kanssakäymisen tulisi olla orgaanista että se loisi oikeasti jonkinlaisen yhteyden harrastajien välille. 

Sellaisia mietteitä! Pahoittelut, jos odotit näinkin pitkän selotuksen jälkeen saavasi loppua kohden ahaa-elämyksiä sekä ratkaisuehdotuksia. Ajattelin tällä kertaa iskevän twiitin tai twiittiketjun sijaan naputella kaikki asiaa koskettavat, mutta rönsyilevät ajatukset samaan paikkaan. Erityisesti halusin tuoda esiin oman polkuni coneissa töissä olemiseen. 

Jos tästä postauksesta heräsi jotain ajatuksia, niitä voi heitellä kommenttiosioon tai kommentoida Twitterissä. 

Räntää ja loskaa - Desucon Frostbite 2023

Vuoden ensimmäinen postaus!

Vuosi tuntui starttaavan aivan liian nopeasti ja ennen kuin huomasinkaan, Frosti yllättikin jo kulman takaa. En muista, milloin Frosti olisi ollut näin aikaisin vuodesta, Frosti sijoittuu mielessäni usein helmikuulle sillä Yukicon taas oli usein vuoden ensimmäinen con. 

Tein harvinaisen poikkeuksen ja cossasin vain perjantaina, eli täysin päinvastaisesti kuin aiemmissa Desuissa (eli muina päivinä paitsi perjantaina cossit). Olin aivan suossa kouluhommien kanssa enkä kerennyt tekemään mitään niistä puvuista, mitä olin jollain tasolla ajatellut Frostiin. Vanhojen pukujen käyttö ei nyt tällä kertaa inspannut kauheasti Tähkäpään lisäksi, ja sekin valikoitui lähinnä siksi että halusin kokeilla jemmata valot Tähkiksen peruukkiin. Toivottavasti kerkeän tänä vuonna tekemään uusia cosseja!

Viikonlopun "cossi" suunnitelmat

Olin tälläkin kertaa töissä backstagella Anakichin oikeana kätenä, ja tehtävänäni oli informoida cosplaymammoille ennen conia ja sen aikana kisapäivän kulusta, aikatauluista, kisaajista, työnkuvasta ja mahdollisista muutoksista, kuten kisaajien peruutuksista ja aikataulun myöhästymisistä. 

Perjantaille tosiaan laitoin muutamaksi tunniksi päälle kolme vuotta sitten valmistuneen Tähkäpään, jonka peruukkiin olin tällä kertaa jemmannut sisustusvalot. Sain inspistä parin vuoden takaisesta photoshootista, jossa käytimme vastaanvanlaisia valoja. Shootin valot olivat tosin aika isoja ja johdot paksuja, joten ne eivät piiloutuneet kauhean hyvin ilman järjestelmällistä asettelua ja täydellistä liikkumattomuutta. Halusin kokeilla, saisinko tehtyä vastaavan niin, että pystyisin jopa hengailemaan niiden kanssa conissa.

Koska fiksusti en sovittanut peruukkia missään vaiheessa valojen laittamisen aikana vaan vasta silloin kun piti olla jo lähdössä kotoa (ja ajattelin lähteä cossi päällä coniin), valot eivät asettuneet ihan niin mukavasti ja hyvin kuin olisin halunnut. Toisen puolen valot olivat paremmin esillä ja tämän takia rutkasti kirkkaammat kuin toisen puolen hiukset :(
Ne ajoivat kuitenkin asiansa näin muutaman tunnin conissa olon aikana, vaikka saivatkin yli metrin pituisen peruukkini aikamoiseen takkuun.
Sain myös lyhyellä varoitusajalla Hanjon cossaamaan kanssani ja hän pisti myös muutaman vuoden takaisen Lumikkinsa niskaan. 

Lauantai alkoi leppoisissa merkeissä, sillä pääsimme backstagelle hommiin vasta klo 13 eteenpäin. Ehdin siis aamulla jopa conittamaan jonkun aikaa! Kävin heti ensiksi taidekujalla Mustekukan pöydällä, löysin hänen ihanat kukkansa viime vuonna ja olenkin joka kerta käynyt hänen pöydällään, kun olemme sattuneet olemaan samassa tapahtumassa. Niin ihania tuotteita kauniissa väreissä! Ostin jälleen yhden hiuskukan lisää, uutuuskorviksiakin harkitsin mutta totesin niiden olleen vähän liian isot omaan makuuni (vaikka noin muuten olivat todella kauniita!). 

Meillä oli cosplaytiimin kesken jälleen teemapäähineet, tällä kertaa megasöpöt lammaspannat! Ne olivat niin söpöt, että kehittelin lookin niiden ympärille. Vaikka cosseja ei tällä kertaa tarvinnut ommella raivolla vikoina päivinä ennen conia, päätin saada jonkun aikaa kesken olleen hameprojektini Frostiin valmiiksi jotta voin pitää sitä lauantaina. Hame sopi ihan täydellisesti söpön pannan kanssa!

Backstagella oli tuttuun tapaan melkoinen hulina ja aikataulut eivät paikoitellen pitäneet paikkaansa osittain meistä mutta myös meistä riippumattomista syistä. Mielestäni selvisimme kuitenkin hienosti kaikista haasteista! Kiitos tästä kuuluu upealle tiimillemme, jossa oli puoliksi bäkkärin konkareita ja aivan uusia niin Desun backstagella kuin muutenkin mammahommissa. 

Meidän porukka! <3

Päivän hektisyydestä kertoo se, että kävin vessassa ensimmäistä kertaa heräämisen jälkeen vasta kisan aikana, eli klo 18 jälkeen. Päivä ei loppujen lopuksi ollut edes niin kiireinen ettenkö olisi jotain ehtinyt syödä kunnolla tai käydä siellä vessassa, ei jotenkin vaan käynyt mielessä siinä kaiken keskellä että niin, minäkin olen ihminen jolla on mm. tarpeita kuten vessassa käynti ja syöminen.

Sunnuntai oli varattu vain koomaamiselle, en tosiaan laittanut mitään cossiakaan päälle.

Cool-Minervainen

 Hengailin, kävin syömässä, kävin hakemassa kirppisvoitot. Sain kaikki kirppikselle tuomani tavarat myytyä, jee!  Harmikseni molemmat tuomani henkarit olivat kadonneet teille tietymättömille, vaikka ystävällinen kirppiksen henkilökunta koitti niitä etsiä pöytiensä takaa ja minäkin pengoin esillä olleet henkarit läpi. Eipä ne kalliita olleet, mutta olin tuonut ne sillä ajatuksella, että saisin ne myös takaisin (ja olin teipannut niihin myyjänumeronikin että löytäisin ne myöhemmin). 

Kaiken kaikkiaan Frosti jännitti, stressasi, innosti ja ahdisti jonkun verran etukäteen, mutta näin jälkikäteen mietittynä suurin osa ahdistuksesta tuli todennäköisesti kaikesta muusta kiireestä, jota oli työn alla noin kuukauden ajan ennen Frostia ja se kaikki kulminoitui tähän ensimmäiseen ns. deadlineen, joka tammikuussa oli. 
Oli kuitenkin mukavaa palata samoihin hommiin kun kesällä, kun osa työstä oli jo valmiina eikä kaikkea tarvinnut tehdä alusta alkaen itse (mm. kesällä tekemäni tiimiläisten aikataulutetris-pohja oli oikein kätevä). Toki tällä kertaa CCCC:n sijasta olikin ECG, jossa on ihan eri säännöt ja kisakategoriat ja meillä oli huomattavasti tiukempi aikataulu taklattavana. 

Frosti-loot

Olen miettinyt kisalavoille palaamista tämän vuoden aikana, kun on muutama vuosi tullut tehtyä enemmän hommia kulissien takana erinäisissä tapahtumissa. Katsotaan, mitä tuleman pitää!

Ensi kertaan (ෆ˙ᵕ˙ෆ)♡

Vuosi 2022 paketissa!

 Hellurei! (´ 7 `)/ ✩°

Ikuisuudelta tuntuneen vuoden päätteeksi ajattelin käydä vähän läpi, mitä kaikkea olen ehtinyt tehdä tänä vuonna conittoman ajan jälkeen. Vaikka tuntuu, etten ole tehnyt oikein mitään (kuin opiskellut päätä pahkaa...), niin onhan tässä tullut puuhattua vaikka mitä, mistä en ole edes tänne blogin puolelle kertonut!

Starttasin tosiaan cosplayhommat ja tapahtumat käyntiin "Winter" Assyilla (jotka olivat sattuneesta syystä siirtyneet huhtikuulle, jonka takia tuntuu hassulta puhua niistä wintereinä :D). Jotenkin koko ajan unohdan, että olin edes tässä tapahtumassa paikalla ylipäätään, saati sitten töissä. Ulkoilutin parin vuoden takaista Retsukoa ja Miririan kanssa sihteeröimme menemään cosplaybackstagella. 

Kuvaaja@Yujin

Tämän jälkeen pyörähdin toukokuussa Kibeconissa, jossa olin PKSC:n yhdistyspöydällä koko viikonlopun istuskelemassa. Viikonloppu oli varsin Disneyntäytteinen cossien puolesta, kun Tähkäpää ja Aurora löysivät tiensä päälleni. En ole ennen ollut yhdistyspöydän toisella puolen, joten tämä oli varsin jännittävä kokemus. Aiomme yhdistyksen puolesta pöytäillä jatkossakin, kunhan meille sopivia tapahtumia löytyy. 

Tämän ihmeellisempiä kuvia Tähkäpäästä ei ole tältä vuodelta :D

Kesäkuussa olikin piiiitkästä aikaa kauan odotettu Desucon, jossa olin ensimmäistä kertaa töissä! Jännitin varsinkin kisapäivää melkoisesti, sillä vastuullani oli cosplaykuuttien koulutus ja tukena oleminen backstagella kisojen ajan. Olen samaa hommaa tehnyt pitkään jo Assyilla, mutta ensimmäistä kertaa olin mammailemassa arvokisoja ja aikataulujen pohtiminen aiheutti melkoista päänvaivaa. 
Sain myös Desuun tehtyä vuoden ainoan uuden puvun, jota pidin tänä vuonna yhteensä jopa kolme kertaa!

Kuvaaja@Regzo

Heinäkuussa oli jälleen Meriharjun photoshoot-tapahtuma, joka sai ikävän käänteen tuplabookkauksen vuoksi. Tapahtumassa ulkoilutin parin vuoden takaista Nikeä, joka on edellisen kerran ollut päälläni Traconin lavalla 2019. 

Kuvaaja@Nyymix

Elokuussa olikin jo kesä-Assyt ja shoottasin heti perään myös Katarinaa NNancyn ja Hootin kanssa, oli hirmu kivaa pitkästä aikaa shootata cossia ihan erikseen ja vieläpä toisen, samasta sarjasta olevan hahmon kanssa! Hyvien muistojen lisäksi shoottipäivästä jäi käteen toki myös cossikuvia.

Kuvaaja@Hootti

Syyskuussa olikin jo Tracon, jossa olin ihan vaan kävijänä. Nyt kun näen näin listana kaikki tapahtumat, joissa näppini ovat enemmän tai vähemmän olleet pelissä, oli erittäin hyvä päätös tulla Traconiin ilman mitään sen kummempia suunnitelmia. Alun perin oli tosiaan ajatus olla mukana esityskisassa, mutta emme päässeet esikarsinnasta jatkoon. Ensi vuonna on kuitenkin uusi yritys! Tämä syksy on mennyt lavasteita rakentaessa.

Kuvaaja@Juce

Lokakuussa oli Meriharju 2.0-extratapahtuma kesän tapahtumien johdosta. Oli hauskaa kokeilla Meriharjussa shoottailua syksyiseen vuodenaikaan ja pääsin itsekin kunnolla kameran eteen.

Kuvaaja@Hootti

Marraskuussa löysin itseni Cosvisionista taidekujalta rusettien keskeltä! Tästä en ole tänne blogin puolelle mitään kertonutkaan.
Päätin Traconin jälkeen, osittain hetken mielijohteesta, hakea Cosvisionin taidekujalle myyjäksi. Vuosi sitten myin Twitterin kautta itsetekemiäni rusetteja ja kysyntää oli sen verran ja kankaita runsaasti kaapissa jäljellä, että kokeilin ihan fyysistä myyntiä. Sain myytyä lähes kaiken, mitä pöydälläni oli ja sain vielä tilaustöitä muutaman kappaleen tapahtuman jälkeen.
Vastaanotto oli sen verran, hyvä, että olen ideoinut vaikka mitä ensi vuotta ajatellen! Haasteena vaan se, miten saan tämän uuden harrastuksen mahdutettua kaiken muun kanssa aikatauluihin :D

Babbu's first kujapöytä ´ ᵕˋ)9

Juuh elikkäs, tänä vuonna onkin tullut oltua vaikka missä! Joka kuukausi ollut jotain häppeninkiä, ei ihme että aika on mennyt ihan sujahtaen ohi. Kivaa myös huomata näiden kuvien kautta, että on tullut käytettyä vanhoja pukuja aika ahkerastikin niin viime vuodelta kuin neljän vuoden takaa. 
Vielä muutama vuosi sitten oli tärkeää, että sain tehtyä vähintään 4 cossia per vuosi (koska se oli silloin  merkki ööö, aktiivisuudesta? siitä että olen relevantti cossaaja? :D). Tänä ja viime vuonna olen tehnyt yhden uuden asun, 2020 sain tehtyä pari pukua Frostiin. Tämä kulkee aika lailla käsi kädessä sen kanssa, että 

1. aloitin 2019 vaatetusalan opinnot 
2. olen ollut entistä aktiivisempi conien ja muiden tapahtumien järjestäjäpuolella

joiden takia on ollut vähemmän aikaa tehdä itse cosseja.

Alan opintojen aloittaminen on myös kehittänyt taitojani vaatteiden luomisessa, jonka takia cossien teko vie enemmän aikaa kun tietää, mihin kaikkeen oikeasti pystyy (eikä juosten kustu tekele viimeisenä iltana enää kelpaa) ja haluan toki hyödyntää oppimiani niksejä käytännössä, mielellään useaan kertaan. Ja itse opinnot ovat vieneet aikaani ihan hirveästi, kun koulutöitä on pitänyt vääntää useina iltoina ja lomat ovat menneet töissä. Toisaalta myös laatu korvaa määrän -ajattelu on tullut entistä vahvemmaksi osana omaa cosplayharrastustani: mielummin teen vuodessa sen yhden puvun jota käytän useasti, kuin useamman, jota ehdin ja/tai kehtaan käyttää ihan pari kertaa.
Toki määrä ei suoraan korreloi laadun kanssa, on monia jotka tekevät uskomattoman taidokkaasti useita pukuja vuodessa! Teen kaikkea muutakin tässä niin vapaa-aikaa ei pysty pyhittämään pelkästään cossien teolle :(

Vapaa-ajasta menee tosiaan tällä hetkellä melko paljon aikaa kaikenlaiseen järjestämiseen; Assyilla, Meriharjussa ja Desuissa olen hoitanut mammojen kouluttamisen sekä tapahtuman aikana ollut se, keneltä voi tulla kysymään, kun ei itse tiedä tai muista. Jos nyt oikein laskin niin tänä vuonna olen ollut enemmän tai vähemmän mukana järjestämässä viittä eri tapahtumaa! Tai kuutta, jos Frostin järjestelyt lasketaan tämän vuoden puolelle. Ihan hullu määrä!  Näiden lisäksi on tullut osallistuttua tapahtumiin muilla tavoin kuin kävijänä (taidekuja ja yhdistyspöytä). 

Olisin halunnut ja ajattelinkin tehdä Katarinan puvun teosta postauksen tänä vuonna, mutta kyseinen postaus on edelleen lähes tyhjänä luonnoksissa :D En ole saanut aikaiseksi istua alas ja kirjoittaa ajatuksia ja ideoita puvun suunnittelusta itse toteutukseen, saati jaksanut/muistanut/ehtinyt ottaa kuvia. Jonkun verran löytyy kuvia tekovaiheista (esim. protoista), mutta kunnon kuvat aluskerroksista puuttuvat vielä kokonaan.
Tämä on kuitenkin edelleen työn alla ja siirtyy ensi vuoden projektiksi! Yritän saada sen ulos tammikuussa kun pahin kiire alkaa (toivottavasti) helpottamaan. 

Tästä Katarinan alushameesta voisin puhua vaikka kuinka paljon!

Nyt parin vuoden järjestäjäpuolella olemisen jälkeen kiinnostaisi palata takaisin kisalavoille, nyt kun tapahtumia alkaa taas olemaan. Ensi vuonna ajatuksena on ainakin vihdoin ja viimein saada pitkään työn alla ollut esitys lavalle asti, pukukisoja mietin sen jälkeen. 

Siinä olikin aika pitkälti omat ajatukset kuluneesta vuodesta! Ensi vuosi starttaa Frostilla, jossa olen jälleen backstagen puolella töissä. 

Ensi kertaan!

Syksyinen Meriharju

Kesäisen Meriharju-tapahtuman saadessa epämieluisan käänteen, sai tapahtuma tämän vuoden osalta kuitenkin onnellisen lopun: korvaava vuoro järjestyi nyt lokakuulle! Pääsin myös vihdoin testaamaan Meriharjussa yöpymistä.

Totta puhuen olin jopa vähän kauhuissani kun mietin, miten tapahtuma tulisi sujumaan: toisin kuin kesällä, ilma olisi pahimmillaan synkkä ja sateinen ja kuvaajat joutuvat talon halogeenilamppujen armoille. Ja näin pääsikin käymään, onneksemme niin meillä kuin kuvaajilla oli mukana erilaisia valoja, joita pystyi ohjailemaan reflojen avulla oikeisiin kohtiin.

Keli lauantaiaamuna ei näyttänyt lupaavalta

Toisaalta positiivisena puolena syksyisessä vuodenajassa oli ilmasto, sillä kesällä talo on älyttömän kuuma ja melko tukala, kun ikkunoita ei saa avata ja ylimmissä kerroksissa lämpö oikein kasaantuu eikä suuri määrä ihmisiä auta asiaa. Tällä kertaa tätä ongelmaa ei ollut, sillä muuten viileä talo lämpeni juuri sopivan lämpöiseksi kun talossa olijat ravasivat rappusia edes takaisin ja paikalla ylipäätään oli paljon ihmisiä samoissa tiloissa. 

Saavuin tosiaan paikalle jo perjantai-iltana, mikä osoittautui hyväksi päätökseksi. Ehdimme Niyarifan kanssa tosi hyvin laittaa tavaroita paikoilleen sekä siirrellä huonekaluja huoneista ns. kuvauskuntoon, aiemmin tämä on saatu tehtyä vasta silloin kun ensimmäiset kävijät ovat jo kolkutelleet ovilla. Hankalinta tosin oli tavaran määrä: kaksi cossia, kolmen päivän ruoat, petivaatteet, vaihtovaatteet, kuvausrekvisiittaa kävijöille, meikit ja muut tarpeelliset tavarat oli raskasta pakata ja roudata. Meriharju on paikkana ihana, mutta sen sijainti ei tosiaan ole mikään ihanteellisin vaikka pääkaupunkiseudulla sijaitseekin. Lähin pikkuinen ruokakauppakin on melkein 2 km päässä ja välissä on pitkä pätkä metsää tallusteltavana.

Järjestäjien tukikohta: tavaraa riittää

Kaikki tämä pakkaaminen oli kuitenkin sen arvoista, kun lauantaina saattoi herätä suhteellisen myöhään, rauhassa aloittaa meikkaaminen ja aamupalankin ehti hyvin syödä samalla. Aiemmilla kerroilla olin herännyt ennen klo 6 ja matkustanut melkein kaksi tuntia julkisilla paikan päälle laukkujen kanssa. 

Lauantaille päätin heittää "Miss Kitty Mouse"-cossin muutaman vuoden takaa, osittain siksi että se jotenkin etäisesti sopii ympäristöön ja sen takia, että mulla on tuosta cossista olemassa tasan yksi (1) kuva ja sekin on conissa käytävältä napattu. Ajattelin että jos jossain välissä kerkeäisi niin tuosta cossista olisi kiva saada edes jotain fiilistelykuvia ennen kun hankkiudun siitä eroon, huonossa kunnossa kun on. 

Sherlock ja hiirisherlock-leffan hahmo, eli melkein paricossi NNancyn kanssa

Kuvaaja: Hootti

Kuvaaja: Nyymix

Todistusaineistoa että assaroin!!1
Kuvaaja: Nyymix

Päätimme illalla Niyarifan kanssa myös shootata pimeässä Meriharjussa tehostevalojen loistossa. En ole tosiaan mikään kuvaaja, viimeksi kuvannut vuosia sitten jotakin toista. Oli kuitenkin hauska pelleillä valojen kanssa!

Valojen testailua

Valmiita kuvia: 

Sunnuntaille taas Bakarina tuntui sopivalta, sillä kävijöitä oli peruutusten takia vähemmän eli photoshoot-aikaa järjestäjille olisi myös mahdollisesti tarjolla. Halusin jo heti kesällä cossin valmistuttua pitää photoshootin, jossa Bakarina hengailee jonkinlaisen teetarjoilun lähistöllä ja mahdollisesti nappaa yhden jos toisenkin herkun pöydältä. Oli hirveän kivaa, että tämä idea saatiin toteutettua! Kuvatessa niin minulla kuin kuvaajalla oli tosi hauskaa ja kuvatkin olivat oikein onnistuneita. Assarina toimi Taigafore.

Omg toinen selfie, tällä kertaa 0sakon kanssa

Shootin paras kuva 
Kuvaaja: Hootti

Kirjoittaminen ei maistu
Kuvaaja: Hootti

Haaveilua kirjeen äärellä
Kuvaaja: Hootti

Aijaa, se kirjoitteleekin ihan tyhmiä juttuja
Kuvaaja: Hootti

Herkkusuu itse teossa
Kuvaaja: minapamina

Kuvaustilanne
Kuvaaja: minapamina

Viikonloppu kuluikin pääosin järjestäjän ominaisuudessa eli esitellessä taloa uusille kävijöille sekä vastaamalla kävijöiden kysymyksiin. Kerkesin tosin myös kameran eteen pariin otteeseen! En ollut suunnitellut sen kummempia photoshootteja koska kävijät olivat toki etusijalla, mutta sainkin kummankin päivän cossista muutamat kuvat! Erityisesti sunnuntaina oli hauskaa hassutella Katarinan roolissa herkkupöydän äärellä. Assaroin myös pariin otteeseen ja toimin jopa kuvaajana, joka oli uutta.

Näitä tapahtumia on ollut tähän mennessä aina tosi mukava järjestää ja on ollut kiva huomata, miten tapahtuma on kehittynyt aina vähän joka kerralla, kun osaa ottaa entistä paremmin huomioon aiemmilla kerroilla esiin tulleet seikat. Sydäntä myös lämmittää kävijöiden kanssa käydyt keskustelut sekä palaute, jota on saanut tapahtuman aikana ja sen jälkeen. 

Ensi kertaan!